Milloin tajusit, että käyttäytymällä itse mukavasti et välttämättä saa muilta mukavaa kohtelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit voittaa sillä, että käyt näitä taistelujasi?

Hyvän mielen siitä että paha sai palkkansa. Teitä hiljaisia hyväksyjä-sivustakatsojia on sen verran tässä maailmassa että jos ei itse mitään asialle tee niin ei asia ikinä korjaannu ja mulkut tulevat pysymään mulkkuina.

Tässä on mielestäni viisaus.

Ei ilkeät ihmiset saa mahdollisuutta muuttaa tapojaan jos heille ei tehdä selväksi, ettei huono käytös ole hyväksyttävää.

Ihminen joka on välinpitämätön pahuutta kohtaan on pahuuden mahdollistaja.

Unohtakaa kaikki typerät luterilaiset käännä toinenkin poskesi humpuukit. Ne opit ovat tehty ihmisiä alistaakeen, ei heidän parhaaksi.

Jumala ei palkitse ketään siitä hyvästä että on änkeytynyt toisten rääkättäväksi.

Tyyneysrukous: "Anna minulle rohkeutta muuttaa asiat mitkä voin muuttaa, tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Varmaan joskus taaperona hiekkalaatikolla, kun vieressä ollut teletappi läimäytti mitään ennalta varoittamatta lapiolla päähän. Tosiasia kuitenkin on, että jos olisin ensin repinyt lapiota sen kädestä, se olisi lyönyt mua lujempaa ja mahdollisesti perään vielä ämpärillä. Eli se mukavuus on sittenkin parempi asia kuin kuspäisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla. Elämäänsä ilmeisen kyllästynyt kalkkuna oli ilmeisesti tällaiselle nuorelle ja ystävälliselle naiselle niin kateellinen, että mustamaalaus alkoi hetimiten.

Ai niin - hänellä ei ollut tehtäväänsä vaadittavaa koulutustakaan, sen sijaan minulla on ;)

Minuakin nuorena nättinä ja ahkerana työntekijänä vihattiin, koska vanhalla kurpalla on itsellään vaikeaa.

Kurppaan ei toimi kiltteys. He saavat uhrinsa matelemisesta valtavan voimaantumisen tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan ymmärrettävästi sanottu, mutta tuossa on se vaara, että muutut mahdollisesti itse toisen kiusaajaksi, ahisteliaksi, hyväksikäyttäjäksi tai liian ilkeäksi ihmiseksi jos liian pitkään jatkuu.

Kuten sanoin, niin kauan kun en itse aloittanut riitaa, en voi olla väärässä vaan olen automaattisesti moraalisesti oikeassa. Pallo on aina riidan aloittajalla ja terrorisointi loppuu kuin seinään heti kun hän pyytää anteeksi. Jos itse vahingossa epäkunnioitin toista osapuolta niin saman säännön mukaan pyydän vilpittömästi anteeksi.

Toivottavasti et ole sellainen ihminen, joka pahoittaa mielen herkästä.

En. Haukkumasanat ja muu solvaus ei hetkauta mutta jos omaisuuteeni kajoaa tai yrittää oikein aloittaa kiusaamisen, uhkailun, kiristämisen tai kyykyttämisen niin katkaisen sen tilanteen heti alkuunsa. Lapsuuden aikana saanut kärsiä väkivallasta ja nöyryyttämisestä aivan tarpeeksi joten nykyään siihen minulla on absoluuttinen nollatoleranssi. Jos taloyhtiöön muuttaa joku pikkuhitleri joka rupeaa keksimään omia sääntöjään talon sääntöjen päälle niin parempi kaikkien kannalta että painostan hänet muuttamaan pois kuin se että kaikkien pitäisi häntä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit voittaa sillä, että käyt näitä taistelujasi?

Hyvän mielen siitä että paha sai palkkansa. Teitä hiljaisia hyväksyjä-sivustakatsojia on sen verran tässä maailmassa että jos ei itse mitään asialle tee niin ei asia ikinä korjaannu ja mulkut tulevat pysymään mulkkuina.

