Lue keskustelun säännöt.
Milloin tajusit, että käyttäytymällä itse mukavasti et välttämättä saa muilta mukavaa kohtelua?
12.09.2018 |
Miten tämän asian tajuaminen on vaikuttanut sinuun? Onko se vaikuttanut?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsena olen tajunnut, että mitä enemmän yritän olla " ystävällinen", auttavainen, muita huomioon ottava ja elää toisia miellyttäen sitä enemmän minulta vaaditaan sen jälkeen samalla, kun saan itse muilta kokoajan vähemmän. Olen huomannut, että joissain paikoissa röyhkeydestä palkitaan ja kiltteydestä ruoskitaan. Vasta viimeaikoina olen tajunnut alkaa ajattelemaan itseäni ja siitäkin ihmiset ruoskii minua tottakai, kun olen lakannut tyhjän hyysäämisen ja heivasin hyväksikäyttäjät sekä itsekkäämmät/myrkyttäjät pois ympäristöstäni. Aina tulee olemaan ilkeitä ihmisiä ( jotka ovat eniten äänessä) sekä niiden varjoon jäävät sitten nämä oikeasti ystävälliset ja mukavat ihmiset joita ei sentakia edes huomaa, koska saattavat olla hiljaisempia. Mitä paremmat mahdollisuudet menestyä jossain, sitä kovaäänisemmät ovat "vihaajat". Tosin vihaajillakin on varmasti ihan järkeenkäyvä syy siihen, ehkä eivät vain ole tyytyväisiä omaan elämään ja purkaa asitä sitten toisiin.
Hyvää pohdintaa. Ihmissuhteet ovat haastavia. Sama tapa toimia tuottaa eri seurassa erilaisia tuloksia. Siksi toimintatapoja pitäisi olla käytössä monia erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoja sitten huomasin. Eihän se aina niin käy, useimmiten metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Nykyään jos, huomaan jotain hyväksikäyttöä niin pistän välit poikki. En kuluta aikaani vääriin ihmisiin. Jossain työpaikalla tms jos on tällaisia ihmisiä hoidan heidän kanssaan välttämättömät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jokin esimerkki? Vai mistä tämä ajatus on tullut hänen mieleen.
En koe tarvetta viedä pohdintaa henkilökohtaiselle tasolle.
Eli et pohdi asiaa kokonaisvaltaisesti. Minä kuitenkin jatkan aiheesta ja vastauksiesi perustella olet joko lapsi tai sitten sellainen henkilö joka haluaa oikeuttaa oman huonon käytöksensä tekosyillä, etkä vastaa keskustelussa avoimesti muille etkä itselleen.
Kaikkien kanssa ei kannata olla tekemisissä ja nimenomaan se henkilökohtainen tekijä on se joka vaikuttaa siihen miten kehenkin suhtaudutaan, jos panttaa motiiveitaan ei tule saavuttamaan sellaisia suhteita mitä joku avoimempi voi saavuttaa.
Niin metsä vastaa, kuten sinne huutaa.
Vaadit muilta avoimuutta, mutta mitä annat itsestäsi? Ellet anna mitään, niin sinun avattava motiivejasi. Miksi kyselet toisten henkilökohtaisista asioista? Uteliaisuuttasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vähän päälle kaksikymppisenä. Tajusin silloin ettei pelkästään olemalla kiva ja tekemällä asiat kunnolla pääse pitkälle vaan pitää osata myös tehdä oma elämänsä kivaksi ja vaatia elämältä vähän enemmän, ei vaadi välttämättä toisilta ihmisiltä ja yhteiskunnalta enemmän vaatimista vaan että tekee enemmän niitä asioita, joista itse pitää ja vähemmän niitä asioita, joita toiset minulta odottavat. Voin siis tehdä itse oman elämäni pitkänlinjan suunnitelmat ja päätökset sekä rakentaa elämäni näköisekseni ja kohti omia tavoitteitani meneväksi. Pitää tietysti neuvotella ja etsiä niitä, joiden kanssa sitä elämää rakentaa, joskus jää yksinkin suunnitelmiensa kanssa mutta kun on laittanut elämänsä itselleen mukavaksi niin ei se niinkään haittaa.
