Mitä tehdä, kun kumppanin kanssa ei pääsyä ypääsyä yhteisymmärrykseen asumismuodosta? Eroko ainoa vaihtoehto?

Noi on suunnilleen ääripäät, toinen haluaa asua vuokralla kerrostalossa ja toinen haluaa omistaa omakotitalon. Sanon, että ero. Tosin ap:n kannattaa kyllä oikeasti laskea, että onko hänellä siihen omakotitaloon varaa. Kuluja on paljon muitakin kuin hankintahinta. Jätemaksut, kiinteistöverot, vakuutukset (kalliimpi kuin kerrostalossa), mahdolliset likakaivotyhjennykset, mahdolliset öljykuljetukset jne jne. Ja sitten ne rempat. On vaikea ennustaa koska talossa tulee hajoamaan jotakin. Kaiken maksat silti itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako ap sinulle joku muu omakotitalo kuin vanhempiesi?

Kyllä kelpaa, hyvinkin. Mutta miehelle tuntuu kelpaavan ainoastaan kerrostaloasunto. Häntä hirvittää osaamattomuutemme nikkaroinnin yms suhteen. Kuinka kalliiksi tulisi olla ostamassa ulkopuolelta palveluita jokaisen pikkujutun ja tarkistuksen vuoksi. 

Itse nään, kuten joku tuossa kommentoikin, että tapetoinnit, maalaushommat, perus kotityöt sisällä ja ulkona onnistuvat kyllä. Mutta isommat jutut eivät.

Vanhempani ja lähipiirinsä olivat hyvin käteviä käsistään. Nikkaroijaa löytyi jos jonkinmoista, ja sähkötyöt, putkirempat yms. onnistuivat vaivattomasti. Tällaiseen eivät minun ja mieheni rahkeet riitä, ja se on miehelle ongelma.

Mutta! Eikai tällaisia remppoja alvariinsa tarvitse olla tekemässä? Eikö vakuutustenkin näkökulmasta ole välttämätöntä, että ammattilainen on tehnyt työt - jos sattuu huonosti käymään.

ap

Ehkä sun mies ei halua tehdä lumitöitä, leikata nurmikkoa, kiivetä katolle putsaamaan sitä lumesta, putsata rännejä sammaleesta ja lehdistä, kilpailuttaa kattoremontin tekijöitä jne jne.

Näin.

Mies kuulostaa "avaimet käteen" - tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa suhteellisen vaivatonta elämää, varmaankin pätee myös tuohon lapsiasiaan, koska lapsistakin on jonkinasteista vaivaa ja sitä ei kaikki halua.

Ja se on ihan ok, moni haluaa helppoa ja kevyttä elämää ja se niille sallittakoon. Omakotiasujat on oma ihmistyyppinsä ja ap:n mies ei kuulu heihin. 

Se lapsiasia on mielestäni isompi juttu kuin tämä taloasia. Veikkaan, että mies ei vain halua lapsia, mutta ei sano sitä suoraan ap:lle ettei ap jättäisi häntä sen vuoksi. Yrittää pelata aikaa siihen, että ap sanoisi, että onkin jo liian vanha tekemään lapsia.

Ap, hyväksy se, että lapsuudenkoti on nyt menetetty. Yksikään mahdollinen skenaario ei pääty siihen, että kyseisen talon ostatte yhdessä. Asia tuntuu olevan sinulle tärkeä ja taidat tietää itsekin, että onnellista elämää ei ole luvassa miehesi kanssa. Taitaa olla aika päästää irti ja alkaa etsimään kumppania joka haluaa samoja asioita elämältä. Vielä ei kuitenkaan ole tuhottoman myöhäistä lastenkaan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo talo edes hyvä ostos? Onko kuntotutkimus tehty? Onko siinä hyvä pohjaratkaisu? Pitääkö lähiaikoina tehdä isoja remontteja kuten katto tai sala-ojat tai märkätilat? Onko se miehen talomaun mukainen tyylillisesti?

