En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Juuri tämä asenne, että kerroillaan vaan hyvin menneistä synnytyksistä ja jotenkin hyssytellään niitä rankkoja kokemuksia, joista jää elinikäiset hänet ja traumat. Jos päätät avautua aiheesta naisten saunaillassa pahimmassa tapauksessa sinua syyllistetään ettet ole osannut rentoutua tarpeeksi ja keskittyä tilanteeseen ja olla täysin tilanteen tasalla. Ei, ei se näin mene! Asiasta täytyy voida puhua ja pitää puhua, ilman syyllisyyttä ja oloa, että nainen on viallinen jos ei osaa ja kykene synnyttämään alateitse niin, että kokee sen olevan rankka, mutta ihanan voimaannuttava kokemus, jota on ihana muistella uudestaan ja uudestaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.

Kyllähän sektiosta nimenomaan jää pysyvä vaurio. Ne leikatut vatsalihakset.

Alatiesynnytyksistä mulle ja monelle muulle ei ole jäänyt mitään vaurioita. Ei tikin tikkiä edes.

Toisilla toisin päin. Ei suunniteltu sektio ole sen vaarallisempi kuin mikään muukaan leikkaus, eikä ketään muitakaan leikkaukseen meneviä pelotella sillä että komplikaatioita varmasti tulee. Kun niitä ei suurimmalle osalle tule. Itselläni sektio oli helpompi.

Eri

Alatiesynnytys on kuitenki ainoa josta voi selvitä täysin ilman pysyviä vaurioita koska vatsalihasten katkaisu kyllä on pysyvä vaurio.

Minun lapseni , 2 kpl, ovat syntyneet sektiolla nukutuksessa.. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Leikkaushaavakipuun sai kipulääkettä. Vaikka vatsalihakseni on katkaistu, ei tästä ole minulle ollut mitään haittaa myöhemmin. Tosiasiassa vasta edellä olevan viestin luettuani tiedostin, että siinähän joutuu vatsalihakset katkaisemaan. Turhaa pelottelua sektiosta.

Mulle on tehty kiireellinen sektio, jota ennen ehdin olla kivuissa noin vuorokauden. Toinen synnytys oli alatiesynnytys. Molemmat oli ihan ok kokemuksia enkä ole koskaan voinut samaistua niihin kavereiden kertomuksiin, jossa synnytystä pidetään helvetillisenä touhuja. Kyllähän se sattuu mut mun kokemus on, ettei kipu ole sietämätöntä. Ja kun on epiduraali päällä, ei tunnu mitään. Sektion jälkeen mulle tarjottiin kasa vahvoja kipulääkkeitä, mutta en tarvinnut niitä.

Kaveripiirissäni kerrotaan kyynelsilmin onnellisia tarinoita kuinka ihanaa oli synnyttää ja toinen toistaan upeampia ja koskettavampia tarinoita saa kuunnella. Itse synnytin pelkosektiolla ja huomaan, että ihmiset hieman väheksyvät edelleen kun asiasta mainitsen. Jos sanon, että lapsi syntyi sektiolla kysytään syytä ja kun sanon, että pelkosektion nimellä mentiin, vaikkei oikeastaan sitä ollut vaan itse kutsuisin sitä järkisyysektioksi. Tutkin asiaa ja valitsin suunnitellun sektion, koska se selkeästi on turvallisin vaihtoehto sekä äidille, että lapselle, mutta papereihin vielä nykyään laitetaan sana pelko, mikä toki leimaa synnyttäjää ja luo vääriä mielikuvia. Jokatapauksessa ihmettelen miksi alatiesynnytystä glorifioidaan niin paljon naisten kesken?

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?

Se kai siinä on, ettei etukäteen voi tietää miten synnytys menee yksilön kohdalla. Minä pelkäsin paljon, mutta hormonit tasoittivat lopulta tunteet ja molemmat raskaudet menivät viikon yliajalla, niin sitä jo odottikin. Olisin päässyt pelkopolille, muttei minun lopulta tarvinnut sinne mennä. Synnytys on harvalle mikään elämys sinällään. Voimaannuttavaa on se silloin, kun voi todeta, että selvisin siitä. Suurin osa ei muistele niitä mitenkään erityisesti, koska elämässä on muutakin.

