Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille

Täällä joku sekoittaa avioliiton elatukseen. Voi olla avioliitossa, avoliitossa ja elinikäisessä parisuhteessa, ilman, että toisen pitää elättää toista.

Ja olen nainen ja minäkin pitkässä liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.

Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.

Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.

- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa

Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.

En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.

Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.

Tuo sisälsi jo niin paljon hatusta heitettyjä oletuksia ja suoranaisia satuja, että asiasisältöä on vaikea niiden seasta edes löytää. Osa pareista pitää yhteisiä ja osa erillisiä rahoja. Kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää, tärkeintä että järjestely sopii kyseiselle parille. Tietysti erityistilanteissa autetaan kumppania myös niissä omien rahojen perheissä, on jokseenkin lapsellista olettaa automaattisesti muuta. Tiukassa tilanteessa auttaminen on eri asia kuin se että asioista alunperinkin sovitaan epäreilusti ja toista osapuolta hyväksikäyttäen.

Enkä ole mies eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia löytää ja pitää parisuhdetta, kiitos vaan huolesta.

Minä en ymmärrä tuota että parisuhteessa ollessa toista "autetaan", ei toista tarvitse auttaa koska ne on yhteisiä juttuja kaikki, ei voi auttaa toista maksamaan yhteistä vuokraa, vaan se vuokra maksetaan koska ollaan pariskunta eikä mitään kavereita.

Tällä palstalla on ollut paljonkin niitä joiden pitää lainata rahaa puolisoltaan, onhan se ihan järkyttävää. Mikä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa?

Eiköhän pariskunnan ja kaverit erota ensisijaisesti muut jutut kuin perheen sisäinen rahankäyttö. Hyvä että teille on löytynyt omalle tuntuva malli, mutta aika lapsellista tyrkyttää sitä noin aggressiivisesti kaikille muillekin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi ja alentaa kaikki eri ratkaisuun päätyneet parit kämppiksiksi tai muka-pareiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa

Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä

 

Rautalankaesimerkki: 

1) asuminen vuokra-asunnossa ja omistusasunto vuokralla: 

- mies maksaa vuokraa 500 ja nainen 500

- mies saa omistamastaan asunnosta vuokratuloja 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hän maksaisi vuokraa 1000 euroa, joten hän lyhentäisi lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

2) asuminen omistusasunnossa

- nainen maksaa miehelle "vuokraa" 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hänellä olisi varaa lyhentää lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

Missä on näissä tilanteissa ero tulonjaon osalta? Nainen maksaa täsmälleen yhtä paljon asumisestaan, samoin mies kerryttää omaisuutta täsmälleen yhtä paljon. 

Nämä esimerkkisi eivät toimi millään tasolla. Jos mies haluaa saada vuokraa, hän tekee vuokrasopimuksen ja maksaa verot.

Siksipäs laitoinkin vuokran lainausmerkkeihin, kun sehän tarkoittaa tuossa tilanteessa kuluihin osallistumista. Oliko muuta ongelmaa? 

Kuluihin osallistumista yhtä suurella osuudella kuin asunnon omistaja

Niin. Mieshän tuossa laskelmassa osallistuukin. Sitä ei vain mainita, koska tuossa laskin vain rahavirtaa vaimon ja lyhennyksen osalta. Samalla tavalla mies maksaa tuossa ensimmäisessä kohdassa sen omistamansa asunnon kuluja lyhennyksen lisäksi. Niitä en nyt vain tuohon maininnut, koska oletin, että idioottikin tämän tajuaa. 

Nyt siis kyseessä onkin vaimo, joka maksaa pimeästi miehelleen vuokraa.

