Lue keskustelun säännöt.
Miksi mieheni työkaveri (nainen) pyysi miestäni oluelle?
16.09.2018 |
Mitä tuosta pitäisi ajatella? Nainen on facebookin perusteella kaunis ja hänellä on aika ns. seksikkäitä kuvia. Kuvia miehestä ja lapsista ei ole facebookissa esillä, vaikka sellaisia on hänellä olemassa. Minulle hänestä tulee hieman tyrkyhkö olo, joka haluaa huomiota ja haluaa vaikuttaa sinkkunaiselta.
Mieheni on sosiaalisesti tosi lahjakas ja ns.kaikkien kaveri, mutta kahdestaan oluelle..? Minusta outoa.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Niin, asiahan voi olla niin tai näin. Ihmiset nyt on vaan erilaisia ja suhtautuu eri tavoin. Se on ihan luonnollista.
Se mikä toisesta tuntuu rajojen ylittämiseltä, ei oo toisesta mitään. Minun kannalta asiaa helpottaisi, jos tuntisin naisen ja tietäisin mitkä motiivit. Se, että mieheni on kieltäytynyt kahdesti naisen ehdotteluista (ilman että minä olen "estänyt" kertoo jotain).
Olennaista kai on se, mikä on motiivi miksi tekee mitä tekee.
Mielestäni ei hyvä jos:
-jommallakummalla edes lievää ihastumista toiseen.
- jompikumpi on liian tarvitseva/takertuva, ei osaa rajoja ja ei tajua kääntyä ongelmatilanteissa oman puolison puoleen, vaan jotenkin pakenee toisen puolison luo.
-Tai jos ei ole omaa puolisoa ei ole, väärinkäsittää toisen arkiystävällisyyden ja alkaa näkemään toisen puolison ylikorostuneessa ystävyydessä ja ns.tulee suhteeseen mukaan ja vähän omii toisen puolisoa. Näitäkin on nähty!
-Milloin tarvitsee mitäkin huonekalunlaittoa tms, ei tarvitse olla edes ns.romanttinen suhde, voi olla esim.sukulaissuhde, jossa miestä viedään palveluksista toiseen ja aletaan määrittelemään koko perheen vapaa-aikaa. Näitäkin on nähty.
- aina siinä tapauksessa, että mies/nainen ei kuuntele puolisoaan, asettaa vieraan tarpeet oman puolison/perheen edelle.
Joku voi pitää tiukkapipona, en välitä, minä pidän rajoista kiinni ja tiedän mikä minulle sopii ja mikä ei. Myös mies tietää ja kunnioittaa. Ennustan meille mutkattomanpaa tulevaisuutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voihan se nainen olla ihastunut mieheesi tai sitten ovat vain kavereita. Jos luotat mieheesi niin ei tuossa ole mitään ongelmaa vaikka nainen vähän yrittäisikin flirtata. Mitä työtä he tekevät? Joskus vähän henkisesti raskaammat työt voi olla sellaisia että haluaa vielä käydä läpi jotain mieltä vaivaavaa asiaa.
Enpä usko, että työasioita on sopivaa purkaa baarissa kenenkään kanssa. Eiköhän kaikilla työpaikoilla ole systeemit suunniteltu ,miten tätä henkistä kuormaa puretaan. On siis outoa pyytää kaljalle viikonloppuna työasioiden käsittelyä varten ja vielä oudompaa jos taustalla on jotain muuta. Mielestäni tulee kunnioittaa myös työtovereiden vapaa-aikaa.
Ai kamalaa. Minä jopa kaljoittelen miestyökaverin kanssa jonka tiedän olevan ihastunut itseeni. Vaikka olen varattu =O Siinä sitten käydään läpi hänen viimeisimmät deittinsä niinkuin kävisin naispuolisen sinkkukaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Asenteesi tulee hyvin esiin "pyydän ketä haluan". Ehkä kuitenkin kannattaisi noudattaa jotain yleisiä sovinnaisuuden sääntöjä. Edelleenkään kukaan ei ole sanonut miksi pitäisi kaveerata varatun työtoverimiehen kanssa? Luuletteko ettei tällä miehellä ole vapaa-aikanaan muita sitoumuksia? Tässäkin tapauksessa mies on kahdesta eri kutsusta kieltäytynyt, joten pitäisi tajuta, ettei toivo sen enempää ystävyyttä yksityiselämän puolella.
