En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.

Unohdit mainita että sitä lasta painavampaa ei saa nostaa noin 2kk

Tässä sektion vaarat

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93493.pdf

Mä haluisin nähdä samanlaisen listan alatiesynnytyksen vaaroista. Sitä ei vaan mistään löydy vaikka ihan samalla tavalla siinä on omat riskinsä. Niistä ei vaan puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Allergia ja astma voivat puhjeta ihan kenelle vaan. Tiedän montakin pahasti astmaattista henkilöä, jotka ovat kaikki syntyneet alateitse. Minä mukaanlukien, samalla kun sektiolla syntynyt sisko ei ole saanut astmaa eikä allergioita. Genetiikalla ei ole mitään tekemistä synnytystavan kanssa. Alatiesynnytyksessä on kuitenkin suuremmat riskit lapsen vammautumiselle kuin sektiossa.

Kannattaa tutustua hypnosynnytykseen (hypnobirthing), lukemalla joku aihetta käsitelevä kirja. Itse olen kaksi lasta synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Jos on kokemusta todella pahoista kuukautiskivuista niin synnytyskipu on mielestäni helpompi kestää, koska supistus kestää vain noin minuutin kerrallaan jonka jälkeen kipu taas hellittää, kuukautiskivuissa samaa taukoa ei ole. Tärkeintä on muistaa hengittää ja pitää keho mahdollisimman rentona. Jos pelkää ja stressaa niin kipukin tuntuu kovempana ja synnytyksen eteneminen hidastuu adrenaliinin vaikutuksesta.

En edelleenkään käsitä sitä, miksi jollekin on niin vaikeaa ymmärtää se, että itse mieluummin kuolen sektiossa kuin otan vastaan riskin piirunkaan heikentyneestä kyvystä nauttia seksistä.

Ei vauvan tuoma ilo ole kaikille tärkeintä. Minusta onnellinen äiti on lapselle maailman tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun ja aloin itkeä. Olen pelännyt synnytystä varmaan teinistä saakka, mutta lapsen haluaisin ja aika alkaa nyt yli 30-vuotiaana olla käsillä, jos on ollakseen. Pelkään aivan kaikkea: kipua eniten, mutta sen lisäksi itse raskausaikaa oireineen, epäempaattista tai liian kiireistä hoitohenkilökuntaa, pelon vähättelyä, kontrollin menetystä, paniikkia h-hetkellä (olen paljon vähemmästäkin mennyt hysteeriseksi) pahoja vaurioita, sektiota... Synnytyksessä ja raskaudessa ei ole mitään osaa mitä en pelkäisi. Lisäksi pelkään jo lähtökohtaisesti sairaaloita, ja esim. ajatus epiduraalin laittamisesta on kerran saanut minut oksentamaan.

Mitenköhän näistä lähtökohdista voisi selvitä ko. koettelemuksesta?

Olen valitettavasti samaa mieltä ylempien vastaajien kanssa, että noin herkkänä kannattaa lastenhankintaa harkita kaksi kertaa muistakin syistä...

Lääkäri-, kipu- ja neulakammon takia? Kukas tässä maailmassa sitten saa hankkia lapsia, jos pelkoja ja heikkoja kohtia ei saa olla?

En jaksa uskoa, että tuon vastaajan "hysteerisyys" rajoittuu noihin asioihin, anteeksi vaan.

No kyllä vaan rajoittuu, terveisin tuo vastaaja. Lääkäri- ja toimenpidepelkoni on kova, ja siitä syystä olen panikoinut esim. kierukan laitossa, kun kipu oli niin kova ja toimenpide uusi ja pelottava. Olisi kiva kuulla myös perustelusi siihen miten tämä tekisi minusta huonon äidin :) Oma äitini on kovan luokan verikammoinen, ja voisin kuvitella ettei synnytys ollut helpoin kokemus maailmassa mm. siitä syystä, mutta eipä tuo ole hänen äitiyteensä vaikuttanut.

