Lue keskustelun säännöt.
Miksi mieheni työkaveri (nainen) pyysi miestäni oluelle?
16.09.2018 |
Mitä tuosta pitäisi ajatella? Nainen on facebookin perusteella kaunis ja hänellä on aika ns. seksikkäitä kuvia. Kuvia miehestä ja lapsista ei ole facebookissa esillä, vaikka sellaisia on hänellä olemassa. Minulle hänestä tulee hieman tyrkyhkö olo, joka haluaa huomiota ja haluaa vaikuttaa sinkkunaiselta.
Mieheni on sosiaalisesti tosi lahjakas ja ns.kaikkien kaveri, mutta kahdestaan oluelle..? Minusta outoa.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Kyynel. Muuta pois Suomesta.
Ap
Miksi muuttaisin, kun olen tyytyväinen sinkku ja voin pyytää kaljalle ketä haluan, myös sitä sinun miestäsi? Hän sitten lähtee, jos haluaa. Jos taas on niin tossukka, että oikeasti haluaisi lähteä, mutta ei uskalla, koska vaimo kieltää, en menetä mitään. En piittaa tahdottomista vässyköistä sen enempää miehissä kuin naisissakaan.
On se jännä, miten jotkut kilahtaa niin helposti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Asenteesi tulee hyvin esiin "pyydän ketä haluan". Ehkä kuitenkin kannattaisi noudattaa jotain yleisiä sovinnaisuuden sääntöjä. Edelleenkään kukaan ei ole sanonut miksi pitäisi kaveerata varatun työtoverimiehen kanssa? Luuletteko ettei tällä miehellä ole vapaa-aikanaan muita sitoumuksia? Tässäkin tapauksessa mies on kahdesta eri kutsusta kieltäytynyt, joten pitäisi tajuta, ettei toivo sen enempää ystävyyttä yksityiselämän puolella.
Jos viihdyn jonkun ihmisen seurassa niin miksi ihmeessä en viettäisi aikaani hänen kanssaan jos hänkin niin haluaa? Sukupuolesta ja parisuhdestatuksesta riippumatta. Jos AP:n mies ei työkaverinaisen kanssa halua kaveerata niin toki hänen ei sitten näin pidä tehdä. Mutta tuo symbioosisuhdeajatusmalli, jossa vain pariskuntana valitut ja hyväksytyt ihmiset voivat olla ystäviä on hieman sairas.
Miksi ihmeessä parisuhteessa oleva perheellinen ihminen haluaisi viettää vapaa-aikaansa kanssasi. Ainakin itse haluan keskittyä vapaa-ajalla kumppaniini, lapsinii, sukulaisiini ja ystäviini (jotka koko perhe tuntee). Ei riitä aika ja mielenkiinto henhailla tyrkkysinkku työtovereiden kanssa työn ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Kyynel. Muuta pois Suomesta.
Ap
Miksi muuttaisin, kun olen tyytyväinen sinkku ja voin pyytää kaljalle ketä haluan, myös sitä sinun miestäsi? Hän sitten lähtee, jos haluaa. Jos taas on niin tossukka, että oikeasti haluaisi lähteä, mutta ei uskalla, koska vaimo kieltää, en menetä mitään. En piittaa tahdottomista vässyköistä sen enempää miehissä kuin naisissakaan.
Ihmettelen vaan, miksi tunnet tarvetta pyytää juuri minun miestäni oluelle? Ja miksi ihmeessä kuvittelet, että häntä kiinnostaisi pätkääkään vapaa-aikaansa sinuun uhrata? -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Eihän parisuhteessa olossa ole mitään rasittavaa. Näköjään sinkkuna on rasittavaa kun täytyy jahdata varattuja työkavereita. Kun ollaan parisuhteessa, se sitoumus menee muitten suhteiden edelle. Eikö teillä ole omia ystäviä ollenkaan jos pitää yrittää roikkua työtovereissa vapaa-ajallakin.
Toki parisuhteessakin ihmisellä saa olla omia ystäviä, mutta toisaalta sitten taas käyttäytyy niin, ettei anna tälle ystävälle mitään syytä olettaa enempää kuin pelkkä ystävyys ja toisaalta taas sitten sen kumppanin suuntaan käyttyä niin ettei aiheuta tälle mitään huolta. Kyllähän tällä palstallakin on moneen kertaan setvitty työpaikkaihastumisia ja romansseja, jotka alkavat viattomasti ja päättyvät pettämiseen.