Kukaan ei kuitenkaan väitä, että synnytys olisi täysin riskitöntä tai vaaratonta. Se on suhteellisen turvallista Suomessa (vielä toistaiseksi) neuvolajärjestelmän ja synnytyssairaaloiden ansioista. Meillä on taitavia kätilöitä ja lääketiede apuna. Siltikin sattuu ikäviä asioita.

Pointtina se, että jos haluat synnyttää lapsen, niin sun on otettava riski ja mentävä sitä kohti. Jos et halua, niin tässä maassa ei ole pakko. Jos sulla on järki päässä niin tajuat, että synnytys on vain yksi hetki elämässä, joka on riskejä täynnä muutenkin. Sinä päätät otatko riskin.

Minäkin pelkäsin, enkä koskaan lakannut pelkäämästä. Päätin, että teen lapsia sitten myöhemmin jos lakkaan pelkäämästä synnytystä. En lakannut, eikä lapsia tullut. Suosittelen heti adoptiota kun sinulla on töitä ja parisuhde, koska liian vanhoja ei huolita adoptiovanhemmiksi, jotkut eivät myöskään anna sinkuille adoptioon. Eli ole ajoissa liikkeellä ja tee sitten vaikka nelikymppisenä oma iltatähti jos kasvat pelon yli.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi naiset kertoilee toisilleen tälläisiä kauhutarinoita. Joillakin synnytys voi olla todella kipeä ja traumaattinen, mutta ei todellakaan kaikilla. Minulla esim. molemmat synnytykset olivat nopeita, jonka vuoksi synnytyksistä itsestään ei ole kauhukertomuksia kerrottavana. Synnytykset kyllä sattuivat, mutta sehän on ohimenevää ja siihen saa myös apua. Miksi naiset kautta aikojen olisi synnyttäneet, jos se olisi kaikilla niin jumalattoman kivuliasta. Ja toisilla on vielä monta lasta??

Ei kai se satu kun vagina on kuin ladon ovi levällään synnyttäneellä naisella.

kusetko allesi?

Siis herranjumala naisen keho PALAUTUU. Synnytyskanava on tehty synnyttämistä varten. Ei se mihinkään suurimmalla osalla repeä vaan palautuu ihan perusjumpalla normaaliksi kimmoisaksi omaksi itsekseen.

Vähän nyt hei.

Vierailija kirjoitti:

Siis herranjumala naisen keho PALAUTUU. Synnytyskanava on tehty synnyttämistä varten. Ei se mihinkään suurimmalla osalla repeä vaan palautuu ihan perusjumpalla normaaliksi kimmoisaksi omaksi itsekseen.

Vähän nyt hei.

Siis just tällaista alentavaa shaibaa saa kuunnella, kun yrittää kertoa että ei mennyt ihan putkeen ja ei en ole palautunut ennalleen ja en, en suosittele kenellekään.

Lykkäsin vuosia lastenhankintaa valtavan pelon takia, pelkäsin raskautta ja synnytystä kauhutarinoiden takia ja muutenkin. Toive lapsesta oli kuitenkin niin suuri että päätettiin yrittää. Raskautuminen ekasta kierrosta ja eikun kohti suurimpia pelkoja! Pelko tasaantui raskauden aikana muttei koskaan loppunut. Kyseessä vielä riskiraskaus monikot, joten pelon aiheita oli. Lopputulemana kun tästä kaikesta selvisi, koin voimaantuvani myös muilla elämän alueilla kun uskalsin kohdata suurimman pelkoni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lähipiirissä kauhutarinoiden kertojia, vaan päin vastoin: kaikki lässyttivät miten luonnollista, kaunista ja voimaannuttavaa se on kaikesta kivusta huolimatta. Kaverit hehkuttivat luomusynnytyksiään elämänsä upeimmiksi kokemuksiksi. Itse suhtauduin jo silloin skeptisesti synnytyksen ihanuuteen, ja olen synnytyksen jälkeen herättänyt närkästystä sanomalla suoraan, että minusta synnytys ei tunnu mitenkään luonnolliselta tai kauniilta, vaan se oli lähinnä iljettävää ja brutaalia. :D Tämä siitä huolimatta, että otin vastaan kaiken kivunlievityksen mitä tarjottiin, eikä kipu ollut niin kovaa mitä etukäteen pelkäsin. Ja toisenkin lapsen haluaisin. Mutta mitään kaunista tai herkkää siinä ei minusta ole kun väliliha venyy äärimmilleen ja repeää.

