Lue keskustelun säännöt.
Miksi mieheni työkaveri (nainen) pyysi miestäni oluelle?
16.09.2018 |
Mitä tuosta pitäisi ajatella? Nainen on facebookin perusteella kaunis ja hänellä on aika ns. seksikkäitä kuvia. Kuvia miehestä ja lapsista ei ole facebookissa esillä, vaikka sellaisia on hänellä olemassa. Minulle hänestä tulee hieman tyrkyhkö olo, joka haluaa huomiota ja haluaa vaikuttaa sinkkunaiselta.
Mieheni on sosiaalisesti tosi lahjakas ja ns.kaikkien kaveri, mutta kahdestaan oluelle..? Minusta outoa.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, muistuu taas oikein hyvin mieleen, miten rasittavaa Suomessa on olla parisuhteessa. Eikö ihan totta muka varatulla ihmisellä saisi olla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta? Sillä ei kai ole väliä, missä siihen ihmiseen on tutustunut, töissä vai harrastuksissa, mutta samaa sukupuolta pitää olla!
On ankeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja pyydän kaljalle ketä haluan, oli naimisissa tai ei. Suhdetta en kuitenkaan varattujen kanssa ala virittelemään, sen olen nuoruudessani kerran kokenut ja kamalaa oli. Löysätkää nyt vähän nutturaanne naiset, itsellenne teette vain huonon olon tuollaisella epäluulolla ja kyttäämisellä.
Kyynel. Muuta pois Suomesta.
Ap
ei tarvitse, pitää vain ymmärtää pysyä erossa kaltaisistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en pidä siitä, että heti epäillään seuraavia:
- aplla ei ole itsetuntoa
- ap on rumempi, siksi epävarma
- jne.Onhan se nyt vaan outoa, että varattu nainen pyytää varattua miestä oluelle. Jos tää ei oo outoa jollekin, onnittelut!
Ap
Mä oon käynyt kymmeniä kertoja työkavereiden kanssa kaksistaan kaljalla. Oon kaiken lisäksi ainoa nainen työpaikallani.
T. Varattu nainenMiksi? Etkö saa kotona vai oletko jotenkin erityisen huomionhakuinen - tarvitset itsetunnollesti loputonta pönkitystä?
Saan kotona, enkä ole huomionhakuinen. Joten molemmat olettamuksesi on väärin. Käydään yhdessä kaljalla, koska joskus nyt huvittaa käydä kaljalla ja työkaverit on loistotyyppejä.
T. Varattu nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en pidä siitä, että heti epäillään seuraavia:
- aplla ei ole itsetuntoa
- ap on rumempi, siksi epävarma
- jne.Onhan se nyt vaan outoa, että varattu nainen pyytää varattua miestä oluelle. Jos tää ei oo outoa jollekin, onnittelut!
Ap
Mä oon käynyt kymmeniä kertoja työkavereiden kanssa kaksistaan kaljalla. Oon kaiken lisäksi ainoa nainen työpaikallani.
T. Varattu nainenMiksi? Etkö saa kotona vai oletko jotenkin erityisen huomionhakuinen - tarvitset itsetunnollesti loputonta pönkitystä?
Saan kotona, enkä ole huomionhakuinen. Joten molemmat olettamuksesi on väärin. Käydään yhdessä kaljalla, koska joskus nyt huvittaa käydä kaljalla ja työkaverit on loistotyyppejä.
T. Varattu nainen
Ei, ei, ei! Sinä et saa missään nimessä haluta olla tekemisissä muiden kuin perheenjäsentesi ja heidän virallisesti hyväksymien yhteisten tuttavien kanssa. Omat vanhempasi ja sisaruksei eivät kuulu tähän ryhmään, koska oikean aikuisen tulee täysin irtisanoutua lapsuuden perheestään ja sitoutua vain ja ainoastaan siihen itse perustamaansa. Vastakkaisen sukupuolen kanssa ei voi olla ystäviä, ikinä, ne kaikki haluaa salaisesti seksiä kanssasi. Ja jos valvonta parisuhteesi toiselta osapuolelta hetkeksikin herpaantuu säntäät sinä samointein holtittomasti panemaan ystävääsi ja sen ystäviä ja isoisää ja naapurin koiraa. Ei pidä altistaa itseään houkutuksille.
Tyhmää. Ihminen voi olla kuinka sosiaalinen tahansa, siihen ei voi verrata sitä, että pitää pyytää ketään
työajan ulkopuolella mihinkään.
