Raskaana, mies lähti viimeyönä lopullisesti

Vierailija kirjoitti:

26-vuotias on AIKUINEN ihminen joten jos ei yhden lapsen kanssa pärjää niin paras elää selibaatissa koska aina voi tulla raskaaksi jos on seksiä! Mikään ehkäisy ei ole 100%.

Ei niitä vauvoja tapeta jos tulee riitaa tai ei huvitakaan enää.

Jos kaikki isättömät lapset abortoidaan tai tapetaan niin aika vähän olisi Suomessakin lapsia.

Toisen ihmisen varaan ei voi koskaan laskea elämäänsä. Pitää pystyä huolehtimaan lapsistaan yksinkin kun aina voi tulla ero tai kuolema niin äidille kuin isällekin.

Ei kai kukaan ole niin tekemässäkään, siitä saa linnaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti oli siis se, että kaipaisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.

Iso osa porukasta on tainnu nousta tänään hieman väärällä jalalla, tai sit valitsin vaan epäauotuisan foorumin 😊ap

Eli asia vain naurattaa? Eikö suuri vastuu toisen elämästä paina ollenkaan? Kylläpä nyt toivon jotakin, mutta ääneen en sitä sano.

Olen Kolmen lapsen äiti ja en voi ymmärtää tuollaista lapsellista naureskella vakavan asian edessä...

Kahden äitinä samaa mieltä. Ap:n suhtautuminen raskauteen ja lapseen kuulostaa jotenkin pelottavan vastuuttomalta. Hirvittää lapsen puolesta.

😂😂😂 Mistäköhän ap:n viesteistä nyt puhutte? Itse en ole kyllä havainnut minkäänlaista vastuuttomuutta. Päinvastoin! Ap on valmis ottamaan vastuun tilanteesta yksin, senkin jälkeen kun mies on tilanteesta paennut.

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että av:lla on paljon veloja huutamassa aborttia aina koska itse vihaavat lapsia ja kukaan muukaan ei saisi tehdä lapsia missään tilanteessa. 

Varmasti onkin, mutta tässä keskustelussa minä olen mielestäni bongannut lähinnä niitä, joilla on selvä käsitys itsellään, mitä lapsen kasvattaminen aikuiseksi merkitsee. Sen sijaan ihan selvästi tässä on olleet äänessä murhanhuutelijat, nuoret ja muuten kokemattomat ja yksinkertaiset. Voi toki valita, kumpaa porukkaa mieluummin kuuntelee, mutta täällä on sitten myös varoiteltu siitä, mitä seuraa siitä, kun yksinkertainen ja kokematon joutuu vanhemmaksi lapselle, jonka toinen vanhempi sekä vapaamatkustaa että sekaantuu toisen elämään kierosti.

Lisäisin tähän vielä sen, että isättömyyden tuskaa ei kolmevuotiaastakaan vielä voi havaita. Saati sitten siitä ihanasta vauvasta. Siitä maksetaan hintaa sitten usein vasta tämän ihanan vauvan aikuisvuosina ja vanhuudessa, kun hän puolestaan on kateellinen ja kylmä omille lapsilleen, jos näillä isä on.

Älkää suhtautuko isyyteen niinkuin se olisi vain kiva pikantti mauste. Selviäminen ja onnellinen elämä ovat kaksi eri asiaa.

Ap, jos et jaksa viettää loppuelämääsi nunnana, miten olet ajatellut arvosi asettuvan, jos isäpuolet eivät kykene lastasi hyväksymään tai toisinpäin? Mietihän nyt pitkään ja hartaasti, minkälainen ihminen lopultakin olet. Minkälaisia ihmisiä sinulla on esimerkkeinä? Kertoisitko omista vanhemmistasi? Ja muista elämäsi tärkeistä aikuisista.

Entä mitkä ovat motiivisi, joiden vallassa ylipäätään lähdit lisääntymään?

Juuri tämänkaltaisten tilanteiden takia yhteiskunnan antama tuki on kehitetty. Kenenkään ei tarvitse lastaan tappaa sen takia ettei apua saisi.

Olen äiti ja ymmärrän miksei joku aborttiin pysty. En pystyisi minäkään. En pystyisi vaikka tulisin nyt raskaaksi ventovieraan raiskaamana. Itse ainakin koin lapseni kohdalla jo raskaustestin tehtyäni niin suurta rakkautta sitä tulevaa lasta kohtaan etten olisi ikinä pystynyt hänestä hankkiutumaan eroon abortilla. Siitä huolimatta että se alkio ei ollut edes katkaravun kokoinen, tunsin voimakasta suojelunhalua sitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Abortti! Miksi haluat tehdä ehdoin tahdoin elämästäsi noin hankalan?? Ensi kerralla ole viisaampi!