Mitä sinä nyt selität? Ei se ole mitään pimeää vuokraa, jos päätetään, missä suhteessa kuluja jaetaan. Jos esimerkiksi sinä sovit maksavasi kuukaudessa 100 euroa enemmän kuluja kuin puolisosi tai vaikka maksat hänen puolestaan jonkin puhelinlaskun, ei se mitään pimeää vuokraa ole, vaan pariskunnan välinen sopimusasia. Se oli nyt vain tuossa esimerkissä verrannollinen tilanteeseen, jossa asutaan vuokralla ja sen oli tarkoitus ilmentää sitä, että kulut ovat naiselle molemmissa samansuuruiset. 

Sinä juuri rsimerkissäsi oletit naisen maksavan miehelle 500 vuokraa ja nyt se nainen on jo vaimo.

Mikä tässä nyt on vaikeaa? Pari kertaa jo selitin, että vuokra oli lainausmerkeissä juuri sen takia, että se ei ole varsinaista vuokraa, vaan kuluihin osallistumista hyvitykseksi siitä, että asut toisen asunnossa. Ja nöyrin anteeksipyyntö siitä, että jätin avo-etuliitteen pois. Mahtoi olla todella hämmentävä noinkin suuri ja merkittävä virhe. 

Viimeisessä se oli vaimo. Että avioliitossakin maksetaan vuokraa. Ei sovi käsitykseeni parisuhteesta eikä avioliitosta

Kyse on osallistuminen yhteiseen asumiseen omalta osaltaan. Avioliitossa ei ole minun mielestä sijaa vapaamatkustajille, ei rahan, kotitöiden eikä muun suhteen.

Tyttö on aina uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.

Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.

Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.

- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa

Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.

En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.

Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.

Tuo sisälsi jo niin paljon hatusta heitettyjä oletuksia ja suoranaisia satuja, että asiasisältöä on vaikea niiden seasta edes löytää. Osa pareista pitää yhteisiä ja osa erillisiä rahoja. Kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää, tärkeintä että järjestely sopii kyseiselle parille. Tietysti erityistilanteissa autetaan kumppania myös niissä omien rahojen perheissä, on jokseenkin lapsellista olettaa automaattisesti muuta. Tiukassa tilanteessa auttaminen on eri asia kuin se että asioista alunperinkin sovitaan epäreilusti ja toista osapuolta hyväksikäyttäen.

Enkä ole mies eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia löytää ja pitää parisuhdetta, kiitos vaan huolesta.

Minä en ymmärrä tuota että parisuhteessa ollessa toista "autetaan", ei toista tarvitse auttaa koska ne on yhteisiä juttuja kaikki, ei voi auttaa toista maksamaan yhteistä vuokraa, vaan se vuokra maksetaan koska ollaan pariskunta eikä mitään kavereita.

Tällä palstalla on ollut paljonkin niitä joiden pitää lainata rahaa puolisoltaan, onhan se ihan järkyttävää. Mikä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa?

Eiköhän pariskunnan ja kaverit erota ensisijaisesti muut jutut kuin perheen sisäinen rahankäyttö. Hyvä että teille on löytynyt omalle tuntuva malli, mutta aika lapsellista tyrkyttää sitä noin aggressiivisesti kaikille muillekin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi ja alentaa kaikki eri ratkaisuun päätyneet parit kämppiksiksi tai muka-pareiksi.

Mitkä muut jutut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.

Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.

Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.

- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa

Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.

En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.

Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.

Tuo sisälsi jo niin paljon hatusta heitettyjä oletuksia ja suoranaisia satuja, että asiasisältöä on vaikea niiden seasta edes löytää. Osa pareista pitää yhteisiä ja osa erillisiä rahoja. Kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää, tärkeintä että järjestely sopii kyseiselle parille. Tietysti erityistilanteissa autetaan kumppania myös niissä omien rahojen perheissä, on jokseenkin lapsellista olettaa automaattisesti muuta. Tiukassa tilanteessa auttaminen on eri asia kuin se että asioista alunperinkin sovitaan epäreilusti ja toista osapuolta hyväksikäyttäen.

Enkä ole mies eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia löytää ja pitää parisuhdetta, kiitos vaan huolesta.

