Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itse olen vela ja nyt jo sen ikäinen, ettei enää tarvitse olla vaan luonto on hoitanut kohta ehkäisyasiankin kuntoon. Äidilläni oli erittäin vaikea synnytys ja niiden tarinoiden kuuleminen oli kyllä parasta ehkäisyvalistusta ikinä. Ja hän ei saanut mitään kivunlievitystä, että kyse ei ollut siitä "kun puudutus lakkasi vaikuttamasta"..
Sitten on näitä muita tarinoita miten synnytyksestä kyllä selvittiin, mutta ulosteen pidätyskyky kyllä meni lopullisesti tai osittain. Tai seksistä ei saa enää yhdyntäorkkuja tai muuta. Minulle ne ovat merkittäviä asioita ja ei kiitos, kyllä ihmisen synnytykselle pitäisi jo keksiä jotain nykytieteen helpotusta. Keinokohtu olisi mitä mainioin asia.
Jep, ulosteenpidätyskykyä on nyt yritetty palauttaa korjausleikkauksilla siinä onnistumatta. Yritin olla rento, mennä ohjeiden mukaan ja tehdä kuten kroppa tuntui ohjaavan, silti tilanne tämä. Olen sulkeutunut kotiini ja pelkään ystävienikin vierailuja, jotten yhtäkkiä ulosta housuihini heidän läsnäollessaan. Kuinka vielä nykyaikana naiset pakotetaan käymään tällaisia tapahtumia läpi, vaikka riskit tiedetään..niin, toki yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa inhimmillistä kohtelua kaikille synnyttäjille. Ja tämä minunkin vaivani on niin yksityinen, syrjäyttävä ja ainakin itselle arka paikka puhua avoimesti, ettei asiat koskaan tule korjaantumaan. Ainoastaan ne ihanan voimaannuttava synnytystarinat pääsevät lehtien sivuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään käsitä sitä, miksi jollekin on niin vaikeaa ymmärtää se, että itse mieluummin kuolen sektiossa kuin otan vastaan riskin piirunkaan heikentyneestä kyvystä nauttia seksistä.
Ei vauvan tuoma ilo ole kaikille tärkeintä. Minusta onnellinen äiti on lapselle maailman tärkein asia.
Lapselle varmaankin olisi merkitystä sillä, jos kuolisit sektiossa. Tai jos hän saisi pahan allergian valitun synnytystavan takia, mahtaisiko hän ajatella, että onneksi mutsilla sentään säilyi seksielämä entisellään?
Tiedän, että esimerkkini ovat kaukaa haettuja ja epätodennäköisiä, mutta jollekin se paska nakki aina osuu kohdalle.
Minä olen allerginen eikä se elämääni juuri haittaa. Iloisesti valitsisin edelleen allergian jos vaihtoehtona olisi äitini seksielämän huononeminen. Oma äitini ei ole minut synnytettyään käsittääkseni harrastanut seksiä enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään käsitä sitä, miksi jollekin on niin vaikeaa ymmärtää se, että itse mieluummin kuolen sektiossa kuin otan vastaan riskin piirunkaan heikentyneestä kyvystä nauttia seksistä.
Ei vauvan tuoma ilo ole kaikille tärkeintä. Minusta onnellinen äiti on lapselle maailman tärkein asia.
Lapselle varmaankin olisi merkitystä sillä, jos kuolisit sektiossa. Tai jos hän saisi pahan allergian valitun synnytystavan takia, mahtaisiko hän ajatella, että onneksi mutsilla sentään säilyi seksielämä entisellään?
Tiedän, että esimerkkini ovat kaukaa haettuja ja epätodennäköisiä, mutta jollekin se paska nakki aina osuu kohdalle.
Vauva saa pyöriä alapäässäni, jos haluaa heti leikkaussalissa, jotta saa kaikki mahdolliset mikrobit ja tällähän estetään kaikki maailman sairaudet lapselta tulevaisuudessa. Uskon, että lapsi olisi onnellinen jos äidin seksielämä on kunnossa, se heijastuu onnellisuutena ja tyytyväisyytensä lapsen elämään.