Talo on hyvä ostos. Hyvän mallinen, hyvin ylläpidetty, siisti, rempattu ja iso viihtyisä tontti. Oma tontti, ei vuokra. Kuntotarkastus on tehty ja kaikki on ok. Pohjaratkaisu on erinomainen ja neliöitä hyvin. Lähiaikoina on kyllä isoja remppoja tulossa, kuten ikkunat ja katto. Se miestä huolettaakin.. Remontit on joka tapauksessa asia, jolta ei voi välttyä. Asuipa missä hyvänsä. Se tietää aina rahanmenoa, jopa siellä kerrostalossakin. Tätä mies ei tunnu ymmärtävän.

ap

No varsin perusteltu huoli miehellä, nuo on kalliit rempat. Ennen talon ostoa teettäkää kustannusarviot molemmista rempoista parilla remppafirmalla ja laskekaa onko teillä rahaa niihin remppoihin. Jos ei ole, niin teillä ei ole varaa tuohon taloon.

Vierailija kirjoitti:

Ap, hyväksy se, että lapsuudenkoti on nyt menetetty. Yksikään mahdollinen skenaario ei pääty siihen, että kyseisen talon ostatte yhdessä. Asia tuntuu olevan sinulle tärkeä ja taidat tietää itsekin, että onnellista elämää ei ole luvassa miehesi kanssa. Taitaa olla aika päästää irti ja alkaa etsimään kumppania joka haluaa samoja asioita elämältä. Vielä ei kuitenkaan ole tuhottoman myöhäistä lastenkaan suhteen.

Mäkään en usko, että se puoli vuotta vuokralla siinä talossa saisi miehen innostumaan ostamaan sen talon. 

Mies ei vain halua omakotitaloa niin ei halua. Ap ostakoon omakotitalon yksin tai etsiköön miehen, joka ostaa sellaisen ap:lle.

Siis 34-vuotias ap luulee, että kerrostalo-osakkeen remontoiminen ja omakotitalon remontoiminen ovat samaa hintaluokkaa🙄 Nyt täytyy sanoa, että missä kuplassa sä ap oikein elät?

Olet ap 34? No aika myöhään olet jättänyt aikuistumisen. Kuten että huomaat, että haluat elää omakotielämää, ja huomaat yhtäkkiä, että sinulla onkin mies, joka haluaa asua helposti kerrostalossa, ja katsella vain kahvikupin yli ulos, siinä missä omakotimies pukee työvaatteet päälle, ja lähtee luomaan lunta/leikkaamaan nurmikkoa / haravoimaan / keräämään omenat ja marjat / laittamaan pihakalusteet varastoon / tuomaan lumikolat ulos / kalkitsemaan nurmikon / leikkaamaan pensasaidan.. * vetää henkeä*

Jos haluat sellaisen miehen, tämä ei ole se mies.

Joko nyt luovut omakotihaaveesta iäksi, tai tästä miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Siis 34-vuotias ap luulee, että kerrostalo-osakkeen remontoiminen ja omakotitalon remontoiminen ovat samaa hintaluokkaa🙄 Nyt täytyy sanoa, että missä kuplassa sä ap oikein elät?

Joo, eihän ne tosiaankaan ole. Jos tulee esim putkiremppa, niin se on taatusti asuinneliöihin suhteutettuna tosi paljon halvempi omakotitalossa...

Sinä voit aivan hyvin asua kerrostalossa, jos miehesi on sinulle tärkeä.

Ymmärrän täysin miksei hän halua lapsuudenkotiasi.

Asukaa kerrostalossa ja ostakaa mökki.

Asun omakotitalossa. Asuin kokonapsuuteni omakotitalossa. Siinä välissä asuin kerrostalossa ja rivitalossa. Oman kokemukseni mukaan lapsuuden asuminen ja omakotitalon omistaminen ovat kaksi täysinneri asiaa. En muuttaisi omakotitaloon, jos puoliso ei olisi siihen halukas.

Viestiketjun perusteella veikkaan, että ap tulee eroamaan. Ap on alkanut kehittää vihaa puolisoaan kohtaan, mikä tulee esille siitä, että hän kokee puolison painostaneen hänet asumaan kerrostalossa vuokralla. Nyt hän pitää oikeutenaan painostaa miesomakotitaloasumiseen velkarahalla korvauseksi menneestä vuokra-asumisen vuosista. Tämä on kärjistetysti sanottu, mutta kun tämä ja muut tunteet puolisoa kohtaan on pinnan alla, niin yhteiselon onnellisuuden saavuttaminen on työlästä. .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis 34-vuotias ap luulee, että kerrostalo-osakkeen remontoiminen ja omakotitalon remontoiminen ovat samaa hintaluokkaa🙄 Nyt täytyy sanoa, että missä kuplassa sä ap oikein elät?

