Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaudessa naisen itsemääräämisoikeus on aina jonkilaisessa ristiriidassa kehittyvän sikiön ja erityisesti myöhemmin vauvan kanssa, samoin synnytyksessä. Suomessa suunnitellun sektion saa halutessaan myös terveyteen liittymättämistä syistä - synnytyspelon vuoksi.
Synnytystapa tulee valita tilannekohtaisesti. Jos alatiesynnytykseen ei ennalta liity merkittäviä riskejä, on se myös vauvalle terveellisempi vaihtoehto, äidin palautuminen on tietenkin sektioon verrattuna erilaista. En itse haluaisi altistaa lastani edes kohonneelle allergiariskille saati monelle muulle terveysongelmalle, joille sektio altistaa, ilman perusteltua syytä. Tällaisissa tapauksissa on parempi työstää synnytyspelkoa kuin suoraan valita päivä sektiolle jokaisen synnytyspelkoisen kohdalla.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että odottavien äitien terveydentilaa tulisi seurata raskausaikana ja synnytyksen jälkeen paremmin. Olen yksi onnekkaista, joille ei ole synnytyksistä jäänyt minkäänlaista pysyvää haittaa, mitä nyt raskaudet ja imetys on pilannut tissit, ehkä ikäkin. Mutta vaikka jokin haitta olisikin jäänyt, olisi se todennäköisesti jäänyt hoitamatta tai korjaaminen vähintään minun itseni kustannettavaksi.
Olen vasta jälkeenpäin kuullut, että synnytyksessä ei saisi ponnistaa ilman ponnistamisentarvetta (jos vauvalla kaikki hyvin) koska se lisää repeämisen riskiä alatiesynnytyksessä. Thank God, että mulla on ollut todella osaavat ja ihanta kätilöt synnytyksissä, vaikea uskoa, että he kaikki olisivat yhtä ammattitaitoisia.
Tulevia äitejä pitäisi valistaa ja valmentaa ihan kuin mihin tahansa isoon leikkaukseen tai toimenpiteeseen ryhtyessä. Minullakaan ei ollut mitään käsitystä synnytyksestä etukäteen. Ei tietenkään kunnolla voinutkaan olla, koska se on jokaisen kohdalla erilaista, mutta vielä 2014 esikoisen saadessani oli mahdollista lähteä synnyttämään niin, että lähes kaikki tuli yllätyksenä.
On sekopäistä väittää, että jos miehet synnyttäisivät, he synnyttäisivät hotellissa sektiolla, alatiesynnytys on naisen alistamista. Kuitenkin äitiysneuvolaan, synnytyksiin ja naisen palautumiseen tulisi panostaa myös rahallisesti enemmän, se on tottakai Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa perusteltua. Kuitenkin synnytyksessä on äidin lisäksi kyse syntyvästä lapsesta ja synnytystavan vaikutuksesta hänen terveyteensä. Sektio ei ole joka kerta lapsen etu eikä edes 100% äidille parempi vaihtoehto.
Pidettäisiinkö kommentit asiallisina/puhuttaisiin asiaa. Ei kilpailla sektion ja alatiesynnytyksen paremmuudella (toki itsekin painotin, että lapsen etu synnytyksessä on huomioitava yhtälailla kuin äidin). Monella on varmasti painavaa sanottavaa kuinka synnytysvalmennusta, itse synnytyksiä ja äidin kohdalla palautumista voitaisiin parantaa nykyisestä. Ei kuitenkaan yksinkertaisteta liikaa pliiiiis.
En minäkään halua altistaa lastani sille, että hänen solisluunsa(tai joku muu luu) murtuu kun hän väkivaltaisesti työntyy ulos alapäästäni, en myöskään halua altistaa lastani sille, että napanuora takertuu hänen kaulaansa tai hän jumiutuu ja saa aivovaurion kun ei saa happea. Mieluumin sittenn tosiaan vaikka se allergia, mutta sitä lasta saa sektion jälkeen aivan vapaasti pyöritellä alapäässäni, kun ne alapään bakteerithan nyt sitten takasivat ettei ihminen koskaan tule kärsimään minkäänlaisesta allergiasta ja sehän vasta hirveää olisikin, jos sellaisen pirulaisvaivan saisi laps jo syntymässään. Kiitos kun muistutit, että muistan pyytää ensi kerralla salissa että pyöräyttävät pimpsalooran kautta lapsen. Edellinen sektion kautta maailmaan tullut lapseni on täysin terve ja allergiat eivät vielä ole puskeneet pintaan, mutta kauhulla tässä niitä odotellaan. Niin ja ps. sektio meni loistavasti, toivuin nopesti ja en kärsi minkäännäköisistä jälkiseuraamuksista.