Vispis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elämässä jotain haluaa, yleensä sen eteen täytyy tehdä jotain. On vaan punnittava kumpi on pahempi, lapsettomuus vai synnytys.
Mutta kun on vaihtoehtona myös suunniteltu sektio, miksi tieten tahtoen ottaa riski asiassa, joka merkitsee itselle paljon? Ensisijaisesti minä haluan elää kivutta ja nauttia yhdyntäorkuista. Niiden kanssa mukaan sopii myös lapsi.
Ja valtaosa ihan tavallisista naisista saa lapsia, elää kivutta ja nauttii yhdyntäorkuista, vaikka ovatkin synnyttäneet alakautta. Jos haluat välttämättä sektion, koska kuvittelet sen suojaavan alapääsi ja orkkusi, ihan vapaasti - kunhan maksat sen itse.
Niin eli kyseessä on rahakysymys.
Paljonko lisää veroja sinä suostuisit maksamaan? Tai mistä tinkisit, tiestön kunnosta, vanhustenhuollosta, muusta (?) jotta verovaroin voitaisiin suojella orgasmeja? Entä, jos sektioarpi tulehtuu ja on parannuttuaan ruma, pitääkö se verovaroin kaunistaa, jotta kehtaat harrastaa seksiä? Miksei sinua saisi velvoittaa maksamaan käytännössä turhaa leikkausta omasta pussistasi?
Muista korvike ja tuttipullo, ettei tarvitse maksaa vielä rintaimplanttejakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään käsitä sitä, miksi jollekin on niin vaikeaa ymmärtää se, että itse mieluummin kuolen sektiossa kuin otan vastaan riskin piirunkaan heikentyneestä kyvystä nauttia seksistä.
Ei vauvan tuoma ilo ole kaikille tärkeintä. Minusta onnellinen äiti on lapselle maailman tärkein asia.
Lapselle varmaankin olisi merkitystä sillä, jos kuolisit sektiossa. Tai jos hän saisi pahan allergian valitun synnytystavan takia, mahtaisiko hän ajatella, että onneksi mutsilla sentään säilyi seksielämä entisellään?
Tiedän, että esimerkkini ovat kaukaa haettuja ja epätodennäköisiä, mutta jollekin se paska nakki aina osuu kohdalle.
Tässä taas nähdään asenne naisen seksielämää kohtaan, aivan kuin sillä ei olisi mitään väliä! Seksi on erittäin tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, jos ei voida kiistatta osoittaa, että sektiolla syntyneet lapset olisivat jotenkin sairaampia tms. Ei mielestäni ole mitään syytä riskeerata mahdollisuutta harrastaa nautinnollista seksiä?! Miten tämä tuntuu olevan monille täysin yhdentekevää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata pelätä. Mielestäni synnytyskipu ei ole kovin kivuliasta. Supistukset ovat kuin menkkasärkyä, mutta kovempia. Itse olen molemmissa synnytyksissä saanut epiduraalin ennen kuin supistukset tuntuivat mitenkään pahoilta. Siitä parin tunnin päästä olleet lapset maailmassa. Ensimmäisen ulostuloa en tuntenut yhtään, toisen tullessa maailmaan tuntui hetkellisesti polttavaa tunnetta alakerrassa. Kummastakaan en revennyt, enkä saanut yhtään tikkiä.
Itse pelkäsin eniten sitä, että repeän pahasti. Se oli suurin pelkoni lasten hankkimisessa. Mutta sitten kun raskauduin, niin tuo pelko vaan katosi. Sitä niin kovasti rakastui siihen mahassa asustavaan vauvaan, että enää ei kiinnostanut mikään muu kuin se, että vauvalla on kaikki hyvin.
