Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoo odottavansa oikeaa hetkeä, olisiko mahdollista että mies ei kosi koska hän odottaa oikeaa hetkeä?

Joo. Minäpä veikkaan, että tuo on vaan tekosyy. Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja sopivia hetkiä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Tänä syksynä oltiin romanttisella viikonloppumatkalla jne. Olen menettänyt uskoni siihen, että mies tosissaan suunnittelisi avioliittoa kanssani. ap

Mikä piru siinä naimisiin pääsemisessä teille akoille on niin tärkeää ? Varmaankin se - 50% miehen omaisuudesta mahdollisuus, lesken eläke, tai joku muu hyväkkäiden hyötymis näkökulma. Koska se mies ei ole yhtään sen erityisempi tai erilaisempi sen papin aamenen jälkeen kuin ennen sitä.

Ap :han varmasti silmääkään räpäyttämättä laittaa sitten nimensä avioehto paperiin eikä ala kilahtelemaan kun sellainen otetaan puheeksi, koska ei kerran ole mitään taka-ajatusta ??!

Mikä on oma taka-ajatuksesi? Kiinnostaisi. Meillä talo maksettiin puoliksi, molemmat ottivat oman lainaosuutensa taloon ja maksoimme itse osuutemme pois. Sama pätee auton hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet siltä kantilta että tässä mies haluaa pitää vallan omissa käsissään? Aivan varmasti hän tietää että naimisiinmeno on ap:lle tärkeää. Tämä on jonkinasteista henkistä kiristystä, joka nojaa vanhoihin sukupuolirooleihin eli mies kosii ( jos kosii) eikä naisella ole päätäntävaltaa vaan hän vain odottaa. Ennen vanhaan mies kosi, koska sai vasta silloin aviolliset oikeutensa eli kodinhoitajan ja seksiä. Nykyään kaikki oikeudet tulee heti koska ”tasa-arvo”, mutta silti tämä kosiminen on miehen päätäntävalassa.

Aloittajan tapauksessa mies ei ole vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta ehkä tulevaisuudessa on. Kuinka kauan he ovat seurustelleet? Me muutettiin yhteen neljän vuoden seurustelun jälkeen ja mentiin naimisiin oltuamme avoliitossa toiset neljä vuotta. Onneksi kumppani ei kiristänyt naimisiin menolla. Ehkä suhde olisi kaatunut siihen. 

Minulle on syntynyt kuva, että täällä on kaksi eri tarinaa.

Ap ja sittrn toinen, jotka eivät asunuhdesssä ja ovat 10 v seurustelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, joka haluaa naimisiin, voi kosia. Ei se niin monimutkaista ole. Tai sitten ihan vaan puhutte asian selväksi.

Olen kyllä kysynyt, että mitä mieltä olet rakas, voitaisiinko mennä naimisiin. Hän sanoo, että on vanhanaikainen ja haluaa tehdä kosinnan itse. Odottaa oikeaa hetkeä. Minusta tuntuu, että minua kusetetaan :D ap

Kuinka monta vuotta olet tarkalleen odottanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Samaa mieltä. En tiedä mitään oikeaa syytä avioitua jos ei ole yhteistä lainaa tai lapsia. Jos joku keksii hyviä syitä niin muutperustelut kuin sormus tai sosiaalisen statuksen kohoaminen vaimo-kategoriaan olisivat ihan paikallaan.

Se että joku haluaa naimisiin on aivan riittävän hyvä syy, kuten myös se että joku ei halua naimisiin. Joku kokee että voi elämässään tehdä kompromissin suuntaan tai toiseen, mutta joku toinen kokee että ei voi, ja silloin ei pidä tehdäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että mies harrastaa valtapelejä. Hän tietää, mitä haluat ja roikottamalla sua ja panttaamalla sen antamista pitää langat käsissään.

Jos menisitte naimisiin, hän jatkaisi samaa jonkun muun sulle tärkeän asian suhteen. Se on hänen persoonallisuutensa.

Olet hukannut elämästäsi jo liian monta vuotta häneen. Eroa ja etsi toinen mies, joka sekä kunnioittaa sinua ja haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Nykyinen miehesi ei halua eikä myöskään kunnioita.

