Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Ovatko sukulaisenne kysyneet milloin menette kihloihin, kun olette kylässä käyneet? Olisin myös kiinnostunut tietämään mikä on miehesi reaktio siihen?
En ole lukenut koko ketjua loppuun ja siksi en varma oletko asiasta aiemmin kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä ymmärrän ap:ta hyvin, olen kanssa (kolmekymppinen) nainen jolle avioliitto on hyvin tärkeä. Olen siitä miesystävälle puhunutkin ihan alusta asti, että minulle on tärkeää mennä naimisiin ja jos se ei miehelle sovi niin se on soronoo :D Rakkautta on tässä parisuhteessa paljon, mutta itseni tuntien katkeroituisin jos vuosikaupalla odottelisin tyhjiä lupauksia avioliitosta jota ei ole tulossa. Rakastan miestäni, mutta rakastan itseäni enemmän :) Kenenkään ei pitäisi kompromissata itselleen merkittävistä asioista.
PS. Samaiselle miehelle puhuin tästä ketjusta ja mies totesti lakonisesti että eihän tuo mies vain halua naimisiin, aikaa se pelaa. Laittaisin sinuna miehen vaihtoon. Älä huijaa itseäsi, olet enemmän arvoinen kuin roikkua suhteessa jossa mies puhuu ummet ja lammet mutta ei halua toteuttaa sinulle tärkeää asiaa :)
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti, että mies on muissakin asioissa hidas ja häntä täytyy hiukan potkia eteenpäin.
Missä asioissa, ovatko ne niinsanottuja tärkeitä vai pikkuasioita?Jaksaisitko myös näiDennis muiden asioiden vitkutteluja hermostuttamatta häneen?
Jos mies tietää omat puutteensa ja haluaa olla aloittajan kanssa, mutta epäröi lopullista sitoutumista, koska on juuri esimerkiksi sitoutumiskammoinen.
Jos on sellainen ihmistyyppi, että soutaa ja huopaa tai valmistelee asioita loputtomiin, ei ole ollut sellaista hetkeä milloin olisi niin varma, että uskaltaa kosia?Puheen tasolla ja teoreettisesti on varma, että joskus kosii, ei siis tavallaan valehtele, mutta haluaa lykätä sitä niin kauan kuin mahdollista.
Vitkuttelee kun ei uskalla tehdä ratkaisua?Itse kosinta käytännössä ja sen seuraukset pelottavat tai on mahdoton tehtävä.
Onko mies tämäntyyppiselle?
Onko arka, epäröivä tai sellainen, että vasta kun joku asia on 110 % varma niin se tehdään?
On hitaamman tyyppinen joo. Esim. jos vieraita käymässä, hän saattaa pitkään istua hiljaa ja koota ajatuksiaan kun muut keskustelevat ympärille. Sitten joskus kun pääsee vauhtiin, niin sitä puhetta oikein pulppuaa.
Siivous.. hänelle on vaikeaa aloittaa se, kun kaaos ahdistaa. Sitten kun saa siivottua, niin on hyvinkin pedantti sen suhteen.
Ei jaksa/muista aina soittaa kavereille tai sukulaisille takaisin, jos ei ole päässyt vastaamaan. Puhuu kyllä että ”x soitti, pitäis varmaan soittaa sille”. Eikä sitten välttämättä soita.
Hän on vähän hajamielinen, monta rautaa tulessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mulla oli sama, että mies oli eronnut vaimosta vuosi ennen tapaamistamme. Hän antoi heti alussa vihjailla häistä ja minä ajattelin, etten välttämättä ikinä halua naimisiin. Asuttuamme yhdessä aloinkin ajatella, että haluan nsimisiin miehen kanssa. Hän oli jo ollut kolmen kanssa naimisissa aiemmin ja tunsin itseni jotenkin huonommaksi, kun minä en sitten kelvannutkaan oikeaksi vaimoksi, kuten ne aiemmat. Myös halusin olla oikeassa suhteessa ja kokea, että olemme vakavissaan. Mies ei ikinä kosinut, joten minä kosin ja mies kieltäytyi. Siitä tuli todella iso ongelma suhteeseemme ja lopulta uhkasin erolla, ellei mennä naimisiin. Mentiin ja sitten mies on alkanut kiristää seksillä ja uhata erolla.