Mun entinen työkaveri, neljän lapsen äiti sanoi, ettei tuntenut supistuksia ollenkaan. Sanoi, että alaselkään vähän jomotti ja ponnistusvaihe oli kuin ison kakan vääntäminen. Mä en voi ymmärtää tota, koska ihan mun menkkakivut on olleet jo niin kamalat, että olen itkenyt lattialla kaksikerroin ja haukkonut henkeä....puhumattakaan kamalista käynnistetyistä synnytyksistä! Ja mulla on muuten aika kova kipukynnys...en valita pääkivuista, olen ollut leikkauksissa, joista on jääneet jälkitaudit ym ym...pienenä en ikinä valittanut, jos hammaslääkärissä porattiin, tungettiin puudutuspiikkiä ja tehtiin iso hammasleikkaus sairaalassa. Mikään ei sattunut. Mutta mun kohdussa taitaa ollu joku vika, koska se ei vaan toimi, niin kuin "oppikirjoissa" sanotaan. Me naise ollaan vaan rakenteellisesti niin erilaisia ja sitä ei voi ennustaa, mitä tulee tapahtumaan synnytyksessä
Vierailija kirjoitti:
Vispis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elämässä jotain haluaa, yleensä sen eteen täytyy tehdä jotain. On vaan punnittava kumpi on pahempi, lapsettomuus vai synnytys.
Mutta kun on vaihtoehtona myös suunniteltu sektio, miksi tieten tahtoen ottaa riski asiassa, joka merkitsee itselle paljon? Ensisijaisesti minä haluan elää kivutta ja nauttia yhdyntäorkuista. Niiden kanssa mukaan sopii myös lapsi.
Ja valtaosa ihan tavallisista naisista saa lapsia, elää kivutta ja nauttii yhdyntäorkuista, vaikka ovatkin synnyttäneet alakautta. Jos haluat välttämättä sektion, koska kuvittelet sen suojaavan alapääsi ja orkkusi, ihan vapaasti - kunhan maksat sen itse.
Niin eli kyseessä on rahakysymys.
Paljonko lisää veroja sinä suostuisit maksamaan? Tai mistä tinkisit, tiestön kunnosta, vanhustenhuollosta, muusta (?) jotta verovaroin voitaisiin suojella orgasmeja? Entä, jos sektioarpi tulehtuu ja on parannuttuaan ruma, pitääkö se verovaroin kaunistaa, jotta kehtaat harrastaa seksiä? Miksei sinua saisi velvoittaa maksamaan käytännössä turhaa leikkausta omasta pussistasi?
Muista korvike ja tuttipullo, ettei tarvitse maksaa vielä rintaimplanttejakin.
Voitaisiin käyttää veroja vähemmän sellaisiin valheellisiin synnytysvalmennuksiin, joissa puhutaan ties mitä humpuukkia siitä, että on vain yksi ainut tapa synnyttää oikein ja harrastetaan imetys propagandaa, niin että ne jotka eivät halua imettää miltei ristiinnaulitaan ja ne jotka haluaisivat, mutteivat jostain syystä kykene pyörivät ikuisesti tuskissaan ja häpeässään. Voitaisiin siirtyä sellaiseen vapaaehtoisverkostoon, jossa voi tavata toisen saman jo kokeneen ja häneltä sitten saisi vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään käsitä sitä, miksi jollekin on niin vaikeaa ymmärtää se, että itse mieluummin kuolen sektiossa kuin otan vastaan riskin piirunkaan heikentyneestä kyvystä nauttia seksistä.
Ei vauvan tuoma ilo ole kaikille tärkeintä. Minusta onnellinen äiti on lapselle maailman tärkein asia.
Lapselle varmaankin olisi merkitystä sillä, jos kuolisit sektiossa. Tai jos hän saisi pahan allergian valitun synnytystavan takia, mahtaisiko hän ajatella, että onneksi mutsilla sentään säilyi seksielämä entisellään?
Tiedän, että esimerkkini ovat kaukaa haettuja ja epätodennäköisiä, mutta jollekin se paska nakki aina osuu kohdalle.
Meillä viidestä aikuisesta lapsesta ainut joka ei ole mitenkään allerginen on se joka on syntynyt leikkauksella.
