Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Ei siihen mitään sen kummempia syitä tarvita. Toinen haluaa naimisiin ja toinen ei tiedä mitä haluaa/ odottaa jotakuta parempaa/ vetkuttelee eläkeikään saakka. Parisuhteessa molempien puoliskojen tulisi haluta samoja asioita, mitä tulee isoihin ja tärkeisiin päätöksiin. On se kumma jos ei aikuinen ihminen saa halujaan ja tarpeitaan muotoiltua sanoiksi ja teoiksi vaan pitää vetkutella vaikka tietää että asia on kumppanille tärkeä. Loppuelämän jakaminen toisen ihmisen kanssa ei ole asia jonka pitäisi olla "ihan sama".
Avioliitto ei takaa mitään loppuelämän yhdessä oloa.
Tietenkään avioliitto ei takaa yhtään mitään. Mikään ei ole elämässä varmaa.
Naimisiin meneminen tarkoittaa että sinä haluat sitoutua loppuelämäksesi yhteen ja samaan ihmiseen, ja se halu on aika tärkeä tekijä parisuhteen onnistumisessa. Ei se tarkoita että omistaisit kristallipallon ja näkisit kauas tulevaisuuteen että olette yhdessä hautaan saakka. Mutta se että olet tunnustanut itsellesi, kumppanillesi, läheisillenne ja koko maailmalle että haluat olla tämän ihmisen puoliso, voi olla se muisto jonka tarvitset että selviät rankoista ajoista parisuhteessanne.
Kaikki eivät halua naimisiin ja se on täysin ok, jokainen tekee omaa elämäänsä koskevat valinnat itse. Mutta parisuhteessa on kaksi ihmistä. Toiselle täytyy kertoa viimeistään kysyttäessä mitä omassa mielessä ja sydämessä liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet kuten kaverini puoliso: kaveri ei halua naimisiin, mutta avovaimo haluaa. Heillä on lapsikin. ”Vaimolla” on itse ostettu sormus nimettömässään sekä on päivittänyt facebookkiin statukseksi ”naimisissa”. Tämä on oikeasti ainoa ratkaisu, koska kaverini ei ikinä tule naimisiin menemään.
Nää teidän tarinat on oikeasti hauskoja ja tätäkin mietin hetken mielessäni. Kävisin ostamassa ihan pokkana itselleni sormuksen ja faceen vaan uusi status :D ap
Eli sulle lopulta on tärkeintä jokin kulissi mitä voi avioliitoksi kutsua? Tärkeintä on saada se kiva sormus ja statukseksi naimisissa.
Joo just näin :D Sanan huumori voi vaikka googlata jos ei muuten aukea. Ap
Onko miehelläsi ollut aiemmin pitkiä suhteita jotka ovat kariutuneet juurikin samasta syystä? Nainen on halunnut lapsia ja avioliiton, mutta mies on paatunut sarjaseurustelija/ ns. poikamies vakituisessa suhteessa. Ovatko miehen parhaimmat kaverit samanlaisia iki seurustelijoita?
Alkaako miehesi nimi M:llä?
Mä olisin jo nostanut kytkintä.
Jos on puhuttu yhteisestä elämästä ja mies tietää, että odotan kosintaa, mutta ei vaan kosi, kokisin tilanteen nöyryyttävänä ja miehen käyttävän henkistä alistamista minulle tärkeällä asialla.
Kyllä siinä tunteet viilenisi ja arvostus miestä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.
Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Luulen, että se on naiselle status-juttu. Päästään esittelemään sormus muille ja päivittämään faceen, että naimisissa. Ei siinä muuta ole.
No en vaatisi sormusta jos menisin naimisiin, enkä ole facessa, eikä ole juuri kavereita. (En ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette?
Onko sinulle tärkeää mennä naimisiin vai ennemmin saada kirkkohäät isoine juhlineen?
Olen kolmekymppinen, hän neljänkympin puolella. Minulle ei ole tärkeää isot juhlat, vaan se naimisiinmeno ja osoitus siitä, että sitoudutaan avioliiton kautta toisiimme. Se on minulle erittäin tärkeä asia, ei mitkään juhlat. ap
Ai juhlat ei ole se tärkein, mutta silti olet valmis eroamaan, jos et niitä saa? Voin kertoa vinkin: se avioliitto ei muuta suhdetta mihinkään suuntaan. Oikeasti. Ihan yhtä helppo siitä on eroon päästä. Pari lappua pitää 6kk välein allekirjoittaa. Mun mielestä on jontidella raukkamaista pohtia eroa ilman, että mies sitä tietää. Olisi vähintäänkin eilua kertoa, että ero tulee mikäli ei kosintaa kuulu.