Mulla on tällainen mies. Hän lupaili avioliittoa heti alkutapaamisesta lähtien, muttei ikinä kosinut ja sain hänet naimisiin uhkaamalla erolla. Avioliitossa hän on mm pihdannut seksiä silloin kun olen itse sitä halunnut, on tehnyt tiukat linjanvedot, ettei suostu tekemään seksissä mitään niistä asioista, joita olen toivonut vaan pitää mennä hönen toiveidensa mukaan. Kävi käsiksikin kerran. Uhkailee erolla riidoissa jne. Eli minusta ap:n miehessä on näkyvissä sellaisia ennusmerkkejä, jotka eivät lupaa hyvää. Sanoisin, että hän haluaa hallita ja kontrolloida, mikä ei ole tervettä.

Voi luoja. Eikö olisi teille kummallekin ollut paras ratkaisu erota, eikä mennä naimisiin? Miehesi oli kyllä oikeassa, kun ei halunnu naimisiin, koska suhteenne ei ole terve.   Ei toista kannata pakotttaa naimisiin vaan erota, jos toinen ei naimisiin halua. Jokainen , joka toista aidosti rakastaa, voi mennä ilman "pakkoa"  naimisiin.  Ketään ei pidä pakottaa, ei miestä eikä naista.  Jokainen joka naimisiin oikeasti haluaa, menee siihen ilman pakkoa. Se joka ei ilman pakkoa menen naimisiin, ei ole suhteeseen oikeasti sitoutunut ja tietää jo etukäteen, ettei siitä mitään tule. Kannattaa erota, jos toinen on on 100% sitä mieltä, että ei naimisiin, ellei tämä ole molempien yhteinen päätös, että naimisiin ei haluta. Ei ole mitään vaikeutta mennä naimisiin, jos tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan loppuelämäni viettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet siltä kantilta että tässä mies haluaa pitää vallan omissa käsissään? Aivan varmasti hän tietää että naimisiinmeno on ap:lle tärkeää. Tämä on jonkinasteista henkistä kiristystä, joka nojaa vanhoihin sukupuolirooleihin eli mies kosii ( jos kosii) eikä naisella ole päätäntävaltaa vaan hän vain odottaa. Ennen vanhaan mies kosi, koska sai vasta silloin aviolliset oikeutensa eli kodinhoitajan ja seksiä. Nykyään kaikki oikeudet tulee heti koska ”tasa-arvo”, mutta silti tämä kosiminen on miehen päätäntävalassa.

Aloittajan tapauksessa mies ei ole vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta ehkä tulevaisuudessa on. Kuinka kauan he ovat seurustelleet? Me muutettiin yhteen neljän vuoden seurustelun jälkeen ja mentiin naimisiin oltuamme avoliitossa toiset neljä vuotta. Onneksi kumppani ei kiristänyt naimisiin menolla. Ehkä suhde olisi kaatunut siihen. 

Minulle on syntynyt kuva, että täällä on kaksi eri tarinaa.

Ap ja sittrn toinen, jotka eivät asunuhdesssä ja ovat 10 v seurustelleet.

Juuri näin, ei ole meidän keissi tämä toinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, joka haluaa naimisiin, voi kosia. Ei se niin monimutkaista ole. Tai sitten ihan vaan puhutte asian selväksi.

Olen kyllä kysynyt, että mitä mieltä olet rakas, voitaisiinko mennä naimisiin. Hän sanoo, että on vanhanaikainen ja haluaa tehdä kosinnan itse. Odottaa oikeaa hetkeä. Minusta tuntuu, että minua kusetetaan :D ap

Kuinka monta vuotta olet tarkalleen odottanut?

Viisi vuotta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet siltä kantilta että tässä mies haluaa pitää vallan omissa käsissään? Aivan varmasti hän tietää että naimisiinmeno on ap:lle tärkeää. Tämä on jonkinasteista henkistä kiristystä, joka nojaa vanhoihin sukupuolirooleihin eli mies kosii ( jos kosii) eikä naisella ole päätäntävaltaa vaan hän vain odottaa. Ennen vanhaan mies kosi, koska sai vasta silloin aviolliset oikeutensa eli kodinhoitajan ja seksiä. Nykyään kaikki oikeudet tulee heti koska ”tasa-arvo”, mutta silti tämä kosiminen on miehen päätäntävalassa.

