Kotiäidit, mitä OIKEASTI teette päivän aikana kotona? Ei kait se koko päivä kulu siihen lapsen hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen?
Toki voi mennäkin jos on useampi lapsi ja paikat jatkuvasti hujan hajan.
Mutta onko se oikeasti kotiäideillä pelkkää lastenhoitoa ja kotitöiden tekemistä vai kerkeättekö tekemään ja puuhastelemaan muutakin sen aikana kun puoliso on töissä ja te lasten kanssa kotona?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?
Ihan samaa oon miettinyt! Sama pätee päiväkotien työntekijöihin, kun heillä ei ole niitä kotitöitäkään, vain lasten vahtimista – miksi he eivät tee verkko-opintoja työnsä ohessa?
Itse en ehkä uskaltaisi viedä lastani hoitoon päiväkotiin/perhepivähoitajalle, joka kuluttaa päivänsä johonkin muuhun kuin lasten vahtimiseen.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla on noin kymmenen lasta, usein jopa 20, ja perhepäivähoitajahan huolehtii myös mm kauppaostokset, ruoanlaitot ja kokkaukset...
Missähän päiväkodissa yhdellä hoitajalla on kymmenen-kaksikymmentä lasta vastuullaan? Enkä ole yhdenkään perhepäivähoitajan nähnyt käyneen kaupassa hoitolasten kanssa, satunnaisia pikkuostoksia lukuunottamatta.
Voivoi. Kaikissa. Ja laki sallii senkin että hetkellisesti se koko 30 lapsen ryhmä on yhden kontolla.
Perhepäivähoitajilla on ihan lupa käydä kaupassa hoitopäivän aikana. Meidän leikkipuistosta kaikki menivät kotiin ruokakaupan kautta.
Höpöhöpö, alle 3v ryhmässä voi olla maksimissaan 10 lasta ja yleisin on 8lasta.
Sen lisäksi päiväkodissa on avustavia työntekijöitä, työharjoittelijoita, siivoojia, kiinteishuolto, ruoka ja välipalat tulevat valmiina, siivous ja pyykit hoitavat muut jne.
Suomessa kotiäidit ovat alle 3v lapsen äitejä, suurin osa alle vuoden ikäisen.
Ihmettelen, mikä ihmeen tarve on syyllistää pienten lasten äitejä ja heidän tehtävänsä olisi tehdä kaikkea muuta, kuin hoitaa lasta, vaikka perhevapaat ovat siihen tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sen ajan saa kulumaan erittäin helposti. Ihan jo kodinhoitoon menee aikansa, saatikka ruoan laitto. Leivoin melkein joka päivä jotain, yleensä sämpylöitä mutta myös lanttukukkoja, karjalanpiirakoita, ruisleipää. Hoidettiin kasvimaata, kasvihuonetta, marjatarhaa. Pidettiin piha kunnossa ja rempattiin paikkoja, askarreltiin ja kyläteltiin. Kävin lasten kanssa perhekerhossa, kirjastossa, puistoissa, lenkillä, paikoissa ja tapahtumissa. Pidettiin säännöllistä rytmiä, aamulla eka ulkoilu 8.30 säällä kuin säällä kun herättiin aina aikaisin. Sain ajan kulumaan keittiössä, oli aikaa tehdä ihan kunnolla ruokaa. Laihduin muuten 25 kiloa tuona aikana.
Ihanaa aikaa vaikkakin raskasta välillä. Ei aina naurattanut kun 3 alle 5 vuotiasta pyöri jaloissa mutta niin vaan selvittiin niin virastoista kuin sienimetsästäkin.
Miehen ei tarvinnut kuin tulla illalla kotiin, aina oli siistiä, ruokaa yllin kyllin. Jääkaappi täynnä ruokaa, piha hoidettu, auto pesty ja huollettu, laskut maksettu ja ylipäätään kaikki tehty. Nyt olen töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Ei enää riitä aika moiseen ylläpitoon ja mieskin on päässyt hommiin. Ei ehditä edes yhdessä kaikkea, kyllä sitä on jälkeenpäin miettinyt miten sitä jaksoikin tuolloin. Ei sillä että tarkoituksella tein kaiken, sitä on vaan niin tehokas kun on pakko.
