En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun ja aloin itkeä. Olen pelännyt synnytystä varmaan teinistä saakka, mutta lapsen haluaisin ja aika alkaa nyt yli 30-vuotiaana olla käsillä, jos on ollakseen. Pelkään aivan kaikkea: kipua eniten, mutta sen lisäksi itse raskausaikaa oireineen, epäempaattista tai liian kiireistä hoitohenkilökuntaa, pelon vähättelyä, kontrollin menetystä, paniikkia h-hetkellä (olen paljon vähemmästäkin mennyt hysteeriseksi), pahoja vaurioita, sektiota... Synnytyksessä ja raskaudessa ei ole mitään osaa mitä en pelkäisi. Lisäksi pelkään jo lähtökohtaisesti sairaaloita, ja esim. ajatus epiduraalin laittamisesta on kerran saanut minut oksentamaan.

Mitenköhän näistä lähtökohdista voisi selvitä ko. koettelemuksesta?

Anteeksi jo etukäteen tätä kommenttiani. Äitiyden janalla synnytys on vain yksi pikkiriikkinen osio. Lapsesta huolehtiminen on paljon vaativampaa ja stressaavanpaa kuin synnytys, jossa sentään on ammattilaiset avustamassa.

Hädin tuskin jaksan vastata. Ilmeisesti rautalangan vääntämistä edelleen tarvitaan: Lapsen saaminen on luonnollista. Tässä ei keskustella nyt äitiydestä tai erilaisten kokemusten pisteyttämisestä painokertoimen mukaan koska henkisiä ja fyysisiä tunteita on mahdotonta vertailla.

Luonnollista ei ole se, että nainen menee fyysisesti rikki synnytyksessä. Riskit ovat tähän olemassa mutta niistä ei puhuta. Vauvapalstoilla synnyttäminen on aina suloista hattaraa ja vauvaunelmaa, jossa synnytyksen aiheuttama pieni kipu unohtuu äidin saatua vauvan viereensä. Sanomatta jätetään se, että ihan kaikille ei näin onnellisesti käy.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Keisarinleikkauksesta tietoa. Miksi sektiota haluavat eivät näytä huomioivan ollenkaan seuraaviin raskauksiin tulevia riskiä kuten raskautumisen vaikeutuminen, etinen istukka ja suurempi sikiön kuolemisriski?

Aikovatko he hankkia vain yhden lapsen?

Jos kaikki saisivat vain halutessaan ilmoittamalla sektion niin ei taitaisi riittää rahat. Lisäksi tilat loppuisivat kesken teho-osastoilta ja synnytyssairaaloista. Äiti on keskimäärin yhden päivän pidempään sairaalassa sektion jälkeen, joutuu useammin palaamaan komplikaation vuoksi takaisin ja lisäksi sektiolla syntynyt lapsi voi joutua tarkkailuun tai teho-osastolle hengitysoireiden vuoksi.

Tälläkin hetkellä taitaa synnytysosastot ja teho-osastot olla täynnä varsinkin keväisin kun lapsia syntyy paljon.

Oma kokemukseni kahdesta sektiosta.

Esikoinen syntyi kiireellisellä, kun synnytys käynnistyi aikaisemmin kuin varattu leikkausaika oli. Leikkaus sujui hyvin, toipuminen oli nopeaa. Ainoa, että kipupumppu oli väärin ja piti toisen jalkani puutuneena siihen asti että hoitaja sen hoksasi ottaa pois.

Kuopus sinnitteli suunniteltuun asti. Oli kiva, kun sai itse kävellä pöydälle, kellään ei ollut kiire. Ainoa, että tällä kertaa kohdun nostaminen vatsalaukun päälle (näin sanottiin) teki minulle oksettavan olon, mutta siihenkin auttoi kanyylin kautta laitettu lääke jonka jälkeen aivot heitti kuperkeikan (siltä se tuntui! 😂). Toipuminen tästäkin helppoa ja nopeaa. Hoitajat sanoivat etteivät ole ikinä nähneet kenenkään nousevan noin nopeasti jaloilleen kun on leikattu pystyyn haava.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ylen uutinen synnytysvaurioista. Pahoja vaurioita tapahtuu 0,6% Suomessa. Ruotsissa enemmän 3%

https://yle.fi/uutiset/3-6332610

Olihan tähänkin "uutiseen" jäänyt sentään pieni lipsahdus:

"Itselläni on kokemusta tilanteesta, jossa minun mielestäni asia oli kaikin puolin erittäin hyvin hoidettu, mutta siitä huolimatta potilaan kokemus oli ihan erilainen, synnytysosaston ylilääkäri Antti Valpas myöntää näkemyserot."

