Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Et jää mitään paitsi vaikket teekään koskaan lapsia, sellaisia möykäreitä tulee kun eivät uskoa sanaa. Meillä on 5 ja 2 vuotiaat, 5 vuotias haukkuu koko ajan muita ja 2 vuotias kynsii verille kaikki. Ei kovin ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.
Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.
Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.
Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.
Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?
Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.
Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.
Sanotko yhtä lailla alatiesynnyttäjälle, että sinun alatiesynnytysvalinnastasi voi aiheutua lapselle hapenpuutteen vuoksi vaikea aivovamma? Tai sinun alatiesynnytysvalintasi voi aiheuttaa olkahermopunoksen vaurion, jonka seurauksena lapsesi toinen käsi ei toimi koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aina kauhea sairaalakammo. Melkein pyörryin synnytysvalmennuksessa kun puhuttiin puudutuspiikeistä. Synnytyspäivänä pysyin kotona kiltisti niin kauan kuin supistusten välit olivat tarpeeksi tiheät. Olin etukäteen päättänyt että en ota epiduraalia repeämisvaaran vuoksi. Olisin kuitenkin sairaalassa sen todellakin ottanut mutta oli jo liian myöhäistä. Ilokaasun voimalla sen kuitenkin kestin ja tikkejä ei tarvittu lainkaan. Eli kun ei puuduteta täysin tunnottomaksi naisen vartalo kyllä kertoo miten tehdään
Voi kiitos sinulle tästä ihastuttavasta viestistäsi. Ilmeisesti minun vartaloni on viallinen vai lieko vika jossain korvieni välissä. Ei ehditty lääkityksiä myöskään antaa, repeämät erittäin pahat ja jo kaksi korjausleikkausta takana, vieläkään ei asiat kunnossa ja kipuja päivittäin. Sellaista se, vika lienee sitten ollut kroppani, kun ei ollutkaan täsmälleen samanlainen kuin sinulla.
Viikkiläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mayo clinic ”Like other types of major surgery, C-sections also carry risks.
Risks to your baby include:
Breathing problems. Babies born by scheduled C-section are more likely to develop transient tachypnea — a breathing problem marked by abnormally fast breathing during the first few days after birth.
Surgical injury. Although rare, accidental nicks to the baby's skin can occur during surgery.
Sekä pitkäikaisvaikutukset
”Keisarileikkauksella syntyneiden lasten immunologinen kypsyminen imeväisiässä on niin ikään poikkeavaa alateitse syntyneisiin lapsiin verrattuna. Suolistomikrobiston varhaisen koostumuksen, lapsen puolustusjärjestelmän kehityksen ja kroonisten sairauksien kehittymisen riskin välillä todetut yhteydet ovat viime aikoina olleet vilkkaan tutkimuksen kohteena. On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin häiriö lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa.Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.”
No tämä nyt on ihan täyttä propagandaa ja paskaa.
Ja sinun propagandasi on, että keisarinleikkauksessa ei ole mitään ongelmia ikinä ja täysin turvallista kaikille. Kätevää kun väittää voi väittää mustan valkoiseksi, samaa tekevät rokotevastaiset.
Tosiasia on, että keisarinleikkaus on iso leikkaus ja siinä on isojen leikkausten riskit, eli ei ole turvallisempaa kuin alatiesynnytys terveillä naisilla.
Keisarinleikkausta tulee käyttää kun siihen on lääketieteelliset syyt, ja jossain tapauksissa myös äidin järjetön pelko kuuluu niihin. Mutta keisarinleikkaus ei ole turvallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Viikkiläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mayo clinic ”Like other types of major surgery, C-sections also carry risks.
Risks to your baby include:
Breathing problems. Babies born by scheduled C-section are more likely to develop transient tachypnea — a breathing problem marked by abnormally fast breathing during the first few days after birth.
Surgical injury. Although rare, accidental nicks to the baby's skin can occur during surgery.
Sekä pitkäikaisvaikutukset
”Keisarileikkauksella syntyneiden lasten immunologinen kypsyminen imeväisiässä on niin ikään poikkeavaa alateitse syntyneisiin lapsiin verrattuna. Suolistomikrobiston varhaisen koostumuksen, lapsen puolustusjärjestelmän kehityksen ja kroonisten sairauksien kehittymisen riskin välillä todetut yhteydet ovat viime aikoina olleet vilkkaan tutkimuksen kohteena. On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin häiriö lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa.Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.”
No tämä nyt on ihan täyttä propagandaa ja paskaa.
Ja sinun propagandasi on, että keisarinleikkauksessa ei ole mitään ongelmia ikinä ja täysin turvallista kaikille. Kätevää kun väittää voi väittää mustan valkoiseksi, samaa tekevät rokotevastaiset.
