Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, mitä OIKEASTI teette päivän aikana kotona? Ei kait se koko päivä kulu siihen lapsen hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen?
10.09.2018 |
Toki voi mennäkin jos on useampi lapsi ja paikat jatkuvasti hujan hajan.
Mutta onko se oikeasti kotiäideillä pelkkää lastenhoitoa ja kotitöiden tekemistä vai kerkeättekö tekemään ja puuhastelemaan muutakin sen aikana kun puoliso on töissä ja te lasten kanssa kotona?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kiva, meillä ei ole pihaa jossa hommia pitäisi tehdä ja pyörätkin on ihan kunnossa.
Eli kyse on että ei ole tekemistä, sehän on ihan eri asia.
Jos ei olisi lapsia hoidettavana, kävisin juoksulenkillä musiikkia kuunnellen, ottaisin pitkän kuuman suihkun tämän jälkeen, voisin katsoa leffaa ja juoda vaikka viiniä, lähteä kahville johonkin keskustaan, käydä ikkunashoppailemassa, lukea.. olisihan minulla mieluista tekemistä vaikka kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kiva, meillä ei ole pihaa jossa hommia pitäisi tehdä ja pyörätkin on ihan kunnossa.
Eli kyse on että ei ole tekemistä, sehän on ihan eri asia.
Jos ei olisi lapsia hoidettavana, kävisin juoksulenkillä musiikkia kuunnellen, ottaisin pitkän kuuman suihkun tämän jälkeen, voisin katsoa leffaa ja juoda vaikka viiniä, lähteä kahville johonkin keskustaan, käydä ikkunashoppailemassa, lukea.. olisihan minulla mieluista tekemistä vaikka kuinka paljon.
Et sitten keksi sopivaa tekemistä. Marmatus alkaa täyttämään tekemisen kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ex-koti-isänä: Luin/opiskelin, urheilin, nukuin, katselin leffoja, kuuntelin musaa jne. Tietysti peruskotityöt, mutta ei mitään raatamista tai neuroottisen pikkutarkkaa puunaamista. Hyvin jää aikaa.
Mitä se sun lapsi silloin teki?
Nukkui päikkäreitä, oli mukana yhteistouhuissa tai puuhaili omia juttujan. Vähän aktiviteetista ja päivänajasta riippuen.
Kuule, aika kultaa muistot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kun et osaa lukea. Eihän täällä ole kukaan edes sanonit että lapsiarki ottaa koville. Päinvastoin moni ihastellut kotiarjen ihanaa rentoutta.
Mikä ihmeen tarve sulla on tulla tänne räyhäämään?
Ja kirjoitustyylisi kyllä tunnistaa. Olet joka ketjussa paasaamassa tätä samaa erinomaisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kaikella sitä ylpeillään, kun perhevapaiden väärinkäytölle.
Ihanko oikeasti kuvittelet työnantasi ja veronmaksajien kiljuvan riemusta, kun mahdollistivat sinulle aikaa ja maksavat jopa siitä, että leikkaat nurmikkoa ja lapsen hyvinvointi on toisarvoinen ja on oman onnensa nojassa.
Pöyristyttävää millä kaikella voidaan ylpeillä.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut, kun vanhemmat käyttävät sitä häikäiletyömästi väärin ja parempi lapsen on olla kodin ulkopuolisessa hoidossa, jossa vastataan lapsen tarpeisiin, kun vanhemmat eivät sitä tee, vaan käyttävät sen oman hyvinvoinnin edistämiseen ja vapaa-ajan lisäämiseksi, kun kotityöt tehdään päivällä ja leikataan nurmikot.
Hahaha! olen kyllä läsnä lapsen leikeissä silloin kun lapsi niin haluaa. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin minä voin leikata nurmikkoa. Se lienee parempi kuin roikkua somessa tai av:lla. Oletko koskaan miettinyt että kun olen nurmikon leikannut silloin kun lapsi leikkii itsekseen, niin minulla on silloin aikaa enemmän kun lapsi sitä tarvitsee. Tässä ei nyt tarvita työnantajia ja veromarkkoja, saatika jeesustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoavatko kaikki oikeasti joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Siivoavatko kaikki oikeasti joka päivä?
Jos et halua elää kaaoksessa niin on vähän pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Ja sen päiväunien ajan, joka yleensä on 0,5-1,5h menee helposti lapsen pyykinkäsittelyyn, ruuan valmistamiseen tai sen ajan voi ottaa ihan itselle, jotta jaksaa olla vireämpi ja parempi vanhempi, joka lisää lapsen hyvinvointia ja kehitystä.