Aloittajan tapauksessa mies ei ole vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta ehkä tulevaisuudessa on. Kuinka kauan he ovat seurustelleet? Me muutettiin yhteen neljän vuoden seurustelun jälkeen ja mentiin naimisiin oltuamme avoliitossa toiset neljä vuotta. Onneksi kumppani ei kiristänyt naimisiin menolla. Ehkä suhde olisi kaatunut siihen. 

Käsittääkseni ap ei ole tämän nelikymppisen seurustelevan pariskunnan nainen vaan kolmekymppinen nainen ja miehensä on nelikymppinen ja ovat kyllä avoliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet siltä kantilta että tässä mies haluaa pitää vallan omissa käsissään? Aivan varmasti hän tietää että naimisiinmeno on ap:lle tärkeää. Tämä on jonkinasteista henkistä kiristystä, joka nojaa vanhoihin sukupuolirooleihin eli mies kosii ( jos kosii) eikä naisella ole päätäntävaltaa vaan hän vain odottaa. Ennen vanhaan mies kosi, koska sai vasta silloin aviolliset oikeutensa eli kodinhoitajan ja seksiä. Nykyään kaikki oikeudet tulee heti koska ”tasa-arvo”, mutta silti tämä kosiminen on miehen päätäntävalassa.

Aloittajan tapauksessa mies ei ole vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta ehkä tulevaisuudessa on. Kuinka kauan he ovat seurustelleet? Me muutettiin yhteen neljän vuoden seurustelun jälkeen ja mentiin naimisiin oltuamme avoliitossa toiset neljä vuotta. Onneksi kumppani ei kiristänyt naimisiin menolla. Ehkä suhde olisi kaatunut siihen. 

Käsittääkseni ap ei ole tämän nelikymppisen seurustelevan pariskunnan nainen vaan kolmekymppinen nainen ja miehensä on nelikymppinen ja ovat kyllä avoliitossa?

Kyllä, yhdessä asutaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Jokaisella on varmasti omat syynsä, toisilla perinteiset, toisilla symboliset, toisilla juridiset, toisilla näitä kaikkia. Mutta sillä mitkä ne syyt lopulta ovat kenelläkin ei mielestäni ole väliä sen kannalta että jos asia on jollekin tärkeä, siitä ei pidä tinkiä eikä jäädä vuosiksi odottelemaan turhaan.

Eikä jäädä kiinni "tärkeisiin" asioihin jotka estävät tyytyväisyyden ties kuinka kauan ennen kuin tämän saavuttaa. Vähän säälin jo sitä miestä ken avioon pelkän avioliiton vuoksi apn kanssa erehtyy. Odotukset avioelämälle voi olla turhan korkeat, jos taas ap ei lataa avioliitolle odotuksia, miksi se sitten on niin tärkeää, että hän on valmis päättämään hyvän suhteen rakastamansa henkilön kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Samaa mieltä. En tiedä mitään oikeaa syytä avioitua jos ei ole yhteistä lainaa tai lapsia. Jos joku keksii hyviä syitä niin muutperustelut kuin sormus tai sosiaalisen statuksen kohoaminen vaimo-kategoriaan olisivat ihan paikallaan.

Ei ole oikeata "syytä"  mennä naimisiin. Oikeita syitä mennä naimisiin ei ole talo, laina tai yhteiset lapset yms.  naimisiin mennään, kun niin HALUTAAN.   Ei naimisiin menoon tarvita ainuttakaan syytä. Se  on puhtaasti asia, jota molemmat HALUAA. Me menimme puolison kanssa naimisiin, koska molemmat sitä halusimme. Ei meillä siihen mitään SYYTÄ tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä. Siis oikeasti täällä naiset heivaisivat hyvän parisuhteen sen takia, että pääsee naimisiin? Parempi siis olisi, että olisi naimisissa esim. 2 vuotta ( mies jättäisi sen jälkeen) kuin hyvä avoliitto koko elämän ajan? Voi luoja ootte te kummallisia.

Eihän tuo ole hyvä parisuhde!

Naisella on paha olla ja mies käyttää valtaansa.