Ps. vaikutat ilkeämieliseltä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen sattuu kyllä, kipu on kuukautiskipumaista mutta monin verroin kovempaa. Kipu ei synnytyksen edetessä kauheasti pahene kun oma keho lähettää lievitystä ja turtuu vähän. Luulen että kauhukokemukset tulee siitä että on otettu eåiduraali (vie usein kivun TÄYSIN pois) ja sen vaikutus on lakannut niin synnytyksen ollessa pitkällä keho hyppää kipuun suoraan ilman turtumista.

Kipu lakkaa sillä sekunnilla kun vauva tulee ulos.

No joo, niinhän sitä sanotaan. Kyllä se mullakin lakkasi vähäksi aikaa kun vauva tuli ulos mutta peräaukkoon saakka repeäminen piti huolen siitä ettei kivutonta aikaa ollut seuraavan vuoden aikana. Ärsyttää kun aina kaunistellaan synnytystä mutta aina se kipu ei todellakaan ole mennyttä kun homma on ohi. Moni sitten järkyttyy kun se olo ei olekaan kovin hyvä, et istu et kävele...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen sattuu kyllä, kipu on kuukautiskipumaista mutta monin verroin kovempaa. Kipu ei synnytyksen edetessä kauheasti pahene kun oma keho lähettää lievitystä ja turtuu vähän. Luulen että kauhukokemukset tulee siitä että on otettu eåiduraali (vie usein kivun TÄYSIN pois) ja sen vaikutus on lakannut niin synnytyksen ollessa pitkällä keho hyppää kipuun suoraan ilman turtumista.

Kipu lakkaa sillä sekunnilla kun vauva tulee ulos.

No joo, niinhän sitä sanotaan. Kyllä se mullakin lakkasi vähäksi aikaa kun vauva tuli ulos mutta peräaukkoon saakka repeäminen piti huolen siitä ettei kivutonta aikaa ollut seuraavan vuoden aikana. Ärsyttää kun aina kaunistellaan synnytystä mutta aina se kipu ei todellakaan ole mennyttä kun homma on ohi. Moni sitten järkyttyy kun se olo ei olekaan kovin hyvä, et istu et kävele...

Ja lisään vielä että jos joku komplikaatio tulee kuten sulkijalihaksen repeämä niin jälkihoito on luokattoman huonoa. Asiaa ei erityisemmin huomioitu sairaalassa eikä neuvolassa, seurauksena synnytyksen jälkeinen masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen sattuu kyllä, kipu on kuukautiskipumaista mutta monin verroin kovempaa. Kipu ei synnytyksen edetessä kauheasti pahene kun oma keho lähettää lievitystä ja turtuu vähän. Luulen että kauhukokemukset tulee siitä että on otettu eåiduraali (vie usein kivun TÄYSIN pois) ja sen vaikutus on lakannut niin synnytyksen ollessa pitkällä keho hyppää kipuun suoraan ilman turtumista.

Kipu lakkaa sillä sekunnilla kun vauva tulee ulos.

No joo, niinhän sitä sanotaan. Kyllä se mullakin lakkasi vähäksi aikaa kun vauva tuli ulos mutta peräaukkoon saakka repeäminen piti huolen siitä ettei kivutonta aikaa ollut seuraavan vuoden aikana. Ärsyttää kun aina kaunistellaan synnytystä mutta aina se kipu ei todellakaan ole mennyttä kun homma on ohi. Moni sitten järkyttyy kun se olo ei olekaan kovin hyvä, et istu et kävele...

Ja lisään vielä että jos joku komplikaatio tulee kuten sulkijalihaksen repeämä niin jälkihoito on luokattoman huonoa. Asiaa ei erityisemmin huomioitu sairaalassa eikä neuvolassa, seurauksena synnytyksen jälkeinen masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.

