Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Vispilänkauppa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lääkärit, terveydenhoitajat ja kätilöt suosittelevat alatiesynnytystä ellei se oikeasti ole parempi? Niinpä. Kätilö ja terveydenhoitaja ihan oikeasti ajattelevat naisen parasta eivätkä taatusti suosittelisi alatiesynnytystä niin tosissaan ellei se aidosti oikeasti olisi parempi. Mulla on aina ollut todella ihanat terveydenhoitajat ja ihanat kätilöt raskauksien aikana ja synnytyksissä.
On terveydenhuollolle halvempaa ja heidät on laitettu niin sanomaan. Jos totuuden sanoisivat, työt loppuisivat. Siksi.
Kyllä on sairasta ja luonnosta vieraantunutta porukkaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että jokainen kauhistelija on käyttänyt jokaisen piikin ja kivunlievityksen ja pitkittänyt synnytystä makaamalla selällään sängyllä ja synnyttänyt makuullaan:D Kaksi luomusynnytystä takana, eikä mitään traumoja. Pystyasennossa kun synnyttää, niin siinä ei pitkään nokka tuhise kun lapsi tulee ulos.
kyökkihirmu kirjoitti:
Veikkaan, että jokainen kauhistelija on käyttänyt jokaisen piikin ja kivunlievityksen ja pitkittänyt synnytystä makaamalla selällään sängyllä ja synnyttänyt makuullaan:D Kaksi luomusynnytystä takana, eikä mitään traumoja. Pystyasennossa kun synnyttää, niin siinä ei pitkään nokka tuhise kun lapsi tulee ulos.
Samaan aikaan koomista ja surullista, että jotkut kuvittelevat "kun minulla meni näin, niin kaikilla muillakin menee näin". Jep, sinulla ei kestänyt kauan, kun olit pystyasennossa. Joku toinen voi synnyttää hyvinkin pitkään täysin samassa asennossa ja täysin luomuna. Joku kolmas voi samassa tilanteessa pyörtyä. Joku neljäs voi alkaa krampata jaloista. Joku viides voi olla niin väsynyt kahden vuorokauden valvomisesta ja kivuista, etteivät jalat enää kanna. Jos olisi yksi ainoa oikea ja paras tapa synnyttää jokaisessa tilanteessa ja jokaisella keholla, luuletko tosissasi, että kätilöt antaisivat edes muita vaihtoehtoja? Kas kun tapaukset ja kropat ovat erilaisia.
Kyllä on näin. Itselläni MIKÄÄN puudute ei tehonnut kummassakaan synnytyksestä, vuorokausi aivan helvetillistä kipua. Välillä luulin että kuolen. Ja mulla on endometrioosi että kovia kipuja koettu...
Rahastahan se on kiinni. Se vain että kohdallasi olisi yhteiskunnallekin tullut halvemmaksi sektio. Nythän kulutat terveyspuolta koko ajan.
Mutta inhimillisyys unohdetaan ja jätetään nainen kärsimään.[/quote]
Yhden tai muutaman ihmisen synnytyksen jälkihoidot maksaa yhteiskunnalle huomattavasti vähemmän kuin kustantaa kaikille synnyttäville keisarinleikkaus. Alatiesynnytyksessä ja keisarinleikkauksessa on omat riskinsä. Jos automaattisesti kaikille tehtäisiin keisarinleikkaus, niin kohta netti täyttyisi keisarinleikkauksen aiheuttamista komplikaatioista ja kauhutarinoista. Synnytystavasta riippumatta lasten maailmaansaattamisessa on aina riskinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahastahan se on kiinni. Se vain että kohdallasi olisi yhteiskunnallekin tullut halvemmaksi sektio. Nythän kulutat terveyspuolta koko ajan.
Mutta inhimillisyys unohdetaan ja jätetään nainen kärsimään.
Yhden tai muutaman ihmisen synnytyksen jälkihoidot maksaa yhteiskunnalle huomattavasti vähemmän kuin kustantaa kaikille synnyttäville keisarinleikkaus. Alatiesynnytyksessä ja keisarinleikkauksessa on omat riskinsä. Jos automaattisesti kaikille tehtäisiin keisarinleikkaus, niin kohta netti täyttyisi keisarinleikkauksen aiheuttamista komplikaatioista ja kauhutarinoista. Synnytystavasta riippumatta lasten maailmaansaattamisessa on aina riskinsä.
Ei kai olekaan tarkoitus että kaikille tehtäisiin sektio. Aika moni haluaa kuitenkin synnyttää alateitse. Halukkaille se pitäisi kuitenkin tehdä. En ole koskaan ymmätänyt sitä että joku toinen nainen haluaa kieltää toiselta sektion ns mukavuussyistä. Ei kai se muilta ole pois. Olen myös kuullut että jotkut kätilötkin ovat valinnanvapauden kannalla. Heidän vaan täytyy noudattaa virallista linjausta välttyäkseen hankaluuksilta.
