Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
No ei se olisikaan pakollinen, voihan sitä yhtä tosissaan olla sitoutunut vaikkei haluakaan muille sitä virallistaa ja se parille riittää. Tuo, että on luvannut kosia, muttei kosintaa kuulu, on päinvastainen osoitus sitoutumishaluista kuin kosinta tai, että naimisiinmenosta ei oltaisi ikinä sovittu. Toivottavasti ap:n mieskin sen pian ymmärtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten elämänne muuttuu avioliiton myötä?
Meitä oli kahdeksan parin ystäväpiiri, tavattiin kun lapset 5v alkoivat harrastaa samaa lajia, nyt 20v myöhemmin yhdessä on pari, joka elää avoliitossa.
Jostain syystä elämä on tehnyt minut hyvin kyyniseksi avioliiton suhteen, kauhistuttaa ihmisten mielettömät häät, päässä naksuttaa miten pitkään tuokin kestää.
Avioliittosta pääsee hyvin helposti pois, ihan yhtä paljon jos en enemmän luottaisin tulevaisuuteen suhteessa, jossa ollaan ihan kahden keskisestä sopimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Ei siihen mitään sen kummempia syitä tarvita. Toinen haluaa naimisiin ja toinen ei tiedä mitä haluaa/ odottaa jotakuta parempaa/ vetkuttelee eläkeikään saakka. Parisuhteessa molempien puoliskojen tulisi haluta samoja asioita, mitä tulee isoihin ja tärkeisiin päätöksiin. On se kumma jos ei aikuinen ihminen saa halujaan ja tarpeitaan muotoiltua sanoiksi ja teoiksi vaan pitää vetkutella vaikka tietää että asia on kumppanille tärkeä. Loppuelämän jakaminen toisen ihmisen kanssa ei ole asia jonka pitäisi olla "ihan sama".
Vierailija kirjoitti:
Tää on käyty täällä läpi lukemattomia kertoja: kosi itse.
Tää on käyty täällä läpi lukemattomia kertoja: ap kosi mutta mies sanoi että se on miehen tehtävä kosia. Ja sitten ei kosinut. Paperilla kaikki vaikuttaa selvältä.
Näillä perusteluilla ei pitäisi kenenkään mennä avioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ystäväpiirissä monia pareja, jotka eivät ole menneet naimisiin. Uskon, että olisivat suostuneet, jos mies vain olisi kosinut. Nyt heillä lapset jo koulussa ja ikääkin reilu neljäkymmentä, joten tuntuisi vähän oudolta saada hääkutsu enää tässä vaiheessa. No yhdessä ovat kuitenkin. Eipäse vala ole oikeen tae mistään, jos kutenkin on muutenkin yhteiset lapset ja asuntolaina ja elämä ja suhde kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Ei siihen mitään sen kummempia syitä tarvita. Toinen haluaa naimisiin ja toinen ei tiedä mitä haluaa/ odottaa jotakuta parempaa/ vetkuttelee eläkeikään saakka. Parisuhteessa molempien puoliskojen tulisi haluta samoja asioita, mitä tulee isoihin ja tärkeisiin päätöksiin. On se kumma jos ei aikuinen ihminen saa halujaan ja tarpeitaan muotoiltua sanoiksi ja teoiksi vaan pitää vetkutella vaikka tietää että asia on kumppanille tärkeä. Loppuelämän jakaminen toisen ihmisen kanssa ei ole asia jonka pitäisi olla "ihan sama".
Avioliitto ei takaa mitään loppuelämän yhdessä oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen varmaan saamaan alapeukkuja. Eli olimme myös mieheni kanssa puhuneet useasti, että tulemme menemään naimisiin ja se on minulle hirveän tärkeää. Olimme olleet vuosia yhdessä, eikä kosintaa kuulunut. Otin asian puheeksi ja mies sanoi juuri samalla tavalla, että odottaa sopivaa hetkeä ja haluaa tehdä miehenä virallisen kosimisen jne. Sanoin miehelle, että mielestäni olemme jo sopineet avioliitosta ja olemme kihloissa, mutta jos hän haluaa tehdä kosinnan, niin suosittelisin tekemään sen vuoden sisällä. Sanoin, että olen jo kertaalleen ollut 5-vuotisessa parisuhteessa, jossa olemme puhuneet avioliitosta ja yhtäkkiä mies on jättänyt minut. En enää uudelleen ole valmis tyhjiin lupauksiin. Minulle avioliitto on niin tärkeä, että jos toinen ei halua sitä, on mielestäni reilumpaa mennä eri teille, niin molemmat saa onnen toisaalta. Mies kosi jonkun ajan kuluttua. Sanoi, ettei ollut tajunnut, miten iso asia se minulle on.
Sitä en ymmärrä tässä, että kyllä se puoliso voi silti jättää, vaikka ollaan naimisissakin.