Omalla kohdallani se tarkoitti koulutukseni suuntaamista enemmän siihen suuntaan mitä halusin, jatko-opiskeluja alallani jonka kuitenkin koin omakseni, työpaikan vaihtamista vähän vaativampaan, osakesijoittamisen aloittamista jotta pitkällä tähtäimellä vaurastun, oman yksiön ostamista vuokra-asunnon ja onneksi jo olemassa olevan asp-tilin sijaan, enemmän harrastamista ja ulkona käymistä jolloin löysin mieleiseni seurustelukumppanin kylläkin työkuvioista, tein suunnitelman että matkustan kolmesti vuodessa joista vähintään kerran ulkomaille ja varasin matkan aina kun edellinen oli jo tehty. Kehitin ammattini rinnalle osa-aikaisen sivutoimibusineksen asiasta, josta pidin ja johon tunsin harrastukseni kautta mielenkiintoa. Aloin panostaa enemmän ulkonäkööni ja terveyteeni eli lisäsin ulkoilua, salikäyntejä, konsertteja ja festareita kotimaassa ja ulkomailla, aloin käydä säännöllisesti parturissa ja kosmetologilla (joka toinen kuukausi ja puolivuosittain) ym. Ilmeisesti aloin vaikuttaa mielenkiintoisemmalta joten löysin kumppanin, jonka kanssa sitten vietiin asioita eteenpäin tekemällä kaksi lasta kahden vuoden välein ja ostettiin isompi asunto. Tällä hetkellä vietän hoitovapaata nuoremmalta ja isompi käy osapäiväisesti päiväkodissa vaikka moni sitä paheksuukin. Käyn pienemmän kanssa päivittäin shoppailemassa ja kahviloissa osinkotulojeni turvin. Koko perhe on onnellinen ja stressitön .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jokin esimerkki? Vai mistä tämä ajatus on tullut hänen mieleen.
En koe tarvetta viedä pohdintaa henkilökohtaiselle tasolle.
Eli et pohdi asiaa kokonaisvaltaisesti. Minä kuitenkin jatkan aiheesta ja vastauksiesi perustella olet joko lapsi tai sitten sellainen henkilö joka haluaa oikeuttaa oman huonon käytöksensä tekosyillä, etkä vastaa keskustelussa avoimesti muille etkä itselleen.
Kaikkien kanssa ei kannata olla tekemisissä ja nimenomaan se henkilökohtainen tekijä on se joka vaikuttaa siihen miten kehenkin suhtaudutaan, jos panttaa motiiveitaan ei tule saavuttamaan sellaisia suhteita mitä joku avoimempi voi saavuttaa.
Niin metsä vastaa, kuten sinne huutaa.
Sinulle ei ainakaan tee mieli tämän harhakuvitelmia sisältävän marinan jälkeen olla kauhean ystävällinen.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus vähän päälle kaksikymppisenä. Tajusin silloin ettei pelkästään olemalla kiva ja tekemällä asiat kunnolla pääse pitkälle vaan pitää osata myös tehdä oma elämänsä kivaksi ja vaatia elämältä vähän enemmän, ei vaadi välttämättä toisilta ihmisiltä ja yhteiskunnalta enemmän vaatimista vaan että tekee enemmän niitä asioita, joista itse pitää ja vähemmän niitä asioita, joita toiset minulta odottavat. Voin siis tehdä itse oman elämäni pitkänlinjan suunnitelmat ja päätökset sekä rakentaa elämäni näköisekseni ja kohti omia tavoitteitani meneväksi. Pitää tietysti neuvotella ja etsiä niitä, joiden kanssa sitä elämää rakentaa, joskus jää yksinkin suunnitelmiensa kanssa mutta kun on laittanut elämänsä itselleen mukavaksi niin ei se niinkään haittaa.
