Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Minä sanoin lopulta miehelle että olen katsellut tässä asuntoja Ja muutan kesän aikana pois. Mies toki hämmentyi ja kyseli miksi ihmeessä. Kerroin että olen huomannut, että haluamme elämältä eriasioita ja tuhlasimme molempien aikaa roikkumalla tässä suhteessa, mies selvästi odottaa jotain parempaa kun ei minua kosi ja minä tuhlaan elämäni odottamalla jotain mitä ei tapahdu. Olin siis vuosia aina sillointällöin vihjaillut että odotan kosintaa ja mies aina antoi ymmärtää että kohta kosii.. no 2 viikkoa tuosta keskustelusta hän kosi. Ei kuulemma ”ollut ajatellut että sillä on kiire” 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.
Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?
Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)
Itse olen ollut ennen avioliittoani kaksi kertaa pitkässä avosuhteessa ja aina sanonut etten todellakaan halua naimisiin. Nykyisen mieheni kanssa todellakin halusin sitä, mikä jopa hieman nolostutti koska olenhan moderni itsenäinen nainen (krhm). Jostain syystä yli kaiken rakastamani miehen kanssa naimisiin meneminen on kauneinta mitä tiedän. Häitä emme pitäneet, meidät vihittiin keskellä viikkoa kauniissa paikassa luonnossa maistraatin virkailijan toimesta todistajien läsnä ollessa.
Mieheni oli vannonut ettei koskaan mene naimisiin, mutta kummasti hän oli se joka alkoi puhua avioliitosta suhteemme ensimmäisen vuoden aikana.
Näin me kaksi avioliittovastaista päädyimme sanomaan "tahdon" toisillemme.
Aloittajalle: Miehesi ei halua kanssasi naimisiin kun ei kerran kosi tai suostu sinun kosintaasi. Se voi johtua monesta eri tekijästä, mutta voit itse nyt lähinnä päättää haluatko jatkaa suhdetta vaiko et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kysy tätä samaa - sanasta sanaan - mieheltä itseltään? Jos ei tällaista asiaa voi suoraan ottaa puheeksi, minkälaista arvailuteatteria on arki sitten avioliitossa?
Olen jo moneen otteeseen kertonut, että asiasta on puhuttu. Olen ollut hyvin suorapuheinen hänen kanssaan. Toivottavasti luette, ennenkuin vastaatte. ap
Sitten vaan suora kysymys. Menettekö naimisiin vai kannattaako sinun etsiä joku, joka haluaa samaa kuin sinä. Ja vaadi oikea vastaus. Mikään mies haluaa kosia ei kelpaa.
Jep! Mä tein näin kun oltii oltu 1.5v yhdessä. Asuimme erillään omissa asunnoissamme, mutta sitten minä jouduin muuttamaan koska vuokraisäntä kuoli ja perikunta myi asunnon jossa asuin. Aikaa oli se 6kk etsiä uusi asunto, ja tässä vaiheessa keskustelimme miehen kanssa asioista. Hän sanoi että voitaisiin kyllä vielä asua erikseenkin, ja että katsella yhteistä asuntoa sitten myöhemmin, ehkä vuoden päästä. Olin sitä mieltä että ellei mies vielä halua asua kanssani, vaan haluaa "katsella" vielä, (mutta mahdollisesti puoli vuotta sen jälkeen kun olisin vaivalla etsinyt uuden asunnon itselleni, muuttanut sinne ja saanut juuri pikkuhiljaa kämpän taas kuntoon, niin SITTEN olisi ehkä muutettu yhteen) niin hän voi sitten katsella ihan itsekseen. Että minä kyllä tiedän mitä haluan, mutta jos hän on tässä vaiheessa vielä epävarma, niin emme taida sitten sopia yhteen. Että en ala roikkumaan missään öysässä hirressä ja odottelemaan milloin herra ehkä on valmis sitoutumaan. Että minulle on tarjolla paljon muitakin miehiä, sellaisia jotka oikeasti hhaluavat kanssani tulevaisuuden, että ei minun ole mikään pakko eikä järki odotella milloin mies mahdollisesti suvaitsee tietää että haluaa viettää loppuelämänsä juuri minun kanssani.
Sanoin nämä asiat puhelimessa, pyysin miettimään asiaa huomiseen, ja sitten laitoin yöksi puhelimen kiinni. Seuraavana aamuna oli luuri täynnä viestejä joissa mies selitti käytöstään, ja oli tajunnut olleensa tosi typerä.
