En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Vierailija kirjoitti:

Annelikkk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Triinu1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anjail kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annaleenalll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla naisilla ei palaudu emätin synnytyksen jälkeen. Ystäväni synnytti kaksi vuotta sitten ja sanoo ettei kireys palautunut. Virtsan karkailua ja pidätys ongelmia. Seksi ei tunnu miltään. Rehellisesti kertoo asiasta. Onneksi itse en halua lapsia eikä mieskään halua ottaa riskiä, että kireys katoaa...

Niin. Siinäpä se, kun asioista ei puhuta rehellisesti ja avoimesti. Ja uskon myös, että osa lapsia saaneista naisista, ei edes tiedä mitä on tyydyttävä seksielämä, ovat vaan alkaneet lapsia syytää, niin on jäänyt omaan itseen tutustumatta. Heidän mielipiteensä alatiesynnytyksen muutoksista on hieman jäävi.

Olen tässä samoilla linjoilla. Jos naisista n. 30% saa yhdynnässä orgasmin, niin eihän sillä 70% ole edes käsitystä mikä on vialla jos tämä jää puuttumaan.

Toisaalta vaikka saisi orkun joka yhdynnässä 20-35-vuotiaana, viiskymppisenä voit pitää yllättäen aivan muita asioita tärkeämpinä.

Olen yli viisikymppinen ja pidän yhä orgasmin saamista yhtenä elämäni tärkeimmistä asioista. Vaikka kaikki muu kaatuisi ympäriltä ja menisi pieleen, voin muutamassa minuutissa saavuttaa hetkellisen, täydellisen onnen.

Kyllä minullekin orgasmit tärkeää edelleen elämässä, olen 62 v. Kyllä on outoa porukkaa palstalla, luulevat seksin jotenkin loppuvan kun ikää tulee.

Ja juuri näinhän tuossa sanottiin. No ei sanottu. Viitsisitte edes yrittää lukea.

Ei täällä nyt haluta ymmärtää, tällä palstalla on pari aktiivista trollia, jotka eivät jaksa lukea selkokielellä kirjoitettuja tekstejä jokaisen naisten yksilöllisestä fysiikasta tai alatiesynnytyksen ja sektion kulusta. He jaksavat kommentti toisensa jälkeen ilmoittaa, että heidän pillunsa on maailman eniten ummessa = tyydyttävä seksielämä, ja synnytys on tuhonnut tämän joka ikiseltä synnyttäneeltä.

Uskon ja toivon, että tätä ketjua lukevat synnytyspelkoiset jättävät nämä halventavasti ja perusteettomasti synnyttäneiden alapäistä huutelevat omaan arvoonsa, löytävät oikeaa faktaa ja valitsevat synnytystapansa sen mukaan.

Niin ja tosiaan kyky saada orgasmi yhdynnästä on yksilöllinen ja sitä selittävät naisten fysiologiset erot, eivät synnyttäminen tai synnyttämättömyys. Siitä lukee aiempana, jos joku nyt orgasmikykynsä puolesta pelkää niin pari sivua taaksepäin vain.

Kuinka joku voi olla näin vieraantunut todellisuudesta ja totuudesta. Kirjoitin ketjuun viestin alatiesynnyksestäni, joka jätti elinikäiset vaivat. En voi enää edes unelmoida huolettomasta, kivuttomasta ja tyydyttävästä seksielämästä. Viesti oli täyttä totta ja sinä yksilöllisine eroinesi loukkaat minua niin paljon, ettei sille ole edes sanoja. En pysty kuvailemaan vihan ja inhon tunteita, joita tunnen, kun luen viestejä joissa minua väitetään valehtelijaksi tai trolliksi. No tähän väheksyntään olen saanut tottua myös hakiessani apua vaivoihini.

Tosiaan jos luit tarkkaan niin sanoin: "He jaksavat kommentti toisensa jälkeen ilmoittaa, että heidän pillunsa on maailman eniten ummessa = tyydyttävä seksielämä, ja synnytys on tuhonnut tämän joka ikiseltä synnyttäneeltä."

