Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Ihan samalla tavallahan mies painostaa sinua omaan tahtoonsa. Ehkä parempi tosiaan erota niin loppuu suhteella pelaaminen molemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kärhämää myös naimisiinmenosta vuosia sitten. Kun mies sitten vihdoin kosi, hän otti myös kosinnan aikana puheeksi avioehdon, mitä kaikkea rajattaisiin eron sattuessa toiselta pois. NAimisiinmeno oli ollut miehelle jotenkin "turha asia", ja tuntui että hän painostettuna kosii. Kieltäydyin hänen kosinnastaan, ja sanoin että eiköhän me olla tosiaan ihan ytä onnellisia näinkin, mitä sillä papin aamenella tekee, niinhän hänkin oli sanonut aiemmin. Mies loukkaantui vähän, mutta oli lopulta tyytyväinen ettei "joudu" naimisiin.
Olimme ottaneet molemmat henkivakuutukset, kun ostettiin yhteinen talo. Etuuden saajina olemme toisillemme. Ihan vain siksi, että talolainaa pystyy maksamaan sillä jonkun aikaa, jos jommasta kummasta henki lähtee. Vaihdoin edunsaajaksi oman lapseni. Siinäpä sitä yllätystä jos satun potkaisemaan tyhjää ennen häntä :D
Karrutan myös jatkuvasti omaa tiliäni säästämällä, ja sijoittamalla. Jätän tilille aina 30 000, ja loput laitan poikimaan. Tästäkään mies ei tiedä mitään, ei ole tiennyt koko yhdessäolon aikana, ei silloinkaan kun avioehtoa pykäsi. Omia säästöjä miehellä on ehkä pari tonnia, ja ne aina hupenevat johonkin turhuuteen. Toisaalta ole nkyllä tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa en ole kenenkään armoilla rahallisesti enkä muutenkaan, vaan voin nostaa kytkintä juuri sillä hetkellä millä huvittaa. Naimisiinmeno olisi tarkoittanut minulle taloudellisen vastuun jakamista, toisen huolehtimisesta kuolemankin jälkeen, turvaa, sitoutumista siihen että yhdessä ollaan sinne hautaan asti. Miehelle tämä oli vastenmielistä, niin sai nyt sen minkä halusikin. Turha odottaa myöskään että omaishoitaisin häntä, tai muuten huolehtisin, mikäli sairastuu tai vammautuu. Otan vain rahani ja nostan kytkintä samantien. Itsepä ei halunnut sitoutua naimisiin menemällä, joten turha itkeä sitten minunkaan sitoutumiseni perään mikäli sellainen tilanne tässä tulee.
Vain idiootti tai täysin sinisilmäinen mies menee tänä päivänä enää naimisiin suomalaisen naisen kanssa.
nuorena kävi näin kirjoitti:
Mies odottaa, josko vastaan tulisi "se oikea". Tällä tavalla naisia on viilattu linssiin iät ja ajat.
Näin. Oma mieheni sanoi haluavansa kanssani naimisiin, mutta puolen vuoden hiljaisuus seurasi näitä puheita. Pari kertaa otin aiheen puheeksi ja sen jälkeen tuumasin että joko yhdessä hypätään sinne tuntemattomaan, tai sitten mies jää rannalle jahkailemaan ja minä kroolaan eteenpäin. Hääpäivä sovittiin puoli vuotta tästä eteenpäin. Nyt avioliittoa takana 20 vuotta.
Ei vaan voi samalla säästää kakkua ja syödä sitä. "Oikean" odottelijat sopii odotella ihan vaan itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kärhämää myös naimisiinmenosta vuosia sitten. Kun mies sitten vihdoin kosi, hän otti myös kosinnan aikana puheeksi avioehdon, mitä kaikkea rajattaisiin eron sattuessa toiselta pois. NAimisiinmeno oli ollut miehelle jotenkin "turha asia", ja tuntui että hän painostettuna kosii. Kieltäydyin hänen kosinnastaan, ja sanoin että eiköhän me olla tosiaan ihan ytä onnellisia näinkin, mitä sillä papin aamenella tekee, niinhän hänkin oli sanonut aiemmin. Mies loukkaantui vähän, mutta oli lopulta tyytyväinen ettei "joudu" naimisiin.