Kyllähän se työstä käy. Kun jatkoin töitä olin kuolla tylsyyteen ja siihen hitaaseen tahtiin, lomalta tuntui noiden vuosien jälkeen. Ja tuntuu edelleen.
Huh. Noniin tässä mallia kaikille, tässä on kunnon äidin mittari. Näin!
Sanoitkohan tuon kettuilevaan sävyyn?
Tuollaista elämäni tosiaan oli vielä 3 vuotta sitten. Olin siinä suhteessa onnekas että kaikki olivat hyväunisia jo vauvana eikä meillä sairasteltu oikeastaan koskaan. Olin ennen kotiäitiyttä yrittäjä ja aina töissä, ehkä siksi osasin nauttia ajasta ja tehdä niitä asioita joihin ei työssäkäyvänä ollut aikaa. Mies jatkoi yrittäjänä ja olin aina lasten kanssa yksin, siksi yritin parhaani että olisin läsnä ja puuhastelin lasten kanssa ihan kaikkea mahdollista. Välillä kun miettii tuota aikaa ei voi kun ihmetellä miten jaksoin ja ehdin. Nyt niitä sämpylöitäkään ei ole paistettu kuukausiin :D
Ja kun asutaan täällä maalla niin onhan nuo tekemiset aika normaaleja juttuja. Mutta ehkä myös siksi pidin perhekerhoja ja muita tapahtumia missä näkee lapsiperheitä tärkeänä meille.
Nyt jatkan miehen yrityksessä ja en hyvällä tahdollakaan pääse tuohon vauhtiin enää. Kotona on ote livennyt ja tuntuu hankalalle saada otetta että kaikki olisi aina edes melkein tip top.
Jokainen olkoot tyylillään kotiäiti. Mitäpä tuo muille kuuluu, jokaisen tilanne on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?
Ihan samaa oon miettinyt! Sama pätee päiväkotien työntekijöihin, kun heillä ei ole niitä kotitöitäkään, vain lasten vahtimista – miksi he eivät tee verkko-opintoja työnsä ohessa?
Itse en ehkä uskaltaisi viedä lastani hoitoon päiväkotiin/perhepivähoitajalle, joka kuluttaa päivänsä johonkin muuhun kuin lasten vahtimiseen.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla on noin kymmenen lasta, usein jopa 20, ja perhepäivähoitajahan huolehtii myös mm kauppaostokset, ruoanlaitot ja kokkaukset...
Missähän päiväkodissa yhdellä hoitajalla on kymmenen-kaksikymmentä lasta vastuullaan? Enkä ole yhdenkään perhepäivähoitajan nähnyt käyneen kaupassa hoitolasten kanssa, satunnaisia pikkuostoksia lukuunottamatta.
Voivoi. Kaikissa. Ja laki sallii senkin että hetkellisesti se koko 30 lapsen ryhmä on yhden kontolla.
Perhepäivähoitajilla on ihan lupa käydä kaupassa hoitopäivän aikana. Meidän leikkipuistosta kaikki menivät kotiin ruokakaupan kautta.
On varmasti lupa, mutta aika harva lähtee ostamaan viikon ruokaostoksia lähikaupasta neljän lapsen kanssa. En itsekään lähtisi omieni. Lisäksi oman lapsen pph kertoi aikoinaan, että eivät saa kuljettaa hoitolasta autossa.
Perhepäivähoitajalla on maksimissaan hoitalapsia saman verran kuin itselläni ja kyllä veikkaan että teen enemmän niitä kotitöitä lasteni kanssa, kuin hoitajat. Perhepäivähoitajan työ loppuu kun lapset haetaan, lisäksi moni heistä nukkuu lasten nukkariaikaan. Tämän olen ihan hoitajalta kuullut.