Että ihan väkivaltaisesti syntyy, aika kauas olet luonnosta päätynyt. Tottakai se synnytys sitten pelottaa jos oikein lähtee mielikuvitusta käyttämään.
Raakaa ja alkukantaista, mutta ei väkivaltaista on alatiesynnytys.Seuraava raskaus voi olla huonompi tulos , sikiö voi helpommin ensimmäisen sektion jälkeen kuolla kohtuun, tai raskaus ei ala, istukan irtoaminen ja etinen istukka ovat yleisempiä.
https://www.babycentre.co.uk/a1029062/caesarean-birth-what-are-the-risk…Alatiesynnytys on väkivaltaista. Synnyttäjä joutuu ponnistamaan lapsen ulos vaikka ponnistaminen saa kivun vain pahenemaan ja lapsi repii ulostullessaan emättimen ja se ympäristön. Miksi haluat hyssytellä asiaa?
Ja mitenkään väkivaltaista ei ole siinä että terävällä skalpellilla viilletään iho, vatsapeitteet ja kalvot sekä paljon verisuonia täynnä oleva kohtu auki, nykäistään se lapsi sieltä aukosta ja sitten revitään se istukka irti ja poltellaan siinä samalla sitten vuotavia verisuonia ja ommellaan tämä kaikki sitten kerroksittain kiinni ?
Sinähän voit pyytää, että näet tämän kaiken eli lakanat vaan pois kun sektio tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaudessa naisen itsemääräämisoikeus on aina jonkilaisessa ristiriidassa kehittyvän sikiön ja erityisesti myöhemmin vauvan kanssa, samoin synnytyksessä. Suomessa suunnitellun sektion saa halutessaan myös terveyteen liittymättämistä syistä - synnytyspelon vuoksi.
Synnytystapa tulee valita tilannekohtaisesti. Jos alatiesynnytykseen ei ennalta liity merkittäviä riskejä, on se myös vauvalle terveellisempi vaihtoehto, äidin palautuminen on tietenkin sektioon verrattuna erilaista. En itse haluaisi altistaa lastani edes kohonneelle allergiariskille saati monelle muulle terveysongelmalle, joille sektio altistaa, ilman perusteltua syytä. Tällaisissa tapauksissa on parempi työstää synnytyspelkoa kuin suoraan valita päivä sektiolle jokaisen synnytyspelkoisen kohdalla.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että odottavien äitien terveydentilaa tulisi seurata raskausaikana ja synnytyksen jälkeen paremmin. Olen yksi onnekkaista, joille ei ole synnytyksistä jäänyt minkäänlaista pysyvää haittaa, mitä nyt raskaudet ja imetys on pilannut tissit, ehkä ikäkin. Mutta vaikka jokin haitta olisikin jäänyt, olisi se todennäköisesti jäänyt hoitamatta tai korjaaminen vähintään minun itseni kustannettavaksi.
Olen vasta jälkeenpäin kuullut, että synnytyksessä ei saisi ponnistaa ilman ponnistamisentarvetta (jos vauvalla kaikki hyvin) koska se lisää repeämisen riskiä alatiesynnytyksessä. Thank God, että mulla on ollut todella osaavat ja ihanta kätilöt synnytyksissä, vaikea uskoa, että he kaikki olisivat yhtä ammattitaitoisia.
Tulevia äitejä pitäisi valistaa ja valmentaa ihan kuin mihin tahansa isoon leikkaukseen tai toimenpiteeseen ryhtyessä. Minullakaan ei ollut mitään käsitystä synnytyksestä etukäteen. Ei tietenkään kunnolla voinutkaan olla, koska se on jokaisen kohdalla erilaista, mutta vielä 2014 esikoisen saadessani oli mahdollista lähteä synnyttämään niin, että lähes kaikki tuli yllätyksenä.
