Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mies lähti viimeyönä lopullisesti
14.09.2018 |
Totesi vaan typerän riidan tuloksena, ettei meistä ole suhteeseen. Eipä tuo kovin väärässä tainnut olla, kamalan pahalta silti tuntuu ja mieli on täynnä pelkoa tulevaisuudesta. Ollaan seurusteltu vuoden alusta, sitä ennen tunnettu eilinen 10 vuotta.
Tai niin ainakin luulin, en tainnut oikeasti tuntea yhtään.
Olen 26 vuotias ja rv-viikkoja nyt takana 9. Lapsen kuitenkin haluaisin pitää, mutta nyt tuntuu ettei musta ole tähän, kaikki tuntuu olevan sekasin.
Löytyykö täältä ketään muuta raskausaikana yksin jäänyttä? Miten tästä selviää eteenpäin?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli siis se, että kaipaisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.
Iso osa porukasta on tainnu nousta tänään hieman väärällä jalalla, tai sit valitsin vaan epäauotuisan foorumin 😊ap
Eli asia vain naurattaa? Eikö suuri vastuu toisen elämästä paina ollenkaan? Kylläpä nyt toivon jotakin, mutta ääneen en sitä sano.
Olen Kolmen lapsen äiti ja en voi ymmärtää tuollaista lapsellista naureskella vakavan asian edessä...
Kahden äitinä samaa mieltä. Ap:n suhtautuminen raskauteen ja lapseen kuulostaa jotenkin pelottavan vastuuttomalta. Hirvittää lapsen puolesta.
Pelottavan vastuutonta = ei rynni tilaamaan aikaa aborttiin kun palstamammat käskee. Raskaanaolija ei myöskään saa käyttää hymiöitä, eikä arvostella abortinvaatijoita. Koska se on pelottavan vastuutonta. Ainoa oikea ratkaisu on tehdä abortti kun palstamamma käskee. Kaikki muu on pelottavan vastuutonta.
t: kolmen lapsen äiti, joka ei ole heti tyrkyttämässä aborttia, varsinkaan kun ap ei edes pyytänyt siihen mielipidettä. Eiköhän aikuinen nainen itse osaa päättää asioistaan. Ja hoitaa lapsensa vaikka sitten yksin, jos isää ei kiinnosta. Jos sinä et osaa etkä pysty, niin älä kuvittele ettei muut kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että lähti, ei se tuleva lapsi ollut edes hänen. Saapahan oikean hyvän elämän rakennettua itselleen omin ehdoin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas abortti tyrkytetään ahkerasti. Ei lapsi kärsi, vaikka isä ei ole mukana elämässä. Jos äiti todella haluaa lapsen pitää, nii ei ole mitään perusteita miksi niin ei tekisi. Kun raskaus on vielä alussa, niin on aikaa reilusti miettiä tulevaisuutta, etsiä asunto, hommata se tukiverkosto, jos omaa ei ole niin voi vaikka ottaa neuvolaan yhteyttä, perhetyöntekijä tai kotipalvelu on yksi vaihtoehto avuksi. Synnytykseen ja raskauteen voisi pyytää doulan tueksi. Ennemmin lapsella on yksi rakastava vanhempi, kuin koti jossa on myrkyllinen ilmapiiri.
Kyllä minä suosittelisin aborttia. Ap tuntuu olevan teini-ikäisen tasolla. Tuleva isä ei selvästikään halua isäksi.
Tuollainen tuleva isä saa olla mitä mieltä haluaa, tuskin itsekään tietää mitä elämältään haluaa. Jos äiti selvästikin haluaa äidiksi, siinä ei ole kenelläkään mitään nokan kopauttamista. Ketään ei pitäisi yllyttää aborttiin, se on niin suuri päätös, täällä oikein yllytetään, vastuutonta touhua. Voi olla, että on kateellista porukkaa kun toinen on raskaana, ei kannata kuunnella sellaisia joilla ei ole mitään hyvää ja kannustavaa sanottavaa. Ennenkin on äidit pystyneet kasvattamaan ilman mitään yhteiskunnan tukia hyviä kansalaisia ja veronmaksajia, joten parempi yksi kasvattaja kunnon äiti kuin joku hanttapuli isä josta ei ole oikeasti isäksi.