Minulla on kaksi alle kolmevuotiasta kotona. Jos niitä olisi kymmenen, ehtisin vain katsomaan perään ja pelastamaan suurimmilta kolhuilta. Kahdestakymmenestä tulisi jo ruumiita. On hieman eri asia katsoa eskarilaisten perään (hoitajalle myös osoitetaan vähemmän mieltä kuin omalle vanhemmalle), kuin kahdenkymmenen vaippaikäisen.
No väitinkö että ostaa ”viikon ruokaostokset”? En väittänyt.
Tuo hoitajapula on todellisuutta. Osa hoitajista on myös täysin epäpäteviä, lapsettomia sijaisia vieraassa työympäristössä.
Että siinä mielessä kitinä siitä, että kahden lapsen kotiäiti hetkellisesti esim laittaa ruokaa on aika kohtuuton
Kuka täällä on kitissyt ruoanlaitosta? Enemmänkin täällä tuntuu joitakin kyrsivän, kun kotiäidit panostavat lapsiinsa ja tekevät myös niitä kotitöitä, eivätkä jätä lapsia yksinään rakentelemaan palikoilla ja itse opiskele sillä aikaa.
Ja olen kyllä kiitollinen siitä, että saan tällä hetkellä olla kotona. Hoitoon ehtii sitten kun osaavat puhua ja kertoa esim. että miksi selässä on puremajäljet tai nyrkinkokoinen mustelma. Hoitotädeillä kun ei ole asiasta yleensä mitään hajua.
No esimerkiksi se kijroittaja jolle vastasin. Joka vaati perhevapaiden lopettamista, jos kerran kotiäidit tekee niiden aikana yhtään mitään muuta kuin vahtii lapsia.
Minua ei kyrsi mikään. Enkä kannata perhevapaiden lopettamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?
Ihan samaa oon miettinyt! Sama pätee päiväkotien työntekijöihin, kun heillä ei ole niitä kotitöitäkään, vain lasten vahtimista – miksi he eivät tee verkko-opintoja työnsä ohessa?
Itse en ehkä uskaltaisi viedä lastani hoitoon päiväkotiin/perhepivähoitajalle, joka kuluttaa päivänsä johonkin muuhun kuin lasten vahtimiseen.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla on noin kymmenen lasta, usein jopa 20, ja perhepäivähoitajahan huolehtii myös mm kauppaostokset, ruoanlaitot ja kokkaukset...
Missähän päiväkodissa yhdellä hoitajalla on kymmenen-kaksikymmentä lasta vastuullaan? Enkä ole yhdenkään perhepäivähoitajan nähnyt käyneen kaupassa hoitolasten kanssa, satunnaisia pikkuostoksia lukuunottamatta.
Voivoi. Kaikissa. Ja laki sallii senkin että hetkellisesti se koko 30 lapsen ryhmä on yhden kontolla.
Perhepäivähoitajilla on ihan lupa käydä kaupassa hoitopäivän aikana. Meidän leikkipuistosta kaikki menivät kotiin ruokakaupan kautta.
Höpöhöpö, alle 3v ryhmässä voi olla maksimissaan 10 lasta ja yleisin on 8lasta.
Sen lisäksi päiväkodissa on avustavia työntekijöitä, työharjoittelijoita, siivoojia, kiinteishuolto, ruoka ja välipalat tulevat valmiina, siivous ja pyykit hoitavat muut jne.
Suomessa kotiäidit ovat alle 3v lapsen äitejä, suurin osa alle vuoden ikäisen.
Ihmettelen, mikä ihmeen tarve on syyllistää pienten lasten äitejä ja heidän tehtävänsä olisi tehdä kaikkea muuta, kuin hoitaa lasta, vaikka perhevapaat ovat siihen tarkoitettu.
Tervetuloa tutustumaan pääkaunkiseudun päiväkoteihin.
Omalle esikoiselle hain paikkaa kun hän oli kaksi. Ryhmässä 27 lasta ja kaikki hoitajat väliaikaisia. Kolme. Eikä he olleet yhtä aikaa paikalla. Eikä siellä ollut mitään avustavaa henkilöstöä. Ns satelliittipäiväkoti vanhassa kaupassa.
Ja tää oli sitä aikaa kun täällä oli vähän lapsia ja elettiin nousukautta. Nykyään asiat on sitten huonosti.