Olimme ottaneet molemmat henkivakuutukset, kun ostettiin yhteinen talo. Etuuden saajina olemme toisillemme. Ihan vain siksi, että talolainaa pystyy maksamaan sillä jonkun aikaa, jos jommasta kummasta henki lähtee. Vaihdoin edunsaajaksi oman lapseni. Siinäpä sitä yllätystä jos satun potkaisemaan tyhjää ennen häntä :D
Karrutan myös jatkuvasti omaa tiliäni säästämällä, ja sijoittamalla. Jätän tilille aina 30 000, ja loput laitan poikimaan. Tästäkään mies ei tiedä mitään, ei ole tiennyt koko yhdessäolon aikana, ei silloinkaan kun avioehtoa pykäsi. Omia säästöjä miehellä on ehkä pari tonnia, ja ne aina hupenevat johonkin turhuuteen. Toisaalta ole nkyllä tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa en ole kenenkään armoilla rahallisesti enkä muutenkaan, vaan voin nostaa kytkintä juuri sillä hetkellä millä huvittaa. Naimisiinmeno olisi tarkoittanut minulle taloudellisen vastuun jakamista, toisen huolehtimisesta kuolemankin jälkeen, turvaa, sitoutumista siihen että yhdessä ollaan sinne hautaan asti. Miehelle tämä oli vastenmielistä, niin sai nyt sen minkä halusikin. Turha odottaa myöskään että omaishoitaisin häntä, tai muuten huolehtisin, mikäli sairastuu tai vammautuu. Otan vain rahani ja nostan kytkintä samantien. Itsepä ei halunnut sitoutua naimisiin menemällä, joten turha itkeä sitten minunkaan sitoutumiseni perään mikäli sellainen tilanne tässä tulee.
Ja tässä, arvon miehet, on tarina joka kannattaa lukea ja miettiä tarkkaan. Tällaisia ovat suomalaiset naiset tänä päivänä. Minkä ihmeen takia joku menisi tällaisen kanssa naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kärhämää myös naimisiinmenosta vuosia sitten. Kun mies sitten vihdoin kosi, hän otti myös kosinnan aikana puheeksi avioehdon, mitä kaikkea rajattaisiin eron sattuessa toiselta pois. NAimisiinmeno oli ollut miehelle jotenkin "turha asia", ja tuntui että hän painostettuna kosii. Kieltäydyin hänen kosinnastaan, ja sanoin että eiköhän me olla tosiaan ihan ytä onnellisia näinkin, mitä sillä papin aamenella tekee, niinhän hänkin oli sanonut aiemmin. Mies loukkaantui vähän, mutta oli lopulta tyytyväinen ettei "joudu" naimisiin.
Olimme ottaneet molemmat henkivakuutukset, kun ostettiin yhteinen talo. Etuuden saajina olemme toisillemme. Ihan vain siksi, että talolainaa pystyy maksamaan sillä jonkun aikaa, jos jommasta kummasta henki lähtee. Vaihdoin edunsaajaksi oman lapseni. Siinäpä sitä yllätystä jos satun potkaisemaan tyhjää ennen häntä :D
Karrutan myös jatkuvasti omaa tiliäni säästämällä, ja sijoittamalla. Jätän tilille aina 30 000, ja loput laitan poikimaan. Tästäkään mies ei tiedä mitään, ei ole tiennyt koko yhdessäolon aikana, ei silloinkaan kun avioehtoa pykäsi. Omia säästöjä miehellä on ehkä pari tonnia, ja ne aina hupenevat johonkin turhuuteen. Toisaalta ole nkyllä tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa en ole kenenkään armoilla rahallisesti enkä muutenkaan, vaan voin nostaa kytkintä juuri sillä hetkellä millä huvittaa. Naimisiinmeno olisi tarkoittanut minulle taloudellisen vastuun jakamista, toisen huolehtimisesta kuolemankin jälkeen, turvaa, sitoutumista siihen että yhdessä ollaan sinne hautaan asti. Miehelle tämä oli vastenmielistä, niin sai nyt sen minkä halusikin. Turha odottaa myöskään että omaishoitaisin häntä, tai muuten huolehtisin, mikäli sairastuu tai vammautuu. Otan vain rahani ja nostan kytkintä samantien. Itsepä ei halunnut sitoutua naimisiin menemällä, joten turha itkeä sitten minunkaan sitoutumiseni perään mikäli sellainen tilanne tässä tulee.
