Lue keskustelun säännöt.
Riku Rantala: ”Miehuus nousee pelosta, ja tätä naiset eivät ymmärrä.”
13.09.2018 |
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Naiset, kumman miehen valitsisitte?
Ainiin, ette voi valita A:ta koska silloin olisitte mieheltä liikaa vaativa feminatsimainen nykynainen. Valitkaa siis B, koska teidän kuuluu ymmärtää, tukea ja auttaa tuon tyyppistä miestä. Lisäksi tietenkin antaa pimperoa. Muistakaa ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Olenkin mies C, vähän kaikkea tuota ja paljon muuta
Et voi olla kaikkia noita, koska osa kumoaa toisensa. Voit toki vapaasti kertoa millainen olet. Mä tunnen oikeasta elämästä molemmat esimerkit.
Pidä suusi kiinni jos et mitää mistää tiijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?
Eteenpäinpyrkiminen on juuri tuollaista puuhastelua, passiivisuuden vastakohta. Tottakai välillä pitää pysähtyä vain miestiskelemään ja nautiskelemaan elämästä. Mä en ymmärrä mikä tuossa pointissa oli vaikea ymmärtää. Onko nyt jokin ihme, että naiset haluaisivat mieluummin ahkeran miehen kuin patalaiskan?
Been on death row kirjoitti:
K kirjoitti:
District attorneys office kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies on aina syyllinen ja nainen on aina uhri!
Eileen Wuornos-vainaa ainakin tuomittiin jenkeissä taannoin syylliseksi monenkin miehen murhaan ja palkinnoksi siitä tuli 'lethal injection'.
Silleen vaan kävi, muuta ei voi siitä tapauksesta sanoa.
Aika kaukaa haettua joku Aileen Wuornos tähän keskusteluun...
Naissarjamurhaajia on mitättömästi. Useimpia miessarjamurhaajia naiset eivät ole kohdelleet erityisen huonosti. Aileen Wuornos taas prostituoituna oli tottunut jatkuvaan miesten kauheaan käytökseen häntä kohtaan. Prostituoitutaustastaan johtuen ja ilman koulutusta Aileen Wuornos ei päässyt "alaltaan" pois. Ala taas varmasti syvensi päihdeongelmaa.
Enemmän minä ymmärrän Aileen Wuornoksen rikoksia kuin vaikka jotain sen Madsenin sukellusveneessä murhaamista. Tai miten vaikka Breivik oli niin kaltoin kohdeltu, että piti ampua hänelle vieraita nuoria..?
No, tämä on mielipiteeni ja en kannata väkivaltaa yleisesti mitenkään.
No tietysti ymmärrät myös niitä Charles Mansoninkin 'opetuslapsia' jotka hän manipuloi esim. elokuvaohjaaja Roman Polanskin puolison,näyttelijä Sharon Taten murhaan v. 1969 ? (Tate oli murhan tapahtuessa 8 :lla kuukaudella raskaana). Tapaus pöyristytti aikanaan uutisissa ympäri maailmaa poikkeuksellisella raakuudellaan. Mansonin 'opetuslapsia' olivat mm. Leslie VanHouten, Susan Atkins ja (oliko se nyt muistaakseni Patricia) Krehnwinkel ym. (pääasiassa) NAISET, jotka Manson taitavasti indoktrinoi ja manipuloi murhien tekemiseen puolestaan.
Luepa noiden Mansonin jengiläisten taustoista. Usea oli pintasievästä, mutta rikkinäisestä kodista jotka olivat aikoinaan hajonneet sisäisesti ja ulkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on tapana irvailla naisten harmittomille ja positiivisille ja humoristisille asioille, kuten nyt vaikka naistenlehdille tai enkelikursseille tai horoskoopeille (jotka menee puhtaasti sinne huumoriosastolle). Ihan kuin miehinen versio joka asiasta ei olisi ihan toisella tasolla ja paljon pahempi. Miestenlehdet vs. naistenlehdet, naisten enkelikurssit ja yksisarvishoidot vs. uskonnon lieveilmiöinä kuolevat ihmiset ja raiskatut lapset. Irvaillaan lehtijutulle jossa pari hörhöä äitiä juottaa lapsilleen hopeavettä (mikä onkin järkyttävää), mutta se unohtuu mainita että hopeaveden huijaavat naisille sitä valmistavat miehet. Ja niin edelleen.