Aina löytyy olueille lähtiöitä ihan vapaista miehistä ( tai naisista ) työn ulkopuolelta.
Monet naiset ovat niin tyrkkyjä, niin tyrkkyjä.
No höh! Mun mies ei lähtis, vaikka joku nainen pyytäiskin. Sitä ei tarvis edes miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmää. Ihminen voi olla kuinka sosiaalinen tahansa, siihen ei voi verrata sitä, että pitää pyytää ketään
työajan ulkopuolella mihinkään.
Aina löytyy olueille lähtiöitä ihan vapaista miehistä ( tai naisista ) työn ulkopuolelta.
Monet naiset ovat niin tyrkkyjä, niin tyrkkyjä.
Matti ja Maija tekevät yhdessä töitä, kumpikin on onnellisesti naimisissa tahoillaan. Meneillään on paljon aikaa vievä ja stressavaa projekti. Eräänä kauniina keskiviikkona kaikki mahdollinen menee projektissa perselleen. Matti sanoo "tän jälkeen kyllä maistus kylmä kalja", Maija vastaa "no todellakin". Töiden jälkeen Matti ja Maija menevät yhdessä kaljalle ja kiroavat perselleen mennyttä päivää. Seuraavana päivän taas jatketaan hyvällä fiiliksellä kun on saatu vähän nollattua. Samaan aikaan toisaalla Matin vaimo kertoo vauvapalstalla kuin Maija on epätoivoinen tyrkky jonka pitäisi vaan tajut pitää näppinsä erossa Matista, joka ei pääsääntöisesti halua käydä edes vessassa ilman vaimoaan.
Jos joku pyytäis mun miehen drinkille niin antaisin mennä.
Mutta muistaisin tulla 30 minuuttia perästä ykköset päällä täydessä tällingissä samaan baariin.
Mutta en heidän seuraksi, ihan vain omaksi iloksi etsimään juttu seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en pidä siitä, että heti epäillään seuraavia:
- aplla ei ole itsetuntoa
- ap on rumempi, siksi epävarma
- jne.Onhan se nyt vaan outoa, että varattu nainen pyytää varattua miestä oluelle. Jos tää ei oo outoa jollekin, onnittelut!
Ap
Mä oon käynyt kymmeniä kertoja työkavereiden kanssa kaksistaan kaljalla. Oon kaiken lisäksi ainoa nainen työpaikallani.
T. Varattu nainenMiksi? Etkö saa kotona vai oletko jotenkin erityisen huomionhakuinen - tarvitset itsetunnollesti loputonta pönkitystä?
Saan kotona, enkä ole huomionhakuinen. Joten molemmat olettamuksesi on väärin. Käydään yhdessä kaljalla, koska joskus nyt huvittaa käydä kaljalla ja työkaverit on loistotyyppejä.
T. Varattu nainenEi, ei, ei! Sinä et saa missään nimessä haluta olla tekemisissä muiden kuin perheenjäsentesi ja heidän virallisesti hyväksymien yhteisten tuttavien kanssa. Omat vanhempasi ja sisaruksei eivät kuulu tähän ryhmään, koska oikean aikuisen tulee täysin irtisanoutua lapsuuden perheestään ja sitoutua vain ja ainoastaan siihen itse perustamaansa. Vastakkaisen sukupuolen kanssa ei voi olla ystäviä, ikinä, ne kaikki haluaa salaisesti seksiä kanssasi. Ja jos valvonta parisuhteesi toiselta osapuolelta hetkeksikin herpaantuu säntäät sinä samointein holtittomasti panemaan ystävääsi ja sen ystäviä ja isoisää ja naapurin koiraa. Ei pidä altistaa itseään houkutuksille.
Ei helvetti. Täytyy kai katkaista kaikkiin välit. Töissäkin puhua vain pakolliset, ja muuten olla hiljaa. :D
T. Varattu nainen
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pyytäis mun miehen drinkille niin antaisin mennä.
Mutta muistaisin tulla 30 minuuttia perästä ykköset päällä täydessä tällingissä samaan baariin.Mutta en heidän seuraksi, ihan vain omaksi iloksi etsimään juttu seuraa.
Etkö kokisi itseäsi yhtään naurettavaksi? Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
No nelikymppissä suurin osa alkaa olla perheellisiä. Eikö perheellisellä siis saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Ja mikä ihmeen mörkö tuo työkaveruuskin on? En minä puhu työkavereiden kanssa vapaa-ajalla työasioista. Töissä ollaan tutustuttu ja huomattu, että on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä ollaan jatkettu vapaa-ajalla kaveeraamiseen. Ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu tutustua jossain muualla.