Joo, eihän ne tosiaankaan ole. Jos tulee esim putkiremppa, niin se on taatusti asuinneliöihin suhteutettuna tosi paljon halvempi omakotitalossa...

Kerrostalossa remonteista selviää rahalla. Omakotitalossa suunnittelut, tarjouspyynnöt, valvonnan ym joutuu tekemään itse, vaikka remontit teettäisi ulkopuolisella.

Vierailija kirjoitti:

Asukaa kerrostalossa ja ostakaa mökki.

Ei taida olla varaa tähänkään unelmaan. Selkeästi rahakkaampi mies on nyt tarpeen.

Epäreilua vaatia miestä ostamaan lapsuudenkotisi. Kuka puoliso tuota haluaa? Siellä sitten ravaa appivanhemmat neuvomassa ja käskemässä. Ja sinä kokoajan sanomassa miehelle miten tulee toimia; ei noin voi tehdä, kun aina ollut näin. Ei sitä puuta voi kaataa, vaikka se olisi laho, kun sinä siinä kiipeilit lapsena. Ja isikin teki näin. Ja äiti käski näin. Älä tee mitään, mies, minä kysyn isiltä, isi osaa, sinä et tiedä, isi tietää.

Siitä ei miehen kotia tule koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanot sille, että muutat sinne omakotitaloon, voi tulla perässä jos huvittaa.

M45

Tämä on fiksuin ehdotus tässä ketjussa.

Kerronpa oman esimerkkini vastaavasta tilanteesta ja parisuhteesta - saat vähän perspektiiviä suhteen aikajanalle.

Itse olen omakotitalosta kotoisin ja mies on asunut syntymästään lähtien kerrostalossa. Olosuhteiden pakosta olen minäkin kerros- ja rivitaloissa asunut, alkaen opiskeluajoista. Mies on tyyliä "kaikki valmiina, kunhan mitään ei tarvitse tehdä".  Lavuaarien viemäritkin oli huoltofirma puhdistanut, joten mitään taitoja näkemyksestä puhumattakaan ei ollut kodin huoltoon liittyen.

Kun tilaisuus ostaa omakotitalo tuli ja vielä remontoitava sellainen, antoi mies periksi. Ostettiin talo, remontit tehtiin yhdessä palkatun kirvesmiehen kanssa. Ei tullut mielestäni  mitenkään erityisen kalliiksi, ajoitettiin rempat muutamalle vuodelle siten, että saatiin kotitalousvähennykset maksimoitua.  

Tämän päivän tilanne on se, että mies tykkää asua omakotitalossamme, muttei olisi valmis edelleenkään tekemään mitään sen eteen. Pitkin hampain kuitenkin tekee. Mitään remontteja tai korjaushommia talossamme ei ole, sillä kaikki tehtiin jo silloin, kun ostimme talomme, joten kysymys on vain ihan tavallisten taloudenhoitoon liittyvistä tehtävistä, mitä hän ei haluaisi tehdä. Kerrostalossa asuessa vain nurmikon leikkuu ja lumen luonti jäisivät pois, MUTTA: tilalle tulisi yhtiökokouksissa vääntö, naapureiden/lemmikkien äänten kuuntelu, lupien kysyminen muilta saako uusia esim. keittiön, jatkuva kanssakäyminen naapureiden kanssa. jne. Myös asumiskustannukset nousisivat, talomme ylläpitokustannukset ovat todella pienet.

Tämä asumismuoto on minulle ainoa mahdollinen. En kerta kaikkiaan suostu enää koskaan muuttamaan kerros- tai rivitaloon. Rakastan miestäni, mutta jos hän väkisin haluaa kerrostaloon takaisin, niin hän saa mennä sinne yksin. Pärjään kyllä tässä omineni. Olen vuosien varrella tehnyt joitain sellaisia kompromisseja hänen vuokseen, jotka näin jälkeenpäin katsottuna ovat olleet virheitä. Itselle ei-niin-merkityksellisissä asioissa kannattaa kompromissit tehdä. Mutta ei koskaan niissä, jotka oikeasti ovat todella tärkeitä itselle. Silloin mies on yksinkertaisesti väärä. Tässä kannattaa itseään kuunnella ja kunnioittaa. 