Oma tunne oman kehon kohdalla on asia, jota ei kannattaisi koskaan sivuuttaa. Ulkopuolisen varsinkaan. Tiedän omakohtaisesti tapauksen, jossa kaikki on mennyt papereiden mukaan hyvin mutta todellisuus oli aivan muuta. Näin saadaan tilastot pysymään siisteinä :)

Ei se varmaan niin kauheesti satu kuitenkaan. Itse nyt miehenä paha mennä lupaamaan, mutta ei se varmaan niin paljon satu, kuin moottorisahan saaminen kinttuun, kokemusta on.

Akka on pyöräyttänyt 3 lasta ja kuulemma on niinkun vatsalihasliikkeitä tekisi.

Se on ihan valtava se kipu, mutta vähän kuin olisi kova kakka. Lopputulos kuitenkin voittaa kivun.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni kahdesta sektiosta.

Esikoinen syntyi kiireellisellä, kun synnytys käynnistyi aikaisemmin kuin varattu leikkausaika oli. Leikkaus sujui hyvin, toipuminen oli nopeaa. Ainoa, että kipupumppu oli väärin ja piti toisen jalkani puutuneena siihen asti että hoitaja sen hoksasi ottaa pois.

Kuopus sinnitteli suunniteltuun asti. Oli kiva, kun sai itse kävellä pöydälle, kellään ei ollut kiire. Ainoa, että tällä kertaa kohdun nostaminen vatsalaukun päälle (näin sanottiin) teki minulle oksettavan olon, mutta siihenkin auttoi kanyylin kautta laitettu lääke jonka jälkeen aivot heitti kuperkeikan (siltä se tuntui! 😂). Toipuminen tästäkin helppoa ja nopeaa. Hoitajat sanoivat etteivät ole ikinä nähneet kenenkään nousevan noin nopeasti jaloilleen kun on leikattu pystyyn haava.

Kiitos tästäkin tiedosta, selvensi taas lisää että ei lapsia ikinä.Minuun ei tökitä mitään kipupumppuja eikä kanyyleita eikä kohtua nosteta vatsalaukun päälle IKINÄ. Onneksi saan valita mihin elämässäni ryhdyn.

Haluaisin lapsia, mutta synnytyskipu ja jälkiseuraamukset pelottavat. Miten kivun voimakkuutta voi etukäteen kuvitella jos ei ole koskaan tuntenut oikein kovaa kipua? Myös (voimakkaiden) kipulääkkeiden syöminen kuulostaa vähän hurjalta kun on tottunut, että päänsärkyyn auttaa 200 mg ibuprofeenia.

Mä en tajua teitä "synnystys pelkääjiä". Voin varmaan puhua miehenä aiheesta kun ette tekään ole synnytäneet niin ei teillä ole kokemusta edes sitä vähää mitä itse kolmen kolmen lapsen syntymät (alapää ja leikkaus) ollut vieressä pitämässä kädestä kiinni ja katsomassa.

Sama "helvet1n" pelko on nuorilla miehillä kun mennään armeijaan. Oli itselläkin.

30km marsseja useita, metsässä nukkumisia, juoksua, rääkkiä, vesisadetta, pSkaa oloa jne...

Mutta asia pitää ajatella vain niin kuin minä sen tein.

Isäni, isoisäni, setäni, serkkuni, ystäväni ja 100% ympärillä olevista miehistä oli käynyt armeijan niin mitä siellä nyt voi olla niin sydämmen rinnasta repivää että minä en siitä selviäisi.

Toki mieluummin olisi ajanut lähettiautoa, syönyt mäkkärissä, norkoillut kaverien kanssa ja pelannut pleikkaria mutta elämä ei ole vain mukavia juttua.

Itse en olisi vaihtanut päivääkään armeijasta pois vaikka ajauduin yhdelle vaikeimmista ja rankimmista linjoista josta 40% alottaneista lopettu tai siirtyi muihin hommiin. Olen ylpeä että tein sen läpi vaikka jäätävää hampaidenkiristelyä se vaati.

Välillä pitää mennä omalta mukavuus alueelta pois. Sitä ajan takaa. En kerro tässä armeijakokemuksia.