Kuulostaa kyllä ankealta olla perheellinen suomalainen mies, kun vaimo päättää keiden kanssa saa kaveerata ja missä niihin kavereihin voi tutustua. Aikuisen ihmisen on oikeasti aika vaikea löytää uusia kavereita muualta kuin töistä tai harrastuksista.
Eiköhän kukin pariskunta muodosta sen oman ystäväpiirinsä yhdessä? Ainakin meillä seurustellaan ystävien kanssa perhekunnittain jonkun kotona, mökillä tai yhdessä syömässä, keikalla tms. Kumpikaan meistä ei käy muutenkaan baarissa oluella, kyllä ne yksittäiset kaveritkin kutsutaan kotiin. Pitkälti meillä ystävät onkin yhteisiä. Työtoverit ovat työtovereita, eivätkä kuulu vapaa-aikaan.
Me olimme molemmat 50+ kun tapasimme ja aloimme seurustella. Kummallakin on laaja, vakiintunut oma ystäväpiiri. Tottakai olemme tavanneet toistemme ystäviä ja viettäneet aikaa myös porukalla, mutta kyllä me edelleen ensisijaisesti tapaamme omia kavereitamme yksin, ja se tapaaminen tapahtuu kaupungilla leffan, syömisen, oluen tms merkeissä. Myös joistakin työkavereistani on tullut kavereita, joita tapaan myös työajan ulkopuolella, tosin harvakseltaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukut. Kertoisitteko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
No nelikymppissä suurin osa alkaa olla perheellisiä. Eikö perheellisellä siis saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Ja mikä ihmeen mörkö tuo työkaveruuskin on? En minä puhu työkavereiden kanssa vapaa-ajalla työasioista. Töissä ollaan tutustuttu ja huomattu, että on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä ollaan jatkettu vapaa-ajalla kaveeraamiseen. Ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu tutustua jossain muualla.
Kuulostaa kyllä ankealta olla perheellinen suomalainen mies, kun vaimo päättää keiden kanssa saa kaveerata ja missä niihin kavereihin voi tutustua. Aikuisen ihmisen on oikeasti aika vaikea löytää uusia kavereita muualta kuin töistä tai harrastuksista.
Eiköhän kukin pariskunta muodosta sen oman ystäväpiirinsä yhdessä? Ainakin meillä seurustellaan ystävien kanssa perhekunnittain jonkun kotona, mökillä tai yhdessä syömässä, keikalla tms. Kumpikaan meistä ei käy muutenkaan baarissa oluella, kyllä ne yksittäiset kaveritkin kutsutaan kotiin. Pitkälti meillä ystävät onkin yhteisiä. Työtoverit ovat työtovereita, eivätkä kuulu vapaa-aikaan.
Me olimme molemmat 50+ kun tapasimme ja aloimme seurustella. Kummallakin on laaja, vakiintunut oma ystäväpiiri. Tottakai olemme tavanneet toistemme ystäviä ja viettäneet aikaa myös porukalla, mutta kyllä me edelleen ensisijaisesti tapaamme omia kavereitamme yksin, ja se tapaaminen tapahtuu kaupungilla leffan, syömisen, oluen tms merkeissä. Myös joistakin työkavereistani on tullut kavereita, joita tapaan myös työajan ulkopuolella, tosin harvakseltaan.
Mun miehen ystäväpiiri on erittäin kummallinen.
Yksi mies ei uskalla puhua kuulleni (on siiis äääärimmäisen ujo), toinen lainailee mieheltäni rahaa ja sitten ruikuttaa kun ei voi maksaa takaisin, yksi on kännissä rähisijä (sinkku myös) ja aina kun on mieheni kanssa käynyt baarissa niin ovat vähän tapelleet.
Sanomattakin selvää, että miehen ystävät eivät ole ystävä tyyppiä minulle.
Ainiin ja sitten on yksi, joka käyttäytyy kuin olisi meillä kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pyytäis mun miehen drinkille niin antaisin mennä.
Mutta muistaisin tulla 30 minuuttia perästä ykköset päällä täydessä tällingissä samaan baariin.Mutta en heidän seuraksi, ihan vain omaksi iloksi etsimään juttu seuraa.
Etkö kokisi itseäsi yhtään naurettavaksi? Oikeasti?
En?
Saan kai minäkin kaljalla käydä vaikka yksikseen, jos mies haluaa tehdä parempaa tuttavuutta naispuolisen kollegan kanssa.
