Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mies lähti viimeyönä lopullisesti
14.09.2018 |
Totesi vaan typerän riidan tuloksena, ettei meistä ole suhteeseen. Eipä tuo kovin väärässä tainnut olla, kamalan pahalta silti tuntuu ja mieli on täynnä pelkoa tulevaisuudesta. Ollaan seurusteltu vuoden alusta, sitä ennen tunnettu eilinen 10 vuotta.
Tai niin ainakin luulin, en tainnut oikeasti tuntea yhtään.
Olen 26 vuotias ja rv-viikkoja nyt takana 9. Lapsen kuitenkin haluaisin pitää, mutta nyt tuntuu ettei musta ole tähän, kaikki tuntuu olevan sekasin.
Löytyykö täältä ketään muuta raskausaikana yksin jäänyttä? Miten tästä selviää eteenpäin?
Kommentit (184)
26-vuotias on AIKUINEN ihminen joten jos ei yhden lapsen kanssa pärjää niin paras elää selibaatissa koska aina voi tulla raskaaksi jos on seksiä! Mikään ehkäisy ei ole 100%.
Ei niitä vauvoja tapeta jos tulee riitaa tai ei huvitakaan enää.
Jos kaikki isättömät lapset abortoidaan tai tapetaan niin aika vähän olisi Suomessakin lapsia.
Toisen ihmisen varaan ei voi koskaan laskea elämäänsä. Pitää pystyä huolehtimaan lapsistaan yksinkin kun aina voi tulla ero tai kuolema niin äidille kuin isällekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Voimia ap! Tietenkin sä selviät. Todella kamalia kommentteja täällä. Kyllä sen tietää jos lapsen haluaa ja siihen ei kellään ole mitään sanomista. Uskon että varmasti pärjäätte vauvan kanssa hyvin myös kaksin.
Lapsi on parasta elämässä, ei mikään vanha tunnu miltään sen jälkeen. Selviät kyllä, lapsen tuoman onnen ymmärtää vasta, kun sen kokee. Jos sulla on tukiverkosto, selviät hienosti, selviät ilman tukiverkostoakin😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Voimia ap! Tietenkin sä selviät. Todella kamalia kommentteja täällä. Kyllä sen tietää jos lapsen haluaa ja siihen ei kellään ole mitään sanomista. Uskon että varmasti pärjäätte vauvan kanssa hyvin myös kaksin. <3 Anna miehen mennä. Osallistuu lapsen elämään jos osallistuu. Kaikki selviää kyllä, hyvät ihmiset ovat hyviä vanhempia, muista se<3
Musta täällä on ihan realistisia kommentteja. Vauva on vauva alle vuoden, ja sen jälkeen on pärjättävä vielä vähintään 17 vuotta, joten ap:n on syytä ajatella pidemmällekin kuin vain vauva-aikaa. Tietenkin siitä selviää, mutta riittääkö se?
Vierailija kirjoitti:
26-vuotias on AIKUINEN ihminen joten jos ei yhden lapsen kanssa pärjää niin paras elää selibaatissa koska aina voi tulla raskaaksi jos on seksiä! Mikään ehkäisy ei ole 100%.
Ei niitä vauvoja tapeta jos tulee riitaa tai ei huvitakaan enää.
Jos kaikki isättömät lapset abortoidaan tai tapetaan niin aika vähän olisi Suomessakin lapsia.
Toisen ihmisen varaan ei voi koskaan laskea elämäänsä. Pitää pystyä huolehtimaan lapsistaan yksinkin kun aina voi tulla ero tai kuolema niin äidille kuin isällekin.
Juurikin näin! Yritämme miehen kanssa lasta, mutta mulle on selvintä se, että kyseessä on MUN LAPSI. Myös miehen toki, mutta minulle lapsi on minun. Mun täytyy olla valmis siihen, että kaikki on mahdollista ja jos jään lapsen kans yksin, kaikki menee hyvin silti. Tämä asenne estää myös uhriutumista vanhemmuudessa.. tällä asenteella ei tule sitä asetelmaa et puolison kans alkaa "sä et ikinä ja mä aina" peliin, kun itselle ainakin on alusta asti selvää, että mä 100% haluan lapsen yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Voimia ap! Tietenkin sä selviät. Todella kamalia kommentteja täällä. Kyllä sen tietää jos lapsen haluaa ja siihen ei kellään ole mitään sanomista. Uskon että varmasti pärjäätte vauvan kanssa hyvin myös kaksin. <3 Anna miehen mennä. Osallistuu lapsen elämään jos osallistuu. Kaikki selviää kyllä, hyvät ihmiset ovat hyviä vanhempia, muista se<3
Musta täällä on ihan realistisia kommentteja. Vauva on vauva alle vuoden, ja sen jälkeen on pärjättävä vielä vähintään 17 vuotta, joten ap:n on syytä ajatella pidemmällekin kuin vain vauva-aikaa. Tietenkin siitä selviää, mutta riittääkö se?
