Lue keskustelun säännöt.
Milloin tajusit, että käyttäytymällä itse mukavasti et välttämättä saa muilta mukavaa kohtelua?
12.09.2018 |
Miten tämän asian tajuaminen on vaikuttanut sinuun? Onko se vaikuttanut?
Kommentit (227)
Parikymppisenä. Oivalsin sen jo teini-ikäisenä, mutta hyväksyin asian vasta muutama vuosi takaperin.
Minulla on kestänyt sovitella oma suhtautumiseni asiaan. Ensin olen tuumannut, että vastaan tylyydellä takaisin, mutta loppujen lopuksi olen päättänyt toimia yhtä mukavasti kuin mukavallekin. Se kismittää myrkyn nielleitä toisinaan jopa enemmän, vaikkei se olekaan tarkoitukseni.
Olen itse perusluonteeltani iloinen ja kohtaan uuden ihmisen hymyssäsuin, enkä ymmärrä vastakohtiani, hapannaamoja - etenkään asiskasPALVELUtyössä (jota teen itsekin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana ”mukavia” käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Meidän narsismimme keskellä ei enää päde ”metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan”. Mukavuus on kaupankäynnin väline.
Aina se on ollut. Ihmiset ovat laskelmoivia, ovat olleet aina. Lempeä käytös huonommassa asemassa olevia kohtaan on enemmän poikkeus kuin sääntö. Siksi meillä on lait. Ne ovat yritys saada ihmiset rangaistusten pelossa käyttäytymään asiallisesti toisiaan kohtaan.
Kyllä. Ilman rangaistuksen uhkaa ihminen on vain saastainen peto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku.
Tulet vielä rytinällä alas kuvitelmistasi.
En ole tuo sama, mutta voisin sanoa kuin hän. Kun käyttäydyn itse mukavasti, saan yleensä mukavaa vastakaikua. Milloin tästä "kuvitelmasta" rytinällä alas tullaan? Osaatko sanoa? Nimittäin kohta 60 vuoden elämänkokemuksella juuri noin se minusta menee. Mukava ja hyvä käytös muita kohtaan ei maksa minulle mitään, ja palkkioksi saan yleensä mukavaa ja hyvää kohtelua osakseni takaisin.
En pidä aikuisena ihmisenä aikuismaisena käytöksenä juoruilla toisista ihmisistä selän takana, puhua pahaa ja urkkia toisen asioita somessa tai muuallakaan. Olen mielelläni ystävällinen tuntemattomillekin ihmisille lähtökohtaisesti, koska se on hyvää käytöstä ja kohteliaisuutta. Kaiken tämän vuoksi olen joskus saanut kokea, että olen lapsellinen ja jotenkin ulkopuolinen! Olen sitten. Hyvä yleensä aina palkitsee hyvällä. Joskus heti, joskus vasta kaian myöhemmin. Ottakaa huomioon myös se, että hyvät ajatuksetkin muita kohtaan voivat vaikuttaa myönteisest sekä itseen että siihen toiseen. Kokeilkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä. Oivalsin sen jo teini-ikäisenä, mutta hyväksyin asian vasta muutama vuosi takaperin.
Minulla on kestänyt sovitella oma suhtautumiseni asiaan. Ensin olen tuumannut, että vastaan tylyydellä takaisin, mutta loppujen lopuksi olen päättänyt toimia yhtä mukavasti kuin mukavallekin. Se kismittää myrkyn nielleitä toisinaan jopa enemmän, vaikkei se olekaan tarkoitukseni.
Olen itse perusluonteeltani iloinen ja kohtaan uuden ihmisen hymyssäsuin, enkä ymmärrä vastakohtiani, hapannaamoja - etenkään asiskasPALVELUtyössä (jota teen itsekin).
Kuulostaa hyvin kypsältä suhtautumistavalta. Itse olen nykyään päätynyt ottamaan etäisyyttä silloin, jos huomaan, että mukavaan käytökseen vastataan toisen puolelta tylysti.
Onko ap jokin esimerkki? Vai mistä tämä ajatus on tullut hänen mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku.
Tulet vielä rytinällä alas kuvitelmistasi.
En ole tuo sama, mutta voisin sanoa kuin hän. Kun käyttäydyn itse mukavasti, saan yleensä mukavaa vastakaikua. Milloin tästä "kuvitelmasta" rytinällä alas tullaan? Osaatko sanoa? Nimittäin kohta 60 vuoden elämänkokemuksella juuri noin se minusta menee. Mukava ja hyvä käytös muita kohtaan ei maksa minulle mitään, ja palkkioksi saan yleensä mukavaa ja hyvää kohtelua osakseni takaisin.