Kuinkahan monella Victoria Beckhamin lapsesta on allergia? Epäilen ettei yhdelläkään ja kaikki neljä leikkauksella syntyneet.
Vispilänkauppa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään käsitä sitä, miksi jollekin on niin vaikeaa ymmärtää se, että itse mieluummin kuolen sektiossa kuin otan vastaan riskin piirunkaan heikentyneestä kyvystä nauttia seksistä.
Ei vauvan tuoma ilo ole kaikille tärkeintä. Minusta onnellinen äiti on lapselle maailman tärkein asia.
Lapselle varmaankin olisi merkitystä sillä, jos kuolisit sektiossa. Tai jos hän saisi pahan allergian valitun synnytystavan takia, mahtaisiko hän ajatella, että onneksi mutsilla sentään säilyi seksielämä entisellään?
Tiedän, että esimerkkini ovat kaukaa haettuja ja epätodennäköisiä, mutta jollekin se paska nakki aina osuu kohdalle.
Tässä taas nähdään asenne naisen seksielämää kohtaan, aivan kuin sillä ei olisi mitään väliä! Seksi on erittäin tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, jos ei voida kiistatta osoittaa, että sektiolla syntyneet lapset olisivat jotenkin sairaampia tms. Ei mielestäni ole mitään syytä riskeerata mahdollisuutta harrastaa nautinnollista seksiä?! Miten tämä tuntuu olevan monille täysin yhdentekevää???
Koska kyse on vain naisesta. Siksi.
Sitten puhutaan että hyvä seksielämä on parisuhteen liima. Hyvä vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiutale.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Itse olen vela ja nyt jo sen ikäinen, ettei enää tarvitse olla vaan luonto on hoitanut kohta ehkäisyasiankin kuntoon. Äidilläni oli erittäin vaikea synnytys ja niiden tarinoiden kuuleminen oli kyllä parasta ehkäisyvalistusta ikinä. Ja hän ei saanut mitään kivunlievitystä, että kyse ei ollut siitä "kun puudutus lakkasi vaikuttamasta"..
Sitten on näitä muita tarinoita miten synnytyksestä kyllä selvittiin, mutta ulosteen pidätyskyky kyllä meni lopullisesti tai osittain. Tai seksistä ei saa enää yhdyntäorkkuja tai muuta. Minulle ne ovat merkittäviä asioita ja ei kiitos, kyllä ihmisen synnytykselle pitäisi jo keksiä jotain nykytieteen helpotusta. Keinokohtu olisi mitä mainioin asia.
Jep, ulosteenpidätyskykyä on nyt yritetty palauttaa korjausleikkauksilla siinä onnistumatta. Yritin olla rento, mennä ohjeiden mukaan ja tehdä kuten kroppa tuntui ohjaavan, silti tilanne tämä. Olen sulkeutunut kotiini ja pelkään ystävienikin vierailuja, jotten yhtäkkiä ulosta housuihini heidän läsnäollessaan. Kuinka vielä nykyaikana naiset pakotetaan käymään tällaisia tapahtumia läpi, vaikka riskit tiedetään..niin, toki yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa inhimmillistä kohtelua kaikille synnyttäjille. Ja tämä minunkin vaivani on niin yksityinen, syrjäyttävä ja ainakin itselle arka paikka puhua avoimesti, ettei asiat koskaan tule korjaantumaan. Ainoastaan ne ihanan voimaannuttava synnytystarinat pääsevät lehtien sivuille.
Rahastahan se on kiinni. Se vain että kohdallasi olisi yhteiskunnallekin tullut halvemmaksi sektio. Nythän kulutat terveyspuolta koko ajan.
Mutta inhimillisyys unohdetaan ja jätetään nainen kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vispilänkauppa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään käsitä sitä, miksi jollekin on niin vaikeaa ymmärtää se, että itse mieluummin kuolen sektiossa kuin otan vastaan riskin piirunkaan heikentyneestä kyvystä nauttia seksistä.