En minäkään vaimoani kosinut. Vaimo siten kyllästyi ja kosi itse sohvalla keskustelun päätteeksi, Käytin myös samaa syytä ”kosin sitten kun jaksan”. Todellisuudessa ei se avioliitto mitenkään mielessä ollut, koska ei itselle ollut tärkeä asia. Itse ajattelin, että kosin mahdollisesti sitten kun taloudellisesti ollaan siinä pisteessä, että voidaan häät nopeasti järjestää. Pidän naurettavana sitä, että ollaan vuosia kihloissa. Siinä tulee sellainen fiilis, että on kiire vain rengastaa toinen ja näyttää maailmalle kuinka vakavissaan ollaan.
Voi luoja. Toinen juuri kirjoittaa, että juhlat EI hänelle ole tärkeät ja sinä siihen vastaamaan, että "..silti olet valmis eroamaan, ellet niitä saa". Juurihan toinen sanoi, ettei tarvitse juhlia vaan AVIOLIITON. Ei hän ole eroamassa sen takia, ettei saa juhlia vaan sen takia, ettei "pääse" naimisiin, kun mies ei kosi. Naimisiin voi mennä täysin ilman juhlia.
No enpä usko, että ap:lle riitää vihkiminen maistraatissa ja sen jälkeen lounas kahdestaan mäkkärissä. Tai se, että mies elää elämäönsä ilman sormusta. Kyllä se juhla ja sormus loppujen lopuksi taitaa olla se juttu. Ei se AVOLIITON muuttuminen AVIOLIITOKSI mitään lopulta muuta.
Eihän he ole avoliitossa.
Ja miksei ap tyytyisi maistraattihäihin. Naimisiinmeno pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystäväpiirissä monia pareja, jotka eivät ole menneet naimisiin. Uskon, että olisivat suostuneet, jos mies vain olisi kosinut. Nyt heillä lapset jo koulussa ja ikääkin reilu neljäkymmentä, joten tuntuisi vähän oudolta saada hääkutsu enää tässä vaiheessa. No yhdessä ovat kuitenkin. Eipäse vala ole oikeen tae mistään, jos kutenkin on muutenkin yhteiset lapset ja asuntolaina ja elämä ja suhde kunnossa.
Asuntolainaa ei tartte olla...
En kyllä ymmärrä miksi pitää mennä naimisiin ennen yhteenmuuttoa. Eikö olisi parempi asua ensin yhdessä ja katsoa miten avoliitto sujuu ja sen jälkeen vasta miettiä avioliittoa. En kyllä minäkään suostuisi tuollaiseen järjestelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Niin että ainakin 5 vuotta pitäisi vielä odottaa yhteenmuuttoa? Ei se tietenkään välttämätöntä ole jos kumpikaan ei sitä halua tai käytännössä asutte toinen toisillanne tai toisen luona... mutta en kyllä edes tuota vuotta sun kohdallasi kattelisi enää jos et kerran saa suhteesta mitä haluat. Turha hukata vuosia tollaisen simputtajan kanssa kun on sulle oikeampiakin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin jo nostanut kytkintä.
Jos on puhuttu yhteisestä elämästä ja mies tietää, että odotan kosintaa, mutta ei vaan kosi, kokisin tilanteen nöyryyttävänä ja miehen käyttävän henkistä alistamista minulle tärkeällä asialla.
Kyllä siinä tunteet viilenisi ja arvostus miestä kohtaan.
Niin olisin minäkin. Ainakin olisin jo alkanut katsella ympärilleni ja järjestellä omaa elämää siihen malliin että voin lähteä suhteesta kun siltä tuntuu. Avainasia on juuri tuo että ap:n kumppani tietää miten tärkeä asia on, siitä on puhuttu ja mies on luvannut kosia, kuitenkaan ei ole niin tehnyt.