Ja tässä, arvon miehet, on tarina joka kannattaa lukea ja miettiä tarkkaan. Tällaisia ovat suomalaiset naiset tänä päivänä. Minkä ihmeen takia joku menisi tällaisen kanssa naimisiin?
Eihän tuossa ollut mitään muuta väärää kuin henkivakuutuksen yksipuolinen muuttaminen salaa. Muutenhan mies sai mitä halusi, erilliset taloudet. Rakkautta ei taida olla kummallakaan osapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootti tai täysin sinisilmäinen mies menee tänä päivänä enää naimisiin suomalaisen naisen kanssa.
Miehelle avioliitosta on pelkkää etua, eikä mitään haittoja. Mutta tietysti tämä voi olla jollekin liian vaikea asia ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette?
Onko sinulle tärkeää mennä naimisiin vai ennemmin saada kirkkohäät isoine juhlineen?
Olen kolmekymppinen, hän neljänkympin puolella. Minulle ei ole tärkeää isot juhlat, vaan se naimisiinmeno ja osoitus siitä, että sitoudutaan avioliiton kautta toisiimme. Se on minulle erittäin tärkeä asia, ei mitkään juhlat. ap
Vähän sama tilanne täällä, meillä on ollut ongelmiakin, mies sanoi että katsotaan joskus, riippuu miten meillä menee jatkossa. Tuntuu ikävältä että toinen ei halua sitoutua, ikään jo yli 30, mietin tuhlaanko vaan aikaani...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kärhämää myös naimisiinmenosta vuosia sitten. Kun mies sitten vihdoin kosi, hän otti myös kosinnan aikana puheeksi avioehdon, mitä kaikkea rajattaisiin eron sattuessa toiselta pois. NAimisiinmeno oli ollut miehelle jotenkin "turha asia", ja tuntui että hän painostettuna kosii. Kieltäydyin hänen kosinnastaan, ja sanoin että eiköhän me olla tosiaan ihan ytä onnellisia näinkin, mitä sillä papin aamenella tekee, niinhän hänkin oli sanonut aiemmin. Mies loukkaantui vähän, mutta oli lopulta tyytyväinen ettei "joudu" naimisiin.
Olimme ottaneet molemmat henkivakuutukset, kun ostettiin yhteinen talo. Etuuden saajina olemme toisillemme. Ihan vain siksi, että talolainaa pystyy maksamaan sillä jonkun aikaa, jos jommasta kummasta henki lähtee. Vaihdoin edunsaajaksi oman lapseni. Siinäpä sitä yllätystä jos satun potkaisemaan tyhjää ennen häntä :D
Karrutan myös jatkuvasti omaa tiliäni säästämällä, ja sijoittamalla. Jätän tilille aina 30 000, ja loput laitan poikimaan. Tästäkään mies ei tiedä mitään, ei ole tiennyt koko yhdessäolon aikana, ei silloinkaan kun avioehtoa pykäsi. Omia säästöjä miehellä on ehkä pari tonnia, ja ne aina hupenevat johonkin turhuuteen. Toisaalta ole nkyllä tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa en ole kenenkään armoilla rahallisesti enkä muutenkaan, vaan voin nostaa kytkintä juuri sillä hetkellä millä huvittaa. Naimisiinmeno olisi tarkoittanut minulle taloudellisen vastuun jakamista, toisen huolehtimisesta kuolemankin jälkeen, turvaa, sitoutumista siihen että yhdessä ollaan sinne hautaan asti. Miehelle tämä oli vastenmielistä, niin sai nyt sen minkä halusikin. Turha odottaa myöskään että omaishoitaisin häntä, tai muuten huolehtisin, mikäli sairastuu tai vammautuu. Otan vain rahani ja nostan kytkintä samantien. Itsepä ei halunnut sitoutua naimisiin menemällä, joten turha itkeä sitten minunkaan sitoutumiseni perään mikäli sellainen tilanne tässä tulee.