Vastasin vain näille trolleille, jotka kirjoittivat jokaisen synnyttäneen alapäähän mahtuvan koripallon vaivatta ja alapään menettävän iäksi tuntonsa. En tarkoittanut vähätellä sinun kokemuksiasi... Toisaalta alkaa jo tuntua epälyttävältä vastata kellekään, joka käyttää nimimerkkiä, yleensä paljastuvat pahimmiksi v-tuilijoiksi ja trolleiksi. Tietenkin jollain synnytys tuhoaa kropan täysin tai ainakin melkein, suurin osa kuitenkin palautuu ja sen koitin vaan tehdä selväksi ja ehkä sinä et ole Trollikka eri nimimerkillä, hope so.

Tosiaan jos luet ne pari sivua siitä taaksepäin, niin siellä on ihan asiatietoa miksi kaikki eivät saa ikinä orgasmia pelkästä yhdynnästä ja miksi toiset saavat aina. Ei se tietenkään siihen vaikuta, että sinulla synnytys on vaikuttanut näin, en sitä kiellä. Vastaus ei edes ollut sinulle suunnattu ja provosoiduit täysin turhaan.

Sinäpä se et näköjään kärjistä asioita ja trollaa. Oma näkemyksesi on näköjään se ainut oikea ja toisin asian kokeva on väärässä tai valehtelee. Olisiko sinulla peiliin katsomisen paikka tässä, olet jos aiheuttanut riidanhaastamisellasi yhdelle kommentoijalle mielipahaa. Varsinkin kun kommenttisi eivät näköjään perustu faktatietoon, kannattaisi nyt vetää henkeä ja lukea näitä viestejä läpi ajatuksella ennen kuin öykkäröit enempää.

Olen kyllä pysynyt faktatiedossa kommenteissani, mutta varmasti käyttänyt liian värikästä kieltä ja ymmärrän, että se varsinkin vaikean synnytyksen kokeneita ja vaikean haitan kanssa eläviä on loukannut, se ei todellakaan ole ollut tarkoitukseni missään vaiheessa. Mutta mistä sinä voisit tietää mitkä ovat minun kommenttejani ja mitkä jonkun toisen Vierailijan?

Olen täällä kertonut omista hyvin sujuneista synnytyksistäni mitenkään yleistämättä niitä, mutta ihan jakamisen ilosta. Sain tietenkin kuulla paljon synnyttämättömien ja trollien arvioita pilluni koosta. Olen kuitenkin pyrkinyt pysymään faktoissa puhuessani synnytyksestä palautumisesta. Tottahan se on, että lantionpohjan lihaksia kannattaa treenata ja että palautuminen on yksilöllistä.

Olen kirjoittanut naisten fysiikasta, synnytysksen kulusta ja palautumisesta faktoja mitenkään kieltämättä riskejä, mutta niitä liikaa korostamatta. Nämä kaikki tietoni olen pyrkinyt hankkimaan luotettavista lähteistä.

Olen tältä palstalta napannut myös vakkarikiusaajan, joka nyt seuraa ketjusta ketjuun vääntämässä raskauksistani ja synnytyksistäni likaisia vitsejä. Tämä av oli minun mielestäni alunperin kiva paikka, jossa sai kohdata toisia samassa tilanteessa olevia ja vertailla kokemuksia. Jotenkin se hyvä henki on välillä hukassa kun osa on vartavasten kiusaamassa ja täyspäiset ihmiset ei ehdi kohdata kommenttien välissä.

Äääh vastasin taas KKK:lle, minä se en trollia tunnista :D ehkä parempi vaan jättää nämä palstat

Älä pelkää synnytystä, pelkää sitä jos lapsestasi tulisi vaikka kokoomuslainen - sehän se vasta hirveetä olisi.