Olen itse myös käsittänyt sen, että synnytyksen jälkeisiä vaurioita vähätellään ja naisen tuntemuksia siinä samalla. Minusta olisi reilua kertoa avoimesti siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Yllättäen näistä ”pieleen menoista” ei kuitenkaan pidetä yllä todellista tilastoa. Omista potilaspapereistani olen lukenut mm. toipuneeni täysin vaikka todellisuudessa ei näin ole ollut. Lääkärin selitys oli se, että ”synnytys nyt vaan muuttaa joitakin asioita”. Minulla kyse on loppuelämän kestävästä haitasta.

Vierailija kirjoitti:

Siis se kipu on sellaista että tuntuu että perse halkeaa, että jalat naksahtaa irti ruumiista kuin barbinukella jonka jalkoja väännetään erilleen. Mutta ei se ole sellaista se kipu kuin jossain kauhuleffassa, missä psykopaatti tulee ja alkaa sahata jalkoja irti. Samaan aikaan kun tunnet että kropallesi tapahtuu jotain täysin friikkiä jota ihmisen ei järjen mukaan pitäisi kestää, ihmettelet että kuitenkin kestät sitä kipua, hengität, puhut, katsot mitä tapahtuu. Sitä on hankala kuvailla. Tunnet kipua, mutta enemmän tunnet ihmetystä siitä mitä helv. sun kropalle tapahtuu ja voiko oikeasti niin tapahtua.

Tässä on hyvin kuvattu synnytys! Repesin tuosta sarjamurhaajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Allergia ja astma voivat puhjeta ihan kenelle vaan. Tiedän montakin pahasti astmaattista henkilöä, jotka ovat kaikki syntyneet alateitse. Minä mukaanlukien, samalla kun sektiolla syntynyt sisko ei ole saanut astmaa eikä allergioita. Genetiikalla ei ole mitään tekemistä synnytystavan kanssa. Alatiesynnytyksessä on kuitenkin suuremmat riskit lapsen vammautumiselle kuin sektiossa.

Ja äidille suuremmat riskit keisarinleikkauksessa verrattuna alatiesynnytykseen. Kunpi sitten painaa omassa vaakakupissa enemmän on jokaisen oma valinta. Samoin se haluaako niitä lapsia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen sattuu kyllä, kipu on kuukautiskipumaista mutta monin verroin kovempaa. Kipu ei synnytyksen edetessä kauheasti pahene kun oma keho lähettää lievitystä ja turtuu vähän. Luulen että kauhukokemukset tulee siitä että on otettu eåiduraali (vie usein kivun TÄYSIN pois) ja sen vaikutus on lakannut niin synnytyksen ollessa pitkällä keho hyppää kipuun suoraan ilman turtumista.

Kipu lakkaa sillä sekunnilla kun vauva tulee ulos.

No joo, niinhän sitä sanotaan. Kyllä se mullakin lakkasi vähäksi aikaa kun vauva tuli ulos mutta peräaukkoon saakka repeäminen piti huolen siitä ettei kivutonta aikaa ollut seuraavan vuoden aikana. Ärsyttää kun aina kaunistellaan synnytystä mutta aina se kipu ei todellakaan ole mennyttä kun homma on ohi. Moni sitten järkyttyy kun se olo ei olekaan kovin hyvä, et istu et kävele...

Ja lisään vielä että jos joku komplikaatio tulee kuten sulkijalihaksen repeämä niin jälkihoito on luokattoman huonoa. Asiaa ei erityisemmin huomioitu sairaalassa eikä neuvolassa, seurauksena synnytyksen jälkeinen masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.

Olen itse myös käsittänyt sen, että synnytyksen jälkeisiä vaurioita vähätellään ja naisen tuntemuksia siinä samalla. Minusta olisi reilua kertoa avoimesti siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Yllättäen näistä ”pieleen menoista” ei kuitenkaan pidetä yllä todellista tilastoa. Omista potilaspapereistani olen lukenut mm. toipuneeni täysin vaikka todellisuudessa ei näin ole ollut. Lääkärin selitys oli se, että ”synnytys nyt vaan muuttaa joitakin asioita”. Minulla kyse on loppuelämän kestävästä haitasta.