Juuri näin. Esimerkiksi tervehtiminen ja kiittäminen eivät maksa minulle mitään mutta voivat antaa vastapuolelle sekä itselle hyvän mielen. Miksei tätä jotkut tajua tai eivät välitä? Mitä hyötyä on olla töykeä tai epäkohtelias?!
Vierailija kirjoitti:
En pidä aikuisena ihmisenä aikuismaisena käytöksenä juoruilla toisista ihmisistä selän takana, puhua pahaa ja urkkia toisen asioita somessa tai muuallakaan. Olen mielelläni ystävällinen tuntemattomillekin ihmisille lähtökohtaisesti, koska se on hyvää käytöstä ja kohteliaisuutta. Kaiken tämän vuoksi olen joskus saanut kokea, että olen lapsellinen ja jotenkin ulkopuolinen! Olen sitten. Hyvä yleensä aina palkitsee hyvällä. Joskus heti, joskus vasta kaian myöhemmin. Ottakaa huomioon myös se, että hyvät ajatuksetkin muita kohtaan voivat vaikuttaa myönteisest sekä itseen että siihen toiseen. Kokeilkaa!
Hyvä ajattelutapa lähtökohtaisesti. Toisinaan on kuitenkin oman hyvinvointinsa takia nopeasti hyvä todeta se, ettei kannata suotta jäädä paukuttamaan päätään seinään, jos vuorovaikutus on totaalisen pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku.
Tulet vielä rytinällä alas kuvitelmistasi.
En ole tuo sama, mutta voisin sanoa kuin hän. Kun käyttäydyn itse mukavasti, saan yleensä mukavaa vastakaikua. Milloin tästä "kuvitelmasta" rytinällä alas tullaan? Osaatko sanoa? Nimittäin kohta 60 vuoden elämänkokemuksella juuri noin se minusta menee. Mukava ja hyvä käytös muita kohtaan ei maksa minulle mitään, ja palkkioksi saan yleensä mukavaa ja hyvää kohtelua osakseni takaisin.
Juuri näin. Esimerkiksi tervehtiminen ja kiittäminen eivät maksa minulle mitään mutta voivat antaa vastapuolelle sekä itselle hyvän mielen. Miksei tätä jotkut tajua tai eivät välitä? Mitä hyötyä on olla töykeä tai epäkohtelias?!
Aika moni ihminen on sellainen, joka ei tervehdi takaisin, jos heitä tervehtii ensin. Se on outoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jokin esimerkki? Vai mistä tämä ajatus on tullut hänen mieleen.
En koe tarvetta viedä pohdintaa henkilökohtaiselle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena mulle psykologi sanoi että minulla on miellyttämispakko vaikka oikeasti olin liian tyly koska minullekin oltiin aina oltu. Nyt osaan ja uskallan olla ystävällinen vaikka koko elämän ajan minua on hämätty siitä pois. Kannattaa olla vaikka joskus tulee märkää rättiä naamalle. Heidän kanssaan sitten pientä viilennystä.
Tarkoitatko ettet enää koe yhtä voimakasta tarvetta tylyllä käytöksellä torjua toisia? Hieno muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opin tämän tarhassa. Opin myös sen, että rumasti käyttäytyjät ovat niitä, jotka menevät itkemään tädeille heti kun saavat samalla mitalla takaisin. Opin senkin, että tätejä ei varsinaisesti kiinnosta se, mitä on oikeasti tapahtunut, koska he ihastuvat aina söpöihin lapsiin ja uskovat heitä.
Toki aikuisena osaan teeskennellä ja esittää mukavaa. Osaan myös valehdella sujuvasti, jos joku yrittää saada minut tekemään palveluksia. Tiedän kokemuksesta, että niitä palveluksia ei ikinä makseta takaisin. Säälittää ne aikuiset, jotka uhraavat itseään ja yrittävät kiltteydellä saada ihmiset pitämään itsestään. Itsepä tiedän, että jokainen täällä hakee vaan omaa etuaan, ja jokaisella on siihen oikeus. Pitää vain esittää mukavaa, niin hyvin sujuu.
Onnekas olen koska hyvä kiertää takaisin muuta kautta ei ilkeilijän.
Vierailija kirjoitti:
Minä opin tämän tarhassa. Opin myös sen, että rumasti käyttäytyjät ovat niitä, jotka menevät itkemään tädeille heti kun saavat samalla mitalla takaisin. Opin senkin, että tätejä ei varsinaisesti kiinnosta se, mitä on oikeasti tapahtunut, koska he ihastuvat aina söpöihin lapsiin ja uskovat heitä.