Uskomaton keskustelu, kun täällä ylpeillään mitä itse kukin ehtii päivän aikana tehdä, eikä ne liity lapsen hoitoon millään tavalla.
Tämä ketju on oiva viesti poliittisille päättäjille, kuinka tarpeellisia perhevapaat ovat ja mihin niitä käytetään ja edistetäänkö niillä lapsen hyvinvointia ja kehitystä, kun ne maksavat yhteiskunnalle maltaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?
Ihan samaa oon miettinyt! Sama pätee päiväkotien työntekijöihin, kun heillä ei ole niitä kotitöitäkään, vain lasten vahtimista – miksi he eivät tee verkko-opintoja työnsä ohessa?
Ja miksi siitä maksetaan kuulemma palkkaakin, vaikka vain leikkivät ja lukevat satuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Ja sen päiväunien ajan, joka yleensä on 0,5-1,5h menee helposti lapsen pyykinkäsittelyyn, ruuan valmistamiseen tai sen ajan voi ottaa ihan itselle, jotta jaksaa olla vireämpi ja parempi vanhempi, joka lisää lapsen hyvinvointia ja kehitystä.
Uskomaton keskustelu, kun täällä ylpeillään mitä itse kukin ehtii päivän aikana tehdä, eikä ne liity lapsen hoitoon millään tavalla.
Tämä ketju on oiva viesti poliittisille päättäjille, kuinka tarpeellisia perhevapaat ovat ja mihin niitä käytetään ja edistetäänkö niillä lapsen hyvinvointia ja kehitystä, kun ne maksavat yhteiskunnalle maltaita.
Päivähoito maksaa noin kolme kertaa enemmän yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kaikella sitä ylpeillään, kun perhevapaiden väärinkäytölle.
Ihanko oikeasti kuvittelet työnantasi ja veronmaksajien kiljuvan riemusta, kun mahdollistivat sinulle aikaa ja maksavat jopa siitä, että leikkaat nurmikkoa ja lapsen hyvinvointi on toisarvoinen ja on oman onnensa nojassa.
Pöyristyttävää millä kaikella voidaan ylpeillä.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut, kun vanhemmat käyttävät sitä häikäiletyömästi väärin ja parempi lapsen on olla kodin ulkopuolisessa hoidossa, jossa vastataan lapsen tarpeisiin, kun vanhemmat eivät sitä tee, vaan käyttävät sen oman hyvinvoinnin edistämiseen ja vapaa-ajan lisäämiseksi, kun kotityöt tehdään päivällä ja leikataan nurmikot.
Hahaha! olen kyllä läsnä lapsen leikeissä silloin kun lapsi niin haluaa. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin minä voin leikata nurmikkoa. Se lienee parempi kuin roikkua somessa tai av:lla. Oletko koskaan miettinyt että kun olen nurmikon leikannut silloin kun lapsi leikkii itsekseen, niin minulla on silloin aikaa enemmän kun lapsi sitä tarvitsee. Tässä ei nyt tarvita työnantajia ja veromarkkoja, saatika jeesustelua.
Mistä sä voit tietää mitä siellä hiekkalaatikolla tapahtuu, kun leikkaat nurmikkoa? Altistat lapsen tapaturmalle. Kotona hoidettavat lapset ovat alle 3v ja tuon ikäisellä ei ole ymmärrystä, jos suuhunsa pistää kiven, huumeruiskun tai lelusta irtoaa osa, ampiainen pistää ja sinä vaan leikkaat nurmikkoa kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko otsikko on ihan hakoteillä. Eihän Suomessa juuri ole oikeita kotiäitejä tai -isiä juuri lainkaan, on vain työssäkäyviä vanhempia, jotka ovat perhvapailla kun lapset ovat aivan pieniä. Se on ihan eri asia.
Eikä tosiaankaan kuulu kenellekään, ehtiikö joku tehdä siellä samalla kotitöitä, ja toinen taas ei. On vaarallista ruveta kilpailemaan niillä ehtimisillä ja menemisillä, koska eri lapset vaativat eri määrän panostusta ja vanhemmat useimmiten mukautuvat siihen luonnostaan.