Akat pannaan tappelemaan keskenään, ja yleisö saa nauraa.
Tämä siis on perusasetelma, näistä ne noitaoikeudenkäynnitkin lähti. Saatiin viihdettä kansalle, kun keskenään riitelevät höpsöt mummot syyttivät toinen toistaan.
Arvoisat alapeukuttajat, tämä on tutkittu fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen itse tosi rikkinäisestä kodista, missä oli silmitöntä väkivaltaa lähinnä isäni toimesta äitiäni kohtaan. Saimme me lapsetkin toki osamme isämme väkivaltaisuudesta.
Ei sitä väkivaltaa silti tarvitse jatkaa omassa elämässään.
Oman kotini mallin takia kai aikoinaan valitsin ennen aina ns. huonoja miehiä, joita moni nainen ei olisi katsonut hetkeäkään. Kun oma koti on täydellisen pinnan alla ollut pelottavan sekopäinen, sitä pitää normaalina monia asioita, mitkä eivät ole normaaleja.
Olisi ymmärrettävää, kai, jos olisin itse väkivaltainen, mutten ole.
Arvatkaa, mitä isäni sanoi, kun pikkutyttönä olin innoissani koulumenestyksestäni ja mietin iloissani, mitä alkaisin tehdä ns. isona. Pahempaa kuin väkivalta oli se, että isäni sanoi: "Ala myymään p***että. "
Koin tuon sanomisen niin kauheana, etten kuin vasta aikuisena puhunut tuosta asiasta muille.
Väkivaltaa pahempaa ovat kyllä joskus pelkät sanat. Muistan vieläkin, miten kaikki ilo ja innostus lähti minusta pois ja olin kuin nyrkillä lyöty, vaikka kyseessä oli "vain" sanat.
En ole näin aikuisena ollut kohta 15 vuoteen isäni kanssa tekemisissä. Äitini kanssa olen tekemisissä, mutta joskus minua yhä suututtaa se, ettei äitini ollut vahva ja lähtenyt jo kauan sitten isäni luota, jotta meillä lapsilla olisi ollut parempi elämä.
Isäni oli 5-vuotiaana menettänyt äitinsä ja äidin tilalle oli tullut isän uusi vaimo, joka vihasi isääni.
Isäni on ollut lapsuutensa ihan heitteillä, kun isäni isä oli vielä ns. tuurijuoppo eli hän saattoi viikoiksi kadota juomisreissuillensa. Sinä aikana äitipuoli oli tietenkin kammottava isääni kohtaan.
SILTI en ymmärrä, miksi isäni purki naisvihaansa myös minua kohtaan.
Tuo "myy pe***settä" -juttu oli kammottava, sillä olin ehkä vasta joku 8-vuotias ja menestyin koulussa erinomaisesti siitä huolimatta, että kotielämäni oli vanhempieni takia täyttä kuraa.
Meillä muuten oli ulkoisesti ns. täydelliset puitteet. Siksi kai vielä nykyäänkin joskus pidän vähän epäillyttävinä koteja, joissa on KAIKKI ojennuksessa ja matonhapsutkin on harjattu riviin.
(Tähän tasa-arvokeskusteluun liittyen: En arvosta isääni, joka jatkoi tuota lapsuutensa sontaa omassa perheessään. En aina arvosta äitiäni, joka antoi kaiken tämän tapahtua puuttumatta siihen aktiivisemmin.
Äitinikin tuli ihan risasta ja väkivaltaisesta perheestä. Kun on kahden tällaisen vanhemman lapsi, on kovin vaikea kuitenkin hyväksyä sitä, että miten sitä itse syntyi juuri tuollaiseen kotiin. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?
Eteenpäinpyrkiminen on juuri tuollaista puuhastelua, passiivisuuden vastakohta. Tottakai välillä pitää pysähtyä vain miestiskelemään ja nautiskelemaan elämästä. Mä en ymmärrä mikä tuossa pointissa oli vaikea ymmärtää. Onko nyt jokin ihme, että naiset haluaisivat mieluummin ahkeran miehen kuin patalaiskan?
No minä olen nainen joten älä nyt hyvä ihminen puhu koko sukupuolen puolesta ja hyökkää silmille. Esimerkit A ja B olivat täysin naurettavia, ja tekemällä tehty niin että vaan toinen on normaali ja toinen runkkaushirviö.
