Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.
Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.
Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.
Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.
Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.
Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.
Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.
Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.
Minusta et itse argumentoinut oikein. Alapään pilalle menemisen riski on alatiesynnytyksessä suurempi, kuin sektiossa. Tämä on fakta. Jos sinulle seksuaalisuus ei ole niin tärkeää, ymmärräthän ihmisten olevan erilaisia?
On aivan käsittämätöntä, että naisia vielä 2000-luvullakin syyllistetään halusta seksuaaliseen nautintoon (väheksymättä synnytyksen kipua pelkääviä). Minusta molemmat ovat aivan yhtä hyviä syitä sektioon. Ainoastaan pelko itse synnytystapaa kohtaan ikään kuin hyväksytään. Kun pelko kohdistuu seksuaalisuuden heikentymiseen, naiselle nauretaan ja pahimmillaan luokitellaan sopimattomaksi äitiyteen.
Kyllä tuo sektio seksuaalisuuden menetyksen vuoksi on huono, siinä on yksinkertaistettu itsensä vain seksuaalisuuden ympärille kun ihminen on muutakin kuin seksuaalisuutensa. Se seksi on osa elämää, ei ainoa syy elää. Ne lapset vasta sitä seksiä haittaa, heräävät kokoajan, eivät nukahda tai nuku päiväunia.
En minä pyydä että umpisuoli poistetaan, koska se voi tulehtua.Niin siis edelleenkin seksi on vain osa elämää, kuten myös pidätyskyky. Seksi, virtsan- ja ulosteenpidäntyskyky ovat kuitenkin kaikki asioita elämässäni, joita haluan suojella ja pitää kunnossa, jos minulla on mitään valtaa siihen. Miten tämä on niin vaikeaa ymmärtää, miten??? Siksi haluan valita synnytystavan, missä on tutkitusti pienemmät riskit saada ongelmia edellämainittujen asioiden kanssa. Valitsemani synnytystapa on myös tutkitusti turvallisin tapa lapselle syntyä maailmaan. Ja koska asia on väännettävä rautalangasta, kyseessä on sektio.
13% sektiolla syntyneistä joutuu tehotarkkailuun hapetuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.
Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.
Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.
Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.
Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.
Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.
Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.
Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.
Oli minulla toki PALJON muitakin perusteita valita sektio. Ne kaikki järkiperusteet on vaan niin useita kertoja tässä ketjussa jo esitelty, että pidin viestini lyhyenä. Ihme kyllä viestini olisi silti ilmeisesti pitänyt sisältää kaikki ne faktat, jotka täällä jo useita kertoja esitelty(ilmeisesti eivät uppoa ihan kaikkien ajatuksiin muutamallakaan lukemiskerralla), nyt viestini on aiheuttanut ihmisissä jopa toivoa siitä, että saisin tappavan taudin tai elämäni muuten romuttuisi? Kuulostaa melko katkeralta, jos olisin ilkeä ihminen sanoisin, että kuulostaa siltä, että joku ei ole saanut kunnon seksiä aikoihin alapään tunnottomuuden ja löysyyden vuoksi ja purkaa sitten täällä palstalla patoutumat, mutta niinhän minä en sano. Toivon vaan, että me kaikki saamme elää hyvän, pitkän, onnellisen, terveen ja tyydyttävän elämän.
Alapeukkuja satelee, aina kun löysyys mainitaan, alkaa alapeukku myrsky. Synnyttämättömät naiset, kiinnittäkää huomiota tähän, vaikuttaa hätäiseltä, katkeralta peittelyltä minusta. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni, en osaa sanoa alapään tilanteesta mielipidettä, kuin vain sektiosynnytyksen jälkeen. Tilanne alhaalla itsellä on tismalleen ennallaan, niin sieltähän ei tullut ketään ulos.
Onko sulla joku muu trauma, kun pitää väittää, että ihmiset jotka antavat alapeukkuja koska eivät pidä kirjoitustavasti, niin tottakai heillä on vikaa alapäässä? Valitettavasti sinulla on vikaa yläpäässä. Pidätkö itseäsi jotenkin parempana kun et ole synnyttänyt kuten useimmat muut. Yrität tehdä itsestäsi jotenkin erityisen. Valitan, olet ihan samanlainen kuin muutkin.
Ketä kiinnostaa sun värkkis koko? Etkö itse saa tarpeeksi seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.
Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.
Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.
Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.
Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.
Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.
Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.
Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.
Minusta et itse argumentoinut oikein. Alapään pilalle menemisen riski on alatiesynnytyksessä suurempi, kuin sektiossa. Tämä on fakta. Jos sinulle seksuaalisuus ei ole niin tärkeää, ymmärräthän ihmisten olevan erilaisia?
On aivan käsittämätöntä, että naisia vielä 2000-luvullakin syyllistetään halusta seksuaaliseen nautintoon (väheksymättä synnytyksen kipua pelkääviä). Minusta molemmat ovat aivan yhtä hyviä syitä sektioon. Ainoastaan pelko itse synnytystapaa kohtaan ikään kuin hyväksytään. Kun pelko kohdistuu seksuaalisuuden heikentymiseen, naiselle nauretaan ja pahimmillaan luokitellaan sopimattomaksi äitiyteen.