Vierailija kirjoitti:
Ai kamalaa. Minä jopa kaljoittelen miestyökaverin kanssa jonka tiedän olevan ihastunut itseeni. Vaikka olen varattu =O Siinä sitten käydään läpi hänen viimeisimmät deittinsä niinkuin kävisin naispuolisen sinkkukaverin kanssa.
Kysyn vain , miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
No nelikymppissä suurin osa alkaa olla perheellisiä. Eikö perheellisellä siis saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Ja mikä ihmeen mörkö tuo työkaveruuskin on? En minä puhu työkavereiden kanssa vapaa-ajalla työasioista. Töissä ollaan tutustuttu ja huomattu, että on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä ollaan jatkettu vapaa-ajalla kaveeraamiseen. Ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu tutustua jossain muualla.
Kuulostaa kyllä ankealta olla perheellinen suomalainen mies, kun vaimo päättää keiden kanssa saa kaveerata ja missä niihin kavereihin voi tutustua. Aikuisen ihmisen on oikeasti aika vaikea löytää uusia kavereita muualta kuin töistä tai harrastuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Asenteesi tulee hyvin esiin "pyydän ketä haluan". Ehkä kuitenkin kannattaisi noudattaa jotain yleisiä sovinnaisuuden sääntöjä. Edelleenkään kukaan ei ole sanonut miksi pitäisi kaveerata varatun työtoverimiehen kanssa? Luuletteko ettei tällä miehellä ole vapaa-aikanaan muita sitoumuksia? Tässäkin tapauksessa mies on kahdesta eri kutsusta kieltäytynyt, joten pitäisi tajuta, ettei toivo sen enempää ystävyyttä yksityiselämän puolella.
Jos viihdyn jonkun ihmisen seurassa niin miksi ihmeessä en viettäisi aikaani hänen kanssaan jos hänkin niin haluaa? Sukupuolesta ja parisuhdestatuksesta riippumatta. Jos AP:n mies ei työkaverinaisen kanssa halua kaveerata niin toki hänen ei sitten näin pidä tehdä. Mutta tuo symbioosisuhdeajatusmalli, jossa vain pariskuntana valitut ja hyväksytyt ihmiset voivat olla ystäviä on hieman sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Kyynel. Muuta pois Suomesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamalaa. Minä jopa kaljoittelen miestyökaverin kanssa jonka tiedän olevan ihastunut itseeni. Vaikka olen varattu =O Siinä sitten käydään läpi hänen viimeisimmät deittinsä niinkuin kävisin naispuolisen sinkkukaverin kanssa.
Kysyn vain , miksi?
Koska se mies on ystäväni ja minä hänen Riippumatta minun parisuhdestatuksestani ja hänen astetta lämpimämmistä tunteistaan minua kohtaan. Jossakin vaiheessa hän varmasti löytää uuden vakisuhteen naisen kanssa joka meidän ystävyyttämme ei tule hyväksymään ja jos kaverimies kokee suhteensa kannalta järkeväksi katkaista välit minuun se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitän teille ihan hypoteettisen kysymyksen (hypoteettisen siksi, että oma matkustuskollegani on samaa sukupuolta): mitä jos puolison työhön kuuluu matkustamista kollegan kanssa ja kollega on vastakkaista sukupuolta; saako puolisonne käydä työajan ulkopuolella esimerkiksi syömässä sen samassa hotellissa majoittuvan kollegan kanssa? Entä jäädä/jatkaa sen jälkeen vielä oluelle?
Oma kollegani on tosiaan tällä hetkellä samaa sukupuolta, mutta ei meillä rekrytoida sukupuolen perusteella, joten voi olla että jos hän lähtee muihin hommiin, niin tilalle tulee vastakkaista sukupuolta oleva uusi kollega. Ja työ edellyttää jonkin verran matkustamista, lähinnä kotimaassa, ulkomaanmatkoja on max 2/vuosi ja ne tehdään isommalla kokoonpanolla.