Seuraavalla viikolla haettiin sormukset, ja 3kk päästä ostettiin yhteinen asunto.
Eli heitit miehelle kosi-tai-eroan-kortin...jepjep.
Tämähän on vain järkevää. Kummankaan resurssit ja elämä ei tuhraannu sen takia, että toinen on päättämätön. Mitä järkeä jäädä odottamaan ties kuinka moneksi vuosikymmeneksi? Valintakysymyksiä!
Ei kannata olla luuserijätkien kanssa tai k useta heitä sitten itse - ja pidä sitä oikeaa suhdetta toisaalla. Jää jäniksenkäpälä näille itselleen ;)
Jos ei tiedä mitä haluaa, kuinka voisi odottaa jonkun kosintaa.
Ja mieti, onko naimisissa olo oikeasti jotain sellaista, mihin haluat itsesi sitoa. Vankilaan suhteeseen, jossa jätkällä ei ole munia edes?
Tod näk mustis vielä. Minä ainakin nautin vapaudesta paljon enemmän kuin jostain parisuhdeleikistä. Ja suomalaisen kanssa ei nyt vaan kuulkaas onnistu, kun ovat perin lapsellisia mammanpoikia egoisteja tyynni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kysy tätä samaa - sanasta sanaan - mieheltä itseltään? Jos ei tällaista asiaa voi suoraan ottaa puheeksi, minkälaista arvailuteatteria on arki sitten avioliitossa?
Olen jo moneen otteeseen kertonut, että asiasta on puhuttu. Olen ollut hyvin suorapuheinen hänen kanssaan. Toivottavasti luette, ennenkuin vastaatte. ap
Sitten vaan suora kysymys. Menettekö naimisiin vai kannattaako sinun etsiä joku, joka haluaa samaa kuin sinä. Ja vaadi oikea vastaus. Mikään mies haluaa kosia ei kelpaa.
Jep! Mä tein näin kun oltii oltu 1.5v yhdessä. Asuimme erillään omissa asunnoissamme, mutta sitten minä jouduin muuttamaan koska vuokraisäntä kuoli ja perikunta myi asunnon jossa asuin. Aikaa oli se 6kk etsiä uusi asunto, ja tässä vaiheessa keskustelimme miehen kanssa asioista. Hän sanoi että voitaisiin kyllä vielä asua erikseenkin, ja että katsella yhteistä asuntoa sitten myöhemmin, ehkä vuoden päästä. Olin sitä mieltä että ellei mies vielä halua asua kanssani, vaan haluaa "katsella" vielä, (mutta mahdollisesti puoli vuotta sen jälkeen kun olisin vaivalla etsinyt uuden asunnon itselleni, muuttanut sinne ja saanut juuri pikkuhiljaa kämpän taas kuntoon, niin SITTEN olisi ehkä muutettu yhteen) niin hän voi sitten katsella ihan itsekseen. Että minä kyllä tiedän mitä haluan, mutta jos hän on tässä vaiheessa vielä epävarma, niin emme taida sitten sopia yhteen. Että en ala roikkumaan missään öysässä hirressä ja odottelemaan milloin herra ehkä on valmis sitoutumaan. Että minulle on tarjolla paljon muitakin miehiä, sellaisia jotka oikeasti hhaluavat kanssani tulevaisuuden, että ei minun ole mikään pakko eikä järki odotella milloin mies mahdollisesti suvaitsee tietää että haluaa viettää loppuelämänsä juuri minun kanssani.
Sanoin nämä asiat puhelimessa, pyysin miettimään asiaa huomiseen, ja sitten laitoin yöksi puhelimen kiinni. Seuraavana aamuna oli luuri täynnä viestejä joissa mies selitti käytöstään, ja oli tajunnut olleensa tosi typerä.
Seuraavalla viikolla haettiin sormukset, ja 3kk päästä ostettiin yhteinen asunto.
Eli heitit miehelle kosi-tai-eroan-kortin...jepjep.
Tämähän on vain järkevää. Kummankaan resurssit ja elämä ei tuhraannu sen takia, että toinen on päättämätön. Mitä järkeä jäädä odottamaan ties kuinka moneksi vuosikymmeneksi? Valintakysymyksiä!
Jep. Sama jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei niin onko se kiristämistä jos ei uhraa omia unelmiaan ihmisen kanssa joka ei halua samaa??