Pysyvät sinun toiminnastasi huolimatta. Muita ihmisiä on vaikea muuttaa.

Ihmisiä on mahdollista muuttaa. On olemassa sellaisia psykopaatteja jotka eivät käytännössä ole edes ihmisiä. Heitä ei voi muuttaa tai parantaa.

Muita ihmisiä voi muuttaa paljonkin.

Etkö itse muka ole yhtään kehittynyt ihmisenä?

Etkö itse muka ole koskaan muuttanut mitään käytöksessäsi, kun olet huomannut sosiaalista painetta?

Vai oletko syntymästä saakka ollut jo valmis ja täydellinen pyhimys?

Vai oletko pee reikä, johon ei muiden ihmisten reaktioilla ja paheksunnalla ole mitään vaikutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millätavalla esimerkiksi naapuri on kauhea? Miten sinä sitten käyttäydyt tätä naapuria kohtaan?

Eipä ole hirveitä naapureita tullut eteen kohta kymmeneen vuoteen. Mutta esimerkkinä opiskelija-aikoina naapurin opiskelija heitti pyöräni pois telineestä että saisi tilaa omalle pyörälleen. Jäi verekseltään kiinni kun olin juuri tulossa hakemaan pyörääni. Kun käskin häntä pistämään pyörän takaisin paikalleen, hän käski minun painumaan veehen. Joten otin pyöräni, vein sen asuntoni sisälle, otin keittiöveitsen ja viiltelin häneltä kumit käyttökelvottomaksi.

Puhutaanko tässä nyt ihan oikeasti aikuisesta ihmisestä? Sinulla on jotain isoja ongelmia itsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit voittaa sillä, että käyt näitä taistelujasi?

Hyvän mielen siitä että paha sai palkkansa. Teitä hiljaisia hyväksyjä-sivustakatsojia on sen verran tässä maailmassa että jos ei itse mitään asialle tee niin ei asia ikinä korjaannu ja mulkut tulevat pysymään mulkkuina.

Muuten ihan ymmärrettävästi sanottu, mutta tuossa on se vaara, että muutut mahdollisesti itse toisen kiusaajaksi, ahisteliaksi, hyväksikäyttäjäksi tai liian ilkeäksi ihmiseksi jos liian pitkään jatkuu. Toivottavasti et ole sellainen ihminen, joka pahoittaa mielen herkästä sillä silloin tulet pahoittamaan ihan turhaa toisten mieltä ja kulutat turhaan negatiivista energiaasi muihin. Jotkut ihmiset saattavat suutahta mitä älyttömimmän pienistä asioista. Helpommalla pääsee kun keskittyy elämään sitä omaa elämäänsä ja kehittää itseä paremmaksi. ( Enkä tarkoita muiden mielistelemistä).

Oletko miettinyt mitä sellaisen ihmisen taustalla on joka suutahtaa mitä pienimmistä asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit voittaa sillä, että käyt näitä taistelujasi?

Hyvän mielen siitä että paha sai palkkansa. Teitä hiljaisia hyväksyjä-sivustakatsojia on sen verran tässä maailmassa että jos ei itse mitään asialle tee niin ei asia ikinä korjaannu ja mulkut tulevat pysymään mulkkuina.

Muuten ihan ymmärrettävästi sanottu, mutta tuossa on se vaara, että muutut mahdollisesti itse toisen kiusaajaksi, ahisteliaksi, hyväksikäyttäjäksi tai liian ilkeäksi ihmiseksi jos liian pitkään jatkuu. Toivottavasti et ole sellainen ihminen, joka pahoittaa mielen herkästä sillä silloin tulet pahoittamaan ihan turhaa toisten mieltä ja kulutat turhaan negatiivista energiaasi muihin. Jotkut ihmiset saattavat suutahta mitä älyttömimmän pienistä asioista. Helpommalla pääsee kun keskittyy elämään sitä omaa elämäänsä ja kehittää itseä paremmaksi. ( Enkä tarkoita muiden mielistelemistä).

Oletko miettinyt mitä sellaisen ihmisen taustalla on joka suutahtaa mitä pienimmistä asioista?