T. Se jota haukuitte, kun kirjoitin tuossa aiemmin tästä
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mulla oli sama, että mies oli eronnut vaimosta vuosi ennen tapaamistamme. Hän antoi heti alussa vihjailla häistä ja minä ajattelin, etten välttämättä ikinä halua naimisiin. Asuttuamme yhdessä aloinkin ajatella, että haluan nsimisiin miehen kanssa. Hän oli jo ollut kolmen kanssa naimisissa aiemmin ja tunsin itseni jotenkin huonommaksi, kun minä en sitten kelvannutkaan oikeaksi vaimoksi, kuten ne aiemmat. Myös halusin olla oikeassa suhteessa ja kokea, että olemme vakavissaan. Mies ei ikinä kosinut, joten minä kosin ja mies kieltäytyi. Siitä tuli todella iso ongelma suhteeseemme ja lopulta uhkasin erolla, ellei mennä naimisiin. Mentiin ja sitten mies on alkanut kiristää seksillä ja uhata erolla.
T. Se jota haukuitte, kun kirjoitin tuossa aiemmin tästä
Off topic: itse en voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa, jolla on taustallaan enemmän kuin kaksi avo- tai avioliittoa. Kun ikäisistäni ihmisistä (yli 50 v) puhutaan, niin tuo kaksi on vielä ymmärrettävää, mutta sarjapariutujille ei kiitos. Suhteista ja hoidoista en ole kiinnostunut, niitä on ollut itsellänikin, mutta avoliittoon ja avioliittoon suhtaudun vakavasti; olen kerran mennyt naimisiin ja sen suhteen oli tarkoitus kestää loppuelämä. Niin ei käynyt, ja viimeiset 25 vuotta olen asunut yksin ja pohtinut haluanko ylipäänsä enää koskaan sitoutua saman katon alle. Nyt olen sen kuitenkin tehnyt, mutta vasta useiden vuosien tuntemisen ja harkinnan jälkeen. Tämän suhteen toivon kestävän loppuelämäni. Jos ei, niin kolmatta kertaa en enää vakavissani yritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosi vaimostaan hieman ennen kuin me tapasimme, itse taas en ole koskaan ollut niin vakavassa suhteessa, että olisin koskaan päässyt edes mietinnän tasolle, haluanko naimisiin vai en. Mies sanoi suhteemme alussa, että ei taida haluta koskaan uudelleen naimisiin ja kunnioitan hänen mielipidettään.
Minulle on nyt vuoden aikana tullut useamman kerran mieleen ajatus siitä, että haluaisin jonain päivänä mennä hänen kanssaan naimisiin. En edes tiedä miksi... Ehkä haluan sinetöidä suhteemme tai ehkä haluan naimisiin vain naimisiinmenon ilosta, siksi että "moni muukin menee". Tai siksi, että tässä on nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana mies, jonka kanssa tiedän haluavani olla yhdessä niin pitkään kuin suinkin. Tiedän, että mieheni kommentti naimisiinmenosta tulee pysymään selkäytimessäni ja tuskin tulen itse koskaan esittämään kosintaa. Asia ei ole sellainen, että sen vuoksi voisin miestäni jättää joten tässä asiassa minä joustan.
Tämän vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, miksi naimisiinmeno on joillekin todella tärkeää - jopa niin tärkeää, että on valmis jättämään kumppaninsa.
Mulla oli sama, että mies oli eronnut vaimosta vuosi ennen tapaamistamme. Hän antoi heti alussa vihjailla häistä ja minä ajattelin, etten välttämättä ikinä halua naimisiin. Asuttuamme yhdessä aloinkin ajatella, että haluan nsimisiin miehen kanssa. Hän oli jo ollut kolmen kanssa naimisissa aiemmin ja tunsin itseni jotenkin huonommaksi, kun minä en sitten kelvannutkaan oikeaksi vaimoksi, kuten ne aiemmat. Myös halusin olla oikeassa suhteessa ja kokea, että olemme vakavissaan. Mies ei ikinä kosinut, joten minä kosin ja mies kieltäytyi. Siitä tuli todella iso ongelma suhteeseemme ja lopulta uhkasin erolla, ellei mennä naimisiin. Mentiin ja sitten mies on alkanut kiristää seksillä ja uhata erolla.