Siinä se ero varmasti onkin että luomusynnytyksessä kipu pumppaa kehon täyteen kehon omia endorfiinejä lievittääkseen kipua. Kipulääkkeiden kanssa niin ei käy. Ne kehon omat hormonit ei kauheasti auta kipuun synnytyksessä mutta siinä vaiheessa kun kipu loppuu ja saa vielä vauvan on niin sekaisin niistä mielihyvähormoneista että jää ihana muisto. Joten kemiaa sekin.

Itse muistelen kaiholla ja kaipauksella luomusynnytystäni. Tunsin itseni voimakkaaksi koska kuvittelin etten pystyisi siihen ja olin niin iloinen että kaikki meni hyvin. Eikä tarvinut enää olla raskaana :)

Seksielämä palautui täysin normaaliksi. Mies tykkää ja itsekin tykkään.

100 % positiivisia kokemuksia on myös. Kukaan ei voi etukäteen tietää miten menee mutta mahdollisuuksia on paljon että menee myös hyvin.

Markettilainen kirjoitti:

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?

Minun tuttavapiirissäni alatiesynnytyksillään illanistujaisissa mässäilevät naiset nimenomaan kehuvat tiukkuuttaan. Että synnytys auttoi löytämään lantionpohjalihakset ja hallitsemaan niitä ja nyt treenaamisen jälkeen on parempi kuin koskaan. En ole synnyttänyt, joten vaikea sanoa, mutta arvelisin, että jumpattu synnyttäneen alapää ei vedä vertoja jumpatulle synnyttämättömälle alapäälle. Ehkä kokemus on tuollainen, jos ei ole ajatellut alapäänsä lihaksia koskaan ennen synnytystä, mutta muutoin tuo on minusta älyllisesti epärehellinen vertaus. Suuri osa naisista kuitenkin harrastaa alapääjumppaa jo ennen lapsia.

Parantuneella tuntoherkkyydellä myös moni alatiesynnyttänyt kehuu, siihen en osaa sanoa mitään. Mutta se olisi mukava plussa, jos näin on. Jotenkin ajattelisi, että vauriot voisivat vahingoittaa tuntoa, mutta en tiedä.

Ehkä ylipäätänsä äänessä ovat sellaiset naiset, joilla on positiivisia kokemuksia. Harva avautuu edes kovin läheisille ystäville, jos on löysyyttä tai tunnottomuutta. Joskus joidenkin kehu tuntuu jopa vähän uhoamiselta - ikään kuin pyrittäisiin maalata alatiesynnyttämisestä hyvää kuvaa keinolla millä hyvänsä. Ja vakuutella ja puolustaa omaa kunniaa, että minulla ei ainakaan ole löysä, vaikka sitä te seurueen miehet ja synnyttämättömät varmaan mietitte.

Vierailija kirjoitti:

Markettilainen kirjoitti:

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?

Minun tuttavapiirissäni alatiesynnytyksillään illanistujaisissa mässäilevät naiset nimenomaan kehuvat tiukkuuttaan. Että synnytys auttoi löytämään lantionpohjalihakset ja hallitsemaan niitä ja nyt treenaamisen jälkeen on parempi kuin koskaan. En ole synnyttänyt, joten vaikea sanoa, mutta arvelisin, että jumpattu synnyttäneen alapää ei vedä vertoja jumpatulle synnyttämättömälle alapäälle. Ehkä kokemus on tuollainen, jos ei ole ajatellut alapäänsä lihaksia koskaan ennen synnytystä, mutta muutoin tuo on minusta älyllisesti epärehellinen vertaus. Suuri osa naisista kuitenkin harrastaa alapääjumppaa jo ennen lapsia.