No mitäs mieltä tilanteesta, joissa nainen kosii vuoden päästä seurustelun alkamisesta ja mies sanoo "ei". Seurustelu jatkuu. Nainen kosii uudelleen parin vuoden päästä ja tällä kertaa mies sanoo "joo". Naimisiin mennään ja lapsia syntyy. Onko ok vai jäiskö kaivelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
Varmaan kannattaa nostaa suuseksin tarjoamisen määrä sille tasolle, kuin se suhteen alussakin oli. 90 % näistä tapauksista on ihan vain tästä kiinni, alussa annetaan virheellinen kuva tarjoannasta ja sitten todellisuus myöhemmin ei vastaakkaan annettua kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
Varmaan kannattaa nostaa suuseksin tarjoamisen määrä sille tasolle, kuin se suhteen alussakin oli. 90 % näistä tapauksista on ihan vain tästä kiinni, alussa annetaan virheellinen kuva tarjoannasta ja sitten todellisuus myöhemmin ei vastaakkaan annettua kuvaa.
Enpä voisi kuvitella että joku nainen ei suostuisi miehen kosintaan, koska mies antaa vähemmän suikkia kuin suhteen alussa. Oletko koskaan ollut edes rakastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simppeliä: ei seksiä ennen kosintaa ja hääpäivää ;) Siinä äkkiä kyllä saa päivän kalenteriin, jos mies oikeasti rakastaa. Jos taas ei, niin parempi mennäkin.
Juoksisin ja lujaa tuommoisen naisen luota :D Varmasti moni muukin mies. "jos mies oikeasti rakastaa". Rakastatko sinä jos kiristät seksillä että saat jotain mitä itse haluat
Kullannuppu, luulitko että et saisi juosta pakoon, jos avioliitto olisi noin vastemielinen ajatus sinulle rakkaasi kanssa? Hyvä että juoksisit, se oikea ei juossut ;)
Mutta hyvä kysymys: kumman "kiristys" on enemmän väärin? Se joka ei anna seksiä vai se joka ei suostu sitoutumaan?
Vierailija kirjoitti:
Mun mies venytti kosintaa vuosikausia kun pelkasi et heti kun ollaan naimisissa niin haluan alkaa lapsenhankintaan. Itse olisin halunnut naimisiin aikaisemmin nimenomaan ettei olisi sitten niin kiire hankkia lapsia. Nyt miehen ennustus tavallaan toteuttaa itseaan eli vajaa vuosi haiden jalkeen alettiin yrittamaan... ja han varmaan kuvittelee etta oli oikeassa vaikka mulle ne haat oli melkein yks ja sama, mut hanen mielestaan pitaa olla naimisissa ennen kuin voi hankkia lapsia. Ja lapsia me loppujen lopuksi halutaan, ja olen kohta jo kolmikymppinen. Eli ajankulu, ei naimisiinmeno, on syyllinen.
Itsekin odottelen kosintaa ja toivoisin, että ehdittäisiin matkustella ja kokea kaikenlaista avioparina ENNEN lasten syntymistä ja ns. oravanpyörään hyppäämistä. Toivon, että kosinta tapahtuu tänä talvena pidemmällä reissulla, jos ei, niin sitten pitää jo miettiä mikä parisuhteen tilanne on ja kohtaako meidän tulevaisuuden haaveet.
Jotenkin jo näin melkein kolmekymppisenä ärsyttää (tai jopa nolottaa) puhua pitkäaikaisesta kumppanistani poikaystävänä...ehkä se on vain omassa päässäni, mutta silti. Haluaisin kutsua häntä miehekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan olisi itse jäänyt ikuisesti pelkkään avoliittoon, hyväänkään. Se ihminen joka ei ymmärrä miksi avioliitto on minulle tärkeä eikä siihen kanssani halua, se ei olisi minulle ollut oikea ihminen kuitenkaan.
Tämä on kyllä erittäin surullista. Mutta monelle tuntuu kulissi olevan tärkempää, kuin hyvä ja terve parisuhde oli naimisissa tai ei.
Oksettaa.
Sanotko tosissasi avioliittoa kulissiksi? Vähämpä ymmärrät... Se on vahva ja pyhä julkinen sitoumus toiseen ihmseen, kaukana kulissista.
Sitä on kuitenkin melko turha miettiä, miksi mies ei kosi. Loppupeleissä se on kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu, joko mies haluaa avioliiton tai ei halua. Jos sen haluaa, kosii kyllä tai vähintään yhteisen keskustelun myötä tuo ilmi halunsa ja sovitaan naimisiinmenosta yhdessä (jos mies ei halua erityisesti kosia).