On sekopäistä väittää, että jos miehet synnyttäisivät, he synnyttäisivät hotellissa sektiolla, alatiesynnytys on naisen alistamista. Kuitenkin äitiysneuvolaan, synnytyksiin ja naisen palautumiseen tulisi panostaa myös rahallisesti enemmän, se on tottakai Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa perusteltua. Kuitenkin synnytyksessä on äidin lisäksi kyse syntyvästä lapsesta ja synnytystavan vaikutuksesta hänen terveyteensä. Sektio ei ole joka kerta lapsen etu eikä edes 100% äidille parempi vaihtoehto.
Pidettäisiinkö kommentit asiallisina/puhuttaisiin asiaa. Ei kilpailla sektion ja alatiesynnytyksen paremmuudella (toki itsekin painotin, että lapsen etu synnytyksessä on huomioitava yhtälailla kuin äidin). Monella on varmasti painavaa sanottavaa kuinka synnytysvalmennusta, itse synnytyksiä ja äidin kohdalla palautumista voitaisiin parantaa nykyisestä. Ei kuitenkaan yksinkertaisteta liikaa pliiiiis.
En minäkään halua altistaa lastani sille, että hänen solisluunsa(tai joku muu luu) murtuu kun hän väkivaltaisesti työntyy ulos alapäästäni, en myöskään halua altistaa lastani sille, että napanuora takertuu hänen kaulaansa tai hän jumiutuu ja saa aivovaurion kun ei saa happea. Mieluumin sittenn tosiaan vaikka se allergia, mutta sitä lasta saa sektion jälkeen aivan vapaasti pyöritellä alapäässäni, kun ne alapään bakteerithan nyt sitten takasivat ettei ihminen koskaan tule kärsimään minkäänlaisesta allergiasta ja sehän vasta hirveää olisikin, jos sellaisen pirulaisvaivan saisi laps jo syntymässään. Kiitos kun muistutit, että muistan pyytää ensi kerralla salissa että pyöräyttävät pimpsalooran kautta lapsen. Edellinen sektion kautta maailmaan tullut lapseni on täysin terve ja allergiat eivät vielä ole puskeneet pintaan, mutta kauhulla tässä niitä odotellaan. Niin ja ps. sektio meni loistavasti, toivuin nopesti ja en kärsi minkäännäköisistä jälkiseuraamuksista.
Että ihan väkivaltaisesti syntyy, aika kauas olet luonnosta päätynyt. Tottakai se synnytys sitten pelottaa jos oikein lähtee mielikuvitusta käyttämään.
Raakaa ja alkukantaista, mutta ei väkivaltaista on alatiesynnytys.Seuraava raskaus voi olla huonompi tulos , sikiö voi helpommin ensimmäisen sektion jälkeen kuolla kohtuun, tai raskaus ei ala, istukan irtoaminen ja etinen istukka ovat yleisempiä.
https://www.babycentre.co.uk/a1029062/caesarean-birth-what-are-the-risk…Alatiesynnytys on väkivaltaista. Synnyttäjä joutuu ponnistamaan lapsen ulos vaikka ponnistaminen saa kivun vain pahenemaan ja lapsi repii ulostullessaan emättimen ja se ympäristön. Miksi haluat hyssytellä asiaa?
Ja mitenkään väkivaltaista ei ole siinä että terävällä skalpellilla viilletään iho, vatsapeitteet ja kalvot sekä paljon verisuonia täynnä oleva kohtu auki, nykäistään se lapsi sieltä aukosta ja sitten revitään se istukka irti ja poltellaan siinä samalla sitten vuotavia verisuonia ja ommellaan tämä kaikki sitten kerroksittain kiinni ?
Sinähän voit pyytää, että näet tämän kaiken eli lakanat vaan pois kun sektio tehdään.
Ja tässä ei ollut kuvattu kun mennään vatsanpeitteiden läpi, eikä istukoiden poistoa eikä ompelua.
Vierailija kirjoitti:
Ei noita pakko ole tehdä...
Siinä kohtaa kun argumentit loppuu on jäljellä vain tuo säälittävä lause.