Minusta on vain älyttömän yksinkertaista valita sektio pelkästään tuolla perusteella. Tilastollisestikin vakavia alapäähaittoja tulee vähemmistölle alateitse synnyttävistä. Miten se on kuitenkin ainoa asia, joka siinä vaakakupissa painaa?
Synnytykseen liittyy niin monta muutakin asiaa äidin ja lapsen terveyteen liittyen, että ainoastaan tuolla perusteella tehty valinta on älyttömän yksinkertainen. Se osoittaa vain perehtymättömyyttä ollessaan ainoa tekijä päätöksen taustalla.
Tietenkin sektio on monesti terveydellisestikin perusteltua. Kuitenkaan sektiokaan ei ole mikään pommin varma keino välttyä kaikilta komplikaatioilta ja seksiongelmilta. Jo pelkkä raskaus pehmentää kudoksiasi ja kasvava kohtu rasittaa lantionpohjan lihaksia. Kuitenkin uskalsit tulla raskaaksi?
En ole tuo jolle kommentoit mutta ymmärrän kyllä täysin tuon näkökannan. On totta että vakavampia komplikaatioita kuten niitä sulkijalihaksen repeämisiä tulee aika harvoin mutta tutkimusten mukaan ne ovat lisääntymässä. Synnytyksissä käytetään nykyään paljon puudutuksia ja oksitosiinia jotka taas altistavat imukuppisynnytyksille. Varsinkin täällä Etelä-Suomessa jossa synnytyssairaaloita on lopetettu on tarvetta jouduttaa synnytyksiä tarpeettomasti oksitosiinin avulla jotta saadaan synnytyssali seuraavalle käyttöön. Oman työni kautta olen perillä tästä ja on ahdistavaa yrittää motivoida ihmisiä alatiesynnytkseen kun tietää mitä siellä tapahtuu. Huonoja synnytyskokemuksia tulee paljon käsiteltäväksi.
Ja sitten on vielä oma henkilökohtainen kokemus. Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse ja oikein klassisesti rajulla imukuppivedolla. Seurauksena pahat repeämät ja paraneminen fyysisesti kesti vuoden. Henkisesti en ole selvinnyt tuosta vieläkään. Olo on kuin olisi raiskatuksi joutunut siellä synnytyssalissa. Se kohtelu oli hirveää. Jälkihoito...Ei sellaista ollut muuten käynti äpkl:llä jossa sanottiin että ilman karkailu on ihan normaalia. Ilmisesti näitä äpkl-jälkitarkastuksia ei enää edes tehdä vaan nämäkin katsotaan neuvolassa. Siinä kaikki. Henkinen puoli jäi täysin huomiotta ja minulle tuli lopulta synnytyksen jälkeinen masennus. Seksi sattui vuosia synnytyksen jälkeen eikä pidätyskyky ole palautunut enää samalle tasolle. Toinen lapsi tuli suunnitellusti sektiolla. Kävin puhumassa pelkopolilla ja olin jo ekan synnytyksen jälkitarkastuksessa ilmoittanut että alatiesynnytykseen en suostu enää ikinä. Kaikesta huolimatta lääkäri äitipolilla olisi laittanut mut synnyttämään alakautta. En suostunut. Ja onneksi en. Sektio meni täysin ongelmitta, kotona olin jo täysin kivuton ja sairaalassakin nousin ylös jo leikkauspäivän iltana. Pystyin jopa imettämään kuopusta ja maito nousi nopeaan kun esikoisen kanssa sekin meni kipujen takia täysin mönkään.
Mun mielestä on hyvä asia että naiset miettivät omaa terveyttään ja tulevaisuuttaan. Synnytyskokemus vaikuttaa kuitenkin koko loppuelämään varsinkin jos se kokemus on huono. Ja piileviä sulkijalihasvaurioita tulee isolle osalle synnyttäjistä. Niitä ei vaan tunnisteta eikä hoideta. Äiti saattaa ihmetellä kun on kiire vessaan ja pierut karkaa. Jos alatiesynnytys on mennyt hyvin niin ei tarvitse silti olettaa että kaikilla muillakin menee. Käsittämätöntä että 2010-luvulla vielä naisen pitää synnytyssalissa huutaa, itkeä, oksentaa ja luulla kuolevansa. Ei ihme jos jää traumoja. Onneksi ei tarvii enää mennä.
Kiitos asiallisesta kommentoinnista. Edellisellä ilmeisesti unohtui mainita muut sektiovalintaan vaikuttaneet syyt kuin oletus seksielämän tuhoutumisesta/säilymisestä. Mielestäni oli ihan aiheellista täsmentää, että kyse on muustakin eikä yksittäisiä kokemuksia voida yleistää toisen synnytystavan puolesta tai vastaan. En edelleenkään usko, että alatiesynnytys on ainoa oikea. Sektio ja alatiesynnytys ovat isoja asioita, joita ei pitäisi liikaa yksinkertaistaa tai esittää toistaan parempina koska se on nimenomaan tapauskohtaista. Hänellekin kiitos alapääarviosta, jota ei sanonut, se oli asiallinen ja osoitti korkeaa älykkyyttä ja itsehillintää.