Sama juttu on teillä "pelkääjillä". Kun kuulette niitä "kauhu" tarinoita kavereilta niin siinä ne on sun edessä niitä hymyssä suin kertomassa. Kamalaa ja sattuu. Juu varmasti.

Onko äitisi kokenut saman? On

Entä tätisi ja muut suvun naiset? Lähes kaikki juu.

Kestätkö sinä sen? Aivan varmasti

Sattuuko se? Aivan varmasti

Ajattele näin. Se on VAIN muutama tunti sun elämästä (keskimäärin).

Sen nyt on vaikka hammaslääkärissä. Käsillään seiseten tai lapissa erämetsässä pakkasessa.

Se on kettumaista mutta onpahan sitten ohi.

Mitä enemmän sä jotain "sattumista" mietit sitä pahemmaksi se menee.

Siitä vaan "vehkeet" yhteen ja 9kk päästä synnärille. Sitten on joku jolle kertoa myöhemmin mitä on tullut nuorempana tehtyä.

Kukaan ei pakota synnyttämään. Vapaaehtoista.

MikkoS78 kirjoitti:

Mä en tajua teitä "synnystys pelkääjiä". Voin varmaan puhua miehenä aiheesta kun ette tekään ole synnytäneet niin ei teillä ole kokemusta edes sitä vähää mitä itse kolmen kolmen lapsen syntymät (alapää ja leikkaus) ollut vieressä pitämässä kädestä kiinni ja katsomassa.

Sama "helvet1n" pelko on nuorilla miehillä kun mennään armeijaan. Oli itselläkin.

30km marsseja useita, metsässä nukkumisia, juoksua, rääkkiä, vesisadetta, pSkaa oloa jne...

Mutta asia pitää ajatella vain niin kuin minä sen tein.

Isäni, isoisäni, setäni, serkkuni, ystäväni ja 100% ympärillä olevista miehistä oli käynyt armeijan niin mitä siellä nyt voi olla niin sydämmen rinnasta repivää että minä en siitä selviäisi.

Toki mieluummin olisi ajanut lähettiautoa, syönyt mäkkärissä, norkoillut kaverien kanssa ja pelannut pleikkaria mutta elämä ei ole vain mukavia juttua.

Itse en olisi vaihtanut päivääkään armeijasta pois vaikka ajauduin yhdelle vaikeimmista ja rankimmista linjoista josta 40% alottaneista lopettu tai siirtyi muihin hommiin. Olen ylpeä että tein sen läpi vaikka jäätävää hampaidenkiristelyä se vaati.

Välillä pitää mennä omalta mukavuus alueelta pois. Sitä ajan takaa. En kerro tässä armeijakokemuksia.

Sama juttu on teillä "pelkääjillä". Kun kuulette niitä "kauhu" tarinoita kavereilta niin siinä ne on sun edessä niitä hymyssä suin kertomassa. Kamalaa ja sattuu. Juu varmasti.

Onko äitisi kokenut saman? On

Entä tätisi ja muut suvun naiset? Lähes kaikki juu.

Kestätkö sinä sen? Aivan varmasti

Sattuuko se? Aivan varmasti

Ajattele näin. Se on VAIN muutama tunti sun elämästä (keskimäärin).

Sen nyt on vaikka hammaslääkärissä. Käsillään seiseten tai lapissa erämetsässä pakkasessa.

Se on kettumaista mutta onpahan sitten ohi.

Mitä enemmän sä jotain "sattumista" mietit sitä pahemmaksi se menee.

Siitä vaan "vehkeet" yhteen ja 9kk päästä synnärille. Sitten on joku jolle kertoa myöhemmin mitä on tullut nuorempana tehtyä.

Vertaat armeijaa ja synnytystä?

Leikataanko armeijassa penikset halki ja ommellaan joten kuten kiinni? No eipä niin.

Miehen osa on niin helppo lastensaannissa. Jos miehet synnyttäisi niin sellaista kuin alatiesynnytys ei edes tiedettäisi olevankaan enää.

Turha tulla hyssyttelemään asiasta mistå et mitään henkilökohtaisesti tiedä.

Vertaat armeijaa ja synnytystä?

Leikataanko armeijassa penikset halki ja ommellaan joten kuten kiinni? No eipä niin.

Miehen osa on niin helppo lastensaannissa. Jos miehet synnyttäisi niin sellaista kuin alatiesynnytys ei edes tiedettäisi olevankaan enää.