Mä edelleen peräänkuulutan sitä taulukkoa alatiesynnytyksen vaurioista ja riskeistä. Sektiosta löytyy vaikka millä mitalla ”sektion vaarat” tutkimuksia mutta alatiesynnytyksestä en ole vastaavia löytänyt. Pelkopolilla kun kysyin niin vastaus oli että ”no onhan siinä riskinsä mutta ei mitään niin pahaa kuin sektiossa”

Itellä kiireellinen sektio takana eikä mitään negatiivista sanottavaa. Kokemuksena erittäin positiivinen vaikka olikin hätä päällä kun vauvan syke katos kokonaan pitkäks aikaa. Sektio oli jo kylläkin varattuna pelkoindikaatiolla vaikka todellinen syy oli alatiesynnytyksen riski mun terveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Allergia ja astma voivat puhjeta ihan kenelle vaan. Tiedän montakin pahasti astmaattista henkilöä, jotka ovat kaikki syntyneet alateitse. Minä mukaanlukien, samalla kun sektiolla syntynyt sisko ei ole saanut astmaa eikä allergioita. Genetiikalla ei ole mitään tekemistä synnytystavan kanssa. Alatiesynnytyksessä on kuitenkin suuremmat riskit lapsen vammautumiselle kuin sektiossa.

Ja äidille suuremmat riskit keisarinleikkauksessa verrattuna alatiesynnytykseen. Kunpi sitten painaa omassa vaakakupissa enemmän on jokaisen oma valinta. Samoin se haluaako niitä lapsia ollenkaan.

Riippuu keneltä kysytään onko sektiossa suurempi riski äidille kun alatiesynnytyksessä. Mulle alatiesynnytys vois tarkoittaa pahaa vammautumista eli en ole riskeeraamassa omaa terveyttäni alatiesynnytyksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Allergia ja astma voivat puhjeta ihan kenelle vaan. Tiedän montakin pahasti astmaattista henkilöä, jotka ovat kaikki syntyneet alateitse. Minä mukaanlukien, samalla kun sektiolla syntynyt sisko ei ole saanut astmaa eikä allergioita. Genetiikalla ei ole mitään tekemistä synnytystavan kanssa. Alatiesynnytyksessä on kuitenkin suuremmat riskit lapsen vammautumiselle kuin sektiossa.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/26888069/

https://www.medicalnewstoday.com/articles/256915.php

https://www.medicalnewstoday.com/articles/131547.php

Tässä allergiasta ja keisarinleikkauksesta.

Haluaisiko joku kokemusta omaava vastata tällaiseen noloon ja ällöttävään kysymykseen: millaista on synnyttäminen ärtyvästä suolesta kärsivälle? Minulla on vatsa aika pitkälti koko ajan sekaisin ja löysällä, ilmavaivat ovat jatkuva vaiva ja vessassa joudun käymään päivässä jopa 6-7 kertaa. Olen kyllä kuullut että synnytyksen alkaessa suoli saattaa tyhjentyä itsestään, mutta mitä jos "tavara" ei vain lopu kesken? Ei varmaan tarvitse kuvailla, millainen kauhuskenaario varsinkin ponnistusvaiheesta minulla on pääni sisällä......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Allergia ja astma voivat puhjeta ihan kenelle vaan. Tiedän montakin pahasti astmaattista henkilöä, jotka ovat kaikki syntyneet alateitse. Minä mukaanlukien, samalla kun sektiolla syntynyt sisko ei ole saanut astmaa eikä allergioita. Genetiikalla ei ole mitään tekemistä synnytystavan kanssa. Alatiesynnytyksessä on kuitenkin suuremmat riskit lapsen vammautumiselle kuin sektiossa.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/26888069/

https://www.medicalnewstoday.com/articles/256915.php

https://www.medicalnewstoday.com/articles/131547.php

Tässä allergiasta ja keisarinleikkauksesta.