Olen myös samaa mieltä siitä, että synnytyssairaalat ja raskauksien ja synnytyksien hoito ovat viimeisimpiä säästökohteita sivistysvaltiossa melkeinpä heti lasten terveydenhoidon jälkeen. Itseänikin kauhistuttaa kamalat synnytyskokemukset ja se, että lisääntyneiden ongelmien taustalla on usein vain terveydenhuollon säästöt , joiden takia synnytyksiä ei hoideta parhaalla mahdollisella tavalla eikä varsinkaan lievempiä haittoja, joita synnytyksistä voi seurata. Se on arvovalinta ja naiset ansaitsevat parempaa. On myös hyvä, että naiset ottavat itse selvää synnyttämisestä etukäteen välttääkseen edes osan ongelmista.
Minua, alatiesynnyttänyttä, ei ärsytä sektiosta kohkaamisenne. Minulle on täysin OK, että jokainen valitsee itselleen sopivimman synnytystavan, oli sen peruste sitten ihan mikä tahansa. Ei liikuta mun elämää. Samoin kun toinen valitsee itselleen sektion, toinen valitsee lapsettomuuden, ja se on täysin OK ja olen onnellinen, että hän on tehnyt itselleen sopivimman valinnan. Mutta silloin mua ärsyttää, jos omaa valintaa tuodaan esiin yleisellä tasolla parempana, eli:
En halua sektiota, koska alatiesynnytyksessä alapää repeää -> eli oletat, että mulla ja kaikilla alatiesynnyttäneillä on revennyt alapää (ei ole)
En halua lapsia, koska lapsiperhe-elämä on kamalaa -> eli oletat, että elämäni on kamalaa (ei ole)
Huomaatteko?
Vierailija kirjoitti:
Minua, alatiesynnyttänyttä, ei ärsytä sektiosta kohkaamisenne. Minulle on täysin OK, että jokainen valitsee itselleen sopivimman synnytystavan, oli sen peruste sitten ihan mikä tahansa. Ei liikuta mun elämää. Samoin kun toinen valitsee itselleen sektion, toinen valitsee lapsettomuuden, ja se on täysin OK ja olen onnellinen, että hän on tehnyt itselleen sopivimman valinnan. Mutta silloin mua ärsyttää, jos omaa valintaa tuodaan esiin yleisellä tasolla parempana, eli:
En halua sektiota, koska alatiesynnytyksessä alapää repeää -> eli oletat, että mulla ja kaikilla alatiesynnyttäneillä on revennyt alapää (ei ole)
En halua lapsia, koska lapsiperhe-elämä on kamalaa -> eli oletat, että elämäni on kamalaa (ei ole)
Huomaatteko?
Piti siis kirjoittaa "En halua alatiesynnytystä, koska alatiesynnytyksessä alapää repeää..." Sorry!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.
Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.
Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.
Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.
Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.
Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.
Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.
Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.
Oli minulla toki PALJON muitakin perusteita valita sektio. Ne kaikki järkiperusteet on vaan niin useita kertoja tässä ketjussa jo esitelty, että pidin viestini lyhyenä. Ihme kyllä viestini olisi silti ilmeisesti pitänyt sisältää kaikki ne faktat, jotka täällä jo useita kertoja esitelty(ilmeisesti eivät uppoa ihan kaikkien ajatuksiin muutamallakaan lukemiskerralla), nyt viestini on aiheuttanut ihmisissä jopa toivoa siitä, että saisin tappavan taudin tai elämäni muuten romuttuisi? Kuulostaa melko katkeralta, jos olisin ilkeä ihminen sanoisin, että kuulostaa siltä, että joku ei ole saanut kunnon seksiä aikoihin alapään tunnottomuuden ja löysyyden vuoksi ja purkaa sitten täällä palstalla patoutumat, mutta niinhän minä en sano. Toivon vaan, että me kaikki saamme elää hyvän, pitkän, onnellisen, terveen ja tyydyttävän elämän.
Alapeukkuja satelee, aina kun löysyys mainitaan, alkaa alapeukku myrsky. Synnyttämättömät naiset, kiinnittäkää huomiota tähän, vaikuttaa hätäiseltä, katkeralta peittelyltä minusta. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni, en osaa sanoa alapään tilanteesta mielipidettä, kuin vain sektiosynnytyksen jälkeen. Tilanne alhaalla itsellä on tismalleen ennallaan, niin sieltähän ei tullut ketään ulos.