Itseni on mahdotonta kuvitella, että puolisoni sanoisi, että en saa työajan ulkopuolella mennä syömään tai oluelle työkaverin kanssa tuollaisessa tilanteessa, mutta hän onkin tehnyt matkatöitä myös itse.
Vierailija kirjoitti:
Heitän teille ihan hypoteettisen kysymyksen (hypoteettisen siksi, että oma matkustuskollegani on samaa sukupuolta): mitä jos puolison työhön kuuluu matkustamista kollegan kanssa ja kollega on vastakkaista sukupuolta; saako puolisonne käydä työajan ulkopuolella esimerkiksi syömässä sen samassa hotellissa majoittuvan kollegan kanssa? Entä jäädä/jatkaa sen jälkeen vielä oluelle?
Oma kollegani on tosiaan tällä hetkellä samaa sukupuolta, mutta ei meillä rekrytoida sukupuolen perusteella, joten voi olla että jos hän lähtee muihin hommiin, niin tilalle tulee vastakkaista sukupuolta oleva uusi kollega. Ja työ edellyttää jonkin verran matkustamista, lähinnä kotimaassa, ulkomaanmatkoja on max 2/vuosi ja ne tehdään isommalla kokoonpanolla.
Itseni on mahdotonta kuvitella, että puolisoni sanoisi, että en saa työajan ulkopuolella mennä syömään tai oluelle työkaverin kanssa tuollaisessa tilanteessa, mutta hän onkin tehnyt matkatöitä myös itse.
Aiemmissa symbioosiparisuhdeväännöissä kantana oli, että edes sille työmatkalle ei saisi kahdestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Eihän parisuhteessa olossa ole mitään rasittavaa. Näköjään sinkkuna on rasittavaa kun täytyy jahdata varattuja työkavereita. Kun ollaan parisuhteessa, se sitoumus menee muitten suhteiden edelle. Eikö teillä ole omia ystäviä ollenkaan jos pitää yrittää roikkua työtovereissa vapaa-ajallakin.
Toki parisuhteessakin ihmisellä saa olla omia ystäviä, mutta toisaalta sitten taas käyttäytyy niin, ettei anna tälle ystävälle mitään syytä olettaa enempää kuin pelkkä ystävyys ja toisaalta taas sitten sen kumppanin suuntaan käyttyä niin ettei aiheuta tälle mitään huolta. Kyllähän tällä palstallakin on moneen kertaan setvitty työpaikkaihastumisia ja romansseja, jotka alkavat viattomasti ja päättyvät pettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Asenteesi tulee hyvin esiin "pyydän ketä haluan". Ehkä kuitenkin kannattaisi noudattaa jotain yleisiä sovinnaisuuden sääntöjä. Edelleenkään kukaan ei ole sanonut miksi pitäisi kaveerata varatun työtoverimiehen kanssa? Luuletteko ettei tällä miehellä ole vapaa-aikanaan muita sitoumuksia? Tässäkin tapauksessa mies on kahdesta eri kutsusta kieltäytynyt, joten pitäisi tajuta, ettei toivo sen enempää ystävyyttä yksityiselämän puolella.
Jos viihdyn jonkun ihmisen seurassa niin miksi ihmeessä en viettäisi aikaani hänen kanssaan jos hänkin niin haluaa? Sukupuolesta ja parisuhdestatuksesta riippumatta. Jos AP:n mies ei työkaverinaisen kanssa halua kaveerata niin toki hänen ei sitten näin pidä tehdä. Mutta tuo symbioosisuhdeajatusmalli, jossa vain pariskuntana valitut ja hyväksytyt ihmiset voivat olla ystäviä on hieman sairas.
Olen minäkin suht.suvaitsevainen tyyppi, mutta näen suorastaan typeryytenä ignoorata iskuyritykset, mieskään ei ole tästä naisesta kiinnostunut vapaa-ajan ystävänä ja on tehnyt sen selväksi. Kaikki on erilaisia. Ei toisaalta kaikkia puolisoita haittaa ollenkaan tällainen. Olennaista on se, että puoliso kunnioittaa.