Tosiasia on, että keisarinleikkaus on iso leikkaus ja siinä on isojen leikkausten riskit, eli ei ole turvallisempaa kuin alatiesynnytys terveillä naisilla.
Keisarinleikkausta tulee käyttää kun siihen on lääketieteelliset syyt, ja jossain tapauksissa myös äidin järjetön pelko kuuluu niihin. Mutta keisarinleikkaus ei ole turvallisempaa.
Prosentuaalisesti suunnitellussa sektiossa on paljon vähemmän haittoja, joskin ovat konkretioituessaan vaarallisempia. Miltei kaikissa lääketieteellisessä hoidoissa on vakavia haittavaikutuksia, mutta yleensä ovat hyvin harvinaisia. Esimerkiksi syöpähoitoihin voi kuolla, mutta yleensä ihminen valitsee niitä kuitenkin ottavansa. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksensa, yleensä ihmiset kuitenkin syövät määrätyt lääkkeensä. Näin myös sektiossa on riskinsä, mutta nykyään riskit ovat pienet ja hallittavissa, toisin kui hallitsemattomassa alatiesynnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
No ei ole noin kamalaa. Kolme kertaa olen hengissä selvinnyt. Älä hanki lapsia jos noin paljon pelkäät. Adoptio / sijaisvanhemmuus on ihan hyvävaihtoehto.
aniina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
No ei ole noin kamalaa. Kolme kertaa olen hengissä selvinnyt. Älä hanki lapsia jos noin paljon pelkäät. Adoptio / sijaisvanhemmuus on ihan hyvävaihtoehto.
On ihan kauheaa, hengissä yleensä selviää, mutta näillä hermokivuilla tulee välillä mieleen toive ettei olisi selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä nyt kaverisi ja tuttusi liioittelevat. Minusta synnyttäminen oli mahtavaa, ekalla kerralla oli aika pihalla, mutta tokan kun sai puskettua ulos, niin ajatus oli että kyllä tämä olisi kiva tehdä vielä uudestaan. Ei se synnyttäminen ole mitään verrattuna siihen tulevaan vauva/lapsiaikaan. Synnytys on aika nopsaan ohi verrattuna siihen mitä seuraavat vuodet ovat.
Kiiskiläinen.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikkiläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mayo clinic ”Like other types of major surgery, C-sections also carry risks.
Risks to your baby include:
Breathing problems. Babies born by scheduled C-section are more likely to develop transient tachypnea — a breathing problem marked by abnormally fast breathing during the first few days after birth.
Surgical injury. Although rare, accidental nicks to the baby's skin can occur during surgery.
Sekä pitkäikaisvaikutukset
”Keisarileikkauksella syntyneiden lasten immunologinen kypsyminen imeväisiässä on niin ikään poikkeavaa alateitse syntyneisiin lapsiin verrattuna. Suolistomikrobiston varhaisen koostumuksen, lapsen puolustusjärjestelmän kehityksen ja kroonisten sairauksien kehittymisen riskin välillä todetut yhteydet ovat viime aikoina olleet vilkkaan tutkimuksen kohteena. On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin häiriö lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa.Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.”
No tämä nyt on ihan täyttä propagandaa ja paskaa.
Ja sinun propagandasi on, että keisarinleikkauksessa ei ole mitään ongelmia ikinä ja täysin turvallista kaikille. Kätevää kun väittää voi väittää mustan valkoiseksi, samaa tekevät rokotevastaiset.
Tosiasia on, että keisarinleikkaus on iso leikkaus ja siinä on isojen leikkausten riskit, eli ei ole turvallisempaa kuin alatiesynnytys terveillä naisilla.
Keisarinleikkausta tulee käyttää kun siihen on lääketieteelliset syyt, ja jossain tapauksissa myös äidin järjetön pelko kuuluu niihin. Mutta keisarinleikkaus ei ole turvallisempaa.Prosentuaalisesti suunnitellussa sektiossa on paljon vähemmän haittoja, joskin ovat konkretioituessaan vaarallisempia. Miltei kaikissa lääketieteellisessä hoidoissa on vakavia haittavaikutuksia, mutta yleensä ovat hyvin harvinaisia. Esimerkiksi syöpähoitoihin voi kuolla, mutta yleensä ihminen valitsee niitä kuitenkin ottavansa. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksensa, yleensä ihmiset kuitenkin syövät määrätyt lääkkeensä. Näin myös sektiossa on riskinsä, mutta nykyään riskit ovat pienet ja hallittavissa, toisin kui hallitsemattomassa alatiesynnytyksessä.
Hallitsematon alatiesynnytys? No se veritulppa aivoissa on myös hallitsematon, jos sellaisen saa keisarinleikkauksen takia.