Onko sulla joku muu trauma, kun pitää väittää, että ihmiset jotka antavat alapeukkuja koska eivät pidä kirjoitustavasti, niin tottakai heillä on vikaa alapäässä? Valitettavasti sinulla on vikaa yläpäässä. Pidätkö itseäsi jotenkin parempana kun et ole synnyttänyt kuten useimmat muut. Yrität tehdä itsestäsi jotenkin erityisen. Valitan, olet ihan samanlainen kuin muutkin.
Ketä kiinnostaa sun värkkis koko? Etkö itse saa tarpeeksi seksiä?
No en tosiaan saa tarpeeksi! Seksi on niin mahtavaa, että voisin viettää päivät pitkät miehen kanssa makuuhuoneen puolella, mutta pakko se on välillä velvollisuuksiaankin hoitaa, jotta homma toimii. Mutta oikeassa olet sitä kyllä voisi saada aina enemmän.
Huh mistähän av:sta löytyisi joku "hyvänmielen"-ketju? Täällä on liikaa "löysä pillu"-huutelijoita, sitten täyspäisiä ihmisiä, joita ei paljon toisten synnytykset hetkauta ja vähän liikaa meitäkin, jotka halutaan kuulla kaikilta kattavat ja tarpeeksi pätevät perustelut valinnalleen. Ja vauhdilla ohi aiheen, joka oli se synnytyspelko? Ja saa toki kokemuksista kertoa kunhan ei yleistettäisi niitä kokemuksia, korkeintaan tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.
Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.
Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.
Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.
Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.
Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.
Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.
Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.
Oli minulla toki PALJON muitakin perusteita valita sektio. Ne kaikki järkiperusteet on vaan niin useita kertoja tässä ketjussa jo esitelty, että pidin viestini lyhyenä. Ihme kyllä viestini olisi silti ilmeisesti pitänyt sisältää kaikki ne faktat, jotka täällä jo useita kertoja esitelty(ilmeisesti eivät uppoa ihan kaikkien ajatuksiin muutamallakaan lukemiskerralla), nyt viestini on aiheuttanut ihmisissä jopa toivoa siitä, että saisin tappavan taudin tai elämäni muuten romuttuisi? Kuulostaa melko katkeralta, jos olisin ilkeä ihminen sanoisin, että kuulostaa siltä, että joku ei ole saanut kunnon seksiä aikoihin alapään tunnottomuuden ja löysyyden vuoksi ja purkaa sitten täällä palstalla patoutumat, mutta niinhän minä en sano. Toivon vaan, että me kaikki saamme elää hyvän, pitkän, onnellisen, terveen ja tyydyttävän elämän.
Alapeukkuja satelee, aina kun löysyys mainitaan, alkaa alapeukku myrsky. Synnyttämättömät naiset, kiinnittäkää huomiota tähän, vaikuttaa hätäiseltä, katkeralta peittelyltä minusta. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni, en osaa sanoa alapään tilanteesta mielipidettä, kuin vain sektiosynnytyksen jälkeen. Tilanne alhaalla itsellä on tismalleen ennallaan, niin sieltähän ei tullut ketään ulos.
Onko sulla joku muu trauma, kun pitää väittää, että ihmiset jotka antavat alapeukkuja koska eivät pidä kirjoitustavasti, niin tottakai heillä on vikaa alapäässä? Valitettavasti sinulla on vikaa yläpäässä. Pidätkö itseäsi jotenkin parempana kun et ole synnyttänyt kuten useimmat muut. Yrität tehdä itsestäsi jotenkin erityisen. Valitan, olet ihan samanlainen kuin muutkin.
Ketä kiinnostaa sun värkkis koko? Etkö itse saa tarpeeksi seksiä?No en tosiaan saa tarpeeksi! Seksi on niin mahtavaa, että voisin viettää päivät pitkät miehen kanssa makuuhuoneen puolella, mutta pakko se on välillä velvollisuuksiaankin hoitaa, jotta homma toimii. Mutta oikeassa olet sitä kyllä voisi saada aina enemmän.
Lapsesi ovat siis vain velvollisuuksia, miksi edes sitten hankit heidät narsisti?
Tämä ketju on on täysin tylsä, mikä seksihekumoija täällä kirjoittelee? Eikö tämän pitänyt olla synnytyspelkoisten ketju?
En tule tänne enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.
Ei minulla ole lakannut? Ehkä toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut näitä lasten menoja ja sairasteluja yms, mutta edelleen harrastan, tapaan ystäviäni yms. Puolison kanssa käytiin pitkä ja rakentava keskustelu omien menojen tärkeydestä, ennen kuin lasten hankintaan ryhdyttiin. Samassa keskustelussa ilmaisin haluni synnyttää sektiolla, koska pelkäsin loukkaantuvani alatiesynnytyksessä niin, että tyydyttävä seksielämämme olisi muuttunut/olisin joutunut jotenkin rajoittamaan sosiaalista elämääni vaivojeni vuoksi. Puolisollani ei ollut mielipidettä synnytystapaan liittyen, mutta toki tuki mielipidettäni ja sektiolla syntyi aikanaan 2 (edelleen) täysin tervettä tyttöä. Suosittelen ihmisiä pohtimaan etukäteen millaisen elämän haluaisit ja pyrkimään sitä kohti, se kannattaa.