Omalla kohdallani se tarkoitti koulutukseni suuntaamista enemmän siihen suuntaan mitä halusin, jatko-opiskeluja alallani jonka kuitenkin koin omakseni, työpaikan vaihtamista vähän vaativampaan, osakesijoittamisen aloittamista jotta pitkällä tähtäimellä vaurastun, oman yksiön ostamista vuokra-asunnon ja onneksi jo olemassa olevan asp-tilin sijaan, enemmän harrastamista ja ulkona käymistä jolloin löysin mieleiseni seurustelukumppanin kylläkin työkuvioista, tein suunnitelman että matkustan kolmesti vuodessa joista vähintään kerran ulkomaille ja varasin matkan aina kun edellinen oli jo tehty. Kehitin ammattini rinnalle osa-aikaisen sivutoimibusineksen asiasta, josta pidin ja johon tunsin harrastukseni kautta mielenkiintoa. Aloin panostaa enemmän ulkonäkööni ja terveyteeni eli lisäsin ulkoilua, salikäyntejä, konsertteja ja festareita kotimaassa ja ulkomailla, aloin käydä säännöllisesti parturissa ja kosmetologilla (joka toinen kuukausi ja puolivuosittain) ym. Ilmeisesti aloin vaikuttaa mielenkiintoisemmalta joten löysin kumppanin, jonka kanssa sitten vietiin asioita eteenpäin tekemällä kaksi lasta kahden vuoden välein ja ostettiin isompi asunto. Tällä hetkellä vietän hoitovapaata nuoremmalta ja isompi käy osapäiväisesti päiväkodissa vaikka moni sitä paheksuukin. Käyn pienemmän kanssa päivittäin shoppailemassa ja kahviloissa osinkotulojeni turvin. Koko perhe on onnellinen ja stressitön .
Kun ihminen oivaltaa elää mieluisaa elämää, uskaltaa jättää sen normin mihin lapsesta asti yritetään päähän pinttää tulee ihmisestä onnellisempi, iloisempi ja mielekkäämpi. Se vain vaatii sitä uskallusta hypätä pois normista ja jättää muiden hyväksyntä pois. Ne jotka eivät uskalla hypätä pois normista, eivät uskalla menestyä koska pelkäävät yksin jäämistä, voivat purkaa sitä pahaa oloa niihin joissa näkevät mitä heissä olisi voinut tulla jos vain olisivat uskaltautuneet, mutta päättivät elää sitä ikävämpää "normia" elämää. Toki menestys voi maksaa parisuhteen, voit jäädä yksinäiseksi tai jää aikaa muuhun vähemmän. Tosin jos pidät tehdä jotakin niin intohimo johdattaa eteenpäin. Hyvä elämä vaatii verta,hikeä ja pettymyksiä. Asian ydin onkin se, kuka tähän jaksaa/uskaltautuu lähteä.
Liian myöhään.
Suurin osa ihmisistä on mukavia mukavalle ja kiltille. Sitten on niitä häiriintyneitä tapauksia joiden mielestä kiltti, ahkera, avulias, lahjakas ja kiva ihminen on heitä varten oleva wc-pönttö johon ulostaa ja oksentaa kaikki mätä.
Koska olen lapsesta (hyvin pienestä) saakka ollut joillekin wc-pönttö ja potkupallo, olen kasvanut vinoon.
Olen vilpittömästi uskonut että ansaitsen sen kaiken pashan tikistäminen kasvoilleni.
Olen keskittänyt kaiken energiani että olisin paskantajille mieliksi ja suoritan täysillä ja välttelen virheitä, etteivät he vaan vihaisi ja halveksisi minua.
Eihän se niin toimi. He vaan vihaavat sitä enemmän mitä enemmän yritän.
Vasta kun romahdin, paloin loppuun, uuvuin ja yritin itsemurhaa, aloin ymmärtää, etten voi millään konstein muuttaa ihmishirviötä terveeksi hyvinkäyttäytyväksi kivaksi ihmiseksi.
Katkeroittaa kun sairastumisen takia koko elämäni meni alisuorittamiseksi ja tipahdin uraelämän kärryiltä.
Katkeroittaa kun olen nyt ihmisroska monien mielestä.
Jos olisin vaan tajunnut jollain tavalla jo pienenä lapsena, että ne häiriintyneet ihmiset tekevät väärin ja minä en ole syyllinen heidän vaikeuksiin, voisin olla vaikka kuinka menestynyt ja huipulla.
Olen ollut tyhmä kynnysmatto ja uhrautuja. En voi ottaa menneisyyttäni takaisin.
Jatkossa kyllä on aivan varma, että yhdenkään häiriintyneen ei kannata minun silmilleni räkiä. Räjähdän välittömästi ja häiriintynyt saa siivota pashansa omista housuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään.
Suurin osa ihmisistä on mukavia mukavalle ja kiltille. Sitten on niitä häiriintyneitä tapauksia joiden mielestä kiltti, ahkera, avulias, lahjakas ja kiva ihminen on heitä varten oleva wc-pönttö johon ulostaa ja oksentaa kaikki mätä.
Koska olen lapsesta (hyvin pienestä) saakka ollut joillekin wc-pönttö ja potkupallo, olen kasvanut vinoon.