Käsittelemättömiä ongelmia, joihin hänen tulisi ymmärtää hakea apua.

Itsellänni on ollut elämän aikana erilaisia käyttäytymismalleja. Nuorempana en juuri ajatellut miten käyttäytymiseni vaikuttaa muihin ihmisiin. Ollessani 21-vuotias törmäsin ihmiseen, joka kohteli kaikkia ihmisiä hyvin. Huomasin, ettei se kuluta sen enempää energiaa kuin "äksyily" ja aloin itsekin olemaan muita ihmisiä kohtaan ystävällinen.

Mulla oli pitkään jonkinlaisena elämäntapana "kill them with kindness". Eli kaikki maailman ärripurrit kyllä rauhoittuisivat, kun itse olisin heille ystävällinen.

Sitten 30-vuotiaana jouduin työpaikkaan, jossa mua kiusattiin alussa. Yritin silti olla kaikille mukava, kyllä he siitä leppyisivät. No, eivät leppyneet! Ikävät asiat jäävät valitettavasti mieleen, ja muistan kun tultiin työmatkalta, ja Helsingin lentokentällä kysyin työkaveriltani, joka asui noin kilometrin päässä siitä, missä itse asuin, että mahtuisiko hänen autoonsa vielä. Nainen vastasi ilkeästi: "Sinulle ei ole siellä tilaa!"

Jonkun aikaa jaksoin vielä olla ystävällinen. Seuraava asia, jonka sitten tajusin oli: Kaikkien kanssa EI tarvitse tulla toimeen.

Pyrin välttämään konflikteja niin, etten ala riitelemään hankalien ihmisten kanssa, jotka selvästi yrittävät provosoida. Lähden vain tilanteesta pois tai olen hiljaa, enkä kommentoi enää heidän juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millätavalla esimerkiksi naapuri on kauhea? Miten sinä sitten käyttäydyt tätä naapuria kohtaan?

Eipä ole hirveitä naapureita tullut eteen kohta kymmeneen vuoteen. Mutta esimerkkinä opiskelija-aikoina naapurin opiskelija heitti pyöräni pois telineestä että saisi tilaa omalle pyörälleen. Jäi verekseltään kiinni kun olin juuri tulossa hakemaan pyörääni. Kun käskin häntä pistämään pyörän takaisin paikalleen, hän käski minun painumaan veehen. Joten otin pyöräni, vein sen asuntoni sisälle, otin keittiöveitsen ja viiltelin häneltä kumit käyttökelvottomaksi.

Puhutaanko tässä nyt ihan oikeasti aikuisesta ihmisestä? Sinulla on jotain isoja ongelmia itsesi kanssa.

Mielestäni tuo oli kypsän ja rohkean ihmisen teko.

Vai onko sinun mielestäsi hyväksyttävää viskoa toisen fillari maahan ja haistattaa päälle v*ttua?

Kaveri toimi täysin järkevästi, loogisesti ja oikein.

Paheksujat paheksuu ja kiillottelevat marttyyrikruunujaan. Sinä olisit tietenkin rakastanut ja lellitellyt pyörän viskojan ystäväksesi. Joo joo.

Olen ymmärtänyt sen jo kauan ja huomannut vuosia sitten kuinka pahoja, kaksinaamaisia ja tekopyhiä ihmisiä on olemassa. Silti olen aina kaikille ystävällinen, asiallinen ja mukava. Miksi? Siksi, että mistään ei saa yhtä suurta mielihyvää kuin siitä, kun katsoo kuinka paljon toinen provosoituu siitä ettei itse provosoidu. Tämä on toiminut äärimmäisen hyvin ja jos ei muuta, niin voin ainakin omahyväisesti naureskellä jälkeenpäin sille, kuinka naurettavaksi toinen teki itsensä. Ystävällisyys on parasta passiivisaggressiivisuutta ja erinomainen keino saada mielessään ”koston”, samalla säilyttäen sen mukavan ja ystävällisen maineen. Minua pidetään vähän höpsön naiivina sinisilmäisenä tyttönä ja pidän mielelläni kiinni siitä roolista. Silloin saa olla rauhassa ja antaa muiden ajatella ettei ymmärrä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla. Elämäänsä ilmeisen kyllästynyt kalkkuna oli ilmeisesti tällaiselle nuorelle ja ystävälliselle naiselle niin kateellinen, että mustamaalaus alkoi hetimiten.