Olisi myös hyvä jos kaikki äyskivät ja ilkeät menneen maailman kätilöt saataisiin pois alalta. Ei ole ammattimaista kohdella synnyttäjiä alentuvasti ja vähättelevästi.
Moi,
Kyllähän se synnyttäminen sattuu,mutta kivunlievitystä on kyllä saatavana monenlaista,kun vain pyydät.Ja kyllä ne kätilötkin kysyy jo alkuvaiheessa kivunlievityksestä.
Mutta sitten kun saat vauvan syliisi,niin siinä kyllä unohtuu kaikki kivut.
Mutta jos sua noin kovasi pelottaa jo etukäteen,niin asiasta kannattaisi puhua lääkärin tai sairaanhoitajan kanssa.
Mulla on kolme lasta ja oli joo kovia kipuja,mutta sain hyvää kivunlievitystä.
Ne kivut unohtuu kyllä hetkessä.
Ja sektiota ei saa,jos siihen ei ole todellista tarvetta.
Mutta älä kuuntele niitä sun sukulaisia ja ystäviä.Jokainen kokee kivun eri tavalla.Eikä ole kovin fiksua käytöstä heiltä,että pelottelevat tuolla tavoin.Voimia ja tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä aika Suomessakin siirtyä valinnanvapauteen sektion suhteen (vaihtelu suhtautumisessa on tällä hetkellä erittäin suurta ympäri maan).
Mutta tätähän ap ei kysynyt. Tiedoksesi ap, että meitä on muitakin, jotka eivät halua raskautua tai synnytää, mutta haluavat lapsia. Suurin osahan tällaisista naisista on veloja, mutta perhettä toivoviakin löytyy enemmän kuin uskoisi. Meillä on kaksi adoptiotyttöä ja emme voisi olla onnellisempia lapsistamme. Ilman adoptiota (tai sijaisvanhemmuutta) olisimme jääneet lapsettomiksi, koska raskaus ja synnytys ovat minulle täysin ehdoton ei huolimatta tilastoista, synnytyspelkovalmennuksista ja sektioista.
Adoptiopiireissä suhtautuminen meihin on hyvinkin nihkeää aluksi, mutta asian vuoksi taistelu on ehdottomasti kaiken arvoista. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä ketju voi olla näin pitkä? Sektion saa pyytämällä. Tai siis vaatimalla. Ei tietenkään tuosta vaan, mutta täytyy heittäytyä oikeasti pelokkaaksi, niin varmasti saa. Synnytyspelko on ihan oikea diagnoosi sektiota varten. Ei kukaan voi ketään pakottaa synnyttämään alakautta.
Sitten jos pelkää sektiotakin, niin kannattaa miettiä koko lapsentekoa.
Miksi pitää miettiä kykyään olla äiti, jos ei halua synnyttää edes sektiolla? Millä tavalla vammautumisen, kivunja kuoleman pelko estää olemasta empaattinen vanhempi?
Ehdottakaapa miehille, että ennen lapsen syntymistä leikataan penis siististi veitsellä halki ja kursitaan sitten kokoon. Kuinka monta isiä olisi jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen synnytyspelkoinen (en aio koskaan synnyttää) ja eniten häiritsee se, että jos terveydenhuollon henkilöstö saisikin puhuttua synnytyspelkoisen synnyttämään (kuten usein saa), ei kukaan ota mitään vastuuta siinä vaiheessa, jos lapsi vammautuu alatiesynnytyksen takia, äiti vammautuu tai pahimmillaan jompi kumpi kuolee. Saati, että synnytys on ns. onnistunut, mutta äiti traumatisoituu sietämättömästä kivusta eikä ketään synnytystilanteessa enää kiinnostakaan sattuuko äitiä repeämien ompelu ilman puudutusta tai minkälaista jälkeä ommellessa tehdään.
Olenkin ihmetellyt miksei aloittajan ongelma ole naisilla paljon yleisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäminen sattuu kyllä, kipu on kuukautiskipumaista mutta monin verroin kovempaa. Kipu ei synnytyksen edetessä kauheasti pahene kun oma keho lähettää lievitystä ja turtuu vähän. Luulen että kauhukokemukset tulee siitä että on otettu eåiduraali (vie usein kivun TÄYSIN pois) ja sen vaikutus on lakannut niin synnytyksen ollessa pitkällä keho hyppää kipuun suoraan ilman turtumista.
Kipu lakkaa sillä sekunnilla kun vauva tulee ulos.