Olen todella iloinen siitä että nykynaiset ei tee lapsia. Ovat viisaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaudessa naisen itsemääräämisoikeus on aina jonkilaisessa ristiriidassa kehittyvän sikiön ja erityisesti myöhemmin vauvan kanssa, samoin synnytyksessä. Suomessa suunnitellun sektion saa halutessaan myös terveyteen liittymättämistä syistä - synnytyspelon vuoksi.
Synnytystapa tulee valita tilannekohtaisesti. Jos alatiesynnytykseen ei ennalta liity merkittäviä riskejä, on se myös vauvalle terveellisempi vaihtoehto, äidin palautuminen on tietenkin sektioon verrattuna erilaista. En itse haluaisi altistaa lastani edes kohonneelle allergiariskille saati monelle muulle terveysongelmalle, joille sektio altistaa, ilman perusteltua syytä. Tällaisissa tapauksissa on parempi työstää synnytyspelkoa kuin suoraan valita päivä sektiolle jokaisen synnytyspelkoisen kohdalla.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että odottavien äitien terveydentilaa tulisi seurata raskausaikana ja synnytyksen jälkeen paremmin. Olen yksi onnekkaista, joille ei ole synnytyksistä jäänyt minkäänlaista pysyvää haittaa, mitä nyt raskaudet ja imetys on pilannut tissit, ehkä ikäkin. Mutta vaikka jokin haitta olisikin jäänyt, olisi se todennäköisesti jäänyt hoitamatta tai korjaaminen vähintään minun itseni kustannettavaksi.
Olen vasta jälkeenpäin kuullut, että synnytyksessä ei saisi ponnistaa ilman ponnistamisentarvetta (jos vauvalla kaikki hyvin) koska se lisää repeämisen riskiä alatiesynnytyksessä. Thank God, että mulla on ollut todella osaavat ja ihanta kätilöt synnytyksissä, vaikea uskoa, että he kaikki olisivat yhtä ammattitaitoisia.
Tulevia äitejä pitäisi valistaa ja valmentaa ihan kuin mihin tahansa isoon leikkaukseen tai toimenpiteeseen ryhtyessä. Minullakaan ei ollut mitään käsitystä synnytyksestä etukäteen. Ei tietenkään kunnolla voinutkaan olla, koska se on jokaisen kohdalla erilaista, mutta vielä 2014 esikoisen saadessani oli mahdollista lähteä synnyttämään niin, että lähes kaikki tuli yllätyksenä.
On sekopäistä väittää, että jos miehet synnyttäisivät, he synnyttäisivät hotellissa sektiolla, alatiesynnytys on naisen alistamista. Kuitenkin äitiysneuvolaan, synnytyksiin ja naisen palautumiseen tulisi panostaa myös rahallisesti enemmän, se on tottakai Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa perusteltua. Kuitenkin synnytyksessä on äidin lisäksi kyse syntyvästä lapsesta ja synnytystavan vaikutuksesta hänen terveyteensä. Sektio ei ole joka kerta lapsen etu eikä edes 100% äidille parempi vaihtoehto.
Pidettäisiinkö kommentit asiallisina/puhuttaisiin asiaa. Ei kilpailla sektion ja alatiesynnytyksen paremmuudella (toki itsekin painotin, että lapsen etu synnytyksessä on huomioitava yhtälailla kuin äidin). Monella on varmasti painavaa sanottavaa kuinka synnytysvalmennusta, itse synnytyksiä ja äidin kohdalla palautumista voitaisiin parantaa nykyisestä. Ei kuitenkaan yksinkertaisteta liikaa pliiiiis.
En minäkään halua altistaa lastani sille, että hänen solisluunsa(tai joku muu luu) murtuu kun hän väkivaltaisesti työntyy ulos alapäästäni, en myöskään halua altistaa lastani sille, että napanuora takertuu hänen kaulaansa tai hän jumiutuu ja saa aivovaurion kun ei saa happea. Mieluumin sittenn tosiaan vaikka se allergia, mutta sitä lasta saa sektion jälkeen aivan vapaasti pyöritellä alapäässäni, kun ne alapään bakteerithan nyt sitten takasivat ettei ihminen koskaan tule kärsimään minkäänlaisesta allergiasta ja sehän vasta hirveää olisikin, jos sellaisen pirulaisvaivan saisi laps jo syntymässään. Kiitos kun muistutit, että muistan pyytää ensi kerralla salissa että pyöräyttävät pimpsalooran kautta lapsen. Edellinen sektion kautta maailmaan tullut lapseni on täysin terve ja allergiat eivät vielä ole puskeneet pintaan, mutta kauhulla tässä niitä odotellaan. Niin ja ps. sektio meni loistavasti, toivuin nopesti ja en kärsi minkäännäköisistä jälkiseuraamuksista.
