Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mies lähti viimeyönä lopullisesti
14.09.2018 |
Totesi vaan typerän riidan tuloksena, ettei meistä ole suhteeseen. Eipä tuo kovin väärässä tainnut olla, kamalan pahalta silti tuntuu ja mieli on täynnä pelkoa tulevaisuudesta. Ollaan seurusteltu vuoden alusta, sitä ennen tunnettu eilinen 10 vuotta.
Tai niin ainakin luulin, en tainnut oikeasti tuntea yhtään.
Olen 26 vuotias ja rv-viikkoja nyt takana 9. Lapsen kuitenkin haluaisin pitää, mutta nyt tuntuu ettei musta ole tähän, kaikki tuntuu olevan sekasin.
Löytyykö täältä ketään muuta raskausaikana yksin jäänyttä? Miten tästä selviää eteenpäin?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Minä tulin raskaaksi 19-vuotiaana yhdenillan jutusta ja päätin pitää lapsen. Päivääkään en ole katunut ja lapsella on aina ollut isä ja isän puoleinen suku elämässä mukana. Hyvin sitä pärjäsi ja nautin vauva-ajasta suunnattomasti, silloin sitä kasvoi vastuulliseksi ja hyväksi vanhemmaksi.
Tämä minun vauva täyttää ens talvena jo 18v 😊
Minun neuvo on, et luota tuntemuksiisi pitää lapsi, abortti kuitenkin on lopullinen ja sitä taatusti katuisi. Omaa lasta ei taatusti kadu, niin rakas se on 😊
Tsemppiä!
Ei aborttia kadu, jos se on omaan tilanteeseen se oikea ratkaisu.
Mulla on kaksi toivottuna alkunsa saanutta lasta, ja molempien hankkimista olen vaikeina hetkinä katunut. Onneksi vain lyhyen hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oot noin nuorena mennyt lisääntymään? Kannattaa ensin elää elämä ja sitten leikkiä perhettä.
26v on kyllä ihan parhaassa lisääntymisiässä, kolmenkympin jälkeen hedelmällisyys rupeaa laskemaan rajusti. Ja nuorena niitä lapsia jaksaa hoitaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se voi olla yhdestä riidasta poikki jos olette olleet yhdessä 10 vuotta. Ei kun vaan siltoja rakentamaan.
Mitä jos lukisit aloituksen ennen kuin tulet kommentoimaan? Tunteneet 10 v, seurustelleet vuoden alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)
Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.Mitäs apuja sitä nykyään on niin paljon saatavilla?
T. yh since -98
No yksinhuoltajakorotukset ainaki, mahdollisuus perhetyöntekijöihin (jos tulot ei oo kauheen hyvät), mahdollisuus hakea tukiperhettä, mahdollisuus laittaa lapsi päiväkotiin heti vanhempainrahakauden jälkeen, mahdollisuus tehdä 80% työviikkoa kun lapsi on pieni.
Muiden aikuisten seuraa voi hakea perhekahviloista jos aikuisia ei muuten oikein päivisin tapaa. Ja varmaan muitakin mitä en tiedä :)
Luulisin kyllä, että nämä ovat suunnilleen samoja juttuja kuin ysikytluvullakin, tarkoitin verrata nykytilannetta vähän kauemmas historiaanYksinhuoltajakorotus 50€/kk, tukiperheistä huutava pula, perhekahviloissa yhtä hiljaista kuin kotona. Perhetyöntekijät sanahelinää kuntien kukkaislupauksissa.
T. yh since 2014
En ole yh, mutta perhekahviloissa kävin mammalomalla. Siellä äipät istui ringissä ja puhuivat ylihintaisista lastenvaatteista. T-o-d-e-l-l-a tylsää. Joulun alla saattoi olla pieni pätkä keskustelua joululeipomuksista, jonka jälkeen mietittiin mistä sille NicoPetriinalle keksisi kivan tonttupuvun ostaa.
Mun kaverilla (totaali-yh) oli tukiperhe. En tiedä mikä meni vikaan, mutta ei lapsi siellä monta kertaa ehtinyt käydä, kun tälle tukiperheelle alkoi tulla "muita menoja" aina, kun lapsen sinne piti mennä. Oharit tulivat melko lyhyellä varoitusajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
Miten se on isätön, kun isä on ilmaissut, että jos ap tekee abortin hän ei ole edes ihminen ja isä haluaa sen lapsen pitää? Isä otti eron ap:sta, ei lapsesta.
Minun rakas entinen puoliso sanoin aikoinaan kuinka meille ainakin tulee vuoroviikot, jos ero tulee. Arvaa miten kävi? Elatusapu riita päällä käräjäoikeudessa, lukuisia aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, somepäityksiä kuinka tapailen narkkia ja lapset nähneet isänsä viimeksi viime vuoden marraskuussa, kun se lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli siis se, että kaipaisin muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta.