Ei vauvan tuoma ilo ole kaikille tärkeintä. Minusta onnellinen äiti on lapselle maailman tärkein asia.
Lapselle varmaankin olisi merkitystä sillä, jos kuolisit sektiossa. Tai jos hän saisi pahan allergian valitun synnytystavan takia, mahtaisiko hän ajatella, että onneksi mutsilla sentään säilyi seksielämä entisellään?
Tiedän, että esimerkkini ovat kaukaa haettuja ja epätodennäköisiä, mutta jollekin se paska nakki aina osuu kohdalle.
Tässä taas nähdään asenne naisen seksielämää kohtaan, aivan kuin sillä ei olisi mitään väliä! Seksi on erittäin tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, jos ei voida kiistatta osoittaa, että sektiolla syntyneet lapset olisivat jotenkin sairaampia tms. Ei mielestäni ole mitään syytä riskeerata mahdollisuutta harrastaa nautinnollista seksiä?! Miten tämä tuntuu olevan monille täysin yhdentekevää???
Koska kyse on vain naisesta. Siksi.
Sitten puhutaan että hyvä seksielämä on parisuhteen liima. Hyvä vitsi.
Olen yrittänyt omalle tyttärelleni puhua ja kaikille naisille joita olen tavannut elämässäni, että tutkisivat asioita ja vaatisivat itselleen hyvää hoitoa, eli sektiota. Itselle se on myöhäistä, olen oman lapseni synnyttänyt ja jälkiä ei saada enää korjattua, vasta vuosien päästä minulle on selvinnyt miten pahasti kaikki on oikeastaan mennyt sisälläni rikki. Olen sinnitellyt sen toivon varassa, että kivut loppuvat joskus, tai ainakin hiipuvat, vasta useita vuosia synnytyksen jälkeen lääkäri myönsi, ettei mikään korjauleikkaus olisi auttanut missään vaiheessa ja kivut kulkevat mukana lopun elämää. Myös lapsi oli vaarassa synnytyksessä. Olen siis katkera ja tuntuu, että minua huijattiin tarinoilla synnytyksistä ja miten siihen voi omalla rentoutumisella tai muulla vastaavalla vaikuttamaan, se on täyttä valhetta ja niin sanovat sietäisi joutua sanoistaan vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeasti ole edes niin paha T. Synnytys-pro
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elämässä jotain haluaa, yleensä sen eteen täytyy tehdä jotain. On vaan punnittava kumpi on pahempi, lapsettomuus vai synnytys.
Mutta kun on vaihtoehtona myös suunniteltu sektio, miksi tieten tahtoen ottaa riski asiassa, joka merkitsee itselle paljon? Ensisijaisesti minä haluan elää kivutta ja nauttia yhdyntäorkuista. Niiden kanssa mukaan sopii myös lapsi.
Ja valtaosa ihan tavallisista naisista saa lapsia, elää kivutta ja nauttii yhdyntäorkuista, vaikka ovatkin synnyttäneet alakautta. Jos haluat välttämättä sektion, koska kuvittelet sen suojaavan alapääsi ja orkkusi, ihan vapaasti - kunhan maksat sen itse.
Suomessa ei saa sektiota edes rahalla.
Muistathan muuten sanoa aina kun kuljet ostareilla juopporemmin ohi ettå ryypätkää vaan kunhan maksat itse. Kummasti juopoille syydetään yhteiskunnan varoja vuodesta toiseen eikä sitå kukaan pidå pahana mutta auta armias kun synnyttävä nainen vaarii jotain itselleen niin ollaan sormi pystysså ettå maksa itse!
Miten muuten vuosikymmeniä tupakoineet ja syöpään sairastuneet? Muistathan pitää huolen että maksavat hoitonsa itse. Kenenkäänhän ei tarvitse tupakoida eli oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elämässä jotain haluaa, yleensä sen eteen täytyy tehdä jotain. On vaan punnittava kumpi on pahempi, lapsettomuus vai synnytys.