Että ihan väkivaltaisesti syntyy, aika kauas olet luonnosta päätynyt. Tottakai se synnytys sitten pelottaa jos oikein lähtee mielikuvitusta käyttämään.
Raakaa ja alkukantaista, mutta ei väkivaltaista on alatiesynnytys.Seuraava raskaus voi olla huonompi tulos , sikiö voi helpommin ensimmäisen sektion jälkeen kuolla kohtuun, tai raskaus ei ala, istukan irtoaminen ja etinen istukka ovat yleisempiä.
https://www.babycentre.co.uk/a1029062/caesarean-birth-what-are-the-risk…Alatiesynnytys on väkivaltaista. Synnyttäjä joutuu ponnistamaan lapsen ulos vaikka ponnistaminen saa kivun vain pahenemaan ja lapsi repii ulostullessaan emättimen ja se ympäristön. Miksi haluat hyssytellä asiaa?
Ja mitenkään väkivaltaista ei ole siinä että terävällä skalpellilla viilletään iho, vatsapeitteet ja kalvot sekä paljon verisuonia täynnä oleva kohtu auki, nykäistään se lapsi sieltä aukosta ja sitten revitään se istukka irti ja poltellaan siinä samalla sitten vuotavia verisuonia ja ommellaan tämä kaikki sitten kerroksittain kiinni ?
Sinähän voit pyytää, että näet tämän kaiken eli lakanat vaan pois kun sektio tehdään.
Ja tässä ei ollut kuvattu kun mennään vatsanpeitteiden läpi, eikä istukoiden poistoa eikä ompelua.
Tässä koko leikkaus kokonaisuudessaan, että tiedätte mistä puhutte kun haluatte välttämättä sektion.
Itseäni ällöttäisi tieto että kohtuni nostetaan vatsan päälle jotta se saadaan ommeltua kiinni. Sisäelimeni kuuluvat sisälleni.
Tässä lopussa tarkistuslista lääkärille, voitte kysyä sitten muistiko lääkäri tehdä kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha pelätä etukäteen asiaa, jonka miljoonat naiset tekevät vuosittain ja toistuvasti. Ihmiset ovat lisäksi erilaisia ja jokainen synnytyskin vähän omanlaisensa. Kivunlievityskonsteja on nykyisin paljon ja monenlaisia. Olennaista on se, että opettelee itse rentoutumaan ja hakee ne konstit, jotka itselle auttaa.
Mukaan henkilö, johon luottaa. Kätilön kanssa kannattaa keskustella ja jos hän jotain suosittelee, kannattaa kysyä, onko luvassa ylläreitä. Esimerkiksi minun ensimmäisessä synnytyksessäni avautumisvaihe pitkittyi, kätilökin vaihtui, ja uusi kätilö ehdotti että joudutetaan synnytystä puhkaisemalla kalvot. Hän jätti kertomatta, että se saattaa vaikuttaa niin, että seuraavat puoli tuntia on yhtäjaksoista supistusta, johon en osannut varautua ja kipu sai yliotteen. Tästä olisi mielestäni kätilön kuulunut varoittaa. Hän myös sanoi, ettei tuon lopun pika-avautumisen aikana enää voinut ottaa mitään kivunlievitystä, koska "kohta synnytetään".
Muut kaksi synnytystäni menivät omalla painollaan ja tunsin olevani koko ajan kontrollissa. Ponnistusvaihe oli joka kerta kivuttoman tuntuinen ja ohi muutamassa minuutissa. En ole yhdessäkään synnytyksessä käyttänyt ilokaasua kummempaa kivunlievitystä. Näin jälkikäteen ajatellen siinä ensimmäisessä olisin tarvinnut muutakin. Tosin kukaan ei myöskään kertonut etukäteen, että synnytyksen kivuliain vaihe saattaa joillakin olla tikkausvaihe (ekan episiotomian ja kahden pienen repeämisen takia sain muutaman tikin joka kerta ja se sattui aivan helevetisti, mitkään suihkeet ja piikit eivät auttaneet. Onneksi se oli lyhytaikainen juttu. Silti minusta aivan turhaa kärsimystä, kun vauva on kerran jo tullut ulos niin vaikka sitten taju kankaalle viideksi minuutiksi olisi ollut ihan paikallaan.