Turha tulla hyssyttelemään asiasta mistå et mitään henkilökohtaisesti tiedä.[/quote]

Veit sanat suustani. Niin typerä vertaus se armeijajuttu että huh. Minä en pelkää kipua. Pelkään vain ja ainoastaan sitä, etten kykene nauttimaan seksistä yhtä paljon synnytyksen jälkeen.

Kiinnostaisi tietää armeijan suosio tilanteessa, jossa pari miestä sadasta menettää kykynsä erektioon palveluksen aikana ja se kolmas mies sadasta menettää kykynsä hallita suolansa toimintaa ainakin joiltain osin.

Joo, kipu on hirveää.

Kuin demoni valtais sun kropan ja rääkkäis menemään. Mutta onneksi on puudutteita. En itse onnistunut ponnistamaan ilman.

Laitettiin sitä sen verran, että tunsin kuitenkin ponnistamisen tarpeen. Mut ei sattunut enää sit ku päätä puskiessa. :)

Kestin säännöllisiä supistuksia 15h kotona, sit oli mentävä. Käännyttivät vielä kerran takas ennen synnytystä 😥

MikkoS78 kirjoitti:

Mä en tajua teitä "synnystys pelkääjiä". Voin varmaan puhua miehenä aiheesta kun ette tekään ole synnytäneet niin ei teillä ole kokemusta edes sitä vähää mitä itse kolmen kolmen lapsen syntymät (alapää ja leikkaus) ollut vieressä pitämässä kädestä kiinni ja katsomassa.

Sama "helvet1n" pelko on nuorilla miehillä kun mennään armeijaan. Oli itselläkin.

30km marsseja useita, metsässä nukkumisia, juoksua, rääkkiä, vesisadetta, pSkaa oloa jne...

Mutta asia pitää ajatella vain niin kuin minä sen tein.

Isäni, isoisäni, setäni, serkkuni, ystäväni ja 100% ympärillä olevista miehistä oli käynyt armeijan niin mitä siellä nyt voi olla niin sydämmen rinnasta repivää että minä en siitä selviäisi.

Toki mieluummin olisi ajanut lähettiautoa, syönyt mäkkärissä, norkoillut kaverien kanssa ja pelannut pleikkaria mutta elämä ei ole vain mukavia juttua.

Itse en olisi vaihtanut päivääkään armeijasta pois vaikka ajauduin yhdelle vaikeimmista ja rankimmista linjoista josta 40% alottaneista lopettu tai siirtyi muihin hommiin. Olen ylpeä että tein sen läpi vaikka jäätävää hampaidenkiristelyä se vaati.

Välillä pitää mennä omalta mukavuus alueelta pois. Sitä ajan takaa. En kerro tässä armeijakokemuksia.

Sama juttu on teillä "pelkääjillä". Kun kuulette niitä "kauhu" tarinoita kavereilta niin siinä ne on sun edessä niitä hymyssä suin kertomassa. Kamalaa ja sattuu. Juu varmasti.

Onko äitisi kokenut saman? On

Entä tätisi ja muut suvun naiset? Lähes kaikki juu.

Kestätkö sinä sen? Aivan varmasti

Sattuuko se? Aivan varmasti

Ajattele näin. Se on VAIN muutama tunti sun elämästä (keskimäärin).

Sen nyt on vaikka hammaslääkärissä. Käsillään seiseten tai lapissa erämetsässä pakkasessa.

Se on kettumaista mutta onpahan sitten ohi.

Mitä enemmän sä jotain "sattumista" mietit sitä pahemmaksi se menee.

Siitä vaan "vehkeet" yhteen ja 9kk päästä synnärille. Sitten on joku jolle kertoa myöhemmin mitä on tullut nuorempana tehtyä.

Miehet on vaimojensa mukana synnytyksessä ja pyörtyvät pelkästä näkemisestä kun vaimoa teurastetaan.

Jos olet ollut kolnessa synnytyksessä mukana niin et ole itse synnyttänyt eli et tiedä synnyttämisestä vieläkään yhtään mitään.

Jokainen synnytys on erilainen. Mulla ollut kolme alatiesynnytystä ja voisin koska tahansa mennä uudelleen. Ei ollenkaan pahoja kokemuksia. Ei muuta ku anna palaa :) Jännitin itekkin eka synnytystä ku luin huonoja kokemuksia netistä. Sitten oli vähän pöhkö olo kun tajusi että eihän se sellasta teurastusta ollutkaan. Oikein mukava kokemus!