Iso osa porukasta on tainnu nousta tänään hieman väärällä jalalla, tai sit valitsin vaan epäauotuisan foorumin 😊ap
Eli asia vain naurattaa? Eikö suuri vastuu toisen elämästä paina ollenkaan? Kylläpä nyt toivon jotakin, mutta ääneen en sitä sano.
Olen Kolmen lapsen äiti ja en voi ymmärtää tuollaista lapsellista naureskella vakavan asian edessä...
Kahden äitinä samaa mieltä. Ap:n suhtautuminen raskauteen ja lapseen kuulostaa jotenkin pelottavan vastuuttomalta. Hirvittää lapsen puolesta.
Voi olla torjuntareaktiota tässä vaiheessa. Ymmärrettävästi tuossa vaiheessa on ajatukset sekaisin. Av on siitä outo palsta että joillekin ollaan huutamassa että ”tee abortti”, vaikka miten sanoisi ettei se tunnu oikealta, ja ”synnytä ja anna vaikka adoptioon tai pidä itse”, jos haluaa tehdä abortin.
Ja varmasti osa näistä huutelijoista on ”pro-life”-sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman sivu ollut itsellisiä naisia. Kyllä sinä pärjäät. Nykyään on vielä paljon apujakin saatavilla :)
Hyvä, että suhteen todellinen laita paljastui nyt eikä vasta kun vauva-arki olisi suunniteltu jo kahden varaan.Mitäs apuja sitä nykyään on niin paljon saatavilla?
T. yh since -98
No yksinhuoltajakorotukset ainaki, mahdollisuus perhetyöntekijöihin (jos tulot ei oo kauheen hyvät), mahdollisuus hakea tukiperhettä, mahdollisuus laittaa lapsi päiväkotiin heti vanhempainrahakauden jälkeen, mahdollisuus tehdä 80% työviikkoa kun lapsi on pieni.
Muiden aikuisten seuraa voi hakea perhekahviloista jos aikuisia ei muuten oikein päivisin tapaa. Ja varmaan muitakin mitä en tiedä :)
Luulisin kyllä, että nämä ovat suunnilleen samoja juttuja kuin ysikytluvullakin, tarkoitin verrata nykytilannetta vähän kauemmas historiaanLähtökohtaisesti kannattaa ajatella ns. vaikeimman kautta: tulet olemaan yksin lapsen kanssa, tulee tilanteita jolloin en saa apuja mistään, kannat yksin kaiken vastuun kaikesta koko ajan. Tähän kun valmistaudut, niin et tuudittaudu suotta kuvitelmiin ja epärealistiseen turvallisuudentunteeseen.
nimim. on kokemusta.
Tästä kannattaa lähteä joka tapauksessa. Lapsia vain sen verran, kuin jaksaa yksin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä ketju, hävetkää mammat. Ap kaipaa tukea, ei tuomitsemista ja aborttihuutelua.
Yh-äitinä pärjää eikä lapsi ole este elämälle. Jos haluat pitää lapsen, pidät hänet ja nautit raskaudesta ja lapsesta. Sä selviät. Ja lapsen isän kanssa sovitte asiat lastenvalvojan kautta. Parisuhde loppui, mutta on mahdollista rakentaa toimiva vanhemmuussuhde. Älä välitä katkerista kyynikkomammoista täällä. Realisti voi olla, mutta katkeruus on turhaa ja ei edistä mitään. Sä pärjäät. Muista se.
Enemmän tukea kaipaa se pieni ihminen. Tilastollisesti yksinhuoltajien lapsilla ei mene hyvin ja tästä syystä heitä ei saisi tehdä enää yhtään lisää. Myös isättömyys jättää lapseen aina jäljen. Tässä ajetaan jo ennen lapsen syntymään sen maassa makaavan lapsen yli aina uudestaa ja uudestaan. Tuo parisuhde tavallaan jatkuu sillä jatkuvalla riitelyllä kumpi vanhemmista saa tehdä mitäkin kun aletaan puhumaan tapaamisista, elatusmaksuissa, jne...
Ei ole pakko riidell. Asiat on mahdollista hoitaa kypsästi aj aikuismaisestikin. Itse olen ollut yh suurimman osan lasten elämää, mutta ei me isän kanssa riidellä asioista.