No eikös tuo tyytyväinen sinkku nimenomaan sano, ettei ala suhdetta virittelemään työkavereidensa kanssa?! Eli mitä se on se jahtaaminen? Jos kyseessä olisi naispuoleinen sinkkutyökaveri, joka pyytäisi varattua naista töiden jälkeen viinilasilliselle, jahtaisiko silloinkin sinkku varattua työkaveriaan?
Melkoisen huteralla pohjalla on palstamammojen parisuhteet, kun kaikki sinkkunaiset nähdään potentiaalisina parisuhteen rikkojina.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi työkavereita pitäisi nähdä työajan ulkopuolella?
t. Mies
Tämä. Varsinkaan kahden kesken. Joidenkin naikkosten asenne kertoo kaiken. Pyydän ketä lystään ja jos mies huomioi kumppaninsa tunteet ja haluaa pitää työkaverit erillään yksityiselämästään kieltäytymällä ,niin hän on vaimonsa talutusnuorassa oleva tossukka. Syy kieltäytymiseen voi olla niinkin yksinkertainen ettei ko henkilö kaipaa mitään työtoveruutta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä sukupolvea on kuvattu egoistiseksi ja narsistiseksi sukupolveksi. Itsemääräämisoikeus kukoistaa :"koska mä voin".
--Minun tunteet, minun vapaus, minun halu.--
Rajat ja velvollisuudet, sekä omista teoista kertyvät hedelmät eivät niinkään puhuttele, koska ne eivät vetoa itsekkääseen ja kuluttavaan mielenlaatuun. Asiat ja ihmiset pitää saada heti, pitkäkantoisista seurauksista välittämättä.
Närkästytään siitä, että aviopuolisolle ei joku asia ole ihan sama: "mutta kun mä haluuu-uun". Se on lapsen manipulointia.
"En ole koskaan rakastunut näin" lause sanotaan jokaisen uuden suhteen alussa. Aina ollaan mahtavuuden äärellä, kunnes toinen alkaa kyllästyttämään/jotain kiinnostavampaa on aidan takana. "-Ai varattu mies? No mut eihän me mitään." Lapsellista.
Kyllä varatuilla perheellisillä miehillä riittää kylläkseen touhuamista oman perheen, omien ystävien ja oman suvun kanssa. Tämän voi jokainen huomioida ja kunnioittaa sitä, tai olla huomioimatta ja vedota yksilönvapauteen "koska.mä.voin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Eihän parisuhteessa olossa ole mitään rasittavaa. Näköjään sinkkuna on rasittavaa kun täytyy jahdata varattuja työkavereita. Kun ollaan parisuhteessa, se sitoumus menee muitten suhteiden edelle. Eikö teillä ole omia ystäviä ollenkaan jos pitää yrittää roikkua työtovereissa vapaa-ajallakin.
Toki parisuhteessakin ihmisellä saa olla omia ystäviä, mutta toisaalta sitten taas käyttäytyy niin, ettei anna tälle ystävälle mitään syytä olettaa enempää kuin pelkkä ystävyys ja toisaalta taas sitten sen kumppanin suuntaan käyttyä niin ettei aiheuta tälle mitään huolta. Kyllähän tällä palstallakin on moneen kertaan setvitty työpaikkaihastumisia ja romansseja, jotka alkavat viattomasti ja päättyvät pettämiseen.
No eikös tuo tyytyväinen sinkku nimenomaan sano, ettei ala suhdetta virittelemään työkavereidensa kanssa?! Eli mitä se on se jahtaaminen? Jos kyseessä olisi naispuoleinen sinkkutyökaveri, joka pyytäisi varattua naista töiden jälkeen viinilasilliselle, jahtaisiko silloinkin sinkku varattua työkaveriaan?
Melkoisen huteralla pohjalla on palstamammojen parisuhteet, kun kaikki sinkkunaiset nähdään potentiaalisina parisuhteen rikkojina.
No itse en lähtisi työkaverinaisenkaan kanssa viinilasilliselle olipa tämä sinkku tai varattu, sillä en halua olla työtovereiden kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko töiden puitteessa. Töissä keskityn työntekoon ja kanssakäyminen tapahtuu ainoastaan työasioissa työaikana. Muu ei kiinnosta. Ystävät minulla on erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä mammat kilpaa nyt vakuuttelee toisilleen, että miksi ihmeessä heidän kultakimpaleukkojaan kiinnostaisi hengata vapaa-ajallaan työpaikan säälittävien sinkkujen kanssa. Te siis päätätte, ettei teidän ukkoja kiinnosta.