Ehkä minäkin löydän "uuden ystävän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pyytäis mun miehen drinkille niin antaisin mennä.
Mutta muistaisin tulla 30 minuuttia perästä ykköset päällä täydessä tällingissä samaan baariin.Mutta en heidän seuraksi, ihan vain omaksi iloksi etsimään juttu seuraa.
Etkö kokisi itseäsi yhtään naurettavaksi? Oikeasti?
En?
Saan kai minäkin kaljalla käydä vaikka yksikseen, jos mies haluaa tehdä parempaa tuttavuutta naispuolisen kollegan kanssa.
Ehkä minäkin löydän "uuden ystävän".
Mutta miksi änkeäisit samaan paikkaan? Miehesihän tulisi luonnollisesti pyytämään sinut heidän seuraansa etkä sinä silloin voisi sen paremmin istua kaljalla yksin kuin löytää uutta ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pyytäis mun miehen drinkille niin antaisin mennä.
Mutta muistaisin tulla 30 minuuttia perästä ykköset päällä täydessä tällingissä samaan baariin.Mutta en heidän seuraksi, ihan vain omaksi iloksi etsimään juttu seuraa.
Etkö kokisi itseäsi yhtään naurettavaksi? Oikeasti?
En?
Saan kai minäkin kaljalla käydä vaikka yksikseen, jos mies haluaa tehdä parempaa tuttavuutta naispuolisen kollegan kanssa.
Ehkä minäkin löydän "uuden ystävän".Mutta miksi änkeäisit samaan paikkaan? Miehesihän tulisi luonnollisesti pyytämään sinut heidän seuraansa etkä sinä silloin voisi sen paremmin istua kaljalla yksin kuin löytää uutta ystävää.
Kyllä meidän suhteessa kestää kieltäytyä, jos ei tahdo tutustua miehen työkaveriinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
No nelikymppissä suurin osa alkaa olla perheellisiä. Eikö perheellisellä siis saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Ja mikä ihmeen mörkö tuo työkaveruuskin on? En minä puhu työkavereiden kanssa vapaa-ajalla työasioista. Töissä ollaan tutustuttu ja huomattu, että on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä ollaan jatkettu vapaa-ajalla kaveeraamiseen. Ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu tutustua jossain muualla.
Kuulostaa kyllä ankealta olla perheellinen suomalainen mies, kun vaimo päättää keiden kanssa saa kaveerata ja missä niihin kavereihin voi tutustua. Aikuisen ihmisen on oikeasti aika vaikea löytää uusia kavereita muualta kuin töistä tai harrastuksista.
Eiköhän kukin pariskunta muodosta sen oman ystäväpiirinsä yhdessä? Ainakin meillä seurustellaan ystävien kanssa perhekunnittain jonkun kotona, mökillä tai yhdessä syömässä, keikalla tms. Kumpikaan meistä ei käy muutenkaan baarissa oluella, kyllä ne yksittäiset kaveritkin kutsutaan kotiin. Pitkälti meillä ystävät onkin yhteisiä. Työtoverit ovat työtovereita, eivätkä kuulu vapaa-aikaan.
Me olimme molemmat 50+ kun tapasimme ja aloimme seurustella. Kummallakin on laaja, vakiintunut oma ystäväpiiri. Tottakai olemme tavanneet toistemme ystäviä ja viettäneet aikaa myös porukalla, mutta kyllä me edelleen ensisijaisesti tapaamme omia kavereitamme yksin, ja se tapaaminen tapahtuu kaupungilla leffan, syömisen, oluen tms merkeissä. Myös joistakin työkavereistani on tullut kavereita, joita tapaan myös työajan ulkopuolella, tosin harvakseltaan.
Mun miehen ystäväpiiri on erittäin kummallinen.
Yksi mies ei uskalla puhua kuulleni (on siiis äääärimmäisen ujo), toinen lainailee mieheltäni rahaa ja sitten ruikuttaa kun ei voi maksaa takaisin, yksi on kännissä rähisijä (sinkku myös) ja aina kun on mieheni kanssa käynyt baarissa niin ovat vähän tapelleet.
Sanomattakin selvää, että miehen ystävät eivät ole ystävä tyyppiä minulle.Ainiin ja sitten on yksi, joka käyttäytyy kuin olisi meillä kotonaan.
Minun mieheni ystäväpiiri ei ole kummallinen, mutta eipä minulla ole kovinkaan paljon yhteistä heidän tai heidän puolisojensa kanssa. Tavataan kyllä joskus "perheittäinkin" mutta silloin se on enemmänkin small talkia ja minä ja/tai miehen ystävän elämänkumppani tunnemme itsemme ulkopuolisiksi, kun emme jaa samoja kokemuksia ja muistoja kuin mies ja hänen ystävänsä.