Tämä on vaan asia jota ei voi katsoa niiden vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi. Kenenkään muuhun ei voi luottaa kuin itseensä. Äitiys ei ole koskaan ole sitä miltä se näyttää muiden kertomana ajanvietteenä käytävällä keskustelupalstalla ja se loppujen lopuksi aika yksinäistä. Yksi kertoo tarinan siitä kuinka suloisesti tuhisevan lapsen kanssa mentiin sinne perhekahvilaan, jossa kaikki otti avosylin vastaan(todellisuudessa katsottiin lempeästi hymylen nenän vartta pitkin). Kuinka äidin sairastuessa kotiin tuli kunnan järjestämä hoitaja(todellisuudessa hoidit lapsen vasenmalla kädellä pää vessanpöntössä). Kuinka talouden olessa tiukaa apua saa erilaisten tukien muodossa.(todellisuudessa joudut pikkapippikierteenseen).
Elämä on aina riski. Kaikkihan voi mennä loistavasti tai päin persettä. Onnea kuintekin tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalle miehistä toisen lapsi on aina ja ikuisesti ongelma. Kun sen lapsen saat ,se on 100% ajasta siinä, et ole enää koskaan yksin vapaa hypähtämään treffeille tai muihin aikuisten juttuihin. Ellet hoida lapselle hoitopaikkaa, huom! se on yleensä työlästä! kaikki tavarat, ohjeet, missä lapsi suostuu nukkumaan, vierastaminen jne. Se ei ole vaan sanottu ja tehty alle kouluikäisen kanssa. Vasta yläkouluikäisen voi pidemmiksi tunneiksi jättää rennosti yksin, jos silloinkaan.
Uusperheessa lapsista saattaa tulla kahdenkerroksen väkeä, joilla eri määrä rahaa ja mukavuuksia käytössä. Kateutta, riittaa, katkeruutta. Ja se jatkuu loppuelämän.
Jos aiot olla loppuelämän lapsen kanssa kahden asumassa, siinäkin voi tulla kaikenlaista. Yksinäisyyttä ilman aikuisseuraa, saatat ripustautua lapseen ja sinun voi olla vaikea fasilitoida iän mukaista irtautumista. Toinen aikuinen on tärkeä väline tässä.
Jos isä merkitään isäksi, haluat osallistumista ja elastusta lapselle, siinä ei koskaan mikään summa ole molemmille osapuolille sopiva. Riitaa rahasta, riitaa "hoitovuoroista", riitaa matkoista ja ajoista, riitaa kuka hoitaa ja hankkii mitäkin, kuka vastuussa kun jotain menee rikki tai katoaa. Kun haluaisit lähteä lapsen kanssa reissuun, isä ei suostukaan ja jättää passihakemuksen allekirjoittamatta? Kun isä on merkitty, isän oikeus lapseen onkin suurempi sosiaalihuollossa kuin lapsen oikeus isään tai turvallisuuteen.
Jos leikit että isää ei ole olemassa, lapsi on juureton ja tämä tunne jatkuu läpi aikuisuuden.
Miten sinuun itseesu vaikuttaa abortinteko?
Lue. Ihmiset ovat kirjoittaneet kokemuksista. Sitten kun tiedät tarpeeksi, tee päätös tunteella.
Mulla on kaksi lasta jotka olen käytännössä kasvattanut yksin (erosimme ennen kuin tiesin odottavani toista, mies oli hyvin etäinen isä ensimmäiselle). Toisen lapsen kanssa on mennyt helpommin, koska hän ei muista aikaa että olisi asunut yhdessä isän kanssa. Esikoinen oli 3-vuotias isän muuttaessa pois ja oireilee asiasta vielä 4 vuoden jälkeenkin.
Yhden pienen kanssa pärjää vielä ihan mukavasti, kunhan hyväksyy sen että pari vuotta pitää elää täysin lapsen aikataulujen mukaan. Helpottaa kummasti, jos pystyt nukkumaan päivällä samaan aikaan kun lapsi on päiväunilla! Vielä muutama muu pointti kokemuksen rintaäänellä: vaikka sulla olisikin turvaverkko, vanhemmat ja tai ystäviä jotka ovat valmiita auttamaan, hanki silti lisää auttajia. Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu on tosi hyvä yhteistyötaho. Mullakin oli aluksi paljon ystäviä jotka ilmoittautuivat lastenhoitajiksi, mutta tosi paikan tullen heille ei koskaan sopinutkaan. Sun tapauksessa kuulostaa siltä, että ehkä isä aikoo olla aktiivisesti mukana lapsen elämässä, ja se on hyvä. Mitä paremmin sinä jaksat, sitä parempi äiti olet.
Muuten yksinhuoltajuus on merkinnyt mulle urakehityksen pysähtymistä, pienehkössä asunnossa asumista, omista säännöllisistä harrastuksista luopumista ja sitä, että 6 ekaa vuotta näin ystäviä pelkästään sillä tavalla, että lapset olivat mukana.