Kun on näköjään ihan sama, onko kyseessä kaverisuhde vai jotain lähempää nuohoamista, säälittävä sinkku on mammojen silmissä tuomittu kuitenkin seksinnälkäiseksi vonkaajaksi. Täytyypä sitten pikkujouluaikaan vissiin aktivoitua ja siirtyä koira-, musiikki-, jääkiekko- ym. harrastuskeskusteluista suoraan siihen itseensä eli seksiin. Mammoillehan nämä kun ovat näemmä ihan yhtä pahoja asioita.
En tajua näitä "työkavereiden kanssa ei kaveerata" -ihmisiä. Tosi moni on saanut työpaikalta oikeita ystäviä. Tälläkin palstalla monet kertovat, miten vaikeaa on saada aikuisena ystäviä, jos vaikka muuttaa uudelle paikkakunnalle. Harvoin tapaa ihmisiä, joiden kanssa oikeasti synkkaa.
Ap:n tapauksessa toki vähän ihmettelen tuon naisen käytöstä, jos ei kerrasta uskonut, ettei miestä huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Asenteesi tulee hyvin esiin "pyydän ketä haluan". Ehkä kuitenkin kannattaisi noudattaa jotain yleisiä sovinnaisuuden sääntöjä. Edelleenkään kukaan ei ole sanonut miksi pitäisi kaveerata varatun työtoverimiehen kanssa? Luuletteko ettei tällä miehellä ole vapaa-aikanaan muita sitoumuksia? Tässäkin tapauksessa mies on kahdesta eri kutsusta kieltäytynyt, joten pitäisi tajuta, ettei toivo sen enempää ystävyyttä yksityiselämän puolella.
Jos viihdyn jonkun ihmisen seurassa niin miksi ihmeessä en viettäisi aikaani hänen kanssaan jos hänkin niin haluaa? Sukupuolesta ja parisuhdestatuksesta riippumatta. Jos AP:n mies ei työkaverinaisen kanssa halua kaveerata niin toki hänen ei sitten näin pidä tehdä. Mutta tuo symbioosisuhdeajatusmalli, jossa vain pariskuntana valitut ja hyväksytyt ihmiset voivat olla ystäviä on hieman sairas.
Miksi ihmeessä parisuhteessa oleva perheellinen ihminen haluaisi viettää vapaa-aikaansa kanssasi. Ainakin itse haluan keskittyä vapaa-ajalla kumppaniini, lapsinii, sukulaisiini ja ystäviini (jotka koko perhe tuntee). Ei riitä aika ja mielenkiinto henhailla tyrkkysinkku työtovereiden kanssa työn ulkopuolella.
En ole tyrkysinkku vaan ihan onnellisesti parisuhteessa. Se parisuhde ei kuitenkaan millään muotoa estä ystävyyssuhteita. Jos sinulla ei ole aika eikä kiinnostusta kehittää ystävyyssuhteita, jotka eivät ole suorassa yhteydessä parisuhteeseesi, sinulla on toki valinnanvapaus näin toimia. Itse en osaa kuvitella elämää jossa sen jokainen osaalue olisi jollakin tasolla jaettu puolisoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Eihän parisuhteessa olossa ole mitään rasittavaa. Näköjään sinkkuna on rasittavaa kun täytyy jahdata varattuja työkavereita. Kun ollaan parisuhteessa, se sitoumus menee muitten suhteiden edelle. Eikö teillä ole omia ystäviä ollenkaan jos pitää yrittää roikkua työtovereissa vapaa-ajallakin.
Toki parisuhteessakin ihmisellä saa olla omia ystäviä, mutta toisaalta sitten taas käyttäytyy niin, ettei anna tälle ystävälle mitään syytä olettaa enempää kuin pelkkä ystävyys ja toisaalta taas sitten sen kumppanin suuntaan käyttyä niin ettei aiheuta tälle mitään huolta. Kyllähän tällä palstallakin on moneen kertaan setvitty työpaikkaihastumisia ja romansseja, jotka alkavat viattomasti ja päättyvät pettämiseen.