Harva laittaa koliikkivauvaa viltille huutamaan, jotta saa hoidettua huonekasveja. Kun taas jonkun toisen vauvan neljän tunnin parvekepäikkäreiden aikana voi ehtiä vaikka opiskellakin. Niitä, joilla on isompi urakka, on ilkeää syyllistää, antavat jo kaikkensa. Ne taas, jotka saavat levätä, jaksavat ehkä sitten enemmän taas työelämässä tai jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kaikella sitä ylpeillään, kun perhevapaiden väärinkäytölle.
Ihanko oikeasti kuvittelet työnantasi ja veronmaksajien kiljuvan riemusta, kun mahdollistivat sinulle aikaa ja maksavat jopa siitä, että leikkaat nurmikkoa ja lapsen hyvinvointi on toisarvoinen ja on oman onnensa nojassa.
Pöyristyttävää millä kaikella voidaan ylpeillä.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut, kun vanhemmat käyttävät sitä häikäiletyömästi väärin ja parempi lapsen on olla kodin ulkopuolisessa hoidossa, jossa vastataan lapsen tarpeisiin, kun vanhemmat eivät sitä tee, vaan käyttävät sen oman hyvinvoinnin edistämiseen ja vapaa-ajan lisäämiseksi, kun kotityöt tehdään päivällä ja leikataan nurmikot.
Hahaha! olen kyllä läsnä lapsen leikeissä silloin kun lapsi niin haluaa. Jos lapsi leikkii hiekkalaatikolla niin minä voin leikata nurmikkoa. Se lienee parempi kuin roikkua somessa tai av:lla. Oletko koskaan miettinyt että kun olen nurmikon leikannut silloin kun lapsi leikkii itsekseen, niin minulla on silloin aikaa enemmän kun lapsi sitä tarvitsee. Tässä ei nyt tarvita työnantajia ja veromarkkoja, saatika jeesustelua.
Mistä sä voit tietää mitä siellä hiekkalaatikolla tapahtuu, kun leikkaat nurmikkoa? Altistat lapsen tapaturmalle. Kotona hoidettavat lapset ovat alle 3v ja tuon ikäisellä ei ole ymmärrystä, jos suuhunsa pistää kiven, huumeruiskun tai lelusta irtoaa osa, ampiainen pistää ja sinä vaan leikkaat nurmikkoa kaikessa rauhassa.
En minäkään pärisyttelisi pitkin pihaa. Siinä vieressä voi kitkeä. Minä laitoin kasvilaatikot leikkialueen ympärille. Niitä voi hoidella samalla ja yhdessä. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä21197 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.
Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.
Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.
Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.
Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.
Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?
No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.
Edelleen kiinnostaa että miks pitäis tehdä vartti puolihuolimattomasti verkkotehtäviä?😂
Ei kai kukaan väittänyt että pitäisi. Sanoin, että tuossa on mahdollisuus tehdä niitä jos sellaisia haluaa tehädä. Eikä niitä kai puolihuolimattomastikaan tarvitse tehdä (mikä järki siinä olisi?) vaan ihan huolella.
No miten huolella ne nyt saa thtyä jos samalla vahtii niitä taaperoita?
Täällä taitaa ihmiset leikkiä tahallaan vähän yksinkertaisia. Ei nyt varmaan jostain tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta mitään tulekaan, mutta esim. kielten sanojen kertaus ei nyt niin monimutkaista ole etteikö onnistuisi samalla.
On se kumma, että jos äiti sen mahdollisen vartin käyttää ihan vaan hengähtämiseen sen sijaan, että "kertaisi kielten sanoja" (mitä hyötyä sellaisesta oikeasti olisi kenellekään?), niin se on kahdeksas kuolemansynti. Kai tajuat, että pelkkä lepo ilman mitään suorittamista on monesti välttämätöntä, jotta jaksaa olla lapselle iloinen ja kärsivällinen vanhempi? Ei se istahtaminen tai torkkuminen päivällä ole mitään ylimääräistä luksusta tai lorvailua vaan pakollista latautumista. Monesti itsekin mielummin lukisin kirjaa tai vaikka katsoisin elokuvaa lapsen päikkäriaikana, mutta on pakko valita uni, että pystyy toimimaan. Öisin kun ei ole tarjolla kuin max. 2 tunnin pätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Minä ainakin lekkasin nurmikkoa ja tein pihatöitä, korjasin polkupyöriä, pesin autoa, istutin pihalle pensaita ja puita ym.
Kiva, meillä ei ole pihaa jossa hommia pitäisi tehdä ja pyörätkin on ihan kunnossa.