Sairas kuvio.

Minusta on taas sairasta painostaa avioliittoon ennen yhteenmuuttoa. 

Kuka niin on tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet siltä kantilta että tässä mies haluaa pitää vallan omissa käsissään? Aivan varmasti hän tietää että naimisiinmeno on ap:lle tärkeää. Tämä on jonkinasteista henkistä kiristystä, joka nojaa vanhoihin sukupuolirooleihin eli mies kosii ( jos kosii) eikä naisella ole päätäntävaltaa vaan hän vain odottaa. Ennen vanhaan mies kosi, koska sai vasta silloin aviolliset oikeutensa eli kodinhoitajan ja seksiä. Nykyään kaikki oikeudet tulee heti koska ”tasa-arvo”, mutta silti tämä kosiminen on miehen päätäntävalassa.

Aloittajan tapauksessa mies ei ole vielä valmis muuttamaan yhteen, mutta ehkä tulevaisuudessa on. Kuinka kauan he ovat seurustelleet? Me muutettiin yhteen neljän vuoden seurustelun jälkeen ja mentiin naimisiin oltuamme avoliitossa toiset neljä vuotta. Onneksi kumppani ei kiristänyt naimisiin menolla. Ehkä suhde olisi kaatunut siihen. 

Käsittääkseni ap ei ole tämän nelikymppisen seurustelevan pariskunnan nainen vaan kolmekymppinen nainen ja miehensä on nelikymppinen ja ovat kyllä avoliitossa?

Kyllä, yhdessä asutaan. Ap

Onko miehesi ollut aikaisemmin kihloissa, naimisissa tai avoliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Jokaisella on varmasti omat syynsä, toisilla perinteiset, toisilla symboliset, toisilla juridiset, toisilla näitä kaikkia. Mutta sillä mitkä ne syyt lopulta ovat kenelläkin ei mielestäni ole väliä sen kannalta että jos asia on jollekin tärkeä, siitä ei pidä tinkiä eikä jäädä vuosiksi odottelemaan turhaan.

Eikä jäädä kiinni "tärkeisiin" asioihin jotka estävät tyytyväisyyden ties kuinka kauan ennen kuin tämän saavuttaa. Vähän säälin jo sitä miestä ken avioon pelkän avioliiton vuoksi apn kanssa erehtyy. Odotukset avioelämälle voi olla turhan korkeat, jos taas ap ei lataa avioliitolle odotuksia, miksi se sitten on niin tärkeää, että hän on valmis päättämään hyvän suhteen rakastamansa henkilön kanssa?

Jos päädymme eroon, niin mielestäni se on enemmän silloin miehen päätös. Olet tästä asiasta eri mieltä kanssani ja kunnioitan mielipidettäsi. Tämä on kuitenkin oma elämäni ja en halua elää epätietoisuudessa / voida pahoin. En halua romuttaa unelmiani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Jokaisella on varmasti omat syynsä, toisilla perinteiset, toisilla symboliset, toisilla juridiset, toisilla näitä kaikkia. Mutta sillä mitkä ne syyt lopulta ovat kenelläkin ei mielestäni ole väliä sen kannalta että jos asia on jollekin tärkeä, siitä ei pidä tinkiä eikä jäädä vuosiksi odottelemaan turhaan.

Eikä jäädä kiinni "tärkeisiin" asioihin jotka estävät tyytyväisyyden ties kuinka kauan ennen kuin tämän saavuttaa. Vähän säälin jo sitä miestä ken avioon pelkän avioliiton vuoksi apn kanssa erehtyy. Odotukset avioelämälle voi olla turhan korkeat, jos taas ap ei lataa avioliitolle odotuksia, miksi se sitten on niin tärkeää, että hän on valmis päättämään hyvän suhteen rakastamansa henkilön kanssa?

