Lue keskustelun säännöt.
Milloin tajusit, että käyttäytymällä itse mukavasti et välttämättä saa muilta mukavaa kohtelua?
12.09.2018 |
Miten tämän asian tajuaminen on vaikuttanut sinuun? Onko se vaikuttanut?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään.
Suurin osa ihmisistä on mukavia mukavalle ja kiltille. Sitten on niitä häiriintyneitä tapauksia joiden mielestä kiltti, ahkera, avulias, lahjakas ja kiva ihminen on heitä varten oleva wc-pönttö johon ulostaa ja oksentaa kaikki mätä.
Koska olen lapsesta (hyvin pienestä) saakka ollut joillekin wc-pönttö ja potkupallo, olen kasvanut vinoon.
Olen vilpittömästi uskonut että ansaitsen sen kaiken pashan tikistäminen kasvoilleni.
Olen keskittänyt kaiken energiani että olisin paskantajille mieliksi ja suoritan täysillä ja välttelen virheitä, etteivät he vaan vihaisi ja halveksisi minua.
Eihän se niin toimi. He vaan vihaavat sitä enemmän mitä enemmän yritän.
Vasta kun romahdin, paloin loppuun, uuvuin ja yritin itsemurhaa, aloin ymmärtää, etten voi millään konstein muuttaa ihmishirviötä terveeksi hyvinkäyttäytyväksi kivaksi ihmiseksi.
Katkeroittaa kun sairastumisen takia koko elämäni meni alisuorittamiseksi ja tipahdin uraelämän kärryiltä.
Katkeroittaa kun olen nyt ihmisroska monien mielestä.
Jos olisin vaan tajunnut jollain tavalla jo pienenä lapsena, että ne häiriintyneet ihmiset tekevät väärin ja minä en ole syyllinen heidän vaikeuksiin, voisin olla vaikka kuinka menestynyt ja huipulla.
Olen ollut tyhmä kynnysmatto ja uhrautuja. En voi ottaa menneisyyttäni takaisin.
Jatkossa kyllä on aivan varma, että yhdenkään häiriintyneen ei kannata minun silmilleni räkiä. Räjähdän välittömästi ja häiriintynyt saa siivota pashansa omista housuistaan.
Mutta miten lapsi voisi tuollaisen ymmärtää? Lasta tulisi suojella myrkyllisiltä ihmisiltä, mutta käytännössä sitä ei riittävästi tapahdu. Jos Vilja-Erika olisi saanut elää, niin tuskin hänen loppuelämänsä olisi ollut lapsuuden traumojen takia kovin helppo.
No kyllä mieleen tulee väistämättä että lisääntymisen tulisi olla luvanvaraista.
Tulevaisuudessa siihen varmasti on keinot.
Juuri oli juttua että kahden lapsen politiikan tulisi koskea koko maapalloa.
Ehkä tulevaisuudessa ihmsille laitetaan joku implantti, joka estää lisääntymisen ilman lupaa.
Ihminen voisi saada luvan lisääntyä jos suorittaa "ajokortin" eli läpäisee tekoälyn tarkastaman koulutuksen ja on todistettavasti terve tunnemaailmataan ja empatiakyvyltään.
Kun ihminen on todistettavasti täyspäinen, implantti antaa mahdollisuuden hedelmöittyä.
Ei sellaista voi tutkia. Eikä kaikilla ole samoja ominaisuuksia edes empatiatavassa ollakseen hyviä/huonoja vanhempia. Sen sijaan ihmisiä pitäisi vastuuttaa ja edelleen opettaa tunnetaidoissa enemmän kautta kasvamisen, niin ehkä pahoinvointi ja sitä kautta sen kaataminen lapsiin edes hiukan vähenisi.
Kuinka niin ei voi tutkia?
Empatia kykyähän on jo tutkittu ihmisillä ja eläimillä.
Älä ole höpsö! Mitä sinä mistään edes tiedät. Tuo on ihan hassu väittämä ettei muka voisi tutkia.
Lue enemmän luule vähemmän.
Aivoja voidaan kuvata.
Ihmiselle voidaan näyttää videoita ja katsoa miten aivot toimivat.
Jos ihmisellä ei aktivoidu empatiaosiot päässä kun nääkee sairasta pahuutta. Tekoäly tietää heti ettei lisääntymislupaa tuolle.
Ei voida tutkia ennalta, keiltä voidaan perustellusti evätä oikeus vnhemmuuteen, tarkoitin. Epäempaattisuus ei välttämättä ole huonon vanhemman merkki, koska vanhemmuuteen vaikuttaa niin moni seikka, jopa kumppani, ja lisäksi empaattisuus vaihtelee ympäristön ja aiempien kokemusten mukaan.
Olen eri mieltä. Sinä elät jossain satumaailmassa jossa psykopaatiksi todistetun ihmisen on saatava tehdä lapsia.