Hyi näitä ja muita vastaavia! Minä sain lapseni 21-vuotiaana (suunnitellusti). Erosimme lapsen isän, aviomieheni, kanssa 3-4 vuotta myöhemmin ja tänään lapseni täyttää 11. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)

Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.

Mitäs apuja sitä nykyään on niin paljon saatavilla?

T. yh since -98

No yksinhuoltajakorotukset ainaki, mahdollisuus perhetyöntekijöihin (jos tulot ei oo kauheen hyvät), mahdollisuus hakea tukiperhettä, mahdollisuus laittaa lapsi päiväkotiin heti vanhempainrahakauden jälkeen, mahdollisuus tehdä 80% työviikkoa kun lapsi on pieni.

Muiden aikuisten seuraa voi hakea perhekahviloista jos aikuisia ei muuten oikein päivisin tapaa. Ja varmaan muitakin mitä en tiedä :)

Luulisin kyllä, että nämä ovat suunnilleen samoja juttuja kuin ysikytluvullakin, tarkoitin verrata nykytilannetta vähän kauemmas historiaan

Yksinhuoltajakorotus 50€/kk, tukiperheistä huutava pula, perhekahviloissa yhtä hiljaista kuin kotona. Perhetyöntekijät sanahelinää kuntien kukkaislupauksissa.

T. yh since 2014

Riippuu missä asuu. Turussa ainakin saa todella hyvin kaikkia palveluita - perhetyöntekijöitä kotiin, lastensuojelun kautta tukiperheen, palvelusetelillä yksityiseltä sektorilta kotiapua kotitöihin ja lastenhoitoon jne. Ja suurimman osan näistä saa ihan ilman mitään lastensuojelun asiakkuutta. Ihan neuvolan kautta.

Täällä taas abortti tyrkytetään ahkerasti. Ei lapsi kärsi, vaikka isä ei ole mukana elämässä. Jos äiti todella haluaa lapsen pitää, nii ei ole mitään perusteita miksi niin ei tekisi. Kun raskaus on vielä alussa, niin on aikaa reilusti miettiä tulevaisuutta, etsiä asunto, hommata se tukiverkosto, jos omaa ei ole niin voi vaikka ottaa neuvolaan yhteyttä, perhetyöntekijä tai kotipalvelu on yksi vaihtoehto avuksi. Synnytykseen ja raskauteen voisi pyytää doulan tueksi. Ennemmin lapsella on yksi rakastava vanhempi, kuin koti jossa on myrkyllinen ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Teidän neuvot kuullostavat sukulaiseni neuvoilta. Jos murtuu jalka ja erehtyy kysymään kivunhoitovinkkejä, saa vaan huudahduksia ettei saa murtaa jalkaa!!! Mursit jalan ihan liian nuorena!

*kuulostavat.

Koititko sitoa miehen itseesi hankkiutumalla raskaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas abortti tyrkytetään ahkerasti. Ei lapsi kärsi, vaikka isä ei ole mukana elämässä. Jos äiti todella haluaa lapsen pitää, nii ei ole mitään perusteita miksi niin ei tekisi. Kun raskaus on vielä alussa, niin on aikaa reilusti miettiä tulevaisuutta, etsiä asunto, hommata se tukiverkosto, jos omaa ei ole niin voi vaikka ottaa neuvolaan yhteyttä, perhetyöntekijä tai kotipalvelu on yksi vaihtoehto avuksi. Synnytykseen ja raskauteen voisi pyytää doulan tueksi. Ennemmin lapsella on yksi rakastava vanhempi, kuin koti jossa on myrkyllinen ilmapiiri.

Kyllä minä suosittelisin aborttia. Ap tuntuu olevan teini-ikäisen tasolla. Tuleva isä ei selvästikään halua isäksi.

Miehet on mitä on. Mitä tuota täällä valittamaan. Ei voi mittään. Siinäpähän meni.

Hyviä miehiä on vain ja ainoastaan satukirjassa.

Jos sulla on tukiverkko, tulet pärjäämään <3 Vauvan kanssa on ajoittain rankkaa oli miestä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihme porukkaa jos kuollut lapsi on parempi kuin elävä lapsi.

Kyllä aikuinen nainen pärjää lapsen kanssa mainiosti jos vain haluaa.

En olisi ikinä tuossa iässä enää tehnyt aborttia. Joku raja ja vastuu.

Abortti voi olla nimenomaan sitä vastuun ottamista. Mulle ainakin olisi henkisesti helpompaa tehdä abortti kuin antaa lapsi adoptioon. Abortoitua alkiota ei enää ole, mutta syntynyt vauva on. 