Jotenkin naurattaa tuo että "jos miehet synnyttäisivät niin kaikki lapset syntyisi sektiolla ja olisi kaikki kipulääkkeet ym." Ei välttämättä, miehet olisivat empaattisia ja alistuvia jos olisivat alunperin joutuneet naisen osaan, ja me naiset olisimme ns. miehiä. 

Mutta onhan se totta että miehen osa lapsensaannissa on todella helppo.

Esikoista odotan ja juu, varmaan tuskia tiedossa mutta jostain syystä ei niin pelota kuin olisin kuvitellut. :,O Sehän kestää se pahin suht lyhyen aikaa ja sitten on lapsi siinä rinnalla. <3 Kipulääkkeitäkin saa..ja ilokaasua. x,D Hyvin se menee, hetken se sattuu.

Välillä pitää mennä omalta mukavuus alueelta pois.

Miksi? Miksi ihmeessä minun pitäisi mennä mukavuusalueeltani koskaan pois?

Vierailija kirjoitti:

monet kertovat kauheista 30 tunnin synnytyksistä, mutta onhan niitä sellaisia tapauksia jossa synnytys on kestänyt ensimmäisestä supistuksesta tunnin verran. 

Syöksysynnytyksissä tulee yleensä ne pahimmat repeämät, kun kudokset eivät ehdi yhtään venyä.

Ehkä 2080-luvulla kirjoitti:

Velhooo kirjoitti:

Voi kun joku ammattilais ihminen tekisi tästä aiheesta puolueettoman dokumentin. Siinä tuotaisiin päivänvaloon faktat ja tilastot ja kaivattaisiin esiin syyt miksi alatiesynnytys on ainut tapa, mistä perusterveydenhuolto nykyään tuleville äideille puhuu, mitkä ovat ne oikeat syyt taustalla. Tutustuttaisiin myös infomateriaaleihin, mitä neuvolasta saa mukaansa ja mietittäisiin onko niissä nyt varmasti annettu realistinen kuva ja kerrottu vaihtoehdot. Ja käytäisiin muutamia tapauksia läpi, miten voi käydä..jos joku synnyttänyt olisi vaikka tarpeeksi rohkea kertomaan mitä muutoksia synnytys on tuonut elämäänsä. Ja ei hyväksyttäisi mitään valheellista hehkutusta, vaan vaadittaisiin faktoja. Löytyisköhän Suomesta tälläistä tutkivaa journalistia hommaan, joka osaisi esittää oikeat kysymykset ja ne myös uskaltaisi ne esittää?

Ei näin synnytystalkoiden lobbausaikana :D Tämän artikkelin tekoa vaikeutettaisiin kaikin tavoin, koska tänne ei toivota rantautuvan muualla riehuvaa keskustelua sektiosta. Saattaisivat mammojen (ja isien) silmät avautua ja sehän tarkoittaisi että palveluja pitäisi oikeasti alkaa kehittämään 😬

Tämä. Ihan vain yhtenä esimerkkinä tiedot, joita sektiosta jaetaan suullisesti ja kirjallisesti eri tilanteissa: jos olet haluamassa sektiota synnytyspelon tms. takia, saat mukaasi lappusen jossa sektion kaikki mahdolliset riskit kerrotaan seikkaperäisesti, toki ilman mainintaa niiden yleisyydestä/todennäköisyydestä, ja vastaavasti alatiesynnytyksen kohdalla mainitaan riskeistä hyvin vähättelevästi ja ohimennen. Suullisissa keskusteluissa sektio on vaaaaltavan vaarallinen, iso leikkaus. Jos taas sektioon ollaan ryhtymässä lääkäreiden suosituksesta, esim. perätilan takia, sektio onkin aivan turvallinen rutiinileikkaus, jossa ei ole mitään pelättävää. Toimenpiteen luonne ja sen sisältämät riskit siis vaihtelevat merkittävästi riippuen siitä, kumpaan synnyttäjän halutaan päätyvän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika p^^^^^^stä verrata synnytystä ja raiskausta. Ja minä kirjoitin sen viestin, miksi olisin surkeempi kuin muutkaan maailman synnyttäneet. Sillä itseäni lohdutin ja auttoi. On siitä muutkin selvinneet.