Ai niin - hänellä ei ollut tehtäväänsä vaadittavaa koulutustakaan, sen sijaan minulla on ;)

Minuakin nuorena nättinä ja ahkerana työntekijänä vihattiin, koska vanhalla kurpalla on itsellään vaikeaa.

Kurppaan ei toimi kiltteys. He saavat uhrinsa matelemisesta valtavan voimaantumisen tunteen.

Surullista tässä on se, että kuinka monta tuommoista ihmistä työskentelee työpaikalla? Kuinka moni ihminen väksyy tuollaista inhottavaa käytöstä ja kuinka moni osallistuu tuollaiseen? Karmii ajatuskin moisesta.

Vierailija kirjoitti:

Itsellänni on ollut elämän aikana erilaisia käyttäytymismalleja. Nuorempana en juuri ajatellut miten käyttäytymiseni vaikuttaa muihin ihmisiin. Ollessani 21-vuotias törmäsin ihmiseen, joka kohteli kaikkia ihmisiä hyvin. Huomasin, ettei se kuluta sen enempää energiaa kuin "äksyily" ja aloin itsekin olemaan muita ihmisiä kohtaan ystävällinen.

Mulla oli pitkään jonkinlaisena elämäntapana "kill them with kindness". Eli kaikki maailman ärripurrit kyllä rauhoittuisivat, kun itse olisin heille ystävällinen.

Sitten 30-vuotiaana jouduin työpaikkaan, jossa mua kiusattiin alussa. Yritin silti olla kaikille mukava, kyllä he siitä leppyisivät. No, eivät leppyneet! Ikävät asiat jäävät valitettavasti mieleen, ja muistan kun tultiin työmatkalta, ja Helsingin lentokentällä kysyin työkaveriltani, joka asui noin kilometrin päässä siitä, missä itse asuin, että mahtuisiko hänen autoonsa vielä. Nainen vastasi ilkeästi: "Sinulle ei ole siellä tilaa!"

Jonkun aikaa jaksoin vielä olla ystävällinen. Seuraava asia, jonka sitten tajusin oli: Kaikkien kanssa EI tarvitse tulla toimeen.

Pyrin välttämään konflikteja niin, etten ala riitelemään hankalien ihmisten kanssa, jotka selvästi yrittävät provosoida. Lähden vain tilanteesta pois tai olen hiljaa, enkä kommentoi enää heidän juttujaan.

Ihmiset jotka eivät ole kokeneet mielivaltaista kiusaamista ja olleet tuollaisten "sinulle ei ole tilaa" ihmisten ilkeyden kohteena, hokevat naiivisti "metsä vastaa" höpötystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla. Elämäänsä ilmeisen kyllästynyt kalkkuna oli ilmeisesti tällaiselle nuorelle ja ystävälliselle naiselle niin kateellinen, että mustamaalaus alkoi hetimiten.

Ai niin - hänellä ei ollut tehtäväänsä vaadittavaa koulutustakaan, sen sijaan minulla on ;)

Minuakin nuorena nättinä ja ahkerana työntekijänä vihattiin, koska vanhalla kurpalla on itsellään vaikeaa.

Kurppaan ei toimi kiltteys. He saavat uhrinsa matelemisesta valtavan voimaantumisen tunteen.

Surullista tässä on se, että kuinka monta tuommoista ihmistä työskentelee työpaikalla? Kuinka moni ihminen väksyy tuollaista inhottavaa käytöstä ja kuinka moni osallistuu tuollaiseen? Karmii ajatuskin moisesta.

Hyvin moni hyväksyy. Monelle se on itsestään selvä, että taloon tuleva uusi on alistettava ja nöyryytettävä. Ja tämän asema paranee vasta kun tulee vielä alhaisempi nöyryytettävä tilalle.

