Oppilas kuoli sairauskohtaukseen Espoossa – liikuntatunnilla oli suoritettu piip-testiä

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt selvää sokealle reetallekin, että ruumiinrakenteeltaan kuulantyöntäjä ei pysty juoksemaan kestävyysjuoksua lähellekään samalla tasolla kuin joku kenialainen lehmipaimen. Silti nämä kaksi kilpailee ilman tasoitusta keskenään koululiikunnassa.

Sama tilanne olisi, jos lukihäiriöinen joutuisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset samassa ajassa kuin lukihäiriötön oppilas, ja jokaisesta kirjoitusvirheestä rangaistaisiin.

No niinhän rangaistaankin. Lukihäiriöinen saa lisäaikaa, mutta virhe on virhe. Jos ei osaa, ei osaa.

Elämä on kovaa. Nallekarkit eivät mene tasan. Ei koulussa tai elämässä voi loputtomiin yrittää tasata ihmisten lahjakkuus- ja osaamiseroja, joiden tausta valitettavasti usein on ihan geneettinen. Haluatko itse palkata hahmotushäiriöisen arkkitehdin? Tai autistisen lastenhoitajan? Tai dyskalkuliasta kärsivän insinöörin?

Mielestäni liikunnallisesti lahjakkaan pitää saada loistaa. Ei ole hänen vikansa, että muut ovat hitaita. Pitäisikö hänen olla tavoittelematta täyttä potentiaaliaan vain siksi, ettei muille tule paha mieli, koska ovat kömpelöitä ja hitaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt selvää sokealle reetallekin, että ruumiinrakenteeltaan kuulantyöntäjä ei pysty juoksemaan kestävyysjuoksua lähellekään samalla tasolla kuin joku kenialainen lehmipaimen. Silti nämä kaksi kilpailee ilman tasoitusta keskenään koululiikunnassa.

Sama tilanne olisi, jos lukihäiriöinen joutuisi kirjoittamaan ylioppilaskirjoitukset samassa ajassa kuin lukihäiriötön oppilas, ja jokaisesta kirjoitusvirheestä rangaistaisiin.

No niinhän rangaistaankin. Lukihäiriöinen saa lisäaikaa, mutta virhe on virhe. Jos ei osaa, ei osaa.

Elämä on kovaa. Nallekarkit eivät mene tasan. Ei koulussa tai elämässä voi loputtomiin yrittää tasata ihmisten lahjakkuus- ja osaamiseroja, joiden tausta valitettavasti usein on ihan geneettinen. Haluatko itse palkata hahmotushäiriöisen arkkitehdin? Tai autistisen lastenhoitajan? Tai dyskalkuliasta kärsivän insinöörin?

Mielestäni liikunnallisesti lahjakkaan pitää saada loistaa. Ei ole hänen vikansa, että muut ovat hitaita. Pitäisikö hänen olla tavoittelematta täyttä potentiaaliaan vain siksi, ettei muille tule paha mieli, koska ovat kömpelöitä ja hitaita?

Näköjään pitää. Samalla vaadin, että kukaan ei saa myöskään osoittaa osaamista matikan tunnilla tai kuvistunnilla. Siitähän voi jollekin tulla mielipahaa, kun yksi laskee soveltavia laskuja ja repii kokeista kiitettäviä, kun toinen tarpoo open avulla peruslaskuissa. Onhan se väärin, että liikunnassa hyvä saisi kiitosta. Sen sijaan on ihan ok jaella joka kevät todistusstipedejä, kielistipendejä yms. Miksei voida ysiin asti leikkiä enkun tunnilla numero- ja väriharjoituksia, niin kaikki pysyy mukana ja kaikilla on kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen lisäarvoa tuo jatkuva testaaminen ja arvojärjestykseen lajittelu tuottaa? Kuolemantapauksia ja yleistä pahoinvointia, sitä se tuottaa. Sairas maailma.

Oletettavasti tämäkin testi on normaalille terveelle ihmiselle vähän ikävä, mutta kuitenkin suoritettava toiminto. Kukaan ei tienyt että tuo lapsi oli sairas, ja jos olisi tiedetty häntä ei olisi laitettu osallistumaan.