No eikös tuo tyytyväinen sinkku nimenomaan sano, ettei ala suhdetta virittelemään työkavereidensa kanssa?! Eli mitä se on se jahtaaminen? Jos kyseessä olisi naispuoleinen sinkkutyökaveri, joka pyytäisi varattua naista töiden jälkeen viinilasilliselle, jahtaisiko silloinkin sinkku varattua työkaveriaan?
Melkoisen huteralla pohjalla on palstamammojen parisuhteet, kun kaikki sinkkunaiset nähdään potentiaalisina parisuhteen rikkojina.
Parempi katsoa kuin katua. Miksi ehdoin tahdoin saattaa itseään kiusaukseen tai pahoittaa kumppaninsa mieli? Kokemusta tästä on ihan omasta elämästä. Työharjoittelussa tapasin mukavan miehen. Olimme paljon tekemisissä ihan työn merkeissä. Ihastuimme, rakastuimme, mies jätti tyttöystävänsä ja aloimme seurustella. Tämäkin on mahdollista, joten jos on perheellinen niin miksi leikkiä tulella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet sairaaloisen mustasukkainen.
Kehittelet mielessäsi kauhukuvia , joissa mies lähtee työkaverin matkaan.
Olen pahoillani puolestani.
Omaa miestäni on työ ja bändikaverit yrittäneet , MUTTA mieheni on sanonut kiltisti ettei kiinnosta.
Ja mieheni saa mennä miten tykkää....
Minulla on myös aika korkea kynnys lähteä minkään sukupuolen kanssa työajan ulkopuolelle viihtymään, koska jotenkin haluan pyhittää sen ajan perheelle, kun muutenkaan ei tunnu olevan tunteja tarpeeksi vuorokaudessa.
Työmatkoilla ollaan menty porukalla syömään hyvin ja räkättämään yhdessä, mutta loppujen lopuksi nekin on olleet välillä hieman uuvuttavia, kun kuitenkin ne illat on helposti menneet jostakin työjutusta läyhäämiseen ja siinä on yrittänyt vielä pysyä skarppina klo 22 illalla, ei kovin rentouttavaa kun seminaari klo 8 seuraavana päivänä!
Normaalipäivinä tauoilla sitten mukava heittää legendaa ja rentoutua,mutta jotenkin vapaa-ajalla..eii. ehkä jos oikeasti kokisi saaneensa hyvän sydänystävän, niinkuin olen kyllä saanutkin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin työasioista.
Vielä tuosta naisen ja miehen välisestä ystävyydestä.. olen ottanut vielä sellaisenkin linjan, että en läyhää omasta miehestä huonoja asioita miehille. Aina vaan kehua rouskutan. En edes vitsillä hauku. Yksi työkaverini oli hieman ihastunut toiseen työkaveriin ja innostui pienessä sievässä haukkumaan miehen petitaitoja tuolle miehelle. Nice.
Ei ole rajoista mitään haittaa, paitsi ehkä niille, keitä ne haittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktoja.
-Jos se mies haluaa pettää, se tekee sen pääsipä drinkille tai ei. Et voi vahtia ympäri vuorokauden, tilaisuus tulee kyllä ja jos mies on pettääkseen hän tekee sen. Töissä, matkalla, kauppareissulla. Tilaisuuksia on.
-Et voi kieltää aikuista ihmistä menemästä
-Epävarmuus on epäseksikästä
-On mahdollista oikeasti olla platonisesti ystäväVoitte miinustaa mut totuus on tässä. Ette voi estää kumppanianne pettämästä ja jos mietitte kumppaneidenne rajoittamista niin olette epäreiluja ja huonoja kumppaneita itse.
Mäkin olin joskus todella mustasukkainen ja menetin sen takia eksäni. Ja se oli minun syyni. Minun epävarmuuteni ajoi meidät erilleen. Vasta terapian myötä olen kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt nämä asiat.
Olen eri mieltä. Minä melkein rikoin kaksi perhettä, koska EN ollut mustasukkainen. Kaikki merkit olivat näkyvissä viestittelyjä myöden, ja ajattelin vain että eihän tuo nainen nyt oikeasti alkaisi perheenisää pokaamaan, perheenäitinä. Halusin ajatella että kavereita on hyvä olla. Että on hienoa, kun töissäkin on ihmisiä joiden kanssa juttelu toimii. Naisen mies ei tiennyt flirttailusta mitään. Sitten kävi ilmi että nainen oli jo miettinyt eronsa valmiiksi ja kaavaillut tulevaisuutta minun mieheni kanssa. Molemmat miehet olivat ällistyksissään miten siinä niin kävi.