Tietysti voi jättää. Kyse onkin siitä, että haluaako hän ylipäätään samoja asioita elämässä (avioliittoa, lapsia jne.), koska silloin emme olisi mielestäni toisillemme sopivia. Tämä toinen mies puhui avioliitosta, mutta jätti eli ei selkeästi ollut puheista huolimatta niihin halukas kanssani. Ei tullut sormusta, vaan ero. Ymmärsitkö nyt? Tyhjiä lupauksia.
Vierailija kirjoitti:
Minä kosin miestä itse. Tee sinä samoin. Tasa-arvo on keksitty.
Eikä nykyaikana tarvii jotain hemmetin karkauspäivää odottaa.
Itse keksittyjä sääntöjä, joilla ei ole mitään järkevää nykypäivän perustetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se minkä vuoksi moni pari menee naimisiin on ihan eri asia kuin mitä se avioliiitto todellisuudessa merkitsee. Onhan se itsestään selvää, että osa ihmisistä menee huonoista lähtökohdista naimisiin ikäänkuin se muuttaisi suhteen todellisuutta. Avioliitto on osoitus tahdosta sitoutumia parisuhteeseen, ei se tietenkään pakollinen liiton kannalta ole eikä liitolle mitään tee. Onko tämän ketjun tarkoitus nyt arvostella avioliittoa vai pähkäillä ap:n miehen kosimislupauksia ja kosimatta jättämisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen varmaan saamaan alapeukkuja. Eli olimme myös mieheni kanssa puhuneet useasti, että tulemme menemään naimisiin ja se on minulle hirveän tärkeää. Olimme olleet vuosia yhdessä, eikä kosintaa kuulunut. Otin asian puheeksi ja mies sanoi juuri samalla tavalla, että odottaa sopivaa hetkeä ja haluaa tehdä miehenä virallisen kosimisen jne. Sanoin miehelle, että mielestäni olemme jo sopineet avioliitosta ja olemme kihloissa, mutta jos hän haluaa tehdä kosinnan, niin suosittelisin tekemään sen vuoden sisällä. Sanoin, että olen jo kertaalleen ollut 5-vuotisessa parisuhteessa, jossa olemme puhuneet avioliitosta ja yhtäkkiä mies on jättänyt minut. En enää uudelleen ole valmis tyhjiin lupauksiin. Minulle avioliitto on niin tärkeä, että jos toinen ei halua sitä, on mielestäni reilumpaa mennä eri teille, niin molemmat saa onnen toisaalta. Mies kosi jonkun ajan kuluttua. Sanoi, ettei ollut tajunnut, miten iso asia se minulle on.
Sitä en ymmärrä tässä, että kyllä se puoliso voi silti jättää, vaikka ollaan naimisissakin.
Tietysti voi jättää. Kyse onkin siitä, että haluaako hän ylipäätään samoja asioita elämässä (avioliittoa, lapsia jne.), koska silloin emme olisi mielestäni toisillemme sopivia. Tämä toinen mies puhui avioliitosta, mutta jätti eli ei selkeästi ollut puheista huolimatta niihin halukas kanssani. Ei tullut sormusta, vaan ero. Ymmärsitkö nyt? Tyhjiä lupauksia.
Mutta kyllä se on yhtä tyhjä lupaus silloin, kun on menty naimisiin (=luvattu olla yhdessä elämän loppuun asti) ja sitten kuitenkin toinen haluaa eron. Suomen avioerotilastot ovat aika surkeaa luettavaa, joten se avioliitto on aika monelle se tyhjä lupaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet kuten kaverini puoliso: kaveri ei halua naimisiin, mutta avovaimo haluaa. Heillä on lapsikin. ”Vaimolla” on itse ostettu sormus nimettömässään sekä on päivittänyt facebookkiin statukseksi ”naimisissa”. Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu, koska kaverini ei ikinä tule naimisiin menemään.
Hohhoijaa.
Mies on sanonut mielipiteensä, niin miksikäs sitä ei nyt voi kuunnella. Hänelle "oikea hetki" voi tarkoittaa hyvinkin eri asiaa kuin sinulle: romanttiset reissut. Hän voi haluta, että talonne/uranne/elämäntilanteenne tms. on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Mulle ei ole tärkeää sinänsä olla naimisissa, mutta en olisi voinut hankkia lapsia, jos emme olisi olleet naimisissa. Halusin lapsia, halusin niitä miehen kanssa jota rakastin ja joka myös halusi lapsia, halusimme että lapset syntyvät molemmille meille ilman sen kummempia tunnustamisia. Menimme naimisiin ilman avioehtoja (olimme yhtä persaukisia kumpikin tuolloin), ja omat ammattiin valmistumisemme, lasten odotukset ja varhaislapsuudet hoidimme ns. yhteisestä pussista. Minulle ensimmäinen avioliittoni oli tärkeä nimenomaan perheen kannalta.
Se avioliitto hajosi 21 vuotta hääpäivästä lukien.