Uskon ymmärtäneeni pointtisi ja on hyvä neuvo suunnitella lapsiperhe-elämää etukäteen eikä hetken mieliteosta päättää hankkia lapsia niin, että oman ajan väheneminen tuleekin sitten katkerana yllätyksenä. Ja tuo elämänasenne on mielestäni muutenkin oikea. Tässä ketjussa on vaan aika paljon vertailtu synnytystapoja keskenään. Hyvä, että teillä kaikki meni hyvin, niin kai se suurimmassa osassa sektioita sujuukin ja ihana kuulla, että teillä on kaksi tervettä lasta, jotka eivät kärsineet sektiosta.
Kommentissasi vaikutti, että valitsit sektion ensi-istumalla mieluisammalta tuntuvana vaihtoehtona. Et halunnut riskeerata seksuaaliterveyttäsi olettaen, että alatiesynnytyksessä sen säilyminen on arpapeliä. Minulle on oikeastaan yhdentekevää kuinka ihmiset synnyttävät. Kuitenkin harmittaa usein kuulla noin yksinkertaisia perusteluja kun kerran vaivaannutaan valintaansa perustelemaan. Moni lukutaidoton saattaa tyytyä noihin perusteisiin asioihin oikeasti perehtymättä.
Edelleenkään ei ole keltään pois, että äiti synnyttää sektiolla paitsi joltain osalta lapsia, joiden riski terveysongelmiin kasvaa sektion seurauksena. Siksi synnytystapa pitäisi nimenomaan valita lähtökohtien perusteella, ei ainoastaan äidin oletuksen, että hän toipuu sektiosta paremmin ja lapsikin varmaan on terve. Joskus se on lapsenedun mukaista, joskus ei. Toisaalta jos olet täysin terve, voisi olla, että kehosikin olisi selvinnyt vähemmällä alatiesynnytyksessä ja se olisi saattanut olla vielä enemmän lapsen edun mukaista.
Itselläni ei ollut synnytyspelkoa ennen tämän ketjun lukemista. Olen jo kokenyt alatiesynnytyksen ja toipunut hyvin. Ajattelin, että mihin pelottavaan voisin täällä muka törmätä... Mutta perehdyttyäni sektioon olen entistä vakuuttuneempi, että en valitsisi sektiota ilman terveydellisiä perusteita, sen verran hurja ja epämiellyttävä toimenpide kyseessä. Joillekin se on kuitenkin terveydellisestikin parempi vaihtoehto, joillekin taas alatiesynnytys ja joidenkin osalta ei voi tietää.
Päätöksen tekeminen alapäänsäilymisen perusteella kuulostaa niin yksinkertaistetulta, että monelle taisi tulla kuva, että valitsit täysin arpapelillä. Perusteesi olivat vajaat eikä neuvosi sen vuoksi pätevä muille synnyttäjille. Jotkut ehkä haluavatkin valita vaan ensimmäisenä mieluiselta tuntuvan vaihtoehdon perehtymättä syvemmin. Onneksi heilläkin synnytys sujuu usein hyvin eikä sillä ole negatiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole pätevää neuvoa muita valinnassa.
Erityisesti argumentti alapään säilymisestä paremmin kuin alatiesynnyttäjillä on yksilökohtaista ja toisaalta sektiosta palautuminen on usein myös raskaampaa kuin hyvin sujuneesta alatiesynnytyksestä. Siksi kaikkien pitäisi valita synnytystapansa omien ja lapsensa lähtökohtien, ei tällaisten uskomusten perusteella. Toki virtsankarkailuongelmat ovat yleisempiä alateitse synnyttäneillä. Niitä ei kuitenkaan tule läheskään kaikille eikä sektiota vain voi suositella jokaiselle edes varmana tapana välttää kyseinen ongelma.
Oli minulla toki PALJON muitakin perusteita valita sektio. Ne kaikki järkiperusteet on vaan niin useita kertoja tässä ketjussa jo esitelty, että pidin viestini lyhyenä. Ihme kyllä viestini olisi silti ilmeisesti pitänyt sisältää kaikki ne faktat, jotka täällä jo useita kertoja esitelty(ilmeisesti eivät uppoa ihan kaikkien ajatuksiin muutamallakaan lukemiskerralla), nyt viestini on aiheuttanut ihmisissä jopa toivoa siitä, että saisin tappavan taudin tai elämäni muuten romuttuisi? Kuulostaa melko katkeralta, jos olisin ilkeä ihminen sanoisin, että kuulostaa siltä, että joku ei ole saanut kunnon seksiä aikoihin alapään tunnottomuuden ja löysyyden vuoksi ja purkaa sitten täällä palstalla patoutumat, mutta niinhän minä en sano. Toivon vaan, että me kaikki saamme elää hyvän, pitkän, onnellisen, terveen ja tyydyttävän elämän.