Toki aikuisena osaan teeskennellä ja esittää mukavaa. Osaan myös valehdella sujuvasti, jos joku yrittää saada minut tekemään palveluksia. Tiedän kokemuksesta, että niitä palveluksia ei ikinä makseta takaisin. Säälittää ne aikuiset, jotka uhraavat itseään ja yrittävät kiltteydellä saada ihmiset pitämään itsestään. Itsepä tiedän, että jokainen täällä hakee vaan omaa etuaan, ja jokaisella on siihen oikeus. Pitää vain esittää mukavaa, niin hyvin sujuu.
Kyse on myös opituista malleista. Pienellä lapsella ei ole muuta mahdollisuutta kuin hengissä selviytyäkseen yrittää miellyttää vanhempiaan, oli kohtelu heidän suunnaltaan mitä tahansa. Aikuisena käytös sitten helposti jatkuu samanlaisena yrityksenä "ostaa" muilta hyväksyntää ja mukavaa kohtelua. Toimintamallia ei välttämättä osaa kyseenalaistaa, koska on tottunut siihen, että ihmiset käyttäytyvät ikävästi tai arvaamattomasti, teki itse mitä tahansa. Joten sitä vain yrittää entistä kovemmin olla itse se hyvä tyyppi, jottei ainakaan se olisi syy huonoon kohteluun. Tällaisten ajattelutapojen muokkautuminen voi viedä hyvin pitkän ajan.
On vienyt liian pitkään elämästäni huomata, että mitä ystävällisempi olen muille, sitä ystävällisempiä muutkin ovat minulle ja sitä kivampaa elämäni on.
Minun ei tarvitse olla viisain, hauskin, kaunein tms, mutta jo kohteliaisuudella ja ystävällisyydellä on erittäin suuri merkitys.
Toki on aina yksittäisiä mörököllejä, minkäs sille voi. Ei niihin tehoa hyvä, mutta ei kyllä pahakaan. Sikojen kanssa ei kannata ryhtyä painimaan, siinä vain rapa roiskuu ja siitä siat vaan tykkäävät!
Jo lapsena olen tajunnut, että mitä enemmän yritän olla " ystävällinen", auttavainen, muita huomioon ottava ja elää toisia miellyttäen sitä enemmän minulta vaaditaan sen jälkeen samalla, kun saan itse muilta kokoajan vähemmän. Olen huomannut, että joissain paikoissa röyhkeydestä palkitaan ja kiltteydestä ruoskitaan. Vasta viimeaikoina olen tajunnut alkaa ajattelemaan itseäni ja siitäkin ihmiset ruoskii minua tottakai, kun olen lakannut tyhjän hyysäämisen ja heivasin hyväksikäyttäjät sekä itsekkäämmät/myrkyttäjät pois ympäristöstäni. Aina tulee olemaan ilkeitä ihmisiä ( jotka ovat eniten äänessä) sekä niiden varjoon jäävät sitten nämä oikeasti ystävälliset ja mukavat ihmiset joita ei sentakia edes huomaa, koska saattavat olla hiljaisempia. Mitä paremmat mahdollisuudet menestyä jossain, sitä kovaäänisemmät ovat "vihaajat". Tosin vihaajillakin on varmasti ihan järkeenkäyvä syy siihen, ehkä eivät vain ole tyytyväisiä omaan elämään ja purkaa asitä sitten toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jokin esimerkki? Vai mistä tämä ajatus on tullut hänen mieleen.
En koe tarvetta viedä pohdintaa henkilökohtaiselle tasolle.
Eli et pohdi asiaa kokonaisvaltaisesti. Minä kuitenkin jatkan aiheesta ja vastauksiesi perustella olet joko lapsi tai sitten sellainen henkilö joka haluaa oikeuttaa oman huonon käytöksensä tekosyillä, etkä vastaa keskustelussa avoimesti muille etkä itselleen.
Kaikkien kanssa ei kannata olla tekemisissä ja nimenomaan se henkilökohtainen tekijä on se joka vaikuttaa siihen miten kehenkin suhtaudutaan, jos panttaa motiiveitaan ei tule saavuttamaan sellaisia suhteita mitä joku avoimempi voi saavuttaa.
Niin metsä vastaa, kuten sinne huutaa.
Suurin osa ihmisistä on mukavia, jos heille ollaan mukavia. Mutta oma ryhmänsä on sitten esimerkiksi nämä kaikista selän takana pahaa puhuvat. Joskus nuorena naiivisti kuvittelin, että minusta he eivät puhu, jos olen mukava ja mieliksi. En muista, missä vaiheessa havahduin harhaluuloistani.