Tuntuu hullulta, että moni kärvistelee vuosiakin suhteessa odotten sitä kosintaa. jota mies ei halua tehdä. Avioliitto on kuitenkin sitoutuminen, jossa periaatteessa luvataan olla yhdessä lopunelämää (vaikka siitä toki eroon pääseekin), ja mies, joka ei ole varma, haluaako olla tämän kyseisen puolison kanssa jatkossakin, ei ehkä halua sellaista luvata/valehdella. Ja naisen olisi hyvä myös hyväksyä se tosiasia, ettei se puoliso välttämättä näe teitä yhdessä samalla tavalla kuin nainen näkee. Ehkä miestä mietityttää, että saattaa olla joku parempi/tulla eteen. Tai suhde ei kuitenkaan ihan tyydytä. Lapsentekoikäkin miehellä on paljon pidempi, joten ei ole sellaista pakkoa tyytyä myöskään.
Naiset hyvät, jos se avioliitto on tärkeä ja haluatte tuollaisen sitoumuksen, siirtykää eteenpäin. Se voi olla, että se mies mielensä muuttaa, mutta yleensä liitto kestää pidempään ja voi paremmin, kun kumpikin sen on halunnut lähtökohtaisesti jo solmia. Eikä se mieli välttämättä muutu, mutta mennään naimisiin, koska ei toisaalta muuta ole tullut vastaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onneksi oma vaimoni ei ole tämän kaltainen henkilö! Henkilökohtaiset lupaukset on meille paljon tärkeämpiä, kuin muille annetut lupaukset. Monesti ihmisillä loppuu vähäinenkin yritys naimisiin menon jälkeen. Meille paljon tärkeämpää on ollut toimiva, tasapuolinen ja tervesuhde. Ja vaikka mitään syytä naimisiin menolle ei ollutkaan, niin lopulta 7 vuoden yhteiselon jälkeen kosin kuitenkin naistani karibian lomalla romanttisesti. Mutta jos joku nainen olisi minulle sanonut tai tuonut esille, että mie lähtee vaihtoon ilman kosintaa niin olisin nostanut kytkintä. Tämän kaltaisia ihmisiä en vain pysty arvostamaan.
?? Tässähän nimenomaan oli kyse siitä, että ap:n mies oli antanut henkilökohtaisen lupauksen että menevät naimisiin. Kyllä, se pitäisi päteä ja toimia sen mukaan, mitä on luvannut.
no sulla nyt ei vaan riitä sun miehee.
Vierailija kirjoitti:
onneksi oma vaimoni ei ole tämän kaltainen henkilö! Henkilökohtaiset lupaukset on meille paljon tärkeämpiä, kuin muille annetut lupaukset. Monesti ihmisillä loppuu vähäinenkin yritys naimisiin menon jälkeen. Meille paljon tärkeämpää on ollut toimiva, tasapuolinen ja tervesuhde. Ja vaikka mitään syytä naimisiin menolle ei ollutkaan, niin lopulta 7 vuoden yhteiselon jälkeen kosin kuitenkin naistani karibian lomalla romanttisesti. Mutta jos joku nainen olisi minulle sanonut tai tuonut esille, että mie lähtee vaihtoon ilman kosintaa niin olisin nostanut kytkintä. Tämän kaltaisia ihmisiä en vain pysty arvostamaan.
Eli sinä halusit naisen, joka tahdottomana nukkena olisi ollut valmis odottamaan ratkaisujasi teidän parisuhteen etenemisen vuoksi vaikka 20 vuotta tai enemmänkin. Ja olisi ehkä huomannut 60 vuotiaana, että sinä et halunnutkaan mitään, kun et halunnut naimisiin ja lapsia. Mutta asiasta ei saanut puhua, kun koit sen kiristyksenä ja olisit heti nostanut kytkintä.
Pakko sanoa, että minä en olisi edes alkanut tuollaisen ihmisen kanssa suhteeseen. Minulle on ollut aina tärkeää, että pystyy puhumaan yhdessä ja suunnittelemaan yhdessä tulevaisuuden isot linjaukset eli avo vai avio, lapsia vai ei, oma asunto vai vuokra, kerrostalo vai omakotitalo jne..Minusta ei olisi ollut vuosikausia odottamaan hiljaa, että mies tekee yksin päätökset ja alentuvasti sitten suostuu kosimaan muutaman vuoden päästä.