Alapeukkuja satelee, aina kun löysyys mainitaan, alkaa alapeukku myrsky. Synnyttämättömät naiset, kiinnittäkää huomiota tähän, vaikuttaa hätäiseltä, katkeralta peittelyltä minusta. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni, en osaa sanoa alapään tilanteesta mielipidettä, kuin vain sektiosynnytyksen jälkeen. Tilanne alhaalla itsellä on tismalleen ennallaan, niin sieltähän ei tullut ketään ulos.
Onko sulla joku muu trauma, kun pitää väittää, että ihmiset jotka antavat alapeukkuja koska eivät pidä kirjoitustavasti, niin tottakai heillä on vikaa alapäässä? Valitettavasti sinulla on vikaa yläpäässä. Pidätkö itseäsi jotenkin parempana kun et ole synnyttänyt kuten useimmat muut. Yrität tehdä itsestäsi jotenkin erityisen. Valitan, olet ihan samanlainen kuin muutkin.
Ketä kiinnostaa sun värkkis koko? Etkö itse saa tarpeeksi seksiä?No en tosiaan saa tarpeeksi! Seksi on niin mahtavaa, että voisin viettää päivät pitkät miehen kanssa makuuhuoneen puolella, mutta pakko se on välillä velvollisuuksiaankin hoitaa, jotta homma toimii. Mutta oikeassa olet sitä kyllä voisi saada aina enemmän.
Lasun sais tehdä tästä parista, lapset on vaan velvollisuuksia.
Seksiriippuvuus on ihan oikea tauti, hanki apua.
Itselläni oli aivan sama tilanne.
Tulin yllättäen raskaaksi ja aloitin heti keskustelut sektiosta, johon lääkärit, kätilöt, neuvola,.... suhtautuivat erittäin negatiivisella asenteella
Vielä 2-3 viikkoa ennen laskettua aikaa jouduin lääkärien ristikuulusteluun ja syyllistämiseen eikä sektiolupaa herunut.
Olen pienikokoinen, kapealantioinen jne. Pelotti ihan helvetisti.
Mutta noin viikkoa ennen yöllä luulin että repeän; lapseni kääntyi ahtaassa tilassa ns linkkuveitsiasentoon eli peffa alhaalla ja kantapäät kylkiluita vasten painaen
Sen jälkeen ei tarvinnut keskustella sektiosta, sillä se oli ainoa mahdollisuus 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime hetken tuuria kirjoitti:
Itselläni oli aivan sama tilanne.
Tulin yllättäen raskaaksi ja aloitin heti keskustelut sektiosta, johon lääkärit, kätilöt, neuvola,.... suhtautuivat erittäin negatiivisella asenteella
Vielä 2-3 viikkoa ennen laskettua aikaa jouduin lääkärien ristikuulusteluun ja syyllistämiseen eikä sektiolupaa herunut.
Olen pienikokoinen, kapealantioinen jne. Pelotti ihan helvetisti.
Mutta noin viikkoa ennen yöllä luulin että repeän; lapseni kääntyi ahtaassa tilassa ns linkkuveitsiasentoon eli peffa alhaalla ja kantapäät kylkiluita vasten painaen
Sen jälkeen ei tarvinnut keskustella sektiosta, sillä se oli ainoa mahdollisuus 🙏
Katsoitko videoita keisarinleikkauksesta ennenkuin olit päättänyt että sellaisen haluat?
Mulla oli kans ennen synnytyspelkoja kun kuullut kaikilta vaan ne kauheat tarinat synnytyksestä ja niistä kivuista. Sitten olinkin raskaana ja jotenkin mun ajatusmaailma muuttui, oli ihanaa kasvattaa pientä vatsassa ja odottaa hänen syntymää. Ei ollut mitään raskausoireita/vaivoja missään vaiheessa raskautta(helpoin raskaus varmaan mitä ollut kellään) maha vaan kasvoi. Sitten laskettu aika tuli ja meni, johan hermot oli kireellä kun ei mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta.. noh rv 40+4 kävelin pitkän lenkin n.5km illalla sit aloin vähän pientä nipistystä tuntea eripuolilla vatsaa ja siitä se alko: yö meni melkein valvotessa kun pieniä supistuksia tuli ja päivällä lähettiin sit sairaalaan ja käännytti takas samantien kun en ollut auennut yhtään. Supistukset koveni kotona ja itkukin pääs monta kertaa, väsynyt kun olin > takas sairaalaan, 7cm auki ja epiduraali. 2 tuntia sain nukuttua sen ansiosta ja sit aloin ponnistaa, 49min kesti ja tyttö sylissä. Kauemmin meni siinä mun ompelussa kun tuli pahat repeytymät vissiin 3 asteen. Nyt oon 25v ja melkein 4kk tyttövauva tossa vieressä nukkuu :) hyvä "ensivaikutus" jäi mulle koko synnytyksestä, ei ole pelkoo ollenkaan enään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan synnytin lapset alakautta. Kätilö oli lukenut jostakin, että Ceridalilla kannattaa hieroa välilihan aluetta ennen synnytystä. Sen tein ja kappas, ei yhtään repeämää! Minulla oli tosi treenatut lihakset, alapäässäkin, mutta tämä Ceridal-käsittely auttoi. Ainakin niin kävi, syynä ainakin osittain on tämä Ceridal, toisaalta lapsen hidas ulos tulo, ei mikään syöksysynnytys.