Koti ja lapsi...mieskin, terveyttä tarpeeksi.
Mitä voi elämältä enempää toivoa?
Koko tämä ketjun aihe on absurdi. Miksi pitäisi löytää aikaa jollekin verkko-opiskelulle? Eikös sen kotihoidon idea ole juuri se että vanhemman on mahdollista tehdä lapsen kanssa muutakin kuin hoitaa, eli vaihtaa vaippaa ja antaa ruokaa. Jos on tarkoitus saada omaa aikaa johonkin muuhun niin sittenhän voi samantien laittaa sen lapsen päiväkotiin.
Oma lapseni on 1 v 8 kk ja kotona minun kanssasi. Ei ole mitään "omaa aikaa" puuhastella jotain omia. Lapsi ei leiki yksin enkä ihmettele. Miksi hänen pitäisikään? Max 5 min saattaa lajitella yksin legojaan ja sitten alkaa kiikuttaa niitä minulle. Sanonko että älä tuo niitä äidille, leikipä yksin nyt vaan? Tai kun hän tuo minulle kirjan, niin sanon että luepa yksin nyt vaan, äiti ei nyt halua lukea sun kanssa kirjaa? Miksi sitten pitäisin lastani kotona jos tarkoitus ei olisi olla läsnä?
Vierailija kirjoitti:
Koko tämä ketjun aihe on absurdi. Miksi pitäisi löytää aikaa jollekin verkko-opiskelulle? Eikös sen kotihoidon idea ole juuri se että vanhemman on mahdollista tehdä lapsen kanssa muutakin kuin hoitaa, eli vaihtaa vaippaa ja antaa ruokaa. Jos on tarkoitus saada omaa aikaa johonkin muuhun niin sittenhän voi samantien laittaa sen lapsen päiväkotiin.
Jep :D minä kävin kouluni ja hommasin vakityöpaikan ennen lasta juuri siksi, ettei tarvitse opiskella eikä tehdä osa-aikatöitä vaan voi keskittyä lapsiin kun ovat pieniä. Miksi ihmeessä aloittaisin nyt jotkut verkko-opinnot ja mistä aiheesta?!
Olin 6 vuotta kotiäitinä. Meillä on 3 lasta, kuopuksen syntyessä keskimmäinen oli 1,5 v ja vanhin 2,5.
Päivittäin käytiin puistossa, tehtiin ruokaa, siivottiin, pyykättiin. Lasten ollessa ihan pieniä lauloin/luettiin, kun olivat isompia piirreltiin ja askarreltiin paljon. Osallistuin myös pitkään lasten leikkeihin aktiivisesti.
Viikoittain käytiin muskarissa, leivottiin, käytiin uimahallissa, kirjastossa ja lähellä asuvan isomummon luona kylässä. Kiersin myös viikoittain lasten kanssa paikkakuntamme kirpparit, ja ruokaostokset tein myös pääasiassa lasten kanssa. Parina päivänä viikosta meillä oli ystäviäni käymässä lastensa kanssa, tai ystävieni lapset minulla hoidossa omieni lisäksi.
Tähän kun mietitään aamuhässäkät, 3x pukeminen, 3 x riisuminen, siirtymien tapahtuminen paikasta paikkaan ainoastaan jalan, päikkärit, ruokailut, 3xiltapesut ja 3x nukkumatouhut niin ei jäänyt montaa tyhjää hetkeä päivään miettiä
Miksi tehdä lapsia, jos lasten kanssa ei halua viettää aikaa? Äitiysloma pitäisi opiskella ja touhuilla kaikenlaista ja niin pian kuin mahdollista viedä lapsi päiväkotiin muiden hoidettavaksi ja työpäivän jälkeen ei sitten enää tarvitsekaan olla lapsen kanssa kuin pari tuntia. Senkin ajan voi kuluttaa vaikka salilla, jotta kukaan ei vain pääse arvostelemaan laiskaksi.