Pakollisten kotitöiden jakamisesta ja oma-aloitteisesta/sovitusta tekemisestä en tingi yhtään, mutta en vaadi mitään harrastelijanikkarointia saatika halua miestä tekemään ammattilaisten töitä ja hajottamaan paikkoja. Moni mieskin kokee ahdistavana sen, että miehen pitää hoitaa ns. miesten työt ja olla joku ihmeen timpuri. En myöskään halua että minua painostetaan puuhastelemaan jos en tällä viikolla halua tai jaksa leipoa, kutoa tai pyrkiä eteenpäin.
Et vieläkään vastannut kysymykseeni palkkatöistä, onko se jokin ihmisarvon mitta jos ei ole niitä? Ja kuka valitsee itse olevansa masentunut, sekin vielä.
Minustakin nuo tyypit A ja B olivat täydellisiä ääripäitä. Aika harva (mies tai nainen, näin tasa-arvoisesti) on toimiltaan noin ääripää.
Tuskinpa kukaan haluaa kumppanikseen pornoaddiktia, muttei työnarkomaanikaan aina unelmakumppani ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Nainen ei ymmärrä, että miehellä on paineita pärjätä. Ja mies ei ymmärrä, että naisellakin on nykypäivänä paineita pärjätä; ja olla hyvä äiti ja sympaattinen hyvin siivoava kumppani. Raskasta on.
Onneksi kuitenkin nykyään tuota elämän raskautta on jaettu, niin että sekä miehet että naiset kokevat paineita niin ikään työelämässä pärjäämisestä, lasten-, ja kodinhoidostakin. Tämä on meidän yhteinen kysymyksemme, ja yhdessä se tulee ratkaistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?
Eteenpäinpyrkiminen on juuri tuollaista puuhastelua, passiivisuuden vastakohta. Tottakai välillä pitää pysähtyä vain miestiskelemään ja nautiskelemaan elämästä. Mä en ymmärrä mikä tuossa pointissa oli vaikea ymmärtää. Onko nyt jokin ihme, että naiset haluaisivat mieluummin ahkeran miehen kuin patalaiskan?
No minä olen nainen joten älä nyt hyvä ihminen puhu koko sukupuolen puolesta ja hyökkää silmille. Esimerkit A ja B olivat täysin naurettavia, ja tekemällä tehty niin että vaan toinen on normaali ja toinen runkkaushirviö.
Pakollisten kotitöiden jakamisesta ja oma-aloitteisesta/sovitusta tekemisestä en tingi yhtään, mutta en vaadi mitään harrastelijanikkarointia saatika halua miestä tekemään ammattilaisten töitä ja hajottamaan paikkoja. Moni mieskin kokee ahdistavana sen, että miehen pitää hoitaa ns. miesten työt ja olla joku ihmeen timpuri. En myöskään halua että minua painostetaan puuhastelemaan jos en tällä viikolla halua tai jaksa leipoa, kutoa tai pyrkiä eteenpäin.
Et vieläkään vastannut kysymykseeni palkkatöistä, onko se jokin ihmisarvon mitta jos ei ole niitä? Ja kuka valitsee itse olevansa masentunut, sekin vielä.
Kai nyt perheessä jossa on lapsia on hyvä jos molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jos se ei jostain syystä onnistu, niin silloin olisi hyvä että kotona oleva puoliso puuhastelisi jotain muuta järkevää elämässään.
Sitä patsi viestin kirjoittaja kysyi millainen on itseään kehittävä eteenpäin pyrkivä ihminen. Ja kun annoin esimerkkejä siitä niin suututtiin. En sanonut että yhden ihmisen olisi täytettävä kaikki kriteerit. Esimerkissä on tarkoitullisesti ääripäät, jotta pointti tulisi selväksi. Mutta näköjään AV:lla käy vain porukkaa joille täytyy vääntää rautalangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin nuo tyypit A ja B olivat täydellisiä ääripäitä. Aika harva (mies tai nainen, näin tasa-arvoisesti) on toimiltaan noin ääripää.
Tuskinpa kukaan haluaa kumppanikseen pornoaddiktia, muttei työnarkomaanikaan aina unelmakumppani ole.
Esimerkissä ei sanottu, että A on työnarkomaani, vai sanottiinko?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?