Mutta kun on vaihtoehtona myös suunniteltu sektio, miksi tieten tahtoen ottaa riski asiassa, joka merkitsee itselle paljon? Ensisijaisesti minä haluan elää kivutta ja nauttia yhdyntäorkuista. Niiden kanssa mukaan sopii myös lapsi.
Ja valtaosa ihan tavallisista naisista saa lapsia, elää kivutta ja nauttii yhdyntäorkuista, vaikka ovatkin synnyttäneet alakautta. Jos haluat välttämättä sektion, koska kuvittelet sen suojaavan alapääsi ja orkkusi, ihan vapaasti - kunhan maksat sen itse.
Suomessa ei saa sektiota edes rahalla.
Muistathan muuten sanoa aina kun kuljet ostareilla juopporemmin ohi ettå ryypätkää vaan kunhan maksat itse. Kummasti juopoille syydetään yhteiskunnan varoja vuodesta toiseen eikä sitå kukaan pidå pahana mutta auta armias kun synnyttävä nainen vaarii jotain itselleen niin ollaan sormi pystysså ettå maksa itse!
Miten muuten vuosikymmeniä tupakoineet ja syöpään sairastuneet? Muistathan pitää huolen että maksavat hoitonsa itse. Kenenkäänhän ei tarvitse tupakoida eli oma valinta.
Vika kommentti naulan kantaan. Samoin itsensä lihaviksi syöneet saisivat kustantaa lonkkaleikkauksensa ja muut lihavuudesta johtuvat sairautensa.
Miten tämä ketju voi olla näin pitkä? Sektion saa pyytämällä. Tai siis vaatimalla. Ei tietenkään tuosta vaan, mutta täytyy heittäytyä oikeasti pelokkaaksi, niin varmasti saa. Synnytyspelko on ihan oikea diagnoosi sektiota varten. Ei kukaan voi ketään pakottaa synnyttämään alakautta.
Sitten jos pelkää sektiotakin, niin kannattaa miettiä koko lapsentekoa.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäminen sattuu kyllä, kipu on kuukautiskipumaista mutta monin verroin kovempaa. Kipu ei synnytyksen edetessä kauheasti pahene kun oma keho lähettää lievitystä ja turtuu vähän. Luulen että kauhukokemukset tulee siitä että on otettu eåiduraali (vie usein kivun TÄYSIN pois) ja sen vaikutus on lakannut niin synnytyksen ollessa pitkällä keho hyppää kipuun suoraan ilman turtumista.
Kipu lakkaa sillä sekunnilla kun vauva tulee ulos.
Olen eri mieltä lähes kaikesta. Tosin kuukautiskipuja ei ole, joten sen puolesta en vertaile. Mutta kyllä, kipu eteni synnytyksen edetessä, ja oma keho ei todellakaan lähettänyt lievitystä. Kun olin n. 15 tuntia kärvistellyt tiheiden supistusten kanssa, en enää pystynyt olemaan ja sain epiduraalin. Kyllä, se vei kivun joksikin aikaa täysin niin, että sain hieman nukuttua. Loppuosa synnytyksestä epiduraalin vaikutuksen lakattua oli yhtä kiutusta, mutta niin oli kyllä alkuosakin ilman epiduraalia. Ja ei, kipu ei lakannut kun vauva tuli ulos. Jäljellä oli välilihaleikkuuhaava ja repeämät ja myös jälkisupistukset. Tietenkään ne eivät olleet mitään synnytyskipuun verrattavaa.
Odotin synnytyksestä helpompaa, sillä minua kannustettiin etukäteen tyylilllä "hyvin se menee, ei se kipu niin kauheaa ole ja ei se ja se vaihe niin kauaa kestä, selviää ilman lievitystäkin". Ja minä hölmö uskoin. Parempi olisi ollut, jos ei olisi ennalta kuvitellut, että kipu on siedettävää. Mutta aika kultaa muistot ja synnytyksen lopputuotos on maailman tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata pelätä. Mielestäni synnytyskipu ei ole kovin kivuliasta. Supistukset ovat kuin menkkasärkyä, mutta kovempia. Itse olen molemmissa synnytyksissä saanut epiduraalin ennen kuin supistukset tuntuivat mitenkään pahoilta. Siitä parin tunnin päästä olleet lapset maailmassa. Ensimmäisen ulostuloa en tuntenut yhtään, toisen tullessa maailmaan tuntui hetkellisesti polttavaa tunnetta alakerrassa. Kummastakaan en revennyt, enkä saanut yhtään tikkiä.