Voi luoja. Koulusta saadaan lopettaa kaikki tämän keskustelun jälkeen. Lapsella on joku fyysinen juttu taustalla, normaali ja terve nuori ei tommoiseen piippaustestiin kuole. Piste. Samalla logiikalla voitaisiin kieltää pyöräily, koska jollain heitti tasapaino ja kaatui. Tai kokeet koulusta ylipäätään. Kuinka moni ihminen syrjäytyy ja masentuu kouluasioista? Kuinka moni nuori sairastuu tappavaan syömishäiriöön tai tekee jopa itsemurhan koulupaineiden takia? Kokeet pois ja vaatimukset! Nehän tappaa nuoria.

Uskomatonta, että jonkun mielestä on koulun ja testin vika, jos teini kuolee lyhyeen puristustestiin. Kyllä vika on ollut oppilaan elimistössä ja se olisi ennemmin tai myöhemmin paljastunut traagisesti. Vaikka hypätessä kylmään veteen tai juostessa sinne bussille. Vai ajatteletteko, että tuon ikäinen ihminen eläisi elämänsä ilman kunnon rasitusta? Että on tavoite, ettei teinin kroppaa koskaan laiteta likoamaan kuoleman pelossa? Herranen aika... Äidilläni on iän tuoma rytmihäiriö ja häneltä on kielletty liian rankka liikunta. Äiti on 72, joten aletaanko laskea sen varaan, että meidän teinit on samassa veneessä eläkeläisten kanssa ja pitää välttää liiallista rasitusta...

vieläkin katkera kirjoitti:

Jep, tulipa mieleen tätä keskustelua lukiessa, kuinka 8 luokalla ollessani venäytin akillesjänteeni pahasti ja seuraavana päivänä oli liikunnassa tiedossa juuri coopperin testi. Olin saanut koulun terveydenhoitajalta 2 viikon vapautuslapun liikunnasta ja sen näytin opettajalleni tunnin alussa. Eli tarkoitus oli olla tunneilla läsnä, mutta kannustajana muille tai osallistua muuten jos pystyin (esim yläruumiin osalta). Noh, opettajahan sanoi että tämä on viimeinen ulkoliikuntavuoro ja mahdollisuus juosta tuo testi, eli osallistu tai ota 4 todistukseen. Siinä sitten nilkutin/hypin yhdellä jalalla toinen nilkka tiukasti sidottuna sen minimimäärän että testi hyväksyttiin. Seurauksena nilkkani oli yli kk turvoksissa ja kipeä, mutta todistukseen sain 6:n liikunnasta. Aiemmin se oli aina 8, ja mitään muuta muutosta ei ollut muutakuin tuo yksi epäonninen loukkaantuminen lukuvuoden aikana.

Oletko sinä ja vanhempasi jotain lampaita vai miksi ette vaatineet opettajalta selvitystä asiasta?

Miksi liikunnan pitäisi olla aina hauskaa ja mielekästä. Toki sen pitää olla myös kivaa, mutta en minäkään nauttinut matematiikam tunneista kun en vaan osannut vaikka kuinka yritin itse ja minua yritettiin opettaa. Silti en luovuttanut vaan opiskelin? Onko maailma mennyt siihen että kaiken pitää olla kaikille miellyttävää ja helppoa?

Aikanaan oli ala-asteella cooperin testi oliko viides vai kuudes luokka. Sanoin pojalle että jos tulet ekaksi niin saat 100 markkaa. Oli silloin markka-aika. Ensimmäiseksi tuli. 

Oman kehonsa rääkkäminen ei ole edes tervettä. Liikunta voi olla iloista yhdessäoloa ja peliä ja eri lajeihin tutustumista. Kiihkomielinen maanisuus ja sinnittely ei ole hyvä asia. Eikä kouluihin tarvita kilpailuhenkeä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Move!-testaus on aivan järjetöntä. Mittausta mittauksen perään. Tälläkö saadaan nuorten innostus liikuntaan kasvamaan? Ei todellakaan. Ilmeisesti mikään ei ole koululiikunnassa muuttunut sitten 80-luvun. Samaa vastenmielistä mittaamista edelleen, mistä tuo Move! on hyvä esimerkki.

Itsekin vihasin aina koululiikuntaa ja sain siitä aina huonon numeron, kun numero tuli suoraan joko jostain vatsalihastestistä tai sitten ihan vaan pärstäkertoimen mukaan. Silti olen aina liikkunut vapaa-ajalla ja tykännyt esim. hiihdosta, juoksusta ja uimisesta. Koulussa vain saatiin liikunnasta niin luotaantyöntävää. 