Kyllä kannattaa toiselle suoraan sanoa, jos ei pidä siitä että on muita naisia vapaa-ajalla. Ei se ole epävarmuutta, vaan varmuutta omista arvoista. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja epäluuloisuus on eri asia, kun reagoida siihen että toinen nainen kerjää huomiota viesteillä vapaa-ajalla ja tahtoo vielä oluellekin viedä.
Olen täysin samaa mieltä.
Mustasukkaisuus ja sairaalloinen mustasukkaisuus on kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Eihän parisuhteessa olossa ole mitään rasittavaa. Näköjään sinkkuna on rasittavaa kun täytyy jahdata varattuja työkavereita. Kun ollaan parisuhteessa, se sitoumus menee muitten suhteiden edelle. Eikö teillä ole omia ystäviä ollenkaan jos pitää yrittää roikkua työtovereissa vapaa-ajallakin.
Toki parisuhteessakin ihmisellä saa olla omia ystäviä, mutta toisaalta sitten taas käyttäytyy niin, ettei anna tälle ystävälle mitään syytä olettaa enempää kuin pelkkä ystävyys ja toisaalta taas sitten sen kumppanin suuntaan käyttyä niin ettei aiheuta tälle mitään huolta. Kyllähän tällä palstallakin on moneen kertaan setvitty työpaikkaihastumisia ja romansseja, jotka alkavat viattomasti ja päättyvät pettämiseen.
No eikös tuo tyytyväinen sinkku nimenomaan sano, ettei ala suhdetta virittelemään työkavereidensa kanssa?! Eli mitä se on se jahtaaminen? Jos kyseessä olisi naispuoleinen sinkkutyökaveri, joka pyytäisi varattua naista töiden jälkeen viinilasilliselle, jahtaisiko silloinkin sinkku varattua työkaveriaan?
Melkoisen huteralla pohjalla on palstamammojen parisuhteet, kun kaikki sinkkunaiset nähdään potentiaalisina parisuhteen rikkojina.
Parempi katsoa kuin katua. Miksi ehdoin tahdoin saattaa itseään kiusaukseen tai pahoittaa kumppaninsa mieli? Kokemusta tästä on ihan omasta elämästä. Työharjoittelussa tapasin mukavan miehen. Olimme paljon tekemisissä ihan työn merkeissä. Ihastuimme, rakastuimme, mies jätti tyttöystävänsä ja aloimme seurustella. Tämäkin on mahdollista, joten jos on perheellinen niin miksi leikkiä tulella?
Samaa on omassa lähipiirissä tapahtunut. Tosiaan, miksi leikkiä tulella? Joku motiivinan siihenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös aika korkea kynnys lähteä minkään sukupuolen kanssa työajan ulkopuolelle viihtymään, koska jotenkin haluan pyhittää sen ajan perheelle, kun muutenkaan ei tunnu olevan tunteja tarpeeksi vuorokaudessa.
Työmatkoilla ollaan menty porukalla syömään hyvin ja räkättämään yhdessä, mutta loppujen lopuksi nekin on olleet välillä hieman uuvuttavia, kun kuitenkin ne illat on helposti menneet jostakin työjutusta läyhäämiseen ja siinä on yrittänyt vielä pysyä skarppina klo 22 illalla, ei kovin rentouttavaa kun seminaari klo 8 seuraavana päivänä!
Normaalipäivinä tauoilla sitten mukava heittää legendaa ja rentoutua,mutta jotenkin vapaa-ajalla..eii. ehkä jos oikeasti kokisi saaneensa hyvän sydänystävän, niinkuin olen kyllä saanutkin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin työasioista.
Vielä tuosta naisen ja miehen välisestä ystävyydestä.. olen ottanut vielä sellaisenkin linjan, että en läyhää omasta miehestä huonoja asioita miehille. Aina vaan kehua rouskutan. En edes vitsillä hauku. Yksi työkaverini oli hieman ihastunut toiseen työkaveriin ja innostui pienessä sievässä haukkumaan miehen petitaitoja tuolle miehelle. Nice.
Ei ole rajoista mitään haittaa, paitsi ehkä niille, keitä ne haittaa.
Ap
Tämä on sinun tapasi elää ja ajatella, ja se on ihan bueno jos se teille toimii. Ja varmasti toimii monilla muillakin.