Minä en ymmärrä tuota että parisuhteessa ollessa toista "autetaan", ei toista tarvitse auttaa koska ne on yhteisiä juttuja kaikki, ei voi auttaa toista maksamaan yhteistä vuokraa, vaan se vuokra maksetaan koska ollaan pariskunta eikä mitään kavereita.

Tällä palstalla on ollut paljonkin niitä joiden pitää lainata rahaa puolisoltaan, onhan se ihan järkyttävää. Mikä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa?

Eiköhän pariskunnan ja kaverit erota ensisijaisesti muut jutut kuin perheen sisäinen rahankäyttö. Hyvä että teille on löytynyt omalle tuntuva malli, mutta aika lapsellista tyrkyttää sitä noin aggressiivisesti kaikille muillekin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi ja alentaa kaikki eri ratkaisuun päätyneet parit kämppiksiksi tai muka-pareiksi.

Mitkä muut jutut?

Jos sun täytyy kysyä, niin olet sekoittanut keskenään rahan ja rakkauden, ja rahan ja huolenpidon. Rakkaudella, turvalla jhuolenpidolla ei ole mitään tekemistä pelkän rahan kanssa. Kompromissit, sitoutuminen ei tapahdu rahan kautta.

Jos on kyseessä taloyhtiö ja toinen omistaa asunnon niin silloin laina jää sen asunnon omistajan maksettavaksi ja asumiskuluista kumpikin maksaa puolet. Näin toinen ei kerrytä toisen omaisuutta, mutta asumiskulut jakaantuu tasan.  Reilu peli koska tämä joka ei omista ei myöskään pääse nauttimaan kiinteistön arvon noususta. Hän voi tämän kuvitteellisen "arvonnousun "osan vaikka laittaa säästöön itselleen ja kerryttää näin myös omaisuuttaan. Omistamisessa kun on myös muita hyötyjä kuin vain asuttava kiinteistö, myös luotonottajana omistajan arvo on rahoitusmarkkinoilla korkeampi kuin sellaisen jolla ei ole kiinteää omaisuutta. Tuskin puolisolle niin kusipää kannattaa olla että kieltää toiselta taloudellisen vakauden ja arvonnousun muussa omistamisessa kuten osakkeet, säästöt jne.

Nuorena yhteen menneet ydinperheläiset näköjään luulee, että puolison omaisuus on myös heidän omaisuutta. Ei se niin ole edes lain mukaan.

Kerran eronnut ymmärtää, että sitä omistaa vain oman omaisuutensa, ja jos puoliso sallii, saa nauttia hänenkin omaisuudestaan. Siitä ei silti tule omaa.

Ihmettelen monia kommentteja, jossa toisen omistamassa asunnossa toisen ei tarvitse maksaa kuin korkeintaan puolet vastikkeesta.

Ostin asunnon seurusteluaikoina, myöhemmin mieheni muutti asuntooni.

Mieheni maksaa puolet asunnon ja lainan kuluista. Vielä opiskelijana ollessaan hän ei maksanut asumisesta minulle mitään.

Miehelläni on asp tili, jonne laitamme molemmat rahaa. Tulevaisuudessa rakennamme/ostamme talon asp-lainalla.

Me olemme tiimi, tuemme toisiamme. Suunnittelemme yhdessä yhteistä tulevaisuutta.

Onko nykypäivänä parisuhteen/avioliiton oletus se, että ei se kuitenkaan tule kestämään ja toinen vain yrittää hyötyä toisesta?

En ymmärrä näitä kitisijöitä. Maksan miehelle 400€ asumisesta kaupungin keskustassa.

Yhtiövastike on n. 300€ ja asunto on velaton.

Jos asuisimme vuokralla niin joutuisin maksamaan n. 600€ ulkopuoliselle (mies saman)

Minulle jää siis voittoa 200€ minkä laitan sijoituksiin.