Ei ihmiset tajua systeemin mielenvikaisuutta, koska ovat niin tyytyväisiä kun eivät itse ole paskaämpärin asemassa.

Tiedän mitä aloittaja tarkoittaa. Itse tutustuessani ihmiseen pyrin aina olemaan mukava ja oletan että vastapuolikin on sellainen, niinkuin usein onkin. Mutta sitten on nämä tylyttäjät. Ystävälliseen käytökseen vastataan piikittelyillä ja ilkeilyllä, suoraan tai verhotusti. Se että toinen on mukava antaa ikään kuin oikeuden piikitellä tilaisuuden tullen. Mukavaa käytetään myös tilaisuuden tullen hyväksi. Silloin osataan käyttäytyä kauniisti niin kauan kuin tilanne sitä vaatii.

Olen kokenut edellämainittua jo kauan sisareltani. Hän pamauttaa suoraan mitä ajattelee mutta jos teen samoin on loukkaantuminen taattu. Pienestäkin. Aina hän haluaa ymmärtää niin että häntä loukataan tässä nyt tarkoituksella.

Välillä minua sapettaa, välillä taas ajattelen että hän on kuin norsu posliinikaupassa, hän ei tajua. Ja ettei minun kannata loukkaantua hänen sanoistaan koska emme ole samalla tasolla. Hän on minua paljon epävarmempi eikä siksi osaa laskea leikkiä itsestään eikä antaa toisten tehdä niin.

Niinpä olen vyöryttänyt hänen ylitseen ärsyttävän järkkymätöntä hyväntuulisuuttani kommentoipa hän minua miten vain... se taitaa olla sopivaa kiusantekoa minulta, ja siitä hän ei voi minulle loukkaantua vaikka mieli tekisi. Ehkä jonain päivänä on mittani täynnä, saa nähdä..

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyn tilanteen mukaan, en siis luimistele niin kuin sinä ilmeisesti teet.

Olen mukava, asiallinen, itsevarma aikuinen ja tarvittaessa myös napakka niin, että en hyväksy mitä vain. En edes muista koska minua olisi kohdeltu huonosti tai jotenkin alentuvasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aina.

Viimeksi tänä aamuna nousin bussiin ja tervehdin ystävällisesti kuskia samalla kun leimasin lippua, ja sain vastaukseksi äyskimistä ilmeisesti vaihdevuosista kärsineeltä mieskuskilta. En tosin ollut ainoa, jolle melskattiin. Mutta ihan ilman syytä, kunhan vain sai tämäkin mulqvisti purkaa kiukkuaan johonkin. Niin että kyllä sitä pazkaa saa niskaansa ihan tilaamatta, varsinkin kaupungeissa, jossa on paljon ihmiskontakteja päivän mittaan. Mut enpä anna tuollaisten vaikuttaa itseeni, tai ehkä he vaikuttavat siten, että saatan alkaa näyttää äyskijöiden edessä vielä aurinkoisemmalta ja onnellisemmalta, hymyilevämmältä. 

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanko tässä nyt ihan oikeasti aikuisesta ihmisestä? Sinulla on jotain isoja ongelmia itsesi kanssa.

Ja sinä arvatenkin olisit antanut asian olla ja opettanut kyseiselle herralle että kannattaa ruveta heittelemään toistenkin pyöriä telineistä kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit voittaa sillä, että käyt näitä taistelujasi?

Hyvän mielen siitä että paha sai palkkansa. Teitä hiljaisia hyväksyjä-sivustakatsojia on sen verran tässä maailmassa että jos ei itse mitään asialle tee niin ei asia ikinä korjaannu ja mulkut tulevat pysymään mulkkuina.

Muuten ihan ymmärrettävästi sanottu, mutta tuossa on se vaara, että muutut mahdollisesti itse toisen kiusaajaksi, ahisteliaksi, hyväksikäyttäjäksi tai liian ilkeäksi ihmiseksi jos liian pitkään jatkuu. Toivottavasti et ole sellainen ihminen, joka pahoittaa mielen herkästä sillä silloin tulet pahoittamaan ihan turhaa toisten mieltä ja kulutat turhaan negatiivista energiaasi muihin. Jotkut ihmiset saattavat suutahta mitä älyttömimmän pienistä asioista. Helpommalla pääsee kun keskittyy elämään sitä omaa elämäänsä ja kehittää itseä paremmaksi. ( Enkä tarkoita muiden mielistelemistä).