Ja tässä, arvon miehet, on tarina joka kannattaa lukea ja miettiä tarkkaan. Tällaisia ovat suomalaiset naiset tänä päivänä. Minkä ihmeen takia joku menisi tällaisen kanssa naimisiin?
Eihän tuossa ollut mitään muuta väärää kuin henkivakuutuksen yksipuolinen muuttaminen salaa. Muutenhan mies sai mitä halusi, erilliset taloudet. Rakkautta ei taida olla kummallakaan osapuolella.
Hä? Meillä on miehen kanssa yhteinen talous vaikka ei naimisissa ollakaan. Avioliitto ei takaa ettei noin kävisi. Mies olisi halunnut
naimisiin mentäessä aviehdon tuon kirjoittaja ei siihen suostunut, koska? Kuitenkin pitää kiinni omasta omaisuudestaan.
Jos kinutaan avioliittoa ja mies suostuu, mutta avioehdolla niin sitten loukkaannutaan ja kieltäydytään. Kuka ne rusinat pullasta halusikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, eikä olla naimisissa. Olisin halunnut mennä naimisiin jo ennen lasten syntymää, mutta mies ei kosinut. Oltiin oltu yhdessä jo kolme vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Lapsen synnyttyä lähes "pakotin" mieheni menemään kihloihin kanssani, sillä minulle se merkitsi edes vähän suurempaa sitoutumista minuun, kuin pelkkä seurustelu. Mies ei siis kosinut, vaan kihlautuminen tapahtui minun toiveesta. Toinen lapsi syntyi ja odottelin kosintaa, mutta sitä ei edelleenkään kuulunut. Olin yhdessä leikkauksessa, jossa sain vakavan komplikaation ja siitä toivuttuani toiveet avioliitosta vain vahvistuivat. Ei edelleenkään kosintaa. Vuodet ovat vierineet ja olen ollut vähän kuin löysässä hirressä koko ajan. Kerran kysyinkin häneltä, että miksi et ole halunnut mennä kanssani naimisiin, ja sain vastaukseksi, että ei vaan ole tuntunut siltä... Eli viimeistään silloin tajusin, että mieheni ei oikeasti edes taida rakastaa minua! Miksi sitten olen jatkanut suhteessa? Tiedän, joidenkin mielestä typerä vastaus, mutta lasten takia. Ja mitä muuta vielä? Mies ei ole halunnut myöskään ostaa yhteistä omistusasuntoa kanssani, vaan koko tämä 15 vuotta olemme asuneet vuokralla, mikä on näillä alhaisilla asuntolainan koroilla mielestäni typerää. Tiedän, minä itse olen ollut tässä se kaikkein typerin, mutta ehkä sitä on vaan halunnut toivoa ja odottaa. Mieheni tietää myös, että naimisiin meno olisi minulle iso juttu. Ei ne juhlat, vaan se, että meillä kaikilla olisi sama sukunimi. Nyt minusta tuntuu, että minä en kuulu joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootti tai täysin sinisilmäinen mies menee tänä päivänä enää naimisiin suomalaisen naisen kanssa.
Miehelle avioliitosta on pelkkää etua, eikä mitään haittoja. Mutta tietysti tämä voi olla jollekin liian vaikea asia ymmärtää.
Iso etu kun rahat menee ei-toivottujen penskojen elättämiseen(!??) No NAISEN kommenttihan tämä olikin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta sanon, että ap:n tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa:
1. mies ei halua naimisiin tai
2. mies on vässykkä, joka ei saa kosintaa aikaiseksi
Jos kosit itse, niin saat selville, haluaako naimisiin vai ei. On tekosyy väittää, että vuosia odottaa oikeaa hetkeä. Kyllä se hetki olisi löytynyt jo, jos haluaisi. Jollei sitten ole täysin saamaton villasukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootti tai täysin sinisilmäinen mies menee tänä päivänä enää naimisiin suomalaisen naisen kanssa.