Mikä ihme vimma sektiolla synnyttäneillä on hehkuttaa sektiota ja väittää että seksi kärsii aina ja kaikilla jos synnyttää alateitse? Sekä haukkua alateitse synnyttäneitä milloin milläkin ? Onko heissä jotain vikaa päässä kun pitää kuin uskonlahkossa perustella kaikille, että tämä on ainoa oikea tie jolla pelastuu?
Kukin ratkaiskoon itse asian faktoilla ja ammattilaisten opastuksella. Keisarinleikkaus nyt ON vaan iso leikkaus, vaikka kuinka sitä yrittäisi muuksi muuttaa. Synnyttämisessä on aina riskinsä oli tapa mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pelkuri täällä myös.
Pahin pelkoni koskee kolmannen ja neljännen asteen repeämistä, sillä kärsin muutenkin elämää rajoittavasta suolistossairaudesta. Vessaan ehtiminen on muutenkin kiinni sekunneista, eli voi morjes jos alkaisi ryppynaru prakaamaan. Vaiva aiheuttaa nytkin ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Tiedän, että prosentuaalinen todennäköisyys pysyvään ulosteinkontinenssiin on pieni, mutta ei ne tilastot paljoa lohduta jos osuukin omalle kohdalle.Ole huoleti, sillä sosiaalinen elämä lakkaa siihen lapsensaantiin.
On mulla nyt kuitenkin puoliso, jonka mielelläni pitäisin jatkossakin. Saattaa olla melko vaikeaa, jos kotona on huutava lapsi ja huutava muija, molemmilla huonot housuissa :(
No ei vaan, ymmärrän että vitsailit. Pidätyskyvyn menettäminen olisi silti pahin painajaiseni tähän diagnoosiin yhdistettynä ja en haluaisi oman lapsen hinnaksi pysyvää avannetta. Se ei liene keneltäkään liikaa pyydetty.
T: se suolistosairas
Vierailija kirjoitti:
Huh mistähän av:sta löytyisi joku "hyvänmielen"-ketju? Täällä on liikaa "löysä pillu"-huutelijoita, sitten täyspäisiä ihmisiä, joita ei paljon toisten synnytykset hetkauta ja vähän liikaa meitäkin, jotka halutaan kuulla kaikilta kattavat ja tarpeeksi pätevät perustelut valinnalleen. Ja vauhdilla ohi aiheen, joka oli se synnytyspelko? Ja saa toki kokemuksista kertoa kunhan ei yleistettäisi niitä kokemuksia, korkeintaan tutkimuksia.
Totta tuli ihan kauhea olo. Myönnän, että olen täällä trollannut ja väittänyt, että alatiesynnytys jälkeen kaikki olisi kunnossa ja paikat tikissä. Lupaan tästä eteenpäin puhua totta ja myöntää ettei asiat ihan näin ole. Olen synnyttänyt alateitse 2 kertaa ja paikat repesivät molemmilla kerroilla, en todellakaan ole palautunut ennalleen vaikka täällä olen niin väittänyt. Halusin vaan jotenkin itselleni paremman mielen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme vimma sektiolla synnyttäneillä on hehkuttaa sektiota ja väittää että seksi kärsii aina ja kaikilla jos synnyttää alateitse? Sekä haukkua alateitse synnyttäneitä milloin milläkin ? Onko heissä jotain vikaa päässä kun pitää kuin uskonlahkossa perustella kaikille, että tämä on ainoa oikea tie jolla pelastuu?
Kukin ratkaiskoon itse asian faktoilla ja ammattilaisten opastuksella. Keisarinleikkaus nyt ON vaan iso leikkaus, vaikka kuinka sitä yrittäisi muuksi muuttaa. Synnyttämisessä on aina riskinsä oli tapa mikä tahansa.
Kuinkahan moni alateitse synnyttänyt on saanut kuulla ettei oikeasti ole synnyttänyt?
Sektion kokeneena olen useaan otteeseen kuullut etten ole oikeasti synnyttänyt koska lapsi leikattiin ulos. On myös todella mieltä ylentävää lukea joka tuutista että lapseni tulee saamaan kaikki maailman allergiat ja astmat ja päälle vielä diabeteksen ja liikalihavuuden. Fakta kuitenkin on että ilman sektiota lapsi ei olisi hengissä. Mutta sillähän ei ole väliä koska sektio on s a a t a n a s t a
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme vimma sektiolla synnyttäneillä on hehkuttaa sektiota ja väittää että seksi kärsii aina ja kaikilla jos synnyttää alateitse? Sekä haukkua alateitse synnyttäneitä milloin milläkin ? Onko heissä jotain vikaa päässä kun pitää kuin uskonlahkossa perustella kaikille, että tämä on ainoa oikea tie jolla pelastuu?