Ihmisen synnytys on eläinmaailmassa harvinaisen vaarallinen. Ennen nykylääketieteen kehittymistä prosentuaalisesti hirveän moni nainen ja lapsi on kuollut synnytyskomplikaatioihin. Ja lääketieteestä huolimatta edelleenkin ihmisiä kuolee synnytyksessä. Ei ne kaikki "muut" selviä.

Tähän on varmaan syynä se, että ihmisillä "kaikilla" on mahdollisuus tulla raskaaksi ja synnyttää. Eläinmaailmassa luonnonvalinta ohjaa sen, että vain "parhaat ja vahvimmat" yksilöt lisääntyy. Heikot luonto korjaa pois. 

Ei ollenkaan. Ihmisvauvalla on eläinkunnan isoin pää suhteessa äidin ruumiiseen. Johtuu siitä kun aikoinaan päätimme nousta kahdelle jalalle ja alkaa ajattelemaan.

Synnytys saattaa kestää sen 15-20 tuntia ja enemmänkin, eli se ei välttämättä ole mikään hetki. Ilokaasu ei auta mitään, on lähinnä semmonen psykologinen apu. Silti siitä selviää. Mutta se sattuu ja paljon ja parempi lähteä realistisella asenteella. Esikoista synnyttäessä ei onneksi tiedä itä tuleman pitää ja sieltä ei paluuta ole. Joten kyllähän siitä selviää. Siksi lähinnä huvittaa tää elämysmatkailu-synnyttely. Ei se mitään ihanaa huumaa ole, vaan aika karu suoritus. Kipu ei jalosta millään tavalla, mutta pakkohan se oli kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä 2080-luvulla kirjoitti:

Velhooo kirjoitti:

Voi kun joku ammattilais ihminen tekisi tästä aiheesta puolueettoman dokumentin. Siinä tuotaisiin päivänvaloon faktat ja tilastot ja kaivattaisiin esiin syyt miksi alatiesynnytys on ainut tapa, mistä perusterveydenhuolto nykyään tuleville äideille puhuu, mitkä ovat ne oikeat syyt taustalla. Tutustuttaisiin myös infomateriaaleihin, mitä neuvolasta saa mukaansa ja mietittäisiin onko niissä nyt varmasti annettu realistinen kuva ja kerrottu vaihtoehdot. Ja käytäisiin muutamia tapauksia läpi, miten voi käydä..jos joku synnyttänyt olisi vaikka tarpeeksi rohkea kertomaan mitä muutoksia synnytys on tuonut elämäänsä. Ja ei hyväksyttäisi mitään valheellista hehkutusta, vaan vaadittaisiin faktoja. Löytyisköhän Suomesta tälläistä tutkivaa journalistia hommaan, joka osaisi esittää oikeat kysymykset ja ne myös uskaltaisi ne esittää?

Ei näin synnytystalkoiden lobbausaikana :D Tämän artikkelin tekoa vaikeutettaisiin kaikin tavoin, koska tänne ei toivota rantautuvan muualla riehuvaa keskustelua sektiosta. Saattaisivat mammojen (ja isien) silmät avautua ja sehän tarkoittaisi että palveluja pitäisi oikeasti alkaa kehittämään 😬

Tämä. Ihan vain yhtenä esimerkkinä tiedot, joita sektiosta jaetaan suullisesti ja kirjallisesti eri tilanteissa: jos olet haluamassa sektiota synnytyspelon tms. takia, saat mukaasi lappusen jossa sektion kaikki mahdolliset riskit kerrotaan seikkaperäisesti, toki ilman mainintaa niiden yleisyydestä/todennäköisyydestä, ja vastaavasti alatiesynnytyksen kohdalla mainitaan riskeistä hyvin vähättelevästi ja ohimennen. Suullisissa keskusteluissa sektio on vaaaaltavan vaarallinen, iso leikkaus. Jos taas sektioon ollaan ryhtymässä lääkäreiden suosituksesta, esim. perätilan takia, sektio onkin aivan turvallinen rutiinileikkaus, jossa ei ole mitään pelättävää. Toimenpiteen luonne ja sen sisältämät riskit siis vaihtelevat merkittävästi riippuen siitä, kumpaan synnyttäjän halutaan päätyvän. 