Siis aivan oikeastiko luulet ettei yksinhuoltaja voi kasvattaa lapsia ja elää onnellisena elämäänsä? Ihan älytön ajatus. Ja lapsissa on kyse muustakin kuin siitä että se on jokin 18vuotta huollettava asia.. vaikea selittää sulle jos et tajua. Perheessä on kyse muusta kuin siitä että "ton kans mun on nyt pärjättävä 17v". Selkeästi et itse tunne perheenperustamistarvetta kun et ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on parasta elämässä, ei mikään vanha tunnu miltään sen jälkeen. Selviät kyllä, lapsen tuoman onnen ymmärtää vasta, kun sen kokee. Jos sulla on tukiverkosto, selviät hienosti, selviät ilman tukiverkostoakin😊
Ihanasti sanottu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ilmaisi myös, että jos abortin teen niin en oo sen silmissä enää edes ihminen.. Haluaa sen muksun mutta ei mua.
Ap
Toi on henkistä väkivaltaa.
Valitettavasti en ennusta hyvää teidän yhteishuoltajuudellenne. Se on todella hedelmällinen maaperä käyttää henkistä väkivaltaa, helpointa ikinä tehdä toisen elämä todella vaikeaksi.
Et kuitenkaan kerro mitä itse sanoit tuota kommenttia ennen?
Rakastan miestäni ja kaikki on ok mutta silti lapset ovat tärkeintä maailmassa. Perusterve, fiksu ja "normaali" aikuinen ihminen pärjää kyllä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Sinun mielestäsi abortti ei tunnu oikealta, mutta sinä et ole lapsen ainoa vanhempi. Mies ilmaisi jo oman näkemyksensä asiaan lähtemällä.
Ilmaiskoon tuollainen mies mitä näkemyksiä tahansa, ei voi mieheksi edes kutsua, vässykkä. Lapsi kannattaa pitää, sitä katuisi loppuikänsä luultavasti jos aborttiin päätyisi. Luultavasti kömpii esille kun lapsi on syntynyt ja haluaa tutustua, kyllä se veri on vettä sakeampaa. Ainakin hän on elatusvelvollinen, maksut vaan aikanaan tilille. Pitäisi tuon ikäisen miehenkin tietää, että rakastelusta voi olla seurauksena todennäköisesti myös lapsi, joten kantakoon vastuunsa kuten mies tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ei nyt vaan tunnu oikeelta vaihtoehdolta. Ja oli miten oli, raskaana olen ja se asia ei ihmettelemällä muutu, maailmassa on varmaan tapahtunut kummempiakin juttuja. Ap
Voimia ap! Tietenkin sä selviät. Todella kamalia kommentteja täällä. Kyllä sen tietää jos lapsen haluaa ja siihen ei kellään ole mitään sanomista. Uskon että varmasti pärjäätte vauvan kanssa hyvin myös kaksin. <3 Anna miehen mennä. Osallistuu lapsen elämään jos osallistuu. Kaikki selviää kyllä, hyvät ihmiset ovat hyviä vanhempia, muista se<3
Musta täällä on ihan realistisia kommentteja. Vauva on vauva alle vuoden, ja sen jälkeen on pärjättävä vielä vähintään 17 vuotta, joten ap:n on syytä ajatella pidemmällekin kuin vain vauva-aikaa. Tietenkin siitä selviää, mutta riittääkö se?
Siis aivan oikeastiko luulet ettei yksinhuoltaja voi kasvattaa lapsia ja elää onnellisena elämäänsä? Ihan älytön ajatus. Ja lapsissa on kyse muustakin kuin siitä että se on jokin 18vuotta huollettava asia.. vaikea selittää sulle jos et tajua. Perheessä on kyse muusta kuin siitä että "ton kans mun on nyt pärjättävä 17v". Selkeästi et itse tunne perheenperustamistarvetta kun et ymmärrä.
Kirjoitin selviämisestä. Minä vain selvisin, en pystynyt enempään (jäin leskeksi lasten ollessa pieniä, myöhemmin sairastuin vakavasti). Lapset olisivat ansainneet enemmän, mutta rahkeet eivät riittäneet. Pärjättiin, ja ihan fiksuja aikuisia heistä kasvoi. Äitinä kuitenkin toivoisin, että olisin pystynyt parempaan, mutta "vaikea selittää sulle jos et tajua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa ikävältä... Tsemppiä ja voimia! Onko läheisiä tukenasi? Miehet osaavat olla niin sikoja..........
Pitää muistaa että av:lla on paljon veloja huutamassa aborttia aina koska itse vihaavat lapsia ja kukaan muukaan ei saisi tehdä lapsia missään tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vauva syntyy, sinua ei voisi enää vähempää kiinnostaa urpo ex-miehesi. SInnittele! Meillä alkoi raskausaikana mennä huonosti, itkeskelin jatluvasti hormonien edesauttamana. Kun vauva syntyi, heti synnäriltä lähtien olen ollut superonnellinen vauvasta vaikka välillä väsyttää. Miehenkin kanssa alkoi luistaa syntymän jälkeen paremmin. Ja oikeastaan minulle on se ja sama vaikkei luistaisi koska on niin ihana vauva.