Olen eri mieltä lähes kaikesta. Tosin kuukautiskipuja ei ole, joten sen puolesta en vertaile. Mutta kyllä, kipu eteni synnytyksen edetessä, ja oma keho ei todellakaan lähettänyt lievitystä. Kun olin n. 15 tuntia kärvistellyt tiheiden supistusten kanssa, en enää pystynyt olemaan ja sain epiduraalin. Kyllä, se vei kivun joksikin aikaa täysin niin, että sain hieman nukuttua. Loppuosa synnytyksestä epiduraalin vaikutuksen lakattua oli yhtä kiutusta, mutta niin oli kyllä alkuosakin ilman epiduraalia. Ja ei, kipu ei lakannut kun vauva tuli ulos. Jäljellä oli välilihaleikkuuhaava ja repeämät ja myös jälkisupistukset. Tietenkään ne eivät olleet mitään synnytyskipuun verrattavaa.
Odotin synnytyksestä helpompaa, sillä minua kannustettiin etukäteen tyylilllä "hyvin se menee, ei se kipu niin kauheaa ole ja ei se ja se vaihe niin kauaa kestä, selviää ilman lievitystäkin". Ja minä hölmö uskoin. Parempi olisi ollut, jos ei olisi ennalta kuvitellut, että kipu on siedettävää. Mutta aika kultaa muistot ja synnytyksen lopputuotos on maailman tärkein asia.
Jälkisupistuksista on ainakin ensisynnyttäjiä turha pelotella koska ne tuntuvat kipeiltä vasta toisesta synnytyksestä eteenpäin. Niin muistan lukeneeni.
Ap ei taida ku itella kivun olevan mikään piece of cake joten ihan turhaa pelotella enempää koska siitä kyllä selviää.
En ymmärrä tätä asennetta. Jos meen hyppäämään laskuvarjohypyn niin ei kukaan tuu pelottelemaan mua mahdollisella vammautumisella ja kerro kuinka alastulo tuntui siltä että jalan luut tunkee mahasta läpi kurkkuun asti ja veistä työnnettäis jalkapohjaan. Jne. Mikä teitä vaivaa? Miksi puhutte noin?
Kyllähän se sattuu, mutta minä olen varmaan vähän väärä ihminen näistä puhumaan. Minulla synnytys meni kaksi viikkoa yli lasketun, jouduin käynnistykseen tipalla. Olen kuullut että on kivuliaampaa kuin normisti alkanut synnytys. Siinä kuuden sentin avautumisen jälkeen jouduttiin tekemään kiireellinen sektio vauvan huonojen sydänäänien takia.
Kärsin kovista tunteja kestävistä sappikivikohtauksista ennen kuin sappirakkoni poistettiin, kivut olivat vähän samaa luokkaa kuin synnytyskivut. Tosin taukoja ei ollut niin kuin supistusten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenkin ihmetellyt miksei aloittajan ongelma ole naisilla paljon yleisempi.
Samaa olen miettinyt!
Vierailija kirjoitti:
Moi,
Kyllähän se synnyttäminen sattuu,mutta kivunlievitystä on kyllä saatavana monenlaista,kun vain pyydät.Ja kyllä ne kätilötkin kysyy jo alkuvaiheessa kivunlievityksestä.
Mutta sitten kun saat vauvan syliisi,niin siinä kyllä unohtuu kaikki kivut.
Mutta jos sua noin kovasi pelottaa jo etukäteen,niin asiasta kannattaisi puhua lääkärin tai sairaanhoitajan kanssa.
Mulla on kolme lasta ja oli joo kovia kipuja,mutta sain hyvää kivunlievitystä.
Ne kivut unohtuu kyllä hetkessä.
Ja sektiota ei saa,jos siihen ei ole todellista tarvetta.
Mutta älä kuuntele niitä sun sukulaisia ja ystäviä.Jokainen kokee kivun eri tavalla.Eikä ole kovin fiksua käytöstä heiltä,että pelottelevat tuolla tavoin.Voimia ja tsemppiä.
En saanut kivunlievitystä, vaikka luvattiin, eli ei tähänkään kannata tuudittautua. Ensin oli liian aikaista, sitten liian myöhäistä epiduraalille. Avautumisvaihe tuntui siltä, kuin kaksi isoa kouraa repisi kroppaa keskeltä kahtia. No, se oli siltikin vain kipua ja synnyttäisin koska tahansa uudelleen. Pelkäsin itsekin etukäteen synnytystä, mutta mitä tukalammaksi oli kävi loppuraskaudessa, sitä valmiimpi olin synnytykseen. Siinä vaiheessa olo oli sellainen, että olin valmis kestämään ihan mitä tahansa, jotta raskaus vain loppuisi. :D
Hyi helvetti mitä tarinoita! En kyennyt lukemaan edes ensimmäistä sivua loppuun. Ei tule ainuttakaan lasta tähän perheeseen.