Just näin. Kaverille tehtiin sektio, koska sikiö oli perätilassa ja iso. Itse olisi halunnut synnyttää alakautta, mutta lääkärit suosittelivat sektiota ja vakuuttelivat, että siinä ei ole mitään pelättävää. Että näin ne riskit vaihtelee :D Olen itse ollut isossa vatsan avoleikkauksessa (ei synnytykseen liittyvä), eikä sanallakaan mainittu riskeistä. Ehkä vaakakupissa painoi se, että olisin kuollut ilman tuota leikkausta. Mutta onhan kaikissa leikkauksissa riskinsä, niistä kertominen potilaalle vaan vaihtelee suuresti.

Lapseni synnytin alakautta. Etukäteen vakuuteltiin, että kyllä kaikki ensisynnyttäjät ihan varmasti saavat epiduraalin ja useita eri kivunlievitysvaihtoehtoja tarjotaan. En sitten saanutkaan mitään (nopea synnytys). Oli kyllä sellainen helvetti, mutta "lopputulos" oli onneksi hyvä. Terve vauva ja ennalleen palautunut alapää, vaikka repesin aika pahasti. Orgasmin saan nykyään paremmin kuin ennen synnytystä. Tällä kokemuksella valitsisin uudelleen alatiesynnytyksen (tosin kipulääkityksen kanssa...), mutta menisin sektioonkin koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.

Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.

Ajatko esim. autoa tai liikutko muuten liikenteessä (pyörällä, kävellen, bussissa)? Jos ajat tai liikut liikenteessä, eikö sinun pitäisi yhtälailla pelätä onnettomuutta, joka voi mahdollisesti olla jopa tappava? Jos asioita alkaa liikaa pelätä, ei elämässä voi tehdä mitään, ei oikeastaan voi elää ollenkaan. Oma ohjeeni on, että älä kuuntele liikaa kavereidesi/tuttaviesi pelottelujuttuja, vaan suhtaudu asiaan avoimin mielin. Faktahan on, että yleisesti ottaen synnytys on kivulias tapahtuma (kokemusta on itselläkin) ja joskus voi tulla komplikaatioita, mutta harvoin kuitenkaan sattuu mitään henkeä uhkaavaa. Älä siis anna peloillesi valtaa, vaan elä rohkeasti ja hanki ihmeessä lapsia, jos niitä muutoin haluat. =)

Ne sun äitikaverit on edelleen hengissä ja luultavasti hridän lapsilukunsa ei jää yhteen, vaikka synnyttäminen on hirveää, ainakin sillä on mukava pelotella muita.

Ei valtaa pelolle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.

Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.

Ajatko esim. autoa tai liikutko muuten liikenteessä (pyörällä, kävellen, bussissa)? Jos ajat tai liikut liikenteessä, eikö sinun pitäisi yhtälailla pelätä onnettomuutta, joka voi mahdollisesti olla jopa tappava? Jos asioita alkaa liikaa pelätä, ei elämässä voi tehdä mitään, ei oikeastaan voi elää ollenkaan. Oma ohjeeni on, että älä kuuntele liikaa kavereidesi/tuttaviesi pelottelujuttuja, vaan suhtaudu asiaan avoimin mielin. Faktahan on, että yleisesti ottaen synnytys on kivulias tapahtuma (kokemusta on itselläkin) ja joskus voi tulla komplikaatioita, mutta harvoin kuitenkaan sattuu mitään henkeä uhkaavaa. Älä siis anna peloillesi valtaa, vaan elä rohkeasti ja hanki ihmeessä lapsia, jos niitä muutoin haluat. =)

Sori nyt mutta mun on pakko sanoo että on aika outoa jos sulle yleisesti ottaen autolla tai pyörällä ajaminen tai kävely on kivulias tapahtuma :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

monet kertovat kauheista 30 tunnin synnytyksistä, mutta onhan niitä sellaisia tapauksia jossa synnytys on kestänyt ensimmäisestä supistuksesta tunnin verran. 