Ja tutkimus johon perustat prosentuaaliset väitteesi?
https://www.rcog.org.uk/en/news/rcog-release-choosing-to-have-a-caesare…
Tämänkin mukaan keisarinleikkauksessa on enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksessä.
Riskien arviointi on vaikeaa kun se koskee itseään, jolloin helposti vähättelee jotain ja suurentelee toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villilo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut aina kauhea sairaalakammo. Melkein pyörryin synnytysvalmennuksessa kun puhuttiin puudutuspiikeistä. Synnytyspäivänä pysyin kotona kiltisti niin kauan kuin supistusten välit olivat tarpeeksi tiheät. Olin etukäteen päättänyt että en ota epiduraalia repeämisvaaran vuoksi. Olisin kuitenkin sairaalassa sen todellakin ottanut mutta oli jo liian myöhäistä. Ilokaasun voimalla sen kuitenkin kestin ja tikkejä ei tarvittu lainkaan. Eli kun ei puuduteta täysin tunnottomaksi naisen vartalo kyllä kertoo miten tehdään
Voi kiitos sinulle tästä ihastuttavasta viestistäsi. Ilmeisesti minun vartaloni on viallinen vai lieko vika jossain korvieni välissä. Ei ehditty lääkityksiä myöskään antaa, repeämät erittäin pahat ja jo kaksi korjausleikkausta takana, vieläkään ei asiat kunnossa ja kipuja päivittäin. Sellaista se, vika lienee sitten ollut kroppani, kun ei ollutkaan täsmälleen samanlainen kuin sinulla.
Onko pakko vetää hernettä tahallaan nenään?
Yleisesti se menee niin, että mitä vähemmän lääkkeellistä puuttumista tai puuduttamista, sen paremmin luonto hoitaa homman. Ei tietenkään kaikilla, eläintenkin synnytykset menee välillä niin pieleen kun mennä voi ja loppu tulos on, että kukaan ei ole hengissä.
Syöksysynnytyksen riskeistä en ole lukenut, tai siis tilastoja että miten usein niissä tulee pahoja vaurioita äidille. Sen toivoisin tulevan yleisemmäksi, että aikaisemmin lapsensa nopeasti synnyttäneet otettaisiin paitsi tosissaan (äitejähän ei aina kuunnella), niin myös aikaisin sairaalaan.
Itse olen synnyttänyt kolme kertaa, joista ensimmäisessä oli epiduraali, toisessa ei kerta kaikkiaan mitään ja kolmannessa ilokaasu hieman auttoi. Ensimmäisen synnytyksen jäljiltä sain pari tikkiä, koska en tiennyt mihin ponnistaa kun mitään en tuntenut. Olin tokkurassa jonkun aikaa ja vauva myös. Kaksi muuta synnytystä oppikirjan mukaan, ja itse toivuin nopeasti ilman vaurioita. Vauvat virkeitä heti. Tälläkään ei ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan tuoda ilmi, että menee niitä synnytyksiä hyvinkin, vaikka se sattuu.
Synnyttäminen voi ihan oikeasti sattua helv e tisti. Yhtä totta kuitenkin on, että kipu unohtuu pian.
Itse en enää muista kipua ja onkin jotenkin epätodellista, että edes olisin sellaista kokenut. Mutta muistan silti hyvin sanat, joilla sanotin kipuni synnytyksessä: nyt tuntuu siltä, että joku lävistää minut miekalla.
Synnytyskipu on vielä siltikin pientä siihen tuskaan, kipuun ja äärettömään huoleen, mitä lapset kaiken ihanan ohella tuovat elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1800576/
Epigeneettinen teoria tukee sitä että alatiesynnytys olisi parempi lapsen terveydelle pidemmän päälle, jos lääketieteellistä syytä keisarinleikkaukselle ei ole.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3612361/#!po=13.1356
Suomessa ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta jos ei uskalla. Synnytyspelko on diagnoosi joka "oikeuttaa" sektioon.
T: sektiolla synnyttänyt 2 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kaikki synnytyskammoiset! Tässä vähän toisenlaista näkökulmaa asioihin...Vanhempana oleminen on mahtavaa! Oman lapsen aikuiseksi kasvattaminen kestää 18-vuotta, ja vanhempana oleminen kestää koko loppu elämän. Ja ne ovat upeita vuosia! Ja itse synnytys taas kestää muutamista tunneista muutamaan vuorokauteen, pahimmillaan. Eli aika on "suhteellista"pahimmillaan muutaman vuorokauden mittainen kärsimys koko loppuelämän kestävästä onnesta on lopulta aika pieni hinta.