Minä en synnytä koska en halua mahdollisesti voida pahoin 9kk, saada raskausaikana jotain pysyviä ongelmia tai tuhoja kroppaan, enkä halua rajoittaa liikuntaa raskauden takia. En myöskään halua käydä raskausaikana levittelemässä vähän väliä haarojani hoitajille ja lääkäreille. En halua synnyttää, koska en halua että yksikään paikka minussa repeää tai leikataan. En halua että minuun työnnetään neuloja tai että jalkovälini tikataan. En halua että saan mahdollisesti pysyviä vaurioita synnytyksen takia. En halua olla alapää hellänä 2kk sen takia että olen synnyttänyt. Minun vatsaani ei myöskään leikata auki eikä minun vatsaani tule tikkejä ja arpea.
Onneksi saan tässä asiassa valita mitä keholleni tapahtuu. Rohkeita ovat ne naiset jotka uskaltavat synnyttää.
Täällä teille tarinaa:
Eka lapsi, poika s.2011, oli perätilassa eikä kahdellakaan ulkokäännösyrityksellä kääntynyt. Sanottiin, ettei lantion mitat riitä turvalliseen perätilasynnytykeen. Olisin kovasti halunnut alateitse synnyttää ja vaadin lantiosta magneettikuvatkin. Mutta suunniteltu sektio tehtiin. Oli jälkikäteen ihan kamalaa, kun ei neljään vikkoon saanut nostaa mitään vauvasta painavampaa ja makuulta nousu oli ihan tuskaa.
Toki vaadin päästä sama iltana jo pystyyn ja katetrin pois jne. Kolmen vuorokauden päästä kotiin.
Toka, tyttö s.2014, oli onneksi raivotarjonnassa. Synnytys oli hidas, mutta luomuna mentiin kuten toivoin. Oksitosiinilla avitettiin viimeisten senttien aukeamista. Jes! Kahden vuorokauden päästä tultiin kotiin. Sitten olo kuin ei olis synnyttänytkään. Toki emätin oli useamman kuukauden vähän tunnoton, kun oli ollut toisen asteen repeämää. Kun jälkitarkastuksen jälkeen aloitimme jälleen seksielämme, mies sanoi, ettei huomaa mitään eroa entiseen. Enkä minäkään huomannut enää muutaman kuukauden päästä.
Nyt on kolmas, tyttö s.2018 huhtikuussa. Tää tuli alle neljässä tunnissa siitä, kun lapsivedet meni kotona. Sairaalamatkaa on yli tunti. Pää edellä tuli, ei repeämiä, mutta vähän jälkisupistuksiä sen kahden vuorokauden aikana, mitä sairaalassa oltiin. Ja jälleen luomuna syntyi siis. Jälkisupistuksiin Panadolia.
Olis kamala ajatus, että pitäis synnyttää jotenkin tunnottomana. Toivoisin vielä paria lasta ja siis paria luomualatiesynnytystä. Nyt ikää 34v.
En käsitä, miten joku voi haluta sektion vapaaehtoisesti. Lääketieteellinen pakko tietysti on eri asia. Mulle kyllä yks lääkäri sanoi kolmannen raskauden aikana, että olishan noilla mitoilla synnyttänyt perätilassakin olevan. Että erilaisia on lääkärienkin käsitykset.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä ketju voi olla näin pitkä? Sektion saa pyytämällä. Tai siis vaatimalla. Ei tietenkään tuosta vaan, mutta täytyy heittäytyä oikeasti pelokkaaksi, niin varmasti saa. Synnytyspelko on ihan oikea diagnoosi sektiota varten. Ei kukaan voi ketään pakottaa synnyttämään alakautta.
Sitten jos pelkää sektiotakin, niin kannattaa miettiä koko lapsentekoa.
Nimenomaan sektion saa vaatimalla, ei pyytämällä. Tämä ketju on pitkä koska tähän tarvitaan mahdollisimman pian muutos ja sektion saa pyytämällä, ei vaatimalla.
Sektiota ei todellakaan saa helpolla vaikka olis lääketieteellinen syy. Mulla ei uskottu edes kun lonkkaleikkauksen tehnyt kirurgi sanoi ettei voi suositella mulle alatiesynnytystä vaan silti synnytyslääkärit kiven kovaa väittivät ettei ole mitään riskiä. Jouduin käymään pelkopolilla 4 kertaa sanomassa samat asiat ja 4 kertaa konsultoitiin lonkan leikannutta kirurgia, kunnes jouduin pyytämään ylilääkärin mielipiteen asiaan ja sain sektio ajan. Varasivat vielä tämänkin rumban jälkeen yhden pelkopoli ajan "jos kuitenkin muutat mieles"