 

Syöksysynnytyksissä tulee yleensä ne pahimmat repeämät, kun kudokset eivät ehdi yhtään venyä.

Kudokset onneksi jonkin verran venyy jo raskausaikana. Oma vauvani oli 10 päivää yliaikainen ja syntyi syöksyllä, pari tikkiä muistaakseni sain.

Kiireellinen sektio ja se meni hyvin. Viikko sairaalassa jossa viihdyin mainiosti eli naistenklinikalla ja sitten täys rähinä kotona päälle ts hoidin vauvan ja huushollin ja mies tienasi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki saisivat vain halutessaan ilmoittamalla sektion niin ei taitaisi riittää rahat. Lisäksi tilat loppuisivat kesken teho-osastoilta ja synnytyssairaaloista. Äiti on keskimäärin yhden päivän pidempään sairaalassa sektion jälkeen, joutuu useammin palaamaan komplikaation vuoksi takaisin ja lisäksi sektiolla syntynyt lapsi voi joutua tarkkailuun tai teho-osastolle hengitysoireiden vuoksi.

Tälläkin hetkellä taitaa synnytysosastot ja teho-osastot olla täynnä varsinkin keväisin kun lapsia syntyy paljon.

Nykyään lapsia syntyy tasaisesti pitkin vuotta. Ei ole enää mitään kevätbuumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun ja aloin itkeä. Olen pelännyt synnytystä varmaan teinistä saakka, mutta lapsen haluaisin ja aika alkaa nyt yli 30-vuotiaana olla käsillä, jos on ollakseen. Pelkään aivan kaikkea: kipua eniten, mutta sen lisäksi itse raskausaikaa oireineen, epäempaattista tai liian kiireistä hoitohenkilökuntaa, pelon vähättelyä, kontrollin menetystä, paniikkia h-hetkellä (olen paljon vähemmästäkin mennyt hysteeriseksi), pahoja vaurioita, sektiota... Synnytyksessä ja raskaudessa ei ole mitään osaa mitä en pelkäisi. Lisäksi pelkään jo lähtökohtaisesti sairaaloita, ja esim. ajatus epiduraalin laittamisesta on kerran saanut minut oksentamaan.

Mitenköhän näistä lähtökohdista voisi selvitä ko. koettelemuksesta?

Anteeksi jo etukäteen tätä kommenttiani. Äitiyden janalla synnytys on vain yksi pikkiriikkinen osio. Lapsesta huolehtiminen on paljon vaativampaa ja stressaavanpaa kuin synnytys, jossa sentään on ammattilaiset avustamassa.

Hädin tuskin jaksan vastata. Ilmeisesti rautalangan vääntämistä edelleen tarvitaan: Lapsen saaminen on luonnollista. Tässä ei keskustella nyt äitiydestä tai erilaisten kokemusten pisteyttämisestä painokertoimen mukaan koska henkisiä ja fyysisiä tunteita on mahdotonta vertailla.

Luonnollista ei ole se, että nainen menee fyysisesti rikki synnytyksessä. Riskit ovat tähän olemassa mutta niistä ei puhuta. Vauvapalstoilla synnyttäminen on aina suloista hattaraa ja vauvaunelmaa, jossa synnytyksen aiheuttama pieni kipu unohtuu äidin saatua vauvan viereensä. Sanomatta jätetään se, että ihan kaikille ei näin onnellisesti käy.

Miksi asia joka on luonnollinen rikkoo naisen tai naista?

Itse olen päässyt hyvin vähällä kahdesta synnytyksestä mutta en täysin. Ilmavaivoja on vaikea pidätellä koska lihasta ei pysty täysin hallitsemaan vaikka miten treenaisi ja pidättelisi. Ja lapset olleet reilun 3kg. Mitåhän tuhoa olisi tullut jos olisivat olleet paljon isompia?