Kai tavallisilla työkavereilla riittää sen verran sosiaalista pelisilmää, että näkee kenen kanssa voi lähteä hieromaan läheisempää tuttavuutta. Jos joku ei kieltäytymisistäkään huolimatta tajua vaan tunkee päälle, on se jo vähän säälittävää.
Ja kerrattakoon vielä, minä en ole missään vaiheessa "estänyt" miestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
No nelikymppissä suurin osa alkaa olla perheellisiä. Eikö perheellisellä siis saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Ja mikä ihmeen mörkö tuo työkaveruuskin on? En minä puhu työkavereiden kanssa vapaa-ajalla työasioista. Töissä ollaan tutustuttu ja huomattu, että on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä ollaan jatkettu vapaa-ajalla kaveeraamiseen. Ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu tutustua jossain muualla.
Kuulostaa kyllä ankealta olla perheellinen suomalainen mies, kun vaimo päättää keiden kanssa saa kaveerata ja missä niihin kavereihin voi tutustua. Aikuisen ihmisen on oikeasti aika vaikea löytää uusia kavereita muualta kuin töistä tai harrastuksista.
Eiköhän kukin pariskunta muodosta sen oman ystäväpiirinsä yhdessä? Ainakin meillä seurustellaan ystävien kanssa perhekunnittain jonkun kotona, mökillä tai yhdessä syömässä, keikalla tms. Kumpikaan meistä ei käy muutenkaan baarissa oluella, kyllä ne yksittäiset kaveritkin kutsutaan kotiin. Pitkälti meillä ystävät onkin yhteisiä. Työtoverit ovat työtovereita, eivätkä kuulu vapaa-aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Kyynel. Muuta pois Suomesta.
Ap
Miksi muuttaisin, kun olen tyytyväinen sinkku ja voin pyytää kaljalle ketä haluan, myös sitä sinun miestäsi? Hän sitten lähtee, jos haluaa. Jos taas on niin tossukka, että oikeasti haluaisi lähteä, mutta ei uskalla, koska vaimo kieltää, en menetä mitään. En piittaa tahdottomista vässyköistä sen enempää miehissä kuin naisissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Heitän teille ihan hypoteettisen kysymyksen (hypoteettisen siksi, että oma matkustuskollegani on samaa sukupuolta): mitä jos puolison työhön kuuluu matkustamista kollegan kanssa ja kollega on vastakkaista sukupuolta; saako puolisonne käydä työajan ulkopuolella esimerkiksi syömässä sen samassa hotellissa majoittuvan kollegan kanssa? Entä jäädä/jatkaa sen jälkeen vielä oluelle?
Oma kollegani on tosiaan tällä hetkellä samaa sukupuolta, mutta ei meillä rekrytoida sukupuolen perusteella, joten voi olla että jos hän lähtee muihin hommiin, niin tilalle tulee vastakkaista sukupuolta oleva uusi kollega. Ja työ edellyttää jonkin verran matkustamista, lähinnä kotimaassa, ulkomaanmatkoja on max 2/vuosi ja ne tehdään isommalla kokoonpanolla.
Itseni on mahdotonta kuvitella, että puolisoni sanoisi, että en saa työajan ulkopuolella mennä syömään tai oluelle työkaverin kanssa tuollaisessa tilanteessa, mutta hän onkin tehnyt matkatöitä myös itse.
Menee jo ohi varsinaisesta aloituksesta, tää juttu on paisunut ja puolintoisin ääripäitä kärjistelty. Mielestäni mun aloitus oli aika kevyt heitto ja pohdinta. Olen itsekin ollut työmatkalla kuvaamassasi tilanteessa ja eipä siinä mitään. Mitä siinä pitäisi olla?
Mistä tämä kaikki lähti, oli se että oikeastaan pohdin naikkosen sielunelämää ja sitä, liekkö hän on ihastunut. Hänen motiivejaan pohdin.
Ap
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?