Parantuneella tuntoherkkyydellä myös moni alatiesynnyttänyt kehuu, siihen en osaa sanoa mitään. Mutta se olisi mukava plussa, jos näin on. Jotenkin ajattelisi, että vauriot voisivat vahingoittaa tuntoa, mutta en tiedä.

Ehkä ylipäätänsä äänessä ovat sellaiset naiset, joilla on positiivisia kokemuksia. Harva avautuu edes kovin läheisille ystäville, jos on löysyyttä tai tunnottomuutta. Joskus joidenkin kehu tuntuu jopa vähän uhoamiselta - ikään kuin pyrittäisiin maalata alatiesynnyttämisestä hyvää kuvaa keinolla millä hyvänsä. Ja vakuutella ja puolustaa omaa kunniaa, että minulla ei ainakaan ole löysä, vaikka sitä te seurueen miehet ja synnyttämättömät varmaan mietitte.

Juurikin näin.

Täällä sama homma kuin aplla. Onneksi en ole koskaan erityisemmin halunnut lapsia joten sen puoleen voivat mainiosti jäädä tekemättäkin. Ikäkin tulee jo vastaan.

Jo ajatus raskaudesta ällöttää, maha venyy ja olo on tukala. Ja ties mitä vaivoja voi tulla jo raskausaikana. Ja se raskausajan jatkuva sörkittävänä käyminen.. ei todellakaan huvittais levitellä haaroja hoitajille ja lääkäreille.

Synnytystä en halua kokea.

Olen päättänyt olla altistamatta itseäni mahdollisesti vakaville ja pysyville vaurioille.

Onneksi on ystäviä jotka ovat kertoneet rehellisesti lapsenteosta!

Vierailija kirjoitti:

Markettilainen kirjoitti:

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?

Minun tuttavapiirissäni alatiesynnytyksillään illanistujaisissa mässäilevät naiset nimenomaan kehuvat tiukkuuttaan. Että synnytys auttoi löytämään lantionpohjalihakset ja hallitsemaan niitä ja nyt treenaamisen jälkeen on parempi kuin koskaan. En ole synnyttänyt, joten vaikea sanoa, mutta arvelisin, että jumpattu synnyttäneen alapää ei vedä vertoja jumpatulle synnyttämättömälle alapäälle. Ehkä kokemus on tuollainen, jos ei ole ajatellut alapäänsä lihaksia koskaan ennen synnytystä, mutta muutoin tuo on minusta älyllisesti epärehellinen vertaus. Suuri osa naisista kuitenkin harrastaa alapääjumppaa jo ennen lapsia.

Parantuneella tuntoherkkyydellä myös moni alatiesynnyttänyt kehuu, siihen en osaa sanoa mitään. Mutta se olisi mukava plussa, jos näin on. Jotenkin ajattelisi, että vauriot voisivat vahingoittaa tuntoa, mutta en tiedä.

Ehkä ylipäätänsä äänessä ovat sellaiset naiset, joilla on positiivisia kokemuksia. Harva avautuu edes kovin läheisille ystäville, jos on löysyyttä tai tunnottomuutta. Joskus joidenkin kehu tuntuu jopa vähän uhoamiselta - ikään kuin pyrittäisiin maalata alatiesynnyttämisestä hyvää kuvaa keinolla millä hyvänsä. Ja vakuutella ja puolustaa omaa kunniaa, että minulla ei ainakaan ole löysä, vaikka sitä te seurueen miehet ja synnyttämättömät varmaan mietitte.