6.30 herätys
7.00 lapset herää
7.30-8 aamupalan valmistelu ja aamupala
8-8.45 aamupalan jälkien korjaus, lounaan valmistelu
9-9.30 koiran lenkitys
9.30-11.30 ulkoilu tai kerho
11.30-12.30 lounas ja jälkien siivous
12.30-14 päiväunet (oma aika)
14.15 välipala
14.30-15.30 ulkoilu/koiran lenkitys
15.30-16.30 päivällisen valmistelu ja päivällinen/jos ruoka valmista teen pyykit
Siinä minun päivä. Kolme lasta.
Minä opiskelin, loin uran ja ahkeroin luottamustoimissa ennen lasta. Hyvä kielitaitokin oli. En kauheesti nähnyt järkeä verkko-opiskella lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?
Ihan samaa oon miettinyt! Sama pätee päiväkotien työntekijöihin, kun heillä ei ole niitä kotitöitäkään, vain lasten vahtimista – miksi he eivät tee verkko-opintoja työnsä ohessa?
Itse en ehkä uskaltaisi viedä lastani hoitoon päiväkotiin/perhepivähoitajalle, joka kuluttaa päivänsä johonkin muuhun kuin lasten vahtimiseen.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla on noin kymmenen lasta, usein jopa 20, ja perhepäivähoitajahan huolehtii myös mm kauppaostokset, ruoanlaitot ja kokkaukset...
Missähän päiväkodissa yhdellä hoitajalla on kymmenen-kaksikymmentä lasta vastuullaan? Enkä ole yhdenkään perhepäivähoitajan nähnyt käyneen kaupassa hoitolasten kanssa, satunnaisia pikkuostoksia lukuunottamatta.
Voivoi. Kaikissa. Ja laki sallii senkin että hetkellisesti se koko 30 lapsen ryhmä on yhden kontolla.
Perhepäivähoitajilla on ihan lupa käydä kaupassa hoitopäivän aikana. Meidän leikkipuistosta kaikki menivät kotiin ruokakaupan kautta.
On varmasti lupa, mutta aika harva lähtee ostamaan viikon ruokaostoksia lähikaupasta neljän lapsen kanssa. En itsekään lähtisi omieni. Lisäksi oman lapsen pph kertoi aikoinaan, että eivät saa kuljettaa hoitolasta autossa.
Perhepäivähoitajalla on maksimissaan hoitalapsia saman verran kuin itselläni ja kyllä veikkaan että teen enemmän niitä kotitöitä lasteni kanssa, kuin hoitajat. Perhepäivähoitajan työ loppuu kun lapset haetaan, lisäksi moni heistä nukkuu lasten nukkariaikaan. Tämän olen ihan hoitajalta kuullut.
Minulla on kaksi alle kolmevuotiasta kotona. Jos niitä olisi kymmenen, ehtisin vain katsomaan perään ja pelastamaan suurimmilta kolhuilta. Kahdestakymmenestä tulisi jo ruumiita. On hieman eri asia katsoa eskarilaisten perään (hoitajalle myös osoitetaan vähemmän mieltä kuin omalle vanhemmalle), kuin kahdenkymmenen vaippaikäisen.
No väitinkö että ostaa ”viikon ruokaostokset”? En väittänyt.
Tuo hoitajapula on todellisuutta. Osa hoitajista on myös täysin epäpäteviä, lapsettomia sijaisia vieraassa työympäristössä.
Että siinä mielessä kitinä siitä, että kahden lapsen kotiäiti hetkellisesti esim laittaa ruokaa on aika kohtuuton
Kuka täällä on kitissyt ruoanlaitosta? Enemmänkin täällä tuntuu joitakin kyrsivän, kun kotiäidit panostavat lapsiinsa ja tekevät myös niitä kotitöitä, eivätkä jätä lapsia yksinään rakentelemaan palikoilla ja itse opiskele sillä aikaa.
Ja olen kyllä kiitollinen siitä, että saan tällä hetkellä olla kotona. Hoitoon ehtii sitten kun osaavat puhua ja kertoa esim. että miksi selässä on puremajäljet tai nyrkinkokoinen mustelma. Hoitotädeillä kun ei ole asiasta yleensä mitään hajua.