Ap voi rakastaa miestä, mutta rakastaako mies ap:tä, jos ei halua naimisiin? Onko oikeasti  vaikeaa mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa loppuelämänsä elää? Eikö ap ole oikeassa jos vaatii avioliittoa ja mies ei siihen suostu, niin voivat erota. Ei miehen ole pakko suostua menemään edes pakotettuna naimisiin, vaan sanoa, että en rakasta sinua niin pakjon, että voisin katsoa tulevani onnelliseksi sinun kanssasi. Ja näin ollen ap voisi tehdä oman ratkaisunta. Tämä on niin hullua, kun aina kuvitellaan, että mies ei voi sanoa, ettei halua naimisiin, kun sitten nainen suutuu ja  lähtee, mutta eikö se silloin mene ihan oikein? Miksi mies ei haluaisi naimisiin, jos kerran toisen aknssa haluaa elämänsä viettää. Ei miehen tarvitse suostua avioliittoon jos ei halua, silloin voi erota.

Ehkä hän haluaa sen olevan täydellistä, eli sim. Säästä luksuslomaan vaikka Balilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Samaa mieltä. En tiedä mitään oikeaa syytä avioitua jos ei ole yhteistä lainaa tai lapsia. Jos joku keksii hyviä syitä niin muutperustelut kuin sormus tai sosiaalisen statuksen kohoaminen vaimo-kategoriaan olisivat ihan paikallaan.

Taisit vastata itse itsellesi. Sosiaalinen status on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Jokaisella on varmasti omat syynsä, toisilla perinteiset, toisilla symboliset, toisilla juridiset, toisilla näitä kaikkia. Mutta sillä mitkä ne syyt lopulta ovat kenelläkin ei mielestäni ole väliä sen kannalta että jos asia on jollekin tärkeä, siitä ei pidä tinkiä eikä jäädä vuosiksi odottelemaan turhaan.

Eikä jäädä kiinni "tärkeisiin" asioihin jotka estävät tyytyväisyyden ties kuinka kauan ennen kuin tämän saavuttaa. Vähän säälin jo sitä miestä ken avioon pelkän avioliiton vuoksi apn kanssa erehtyy. Odotukset avioelämälle voi olla turhan korkeat, jos taas ap ei lataa avioliitolle odotuksia, miksi se sitten on niin tärkeää, että hän on valmis päättämään hyvän suhteen rakastamansa henkilön kanssa?

Ap voi rakastaa miestä, mutta rakastaako mies ap:tä, jos ei halua naimisiin? Onko oikeasti  vaikeaa mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa loppuelämänsä elää? Eikö ap ole oikeassa jos vaatii avioliittoa ja mies ei siihen suostu, niin voivat erota. Ei miehen ole pakko suostua menemään edes pakotettuna naimisiin, vaan sanoa, että en rakasta sinua niin pakjon, että voisin katsoa tulevani onnelliseksi sinun kanssasi. Ja näin ollen ap voisi tehdä oman ratkaisunta. Tämä on niin hullua, kun aina kuvitellaan, että mies ei voi sanoa, ettei halua naimisiin, kun sitten nainen suutuu ja  lähtee, mutta eikö se silloin mene ihan oikein? Miksi mies ei haluaisi naimisiin, jos kerran toisen aknssa haluaa elämänsä viettää. Ei miehen tarvitse suostua avioliittoon jos ei halua, silloin voi erota.

Niinpä. Ja jos tämä rakastamani mies olisi jo suhteen alussa sanonut, että ”en halua missään tapauksessa naimisiin syystä x ja tämä on minulle erittäin tärkeää”, niin luultavasti olisin jatkanut hänen kanssaan ja hyväksynyt tilanteen. Nyt sellaista syytä ei ole, tyhjiä lupauksia vain. Epäilen, että minun jälkeeni tulee joku nainen, joka vie samantien jalat alta. Onhan näitä tällaisia tarinoita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän haluaa sen olevan täydellistä, eli sim. Säästä luksuslomaan vaikka Balilla?

Ooh, olisipa kyllä ihanaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.

Samaa mieltä. En tiedä mitään oikeaa syytä avioitua jos ei ole yhteistä lainaa tai lapsia. Jos joku keksii hyviä syitä niin muutperustelut kuin sormus tai sosiaalisen statuksen kohoaminen vaimo-kategoriaan olisivat ihan paikallaan.

Taisit vastata itse itsellesi. Sosiaalinen status on parempi.

Naisethan tunnetusti ovat niitä Status-Huåria. Kulissit kuntoon ja sitä rataa.

T-paita statushuåra tekstillä olisi huippu, käyttäisin :D ap