Jos olisin mies, en olisi päästänyt asioita tuohon pisteeseen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että miehen sanoilla ei ole katetta, hän tykkää katsella ap:n kärsivän ja hänen tunteidensa aitous on vähän niin ja näin. Se on todella huono asia ap:n miehen kannalta. Ei kannata päästää eroajatuksia kumppaninsa mieleen, ne eivät nimittäin sieltä hevillä lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän sama tilanne. Alusta asti tiedettiin että halutaan olla yhdessä koko loppuelämä ja mä aloin odotella kosintaa ihan liian ajoissa. Kai jotenkin ajattelin että se sitten todistaa että mies varmasti on tosissaan...
Välillä puhuttiin asiasta ja kerroin että kihlat olisi mulle tärkeät mutta mies sanoi suoraan että hän kosii itse ja jos mä kosin ei tuu suostumaan. Sitten alkoi perhekin kyselemään että milloin me nyt mennään kihloihin ym ja mies ärsyyntyi siitä painostuksesta vaan lisää.
Lopulta 8 vuoden seurustelun jälkeen kun kukaan ei ollut vähään aikaan painostanut miestä niin mies kosi ja itse ehdotti että häät pidettäisiin sitten heti jo vuoden päästä. Se oli ihana hetki koska tiesin että mies kosi täysin omasta tahdostaan ja siksi että oikeasti haluaa kanssani naimisiin eikä vaan painostuksen takia kysäissyt <3
Jos mies tuntuu oikealta niin kannatta oikeasti odottaa! Voihan olla että sun miehesi on samalla lailla vanhanaikainen kuin minun että kun kosii niin haluaa myös heti mennä naimisiin ja siksi odottaa sellasta hetkeä että se naimisiin meneminenkin on oikeasti mahdollista taloudellisesti, ajallisesti tai miten vaan :)
Vuosiko on sinusta heti? Me mentiin alle puolen vuoden päästä ja pidettiin sitä ihan normaalina kihlausaikana. Kahdeksaa vuotta en olisi odotellut ikipäivinä, ja ymmärrän ap:ta hyvin. Loputtomiin ei kannata odotella! Vuoden loppuun on hyvä. Ja muille, kannattaa tehdä seurustelun alussa selväksi toiselle jos avioliitto on itselle tärkeä, ja jos esim parin vuoden yhdessäasumisen jälkeen mitään ei ole kuulunut niin voi kosia itsekin. Jos saa pakit tai tuollaista kodin itse sitten joskus - shaibaa niin kuka siinä enää jää odottelemaan?? Pakkien jälkeen, ihan oikeasti?? Silloin kuuluu nostaa kytkintä.
Kaksi vaihtoehto:
A) Tyydy tilanteeseen ja lopeta nillitys
B) Etsi uusi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette?
Onko sinulle tärkeää mennä naimisiin vai ennemmin saada kirkkohäät isoine juhlineen?
Olen kolmekymppinen, hän neljänkympin puolella. Minulle ei ole tärkeää isot juhlat, vaan se naimisiinmeno ja osoitus siitä, että sitoudutaan avioliiton kautta toisiimme. Se on minulle erittäin tärkeä asia, ei mitkään juhlat. ap
Ai juhlat ei ole se tärkein, mutta silti olet valmis eroamaan, jos et niitä saa? Voin kertoa vinkin: se avioliitto ei muuta suhdetta mihinkään suuntaan. Oikeasti. Ihan yhtä helppo siitä on eroon päästä. Pari lappua pitää 6kk välein allekirjoittaa. Mun mielestä on jontidella raukkamaista pohtia eroa ilman, että mies sitä tietää. Olisi vähintäänkin eilua kertoa, että ero tulee mikäli ei kosintaa kuulu.
En minäkään vaimoani kosinut. Vaimo siten kyllästyi ja kosi itse sohvalla keskustelun päätteeksi, Käytin myös samaa syytä ”kosin sitten kun jaksan”. Todellisuudessa ei se avioliitto mitenkään mielessä ollut, koska ei itselle ollut tärkeä asia. Itse ajattelin, että kosin mahdollisesti sitten kun taloudellisesti ollaan siinä pisteessä, että voidaan häät nopeasti järjestää. Pidän naurettavana sitä, että ollaan vuosia kihloissa. Siinä tulee sellainen fiilis, että on kiire vain rengastaa toinen ja näyttää maailmalle kuinka vakavissaan ollaan.