Kuopuksesta :Mä olin
Raskaana 2 kk tapaamisesta ja kun vauva oli 1kk ikäinen niin meillä oli 1v päivä. Nyt 10 vuotta yhdessä.
Esikoisen isä lähti raskausaikana ja muutenki olin tosi yksin. Oli kyllä raskasta ekat vuodet, esikoisen ollessa 3v ,tapasin nykyisen mieheni ❤
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Pärjäät kyllä. Käytännön asioitahan tässä ovat seuraavasti nämä:
Neuvola (taisi olla jo viikolla 10 eli voit varata ajan saman tien)
Isän nimen voit ilmoittaa tai olla ilmoittamatta.
Neuvolasta saat aikanaan myös raskaustodistuksen äitiysavustusta ym varten.
Kun lapsi on syntynyt, isyysasiat selvitellään lastenvalvojalla (myös avoliitossa). Sinulla on oikeus jättää isän nimi ilmoittamatta. Saat elatustuen Kelalta (n.150 eur/kk). Jos ilmoitat isän nimen ja hän tunnustaa isyytensä, saat elatusmaksut häneltä. Voit vaatia myös DNA-testiä. Kun tai jos isyys on tunnustettu, myös tapaamisasiat päätetään lastenvalvojalla. Mieti haluatko isää papereihin ollenkaan jos teillä on huonotkin välit. Helpommalla voit päästä kun ei tarvitse tapella joka asiasta.
Totaalinen yksinhuoltajuus helpottaa myös sikäli että et tarvitse toisen huoltajan nimeä esim. pankkitilin avaamiseen, passin hankintaan ym ja voit päättää lapsen uskonnosta, asuinpaikasta ja -maasta ym. Toisaalta vastuu on valtava.
Edessä on sitten kahden vuosikymmenen työmaa lastenhoitoa, kasvatusta ja elatuskysymyksiä. Onko elämäntilanne sellainen että jaksat lapsesta huolehtia ja hänet kasvattaa. Voihan olla että miehen mieli muuttuu mutta tässä vaiheessa lie selkeintä että ajattelet lähtökohtaisesti olevasi totaaliyksinhuoltaja jos lapsen aiot pitää. Et tiedä millaisen lapsen saat ja edessä voi olla vaikeitakin aikoja mutta toisaalta asiat voivat sujua hyvinkin.
Jos tukiverkot ovat kunnossa, pärjäät kyllä mutta se päätös vaikuttaa aika lailla koko loppuelämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
No hyvänen aika, olet päätöksesi tehnyt pitää vauvan ja aloittaa yksinhuoltajan elämän, niin mitä me lukijat sitten voimme hyväksesi tehdä. Vai mikä aloituksen poitti oli?
no eikös ap vertaistukea kysellyt? Se oli se pointti, että miten muut ovat selvinneet vastaavassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)
Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.Minusta on aika itsekästä ehdointahdoin ryhtyä yksinhuoltajaksi peristeella, että apuja on saatavilla. Että heti pitäisi valjastaa apujoukot hommiin, kun itsekäs yksinhuoltahaksi ryhtyvä päättää tehdä lapsen yksinään.
Onhan lapsella isäkin, joka haluaa lapsen.
Tukijoukkoja tarvitsee jokainen, vaikka olisi kahden huoltajan perhekin.
Oletko varma että mies ei vain halua leikkiä perinteistä kotileikkiä?
Ainakin minua ahdisti aikoinaan hirmuisesti yhteenmuutto lasten isän kanssa, jos lapsi olisi tullut siihen samaan olisin tullut umpihulluksi.
Kaikille ei suuret muutokset ole kovin helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ja raskaana oleva nainen riitelee,
mies lähtee ja sanoo lähtevänsä lopullisesti.
Nainen kirjottaa tälle palstalle,
ja saa tosi tosi toosi järkevän neuvon:
-tee abortti.