Eteenpäinpyrkiminen on juuri tuollaista puuhastelua, passiivisuuden vastakohta. Tottakai välillä pitää pysähtyä vain miestiskelemään ja nautiskelemaan elämästä. Mä en ymmärrä mikä tuossa pointissa oli vaikea ymmärtää. Onko nyt jokin ihme, että naiset haluaisivat mieluummin ahkeran miehen kuin patalaiskan?
No minä olen nainen joten älä nyt hyvä ihminen puhu koko sukupuolen puolesta ja hyökkää silmille. Esimerkit A ja B olivat täysin naurettavia, ja tekemällä tehty niin että vaan toinen on normaali ja toinen runkkaushirviö.
Pakollisten kotitöiden jakamisesta ja oma-aloitteisesta/sovitusta tekemisestä en tingi yhtään, mutta en vaadi mitään harrastelijanikkarointia saatika halua miestä tekemään ammattilaisten töitä ja hajottamaan paikkoja. Moni mieskin kokee ahdistavana sen, että miehen pitää hoitaa ns. miesten työt ja olla joku ihmeen timpuri. En myöskään halua että minua painostetaan puuhastelemaan jos en tällä viikolla halua tai jaksa leipoa, kutoa tai pyrkiä eteenpäin.
Et vieläkään vastannut kysymykseeni palkkatöistä, onko se jokin ihmisarvon mitta jos ei ole niitä? Ja kuka valitsee itse olevansa masentunut, sekin vielä.
Kai nyt perheessä jossa on lapsia on hyvä jos molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jos se ei jostain syystä onnistu, niin silloin olisi hyvä että kotona oleva puoliso puuhastelisi jotain muuta järkevää elämässään.
Sitä patsi viestin kirjoittaja kysyi millainen on itseään kehittävä eteenpäin pyrkivä ihminen. Ja kun annoin esimerkkejä siitä niin suututtiin. En sanonut että yhden ihmisen olisi täytettävä kaikki kriteerit. Esimerkissä on tarkoitullisesti ääripäät, jotta pointti tulisi selväksi. Mutta näköjään AV:lla käy vain porukkaa joille täytyy vääntää rautalangasta.
En minä ole mistään suuttunut, itse olet hyökkäävä etkä näy ymmärtävän toisten pointteja. Aikuisille ihmisille voi keskustella harmaan sävyin eikä laittaa esimerkiksi mustaa ja valkoista kuten itse teit. "Olisi hyvä jos käytäisiin töissä". No tottakai olisi, se vaan ei ole aina mahdollista. Puuhastelu-sana tuo muuten mieleen toimeliaisuuden, jota eräät poliitikot käyttävät ihmisten syyllistämiseen. Jotain pitää puuhastella, vaikka yhdeksällä eurolla päivässä.
Kun täällä muuten aina keskustellaan naisten oletetuista suurista vaatimuksista niin yleensä olen niistä jyrkästi eri mieltä. Tuon olethan-työelämässä-mantran voisi kyllä joskus jättää pois ilmoituksista, koska nykyään on paljon pätkä- ja kausitöitä ja aikuisopiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?
Eteenpäinpyrkiminen on juuri tuollaista puuhastelua, passiivisuuden vastakohta. Tottakai välillä pitää pysähtyä vain miestiskelemään ja nautiskelemaan elämästä. Mä en ymmärrä mikä tuossa pointissa oli vaikea ymmärtää. Onko nyt jokin ihme, että naiset haluaisivat mieluummin ahkeran miehen kuin patalaiskan?
No minä olen nainen joten älä nyt hyvä ihminen puhu koko sukupuolen puolesta ja hyökkää silmille. Esimerkit A ja B olivat täysin naurettavia, ja tekemällä tehty niin että vaan toinen on normaali ja toinen runkkaushirviö.
Pakollisten kotitöiden jakamisesta ja oma-aloitteisesta/sovitusta tekemisestä en tingi yhtään, mutta en vaadi mitään harrastelijanikkarointia saatika halua miestä tekemään ammattilaisten töitä ja hajottamaan paikkoja. Moni mieskin kokee ahdistavana sen, että miehen pitää hoitaa ns. miesten työt ja olla joku ihmeen timpuri. En myöskään halua että minua painostetaan puuhastelemaan jos en tällä viikolla halua tai jaksa leipoa, kutoa tai pyrkiä eteenpäin.
