Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Ap käy seuraavan miehen päälle kuin yleinen syyttäjä jo heti tutustumisvaiheessa. Voipi olla, että jää ikisinkuksi. No, ei kosketa minua mitenkään. Mulla on ihan hyvä parisuhde vaikkei asuta yhdessä eikä olla menossa kihloihin saati naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.
Jokaisella on varmasti omat syynsä, toisilla perinteiset, toisilla symboliset, toisilla juridiset, toisilla näitä kaikkia. Mutta sillä mitkä ne syyt lopulta ovat kenelläkin ei mielestäni ole väliä sen kannalta että jos asia on jollekin tärkeä, siitä ei pidä tinkiä eikä jäädä vuosiksi odottelemaan turhaan.
Eikä jäädä kiinni "tärkeisiin" asioihin jotka estävät tyytyväisyyden ties kuinka kauan ennen kuin tämän saavuttaa. Vähän säälin jo sitä miestä ken avioon pelkän avioliiton vuoksi apn kanssa erehtyy. Odotukset avioelämälle voi olla turhan korkeat, jos taas ap ei lataa avioliitolle odotuksia, miksi se sitten on niin tärkeää, että hän on valmis päättämään hyvän suhteen rakastamansa henkilön kanssa?
Jos päädymme eroon, niin mielestäni se on enemmän silloin miehen päätös. Olet tästä asiasta eri mieltä kanssani ja kunnioitan mielipidettäsi. Tämä on kuitenkin oma elämäni ja en halua elää epätietoisuudessa / voida pahoin. En halua romuttaa unelmiani. Ap
Voitko tosiaan pahoin jos et pääse avioon? Pelottavaa
Älä vedä mutkia suoraksi. Kirjoitin tuossa aiemmassa viestissäni, mitä pelkään / epäilen. Ei ole niin mustavalkoista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap käy seuraavan miehen päälle kuin yleinen syyttäjä jo heti tutustumisvaiheessa. Voipi olla, että jää ikisinkuksi. No, ei kosketa minua mitenkään. Mulla on ihan hyvä parisuhde vaikkei asuta yhdessä eikä olla menossa kihloihin saati naimisiin.
Ok :D en nyt uskalla ajatella vielä seuraavaa parisuhdetta, mutta ihan todennäköistä, jos näin kävisi. Olen vähän sellainen Bridget Jones. Uskon rakkauteen ja kyllä, haluan naimisiin. Ap
Itsellä tilanne, että mies ei 10+ vuoden jälkeen halua edes kihloihin.. Problematisoi asian kaikin tavoin, mm. sormukset eivät saisi olla liian kalliit, vaikka ollaan hyvätuloisia, eikä muita menoja. Olen varmaan täysi idiootti, kun roikun suhteessa. Pitää ottaa ap:n esimerkki käyttöön.
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko aloittaja hän, joka kertoi miehen luvanneen mennä *varmasti kihloihin vuoden sisällä*?
Eikä tätä ollut tapahtunut?
Jos on, niin oletko kysynyt mieheltä miksi ei *varma* kihlauslupaus ollutkaan totta?
Vai oliko tämä kihlausjuttu jonkun muun kirjoittajan, on hiukan epäselvää kuka on kuka.
Myös olen epätietoinen asuuko aloittaja yhdessä vai onko joku muu joka nyt edelleen jumittaa ja asuvat erillään.
Vierailija kirjoitti:
Oliko aloittaja hän, joka kertoi miehen luvanneen mennä *varmasti kihloihin vuoden sisällä*?
Eikä tätä ollut tapahtunut?
Jos on, niin oletko kysynyt mieheltä miksi ei *varma* kihlauslupaus ollutkaan totta?Vai oliko tämä kihlausjuttu jonkun muun kirjoittajan, on hiukan epäselvää kuka on kuka.
Myös olen epätietoinen asuuko aloittaja yhdessä vai onko joku muu joka nyt edelleen jumittaa ja asuvat erillään.
Juu siis asutaan yhdessä ja tämä kihlauslupaus oli meidän. Mies selitti, että se vain jäi kun oli niin paljon kaikkea. Mutta että haluaa samoja asioita edelleen. En tosiaan tiedä, miksi hänelle niin vaikeaa tuo. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mies on lähtökohtaisesti myönteinen avioliitolle, on sanonut että haluaa vielä naimisiin. Jos hän mieluummin eroaa minusta, kuin menee kanssani naimisiin, niin enemmän se ero hänestä silloin johtuu. Ap
Tunnen monia miehiä, joita pelottaa suuret juhlat ja keskipisteenä oleminen. Olisiko näin teilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mies on lähtökohtaisesti myönteinen avioliitolle, on sanonut että haluaa vielä naimisiin. Jos hän mieluummin eroaa minusta, kuin menee kanssani naimisiin, niin enemmän se ero hänestä silloin johtuu. Ap
Ei vaan sinusta se johtuu, koska sinä asetat rajat ja haluat muutoksen. Todennäköisesti teidän olisi kuitenkin parempi erota. Toivottavasti löydä miehen, joka haluaa naimisiin. Sellaista ei välttämättä ole helppo löytää nykypäivänä.