Kauhean negatiivista porukkaa täällä.. Tunnen monta naista joilla on lapsi syntynyt vaikka isä ei ole ollut kuvioissa ja hyvin pärjää. Tai ero tullut vauvan synnyttyä. Aloittaja, ei kannata tehdä aborttia jos edes 0.1% sinusta on sitä mieltä ettet halua sitä tehdä. Asioilla on tapana järjestyä! Susta tulee hyvä äiti varmasti.

Ja näille ketkä ihmettelee kun niin vähän aikaa ollut yhdessä ja hankkiutuu raskaaksi.. Olimme mieheni kanssa oltu virallisesti yhdessä 2kk kun päätettiin että lopetetaan ehkäisy, ja nyt lapsen ollessa 1v ollaan edelleen onnellisesti yhdessä.

Mistä te riitelitte, jos saa kysyä?

Hei Ap. Käypä lukemassa Iidan matkassa blogia. Sieltä saat vertaistukea.

Itse olin saman ikäinen kuin sinä, kun aloin esikoistani odottamaan yksin. Isän kanssa oltiin myös tiedetty/tunnettu toisemme pitkään, mutta ei keritty seurustelemaan. Hän sitten häipyi kuvioista.

Lapseni sai isäpuolen 3vuotiaana. Heillä meni aluksi hyvin ja oli myös yhteistä harrastusta. Mutta luonteeltaan olivat kovin erilaisia. Mies ei osannut eikä halunnut ymmärtää vilkasta poikaa. Tarina ei päättynyt kovin onnellisesti.

Nyt hänellä onneksi on hyvä isähahmo elämässään, mutta oman isän puuttuminen ja isäpuolen "hylkääminen" varmasti vaikuttivat poikaan.

Kannattaa siis tarkoin miettiä ketä päästää lapsen elämään.

Kaikkea hyvää sinun elämääsi 😊

Ainahan sitä on lapsia syntynyt jopa yhdenyönjutuista. Jos kaikki vahinkoraskaudet päätyisivät keskeytykseen niin Suomen syntyvyys romahtaisi entisestään. Raskauden alkamistapa ei kerro siitä minkäänlainen äiti tulee olemaan lapselleen. Joku voi olla karmea äiti vaikka raskautta olisi toivottu vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivista porukkaa täällä.. Tunnen monta naista joilla on lapsi syntynyt vaikka isä ei ole ollut kuvioissa ja hyvin pärjää. Tai ero tullut vauvan synnyttyä. Aloittaja, ei kannata tehdä aborttia jos edes 0.1% sinusta on sitä mieltä ettet halua sitä tehdä. Asioilla on tapana järjestyä! Susta tulee hyvä äiti varmasti.

Ja näille ketkä ihmettelee kun niin vähän aikaa ollut yhdessä ja hankkiutuu raskaaksi.. Olimme mieheni kanssa oltu virallisesti yhdessä 2kk kun päätettiin että lopetetaan ehkäisy, ja nyt lapsen ollessa 1v ollaan edelleen onnellisesti yhdessä.

Aplodeja ekasta parista vuodesta selvitty ja todistettu, että parit voivat selvitä yhdessä lyhyelläkin tuttuvuudella. :D Ap tosin todisti toisin, joten tulos on plusmiinus nolla.

Realismi on negatiivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme porukkaa jos kuollut lapsi on parempi kuin elävä lapsi.

Kyllä aikuinen nainen pärjää lapsen kanssa mainiosti jos vain haluaa.

En olisi ikinä tuossa iässä enää tehnyt aborttia. Joku raja ja vastuu.

Abortti voi olla nimenomaan sitä vastuun ottamista. Mulle ainakin olisi henkisesti helpompaa tehdä abortti kuin antaa lapsi adoptioon. Abortoitua alkiota ei enää ole, mutta syntynyt vauva on. 

Millä tavalla abortti on vastuunottamista jos äiti on täysin kyvyllinen huolehtimaan lapsestaan ja haluaa sen lapsen? Miksi ihmeessä pitäisi tehdä abortti jos ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä on lapsia syntynyt jopa yhdenyönjutuista. Jos kaikki vahinkoraskaudet päätyisivät keskeytykseen niin Suomen syntyvyys romahtaisi entisestään. Raskauden alkamistapa ei kerro siitä minkäänlainen äiti tulee olemaan lapselleen. Joku voi olla karmea äiti vaikka raskautta olisi toivottu vuosikausia.

Kukaan ei voi koskaan tietää niitä voimavarojaan äitinä. Itselläni oli sentään isä selustan turvana  kun sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kautta aikojen kuitenkin on terveitä aikuisia kasvanut yhdenkin vanhemman perheistä ja lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi. Joten ap selustat kuntoon ja onnea!