Näytä mulle vastaavat tutkimuksen alatiesynnytyksestä.

Ihan turha heittää tilastoja ja todennäköisyyksiä, synnytys on AINA yksilöllinen ja ainutkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Allergia ja astma voivat puhjeta ihan kenelle vaan. Tiedän montakin pahasti astmaattista henkilöä, jotka ovat kaikki syntyneet alateitse. Minä mukaanlukien, samalla kun sektiolla syntynyt sisko ei ole saanut astmaa eikä allergioita. Genetiikalla ei ole mitään tekemistä synnytystavan kanssa. Alatiesynnytyksessä on kuitenkin suuremmat riskit lapsen vammautumiselle kuin sektiossa.

Ja äidille suuremmat riskit keisarinleikkauksessa verrattuna alatiesynnytykseen. Kunpi sitten painaa omassa vaakakupissa enemmän on jokaisen oma valinta. Samoin se haluaako niitä lapsia ollenkaan.

Riippuu keneltä kysytään onko sektiossa suurempi riski äidille kun alatiesynnytyksessä. Mulle alatiesynnytys vois tarkoittaa pahaa vammautumista eli en ole riskeeraamassa omaa terveyttäni alatiesynnytyksen takia.

Niin, jos on lääketieteellinen syy, niin sektio tulee tehdä. Silloin se on turvallisempi jos alatiesynnytys vaarantaa jommankumman hyvinvoinnin ja elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Allergia ja astma voivat puhjeta ihan kenelle vaan. Tiedän montakin pahasti astmaattista henkilöä, jotka ovat kaikki syntyneet alateitse. Minä mukaanlukien, samalla kun sektiolla syntynyt sisko ei ole saanut astmaa eikä allergioita. Genetiikalla ei ole mitään tekemistä synnytystavan kanssa. Alatiesynnytyksessä on kuitenkin suuremmat riskit lapsen vammautumiselle kuin sektiossa.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/m/pubmed/26888069/

https://www.medicalnewstoday.com/articles/256915.php

https://www.medicalnewstoday.com/articles/131547.php

Tässä allergiasta ja keisarinleikkauksesta.

Näytä mulle vastaavat tutkimuksen alatiesynnytyksestä.

Niin luitko ollenkaan tutkimuksia? Niissä vertailukohta oli alateitsesyntyneet. Miten luulet, että olisi vertailukohta johonkin, neitseellisesti ilmasta syntyneet vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen sattuu kyllä, kipu on kuukautiskipumaista mutta monin verroin kovempaa. Kipu ei synnytyksen edetessä kauheasti pahene kun oma keho lähettää lievitystä ja turtuu vähän. Luulen että kauhukokemukset tulee siitä että on otettu eåiduraali (vie usein kivun TÄYSIN pois) ja sen vaikutus on lakannut niin synnytyksen ollessa pitkällä keho hyppää kipuun suoraan ilman turtumista.

Kipu lakkaa sillä sekunnilla kun vauva tulee ulos.

No joo, niinhän sitä sanotaan. Kyllä se mullakin lakkasi vähäksi aikaa kun vauva tuli ulos mutta peräaukkoon saakka repeäminen piti huolen siitä ettei kivutonta aikaa ollut seuraavan vuoden aikana. Ärsyttää kun aina kaunistellaan synnytystä mutta aina se kipu ei todellakaan ole mennyttä kun homma on ohi. Moni sitten järkyttyy kun se olo ei olekaan kovin hyvä, et istu et kävele...

Ja lisään vielä että jos joku komplikaatio tulee kuten sulkijalihaksen repeämä niin jälkihoito on luokattoman huonoa. Asiaa ei erityisemmin huomioitu sairaalassa eikä neuvolassa, seurauksena synnytyksen jälkeinen masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.