?????????????????????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean negatiivista porukkaa täällä.. Tunnen monta naista joilla on lapsi syntynyt vaikka isä ei ole ollut kuvioissa ja hyvin pärjää. Tai ero tullut vauvan synnyttyä. Aloittaja, ei kannata tehdä aborttia jos edes 0.1% sinusta on sitä mieltä ettet halua sitä tehdä. Asioilla on tapana järjestyä! Susta tulee hyvä äiti varmasti.
Ja näille ketkä ihmettelee kun niin vähän aikaa ollut yhdessä ja hankkiutuu raskaaksi.. Olimme mieheni kanssa oltu virallisesti yhdessä 2kk kun päätettiin että lopetetaan ehkäisy, ja nyt lapsen ollessa 1v ollaan edelleen onnellisesti yhdessä.Aplodeja ekasta parista vuodesta selvitty ja todistettu, että parit voivat selvitä yhdessä lyhyelläkin tuttuvuudella. :D Ap tosin todisti toisin, joten tulos on plusmiinus nolla.
Realismi on negatiivistä.
Oltiin tunnettu lasten isän kanssa viidenneltä luokalta, seurusteltu 8v, naimisissa 5v, kun esikoinen syntyi, kuitenkin ero tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tajua miksi kukaan haluaa yksinhuoltajaksi. Abortti nyt niin myöhemmin on paremmat mahdollisuudet löytää kunnollinen ja luotettava mies jonka kanssa voi perustaa perheen ilman mitään uusperhesekoiluja.
Lasta et abortoi. Kyllä te lapsen kanssa pärjäätte. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lähti siis viime yönä? Ihan muutti pois vai lähti vain ovet paukkuen ja ero on vielä meneillään, muutot muuttamatta jne? Tapaus on ainakin aika tuore vielä, että en lähtisi tekemään isoja päätöksiä av-palstan neuvojen mukaan.
On aika epäselvä tuo teidän tilanne, mutta isot mahdollisuudet, että mieskin tulee vaikka viikonlopuksi jo takaisin. Ei kaikki miehetkään halua aborttia vaikka alkushokissa saattaisi sanoa yhtä ja toista, joskus miehet on ailahtelevampia kuin naiset.
Sinuna nyt miettisin vain mitä itse haluat tehdä tapauksessa, että ero tulee (pidätkö lapsen vai et) tai että tuo riita sai nyt vain ylisuuret mittasuhteet ja saatte sen sovittua. 9 viikkoa alkaa olla sen verran pitkällä, että loputtomiin en päätöstä pitkittäisi. Jos sinulla on pieninkään halu rakastaa tätä lasta, niin pidät sen. Aborttia ei kannata tehdä jos on vähäisinkään tuntemus, että se myöhemmin kaduttaisi. Silloin se nimittäin kaduttaa vaikka nyt ajatus yksin lapsen saamisesta voi pelottaa niin paljon, ettet tunne sitä tunnetta yhtä voimakkaasti. Jos taas olet varma ettet halua, niin olisit sen luultavammin vahvemmin ilmaissut. Minusta vaikuttaa, ettet ole varma, mieti vielä.
Jos yksinhuoltajuus pelottaa niin sulla on koko raskausaika järjestää asiat hyväksi lasta varten. Älä mieti mitä muut sinusta ajattelee, mieti vain haluatko lapsen elämääsi vai et. Ja jos haluat, niin sitten teet kaiken sen eteen, että teidän elämästä tulee mahdollisimman hyvää.
Toivottavasti miehestä vielä kuuluu, omasta kokemuksesta en säikähtäisi, että tämä on nyt tässä. On nuorempana tullut itsekin paukuteltua ovia molemmin puolin. Riippuu ihan siis parista, rakkaudesta ja tahdosta miten tämä päättyy. Ihmisenä täytyy kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Pärjäät kyllä. Käytännön asioitahan tässä ovat seuraavasti nämä:
Neuvola (taisi olla jo viikolla 10 eli voit varata ajan saman tien)
Isän nimen voit ilmoittaa tai olla ilmoittamatta.