Kaikkea hyvää sulle, luota vaan siihen että vaikka elämä näyttää joskus synkältä, kaikki menee kuitenkin juuri niinkuin pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta ei kannata hankkia sillä mielellä, että sitoisi miehen. En tiedä, että onko tässä siitä ollut kyse, mutta yleensä.
Aika pian on kyllä lasta ryhdytty tekemään - pelkkä seurustelu on heikko pohja lapsen tekemiselle. Miehen tulisi olla paremmin sitoutunut. Avioliitto olisi vakavin osoitus, että on halu jakaa yhteinen elämä.
Vielä lisään tuohon äskeiseen kommenttiini, että sitten kun olet valmis tapailemaan uusia miehiä, markkinat ovat muuttuneet. Sun pitää silloin rajata kriteerit tarkkaan ja tapailla ainoastaan miehiä, jotka eivät näe lapsia ongelmana vaan ihanana osana normaalia elämää. Jos jonkun mielestä sun lapsi on ongelma, se ei ole oikea mies sulle eikä häneen kannata käyttää yhtään aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti lapsella pitäisi olla läheinen suhde myös biologisen isänsä kanssa. On selvä asia, että lapsen kehitys jää jotenkin vajaaksi ilman hyvää isäsuhdetta. Kyllä, naisparikaan ei ole sama asia kun tietää, että jossain on se biologisen perimän toinen puoli.
Näitä sitten terapiasohvilla kalliilla yritetään hoitaa kun on jäänyt trauma puuttuvasta isästä.
Ihme porukkaa jos kuollut lapsi on parempi kuin elävä lapsi.
Kyllä aikuinen nainen pärjää lapsen kanssa mainiosti jos vain haluaa.
En olisi ikinä tuossa iässä enää tehnyt aborttia. Joku raja ja vastuu.
Älä nyt vaan helvetissä tee aborttia jos jotkut katkerat täällä niin käskee. Ei ole enää kyse pelkästään sinusta ja miehestä vaan se vauva menee nyt kaiken paskan edelle. Et ole enää itse mikään lapsi.
En vastusta aborttia jos sille on oikea syy mutta nythän ei ole vaan pärjäät kyllä. Ero ei ole syy!
Pärjäät varmasti lapsen kanssa. Asiat hoituu kyllä! Miksi tehdä abortti, jos haluaa antaa lapselle elämän? Kaikki riippuu omasta asenteesta, mutta kyllä tukijoukot ovat tärkeät! Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen. :)
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan helvetissä tee aborttia jos jotkut katkerat täällä niin käskee. Ei ole enää kyse pelkästään sinusta ja miehestä vaan se vauva menee nyt kaiken paskan edelle. Et ole enää itse mikään lapsi.
En vastusta aborttia jos sille on oikea syy mutta nythän ei ole vaan pärjäät kyllä. Ero ei ole syy!
Mikä logiikka tuossa on? Jos pidät lapsen pitäneitä katkerina, miksi haluat, että ap pitää lapsen ja muuttuu katkeraksi?
Ero voi tulla muuttuneessa tilanteessa, vaikka olisi seurusteltu jo pitkään. Yksikin pari oli asunut yhdessä jo 6 vuotta, kunnes menivät naimisiin ja pian sen jälkeen tuli ero. Uudet tilanteet kuten naimisiinmeno tai lapsen saaminen voivat laukaista asioita, joista ei ole ollut aiemmin tietoinen.
Onko ap:n mies epävakaa? Vai onko hän lähtenyt suhteeseen saadakseen lapsen? Outo tilanne.
Voi voi. Kannattaa suhtautua realistisesti näihin "mahdollisuuksiin" hakea sitä ja tätä. Käytännössä tukiperheitä ei ole riittävästi, eli kaikki niitä eivät saa. Lisäksi ne ovat sosiaalihuollon harkittavissa olevia toimenpiteitä, jolloin enemmän tarvitsevat menevät aina ohi. Perhetyöntekijät - no jos löytyy päihde yms. rankkaa taustaa, niin varmaan joo, eipä muuten. Vajaan työviikon tekeminen on täysin kiinni tehtävästä ja työnantajasta, ei mikään subjektiivinen oikeus.
Lähtökohtaisesti kannattaa ajatella ns. vaikeimman kautta: tulet olemaan yksin lapsen kanssa, tulee tilanteita jolloin en saa apuja mistään, kannat yksin kaiken vastuun kaikesta koko ajan. Tähän kun valmistaudut, niin et tuudittaudu suotta kuvitelmiin ja epärealistiseen turvallisuudentunteeseen.
nimim. on kokemusta.