Mutta vakka kantensa valitsee. Me jo suhteen heti alkuvaiheessa selvitimme nämä asiat jo siksikin, että kumpikin tiesi, onko meillä samat haaveet ja kannattaako suhdetta siksi jatkaa. On turha tuhlata toisen elämää siihen, että ei puhuta asioista, vaan jotenkin kummasti näin isot asiat, kuin siviilisääty pitää tulla yhtäkkiä päätetyksi yllätyksenä jossain ulkomailla viinilasin ääressä. Olen turhan järkevä tuollaiseen ja en suostuisi niin isoa juridista päätöstä tekemään yllätyksenä ja etukäteen keskustelematta ja punnitsematta sen järkevyyttä.
Eihän esim. omakotitaloakaan osteta niin, että hiljaa odotetaan vuosikausia ja sitten yhtäkkiä mies kysyy, että haluatko ostaa omakotitalon kanssani ja toinen huokaisee, että kyllä. Yleensä näin isoista päätöksistä puhutaan vähän enemmän ja lasketaan, onko siihen varaa ja onko se järkevää
Anna sille nyt viimeinkin. Ei se muuten kosi eikä muuten iäisyyttä odotakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.
Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?
Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)
Ainoa mahdollisuus miehelle seksiin oli avioliitto.Ei todellakaan ollut kyse vuosisadan rakkaustarinasta.
Höpö höpö mikään ahdistava ole. Tiedän vain mitä haluan ja tarvitsen parisuhteelta, enkä pelkää tuoda sitä esiin ja tällä hetkellä minusta tuntuu, että minua on huijattu ja aikani tässä suhteessa on tullut päätökseen.
Mies kyllä tiesi, että avioliitto on minulle hyvin tärkeä asia, ja itsekin siitä paljon puhui ja kyseli sormuksista ja häämatkoista mielipiteitä. HETI, kun itse aloin ottamaan puheeksi tätä, mies alkoi kadota takavasemmalle ja ihmetellä miten se avioliitto muka on oleellinen tällä hetkellä meille.
Monta väittely ja riitaa myöhemmin, emme ole päässyt eteenpäin asiassa, koska mies ei suostu puhumaan suoraan. Itse olen 100% varma ettei hän halua mennä naimisiin, koska jos haluaisi, ei asiasta tarvitsisi riidellä, vaan voisimme puhua MILLOIN tämä voisi mahdollisesti tapahtua (vuoden? kahden? vai viiden vuoden? päästä), mutta mies sanoo vain ja ainoastaan, että "ei se ole täysin poissuljettua" "miksi asia on niin tärkeä" "ei ole mikään kiire" "ihan hyvin kerkeää vaikka 10 vuoden päästä" tai vaihtaa KOKONAAN puheenaihetta. Eli emme voi olla avoimia asiasta.
Olen itse jo yli kolmekymppinen, ja jos lapsia haluaisimme, niiden miettiminen pitäisi aloittaa aikalailla.. Nyt. Mutta en halua lapsia, jos emme ole naimisissa, enkä halua myöskään ostaa isompaa asuntoa, autoa, tai mökkiä (mitä mies kovasti haluaisi), jos emme ole naimisissa, ihan vain suojellakseni itseäni, omaisuuttani ja tilannetta, jos toinen kuolee (avo, ja - aviopuolisoiden kuolemantapauksissa on hyvin iso ero), ja mies tietää tämän, mutta häntä ei se liikuta.
Joten kaksi vaihtoehtoa: Joko en koskaan mene hänen kanssaan naimisiin, enkä hanki lapsia (olen tästä sanonut) tai sitten eroan ja etsin mahdollisesti uuden rakkauden, joka ei kavahda ajatuksesta mennä naimisiin kanssani, vaan se on onnellinen seikkailu, jota odotetaan innolla.
Mies tietää, että olen toinen jalka ulkona juurikin tästä avioliitto asiasta, mutta en näe hänen kuitenkaan suunnittelevan mitään, mikä todistaisi minulle, että hän on sitoutunut.
ERI ASIA on jos voisimme puhua, ja mies olisi täysin valmis menemään naimisiin huomenna -> ei minulle olisi mikään hätä tai kiire ja voisin ottaa rennosti tietäen, ettei toinen ala itkemään, jos ehdottaisin maistraatissa käyntiä joku kaunis arkipäivä, mutta se tieto, ettei toinen HALUA olla niin vakavissaan kanssasi -- saa olon oikeasti todella mitättömäksi ja ei-tärkeäksi.