Minun on ihan mahdotonta nähdä, että mitä pahaa siinä on, että ystäviä tapaa myös yksin ja muualla kuin kotona eli miksi alapeukut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pyytäis mun miehen drinkille niin antaisin mennä.
Mutta muistaisin tulla 30 minuuttia perästä ykköset päällä täydessä tällingissä samaan baariin.Mutta en heidän seuraksi, ihan vain omaksi iloksi etsimään juttu seuraa.
Etkö kokisi itseäsi yhtään naurettavaksi? Oikeasti?
En?
Saan kai minäkin kaljalla käydä vaikka yksikseen, jos mies haluaa tehdä parempaa tuttavuutta naispuolisen kollegan kanssa.
Ehkä minäkin löydän "uuden ystävän".
Jos tämä ei ole trollausta, niin v*ttu te olette sekaisin.
Jos vaimoni käyttäytyisi noin (tai minä hänelle), se olisi siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pyytäis mun miehen drinkille niin antaisin mennä.
Mutta muistaisin tulla 30 minuuttia perästä ykköset päällä täydessä tällingissä samaan baariin.Mutta en heidän seuraksi, ihan vain omaksi iloksi etsimään juttu seuraa.
Etkö kokisi itseäsi yhtään naurettavaksi? Oikeasti?
En?
Saan kai minäkin kaljalla käydä vaikka yksikseen, jos mies haluaa tehdä parempaa tuttavuutta naispuolisen kollegan kanssa.
Ehkä minäkin löydän "uuden ystävän".Jos tämä ei ole trollausta, niin v*ttu te olette sekaisin.
Jos vaimoni käyttäytyisi noin (tai minä hänelle), se olisi siinä.
Samaa mieltä. Ja nainen siis olen itse eli jos puoliso alkaisi pelleillä tuolla tavalla, niin en katselisi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten jännä, että vaikka otsikossa kysytään "miksi nainen pyysi miestä" oluelle, niin suurin osa vastauksista pohtii miksi mies pitäisi/ei pitäisi päästää ja miksi pitäisi/ei pitäisi reagoida.
Harva vastaa omasta puolestaan, miksi itse pyytäisi työkaverimiestä oluelle ja nekin vastaukset ovat "kaikki ollaan kavereita" -tyylisiä.
On syytä olettaa, että nuo jotka koittavat analysoida miehen toimintaa eivät vain ole valmiita kohtaamaan omaa vastaustaan: miksi minä pyytäisin miestä. Mielestä poistyönnetty vastaus olisikin "koska haluan häntä"?
Jos töissä olisi työkavereina ihmisiä (miehiä), joiden kanssa haluaisin hengata vapaa-ajalla, voisin pyytääkin kaljalle. Opiskeluaikoina pyysin, ja ihan kaverimielessä. Koska näiden tyyppien kanssa oli kiva viettää aikaa.
En ymmärrä sitä että työkaverit erikseen eikä heidän kanssaan saa ystävystyä. Miksi? Ovatko ihmiset jotenkin erilaisia töissä kuin harrastuksissa? Muuttuvatko heidän molekyylinsä vai hormonit vai mikä tekee heistä niin erilaisia töissä kuin muualla? Itse olen saanut hyviä ystäviä niin töistä, netistä, koulusta kuin harrastuksista. Olen todennut, että ihan oikeita ihmisiä ovat ihmiset kaikkialla. Jonkun kanssa synkkaa todella hyvin, enkä ymmärrä miksi parempaa tutustumista ei saisi yrittää, jos se kohtaamispaikka on ”väärä”. Selittäkää siis kiitos.
Ja toki ymmärrän, että kaikki eivät halua uusia tuttavuuksia ja sitten jätän heidät rauhaan. Itse kuitenkin nautin hyvistä ystävistä, ja jos joku ei heitä halua, ei se ole minulta pois. Minulta löytyy ystäviä molemmista sukupuolista, enkä näe asiaa sen ihmeellisempänä. Tuntuu pikemminkin vanhanaikaiselta ja ehkä jopa sairaalta, että näkee jokaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan seksuaalisessa mielessä. Muutamalla miespuolisella kaverillani on ollut muijat, jotka eivät hyväksyneet miehellään naispuolisia ystävyyksiä. Eivät olleet yhdessä pitkään, ei varmaan mikään yllätys.