Et vieläkään vastannut kysymykseeni palkkatöistä, onko se jokin ihmisarvon mitta jos ei ole niitä? Ja kuka valitsee itse olevansa masentunut, sekin vielä.
Kai nyt perheessä jossa on lapsia on hyvä jos molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jos se ei jostain syystä onnistu, niin silloin olisi hyvä että kotona oleva puoliso puuhastelisi jotain muuta järkevää elämässään.
Sitä patsi viestin kirjoittaja kysyi millainen on itseään kehittävä eteenpäin pyrkivä ihminen. Ja kun annoin esimerkkejä siitä niin suututtiin. En sanonut että yhden ihmisen olisi täytettävä kaikki kriteerit. Esimerkissä on tarkoitullisesti ääripäät, jotta pointti tulisi selväksi. Mutta näköjään AV:lla käy vain porukkaa joille täytyy vääntää rautalangasta.
En minä ole mistään suuttunut, itse olet hyökkäävä etkä näy ymmärtävän toisten pointteja. Aikuisille ihmisille voi keskustella harmaan sävyin eikä laittaa esimerkiksi mustaa ja valkoista kuten itse teit. "Olisi hyvä jos käytäisiin töissä". No tottakai olisi, se vaan ei ole aina mahdollista. Puuhastelu-sana tuo muuten mieleen toimeliaisuuden, jota eräät poliitikot käyttävät ihmisten syyllistämiseen. Jotain pitää puuhastella, vaikka yhdeksällä eurolla päivässä.
Kun täällä muuten aina keskustellaan naisten oletetuista suurista vaatimuksista niin yleensä olen niistä jyrkästi eri mieltä. Tuon olethan-työelämässä-mantran voisi kyllä joskus jättää pois ilmoituksista, koska nykyään on paljon pätkä- ja kausitöitä ja aikuisopiskelua.
Samaa mieltä, sen ei pitäisi olla ehdoton vaatimus. Mutta se on ehdoton vaatimus, että mies tekisi edes jotain järkevää elämällään, eikä möllöttäisi passiivisena kotonaan.
t: sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin nuo tyypit A ja B olivat täydellisiä ääripäitä. Aika harva (mies tai nainen, näin tasa-arvoisesti) on toimiltaan noin ääripää.
Tuskinpa kukaan haluaa kumppanikseen pornoaddiktia, muttei työnarkomaanikaan aina unelmakumppani ole.
Esimerkissä ei sanottu, että A on työnarkomaani, vai sanottiinko?????
Miksi kuvailet näköjään itsesi A-mieheksi, kun näin koville ottaa yksi sana..?
Tuo B-tyypin mies on karmean miehen perikuva, joten tiedät itsekin, että noista jokainen nainen valitsisi A-miehen.
Mitä järkeä tässä koko kysymyksessä oli? Sekö, että ottavatko naiset mieluummin kysymyksen kysyjän kuin jonkun miehen irvikuvanko..?
En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?
Eteenpäinpyrkiminen on juuri tuollaista puuhastelua, passiivisuuden vastakohta. Tottakai välillä pitää pysähtyä vain miestiskelemään ja nautiskelemaan elämästä. Mä en ymmärrä mikä tuossa pointissa oli vaikea ymmärtää. Onko nyt jokin ihme, että naiset haluaisivat mieluummin ahkeran miehen kuin patalaiskan?
No minä olen nainen joten älä nyt hyvä ihminen puhu koko sukupuolen puolesta ja hyökkää silmille. Esimerkit A ja B olivat täysin naurettavia, ja tekemällä tehty niin että vaan toinen on normaali ja toinen runkkaushirviö.
Pakollisten kotitöiden jakamisesta ja oma-aloitteisesta/sovitusta tekemisestä en tingi yhtään, mutta en vaadi mitään harrastelijanikkarointia saatika halua miestä tekemään ammattilaisten töitä ja hajottamaan paikkoja. Moni mieskin kokee ahdistavana sen, että miehen pitää hoitaa ns. miesten työt ja olla joku ihmeen timpuri. En myöskään halua että minua painostetaan puuhastelemaan jos en tällä viikolla halua tai jaksa leipoa, kutoa tai pyrkiä eteenpäin.
Et vieläkään vastannut kysymykseeni palkkatöistä, onko se jokin ihmisarvon mitta jos ei ole niitä? Ja kuka valitsee itse olevansa masentunut, sekin vielä.
