Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Tää totuuden aika, kun kaikki haluaa olla niin raivorehellisiä. Synnytyskipu on asia, jonka myös pääosin unohtaa. Jos siihen ajatukseen jää lillumaan, niin tietenkin niitä kauhukuvia on. Mutta kroppa unohtaa kivun.
Mun eka synnytys, ei ollut mikään oppikirja juttu, oli kipusaa... pienellä valmennuksella olisin ehkä päässyt niistä kivuista yli, jos jotain hengitystekniikoita ja asioita olisi käynyt vaikka ammattilaisen kanssa läpi. Eihän meillä Suomessa sellaista ole.
Toiseen synnytykseen olin valmistautuneempi. Se tapahtui ilman kipulääkkeitä tms. mitään. Ihan vaan rentoutumalla ja hengittelemällä sain lihaksia "rauhoittumaan", ettei tuntunut niin kipeältä. Ponnistusvaihe ei ole mikään picknick, siinäkin kun pitää itsensä rauhallisena ja keskittyy ponnistustarpeeseen (eikä siihen tuntemukseen), pääsee rytmiin kiinni, niin asia on äkkiä hoidettu pois. Eikä siinä kauan sitten nokkatuhissutkaan, kun muksu oli maailmassa. Tällä kaavalla jatkoin vielä kahdesti.
Yksikään synnytys ei ole samanlainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tekee lapset.
Nainen synnyttää ja hoitaa ne.
Sukupuolien tasa-arvo toteutuu.
Case closed
Synnytys on pisimmilläänkin nopeasti ohi. Paljon, paljon pahempaa oli mielestäni raskaus itsessään, etenkin omalle kohdalle sattunut hyvin voimakas pahoinvointi, joka ei neljään kuukauteen hellittänyt sekunniksikaan. Neljä kuukautta vatsataudin ja kauhean kankkusen yhdistelmää oli oikeasti aivan painajaista.
Vaikka pelkäsin myös synnyttämistä, olisin voinut tehdä sen mieluummin monta kertaa peräkkäin, kuin kärsiä siitä järkyttävästä pahoinvoinnista.
Synnytys voi olla ihan ok kokemus, jos saa haluamansa kivunlievityksen. Ja kivun sietäminenkin on yksilöllistä. Googlaa kivuton synnytys, orgastinen synnytys ym. Sellaisiakin kokemuksia löytyy. Turhaa etukäteen miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen, kun todennäköisempää on että menee ihan hyvin tai vähintäänkin siedettävästi.
Muistakaa synnytyskauhukertomuksia lukevat, että naiset on usein pahantahtoisia toisiaan kohtaan. Etenkin suomalaiset naiset. Tykkäävät pelotella ja vähätellä tosia ja kehua itseään. Monet naiset siis liioittelee synnytyskipuja, koska sillä saa itselleen kirkkaimman kruunun. On muka kokenut jotain niin kauheaa, että muut ei ikinä. Ei etenkään lapsettomat, jotka ei ole muka ikinä kokeneet mitään kauheaa. Ei todellista kipua, ei todellisia huolia, ei todellista väsymystä. Olen jopa nähnyt lapsellisen väittävän jopa vuosien unettomuudesta kärsivälle, että tämä ei tiedä väsymyksestä mitään. Että Odotapa sitten kun sulla on lapsia, niin tiedät mitä väsymys on ja kyllä kuule nukahtaa helposti, kun oikeasti väsyttää. Olen myös kuullut useamman äitituttavan selittävän miten hän melkein kuoli synnytykseen, että oli ihan hiuskarvasta henki kiinni. Sitten kun näiden miesten kanssa on ottanut tämän joskus puheeksi ja kysynyt että miltä se tuntui kun vaimo melkein kuoli synnytykseen, niin nämä on ihan hämillään, että Miten niin melkein kuoli. Ei ole ollut kuolemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, mutta luulisi jokaisen tajuavan että synnytykset on erilaisia. Minä minä minä minä. Jotkut ei tunne kuin vähän kipua ja jotkut kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas pelottaa paneminen. Monta lasta jäänyt tekemättä kun ei uskalla aukkoon laittaa penistä. Minkäläinen imu siellä on jos se siemenet imaisee? Ei vaan uskalla kokeilla.
Onneksi voit luovuttaa siemeniäsi ihan omatoimisesti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se synnytys kestää max 2 vuorokautta. Ajattele että jotkut joutuu kärsimään esim. syöpää sairastaessa hirveitä kipuja vuosikausia ja vielä lopulta kuolee siihen.
Tämä ketju on aloitettu 7 vuotta sitten. Onko tämä ketju siis syypää syntyvyyden romahtamiseen? Nyt positiivisia synnytystarinoita naiset kehiin! Muutkin kertomaan kuin vain ne, joille synnytys on ollut kauhukokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porukalla on kummallinen käsitys siitä, että kivunlievitystä saa.
Ei sitä läheskään aina saa.
Tai saa, mutta se on usein jotain hengitystekniikkaa tai lasi raikasta vettä.
Kannatan adoptiota, jos olet nuori ja terve, onnistuu se kyllä.
Ja ruotsissahan suomalaiset käy siellä sijaissynnytysklinikalla, jos on rahaa niin sinne.
Kun pyysin epiduraalia ,sanottiin,että sen saa vain virka- aikana.