T. Se jota haukuitte, kun kirjoitin tuossa aiemmin tästä
Miehesi oli ollut kolme kertaa naimisissa? Miten se "kunnes kuolema meidät erottaa" tsiisus mikää oo enää pyhää. Mitä järkeä on avioliitossa, jos sitä pidetään lähinnä suhteena josta voi lähteä kun tulee paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hysteria teillä naisilla oikeasti on avioliittoihin? :D Oikein tyrkytätte itseänne aviomiehenne sukuun ja odotatte kosintoja kuin hullut. Eivät miehet mitään avioliittoja odottele tai ole innoissaan kosinnoista. Ihan yksin se liitto on teille tärkeää. Vaihtavatko miehet nimiään? :) Eivät. Siis ette ole heille tärkeitä. Jos olisitte muutakin kuin panoja, teidän eteen kyllä tehtäisiin nimenvaihtoja ja säilytettäisiin neitsyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Aviomiehesi exä teki kuitenkin selvästi oikean ratkaisun, koska mies ei selvästi halunnut olla hänen kanssaan, jos sinua oli noin nopeasti kosinut. Se ei tarkoita, ettei tuntuisi pahalta nähdä silmiensä edessä se, että mies halusi avioliiton jonkun toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Et sitten yhtään enemmän pystynyt humble bragaamaan? :D En myöskään tajua tuota pelottelua että ehkä et löydä hyvää parisuhdetta tai mene (ei pääsemisestä ole kyse!) naimisiin. Parempi yksin onnellisena kuin yhdessä onnettomana. Kaikki tällaiset typerät kommentit missä ylimielisesti todetaan ettei kaikkien kanssa tule sellaista tunnetta vaan että haluaisi naimisiin (eli korostetaan miten itse ollaan niin paljon parempi kuin ne ex-naiset) korostavat sitä ilmiötä, että naimisiin MENNYT nainen on parempi kuin nainen jota ei ole kosittu. Varsinkin kun ex-nainen todennäköisesti miehen päähän on sen ajatuksen kylvänyt että naimisiin meno on naisille tärkeää, eikä halua toistaa samaa virhettä toiste :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään syytä miksi avioliitto on niin tärkeä.
Jokaisella on varmasti omat syynsä, toisilla perinteiset, toisilla symboliset, toisilla juridiset, toisilla näitä kaikkia. Mutta sillä mitkä ne syyt lopulta ovat kenelläkin ei mielestäni ole väliä sen kannalta että jos asia on jollekin tärkeä, siitä ei pidä tinkiä eikä jäädä vuosiksi odottelemaan turhaan.
Eikä jäädä kiinni "tärkeisiin" asioihin jotka estävät tyytyväisyyden ties kuinka kauan ennen kuin tämän saavuttaa. Vähän säälin jo sitä miestä ken avioon pelkän avioliiton vuoksi apn kanssa erehtyy. Odotukset avioelämälle voi olla turhan korkeat, jos taas ap ei lataa avioliitolle odotuksia, miksi se sitten on niin tärkeää, että hän on valmis päättämään hyvän suhteen rakastamansa henkilön kanssa?
Jos päädymme eroon, niin mielestäni se on enemmän silloin miehen päätös. Olet tästä asiasta eri mieltä kanssani ja kunnioitan mielipidettäsi. Tämä on kuitenkin oma elämäni ja en halua elää epätietoisuudessa / voida pahoin. En halua romuttaa unelmiani. Ap
Voitko tosiaan pahoin jos et pääse avioon? Pelottavaa
Voisitko sinä pahoin, jos et saisikaan sitä ihmistä jonka haluaisit?
Voisitko sinä pahoin, jos et saisikaan lasta, jota kovasti toivoisit?
Voisitko sinä pahoin, jos et saisikaan elämässä sitä mitä toivoisit?
Voisitko sinä pahoin, jos ihminen jota eniten rakastaisit ei suostuisikaan kosintaasi?