2 kertaa peruskoulun aikana tehtävä testi ei pilaa kenenkään intoa liikuntaan tai jos pilaa niin se innostus oli jo ihan pohjalukemissa valmiiksi. Mutta tässäpä hyvä tekosyy läskiperseille: ”muuten olisin varmasti normaalipainoinen ja jaksaisin kävellä lähikauppaan 900m bussilla menon sijaan mutta kun piti 5. Ja 8. Luokalla tehdä move-testi niin nyt on ilo liikunnasta kadonnut!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittikö tuo yksi ylempänä, että kaikilla ihmisillä on samankokoinen sydän suhteessa muuhun vartaloon? Ei todellakaan ole. Ihmisisten anatomioissa on suurta synnynnäistä vaihtelua. Tähän perustuu sekin, että juuri lukihäiriöiset saavat tasoitusta akateemisissa tehtävissä. Heillä on fyysinen ominaisuus, joka vaikeuttaa lukemista. Ei se näy päällepäin, vaan ainoastaan pitkien ja perusteellisten testien jälkeen.

Aivan samalla tavalla on paljon ihmisiä, joilla on joku fyysinen syy siihen, että he eivät juokse huipputuloksia kestävyystesteissä. Jollakulla voi olla esim. juuri rakenteellista heikkoutta sydämessä tai verisuonissa, tuki- ja liikuntaelimissä, lihaksissa tai vaikka alkava reuma. Samoin joku voi olla ruumiinrakenteeltaan lyhyt ja tukeva, kun taas toinen on pitkä ja hoikka. Ihan epärealistista on olettaa, että kaikki saisivat saman tuloksen samalla harjoittelulla.

Kerrotko vielä tarkalleen millainen fyysinen ominaisuus on lukihäiriö? Tajuatkohan sinä ollenkaan mitä edes tarkoittaa sana fyysinen? Se ei ole synonyymi synnynnäiselle. Jos lukihäiriö olisi fyysinen ominaisuus se näkyisi nimenomaan päällepäin tai se todettaisiin esimerkiksi aivojen magneettikuvaus ym.

Ei väität, että lukihäiriö ei ole fyysinen ominaisuus? Silloinhan se johtuu vaan laiskuudesta. Harjoittelisivat enemmän lukemista, niin johan se alkaisi sujua kuin ruuneberiltä. Valitettavasti tästä ei ole kysymys, vaan lukihäiriö on nimenomaan synnynnäinen fyysinen ominaisuus, joka pystytään kyllä toteamaan kuvantamisellakin, esim. juuri magneettikuvauksella.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25992418

Luitko artikkelista muuta kuin otsikon? Lukihäiriö ei ole mikään yksittäinen tila jonka etiologia on aina sama vaan hyvin laaja-alainen häiriö, joka voi olla geneettistä tai se voi olla neurologista. Lukihäiriö voi johtua esimerkiksi ad/hd:stä tai vaikkapa aivovammasta ja lukihäiriön tyyppejä on useita. Jos lukihäiriö johtuu vaikkapa aivovauriosta niin silloin se aivovaurio on fyysisesti havaittava ominaisuus ja lukihäiriö seuraus tästä. Kaikkia lukihäiriön muotoja ei todellakaan pysty magneettikuvauksilla tutkimaan eikä lukihäiriötä diagnosoida magneettikuvauksella vaan erilaisilla testeillä.

Eli se on nimenomaan fyysinen ominaisuus. Jos se olisi pelkkää huonoa suoriutumiskykyä ilman mitään fyysisesti havaittavaa poikkeamaa, kyseessä olisi henkinen ominaisuus, kuten esim. laiskuus tai motivaation puute. Tutkijoiden kesken vallitsee kuitenkin konsensus, jonka mukaan kyseessä on eri fyysisistä ongelmista johtuva suorituskyvyn alenema. Ja se nimenomaan voidaan havaita myös kuvantamalla. Lukihäiriöstä kärsivien aivoissa on monia rakenteellisia poikkeavuuksia ns. normaalitasolla suoriutuvaan lukijaan verrattuna.