Asennoitumisella on kuulemma myös väliä. Jos pelkää ja ajattelee että kivut on kovat, niin ne myös on kovat. Minun ystävä sanoi tämän. Oli mennyt synnytykseen siksi rennolla asenteella, että se ei ole vaikea eikä tuskallinen homma. Niin olikin ollut helppo homma. Kivut ei olleet olleet juuri menkkoja pahemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on kipeää supistukset on niin kipeitä että pitää vain ja ainoastaan pitää hengitys niin pinnalliseksi kuin mahdollista sillä pienikin liike sattuu kauheesti. Jos tehdään leikkaus ne arvet sattuu pitkään. Monella kestää synnytys kivut vuorokauden toisilla monta tuntia. Siinä ei kyllä mikään auta. Toiset ottaa puudutuksen. Suonen vetoa jaloissa. Sitten siinä jo pyörtyy lopulta kun se on tullut ulos. Ennen lääkärit teki virheitä enemmän. Keskosena syntyviä pidettiin väkisin kohdussa lääkkeillä vaikka lapsi vesi oli jo mennyt mikä tarkoitti hirveitä lisä kipuja supistuksia lisää. Sehän kun on tulossa ulos se tulee. Ei sitä saa estää. Keskeiset jää kyllä eloon useimmat. Synnyttäjä voi olla pienikokoinen. Kun on pieni ihminen on pieni kohtu ja pieni vauva. Suuret ihmiset voi synnyttää keskosia mutta useimmin suuria lapsia. Ihmiset on eri kokoisia. Sen mukaan. Miesten kuuluu hoitaa autoasioita ja kuljetuksia perheessä kuin korjata kuin osaava mies tekee ruokaa lapsille. Naisella menee toipumiseen 2-3 kuukautta. Kyllä siitä sitten elämä taas voittaa. Vähän kuin hammaslääkärillä käynti kipeää ja kauheaa mutta heti karkkihyllyllä kun kipu loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä selviää. Nykyisin saa muös pelkosektion. Sitä ei tavitse pelätä. Itsekin pelkäsin aikaisemmin, mutta olen kokenut niitä kolme.
Pelkosektio? Ihan oikeasti? Kaikkea sitä kuuleekin. Alateitse tulisi synnyttää ehdottomasti ja sektio ainoastaan, jos henki on vaarassa.
Ihmiset on järkyttävän avuttomia nykyään. Kuulin vastikään jostain ihmeen doulastakin. Nauroin ääneen!
Kuka sinä olet sanomaan, miten naisen tulisi synnyttää? Minä en olisi tehnyt ainuttakaan lasta tähän maailmaan, jos en olisi saanut sektiota. Ihmettelen, miten joillakin on niin vajavaiset aivot, etteivät he ymmärrä ihmisten erilaisuutta ja pelkoja. Lohduttaudun sillä, että tällaista kirjoittavat vain vanhat katkerat akat, jotka kohta ovat mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aloitettu 7 vuotta sitten. Onko tämä ketju siis syypää syntyvyyden romahtamiseen? Nyt positiivisia synnytystarinoita naiset kehiin! Muutkin kertomaan kuin vain ne, joille synnytys on ollut kauhukokemus.
Luuletko (kaikki) että lasta suunnittelevat lukevat tätä palstaa tosissaan?
Neuvolassa annettu ohjeeksi käydä tätä lukemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aloitettu 7 vuotta sitten. Onko tämä ketju siis syypää syntyvyyden romahtamiseen? Nyt positiivisia synnytystarinoita naiset kehiin! Muutkin kertomaan kuin vain ne, joille synnytys on ollut kauhukokemus.
Luuletko (kaikki) että lasta suunnittelevat lukevat tätä palstaa tosissaan?
Neuvolassa annettu ohjeeksi käydä tätä lukemassa?
No tämä on VAUVA-palsta. Alunperin raskaana oleville tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aloitettu 7 vuotta sitten. Onko tämä ketju siis syypää syntyvyyden romahtamiseen? Nyt positiivisia synnytystarinoita naiset kehiin! Muutkin kertomaan kuin vain ne, joille synnytys on ollut kauhukokemus.
Luuletko (kaikki) että lasta suunnittelevat lukevat tätä palstaa tosissaan?
Neuvolassa annettu ohjeeksi käydä tätä lukemassa?
No tämä on VAUVA-palsta. Alunperin raskaana oleville tehty.
Niin ja lasta suunnitteleville siis myös. Tämä on niitä palstoja joilla porukalla innolla sunnitellaan vauvaa ja tikutellaan ovista. Ei kai näitä kovin montaa edes ole. Onko Kaksplus ja tämä.
Takana yksi synnytys, joka käynnistettiin. Etukäteen kuulin ja luin, että käynnistetty synnytys olisi kivulias mutta en kokenut kipuja mitenkään ylitsepääsemättömänö. Epiduraalin toki otin.
Mitä mieltä niin pitkälle jalostetusta elukasta, ettei se enää selviä poikimisesta ilman apua?
Jännä ilmiö ketjussa, että jos joku kertoo positiivisen synnytyskokemuksen, niin se saa enemmän alapeukkuja kuin yläpeukkuja. Ei sais naisten mielestä ilmeisesti kertoa. Pilaa ilmeisesti niiden naisten maineen, jotka väittää että synnytys on kivuliain kokemus maailmassa ikinä. Kaikkien naisten pitäis vain ilmeisesti pitää tuota "synnytys on tuskallisin kokemus maailmassa" -myyttiä yllä.
Synnytin sektiolla ja epiduraalilla puudutettuna. Ei sattunut