Mies saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa, FAKTA on se että MINÄ hyödyn tästä ja mies hyötyy tästä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen monia kommentteja, jossa toisen omistamassa asunnossa toisen ei tarvitse maksaa kuin korkeintaan puolet vastikkeesta.

Ostin asunnon seurusteluaikoina, myöhemmin mieheni muutti asuntooni.

Mieheni maksaa puolet asunnon ja lainan kuluista. Vielä opiskelijana ollessaan hän ei maksanut asumisesta minulle mitään.

Miehelläni on asp tili, jonne laitamme molemmat rahaa. Tulevaisuudessa rakennamme/ostamme talon asp-lainalla.

Me olemme tiimi, tuemme toisiamme. Suunnittelemme yhdessä yhteistä tulevaisuutta.

Onko nykypäivänä parisuhteen/avioliiton oletus se, että ei se kuitenkaan tule kestämään ja toinen vain yrittää hyötyä toisesta?

Ei tietenkään. Mutta ihan sun itsesi takia, onhan sulla kuitit tallessa niistä miehesi tilille laittamistasi rahoista, että ne on tarkoitettu yhteisen asunnon hankintaan. Ja kai se talo tulee molempien nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.

Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.

Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.

- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa

Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.

En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.

Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.

Tuo sisälsi jo niin paljon hatusta heitettyjä oletuksia ja suoranaisia satuja, että asiasisältöä on vaikea niiden seasta edes löytää. Osa pareista pitää yhteisiä ja osa erillisiä rahoja. Kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää, tärkeintä että järjestely sopii kyseiselle parille. Tietysti erityistilanteissa autetaan kumppania myös niissä omien rahojen perheissä, on jokseenkin lapsellista olettaa automaattisesti muuta. Tiukassa tilanteessa auttaminen on eri asia kuin se että asioista alunperinkin sovitaan epäreilusti ja toista osapuolta hyväksikäyttäen.

Enkä ole mies eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia löytää ja pitää parisuhdetta, kiitos vaan huolesta.

Minä en ymmärrä tuota että parisuhteessa ollessa toista "autetaan", ei toista tarvitse auttaa koska ne on yhteisiä juttuja kaikki, ei voi auttaa toista maksamaan yhteistä vuokraa, vaan se vuokra maksetaan koska ollaan pariskunta eikä mitään kavereita.

Tällä palstalla on ollut paljonkin niitä joiden pitää lainata rahaa puolisoltaan, onhan se ihan järkyttävää. Mikä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa?

Eiköhän pariskunnan ja kaverit erota ensisijaisesti muut jutut kuin perheen sisäinen rahankäyttö. Hyvä että teille on löytynyt omalle tuntuva malli, mutta aika lapsellista tyrkyttää sitä noin aggressiivisesti kaikille muillekin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi ja alentaa kaikki eri ratkaisuun päätyneet parit kämppiksiksi tai muka-pareiksi.

Mitkä muut jutut?

Jos sun täytyy kysyä, niin olet sekoittanut keskenään rahan ja rakkauden, ja rahan ja huolenpidon. Rakkaudella, turvalla jhuolenpidolla ei ole mitään tekemistä pelkän rahan kanssa. Kompromissit, sitoutuminen ei tapahdu rahan kautta.

Se että perii vuokraa ei kuulosta kovin sitoituneelta tai rakastavalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Aika hyvä diili sille joka ei kämppää omista. Käytännössä saa kartuttaa omaisuuttaan markkinavuokran puolikkaalla joka kuukausi mutta kämpän omistaja kantaa kaikki riskit ja joutuu seisottamaan pääomaa seinissä.

Mitenkäs tällainen tilanne jossa molemmilla on omistusasunto? Toinen asuu ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa ja nostelee samaan aikaan vuokratuloja omastaan? Reilua sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.

Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.

Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.

- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa

Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.

En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.

Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.