Miehelle avioliitosta on pelkkää etua, eikä mitään haittoja. Mutta tietysti tämä voi olla jollekin liian vaikea asia ymmärtää.
Iso etu kun rahat menee ei-toivottujen penskojen elättämiseen(!??) No NAISEN kommenttihan tämä olikin...
Nyt en tajua yhtään. Olen ollut avioliitossa kohta 25 vuotta, eikä meillä ole yhtään ei-toivottua penskaa. Etkö oikeasti ole ikinä kuullut ehkäisystä? Avioliitto ei mitenkään siihen vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootti tai täysin sinisilmäinen mies menee tänä päivänä enää naimisiin suomalaisen naisen kanssa.
Miehelle avioliitosta on pelkkää etua, eikä mitään haittoja. Mutta tietysti tämä voi olla jollekin liian vaikea asia ymmärtää.
Iso etu kun rahat menee ei-toivottujen penskojen elättämiseen(!??) No NAISEN kommenttihan tämä olikin...
Nyt en tajua yhtään. Olen ollut avioliitossa kohta 25 vuotta, eikä meillä ole yhtään ei-toivottua penskaa. Etkö oikeasti ole ikinä kuullut ehkäisystä? Avioliitto ei mitenkään siihen vaikuta.
Ehkäisy pettää säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kärhämää myös naimisiinmenosta vuosia sitten. Kun mies sitten vihdoin kosi, hän otti myös kosinnan aikana puheeksi avioehdon, mitä kaikkea rajattaisiin eron sattuessa toiselta pois. NAimisiinmeno oli ollut miehelle jotenkin "turha asia", ja tuntui että hän painostettuna kosii. Kieltäydyin hänen kosinnastaan, ja sanoin että eiköhän me olla tosiaan ihan ytä onnellisia näinkin, mitä sillä papin aamenella tekee, niinhän hänkin oli sanonut aiemmin. Mies loukkaantui vähän, mutta oli lopulta tyytyväinen ettei "joudu" naimisiin.
Olimme ottaneet molemmat henkivakuutukset, kun ostettiin yhteinen talo. Etuuden saajina olemme toisillemme. Ihan vain siksi, että talolainaa pystyy maksamaan sillä jonkun aikaa, jos jommasta kummasta henki lähtee. Vaihdoin edunsaajaksi oman lapseni. Siinäpä sitä yllätystä jos satun potkaisemaan tyhjää ennen häntä :D
Karrutan myös jatkuvasti omaa tiliäni säästämällä, ja sijoittamalla. Jätän tilille aina 30 000, ja loput laitan poikimaan. Tästäkään mies ei tiedä mitään, ei ole tiennyt koko yhdessäolon aikana, ei silloinkaan kun avioehtoa pykäsi. Omia säästöjä miehellä on ehkä pari tonnia, ja ne aina hupenevat johonkin turhuuteen. Toisaalta ole nkyllä tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa en ole kenenkään armoilla rahallisesti enkä muutenkaan, vaan voin nostaa kytkintä juuri sillä hetkellä millä huvittaa. Naimisiinmeno olisi tarkoittanut minulle taloudellisen vastuun jakamista, toisen huolehtimisesta kuolemankin jälkeen, turvaa, sitoutumista siihen että yhdessä ollaan sinne hautaan asti. Miehelle tämä oli vastenmielistä, niin sai nyt sen minkä halusikin. Turha odottaa myöskään että omaishoitaisin häntä, tai muuten huolehtisin, mikäli sairastuu tai vammautuu. Otan vain rahani ja nostan kytkintä samantien. Itsepä ei halunnut sitoutua naimisiin menemällä, joten turha itkeä sitten minunkaan sitoutumiseni perään mikäli sellainen tilanne tässä tulee.
Ja tässä, arvon miehet, on tarina joka kannattaa lukea ja miettiä tarkkaan. Tällaisia ovat suomalaiset naiset tänä päivänä. Minkä ihmeen takia joku menisi tällaisen kanssa naimisiin?