Harvoinpa noista asioista kovin avointa puhetta kuulee mutta voin kertoa että on ainakin yksi fysiologinen syy miksi synnyttäneen alapää voi tiukentua - laskeumat. Ymmärrätte varmaan että jos esim. kohtu laskeutuu ja peräsuoli pullistuu emättimeen päin niin kyllä sen tilavuus oleellisesti pienenee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.

Unohdit mainita että sitä lasta painavampaa ei saa nostaa noin 2kk

Tässä sektion vaarat

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93493.pdf

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.

Kyllähän sektiosta nimenomaan jää pysyvä vaurio. Ne leikatut vatsalihakset.

Alatiesynnytyksistä mulle ja monelle muulle ei ole jäänyt mitään vaurioita. Ei tikin tikkiä edes.

Toisilla toisin päin. Ei suunniteltu sektio ole sen vaarallisempi kuin mikään muukaan leikkaus, eikä ketään muitakaan leikkaukseen meneviä pelotella sillä että komplikaatioita varmasti tulee. Kun niitä ei suurimmalle osalle tule. Itselläni sektio oli helpompi.

Eri

Alatiesynnytys on kuitenki ainoa josta voi selvitä täysin ilman pysyviä vaurioita koska vatsalihasten katkaisu kyllä on pysyvä vaurio.

Minun lapseni , 2 kpl, ovat syntyneet sektiolla nukutuksessa.. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Leikkaushaavakipuun sai kipulääkettä. Vaikka vatsalihakseni on katkaistu, ei tästä ole minulle ollut mitään haittaa myöhemmin. Tosiasiassa vasta edellä olevan viestin luettuani tiedostin, että siinähän joutuu vatsalihakset katkaisemaan. Turhaa pelottelua sektiosta.

No minusta ei ole turhaa pelottelua sillä kaikki eivät halua että vatsalihakset katkaistaan. Itselle ainakin ihan ehdoton ei. Mä vaan en pystyisi rikkomaan omaa kehoa tietoisesti. Siksi en voi synnyttää.

Kyllä synnytyskipu on erilaista kuin mikään. Positiivista mutta tuskallista. Mulla monta nopeaa synnytystä jolloin elimistö ei ehdi "tottua" kipuun ja kyllä on kammo jäänyt. Synnytys on kuin maratoni joka sinun täytyy juosta, yksin. Vaikka sulla on tukihenkilö, vain äiti kohtaa sen kivun ja tekee työn lapsen syntymiseen. Oli se synnytys pitkä tai lyhyt sama työ on tehtävä ja kohdattava ennen pitkää se tunne että en pysty tähän, vaikka tietäisikin että on ennenkin synnyttänyt.

Keskis kirjoitti:

Kaveripiirissäni kerrotaan kyynelsilmin onnellisia tarinoita kuinka ihanaa oli synnyttää ja toinen toistaan upeampia ja koskettavampia tarinoita saa kuunnella. Itse synnytin pelkosektiolla ja huomaan, että ihmiset hieman väheksyvät edelleen kun asiasta mainitsen. Jos sanon, että lapsi syntyi sektiolla kysytään syytä ja kun sanon, että pelkosektion nimellä mentiin, vaikkei oikeastaan sitä ollut vaan itse kutsuisin sitä järkisyysektioksi. Tutkin asiaa ja valitsin suunnitellun sektion, koska se selkeästi on turvallisin vaihtoehto sekä äidille, että lapselle, mutta papereihin vielä nykyään laitetaan sana pelko, mikä toki leimaa synnyttäjää ja luo vääriä mielikuvia. Jokatapauksessa ihmettelen miksi alatiesynnytystä glorifioidaan niin paljon naisten kesken?

Ei sektio ole turvallisin vaihtoehto kummallekkaan, vaan alatiesynnytys on on synnytystavoista turvallisin sekä valmistaa lapsen hengityksen toimimisen heti syntymän hetkellä.

https://www.kaksplus.fi/raskaus/synnytys/keisarileikkaus-tehdaan-laakar…

https://www.terve.fi/artikkelit/76884-alatiesynnytys-turvallisinta-keis…