Olen itse myös käsittänyt sen, että synnytyksen jälkeisiä vaurioita vähätellään ja naisen tuntemuksia siinä samalla. Minusta olisi reilua kertoa avoimesti siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Yllättäen näistä ”pieleen menoista” ei kuitenkaan pidetä yllä todellista tilastoa. Omista potilaspapereistani olen lukenut mm. toipuneeni täysin vaikka todellisuudessa ei näin ole ollut. Lääkärin selitys oli se, että ”synnytys nyt vaan muuttaa joitakin asioita”. Minulla kyse on loppuelämän kestävästä haitasta.

Mä edelleen peräänkuulutan sitä taulukkoa alatiesynnytyksen vaurioista ja riskeistä. Sektiosta löytyy vaikka millä mitalla ”sektion vaarat” tutkimuksia mutta alatiesynnytyksestä en ole vastaavia löytänyt. Pelkopolilla kun kysyin niin vastaus oli että ”no onhan siinä riskinsä mutta ei mitään niin pahaa kuin sektiossa”

Itellä kiireellinen sektio takana eikä mitään negatiivista sanottavaa. Kokemuksena erittäin positiivinen vaikka olikin hätä päällä kun vauvan syke katos kokonaan pitkäks aikaa. Sektio oli jo kylläkin varattuna pelkoindikaatiolla vaikka todellinen syy oli alatiesynnytyksen riski mun terveydelle.

Tässä alatiesynnytyksen riskejä ja miten voit niitä yrittää vähentää. https://www.bellybelly.com.au/birth/risks-of-natural-birth/

Kiiskiläinen.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikkiläinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mayo clinic ”Like other types of major surgery, C-sections also carry risks.

Risks to your baby include:

Breathing problems. Babies born by scheduled C-section are more likely to develop transient tachypnea — a breathing problem marked by abnormally fast breathing during the first few days after birth.

Surgical injury. Although rare, accidental nicks to the baby's skin can occur during surgery.

Sekä pitkäikaisvaikutukset

”Keisarileikkauksella syntyneiden lasten immunologinen kypsyminen imeväisiässä on niin ikään poikkeavaa alateitse syntyneisiin lapsiin verrattuna. Suolistomikrobiston varhaisen koostumuksen, lapsen puolustusjärjestelmän kehityksen ja kroonisten sairauksien kehittymisen riskin välillä todetut yhteydet ovat viime aikoina olleet vilkkaan tutkimuksen kohteena. On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin häiriö lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa.

Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.”

No tämä nyt on ihan täyttä propagandaa ja paskaa.

Ja sinun propagandasi on, että keisarinleikkauksessa ei ole mitään ongelmia ikinä ja täysin turvallista kaikille. Kätevää kun väittää voi väittää mustan valkoiseksi, samaa tekevät rokotevastaiset.

Tosiasia on, että keisarinleikkaus on iso leikkaus ja siinä on isojen leikkausten riskit, eli ei ole turvallisempaa kuin alatiesynnytys terveillä naisilla.

Keisarinleikkausta tulee käyttää kun siihen on lääketieteelliset syyt, ja jossain tapauksissa myös äidin järjetön pelko kuuluu niihin. Mutta keisarinleikkaus ei ole turvallisempaa.

Prosentuaalisesti suunnitellussa sektiossa on paljon vähemmän haittoja, joskin ovat konkretioituessaan vaarallisempia. Miltei kaikissa lääketieteellisessä hoidoissa on vakavia haittavaikutuksia, mutta yleensä ovat hyvin harvinaisia. Esimerkiksi syöpähoitoihin voi kuolla, mutta yleensä ihminen valitsee niitä kuitenkin ottavansa. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksensa, yleensä ihmiset kuitenkin syövät määrätyt lääkkeensä. Näin myös sektiossa on riskinsä, mutta nykyään riskit ovat pienet ja hallittavissa, toisin kui hallitsemattomassa alatiesynnytyksessä.

Leikkauskomplikaatioihin kuolee vuosittain Suomessa aivan varmasti enemmän ihmisiä kuin synnytyksiin.