Olen vilpittömästi uskonut että ansaitsen sen kaiken pashan tikistäminen kasvoilleni.
Olen keskittänyt kaiken energiani että olisin paskantajille mieliksi ja suoritan täysillä ja välttelen virheitä, etteivät he vaan vihaisi ja halveksisi minua.
Eihän se niin toimi. He vaan vihaavat sitä enemmän mitä enemmän yritän.
Vasta kun romahdin, paloin loppuun, uuvuin ja yritin itsemurhaa, aloin ymmärtää, etten voi millään konstein muuttaa ihmishirviötä terveeksi hyvinkäyttäytyväksi kivaksi ihmiseksi.
Katkeroittaa kun sairastumisen takia koko elämäni meni alisuorittamiseksi ja tipahdin uraelämän kärryiltä.
Katkeroittaa kun olen nyt ihmisroska monien mielestä.
Jos olisin vaan tajunnut jollain tavalla jo pienenä lapsena, että ne häiriintyneet ihmiset tekevät väärin ja minä en ole syyllinen heidän vaikeuksiin, voisin olla vaikka kuinka menestynyt ja huipulla.
Olen ollut tyhmä kynnysmatto ja uhrautuja. En voi ottaa menneisyyttäni takaisin.
Jatkossa kyllä on aivan varma, että yhdenkään häiriintyneen ei kannata minun silmilleni räkiä. Räjähdän välittömästi ja häiriintynyt saa siivota pashansa omista housuistaan.
Mutta miten lapsi voisi tuollaisen ymmärtää? Lasta tulisi suojella myrkyllisiltä ihmisiltä, mutta käytännössä sitä ei riittävästi tapahdu. Jos Vilja-Erika olisi saanut elää, niin tuskin hänen loppuelämänsä olisi ollut lapsuuden traumojen takia kovin helppo.
Silloin kun tajusin että anoppi oli teeskennellyt pitävänsä minusta 15 vuotta lypsääkseen minulta tietoa ja oikeasti ei arvostanut yhtään. Sen jälkeen en ole pystynyt enää luottamaan yhteenkään ihmiseen. Luulin oikeasti että oltiin anopin kanssa lähes ystäviä ja luotin häneen suuresti. Tällä on ollut aika suuri vaikutus elämään ylipäänsä. Ennen pidin kovasti sukujuhlista ja olin kaikille ihmisille avoin. En ole enää, ja juhlista on tullut lähinnä pois lusittavia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään.
Suurin osa ihmisistä on mukavia mukavalle ja kiltille. Sitten on niitä häiriintyneitä tapauksia joiden mielestä kiltti, ahkera, avulias, lahjakas ja kiva ihminen on heitä varten oleva wc-pönttö johon ulostaa ja oksentaa kaikki mätä.
Koska olen lapsesta (hyvin pienestä) saakka ollut joillekin wc-pönttö ja potkupallo, olen kasvanut vinoon.
Olen vilpittömästi uskonut että ansaitsen sen kaiken pashan tikistäminen kasvoilleni.
Olen keskittänyt kaiken energiani että olisin paskantajille mieliksi ja suoritan täysillä ja välttelen virheitä, etteivät he vaan vihaisi ja halveksisi minua.
Eihän se niin toimi. He vaan vihaavat sitä enemmän mitä enemmän yritän.
Vasta kun romahdin, paloin loppuun, uuvuin ja yritin itsemurhaa, aloin ymmärtää, etten voi millään konstein muuttaa ihmishirviötä terveeksi hyvinkäyttäytyväksi kivaksi ihmiseksi.
Katkeroittaa kun sairastumisen takia koko elämäni meni alisuorittamiseksi ja tipahdin uraelämän kärryiltä.
Katkeroittaa kun olen nyt ihmisroska monien mielestä.
Jos olisin vaan tajunnut jollain tavalla jo pienenä lapsena, että ne häiriintyneet ihmiset tekevät väärin ja minä en ole syyllinen heidän vaikeuksiin, voisin olla vaikka kuinka menestynyt ja huipulla.
Olen ollut tyhmä kynnysmatto ja uhrautuja. En voi ottaa menneisyyttäni takaisin.
Jatkossa kyllä on aivan varma, että yhdenkään häiriintyneen ei kannata minun silmilleni räkiä. Räjähdän välittömästi ja häiriintynyt saa siivota pashansa omista housuistaan.