Eli kyse on että ei ole tekemistä, sehän on ihan eri asia.
Jos ei olisi lapsia hoidettavana, kävisin juoksulenkillä musiikkia kuunnellen, ottaisin pitkän kuuman suihkun tämän jälkeen, voisin katsoa leffaa ja juoda vaikka viiniä, lähteä kahville johonkin keskustaan, käydä ikkunashoppailemassa, lukea.. olisihan minulla mieluista tekemistä vaikka kuinka paljon.
Et sitten keksi sopivaa tekemistä. Marmatus alkaa täyttämään tekemisen kriteerit.
Mitä sinä nyt jankkaat?? Lasten kanssa teen eri juttuja kuin ilman lapsia, sinä voit leikata päivästä toiseen nurmikkoa lapsilla tai ilman, meillä ei mitään nurmikkoa edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Siivoavatko kaikki oikeasti joka päivä?
Kun lapset ovat hoidossa muualla ja itse töissä, koti pysyy siinä kunnossa mihin se aamulla jäi. Jos lapsen hoito on järjestetty kotona, koti on silloin se työpaikka sekä lapselle että häntä hoitavalle aikuiselle ja käytössä koko päivän. Melkoinen kaaos syntyy aika pian, ellei joka päivä vähintään korjata pois leluja, siistitä keittiötä, vessaa jne.
Meillä töissä on siivoojakin töissä koko päivän (2 siivoojaa). Päiväkodissa siivotaan myös ihan joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoavatko kaikki oikeasti joka päivä?
Kun lapset ovat hoidossa muualla ja itse töissä, koti pysyy siinä kunnossa mihin se aamulla jäi. Jos lapsen hoito on järjestetty kotona, koti on silloin se työpaikka sekä lapselle että häntä hoitavalle aikuiselle ja käytössä koko päivän. Melkoinen kaaos syntyy aika pian, ellei joka päivä vähintään korjata pois leluja, siistitä keittiötä, vessaa jne.
Meillä töissä on siivoojakin töissä koko päivän (2 siivoojaa). Päiväkodissa siivotaan myös ihan joka päivä.
Lapsiperheessä pitää käytännössä siivota joka päivä vaikka lapset olisi päivähoidossa tai koulussakin.
Pelkästään se kura, hiekka tms mikä eteiseen tulee syksyisin... kuravaatteet ja muu vaatehuolto. Keittiö...
Vierailija kirjoitti:
Koko otsikko on ihan hakoteillä. Eihän Suomessa juuri ole oikeita kotiäitejä tai -isiä juuri lainkaan, on vain työssäkäyviä vanhempia, jotka ovat perhvapailla kun lapset ovat aivan pieniä. Se on ihan eri asia.
Eikä tosiaankaan kuulu kenellekään, ehtiikö joku tehdä siellä samalla kotitöitä, ja toinen taas ei. On vaarallista ruveta kilpailemaan niillä ehtimisillä ja menemisillä, koska eri lapset vaativat eri määrän panostusta ja vanhemmat useimmiten mukautuvat siihen luonnostaan.
Harva laittaa koliikkivauvaa viltille huutamaan, jotta saa hoidettua huonekasveja. Kun taas jonkun toisen vauvan neljän tunnin parvekepäikkäreiden aikana voi ehtiä vaikka opiskellakin. Niitä, joilla on isompi urakka, on ilkeää syyllistää, antavat jo kaikkensa. Ne taas, jotka saavat levätä, jaksavat ehkä sitten enemmän taas työelämässä tai jossain muualla.
Kiitos viisaasta kommentista. Ihanaa, että tällaisiakin ihmisiä on!
En ymmärrä, mikä tarve joillakin on jatkuvasti näissä keskusteluissa korostaa omaa tehokkuuttaan ja paremmuuttaan ikään kuin eivät tajuaisi lasten ja tilanteiden olevan erilaisia.
Itse olen lapsen kanssa olemisen lisäksi jaksanut ja ehtinyt välillä enemmän, välillä vähemmän. Ei tulisi mieleenkään arvostella muita, kun tiedän millaista on, kun hereillä pysyminenkin vaatii pinnistelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti-isänä meni päivä leppoisasti. Aamulla vaunulenkki, sisälle tekeen ruokaa, lapsi päiväunille, kotityöt, kahvia rauhassa, päikkärit ehkä, lapsi herää niin ulos, välipalaa, leikkimistä, ruokaa, kotitöitä, iltatoimet, nukkumaan. Koko ajan tekee vähän niin ei ole koskaan kiire tai stressiä. Lapsen takia siellä kotona ollaan, se on silloin työ. Asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on tuntea itsensä ja pitää huolta omasta jaksamisestaan, loppu meneekin sitten melkein kuin automaattisesti.