Tuo sisälsi jo niin paljon hatusta heitettyjä oletuksia ja suoranaisia satuja, että asiasisältöä on vaikea niiden seasta edes löytää. Osa pareista pitää yhteisiä ja osa erillisiä rahoja. Kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää, tärkeintä että järjestely sopii kyseiselle parille. Tietysti erityistilanteissa autetaan kumppania myös niissä omien rahojen perheissä, on jokseenkin lapsellista olettaa automaattisesti muuta. Tiukassa tilanteessa auttaminen on eri asia kuin se että asioista alunperinkin sovitaan epäreilusti ja toista osapuolta hyväksikäyttäen.

Enkä ole mies eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia löytää ja pitää parisuhdetta, kiitos vaan huolesta.

Minä en ymmärrä tuota että parisuhteessa ollessa toista "autetaan", ei toista tarvitse auttaa koska ne on yhteisiä juttuja kaikki, ei voi auttaa toista maksamaan yhteistä vuokraa, vaan se vuokra maksetaan koska ollaan pariskunta eikä mitään kavereita.

Tällä palstalla on ollut paljonkin niitä joiden pitää lainata rahaa puolisoltaan, onhan se ihan järkyttävää. Mikä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa?

Eiköhän pariskunnan ja kaverit erota ensisijaisesti muut jutut kuin perheen sisäinen rahankäyttö. Hyvä että teille on löytynyt omalle tuntuva malli, mutta aika lapsellista tyrkyttää sitä noin aggressiivisesti kaikille muillekin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi ja alentaa kaikki eri ratkaisuun päätyneet parit kämppiksiksi tai muka-pareiksi.

Mitkä muut jutut?

Jos sun täytyy kysyä, niin olet sekoittanut keskenään rahan ja rakkauden, ja rahan ja huolenpidon. Rakkaudella, turvalla jhuolenpidolla ei ole mitään tekemistä pelkän rahan kanssa. Kompromissit, sitoutuminen ei tapahdu rahan kautta.

Se että perii vuokraa ei kuulosta kovin sitoituneelta tai rakastavalta

Tuhannen kerran, kyse on osallistumisesta asumiskuluihin omalta osaltaan, ei vuokrasta. Se ettei viitsi maksaa omaa osuuttaan, vaan elää toisen kustannuksella, ei sekään kuulosta kovin rakastavalta, mutta varmaan sitouttaa hyvin, kuka hyväksikäytettävästä eroaisi.

"Miesparka maksoi naisen asumisen vuoden ajan. Nainen käytti säästyneet rahat itseensä"

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Naisystävä varmaan tietää sen? Tuossa kaikki perustui ilmeisesti huijaukseen. En luottaisi sellaiseen mieheen muussakaan asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi maksaa "vuokra" takaisin, en ymmärrä. Nainen kuitenkin asui asunnossa ja oli valmis siitä maksamaan. Ihan sama lopputulos, vaikka raha olisi kierrätetty pojan vanhempien tilin kautta.

Jos olisin itse naisen asemassa ja saisin tietää, että tarjolla on ilmaista asumista, niin tulisin kyllä jonkin verran vastaan, en siis kehtaisi asua ilmaiseksi. Mutta en ole myöskään niin aulis, että maksaisin täyttä summaa, jos ei tarvitse. Enkä etenkään maksaisi rahaa ihmiselle, joka ei edes omista asuntoa!

Jos nainen olisi tiennyt, ettei vuokraa tarvitse maksaa ollenkaan, niin ei kai hän olisi sitä niin paljon maksanut. Hän maksoi, koska luuli että piti. Naisella ei siis ollut kaikkea tietoa päätöksen tekemiseen. (Olisin minäkin valmis maksamaan vaikka suklaalevystä 5 euroa, jos luulisin niitä sen hintaisiksi. xD Mutta totuuden selvitessä kyllä harmittaisi.)