Mutta miten lapsi voisi tuollaisen ymmärtää? Lasta tulisi suojella myrkyllisiltä ihmisiltä, mutta käytännössä sitä ei riittävästi tapahdu. Jos Vilja-Erika olisi saanut elää, niin tuskin hänen loppuelämänsä olisi ollut lapsuuden traumojen takia kovin helppo.
No kyllä mieleen tulee väistämättä että lisääntymisen tulisi olla luvanvaraista.
Tulevaisuudessa siihen varmasti on keinot.
Juuri oli juttua että kahden lapsen politiikan tulisi koskea koko maapalloa.
Ehkä tulevaisuudessa ihmsille laitetaan joku implantti, joka estää lisääntymisen ilman lupaa.
Ihminen voisi saada luvan lisääntyä jos suorittaa "ajokortin" eli läpäisee tekoälyn tarkastaman koulutuksen ja on todistettavasti terve tunnemaailmataan ja empatiakyvyltään.
Kun ihminen on todistettavasti täyspäinen, implantti antaa mahdollisuuden hedelmöittyä.
Aika nuorena kun aloin yrittämään onneani naisten kanssa. Mukavuudella ei potkittu pitkälle. Sovinistikaveri sen kuin niitti naisia kuin kortta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika nuorena kun aloin yrittämään onneani naisten kanssa. Mukavuudella ei potkittu pitkälle. Sovinistikaveri sen kuin niitti naisia kuin kortta..
Jaha, joku alkoi nyt miesselittää.
Pyrin aina olemaan kohtelias ja huomioonottava. Jos vastaukseksi tulee räikeää epäkunnioitusta niin se avaa minulle portin olla tasan niin kauhea kyseiselle henkilölle kuin haluan. Niin kauan kun en itse ikinä aloita riitaa tai tappelua, en voi koskaan olla väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Pyrin aina olemaan kohtelias ja huomioonottava. Jos vastaukseksi tulee räikeää epäkunnioitusta niin se avaa minulle portin olla tasan niin kauhea kyseiselle henkilölle kuin haluan. Niin kauan kun en itse ikinä aloita riitaa tai tappelua, en voi koskaan olla väärässä.
Etkö vain voisi poistua hankalasta seurasta? Eikö niin pääsisi helpommalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn tilanteen mukaan, en siis luimistele niin kuin sinä ilmeisesti teet.
Olen mukava, asiallinen, itsevarma aikuinen ja tarvittaessa myös napakka niin, että en hyväksy mitä vain. En edes muista koska minua olisi kohdeltu huonosti tai jotenkin alentuvasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aina.
Sanotko näin myös perheväkivallan uhrille?
En ole lainaamasi, mutta onhan tuo totta myös siinä tapauksessa. Väkivallan uhri ei kykene syystä tai toisesta laittamaan tilanteelle pistettä eli pahoinpitelijän näkökulmasta alistuu ja antaa oikeutuksen väkivallalle. Tällä en tarkoita syyllistää uhria!
Mitä ajattelt lapsen kohdasta tuollaisessa tilanteessa? Oma vika, koska ei kyennyt laittamaan äidille pistettä sille, että äiti satuttaa ja toimii pahasti lasta kohtaan? Kykenemätön, heikko luuseri, jonka oma vika? Ja syyllistät tietenkin sellaista uhria, jos hän käyttäytyy uhrin tavalla.
t.kristallikissa
No se pahoinpitelijä varmaan edelleenkin kokee uhrin alistuvan, koska tämä ei pistä hanttiin ja oikeuttaa sen väkivallan jollain syyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tiennyt sen hyvin kauan - toisaalta mukavasti käyttäytymällä saan todennäköisemmin itse mukavaa kohtelua kuin ikävästi käyttäytymällä. Mukavasti käyttäytyminen on myös mukavaa, en minä ole siitä vastuussa, miten muut siihen reagoivat.
Juuri näin. Olen saanut paskaa käytöstä vaiika olen itse ollut ystävällinen. Olen edelleen ystävällinen, mutta kaukaa käsin, sillä jos toinen on kelju, se ei ole silloin minun häpeäni.
Sinä koet asian noin. Minä koen toisin: on järkevää tehdä rajaamista suhteessa toisiin ihmisiin voimiensa mukaan. Minun ei tarvitse tyydyttää toisten uteliaisuutta, ellen koe siitä myös itse jotenkin hyötyväni. Se ei ole huonoa käytöstä, että joku sanoo sinulle ei.