Kai nyt perheessä jossa on lapsia on hyvä jos molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jos se ei jostain syystä onnistu, niin silloin olisi hyvä että kotona oleva puoliso puuhastelisi jotain muuta järkevää elämässään.
Sitä patsi viestin kirjoittaja kysyi millainen on itseään kehittävä eteenpäin pyrkivä ihminen. Ja kun annoin esimerkkejä siitä niin suututtiin. En sanonut että yhden ihmisen olisi täytettävä kaikki kriteerit. Esimerkissä on tarkoitullisesti ääripäät, jotta pointti tulisi selväksi. Mutta näköjään AV:lla käy vain porukkaa joille täytyy vääntää rautalangasta.
En minä ole mistään suuttunut, itse olet hyökkäävä etkä näy ymmärtävän toisten pointteja. Aikuisille ihmisille voi keskustella harmaan sävyin eikä laittaa esimerkiksi mustaa ja valkoista kuten itse teit. "Olisi hyvä jos käytäisiin töissä". No tottakai olisi, se vaan ei ole aina mahdollista. Puuhastelu-sana tuo muuten mieleen toimeliaisuuden, jota eräät poliitikot käyttävät ihmisten syyllistämiseen. Jotain pitää puuhastella, vaikka yhdeksällä eurolla päivässä.
Kun täällä muuten aina keskustellaan naisten oletetuista suurista vaatimuksista niin yleensä olen niistä jyrkästi eri mieltä. Tuon olethan-työelämässä-mantran voisi kyllä joskus jättää pois ilmoituksista, koska nykyään on paljon pätkä- ja kausitöitä ja aikuisopiskelua.
Samaa mieltä, sen ei pitäisi olla ehdoton vaatimus. Mutta se on ehdoton vaatimus, että mies tekisi edes jotain järkevää elämällään, eikä möllöttäisi passiivisena kotonaan.
t: sama
Sama vaatimus on naiselle myös, että tekee jotain. Toki voi olla opiskelija. Yllättävän vanhanaikaista asennetta on naisilla ja miehillä kun miettiin. vaikka tasa-arvosta jauhetaan, mutta monesti se on pelkkää juhlapuhetta.
t. pekka666
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin nuo tyypit A ja B olivat täydellisiä ääripäitä. Aika harva (mies tai nainen, näin tasa-arvoisesti) on toimiltaan noin ääripää.
Tuskinpa kukaan haluaa kumppanikseen pornoaddiktia, muttei työnarkomaanikaan aina unelmakumppani ole.
Esimerkissä ei sanottu, että A on työnarkomaani, vai sanottiinko?????
Miksi kuvailet näköjään itsesi A-mieheksi, kun näin koville ottaa yksi sana..?
Tuo B-tyypin mies on karmean miehen perikuva, joten tiedät itsekin, että noista jokainen nainen valitsisi A-miehen.
Mitä järkeä tässä koko kysymyksessä oli? Sekö, että ottavatko naiset mieluummin kysymyksen kysyjän kuin jonkun miehen irvikuvanko..?
En ymmärrä.
Olet oikeassa: et ymmärräkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Joo prinssejä tosiaan. Sellainen omaan silmään miellyttävä (skaalaan mahtuu monen tyyppistä miestä), omanikäinen, fiksu, edes jollain tapaa eteenpäin pyrkivä tyyppi ois kelvannut enemmän kuin hyvin. Mitäs on ollutkaan tarjolla tässä vuosien varrella: ylipainoisia, huomattavasti vanhempia, passiivisia joilla ei ole mitään yritystä kehittää itseään tai päästä elämässään eteenpäin, alkoholisteja tai muita riippuvuuksia omaavia jne. Itse en vaadi mitään sellaista mitä en pysty itse tarjoamaan.
Tuolta löytyy juuri se, minkä takia nykynaista ei kannattaisi järjestääkään itselleen kiviriipaksi.
Naisilla on ainakin nykyään joku ihmeen vimma "kehittää itseään ja päästä elämässä eteenpäin".
Mitä se edes tarkoittaa?
Käytännössä se näkyy pariutuneen naisen elämässä niin, että pitää sättiä miestään ja vaatia siltä koko ajan jotain. Ihan sama mitä, mutta vaatimusta vaatimuksen perään tulee, mikään ei koskaan ole hyvin.