Niin. Hetkellisesti. Yks pien liikkumaton vauva.
Ihan koska vain. Olen nykyään yhisä ja en ymmärrä valitusta raskaasta lapsiarjesta. Elämänhallinta ei ole kunnossa jos ei pärjää.
Joo sä olet se yks mulkku joka paasaa täällä aina. Kuka on valittanut ettei pärjää?
En myöskään ole se mulkku vaan ihan tavallinen isä. Jos lapsiarki ottaa koville niin jossain on vikaa. Miksi en saa todeta näin? Onko se väärin että olen mies ja elämäni lasten kanssa sujuu mallikkaasti.
Kyse nyt ei ollutkaan siitä, onko lasten kanssa leppoisaa vai raskasta, vaan aloittaja ihmetteli miten ohessa ei muka ehdi itse harrastaa ja puuhailla. Ja vastaus on koska niitä lapsia pitää vahtia ja huomioida lähes koko ajan. Voisin toki alkaa lukemaan vaikka kirjaa, mutta se että joudun keskeyttämään lukemisen 2min välein ei nyt ihan vastaa sitä mukavaa lukuhetkeä mistä nautin.
Etkö osaa ajatella itse? Lue päiväunien aikaan ja tee jotakin muuta silloin kun lapset ovat hereillä. Hyvin ehtii tekemään kaikenlaista.
Voi hyvä luoja :D alkuperäinen kommenttini juuri oli että päiväuniaikaan eli tunnin päivässä ehdin kyllä tekemään omia juttuja, muuten olen pääasiassa kiinni lapsissa. Toki kotityöt ja ruuat teemme yhdessä, mutta en nyt laske sitä siksi omaksi ajakseni.
Ja sen päiväunien ajan, joka yleensä on 0,5-1,5h menee helposti lapsen pyykinkäsittelyyn, ruuan valmistamiseen tai sen ajan voi ottaa ihan itselle, jotta jaksaa olla vireämpi ja parempi vanhempi, joka lisää lapsen hyvinvointia ja kehitystä.
Uskomaton keskustelu, kun täällä ylpeillään mitä itse kukin ehtii päivän aikana tehdä, eikä ne liity lapsen hoitoon millään tavalla.
Tämä ketju on oiva viesti poliittisille päättäjille, kuinka tarpeellisia perhevapaat ovat ja mihin niitä käytetään ja edistetäänkö niillä lapsen hyvinvointia ja kehitystä, kun ne maksavat yhteiskunnalle maltaita.
Päivähoito maksaa noin kolme kertaa enemmän yhteiskunnalle.
Totta, mutta sekin on pieni hinta, jos lapsen kehitystä ja perustarpeita tuetaan, joka näkyy myöhemmin opiskelussa, työelämässä ja lapsen tasapainoisessa elämässä.
Kannatan lapsen kotihoitoa 2-3v asti, mutta vain silloin, kun jompi kumpi vanhempi on sitoutunut lapsen hoitoon ja kehitykseen 100%, eikä lisätääksen vanhempien vapaa-aikaa ja hyvinvointia, jota nurmikon ajaminen ja kotitöiden tekeminen lapsen valveilla olosta on.
Jos ajattelee lapsen parasta ja hoitaa lapsensa hyvin, siinä ei päivällä alle 3v lapsen kanssa jää aikaa kotitöille ja nurmikon ajolle vaan päivät menevät lapsen kanssa.
Useimmiten lapsiperheet eivät vain oleile kotona, vaan päiviin sisältyy useampi tunti kerhoilua/ulkoilua matkoineen. Tietynikäisiä lapsia ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta, tai lopputuloksena voi olla tyhjennetty vaatekaappi tai ruumis lattialla. Kaikki lapset eivät myöskään nuku pitkiä päiväunia, omani lopettivat päiväunet 2,5-vuotiaina kokonaan. Kaikki vauvat eivät oleile tyytyväisenä lattialla/sitterissä, vaan vaativat koko ajan.
Ei kotona mielestäni ollut raskasta (edes vaikka yöt kovin katkonaisia neljä vuotta), mutta varsinainen "oma aika" kyllä oli kortilla.