Vai kuvitteletko sinä oikeasti, että ihmisen kyvyttömyys hahmottaa esim. kaksoiskonsonantteja johtuu vain tämän ihmisen haluttomuudesta suoriutua testistä? Joskus tuntuu aivan käsittämättömältä, että suomalaisestakin koulujärjestelmästä ilmeisesti on joku päässyt läpi tajuamatta esim. biologiasta yhtään mitään. Uskot varmaan siihenkin, että homous on aina valinta. Samoin kuin älykkyysosamäärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen aina ollut melko huono kestävyystesteissä. Kun olin koulussa, silloin juostiin joka syksy Cooperin  testi, jossa en ikinä päässyt yli 2km tuloksen. Olin akateemisissa aineissa oikein hyvä, ja muistan joskus tiedustelleeni miksen saa Cooperin testiin muutamaa ylimääräistä suoritusminuuttia kun lukihäiriöinen kaverinikin aina sai tehdä kaksi tuntia kokeeseen, jonka muut tekivät tunnissa.

V.... miten ärsyttävä nenäkäs tyyppi. Yyh..

Pointti on silti täysin validi. Ei kaikki pysty juoksemaan 3km Cooperin testissä vaikka treenaisivat joka päivä. Ihan sama homma kun lukihäiriön kanssa. Lukihäiriöinen ei vaan mitenkään pysty vastaamaan samoihin kysymyksiin samassa ajassa kuin ns. normaali oppilas, siksi hänelle annetaan ylimääräistä aikaa suoriutua samasta tehtävästä. Mikä siinä on, että lukeminen on tällainen taito, jossa heikommille annetaan tasoitusta, mutta juokseminen ei?

Mihin perustuu väite, ettei terve nuori ihminen, joka treenaa joka päivä, pysty juoksemaan hyvää tulosta?

Toisekseen luki-häiriö on tietynlainen häiriö, joka ei ole esim älykkyydestä tms pois. Jos testataan esim tiedon omaksumista, niin silloin voidaan hyvin ottaa huomioon vaikeudet tekniikassa kuitenkin. Riippuu siis siitä kontekstista mitä milläkin kokeella testataan. Tuskin kukaan edellyttäis sua jalkaproteesilla saamaan samaa tulosta kun muut terveellä jalalla

Geeniperimä vaikuttaa todella paljon fyysiseen suorituskykyyn. Kaikista ei tule olympiaurheilijoita vaikka harjoittelisivat koko ikänsä intensiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kouluille on tullut määräys teetättää 5. ja 8. luokkalaisilla Move! -testit. Ei opettajat näitä testejä huvikseen teetä, vaan koska niin on määrätty. Aivan varmasti liikuntaa opettavat haluavat panostaa liikunnan iloon ja erilaisten lajien kokeiluun, ihan opetussuunnitelman mukaan. Testeistä on liikunnan riemu kaukana, enkä ainakaan itse ymmärrä, miten eteen taivutuksen mittaaminen senteissä tai yhtäkkinen juoksupyrähdys mittaa kattavasti eri liikuntataustoista tulevien lasten kuntoa.

Meidän perheessä juuri pohdittiin viime viikolla, että on se ikävää, että liikunta-arvosana määräytyy jonkun 15 pisteen arviointipatterin mukaan, jossa Cooperin testistä saa parhaimmillaan 3 pistettä (tulos yli 2900m), mutta onneksi jo siitä saa 2 pistettä, että olkapäiden liikkuvuus on sellainen, että saa kädet yhteen selän takana. Todella järkevää. Not.

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnan pitäisi olla aina hauskaa ja mielekästä. Toki sen pitää olla myös kivaa, mutta en minäkään nauttinut matematiikam tunneista kun en vaan osannut vaikka kuinka yritin itse ja minua yritettiin opettaa. Silti en luovuttanut vaan opiskelin? Onko maailma mennyt siihen että kaiken pitää olla kaikille miellyttävää ja helppoa?

Tässäpä se ero onkin. Liikunnassa ei muutamia harvoja opepoikkeuksia lukuunottamatta edes YRITETÄ opettaa mitään, vaan pistetään suoraan suorittamaan. Meille opetettiin asioita jopa kuvaamataidossa ja musiikissa, mutta ei liikunnassa. Musiikissa pystyi numeroa nostamaan opettelemalla teoriaa ja soittamista, vaikka ei osannutkaan laulaa. Kuvaamataidossa oli useita osa-alueita, ei pelkkää piirtämistä. Tosin mulla saattoi näissä olla normaalia paremmat opetttajat. Mutta ei liikunnassa.

Kyllä minä ainakin nautin treeneistä ja liikuntatunneista kouluaikoina, sain piip testistäkin parhaimman tuloksen. Olen hyvin kilpailuhenkinen ja juoksin siihen asti kunnes muut hyytyi. Kaikki ei siis inhoa koululiikuntaa ja sitä pitäisi ehdottomasti lisätä! Pullamössöjä suurin osa nuorista nykyään. Itse urheilen vieläkin 5 kertaa viikossa ja voin todella hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ei ollut PIIP-Testi vaan PIIP-Peli jossa kilpaillaan toisia vastaan ja peli loppuu kun sanotaan PIIP.