Oletko miettinyt mitä sellaisen ihmisen taustalla on joka suutahtaa mitä pienimmistä asioista?

Itselleni tulee kyllä mieleen ylipassattu ihminen, joka on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa, eikä ole tullut suurempia elämänkolauksia vastaan. En voi sanoa kaikkien puolesta, mutta tuntemani ihmiset,  jotka kokee oikeasti kovia eivät pienistä suutu vaan päinvastoin nämä vastoinkäymiset avartavat ja laajentavat näkemystä. Ehkä tekevät ihmisestä totisemman kyllä. Olen minäkin joutunut kovia kokemaan, jonkatakia pienet asiat eivät enään tunnu kyllä missään. Pikemminkin meinaan ärsyyntyä siitä, kuinka pikkumaisia jotkut ihmiset ovat, mutta osaan olla siitä kyllä hiljaa ja pitää asian omana tietonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit voittaa sillä, että käyt näitä taistelujasi?

Hyvän mielen siitä että paha sai palkkansa. Teitä hiljaisia hyväksyjä-sivustakatsojia on sen verran tässä maailmassa että jos ei itse mitään asialle tee niin ei asia ikinä korjaannu ja mulkut tulevat pysymään mulkkuina.

Muuten ihan ymmärrettävästi sanottu, mutta tuossa on se vaara, että muutut mahdollisesti itse toisen kiusaajaksi, ahisteliaksi, hyväksikäyttäjäksi tai liian ilkeäksi ihmiseksi jos liian pitkään jatkuu. Toivottavasti et ole sellainen ihminen, joka pahoittaa mielen herkästä sillä silloin tulet pahoittamaan ihan turhaa toisten mieltä ja kulutat turhaan negatiivista energiaasi muihin. Jotkut ihmiset saattavat suutahta mitä älyttömimmän pienistä asioista. Helpommalla pääsee kun keskittyy elämään sitä omaa elämäänsä ja kehittää itseä paremmaksi. ( Enkä tarkoita muiden mielistelemistä).

Oletko miettinyt mitä sellaisen ihmisen taustalla on joka suutahtaa mitä pienimmistä asioista?

Itselleni tulee kyllä mieleen ylipassattu ihminen, joka on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa, eikä ole tullut suurempia elämänkolauksia vastaan. En voi sanoa kaikkien puolesta, mutta tuntemani ihmiset,  jotka kokee oikeasti kovia eivät pienistä suutu vaan päinvastoin nämä vastoinkäymiset avartavat ja laajentavat näkemystä. Ehkä tekevät ihmisestä totisemman kyllä. Olen minäkin joutunut kovia kokemaan, jonkatakia pienet asiat eivät enään tunnu kyllä missään. Pikemminkin meinaan ärsyyntyä siitä, kuinka pikkumaisia jotkut ihmiset ovat, mutta osaan olla siitä kyllä hiljaa ja pitää asian omana tietonani.

Minusta on ihan samantekevää mitä tuollaisen käytöksen taustalla on. Hyväksyttävää se ei kuitenkaan ole. Eikä toisen huono käytös ole mikään oikeutus omalle huonolle käytökselle. Se saa toki harmittaa, mutta aikuisen pitäisi silti osata käyttäytyä fiksusti hankalassakin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysyvät sinun toiminnastasi huolimatta. Muita ihmisiä on vaikea muuttaa.

Sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin pelottelet heidät käyttäytymään kunnolla jatkossa.

Et sinä pysty pelottelemaan muita käyttäytymään hyvin, ei sinulla ole semmosta valtaa, kuulostaa aika psykopaattiselta. Ei ihmisiä pohjimmiltaan voi toinen muuttaa, varsinkaan pahoja persoonallisuushäiriöitä kärsiviä, jotka usein saattavat olla niitä ikävimpiä toisilleen.