En ehtinyt lukea kaikkia kommentteja, mutta vastaan näin:

Oma eka synnytykseni sattui aivan helvetisti. Se kesti yli 27 tuntia ja sain neljännen asteen repeytymän, joka korjattiin nukutuksessa. Paraneminen kesti yli vuoden, mutta kaikki oli sen arvoista. Se kipu ihan oikeasti unohtuu heti, kun vauva on syntynyt.

Toinen synnytys oli ruptuuran takia suunniteltu sektio, joka oli huomattavasti helpompi. Paraneminen kesti varmasti pidempään kuin alatiesynnytyksissä normaalisti, mutta silti se oli ihan ok.

Muista, että on pelkopolit olemassa. Äläkä usko siihen, että sun synnytys menisi huonosti. Suurin osa niistä menee oikein hyvin. Mun eka synnytys oli harvinaisen pieleen mennyt.

Ja adoptio on aina hyvä vaihtoehto. ❤️

Ei valtaa pelolle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.

Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.

Ajatko esim. autoa tai liikutko muuten liikenteessä (pyörällä, kävellen, bussissa)? Jos ajat tai liikut liikenteessä, eikö sinun pitäisi yhtälailla pelätä onnettomuutta, joka voi mahdollisesti olla jopa tappava? Jos asioita alkaa liikaa pelätä, ei elämässä voi tehdä mitään, ei oikeastaan voi elää ollenkaan. Oma ohjeeni on, että älä kuuntele liikaa kavereidesi/tuttaviesi pelottelujuttuja, vaan suhtaudu asiaan avoimin mielin. Faktahan on, että yleisesti ottaen synnytys on kivulias tapahtuma (kokemusta on itselläkin) ja joskus voi tulla komplikaatioita, mutta harvoin kuitenkaan sattuu mitään henkeä uhkaavaa. Älä siis anna peloillesi valtaa, vaan elä rohkeasti ja hanki ihmeessä lapsia, jos niitä muutoin haluat. =)

Sanotaanko autolla ajamisen vuoksi onnettomuuteen joutuneelle ja vaivojaan valittavalle että mitås ajoit? No ei todellakaan.

Ihmisen tarve lisääntyå on biologiaan kirjattu ja kun nainen toteuttaa sitå miehen kanssa niin naiselle tulleita vaivoja vähätellään ja syyllistetåän häntä tyyliin ei ole pakko synnyttää ja onhan sinulla nyt lapsi ja kaikkea ei voi saada.

Ja yhä edelleen sanotaan ettå vanhempien suhde on lasten koti ja että seksi kuuluu hyvään parisuhteeseen. Varmaan tarkoitetaan kuitenkin miehen seksielämää.

Vierailija kirjoitti:

Synnytys saattaa kestää sen 15-20 tuntia ja enemmänkin, eli se ei välttämättä ole mikään hetki. Ilokaasu ei auta mitään, on lähinnä semmonen psykologinen apu. Silti siitä selviää. Mutta se sattuu ja paljon ja parempi lähteä realistisella asenteella. Esikoista synnyttäessä ei onneksi tiedä itä tuleman pitää ja sieltä ei paluuta ole. Joten kyllähän siitä selviää. Siksi lähinnä huvittaa tää elämysmatkailu-synnyttely. Ei se mitään ihanaa huumaa ole, vaan aika karu suoritus. Kipu ei jalosta millään tavalla, mutta pakkohan se oli kärsiä.

Eri mieltä kolmen oman synnytyksen perusteella: kyllä ilokaasu oikeasti auttaa. Se vie supistuksen kovimmalta kivulta terävimmän kärjen pois, kun osaa ajoittaa sen ottamisen  oikein ja kiskoo keuhkoon sitä riittävän paljon.  Lisäksi se poistuu elimistöstä tuota pikaa, kun lakkaa ottamasta sitä.