Itse myös pelkäsin synnytystä ja kävin raskausaikana pelkopolilla sekä tutustumassa synnäriin ennen synnytystä. Synnytys kesti 23h ja olihan niitä kipuja ym. Mutta olen silti kokemusta rikkaampi eikä synnytuspelkoa ole enää. Olen jopa onnellinen ja kiitollinen synnytyskokemuksta. Jokainen raskaus ja synnytys on erilainen eikä kukaan voi sanoa etukäteen mitä se tulee juuri sinun kohdallasi olemaan.

On hirveää, ei siitä mihinkään pääse. Kipu on hirveä eikä sellaista voi kuvitella olevan olemassakaan. Mutta siihen saa kivunlievitystä ja kummasti sen kestää. Siinä mielessä se eroaa kaikesta muusta kivusta, että itse ainakin olin valmis heti seuraavana aamuna tekemään uudelleen lapsia. Traumoja ei jäänyt. Kolme lasta, kaksi synnytystä

Vierailija kirjoitti:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Keisarinleikkauksesta tietoa. Miksi sektiota haluavat eivät näytä huomioivan ollenkaan seuraaviin raskauksiin tulevia riskiä kuten raskautumisen vaikeutuminen, etinen istukka ja suurempi sikiön kuolemisriski?

Aikovatko he hankkia vain yhden lapsen?

Kyllä jokainen sektion valitseva ottaa tietoisesti leikkauksen riskit. Toisille ne vaan on pienempiä verrattuna alatiesynnytyksen riskeihin verrattuna.

Annelikkk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Triinu1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anjail kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annaleenalll kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla naisilla ei palaudu emätin synnytyksen jälkeen. Ystäväni synnytti kaksi vuotta sitten ja sanoo ettei kireys palautunut. Virtsan karkailua ja pidätys ongelmia. Seksi ei tunnu miltään. Rehellisesti kertoo asiasta. Onneksi itse en halua lapsia eikä mieskään halua ottaa riskiä, että kireys katoaa...

Niin. Siinäpä se, kun asioista ei puhuta rehellisesti ja avoimesti. Ja uskon myös, että osa lapsia saaneista naisista, ei edes tiedä mitä on tyydyttävä seksielämä, ovat vaan alkaneet lapsia syytää, niin on jäänyt omaan itseen tutustumatta. Heidän mielipiteensä alatiesynnytyksen muutoksista on hieman jäävi.

Olen tässä samoilla linjoilla. Jos naisista n. 30% saa yhdynnässä orgasmin, niin eihän sillä 70% ole edes käsitystä mikä on vialla jos tämä jää puuttumaan.

Toisaalta vaikka saisi orkun joka yhdynnässä 20-35-vuotiaana, viiskymppisenä voit pitää yllättäen aivan muita asioita tärkeämpinä.

Olen yli viisikymppinen ja pidän yhä orgasmin saamista yhtenä elämäni tärkeimmistä asioista. Vaikka kaikki muu kaatuisi ympäriltä ja menisi pieleen, voin muutamassa minuutissa saavuttaa hetkellisen, täydellisen onnen.

Kyllä minullekin orgasmit tärkeää edelleen elämässä, olen 62 v. Kyllä on outoa porukkaa palstalla, luulevat seksin jotenkin loppuvan kun ikää tulee.

Ja juuri näinhän tuossa sanottiin. No ei sanottu. Viitsisitte edes yrittää lukea.

Ei täällä nyt haluta ymmärtää, tällä palstalla on pari aktiivista trollia, jotka eivät jaksa lukea selkokielellä kirjoitettuja tekstejä jokaisen naisten yksilöllisestä fysiikasta tai alatiesynnytyksen ja sektion kulusta. He jaksavat kommentti toisensa jälkeen ilmoittaa, että heidän pillunsa on maailman eniten ummessa = tyydyttävä seksielämä, ja synnytys on tuhonnut tämän joka ikiseltä synnyttäneeltä.

Uskon ja toivon, että tätä ketjua lukevat synnytyspelkoiset jättävät nämä halventavasti ja perusteettomasti synnyttäneiden alapäistä huutelevat omaan arvoonsa, löytävät oikeaa faktaa ja valitsevat synnytystapansa sen mukaan.

Niin ja tosiaan kyky saada orgasmi yhdynnästä on yksilöllinen ja sitä selittävät naisten fysiologiset erot, eivät synnyttäminen tai synnyttämättömyys. Siitä lukee aiempana, jos joku nyt orgasmikykynsä puolesta pelkää niin pari sivua taaksepäin vain.