Oisko toi miehesi vähän häntä Heikki, joka ei halua lopullisesti sitoutua yhteen naiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ongelmahan apn miehellä on.
Näytin miehelleni tämän ketjun ja hän sanoi noin. Hänestä olisi kauheata tuottaa minulle tuollaista mielipahaa vuodesta toiseen, suhteessahan on tarkoitus molempien olla onnellisia.
Hyvä ap, ettet jää tuohon voimaan pahoin.
Aivan liian monet naiset elävät huonoissa suhteissa epätasapainoisten tai ongelmaisten tai epäkypsien miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mies on lähtökohtaisesti myönteinen avioliitolle, on sanonut että haluaa vielä naimisiin. Jos hän mieluummin eroaa minusta, kuin menee kanssani naimisiin, niin enemmän se ero hänestä silloin johtuu. Ap
Taitaa olla parempi että käyt juttelemaan tästä ammattilaisen kanssa. Toivottavasti miehesi eroaa, koska et malta odottaa, saatika kunnioittaa miestäsi. Kiristämällä avioon.. tuntuu varmasti hyvältä liitolta. Arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sukulaisenne kysyneet naimisiinmenostanne miehen läsnäollessa?
Tuli myös mieleen, että ehkä miehesi yltyisi romanttiseksi ja kosisi joulun aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mies on lähtökohtaisesti myönteinen avioliitolle, on sanonut että haluaa vielä naimisiin. Jos hän mieluummin eroaa minusta, kuin menee kanssani naimisiin, niin enemmän se ero hänestä silloin johtuu. Ap
Ei vaan sinusta se johtuu, koska sinä asetat rajat ja haluat muutoksen. Todennäköisesti teidän olisi kuitenkin parempi erota. Toivottavasti löydä miehen, joka haluaa naimisiin. Sellaista ei välttämättä ole helppo löytää nykypäivänä.
Ei vaan mies muutti sitä, mitä sovimme suhteen alussa. Jos osoittautuu ettei mies halua juuri minun kanssani naimisiin, niin eroamme. Se on ihan selvää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mies on lähtökohtaisesti myönteinen avioliitolle, on sanonut että haluaa vielä naimisiin. Jos hän mieluummin eroaa minusta, kuin menee kanssani naimisiin, niin enemmän se ero hänestä silloin johtuu. Ap
Taitaa olla parempi että käyt juttelemaan tästä ammattilaisen kanssa. Toivottavasti miehesi eroaa, koska et malta odottaa, saatika kunnioittaa miestäsi. Kiristämällä avioon.. tuntuu varmasti hyvältä liitolta. Arvostan.
Jos olisit yhtään lukenut ketjua, niin tajuaisit että minähän nimenomaan tyrmäsin tuon kiristämisajatuksen. En ala kiristämään miestä. Jos hän on sitä mieltä, ettei halua naimisiin, hyväksyn sen ja sitten eroamme. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joku ongelmahan apn miehellä on.
Näytin miehelleni tämän ketjun ja hän sanoi noin. Hänestä olisi kauheata tuottaa minulle tuollaista mielipahaa vuodesta toiseen, suhteessahan on tarkoitus molempien olla onnellisia.
Hyvä ap, ettet jää tuohon voimaan pahoin.
Aivan liian monet naiset elävät huonoissa suhteissa epätasapainoisten tai ongelmaisten tai epäkypsien miesten kanssa.
Kiitos. Katsotaan, miten tämä nyt etenee. Ja sitten täytyy vaan sanoa hyvästit. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sukulaisenne kysyneet naimisiinmenostanne miehen läsnäollessa?
Tuli myös mieleen, että ehkä miehesi yltyisi romanttiseksi ja kosisi joulun aikaan?
Juu täytyy toivoa näin
Ap kirjoitti, että mies on muissakin asioissa hidas ja häntä täytyy hiukan potkia eteenpäin.
Missä asioissa, ovatko ne niinsanottuja tärkeitä vai pikkuasioita?
Jaksaisitko myös näiDennis muiden asioiden vitkutteluja hermostuttamatta häneen?
Jos mies tietää omat puutteensa ja haluaa olla aloittajan kanssa, mutta epäröi lopullista sitoutumista, koska on juuri esimerkiksi sitoutumiskammoinen.
Jos on sellainen ihmistyyppi, että soutaa ja huopaa tai valmistelee asioita loputtomiin, ei ole ollut sellaista hetkeä milloin olisi niin varma, että uskaltaa kosia?
Puheen tasolla ja teoreettisesti on varma, että joskus kosii, ei siis tavallaan valehtele, mutta haluaa lykätä sitä niin kauan kuin mahdollista.
Vitkuttelee kun ei uskalla tehdä ratkaisua?
Itse kosinta käytännössä ja sen seuraukset pelottavat tai on mahdoton tehtävä.
Onko mies tämäntyyppiselle?
Onko arka, epäröivä tai sellainen, että vasta kun joku asia on 110 % varma niin se tehdään?
Voitko tosiaan pahoin jos et pääse avioon? Pelottavaa