Meille kävi niin, että mies teki talo-asiassa kompromissin ja tämän seurauksena oli sekä tyytyväinen että tyytymätön. Tämän minä joudun hyväksymään. Jos ei olisi tehnyt, en olisi hänen kanssaan pystynyt jatkamaan (en tietenkään koskaan tätä hänelle sanonut). Liian erilaiset toiveet, odotukset, näkemykset kärjistyvät vain vuosien myötä. Suhteen alussa ne saattavat tuntua pieniltä tai vielä merkitysettömiltä, mutta ajan kanssa kun tulee tarve elää enemmän itsensä ja omannäköistä elämää, kumppanin liian erilaiset toiveet monesta asiasta alkavat hiertämään. Tuloksena näistä on sitten katkeroitunut keski-ikäinen, joka elää elämää jota ei haluaisi.

Jos minä olisin ap:n tilanteessa nyt, joutuisin todennäköisesti kotitalostani luopumaan taloudellisista syistä (mikä tietysti on älytön harmi). MUTTA: tilanne on ollut otollinen huomata se, miten erilaisia asioita kummpanini kanssa haluan. 34-vuotiaana olisin jo hieman liian pitkälle venyttänyt miehen takia omia haaveitani ja toiveitani, joten eroaisin hänestä. Lähtisin työstämään talon hankkimista yksin (ellei sitten mies tule perässä, kuten lainaamani kirjoittaja ehdottaa), sekä muutenkin kuuntelisin itseäni enemmän mitä elämältäni haluan. Asiat kyllä järjestyvät sen mukaan.

Neuvoni sinulle ap: Kuuntele itseäsi ja sitä mikä on sinulle pitkällä aikavälillä todella tärkeää. Sisimmissäsi tiedät kyllä mikä on sinulle oikea ratkaisu. Älä pelkää!

N 53

Olen kotoisin maalta, ja erilaiset käsitykset etäisyydestä ovat kiinnostavia. Puolisoni mielestä matka keskustaan olisi hyvä olla enimmillään noin 15 minuuttia kävellen (asunut näin koko elämänsä ajan), minulle vastaava tai hiukan pidempi automatka olisi ihan OK. 

Osta vanhempiesi talo...

Vierailija kirjoitti:

No jos mies ei halua niin mies ei halua. Pakottaakaan et voi. Sinun pitää valita että rakastatko miestäsi enemmän kuin vihaat kerrostaloja.

Tämä.

En ole koskaan ajatellut, että meidän parisuhteessa jokin tällainen käytännön asia menisi yhdessä pysymisen ohi. Kompromisseja joutuu tekemään kun kaksi ihmistä laittaa hynttyyt yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin maalta, ja erilaiset käsitykset etäisyydestä ovat kiinnostavia. Puolisoni mielestä matka keskustaan olisi hyvä olla enimmillään noin 15 minuuttia kävellen (asunut näin koko elämänsä ajan), minulle vastaava tai hiukan pidempi automatka olisi ihan OK. 

Osta vanhempiesi talo...

Ap on kertonut, että hänellä ei ole rahaa ostaa sitä taloa yksin, joten ihan huono neuvo.

Ennalta on vaikea tietää miten ap:n mies asettuisi siihen omakotitaloon. Itse olen omakotitalosta kotoisin, ja ex-mies oli asunut ikänsä vain kerrostalossa. Hän alkoi haaveilemaan omakotitalosta, mutta ostettiin ensin rivariasunto, koska ei ollut rahaa omakotitaloon. Onneksi, sanon jälkiviisaana. Tämä exäni nimittäin jaksoi kuukauden ajan leikata nurmikkoa ja kerran putsata rännit (siinä rivarissa asukkaat hoiti nuo pikkuhommat itse). Minulle jäi sitten syksyllä kaikki pihan haravointi ja muut vastaavat pihan syystyöt, talvella kaikki lumityövuoromme jne. Ukko ei kertaakaan sormeaan nostanut lumitöiden suhteen, vaikka kerran viikossa oli meidän vuoro kolata koko rivariyhtiön kävelyreitit ja oli runsasluminen talvi. No hän on nyt ex, mutta omakotitalo hänen kanssaan olisi ollut katastrofi. Vaikka hän oli se, joka siitä haaveili, en minä.