Joo, kyllä ihminen voi "voida pahoin" jos hänen unelmansa eivät toteudu. Kaikki me haluamme elämältämme erilaisia asioita, ja jos ne eivät toteudu, voi olla, että emme voi kovinkaan hyvin. Ei siinä ole mitään pelottavaa. Elämä voi olla täynnä pettymyksiä, mutta osan niistä voi omilla valinnoillaan korjata. Esim vaihtaa mies sellaiseen joka riemusta kiljuen menee naimisiin. Usko tai älä, niin sellaisiakin miehiä on, jotka ihan onnellisena vievät vihille ihmisen jota rakastavat ja jonka kanssa haluavat elämänsä viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis elämmekö vuotta 2018 vai 1918? Ymmärtäisin naimisiinmenon perään itkemisen sata vuotta sitten, kun se oli ainoa keino saada olla yhdessä, mutta nykyaikana?
Kun ja jos löytää sellaisen kumppanin, jonka kanssa haluaa olla ja jota rakastaa ja jonka kanssa muuttaa yhteen, niin mikä siinä avioliitossa sitä muuttaa paitsi turvaa perinnönjaossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Et sitten yhtään enemmän pystynyt humble bragaamaan? :D En myöskään tajua tuota pelottelua että ehkä et löydä hyvää parisuhdetta tai mene (ei pääsemisestä ole kyse!) naimisiin. Parempi yksin onnellisena kuin yhdessä onnettomana. Kaikki tällaiset typerät kommentit missä ylimielisesti todetaan ettei kaikkien kanssa tule sellaista tunnetta vaan että haluaisi naimisiin (eli korostetaan miten itse ollaan niin paljon parempi kuin ne ex-naiset) korostavat sitä ilmiötä, että naimisiin MENNYT nainen on parempi kuin nainen jota ei ole kosittu. Varsinkin kun ex-nainen todennäköisesti miehen päähän on sen ajatuksen kylvänyt että naimisiin meno on naisille tärkeää, eikä halua toistaa samaa virhettä toiste :D
Joillekin naisille se on ihan sama. Vaikka ei oltu puhuttu naimisiin menosta olin sanonut muussa yhteydessä ettei sillä ole minulle mitään väliä. Jos istutti niin ihan sama mulle.
Fakta on ettei AP välttämättä ikinä pääse naimisiin. Kaikki jotka haluavat eivät pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö tuo lupaus kosia ole teknisesti ottaen kosinta? Kosintahan on pyyntö mennä naimisiin ja te olette jo sopineet menevänne naimisiin.
Niin että rupean vaan järkkäämään häitä, varaamaan kirkkoa jne? :D ap
Tuossa on ideaa. Kerro miehelle, että kirkko on varattu. Jos haluaa jatkaa rinnallasi vielä, niin on aika kertoa tuleeko rinnallesi sulhaseksi vai alatko etsimään sellaista miestä, joka oikeasti haluaa kanssasi naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hysteria teillä naisilla oikeasti on avioliittoihin? :D Oikein tyrkytätte itseänne aviomiehenne sukuun ja odotatte kosintoja kuin hullut. Eivät miehet mitään avioliittoja odottele tai ole innoissaan kosinnoista. Ihan yksin se liitto on teille tärkeää. Vaihtavatko miehet nimiään? :) Eivät. Siis ette ole heille tärkeitä. Jos olisitte muutakin kuin panoja, teidän eteen kyllä tehtäisiin nimenvaihtoja ja säilytettäisiin neitsyyksiä.
Nimenvaihto? Pidettiin omat nimet kun mentiin naimisiin. Ikinä ole käynyt mielessä että ottaisin miehen nimen saati mies ottaisi minun.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hysteria teillä naisilla oikeasti on avioliittoihin? :D Oikein tyrkytätte itseänne aviomiehenne sukuun ja odotatte kosintoja kuin hullut. Eivät miehet mitään avioliittoja odottele tai ole innoissaan kosinnoista. Ihan yksin se liitto on teille tärkeää. Vaihtavatko miehet nimiään? :) Eivät. Siis ette ole heille tärkeitä. Jos olisitte muutakin kuin panoja, teidän eteen kyllä tehtäisiin nimenvaihtoja ja säilytettäisiin neitsyyksiä.
Voi luoja mitä potaskaa :D Joku siellä katkerana kommentoi.