Jos ihmisen päätä kuvataan kun hänelle näytetään raakaa väkivaltaa, ja aivot sanovat jees tämä on nautinnollista tätä lisää, niin ihan hyvin voi mielestäsi olla loistava vanhempi?
No tuo on kyllä niin äärimmäinen esimerkki, että en ole sitä mieltä, että on loistava vanhempi, mutta alunperin puutuin kirjoituksellani siihen, että ei tuollaisia rajoja voida alkaa vetää, koska ei voitaisi mitenkään asettaa sitä rajaa niin, ettei tapahtuisi oikeusmurhia. Edelleen peräänkuulutan tunnetaitojen opettamista ihan kaikille, pyörätelineraivostujallekin.
No hyvä että sinulla on tunnetaidot kondiksessa ja osaat tilanteessa kuin tilanteessa toimia kuin robotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhään.
Suurin osa ihmisistä on mukavia mukavalle ja kiltille. Sitten on niitä häiriintyneitä tapauksia joiden mielestä kiltti, ahkera, avulias, lahjakas ja kiva ihminen on heitä varten oleva wc-pönttö johon ulostaa ja oksentaa kaikki mätä.
Koska olen lapsesta (hyvin pienestä) saakka ollut joillekin wc-pönttö ja potkupallo, olen kasvanut vinoon.
Olen vilpittömästi uskonut että ansaitsen sen kaiken pashan tikistäminen kasvoilleni.
Olen keskittänyt kaiken energiani että olisin paskantajille mieliksi ja suoritan täysillä ja välttelen virheitä, etteivät he vaan vihaisi ja halveksisi minua.
Eihän se niin toimi. He vaan vihaavat sitä enemmän mitä enemmän yritän.
Vasta kun romahdin, paloin loppuun, uuvuin ja yritin itsemurhaa, aloin ymmärtää, etten voi millään konstein muuttaa ihmishirviötä terveeksi hyvinkäyttäytyväksi kivaksi ihmiseksi.
Katkeroittaa kun sairastumisen takia koko elämäni meni alisuorittamiseksi ja tipahdin uraelämän kärryiltä.
Katkeroittaa kun olen nyt ihmisroska monien mielestä.
Jos olisin vaan tajunnut jollain tavalla jo pienenä lapsena, että ne häiriintyneet ihmiset tekevät väärin ja minä en ole syyllinen heidän vaikeuksiin, voisin olla vaikka kuinka menestynyt ja huipulla.
Olen ollut tyhmä kynnysmatto ja uhrautuja. En voi ottaa menneisyyttäni takaisin.
Jatkossa kyllä on aivan varma, että yhdenkään häiriintyneen ei kannata minun silmilleni räkiä. Räjähdän välittömästi ja häiriintynyt saa siivota pashansa omista housuistaan.
Mutta miten lapsi voisi tuollaisen ymmärtää? Lasta tulisi suojella myrkyllisiltä ihmisiltä, mutta käytännössä sitä ei riittävästi tapahdu. Jos Vilja-Erika olisi saanut elää, niin tuskin hänen loppuelämänsä olisi ollut lapsuuden traumojen takia kovin helppo.
No kyllä mieleen tulee väistämättä että lisääntymisen tulisi olla luvanvaraista.
Tulevaisuudessa siihen varmasti on keinot.
Juuri oli juttua että kahden lapsen politiikan tulisi koskea koko maapalloa.
Ehkä tulevaisuudessa ihmsille laitetaan joku implantti, joka estää lisääntymisen ilman lupaa.
Ihminen voisi saada luvan lisääntyä jos suorittaa "ajokortin" eli läpäisee tekoälyn tarkastaman koulutuksen ja on todistettavasti terve tunnemaailmataan ja empatiakyvyltään.
Kun ihminen on todistettavasti täyspäinen, implantti antaa mahdollisuuden hedelmöittyä.
Ei sellaista voi tutkia. Eikä kaikilla ole samoja ominaisuuksia edes empatiatavassa ollakseen hyviä/huonoja vanhempia. Sen sijaan ihmisiä pitäisi vastuuttaa ja edelleen opettaa tunnetaidoissa enemmän kautta kasvamisen, niin ehkä pahoinvointi ja sitä kautta sen kaataminen lapsiin edes hiukan vähenisi.
Kuinka niin ei voi tutkia?
Empatia kykyähän on jo tutkittu ihmisillä ja eläimillä.
Älä ole höpsö! Mitä sinä mistään edes tiedät. Tuo on ihan hassu väittämä ettei muka voisi tutkia.
Lue enemmän luule vähemmän.
Aivoja voidaan kuvata.
Ihmiselle voidaan näyttää videoita ja katsoa miten aivot toimivat.