Kuinka joku voi olla näin vieraantunut todellisuudesta ja totuudesta. Kirjoitin ketjuun viestin alatiesynnyksestäni, joka jätti elinikäiset vaivat. En voi enää edes unelmoida huolettomasta, kivuttomasta ja tyydyttävästä seksielämästä. Viesti oli täyttä totta ja sinä yksilöllisine eroinesi loukkaat minua niin paljon, ettei sille ole edes sanoja. En pysty kuvailemaan vihan ja inhon tunteita, joita tunnen, kun luen viestejä joissa minua väitetään valehtelijaksi tai trolliksi. No tähän väheksyntään olen saanut tottua myös hakiessani apua vaivoihini.

Tosiaan jos luit tarkkaan niin sanoin: "He jaksavat kommentti toisensa jälkeen ilmoittaa, että heidän pillunsa on maailman eniten ummessa = tyydyttävä seksielämä, ja synnytys on tuhonnut tämän joka ikiseltä synnyttäneeltä."

Vastasin vain näille trolleille, jotka kirjoittivat jokaisen synnyttäneen alapäähän mahtuvan koripallon vaivatta ja alapään menettävän iäksi tuntonsa. En tarkoittanut vähätellä sinun kokemuksiasi... Toisaalta alkaa jo tuntua epälyttävältä vastata kellekään, joka käyttää nimimerkkiä, yleensä paljastuvat pahimmiksi v-tuilijoiksi ja trolleiksi. Tietenkin jollain synnytys tuhoaa kropan täysin tai ainakin melkein, suurin osa kuitenkin palautuu ja sen koitin vaan tehdä selväksi ja ehkä sinä et ole Trollikka eri nimimerkillä, hope so.

Tosiaan jos luet ne pari sivua siitä taaksepäin, niin siellä on ihan asiatietoa miksi kaikki eivät saa ikinä orgasmia pelkästä yhdynnästä ja miksi toiset saavat aina. Ei se tietenkään siihen vaikuta, että sinulla synnytys on vaikuttanut näin, en sitä kiellä. Vastaus ei edes ollut sinulle suunnattu ja provosoiduit täysin turhaan.

Sinäpä se et näköjään kärjistä asioita ja trollaa. Oma näkemyksesi on näköjään se ainut oikea ja toisin asian kokeva on väärässä tai valehtelee. Olisiko sinulla peiliin katsomisen paikka tässä, olet jos aiheuttanut riidanhaastamisellasi yhdelle kommentoijalle mielipahaa. Varsinkin kun kommenttisi eivät näköjään perustu faktatietoon, kannattaisi nyt vetää henkeä ja lukea näitä viestejä läpi ajatuksella ennen kuin öykkäröit enempää.

Olen kyllä pysynyt faktatiedossa kommenteissani, mutta varmasti käyttänyt liian värikästä kieltä ja ymmärrän, että se varsinkin vaikean synnytyksen kokeneita ja vaikean haitan kanssa eläviä on loukannut, se ei todellakaan ole ollut tarkoitukseni missään vaiheessa. Mutta mistä sinä voisit tietää mitkä ovat minun kommenttejani ja mitkä jonkun toisen Vierailijan?

Olen täällä kertonut omista hyvin sujuneista synnytyksistäni mitenkään yleistämättä niitä, mutta ihan jakamisen ilosta. Sain tietenkin kuulla paljon synnyttämättömien ja trollien arvioita pilluni koosta. Olen kuitenkin pyrkinyt pysymään faktoissa puhuessani synnytyksestä palautumisesta. Tottahan se on, että lantionpohjan lihaksia kannattaa treenata ja että palautuminen on yksilöllistä.

Olen kirjoittanut naisten fysiikasta, synnytysksen kulusta ja palautumisesta faktoja mitenkään kieltämättä riskejä, mutta niitä liikaa korostamatta. Nämä kaikki tietoni olen pyrkinyt hankkimaan luotettavista lähteistä.

Olen tältä palstalta napannut myös vakkarikiusaajan, joka nyt seuraa ketjusta ketjuun vääntämässä raskauksistani ja synnytyksistäni likaisia vitsejä. Tämä av oli minun mielestäni alunperin kiva paikka, jossa sai kohdata toisia samassa tilanteessa olevia ja vertailla kokemuksia. Jotenkin se hyvä henki on välillä hukassa kun osa on vartavasten kiusaamassa ja täyspäiset ihmiset ei ehdi kohdata kommenttien välissä.