Eli PIIP-Peli, ei PIIP-Testi

Joillain tuo PIIP-Peli on todella pitkä. Minulla se oli jo koulussa onneksi lyhyt.

Itse olen tykännyt enemmän juuri pitkästä PIIP-Pelistä. Makuasioita.

Itse olen sitä mieltä, että koulussa pitäisi järjestää ihan oikea älykkyystesti, jonka perusteella voidaan antaa tasoitusta niille, joiden ÄO on esim. alle 100. On täysin kohtuutonta olettaa, että 90 ÄO-pinnan oppilaat kykenisivät suoriutumaan esim. matematiikan tehtävistä samalla tasolla kuin 140 ÄO-pinnan oppilaat.

kyseessä varmaankin sydänkohtaus, piilevä sydänsairaus johon kuollut

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä, että koulussa pitäisi järjestää ihan oikea älykkyystesti, jonka perusteella voidaan antaa tasoitusta niille, joiden ÄO on esim. alle 100. On täysin kohtuutonta olettaa, että 90 ÄO-pinnan oppilaat kykenisivät suoriutumaan esim. matematiikan tehtävistä samalla tasolla kuin 140 ÄO-pinnan oppilaat.

He saavat tukiopetusta ja tarvittaessa erityisopetusta tai mukautettua opetusta. Ellei pärjää normaaliopetuksessa, harkitaan siirtoa erityisryhmään. Joten ehdotuksesi on aika tyhmä, koska heikoille oppilaille on jo tasoitusta. Sekä on ne lisäajat joillekin jne.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin olin kuvitellut, että nykyään olisi jo ymmärretty ettei tällaisilla testeillä ja hyvin kilpailuhenkisellä urheilulla saada lisättyä koululaisten innostusta terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävää LIIKUNTAA kohtaan. Mutta ehei, ilmeisesti lapsia pääsee edelleen simputtamaan ne epäonnistuneet kilpaurheilijat, jotka ovat joutuneet tyytymään liikunnan opettajan työhön.

Tämä. Tässähän se ydin. Liikunnanopettajat ovat valikoituneet porukasta, jotka eivät koskaan ole ymmärtäneet luusereita, joille riittää "vain kuntoliikunta" ja vain hyvän olon ja terveyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ja pitäisi vielä muistaa että kyseessä on lapset ja teinit. Vaikka miten niille yrittää sanoa että ei huonoa tulosta tarvi hävetä tai ketään ei saa kiusata, ne ei välttämättä tottele. Teinille epäonnistuminen jossain liikuntatestissä voi olla hyvin paha paikka. 

Liikunnan kuuluu olla hauskaa eikä mittaamista ja vertailua. Liikunnan jälkeen _kaikille_ tulee jäädä hyvä mieli eikä vain niille voittajille.

Teinipojilla voi olla fyysisessä kehityksessä jopa viiden vuoden ero vaikka olisivat samana vuotena syntyneitä. Sama koskee myös tyttöjä mutta fyysisen kehityksen erot pysyvät kolmen vuoden rajoissa. Eli käytännössä pitäisi verrata aina testituloksia fyysiseen kehitysikään. Moni jääkiekkoa pelaava poika pudotetaan seuran edustusjoukkueesta jos puberteetti on alkanut myöhemmin kuin muilla koska pitää olla sitä ”kroppaa” valmentajien mielestä. Moni pusilmä ei ymmärrä, että joukkueesta pudotettu pienikasvuisella voi olla hyvä pelisilmä sekä fyysinen kasvu yleensä korvaa muutamassa vuodessa vartalon kokoon liittyvät ongelmat ajan mittaan.

Toinen älytön valmentajien kriteeri on se, että pitää olla aggressiivinen. Kaikki eivät ole aggressiivisia edes kaukalossa ja korvaavat fyysisen voiman ja rämäpäisyyden peliälyllä ja teknisellä osaamisella. Ikävä kyllä niille ei anneta paljoa painoarvoa ku poikia aletaan karsia noin 12-vuotiaana harrastuksessa, joka on aloitettu viimeistään seistsemänvuotiaana, useimmat jopa aiemmin.