Jos ihmisellä ei aktivoidu empatiaosiot päässä kun nääkee sairasta pahuutta. Tekoäly tietää heti ettei lisääntymislupaa tuolle.
Ei voida tutkia ennalta, keiltä voidaan perustellusti evätä oikeus vnhemmuuteen, tarkoitin. Epäempaattisuus ei välttämättä ole huonon vanhemman merkki, koska vanhemmuuteen vaikuttaa niin moni seikka, jopa kumppani, ja lisäksi empaattisuus vaihtelee ympäristön ja aiempien kokemusten mukaan.
Olen eri mieltä. Sinä elät jossain satumaailmassa jossa psykopaatiksi todistetun ihmisen on saatava tehdä lapsia.
Jos ihmisen päätä kuvataan kun hänelle näytetään raakaa väkivaltaa, ja aivot sanovat jees tämä on nautinnollista tätä lisää, niin ihan hyvin voi mielestäsi olla loistava vanhempi?
No tuo on kyllä niin äärimmäinen esimerkki, että en ole sitä mieltä, että on loistava vanhempi, mutta alunperin puutuin kirjoituksellani siihen, että ei tuollaisia rajoja voida alkaa vetää, koska ei voitaisi mitenkään asettaa sitä rajaa niin, ettei tapahtuisi oikeusmurhia. Edelleen peräänkuulutan tunnetaitojen opettamista ihan kaikille, pyörätelineraivostujallekin.
Minä luulen ettei mitään oikeusmurhia tapahtuisi jos kehittynyt tekoäly hoitaisi asian.
Enemmän se on oikeusmurha kun sopimaton ihminen saa lapsen tuhottavakseen.
Jotenkin ajattelen luontaisesti siten että lapsen oikeus kunnolliseen vanhempaan on tärkeämpi kuin pösilön oikeus saada lapsi, koska se ois kiva lelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "paremmat" ihmiset teette jos teitä vedetään avokämmenellä naamaan vaikka kesken palaverin?
Tai jos sprugu hyökkää kimppuun?
Passiivisina hymyilette?
Ai ei koskaan tapahdu, niin ei voi spekuloida?
Mitä te olisitte tehneet jos teidän fillari olisi heitetty telineestä maahan ja haistateltu v****a?
Rakastelleet sitä henkilöä ja nauraneet iloisina hassulle jutulle?
Minusta typerää vaatia toista ihmistä olemaan puolustamatta itseään ja rajojaan.
Kun sätitte ja tuomitsette itsensäpuolustajan olette hyökkääjän puolella.
Jos minua vedettäisiin avokämmenellä kesken palaverin, suojautuisin ja seuraavaksi soittaisin vartijat. En käsitä, miksi ihmeessä provosoituisin tai edes suuttuisin moisesta? Pahoittaisin kyllä mieleni, mutta minähän saisin sitten rutkasti sympatiaa ja huolenpitoa, kun muut olisivat aivan kauhuissaan, mitä se hullu minulle teki. Se tuntuisi mukavalta. Ja teinpä minä mitä tahansa se ei peruuttaisi lyöntiä. Mutta siitä eteenpäin eiköhän työsuojelu poliisi ja oikeuslaitos hoitaisi asiaa eteenpäin ihan minun puolestani.
t.kristallikissaKristalli kissa on oikeassa. Puolustautuminen on eri asia kuin listaaminen. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Minä ainakin ilman sen kummempia kostosuunnitelmia ja miettimisiä toimisin reflektinomaisesti siten että joko potkaiseisin munille tai heittäisin kaverin tatamiin.
En usko että piiloutuisin pöydän alle tai kirkuisin.
Oletko ollut tuollaisessa tilanteessa ja toiminut noin? Reagointitapaansa yllättävään käytökseen ei yleensä tiedä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku.
Tulet vielä rytinällä alas kuvitelmistasi.
Minä käyttäydyn samoin kuin edellä kirjoittanut. En ole vielä tullut rytinällä alas, vaikka ikää on jo reippaasti yli 50.
Mutta onhan tässä vielä aikaa menettää illuusionsa. Maailma on menossa niin törkeään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "paremmat" ihmiset teette jos teitä vedetään avokämmenellä naamaan vaikka kesken palaverin?
Tai jos sprugu hyökkää kimppuun?
Passiivisina hymyilette?
Ai ei koskaan tapahdu, niin ei voi spekuloida?
Mitä te olisitte tehneet jos teidän fillari olisi heitetty telineestä maahan ja haistateltu v****a?
Rakastelleet sitä henkilöä ja nauraneet iloisina hassulle jutulle?
Minusta typerää vaatia toista ihmistä olemaan puolustamatta itseään ja rajojaan.
Kun sätitte ja tuomitsette itsensäpuolustajan olette hyökkääjän puolella.