101! Eikö se selviäminen muka riitä. Olisikos sinun lapsille parempi vaihtoehto ollut kuolema????
Elämää ei voi ennustaa. Jäit leskeksi ja sairastuitkin mutta lapsista kasvoi ihan ok.
Kysy lapsiltasi olisiko ollut parempi jos olisit abortoinut heidät varmmuden vuoksi!
Vierailija kirjoitti:
Ero voi tulla muuttuneessa tilanteessa, vaikka olisi seurusteltu jo pitkään. Yksikin pari oli asunut yhdessä jo 6 vuotta, kunnes menivät naimisiin ja pian sen jälkeen tuli ero. Uudet tilanteet kuten naimisiinmeno tai lapsen saaminen voivat laukaista asioita, joista ei ole ollut aiemmin tietoinen.
Onko ap:n mies epävakaa? Vai onko hän lähtenyt suhteeseen saadakseen lapsen? Outo tilanne.
Ap vaikuttaa epävakaalta. Viime yönä tapeltu rajusti, uhkailtu kaikella äärimmäisellä ja nyt on tieto että "lopullisesti" vaikkei yksiäkään kunnon yöunia ole nukuttu tässä välissä.
Epävakaana voi kuitenkin myös pärjätä ja jopa näin kun mieskin on jossain määrin epävakaa. Täytyy kuitenkin tehdä enemmän töitä itsensä kanssa ja suhteessa. Hakeutukaa terapiaan, on myös nettiterapioita.
Muistakaa kuitenkin lapsen etu! lapsen kuulleen ei uhkailla mitään, eikä mennä seinille. Jos ette siihen pysty niin joku muu ratkaisu pakko löytyä. Lapselle ei myöskään puhuta pahaa toisesta vanhemmasta.
Ei niitä tunteita kannata ottaa liian tosissaan. Ne menee ohi, laimenee ja sitten kun pystyy taas ajattelemaan selkeämmin on aika tehdä päätöksiä. Vasta sitten.
Kokemusta on12345 kirjoitti:
Kuulostaapa ikävältä... Tsemppiä ja voimia! Onko läheisiä tukenasi? Miehet osaavat olla niin sikoja..........
Miehenkin rehvasteli, että hän olisi voinut jättää sinut jo kun olit raskaana. Nyt on löytänyt hyvin epämääräisen naisen jolla on mt-ongelmia, ollut psykoosikin, hoidossa sen takia ja harrastanut itsensä myymistä jonka kautta miehenikin häneen tutustui. Tällainen ihminen menee perheen edelle, tuossa sanoi, ettei tule sitä naista jättämään. Pärjätään ilman häntäkin, sillä tässä perheessä minulla on rahat, hänellä tosin paremmat ansiotulot, mutta saakin sitten maksaa korkeat elatusrahat. Vähintä mitä mies voi tehdä, siis kunnian mies.
Vierailija kirjoitti:
101! Eikö se selviäminen muka riitä. Olisikos sinun lapsille parempi vaihtoehto ollut kuolema????
Elämää ei voi ennustaa. Jäit leskeksi ja sairastuitkin mutta lapsista kasvoi ihan ok.
Kysy lapsiltasi olisiko ollut parempi jos olisit abortoinut heidät varmmuden vuoksi!
No, selviäminen on minimi. Juuri siksi, että elämää ei voi ennustaa, lienee syytä ajatella pidemmällä tähtäimellä kuin vain vauvan kanssa pärjäämistä, se vauva-aika kun on kovin lyhyt. Abortin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Suurin osa ihmisistä "selviää" elämästä. Oma asenne ratkaisee. Vähälläkin voi selvitä paremmin kuin jossain 2 vanhemman palatsissa jossa onkin joku perhehelvetti. Meitä on moneen junaan.
Oma isäni oli täys paska ja olisin pärjännyt 100 kertaa paremmin ilman isääni kahden äitini kanssa!
Ei sen välttämättä tarvitse olla biologinen isä. Kunhan on vähintään yksi terve ja luotettava ja läsnäoleva mies lapsen elämässä, oli lapsi poika tai tyttö; sekä nais- ja mies-esikuvat ovat tärkeitä. Mieluiten enemmän kuin vähemmän.
Sama pätee äiteihin myös. Ei se biologinen äiti välttämättä ole tärkein, vaan joku luotettava, terve, ja läsnäoleva nainen lapsen elämässä. Voi olla mummi tai täti tai äitipuoli, kunhan on joku, johon lapsi voi luottaa ja joka hoitaa ja pitää hyvänä.