Kukin ratkaiskoon itse asian faktoilla ja ammattilaisten opastuksella. Keisarinleikkaus nyt ON vaan iso leikkaus, vaikka kuinka sitä yrittäisi muuksi muuttaa. Synnyttämisessä on aina riskinsä oli tapa mikä tahansa.Kuinkahan moni alateitse synnyttänyt on saanut kuulla ettei oikeasti ole synnyttänyt?
Sektion kokeneena olen useaan otteeseen kuullut etten ole oikeasti synnyttänyt koska lapsi leikattiin ulos. On myös todella mieltä ylentävää lukea joka tuutista että lapseni tulee saamaan kaikki maailman allergiat ja astmat ja päälle vielä diabeteksen ja liikalihavuuden. Fakta kuitenkin on että ilman sektiota lapsi ei olisi hengissä. Mutta sillähän ei ole väliä koska sektio on s a a t a n a s t a
Samaa syyllistämistä olen kokenut. Minun oli pakko valita sektio terveydellisistä syistä, tosin olisin varmasti valinnut synnytystavakseni sen muutenkin. Tuntuu, että olen saanut jotenkin synninpäästön, kun minulla on 'oikea' syy sektiolle ja ihmiset miltei säälivät etten nyt saanut oikeaa synnytystä kokea. En ymmärrä tätä laisinkaan?
En ole tuo jolle kommentoit mutta ymmärrän kyllä täysin tuon näkökannan. On totta että vakavampia komplikaatioita kuten niitä sulkijalihaksen repeämisiä tulee aika harvoin mutta tutkimusten mukaan ne ovat lisääntymässä. Synnytyksissä käytetään nykyään paljon puudutuksia ja oksitosiinia jotka taas altistavat imukuppisynnytyksille. Varsinkin täällä Etelä-Suomessa jossa synnytyssairaaloita on lopetettu on tarvetta jouduttaa synnytyksiä tarpeettomasti oksitosiinin avulla jotta saadaan synnytyssali seuraavalle käyttöön. Oman työni kautta olen perillä tästä ja on ahdistavaa yrittää motivoida ihmisiä alatiesynnytkseen kun tietää mitä siellä tapahtuu. Huonoja synnytyskokemuksia tulee paljon käsiteltäväksi.
Ja sitten on vielä oma henkilökohtainen kokemus. Ensimmäinen lapsi syntyi alateitse ja oikein klassisesti rajulla imukuppivedolla. Seurauksena pahat repeämät ja paraneminen fyysisesti kesti vuoden. Henkisesti en ole selvinnyt tuosta vieläkään. Olo on kuin olisi raiskatuksi joutunut siellä synnytyssalissa. Se kohtelu oli hirveää. Jälkihoito...Ei sellaista ollut muuten käynti äpkl:llä jossa sanottiin että ilman karkailu on ihan normaalia. Ilmisesti näitä äpkl-jälkitarkastuksia ei enää edes tehdä vaan nämäkin katsotaan neuvolassa. Siinä kaikki. Henkinen puoli jäi täysin huomiotta ja minulle tuli lopulta synnytyksen jälkeinen masennus. Seksi sattui vuosia synnytyksen jälkeen eikä pidätyskyky ole palautunut enää samalle tasolle. Toinen lapsi tuli suunnitellusti sektiolla. Kävin puhumassa pelkopolilla ja olin jo ekan synnytyksen jälkitarkastuksessa ilmoittanut että alatiesynnytykseen en suostu enää ikinä. Kaikesta huolimatta lääkäri äitipolilla olisi laittanut mut synnyttämään alakautta. En suostunut. Ja onneksi en. Sektio meni täysin ongelmitta, kotona olin jo täysin kivuton ja sairaalassakin nousin ylös jo leikkauspäivän iltana. Pystyin jopa imettämään kuopusta ja maito nousi nopeaan kun esikoisen kanssa sekin meni kipujen takia täysin mönkään.
Mun mielestä on hyvä asia että naiset miettivät omaa terveyttään ja tulevaisuuttaan. Synnytyskokemus vaikuttaa kuitenkin koko loppuelämään varsinkin jos se kokemus on huono. Ja piileviä sulkijalihasvaurioita tulee isolle osalle synnyttäjistä. Niitä ei vaan tunnisteta eikä hoideta. Äiti saattaa ihmetellä kun on kiire vessaan ja pierut karkaa. Jos alatiesynnytys on mennyt hyvin niin ei tarvitse silti olettaa että kaikilla muillakin menee. Käsittämätöntä että 2010-luvulla vielä naisen pitää synnytyssalissa huutaa, itkeä, oksentaa ja luulla kuolevansa. Ei ihme jos jää traumoja. Onneksi ei tarvii enää mennä.