Kukaan ei myöskään etukäteen hoksannut kertoa, miten kivuliaita jälkisupistukset voivat olla. Ne pahenivat lapsi lapselta. Jokaisen imetyskerran alussa kohtu kramppasi ja sitä kesti ainakin kolme viikkoa per lapsi. Kyllä nekin silti kesti kun tiesi, että ne ovat aikansa ja loppuvat sitten.
Joku puhui aikaisemmin kapeasta lantiostaan ja pelkäsi sen aiheuttavan ongelmia. Ratkaisevaa on kuitenkin lantion sisämitat, eikä kukaan pysty itsestään ilman muuta sanomaan, mikä tilanne siellä on. Sen tsekkaavat lääkärit ja kätilöt.
Summa summarum, omien kokemusten perusteella sanoisin että luottakaa itseenne, opetelkaa rentoutumaan tehokkaasti, luottakaa henkilökuntaan joka teitä jeesaa, ja kyselkää niin paljon kuin mieleen vain kysyttävää tulee.
Ei kannata valittaa sydänkohtauksesta ja kolariinkaan joutumisesta. Ne kun kokee miljoonat ihmiset vuosittain. Älä pelkää ja panikoi. Luota vain henkilökuntaan. Niinpä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiutale.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itse olen vela ja nyt jo sen ikäinen, ettei enää tarvitse olla vaan luonto on hoitanut kohta ehkäisyasiankin kuntoon. Äidilläni oli erittäin vaikea synnytys ja niiden tarinoiden kuuleminen oli kyllä parasta ehkäisyvalistusta ikinä. Ja hän ei saanut mitään kivunlievitystä, että kyse ei ollut siitä "kun puudutus lakkasi vaikuttamasta"..
Sitten on näitä muita tarinoita miten synnytyksestä kyllä selvittiin, mutta ulosteen pidätyskyky kyllä meni lopullisesti tai osittain. Tai seksistä ei saa enää yhdyntäorkkuja tai muuta. Minulle ne ovat merkittäviä asioita ja ei kiitos, kyllä ihmisen synnytykselle pitäisi jo keksiä jotain nykytieteen helpotusta. Keinokohtu olisi mitä mainioin asia.
Jep, ulosteenpidätyskykyä on nyt yritetty palauttaa korjausleikkauksilla siinä onnistumatta. Yritin olla rento, mennä ohjeiden mukaan ja tehdä kuten kroppa tuntui ohjaavan, silti tilanne tämä. Olen sulkeutunut kotiini ja pelkään ystävienikin vierailuja, jotten yhtäkkiä ulosta housuihini heidän läsnäollessaan. Kuinka vielä nykyaikana naiset pakotetaan käymään tällaisia tapahtumia läpi, vaikka riskit tiedetään..niin, toki yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa inhimmillistä kohtelua kaikille synnyttäjille. Ja tämä minunkin vaivani on niin yksityinen, syrjäyttävä ja ainakin itselle arka paikka puhua avoimesti, ettei asiat koskaan tule korjaantumaan. Ainoastaan ne ihanan voimaannuttava synnytystarinat pääsevät lehtien sivuille.
Rahastahan se on kiinni. Se vain että kohdallasi olisi yhteiskunnallekin tullut halvemmaksi sektio. Nythän kulutat terveyspuolta koko ajan.
Mutta inhimillisyys unohdetaan ja jätetään nainen kärsimään.50 000 turhasta keisarileikkauksesta säästyneillä rahoilla paikkaillaan jo aika monta repeämää ja kouluttaa kätilöitä repeämien ehkäisyyn. Pahoja repeämiä on vuosittain noin 300 (0,6 %)
Ajattele 300 oikeaa ihmlstä! Ja sitä pidätyskykyä ei aina pystytä palauttamaan millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele! Sektio ei taida tilastollisesti olla sen helmpompi, että sieltä jokaikinen reippaana marssisi nauttimaan entisellään säilyneestä seksielämästään. Oletko perehtynyt oikeasti mihinkään?