Neuvolasta saat aikanaan myös raskaustodistuksen äitiysavustusta ym varten.Kun lapsi on syntynyt, isyysasiat selvitellään lastenvalvojalla (myös avoliitossa). Sinulla on oikeus jättää isän nimi ilmoittamatta. Saat elatustuen Kelalta (n.150 eur/kk). Jos ilmoitat isän nimen ja hän tunnustaa isyytensä, saat elatusmaksut häneltä. Voit vaatia myös DNA-testiä. Kun tai jos isyys on tunnustettu, myös tapaamisasiat päätetään lastenvalvojalla. Mieti haluatko isää papereihin ollenkaan jos teillä on huonotkin välit. Helpommalla voit päästä kun ei tarvitse tapella joka asiasta.
Totaalinen yksinhuoltajuus helpottaa myös sikäli että et tarvitse toisen huoltajan nimeä esim. pankkitilin avaamiseen, passin hankintaan ym ja voit päättää lapsen uskonnosta, asuinpaikasta ja -maasta ym. Toisaalta vastuu on valtava.
Edessä on sitten kahden vuosikymmenen työmaa lastenhoitoa, kasvatusta ja elatuskysymyksiä. Onko elämäntilanne sellainen että jaksat lapsesta huolehtia ja hänet kasvattaa. Voihan olla että miehen mieli muuttuu mutta tässä vaiheessa lie selkeintä että ajattelet lähtökohtaisesti olevasi totaaliyksinhuoltaja jos lapsen aiot pitää. Et tiedä millaisen lapsen saat ja edessä voi olla vaikeitakin aikoja mutta toisaalta asiat voivat sujua hyvinkin.
Jos tukiverkot ovat kunnossa, pärjäät kyllä mutta se päätös vaikuttaa aika lailla koko loppuelämääsi.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että isä saa sen isyyden tunnustettua, vaikka äiti vastustaisikin. Riittää, että isä ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja tunnustaa isyyden. Tämän jälkeen lastenvalvojan on tutkittava isyys, vaikka sitten dna-testien avulla. Eli nainen ei voi estää isyyden tutkimista ja vahvistamista. Lapsen oikeus isään menee äidin tahdon yli. Tässähän se isä kaiketi on lasta haluamassa ja todennäköisesti haluaa olla lapsen elämässä mukana. Eli todennäköisesti lapsen isä on lapsen ja äidin elämässä. Haaveilut totaaliyksinhuoltajuudesta on siis aika kaukaisia. Mikä voi olla hyvä tai huono, riippuen siitä miten vanhemmat saa asiansa järjestettyä. Elämä voi olla oikein mukavaa ja sopuisaa tai sitten se voi olla jatkuvaa tappelua lapsen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta et abortoi. Kyllä te lapsen kanssa pärjäätte. Tsemppiä.
Mistä hitosta sinä tiedät kenenkään pärjäämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Pärjäät kyllä. Käytännön asioitahan tässä ovat seuraavasti nämä:
Neuvola (taisi olla jo viikolla 10 eli voit varata ajan saman tien)
Isän nimen voit ilmoittaa tai olla ilmoittamatta.
Neuvolasta saat aikanaan myös raskaustodistuksen äitiysavustusta ym varten.Kun lapsi on syntynyt, isyysasiat selvitellään lastenvalvojalla (myös avoliitossa). Sinulla on oikeus jättää isän nimi ilmoittamatta. Saat elatustuen Kelalta (n.150 eur/kk). Jos ilmoitat isän nimen ja hän tunnustaa isyytensä, saat elatusmaksut häneltä. Voit vaatia myös DNA-testiä. Kun tai jos isyys on tunnustettu, myös tapaamisasiat päätetään lastenvalvojalla. Mieti haluatko isää papereihin ollenkaan jos teillä on huonotkin välit. Helpommalla voit päästä kun ei tarvitse tapella joka asiasta.
Totaalinen yksinhuoltajuus helpottaa myös sikäli että et tarvitse toisen huoltajan nimeä esim. pankkitilin avaamiseen, passin hankintaan ym ja voit päättää lapsen uskonnosta, asuinpaikasta ja -maasta ym. Toisaalta vastuu on valtava.