Minun maailmassani ihmisten kanssa voi ystävystyä missä vaan ja milloin vaan. Se vastapuoli sitten omalta osaltaan päättää voiko ystävystyä minun kanssani. Jos kokee 3 tunnin kaljallakäynnin kerran puolessa vuodessa perheeltä/parisuhteelta aikaavieväksi siinä määrin, että sillä on näihin negatiivinen vaikutus, niin toki kannattaa olla lähtemättä kaljalle. Mutta jos se toinen kokee mielekkääksi sinne kaljalle lähteä niin en koe asiakseni kieltätyä vain koska puoliso/perhe mahdolliesti kokee siinä 3 tunnissa etääntyvänsä kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
No nelikymppissä suurin osa alkaa olla perheellisiä. Eikö perheellisellä siis saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Ja mikä ihmeen mörkö tuo työkaveruuskin on? En minä puhu työkavereiden kanssa vapaa-ajalla työasioista. Töissä ollaan tutustuttu ja huomattu, että on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä ollaan jatkettu vapaa-ajalla kaveeraamiseen. Ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu tutustua jossain muualla.
Kuulostaa kyllä ankealta olla perheellinen suomalainen mies, kun vaimo päättää keiden kanssa saa kaveerata ja missä niihin kavereihin voi tutustua. Aikuisen ihmisen on oikeasti aika vaikea löytää uusia kavereita muualta kuin töistä tai harrastuksista.
Eiköhän kukin pariskunta muodosta sen oman ystäväpiirinsä yhdessä? Ainakin meillä seurustellaan ystävien kanssa perhekunnittain jonkun kotona, mökillä tai yhdessä syömässä, keikalla tms. Kumpikaan meistä ei käy muutenkaan baarissa oluella, kyllä ne yksittäiset kaveritkin kutsutaan kotiin. Pitkälti meillä ystävät onkin yhteisiä. Työtoverit ovat työtovereita, eivätkä kuulu vapaa-aikaan.
Me olimme molemmat 50+ kun tapasimme ja aloimme seurustella. Kummallakin on laaja, vakiintunut oma ystäväpiiri. Tottakai olemme tavanneet toistemme ystäviä ja viettäneet aikaa myös porukalla, mutta kyllä me edelleen ensisijaisesti tapaamme omia kavereitamme yksin, ja se tapaaminen tapahtuu kaupungilla leffan, syömisen, oluen tms merkeissä. Myös joistakin työkavereistani on tullut kavereita, joita tapaan myös työajan ulkopuolella, tosin harvakseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös aika korkea kynnys lähteä minkään sukupuolen kanssa työajan ulkopuolelle viihtymään, koska jotenkin haluan pyhittää sen ajan perheelle, kun muutenkaan ei tunnu olevan tunteja tarpeeksi vuorokaudessa.
Työmatkoilla ollaan menty porukalla syömään hyvin ja räkättämään yhdessä, mutta loppujen lopuksi nekin on olleet välillä hieman uuvuttavia, kun kuitenkin ne illat on helposti menneet jostakin työjutusta läyhäämiseen ja siinä on yrittänyt vielä pysyä skarppina klo 22 illalla, ei kovin rentouttavaa kun seminaari klo 8 seuraavana päivänä!
Normaalipäivinä tauoilla sitten mukava heittää legendaa ja rentoutua,mutta jotenkin vapaa-ajalla..eii. ehkä jos oikeasti kokisi saaneensa hyvän sydänystävän, niinkuin olen kyllä saanutkin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin työasioista.
Vielä tuosta naisen ja miehen välisestä ystävyydestä.. olen ottanut vielä sellaisenkin linjan, että en läyhää omasta miehestä huonoja asioita miehille. Aina vaan kehua rouskutan. En edes vitsillä hauku. Yksi työkaverini oli hieman ihastunut toiseen työkaveriin ja innostui pienessä sievässä haukkumaan miehen petitaitoja tuolle miehelle. Nice.
Ei ole rajoista mitään haittaa, paitsi ehkä niille, keitä ne haittaa.
Ap
Tämä on sinun tapasi elää ja ajatella, ja se on ihan bueno jos se teille toimii. Ja varmasti toimii monilla muillakin.