Mies sai tuossa nyt SEKÄ asua ilmaiseksi ETTÄ yhteensä 13 000 (euroa?) ylimääräistä rahaa. Uskomatonta ahneutta. Hän olisi voinut säästää naisystävänsä rahoja aika paljon, muttei halunnut tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kun tapasin mieheni, meillä kummallakin oli omistusasunnot ja paljon lainaa. Minun asuntoni oli paremmalla paikalla ja mies muuttikin asuntooni ja laittoi omansa vuokralle.

Vuokra oli tonni, yhtiövastike 300 e ja verot piti maksaa tuloista.

Sai n 500 e käteen, jonka lisäsi lyhennyksiin. Minulle ei olisi halunnut maksaa mitään, vaikka vst asunnon vuokra olisi ollut 1200 e.

Kuinka moni ottaa toisen asumaan kotiinsa puolen yhtiövastikkeen summalla ? Mutta sitten on ok asua vuokralla sijoitusasunnossa, jossa tulot menevät tuntemattoman lompakkoon.

Meidän tapauksessa mies maksoi yhteiselle tilille tonnin ja minä 500 e. Ostimme myöhemmin yhteisen asunnon, jolloin myös toinen asunto meni vuokralle.

Kun ollaan naimisissa perustetaan yhteinen yksikkö, pariskunta. Ja ne molemmat asunnot on silloin sen pariskunta oy ab:n omaisuutta, kaikki menot ja tulot on molemmille haitta ja hyöty. Siten perhe toimii kun tulee lapsia, myös lapset on yhteisiä niin haittana kuin hyötynä, molemmat vaihtaa paskavaippoja ja molemmat saa rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.

Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.

Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.

- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa

Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.

En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.

Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.

Tuo sisälsi jo niin paljon hatusta heitettyjä oletuksia ja suoranaisia satuja, että asiasisältöä on vaikea niiden seasta edes löytää. Osa pareista pitää yhteisiä ja osa erillisiä rahoja. Kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää, tärkeintä että järjestely sopii kyseiselle parille. Tietysti erityistilanteissa autetaan kumppania myös niissä omien rahojen perheissä, on jokseenkin lapsellista olettaa automaattisesti muuta. Tiukassa tilanteessa auttaminen on eri asia kuin se että asioista alunperinkin sovitaan epäreilusti ja toista osapuolta hyväksikäyttäen.

Enkä ole mies eikä minulla ole ollut mitään vaikeuksia löytää ja pitää parisuhdetta, kiitos vaan huolesta.

Minä en ymmärrä tuota että parisuhteessa ollessa toista "autetaan", ei toista tarvitse auttaa koska ne on yhteisiä juttuja kaikki, ei voi auttaa toista maksamaan yhteistä vuokraa, vaan se vuokra maksetaan koska ollaan pariskunta eikä mitään kavereita.

Tällä palstalla on ollut paljonkin niitä joiden pitää lainata rahaa puolisoltaan, onhan se ihan järkyttävää. Mikä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa?

Eiköhän pariskunnan ja kaverit erota ensisijaisesti muut jutut kuin perheen sisäinen rahankäyttö. Hyvä että teille on löytynyt omalle tuntuva malli, mutta aika lapsellista tyrkyttää sitä noin aggressiivisesti kaikille muillekin ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi ja alentaa kaikki eri ratkaisuun päätyneet parit kämppiksiksi tai muka-pareiksi.

Mitkä muut jutut?

Jos sun täytyy kysyä, niin olet sekoittanut keskenään rahan ja rakkauden, ja rahan ja huolenpidon. Rakkaudella, turvalla jhuolenpidolla ei ole mitään tekemistä pelkän rahan kanssa. Kompromissit, sitoutuminen ei tapahdu rahan kautta.

Se että perii vuokraa ei kuulosta kovin sitoituneelta tai rakastavalta

Se, että ei maksa parisuhteessa asumisesta , vaikuttaa loiselta.

Vierailija kirjoitti:

Ai että nainen maksaa ite omaa lahjaansa? No, ei ihan menis läpi!

Maksaahan ihmiset omat plussapalautuksensakin.