Olen seurustellut vain muutaman miehen kanssa, mutta joka iikka niistä on jankuttanut melkein ensimmäisistä päivistä, että "mennään naimisiin, mennään naimisiin" ja kun olen yrittänyt toppuutella, niin on suututtu. Kyllä avioliitto on monelle miehelle huomattavasti tärkeämpää, kuin naisille. nainen pärjää oikein hyvin yksinkin, mies ei niinkään vaan syrjäytyy tai roikkuu äidissään, kun ei vaimoa saa. Miehetkin ovat vaihtaneet nimeään läpi historian mennessään naimisiin ison talon tyttären kanssa tai yksinkertaisesti otettiin talon nimi. Myös mies siis vaihtoi nimensä. Tuo sukunimilaki, joka pakotti aikuisen naisen tahdon vastaisestikin ottamaan miehensä sukunimen oli voimassa vain(luojalle kiitos) vajaan 70v. liian pitkä aika kyllä sekin.. tuo neitsyyden säilyttäminen hääyöhön tuskin on kenenkään naisenkaan unelma. Ehkä vain uskovaisten piireissä tuo on jotenkin tavoiteltavaa. Suurinosa naisista on miehilleen vaimoja, elämänkumppaneita ja lastensa äitejä. Ehkä joillakin on noita "panoja", mutta samanlaisia panoja ne miehetkin on naisille. Ei sen kummenpia, jos ei sitä rakkautta ja tunnetta ole mukana.
Mitä tuohon nimen vaihtamiseen tulee, niin kenenkään ei ole nykyään pakko vaihtaa nimeään, ei miehen eikä naisen. Itse en ainakaan ole nimeä vaihtanut ja naimisissa olen ollut yli 20v.
En yhtään ihmettele, että täällä palstalla saa lukea niin paljon naisten valituksia perseilevistä miehistä!
Suurin osa on sitä mieltä, että ap ei saa olla onneton, ei saa ajatella itseään, voi olla ettei löydy uutta miestä jne.
Naiset, teillä on oikeus olla tyytymättä johonkin, joka ei kaikkia toiveitanne täytä.
Teillä on oikeus lähteä huonosta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hysteria teillä naisilla oikeasti on avioliittoihin? :D Oikein tyrkytätte itseänne aviomiehenne sukuun ja odotatte kosintoja kuin hullut. Eivät miehet mitään avioliittoja odottele tai ole innoissaan kosinnoista. Ihan yksin se liitto on teille tärkeää. Vaihtavatko miehet nimiään? :) Eivät. Siis ette ole heille tärkeitä. Jos olisitte muutakin kuin panoja, teidän eteen kyllä tehtäisiin nimenvaihtoja ja säilytettäisiin neitsyyksiä.
Mieheni oli neitsyt tavatessamme, minä en. Yhteiseksi sukunimeksi ei otettu kummankaan omaa sukunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Jotenkin servaat omat puheesi. "Kyllä mies kosii, jos sua rakastaa" Niinpä niin, mies kosii jos rakastaa ja jos ei kosi, ei rakasta. Tuomiopäivään astiko sitä kosintaa pitäisi odottaa? Kirjoitat sitten, että mies kosi sinua jo vuoden päästä. Olit siis oikea tuolle miehelle. Mutta ex-tyttöystävä ei. Olisiko tuon ex:n siis pitänyt vain odotella ja odotella ja sinäkin olisit jäänyt ilman sitä miestäsi, kun se olisi tuhlannut aikansa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halunnut naimisiin. Eikö tuon sinun kokemuksen perusteella juuri kannattaisi sanoa, että EI kannata jäädä odottelemaan? Että se mies kyllä kosii äkkiä, jos sillä yleensä on aikomus mennä kanssasi naimisiin? turha sitä on jäädä kymmeniksi vuosiksi odottelemaan.
Silloin et ainakaan "pääse"(oikea sana on "mene") naimisiin, jos jäät haaskaamaan aikasi miehen kanssa, joka ei ikinä kosi, koska ei ole varma tunteistaan.
Joo, täälläkin mies on odotellut oikeaa hetkeä kohta viisitoista vuotta. Lapsetkin ovat jo koululaisia. Tästä syystä en tunne olevani suhteessa, jossa on tarkoitus viettää loppuelämä yhdessä, vaan koko ajan takaraivossa on se tunne, että ero tulee ennemmin tai myöhemmin.
Tsemppiä ap:lle!