Synnytys onkin ihan hirveetä.Itselläni oli syöksysynnytys,ilman mitään kipulääkkeitä.Kesti kokonaisuudessaan kotoa,sairalaan ja vauva sylissä n.1,5h.
Mitään niin helvetillistä tuskaa en voinut kuvitellakkaan!
Tuntui,kuin ois räjähtänyt suusta persiiseen asti!Ainoaksi lapseksi jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.sciencedaily.com/releases/2007/03/070319112534.htm
Mikä määrä alatiesynnytyksestä johtuvia haittoja!
Tosiaan molemmissa synnytystavoissa taitaa olla haittansa, omaa biologista lasta et kuitenkaan saa synnyttämättä. Moni myös nauttii raskaana olemisesta ja muodostaa lapseensa jo raskausaikana läheisen suhteen. Suurin osa palautuu kummastakin hyvin ja se on sen arvoista.
Toki voit lähteä vaikka Ukrainaan etsimään sijaissynnyttäjää, saat ilmeisesti valita sukupuolenkin. Sijaissynnytyksiin en edes jaksa ottaa kantaa, kuka sen valitsee saa ihan itse perehtyä aiheeseen, toivottavasti ei tule ikäviä yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa, että pelotellaan maailman luonnollisemmalla asialla eli synnytyksellä. Ehkä jonkun sortin terapia auttaa? Synnytyksestä selviää kyllä. Sairaalassa saa apua. Yllätyksiä voi tulla, mutta niinhän elämässä on aina. Lapset on upea juttu. Järjetön synnytyspelko kannattaa hoitaa.
AlfaTv Tuntematon potilas, juuri nyt. Suosittelen kaikkia katsomaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa, että pelotellaan maailman luonnollisemmalla asialla eli synnytyksellä. Ehkä jonkun sortin terapia auttaa? Synnytyksestä selviää kyllä. Sairaalassa saa apua. Yllätyksiä voi tulla, mutta niinhän elämässä on aina. Lapset on upea juttu. Järjetön synnytyspelko kannattaa hoitaa.
Järjettömän synnytyspelon ainoa 'hoitokeino" on suunniteltu sektio.
Jos joku pelkää kuollakseen hämähäkkejä niin sanotko hänelle että tuo järjetön (ja täysin irrationaalinen pelko, toisin kuin synnytyspelko) kannattaa hoitaa pois? No et tietenkään.
Olen synnyttänyt alateitse ja pelkäisin h e lvetisti synnytystä sektiolla, tietenkin pakosta kelpaa hätäsektio. Uskon, että pahimmilla synnytyspelkoisilla pelko koskee molempia synnytystapoja.
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa, että pelotellaan maailman luonnollisemmalla asialla eli synnytyksellä. Ehkä jonkun sortin terapia auttaa? Synnytyksestä selviää kyllä. Sairaalassa saa apua. Yllätyksiä voi tulla, mutta niinhän elämässä on aina. Lapset on upea juttu. Järjetön synnytyspelko kannattaa hoitaa.
Se ei poista sitå tosiasiaa että synnytys sattuu ihan saatanasti ja on henkeä uhkaava ja naista fyysisesti pysyvästi rikkova. Ja nainen kärsii ja tekee synnytyksessä kaiken itse eikä synnyttäjä todellakaan saa sairaalassa apua. Kun menee synnyttämään on toisten varassa saako ja yleensä ei saa apua esim kunnollista kivunlievitystä ja helppo vaan toisten katsoa synnyttäjää pitkin nenää kun eihån se pääse tuosta mihinkään ja ei anneta lääkettä kun puolipäivää tuossa ulisee niin on homma ohi ja päästiin siitäkin.
Noinhan se aina menee niinkuin edellinen sanoi.... tai sitten niinkuin minulla, eka synnytys kesti 5 tuntia, sian kaksi sulavaa tikkiä ja palauduin muutamassa kuukaudessa vain lantionpohjan lihasten jumpalla. Mutta ei tietenkään kannata miettiä synnytystapaa tilannekohtaisesti vaan kilpailla siitä kumpi on parempi tai paskempi. Ongelma ratkeaa ja kaikki voittaa....
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.
Ei noita pakko ole tehdä...