Voi luoja. Toinen juuri kirjoittaa, että juhlat EI hänelle ole tärkeät ja sinä siihen vastaamaan, että "..silti olet valmis eroamaan, ellet niitä saa". Juurihan toinen sanoi, ettei tarvitse juhlia vaan AVIOLIITON. Ei hän ole eroamassa sen takia, ettei saa juhlia vaan sen takia, ettei "pääse" naimisiin, kun mies ei kosi. Naimisiin voi mennä täysin ilman juhlia.
No enpä usko, että ap:lle riitää vihkiminen maistraatissa ja sen jälkeen lounas kahdestaan mäkkärissä. Tai se, että mies elää elämäönsä ilman sormusta. Kyllä se juhla ja sormus loppujen lopuksi taitaa olla se juttu. Ei se AVOLIITON muuttuminen AVIOLIITOKSI mitään lopulta muuta.
Ihmettelen suuresti näitä juttuja. Toisille avioliitto oikeasti merkitsee todella paljon. Etenkin siinä vaiheessa kun aletaan perustamaan perhettä, lapsia ja asuntolainaa. Ja symbolinen merkitys on suuri. En ymmärrä ihmisiä jotka sekoittavat hääjuhlat ja avioliiton noin pahasti keskenään ja kuvittelevat sitten että kaikki muutkin sotkevat. Juhlat voi haluta tai olla haluamatta, mutta avioliitto on eri asia kuin hääjuhla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Sama. Avioliiton juridiset hyödyt voi saada myös testamentilla.
Ei voi kaikkia. Ja testamentin teko on paljon monimutkaisempaa ja kalliimpaa kuin maistraatissa käyminen, joten mikä syy on siinä että toinen ei voi naimisiin mennä jos se on toiselle tärkeää ja toinenkin olisi testamenttiin valmis? Ei silloin voi olla muu kuin se että ei olla samalla sivulla niin sanotusti, ja silloin on parempi molemmille etsiä joku toinen joka on.
En kyllä ymmärrä. Siis oikeasti täällä naiset heivaisivat hyvän parisuhteen sen takia, että pääsee naimisiin? Parempi siis olisi, että olisi naimisissa esim. 2 vuotta ( mies jättäisi sen jälkeen) kuin hyvä avoliitto koko elämän ajan? Voi luoja ootte te kummallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Sama. Avioliiton juridiset hyödyt voi saada myös testamentilla.
Ei voi kaikkia. Ja testamentin teko on paljon monimutkaisempaa ja kalliimpaa kuin maistraatissa käyminen, joten mikä syy on siinä että toinen ei voi naimisiin mennä jos se on toiselle tärkeää ja toinenkin olisi testamenttiin valmis? Ei silloin voi olla muu kuin se että ei olla samalla sivulla niin sanotusti, ja silloin on parempi molemmille etsiä joku toinen joka on.
Joo, ja sormuksetkin saa Kinder-munasta.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa.
Mies on sanonut mielipiteensä, niin miksikäs sitä ei nyt voi kuunnella. Hänelle "oikea hetki" voi tarkoittaa hyvinkin eri asiaa kuin sinulle: romanttiset reissut. Hän voi haluta, että talonne/uranne/elämäntilanteenne tms. on toinen.
Juuri näin. Ikäänkuin miehellä ei olisi tässä päätösvaltaa, tulos tai ulos. Minuakin on kosittu enkä suostunut. Olemme edelleen yhdessä, koska minä en halua mennä naimisiin. Tätä keskustelua kun lukee, niin tulee inho siitä että avioliitto on suhdetta tärkeämpää. Apn päivä prinsessana hinnalla millä hyvänsä. Onnea jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Siis oikeasti täällä naiset heivaisivat hyvän parisuhteen sen takia, että pääsee naimisiin? Parempi siis olisi, että olisi naimisissa esim. 2 vuotta ( mies jättäisi sen jälkeen) kuin hyvä avoliitto koko elämän ajan? Voi luoja ootte te kummallisia.
Eihän tuo ole hyvä parisuhde!
Naisella on paha olla ja mies käyttää valtaansa.
Sairas kuvio.
Eli sulle lopulta on tärkeintä jokin kulissi mitä voi avioliitoksi kutsua? Tärkeintä on saada se kiva sormus ja statukseksi naimisissa.