Miehelle usein ihan riittää se, mitä jo on. Ei tarvitsisi enää mitään, mutta naisen on pakko olla koko ajan tyyytymätön siihen nykytilaan.
Taitaa ainakin meillä käydä kohta niin, että asun mielummin yksin kuin vaatimuslistan kanssa.
Mies A on itseään kehittävä, elämässään eteenpäin pyrkivä mies. Hän on kouluttautunut alalle joka häntä aidosti kiinnostaa. A on palkkatöissä ja omalta osaltaan osallistuu perheen elättämiseen. A:lla on mielekkäitä harrastuksia ja on asettanut itselleen pieniä tavoitteita niissä kehittymisessä. A on halukas osallistumaan perheen kanssa puuhasteluun ja esimerkiksi pienien projektien toteuttamiseen, kuten kasvihuoneen rakentamiseen. A ei ole helposti masentuvaa passiivista sorttia, koska hän täyttää elämänsä pienillä järvevillä puuhasteluilla.
Mies B viihtyy lähinnä kotonaan pelejä pelaten. B:llä ei ole töitä, eikä hän myöskään halua työllistyä. B:lle maistuu päivittäinen kaljan lipittäminen ja roskaruoan syöminen. B on koukussa pornoon joten harrastuksiin kuuluu siis ahkera runkkailu, muita harrastuksia ei sitten juuri olekaan, paitsi tietty ne pelit. B:llä ei ole mitään elämänsuunnitelmia eikä edes pienen pieniä tavoitteita, hänen elämänmottonsa on "ei oo pakko jos ei haluu".
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?
Eteenpäinpyrkiminen on juuri tuollaista puuhastelua, passiivisuuden vastakohta. Tottakai välillä pitää pysähtyä vain miestiskelemään ja nautiskelemaan elämästä. Mä en ymmärrä mikä tuossa pointissa oli vaikea ymmärtää. Onko nyt jokin ihme, että naiset haluaisivat mieluummin ahkeran miehen kuin patalaiskan?
No minä olen nainen joten älä nyt hyvä ihminen puhu koko sukupuolen puolesta ja hyökkää silmille. Esimerkit A ja B olivat täysin naurettavia, ja tekemällä tehty niin että vaan toinen on normaali ja toinen runkkaushirviö.
Pakollisten kotitöiden jakamisesta ja oma-aloitteisesta/sovitusta tekemisestä en tingi yhtään, mutta en vaadi mitään harrastelijanikkarointia saatika halua miestä tekemään ammattilaisten töitä ja hajottamaan paikkoja. Moni mieskin kokee ahdistavana sen, että miehen pitää hoitaa ns. miesten työt ja olla joku ihmeen timpuri. En myöskään halua että minua painostetaan puuhastelemaan jos en tällä viikolla halua tai jaksa leipoa, kutoa tai pyrkiä eteenpäin.
Et vieläkään vastannut kysymykseeni palkkatöistä, onko se jokin ihmisarvon mitta jos ei ole niitä? Ja kuka valitsee itse olevansa masentunut, sekin vielä.
Kai nyt perheessä jossa on lapsia on hyvä jos molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jos se ei jostain syystä onnistu, niin silloin olisi hyvä että kotona oleva puoliso puuhastelisi jotain muuta järkevää elämässään.
Sitä patsi viestin kirjoittaja kysyi millainen on itseään kehittävä eteenpäin pyrkivä ihminen. Ja kun annoin esimerkkejä siitä niin suututtiin. En sanonut että yhden ihmisen olisi täytettävä kaikki kriteerit. Esimerkissä on tarkoitullisesti ääripäät, jotta pointti tulisi selväksi. Mutta näköjään AV:lla käy vain porukkaa joille täytyy vääntää rautalangasta.
En minä ole mistään suuttunut, itse olet hyökkäävä etkä näy ymmärtävän toisten pointteja. Aikuisille ihmisille voi keskustella harmaan sävyin eikä laittaa esimerkiksi mustaa ja valkoista kuten itse teit. "Olisi hyvä jos käytäisiin töissä". No tottakai olisi, se vaan ei ole aina mahdollista. Puuhastelu-sana tuo muuten mieleen toimeliaisuuden, jota eräät poliitikot käyttävät ihmisten syyllistämiseen. Jotain pitää puuhastella, vaikka yhdeksällä eurolla päivässä.