Minun maailmassani ihmisten kanssa voi ystävystyä missä vaan ja milloin vaan. Se vastapuoli sitten omalta osaltaan päättää voiko ystävystyä minun kanssani. Jos kokee 3 tunnin kaljallakäynnin kerran puolessa vuodessa perheeltä/parisuhteelta aikaavieväksi siinä määrin, että sillä on näihin negatiivinen vaikutus, niin toki kannattaa olla lähtemättä kaljalle. Mutta jos se toinen kokee mielekkääksi sinne kaljalle lähteä niin en koe asiakseni kieltätyä vain koska puoliso/perhe mahdolliesti kokee siinä 3 tunnissa etääntyvänsä kriittisesti.
Kuinka kukaan viipyy kolmea tuntia oluella? Ei ole myöskään mitään takeita, ettet ole taas viikon päästä vinkumassa tätä varattua uudelleen kaljalle. Mielestäni on vaan parasta pistää selkeät rajat olla lähtemättä tällaisiin kahdenkeskisiin tapaamisiin niin omasta kuin sinunkin puolesta. Et sovi kuvioon, joten hae ryyppyseurasi muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös aika korkea kynnys lähteä minkään sukupuolen kanssa työajan ulkopuolelle viihtymään, koska jotenkin haluan pyhittää sen ajan perheelle, kun muutenkaan ei tunnu olevan tunteja tarpeeksi vuorokaudessa.
Työmatkoilla ollaan menty porukalla syömään hyvin ja räkättämään yhdessä, mutta loppujen lopuksi nekin on olleet välillä hieman uuvuttavia, kun kuitenkin ne illat on helposti menneet jostakin työjutusta läyhäämiseen ja siinä on yrittänyt vielä pysyä skarppina klo 22 illalla, ei kovin rentouttavaa kun seminaari klo 8 seuraavana päivänä!
Normaalipäivinä tauoilla sitten mukava heittää legendaa ja rentoutua,mutta jotenkin vapaa-ajalla..eii. ehkä jos oikeasti kokisi saaneensa hyvän sydänystävän, niinkuin olen kyllä saanutkin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin työasioista.
Vielä tuosta naisen ja miehen välisestä ystävyydestä.. olen ottanut vielä sellaisenkin linjan, että en läyhää omasta miehestä huonoja asioita miehille. Aina vaan kehua rouskutan. En edes vitsillä hauku. Yksi työkaverini oli hieman ihastunut toiseen työkaveriin ja innostui pienessä sievässä haukkumaan miehen petitaitoja tuolle miehelle. Nice.
Ei ole rajoista mitään haittaa, paitsi ehkä niille, keitä ne haittaa.
Ap
Tämä on sinun tapasi elää ja ajatella, ja se on ihan bueno jos se teille toimii. Ja varmasti toimii monilla muillakin.
Minun maailmassani ihmisten kanssa voi ystävystyä missä vaan ja milloin vaan. Se vastapuoli sitten omalta osaltaan päättää voiko ystävystyä minun kanssani. Jos kokee 3 tunnin kaljallakäynnin kerran puolessa vuodessa perheeltä/parisuhteelta aikaavieväksi siinä määrin, että sillä on näihin negatiivinen vaikutus, niin toki kannattaa olla lähtemättä kaljalle. Mutta jos se toinen kokee mielekkääksi sinne kaljalle lähteä niin en koe asiakseni kieltätyä vain koska puoliso/perhe mahdolliesti kokee siinä 3 tunnissa etääntyvänsä kriittisesti.
Kuinka kukaan viipyy kolmea tuntia oluella? Ei ole myöskään mitään takeita, ettet ole taas viikon päästä vinkumassa tätä varattua uudelleen kaljalle. Mielestäni on vaan parasta pistää selkeät rajat olla lähtemättä tällaisiin kahdenkeskisiin tapaamisiin niin omasta kuin sinunkin puolesta. Et sovi kuvioon, joten hae ryyppyseurasi muualta.
Ystävän kanssa sitä juttua kyllä riittää pitemmäksikin aikaa, varsinkin kun harvoin käydään. Ja itsekkin olen siis parisuhteessa, mutta se ei tarkoita ettenkö voi silloin tällöin irottaa aikaa ystäville ilman, että se oma mies istuu vieressä. Eikä sitä kaljaa ole pakko juoda, voi käydä vaikkaa vaan töiden jälkeen syömässä. Joiden työkavereiden kanssa myös melko aktiivisesti viestittelen =O niiden enemmän ystäväkategoriaan menevien, niin miesten kuin naistenkin.
En ymmärrä miksi työkavereita pitäisi nähdä työajan ulkopuolella?
t. Mies