Edessä on sitten kahden vuosikymmenen työmaa lastenhoitoa, kasvatusta ja elatuskysymyksiä. Onko elämäntilanne sellainen että jaksat lapsesta huolehtia ja hänet kasvattaa. Voihan olla että miehen mieli muuttuu mutta tässä vaiheessa lie selkeintä että ajattelet lähtökohtaisesti olevasi totaaliyksinhuoltaja jos lapsen aiot pitää. Et tiedä millaisen lapsen saat ja edessä voi olla vaikeitakin aikoja mutta toisaalta asiat voivat sujua hyvinkin.
Jos tukiverkot ovat kunnossa, pärjäät kyllä mutta se päätös vaikuttaa aika lailla koko loppuelämääsi.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että isä saa sen isyyden tunnustettua, vaikka äiti vastustaisikin. Riittää, että isä ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja tunnustaa isyyden. Tämän jälkeen lastenvalvojan on tutkittava isyys, vaikka sitten dna-testien avulla. Eli nainen ei voi estää isyyden tutkimista ja vahvistamista. Lapsen oikeus isään menee äidin tahdon yli. Tässähän se isä kaiketi on lasta haluamassa ja todennäköisesti haluaa olla lapsen elämässä mukana. Eli todennäköisesti lapsen isä on lapsen ja äidin elämässä. Haaveilut totaaliyksinhuoltajuudesta on siis aika kaukaisia. Mikä voi olla hyvä tai huono, riippuen siitä miten vanhemmat saa asiansa järjestettyä. Elämä voi olla oikein mukavaa ja sopuisaa tai sitten se voi olla jatkuvaa tappelua lapsen asioista.
Ja vanhemmat on samalla viivalla huoltaja kandinaatteina. Iseillä on näissä asiossa luultua parempi asema ja isä voi saada myöhemmin lapsen asumaan luokseen. Jalkojen levittäminen jollekin miehelle ei anna mitää diktatuurimaista valtaa omia lasta automaattisesti itselleen. Pahinmissa tapauksissa edessä voi olla pitkä ja kallis oikeusprosessi.
No ei Ap:kaan jaksa olla täällä enää spekuloimassa. Ehkä ihan hyvä, tämä on aivan mielisairas palsta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee abortti, ap. Älä sotke lasta tällaiseen kaaokseen, tulet katumaan.
Lisään, että isättömyys vaikuttaa aina lapseen negatiivisesti, aiheuttaa mt-ongelmia ja juurettomuutta. Älä tee sitä lapsellesi.
Mut eihän se lapsi mikään isätön ole. Isähän haluaa sen, on kieltänyt ap:ta tekemästä aborttia.
Ja tolla perusteella kukaan ei vois tehdä lasta, mitään takeitahan ei ole siitä että isä ei ota ja lähde ennen lapsen aikuisuutta. Tai ettei isä kuole. Ei kannata tehdä lasta, koska siitä voi tulla isätön ihan milloin tahansa. Älä tee sitä lapsellesi.
Mulla on tuttu, joka hairahtui sänkyyn exän kanssa yhden kerran. Seurauksena raskaus. Yhdessä ovat lapsen hoitaneet ja oikein mallikkaasti. Eivät koskaan asuneet saman katon alla. Lapsella ei ole minkäänlaisia ongelmia. Lapsen asiat voidaan järjestää vaikka ei yhdessä asuttaiskaan. Ei se vanhemmuutta estä. Jos vaan on halua asiat pistää sujumaan. Ei abortti tosiaankaan ole ainoa vaihtoehto. Se on sitä vain typeryksille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oot noin nuorena mennyt lisääntymään? Kannattaa ensin elää elämä ja sitten leikkiä perhettä.
Minä tulin raskaaksi 26-vuotiaana, ehdin juuri ja juuri täyttää 27 ennen lapsen syntymää.
Enpä ole tullut ajatelleeksi, että olisin ollut liian nuori. Kai se sitten on muodikkaampaa mennä nelikymppisenä hedelmöityshoitoihin esikoista toivomaan.
Me ollaan sitten sukua! Ihan samanlaiset syytökset. Jos jäisin auton alle, niin todettaisiin, että pitikö se sitten juuri siinä kohdassa mennä kävelemään. Aina oma vika.