Itse pelkäsin eniten sitä, että repeän pahasti. Se oli suurin pelkoni lasten hankkimisessa. Mutta sitten kun raskauduin, niin tuo pelko vaan katosi. Sitä niin kovasti rakastui siihen mahassa asustavaan vauvaan, että enää ei kiinnostanut mikään muu kuin se, että vauvalla on kaikki hyvin.
Mun entinen työkaveri, neljän lapsen äiti sanoi, ettei tuntenut supistuksia ollenkaan. Sanoi, että alaselkään vähän jomotti ja ponnistusvaihe oli kuin ison kakan vääntäminen. Mä en voi ymmärtää tota, koska ihan mun menkkakivut on olleet jo niin kamalat, että olen itkenyt lattialla kaksikerroin ja haukkonut henkeä....puhumattakaan kamalista käynnistetyistä synnytyksistä! Ja mulla on muuten aika kova kipukynnys...en valita pääkivuista, olen ollut leikkauksissa, joista on jääneet jälkitaudit ym ym...pienenä en ikinä valittanut, jos hammaslääkärissä porattiin, tungettiin puudutuspiikkiä ja tehtiin iso hammasleikkaus sairaalassa. Mikään ei sattunut. Mutta mun kohdussa taitaa ollu joku vika, koska se ei vaan toimi, niin kuin "oppikirjoissa" sanotaan. Me naise ollaan vaan rakenteellisesti niin erilaisia ja sitä ei voi ennustaa, mitä tulee tapahtumaan synnytyksessä
Kannattaa hakuetua gynekologille tutkimuksiin. Tuollaiset kuukautiskivut eivät ole ns. normaaleja. Pitäisi selvittää, mistä ne sinulla johtuvat, niin asiaa voitaisiin ehkä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä ketju voi olla näin pitkä? Sektion saa pyytämällä. Tai siis vaatimalla. Ei tietenkään tuosta vaan, mutta täytyy heittäytyä oikeasti pelokkaaksi, niin varmasti saa. Synnytyspelko on ihan oikea diagnoosi sektiota varten. Ei kukaan voi ketään pakottaa synnyttämään alakautta.
Sitten jos pelkää sektiotakin, niin kannattaa miettiä koko lapsentekoa.
Ei sektiön pyytäminen ole mikään läpihuutojuttu. Montaa pidetään piinassa lähes raskauden loppuun saakka ja terveydenhoitohenkilöstö vain jauhaa sama höttöunelman jankuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Olen 22v nainen ja aion synnyttää ilman kivunlievitystä. Haluan kokea aidon oikean luomusynnytyksen :)
Ajattelin samoin. Tosin olin sinua vanhempi, jos se ikä nyt tähän millään tavalla liittyy. En pystynyt pysymään päätöksessäni, lopulta halusin kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot.
Mielelläni maksaisinkin. Voi, kun Suomeen saataisiin yksityinen sairaala, jossa voisi synnyttää haluamallaan tavalla. Raha ei ole minulle ensimmäinen mietittävä asia tässä tapauksessa.
Kaikki julkisella puolella saamani hoito on ollut kiireistä, tympeää tai jopa virheellistä. En jaksa luetella esimerkkejä mutta yksityispuolella käymisestä on aina jäänyt hyvä mieli ja ongelmani on otettu vakavasti.
Ymmärrän julkisen puolen tiukan taloudenpidon mutta minulle ei ole ongelma maksaa hyvästä ja ystävällisestä osaamisesta.