Kun täällä muuten aina keskustellaan naisten oletetuista suurista vaatimuksista niin yleensä olen niistä jyrkästi eri mieltä. Tuon olethan-työelämässä-mantran voisi kyllä joskus jättää pois ilmoituksista, koska nykyään on paljon pätkä- ja kausitöitä ja aikuisopiskelua.
Samaa mieltä, sen ei pitäisi olla ehdoton vaatimus. Mutta se on ehdoton vaatimus, että mies tekisi edes jotain järkevää elämällään, eikä möllöttäisi passiivisena kotonaan.
t: sama
Sama vaatimus on naiselle myös, että tekee jotain. Toki voi olla opiskelija. Yllättävän vanhanaikaista asennetta on naisilla ja miehillä kun miettiin. vaikka tasa-arvosta jauhetaan, mutta monesti se on pelkkää juhlapuhetta.
t. pekka666
Samaa mieltä. Itse pystyn itse asiassa tarjoamaan samoja asioita takaisin päin mitä "vaadin" kumppanilta.
t: sama
Itse kärsin niin kovista uniongelmista, että se estää aika tehokkaasti sekä opiskelun että työnteon.
Huomasin kyllä esim. Tinderissä, että kun ei ole kerrottavana työpaikkaa tai koulupaikkaa, niin montaa ei kiinnosta. Jotenkin tavallaan sekin on tosi suvaitsematonta. En minä ole ajatellut esim. toisten rahoilla elää. Pärjään ihan omillani.
Itse "siedin" niinä aikoina, kun itse raadoin töissä aamusta yöhön miehiä, jotka ns. eivät tehneet mitään. Mutta nämä miehet mm. joivat ja eivät tehneet mitään vähänkään järkevää. Niiltä miehiltä ei olisi onnistunut edes huonekasvin hengissä pitäminen.
Onneksi minulla nyt on tosi kunnollinen ja vaativaa työtä tekevä mies. Kaikille en ollutkaan kuin ihmisroska, koska olen vakavasti uniongelmainen ja siksi sairaseläkkeellä.
Mieheni on niin paljon töissä, että tämä minun sairaseläkeläisyys on siten "etu", että jos minäkin tekisin yhtä paljon töitä kuin mies, emme olisi varmaan koskaan yhdessä, koska siihen ei olisi aikaa.
Koska mies uurastaa kovasti, minä yhdessä ollessamme tykkään häntä vähän ns. passata. Toisaalta, jos minulla ikinä on jokin hätä, mies on aina auttamassa ja tukena.
Älkää nyt liikaa tuomitko sen perusteella ihmisiä, onko joku töissä tai koulussa.
Mieheni ex-kumppani uranaisena lähti 16 vuoden suhteesta kauas ulkomaille työn takia. Se on minun onneni. Minä en ole häipymässä minnekään ja se taas on mieheni onni.
Ketju on lukittu.
Mikähän tämänkin esimerkin tarkoitus on? Listata kaksi täysin vastakkaista mielikuvitusolentoa?
Vastuu perheestä ja kotitöistä pitää ottaa kummankin sukupuolen. Kunnosta pitää toki pitää huolta oman terveyden ja mikä ettei myös ulkonäön takia. Mutta vaikka olenkin varmasti nirso muilla kriteereillä en ymmärrä sitä miksi miehen tai naisenkaan pitäisi koko ajan puuhastella ja pyrkiä jotenkin mystisesti eteenpäin? Harrastan itse jonkin verran liikuntaa enkä pyri siinä eteenpäin, nautinto ja kunnon kohotus riittää. Vapaa-aikanani olen täysin naatti joten en puuhastele yhtään pakollisia kotitöitä enempää. Olisi kauhistus nyt pariutua miehen kanssa joka valittaisi siitä että makaan sohvalla enkä enää pyri työelämässä muuhun kuin maksimoimaan tulevaisuudessa vapaa-aikani osa-aikatöillä. Mitä jos on kouluttautunut mutta oman alan töitä ei ole? Mitä jos ei ole palkkatöissä työttömyyden takia? Eikö kumppanin kanssa ole tarkoitus vaihtaa ajatuksia ja ehkä tehdä jotain kivaa sekä vanheta yhdessä eikä juosta oravanpyörässä?