Lisäksi nykyisin saa synnyttäjä kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mitä ikinä vain voi olla. Toki myös sektion, (mutta aloittaja sanoi, että hän ei haluaisi sitä). Ennen vanhaan ollaan synnytetty ilman mitään kivunlievitystä jossakin saunassa, ja on jääty henkiin! Aika hyvin siis on nykyajan naisilla asiat.
Itselläni on taustalla aivan käsittämättömän vaikea raskausaika. Siihen joku synnytys vielä päälle, niin voin sanoa, että synnytys (niin hirveää kuin se olikin), oli pikkujuttu verrattuna siihen, että vietin 9 kuukautta "pää pöntössä" raskaispahoinvoinnin takia.
Eka synnytystä en osannut pelätä. Uusintasynnytyksiä pelkäsin ja tuntui että kuolen niihin, vaikkei mitään lääketieteellistä syytä ollutkaan. Synnytykset jätti mulle pitkäaikaisen trauman ja ne kamalat kivut ei unohtuneet. Mitään kipulääkityksiä ei siihen maailmanaikaan annettu.
Yhdeksän kuukautta olen ollut ihan raato. Vaikka aina olen synnytystä pelännyt, nyt vain toivon että se alkaisi ja saisin vauvan ulos ja kroppani taas itselleni. Jännittää, mutta jotenkin pelko on sulanut raskausaikana pois. Kipuun on vaikea valmistautua, mutta loppupeleissä voi vain toivoa, että kaikki menee hyvin, lapsi on kunnossa ja pääsee turvallisesti maailmaan.
Ei välttämättä ole hirveää :) Itse synnytin viimevuonna esikoiseni lääkkeettömästi, sairaalassa kuitenkin. Ajattelin sen sellaisena seikkailuna. Onhan se jännittävää ja kivaa, huikeaa vaikka tekeekin kipeää! Se miten sen voi rauhassa ottaa vastaan on luonnon ihme, luota siis vaan kehoosi. Sairaalassa vauvan kanssa ekat päivät oli kyllä kaameita, vauvan verensokerit heitteli, itse en saanut nukuttua ja hoitajat olivat ankeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epiduraalilla puudutettuna se sektiokin tehdään. Enpä oo kuullut että kukaan olis sanonut leikkaamisen sattuvan. Joten kyllä se on tehokas lääke
Mä vähän luulen, että leikkaukseen sitä annetaan aika paljon suurempi satsi 😂 se epiduraalimäärä mitä alatiesynnytyksessä annetaan niin on varmasti todella paljon pienempi määrä kuin sektiossa.
En tiedä onko joku jo sanonu mut sektio tehdään spinaalipuudutuksessa ja ainakin mulle laitettiin epiduraalia varten kanyyli varmuuden vuoks jos oiskin ruvennu puudutus loppumaan. Pahin kipu koko sektiossa oli se kun laitettiin puudutus piikki puuduttamaan iho ennen spinaalin laittamista. Muuten en tuntenu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun ja aloin itkeä. Olen pelännyt synnytystä varmaan teinistä saakka, mutta lapsen haluaisin ja aika alkaa nyt yli 30-vuotiaana olla käsillä, jos on ollakseen. Pelkään aivan kaikkea: kipua eniten, mutta sen lisäksi itse raskausaikaa oireineen, epäempaattista tai liian kiireistä hoitohenkilökuntaa, pelon vähättelyä, kontrollin menetystä, paniikkia h-hetkellä (olen paljon vähemmästäkin mennyt hysteeriseksi) pahoja vaurioita, sektiota... Synnytyksessä ja raskaudessa ei ole mitään osaa mitä en pelkäisi. Lisäksi pelkään jo lähtökohtaisesti sairaaloita, ja esim. ajatus epiduraalin laittamisesta on kerran saanut minut oksentamaan.
Mitenköhän näistä lähtökohdista voisi selvitä ko. koettelemuksesta?
Olen valitettavasti samaa mieltä ylempien vastaajien kanssa, että noin herkkänä kannattaa lastenhankintaa harkita kaksi kertaa muistakin syistä...
Lääkäri-, kipu- ja neulakammon takia? Kukas tässä maailmassa sitten saa hankkia lapsia, jos pelkoja ja heikkoja kohtia ei saa olla?
En jaksa uskoa, että tuon vastaajan "hysteerisyys" rajoittuu noihin asioihin, anteeksi vaan.
Tähän on varmaan syynä se, että ihmisillä "kaikilla" on mahdollisuus tulla raskaaksi ja synnyttää. Eläinmaailmassa luonnonvalinta ohjaa sen, että vain "parhaat ja vahvimmat" yksilöt lisääntyy. Heikot luonto korjaa pois.