Toinen avioliitto ei myöskään ollut minulle mitenkään tarpeellinen asia. Itse asiassa siitä seurasi lähinnä hankaluuksia, kaikenlaista paperia piti järjestää ja hankkia ja allekirjoittaa. Toisaalta se selkiytti, nykyään kun ei tiedä missä vaiheessa avoliitossakin asuvaa kohdellaan kuin oltaisiin oltu naimisissa, ja mehän nyt nimenomaan haluamme pitää omaisuutemme tiukasti erillään, koska molemmilla on omat lapset edellisistä suhteista, ja omaisuuttakin on. Nykyinen mieheni kuitenkin todella halusi olla naimisissa: tässä avioliitossa siis miehelle on tärkeämpää naimisissa olo kuin minulle, naiselle.
(josko se on niin, että vanheneva mies haluaa sitoa sen vanhuuden omaishoitajan jotenkin juridisesti nilkkaansa kiinni? en tiedä mutta suostuin, kahdeksan vuoden painostuksen jälkeen...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette?
Onko sinulle tärkeää mennä naimisiin vai ennemmin saada kirkkohäät isoine juhlineen?
Olen kolmekymppinen, hän neljänkympin puolella. Minulle ei ole tärkeää isot juhlat, vaan se naimisiinmeno ja osoitus siitä, että sitoudutaan avioliiton kautta toisiimme. Se on minulle erittäin tärkeä asia, ei mitkään juhlat. ap
Miten se paperin kirjoittaminen teidän suhdetta muuttaisi? Onko teillä yhteistä omaisuutta? Me menimme naimisiin vain taloudellisista syistä. Ei se muuten meidän suhdetta muuttanut. Ajattelimme, että jos toinen kuolee ennenaikaisesti, niin helpompi hoitaa perintö- ja veroasiat. Ilman omaisuutta emme todennäköisesti olisi menneet naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette?
Onko sinulle tärkeää mennä naimisiin vai ennemmin saada kirkkohäät isoine juhlineen?
Ei kaikki naimisiin menijät halua kirkkohäitä eikä juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Teet kuten kaverini puoliso: kaveri ei halua naimisiin, mutta avovaimo haluaa. Heillä on lapsikin. ”Vaimolla” on itse ostettu sormus nimettömässään sekä on päivittänyt facebookkiin statukseksi ”naimisissa”. Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu, koska kaverini ei ikinä tule naimisiin menemään.
Nää teidän tarinat on oikeasti hauskoja ja tätäkin mietin hetken mielessäni. Kävisin ostamassa ihan pokkana itselleni sormuksen ja faceen vaan uusi status :D ap
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen vaimo kirjoitti:
Minä ja mieheni ei koskaan ostettu kihlasormuksia, eikä puhuttu kihloista. Asuttiin yhdessä. Ensimmäisen kerran asia "te ette ole naimisissa" tuli vastaan pankissa, kun otettiin asuntolainaa - pankkitoimihenkilö suositteli meille keskinäistä testamenttia, koska emme olleet naimisissa ja olimme tekemässä yhtä isointa päätöstä elämässämme, ostamassa asuntoa. Eipä tehty testamenttia tai puhuttu vakavasti naimisiin menosta. Asia sivuttiin muutamassa sivulauseessa, eikä edennyt sen enempää. Elämä soljui eteenpäin, ei ollut parisuhdekriisejä jne. Toisen kerran asia lävähti naamalle, kun olin menossa leikkaukseen ja keskussairaalan papereissa kysyttiin lähiomaista. En voinut laittaa siihen miestäni, koska emme juridisesti olleet yhdessä. Merkitsin lähiomaiseksi sisareni. Kerran mieheni sitten tuli työpäivän jälkeen kotiin ja sanoi, että hänen asiakkaansa oli sanonut "Miten noin komea mies voi olla poikamies, ei ole sormusta sormessa?"
Siitä se sitten etenemään. Sovittiin, että mennään maistraatissa naimisiin ja aloimme järjestellä asioita. Ei suuria juhlia, ei isoja timantteja. Avioliitto on meille juridinen sopimus, olemme yhteiskunnan silmissä virallisesti yhtä. Elämä ei muuttunut mitenkään. Me olemme me ja meillä on hyvä olla yhdessä.
P.S. Tykkään, että mies huhuilee minua "vaimo". Kerran hän teki poikkeuksen ja kutsui etunimellä. Se tuntui hölmöltä.
Tuo sairaalakeissi ei pidä paikkaansa. Ei tarvitse olla vihitty ollakseen se lähiomainen, joka merkitään papereihin. Se voi olla vaikka naapurin Jorma, jos asianomainen niin ilmoittaa.
Juuri näin. Olen ollut kaverini lähiomainen. Minuun otettiin yhteyttä eikä hänen lähisukulaisiin.
Luulen, että se on naiselle status-juttu. Päästään esittelemään sormus muille ja päivittämään faceen, että naimisissa. Ei siinä muuta ole.