Hyvä kysymys. Miksi ottaa turhaa riskiä?
"Väestöliiton perhebarometri vahvistaa STTK:n sivuilla olevan tiedon, jonka mukaan vain 30 prosenttia avioeroista tapahtuu miehen aloitteesta. Naisista 70 prosenttia kertoi itse tehneensä aloitteen avioerosta. Miehistä aloitteen kertoi itse tehneensä 35 prosenttia. Osuudet ovat vastaavaa tasoa muissakin länsimaissa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootti tai täysin sinisilmäinen mies menee tänä päivänä enää naimisiin suomalaisen naisen kanssa.
Miehelle avioliitosta on pelkkää etua, eikä mitään haittoja. Mutta tietysti tämä voi olla jollekin liian vaikea asia ymmärtää.
Iso etu kun rahat menee ei-toivottujen penskojen elättämiseen(!??) No NAISEN kommenttihan tämä olikin...
Nyt en tajua yhtään. Olen ollut avioliitossa kohta 25 vuotta, eikä meillä ole yhtään ei-toivottua penskaa. Etkö oikeasti ole ikinä kuullut ehkäisystä? Avioliitto ei mitenkään siihen vaikuta.
Ehkäisy pettää säännöllisesti.
No ei todellakaan petä, kun käytät sitä säännöllisesti joka kerta. Älä syytä avioliittoa, jos et osaa valita kumppaniasi etkä käyttää kondomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin lopulta miehelle että olen katsellut tässä asuntoja Ja muutan kesän aikana pois. Mies toki hämmentyi ja kyseli miksi ihmeessä. Kerroin että olen huomannut, että haluamme elämältä eriasioita ja tuhlasimme molempien aikaa roikkumalla tässä suhteessa, mies selvästi odottaa jotain parempaa kun ei minua kosi ja minä tuhlaan elämäni odottamalla jotain mitä ei tapahdu. Olin siis vuosia aina sillointällöin vihjaillut että odotan kosintaa ja mies aina antoi ymmärtää että kohta kosii.. no 2 viikkoa tuosta keskustelusta hän kosi. Ei kuulemma ”ollut ajatellut että sillä on kiire” 🙄
Hyi **ttu mitä kiristystä. Olet kuvottava ihminen. Turha ihmetellä, kun suhde päättyy eroon.
Niin, toki olisin voinut odotella katkerana vielä esim. 15 vuotta ja kuolla toteuttamatta omia haaveitani koska joku muu päätti puolestani.. mutta en nyt kuitenkaan tehnyt niin :) mies olisi voinut sanoa että olen oikeassa ja ero on parempi, sitten oltaisiin tehty tietysti niin. Jostain syystä halusi kuitenkin kanssani naimisiin, ajatella, ei tainnut pitää mistään aivottomista nukeista sittenkään ;)
Kannattaisikohan sinun udella häneltä, minkälainen se oikea hetki mahdollisesti olisi? Sitten voisit ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin tilanteen luomiseksi ja tavoitteesi saavuttamiseksi. Ellet saa ymmärrettävää vastausta niin kannattanee harkita ajatuksesta ja/tai miehestä luopumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain idiootti tai täysin sinisilmäinen mies menee tänä päivänä enää naimisiin suomalaisen naisen kanssa.
Miehelle avioliitosta on pelkkää etua, eikä mitään haittoja. Mutta tietysti tämä voi olla jollekin liian vaikea asia ymmärtää.
Iso etu kun rahat menee ei-toivottujen penskojen elättämiseen(!??) No NAISEN kommenttihan tämä olikin...
Siis minkä helkkarin takia vannoutunut velattomankaan menee ylipäätänsä naimisiin lapsia toivovan kumppanin kanssa? Suu auki ennen alttaria ja piuhat poikki, ei ole noin vaikeaa.
Tiedoksi nyt sinullekin, antigooglettaja, että omaishoitajaksi ei voida PAKOTTAA ketään. Ei vaikka kuinka oltaisii naimisissa :D