Jos minua vedettäisiin avokämmenellä kesken palaverin, suojautuisin ja seuraavaksi soittaisin vartijat. En käsitä, miksi ihmeessä provosoituisin tai edes suuttuisin moisesta? Pahoittaisin kyllä mieleni, mutta minähän saisin sitten rutkasti sympatiaa ja huolenpitoa, kun muut olisivat aivan kauhuissaan, mitä se hullu minulle teki. Se tuntuisi mukavalta. Ja teinpä minä mitä tahansa se ei peruuttaisi lyöntiä. Mutta siitä eteenpäin eiköhän työsuojelu poliisi ja oikeuslaitos hoitaisi asiaa eteenpäin ihan minun puolestani.
t.kristallikissaKristalli kissa on oikeassa. Puolustautuminen on eri asia kuin listaaminen. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Minä ainakin ilman sen kummempia kostosuunnitelmia ja miettimisiä toimisin reflektinomaisesti siten että joko potkaiseisin munille tai heittäisin kaverin tatamiin.
En usko että piiloutuisin pöydän alle tai kirkuisin.
Oletko ollut tuollaisessa tilanteessa ja toiminut noin? Reagointitapaansa yllättävään käytökseen ei yleensä tiedä etukäteen.
En palaverissa. Vainoharhainen ja luonnevikainen ex-ystäväni humalassa veti litsarin ilman mitään syytä naamaan. Potkaisin saman tien mahaan.
Ei ole sen jälkeen litsareita jaellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te "paremmat" ihmiset teette jos teitä vedetään avokämmenellä naamaan vaikka kesken palaverin?
Tai jos sprugu hyökkää kimppuun?
Passiivisina hymyilette?
Ai ei koskaan tapahdu, niin ei voi spekuloida?
Mitä te olisitte tehneet jos teidän fillari olisi heitetty telineestä maahan ja haistateltu v****a?
Rakastelleet sitä henkilöä ja nauraneet iloisina hassulle jutulle?
Minusta typerää vaatia toista ihmistä olemaan puolustamatta itseään ja rajojaan.
Kun sätitte ja tuomitsette itsensäpuolustajan olette hyökkääjän puolella.
Jos minua vedettäisiin avokämmenellä kesken palaverin, suojautuisin ja seuraavaksi soittaisin vartijat. En käsitä, miksi ihmeessä provosoituisin tai edes suuttuisin moisesta? Pahoittaisin kyllä mieleni, mutta minähän saisin sitten rutkasti sympatiaa ja huolenpitoa, kun muut olisivat aivan kauhuissaan, mitä se hullu minulle teki. Se tuntuisi mukavalta. Ja teinpä minä mitä tahansa se ei peruuttaisi lyöntiä. Mutta siitä eteenpäin eiköhän työsuojelu poliisi ja oikeuslaitos hoitaisi asiaa eteenpäin ihan minun puolestani.
t.kristallikissaKristalli kissa on oikeassa. Puolustautuminen on eri asia kuin listaaminen. Ne pitää osata erottaa toisistaan.
Minä ainakin ilman sen kummempia kostosuunnitelmia ja miettimisiä toimisin reflektinomaisesti siten että joko potkaiseisin munille tai heittäisin kaverin tatamiin.
En usko että piiloutuisin pöydän alle tai kirkuisin.
Oletko ollut tuollaisessa tilanteessa ja toiminut noin? Reagointitapaansa yllättävään käytökseen ei yleensä tiedä etukäteen.
En palaverissa. Vainoharhainen ja luonnevikainen ex-ystäväni humalassa veti litsarin ilman mitään syytä naamaan. Potkaisin saman tien mahaan.
Ei ole sen jälkeen litsareita jaellut.
Baariääliöiden sekoilut (vaikka nyt tulisitkin puolustautuman, että olit selvä, ettekä olleet baarissa) on hiukan eri asia kuin työpaikan ympäristö. Kyllä minä ainakin töissä esiinnyn pidättyväisemmin kuin jossain vapaa-ajalla ystäväni kanssa. En usko, että minulta tulisi selkärangasta tarve itse munata itseäni työkavereiden edessä ja lyödä takaisin, vaan tosiaan antaisn koko häpeän lyömiseen ryhtymisestä kaatua lyöjän hartioille ja päivittelisin sen jälkeen muiden kanssa hänen sekopäisyyttään ja säälisin näkyvästi, jos vielä kehtaisi minua silmiin katsella. Aika noloa olisi mennä itsekin lyömään ja vajoamaan siis samalle tasolle.
t.kristallikissa
Minä ainakin ilman sen kummempia kostosuunnitelmia ja miettimisiä toimisin reflektinomaisesti siten että joko potkaiseisin munille tai heittäisin kaverin tatamiin.
En usko että piiloutuisin pöydän alle tai kirkuisin.