No esimerkiksi se kijroittaja jolle vastasin. Joka vaati perhevapaiden lopettamista, jos kerran kotiäidit tekee niiden aikana yhtään mitään muuta kuin vahtii lapsia.
Minua ei kyrsi mikään. Enkä kannata perhevapaiden lopettamista.
Kyllähän tämä antaa selvän viestin poliittisille päättäjille. Ja Suomi on harvoja maita, missä on näin pitkät perhevapaat, jotka tuo haasteita elinkeinoelämälle ja heikentää kilpailukykyä.
Minusta perhevapaat ovat ok. lapsen 2-3v asti, jos se käytetään lapsen hoivaa, turvaan ja hyvinvointiin.
Mutta en ymmärrä sitä, kun jotkut kuvittelevat sillä lisäävän vanhempien vapaa-aikaa ja hyvinvointia, joka on tietenkin pois lapsen hyvinvoinnista, kun päivät käytetään kotitöihin ja muuhun puuhasteluun, jotka yleensä vanhemmat tekevät yhdessä ja illalla, jolloin lapsi nukkuu tai ei tarvitse niin paljon huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Eikö siinä voi jotain verkko-opintoja suorittaa samalla, avointa yliopistoa tms.?
Ihan samaa oon miettinyt! Sama pätee päiväkotien työntekijöihin, kun heillä ei ole niitä kotitöitäkään, vain lasten vahtimista – miksi he eivät tee verkko-opintoja työnsä ohessa?
Itse en ehkä uskaltaisi viedä lastani hoitoon päiväkotiin/perhepivähoitajalle, joka kuluttaa päivänsä johonkin muuhun kuin lasten vahtimiseen.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla on noin kymmenen lasta, usein jopa 20, ja perhepäivähoitajahan huolehtii myös mm kauppaostokset, ruoanlaitot ja kokkaukset...
Missähän päiväkodissa yhdellä hoitajalla on kymmenen-kaksikymmentä lasta vastuullaan? Enkä ole yhdenkään perhepäivähoitajan nähnyt käyneen kaupassa hoitolasten kanssa, satunnaisia pikkuostoksia lukuunottamatta.
Voivoi. Kaikissa. Ja laki sallii senkin että hetkellisesti se koko 30 lapsen ryhmä on yhden kontolla.
Perhepäivähoitajilla on ihan lupa käydä kaupassa hoitopäivän aikana. Meidän leikkipuistosta kaikki menivät kotiin ruokakaupan kautta.
On varmasti lupa, mutta aika harva lähtee ostamaan viikon ruokaostoksia lähikaupasta neljän lapsen kanssa. En itsekään lähtisi omieni. Lisäksi oman lapsen pph kertoi aikoinaan, että eivät saa kuljettaa hoitolasta autossa.
Perhepäivähoitajalla on maksimissaan hoitalapsia saman verran kuin itselläni ja kyllä veikkaan että teen enemmän niitä kotitöitä lasteni kanssa, kuin hoitajat. Perhepäivähoitajan työ loppuu kun lapset haetaan, lisäksi moni heistä nukkuu lasten nukkariaikaan. Tämän olen ihan hoitajalta kuullut.
Minulla on kaksi alle kolmevuotiasta kotona. Jos niitä olisi kymmenen, ehtisin vain katsomaan perään ja pelastamaan suurimmilta kolhuilta. Kahdestakymmenestä tulisi jo ruumiita. On hieman eri asia katsoa eskarilaisten perään (hoitajalle myös osoitetaan vähemmän mieltä kuin omalle vanhemmalle), kuin kahdenkymmenen vaippaikäisen.
No väitinkö että ostaa ”viikon ruokaostokset”? En väittänyt.
Tuo hoitajapula on todellisuutta. Osa hoitajista on myös täysin epäpäteviä, lapsettomia sijaisia vieraassa työympäristössä.
Että siinä mielessä kitinä siitä, että kahden lapsen kotiäiti hetkellisesti esim laittaa ruokaa on aika kohtuuton
Kuka täällä on kitissyt ruoanlaitosta? Enemmänkin täällä tuntuu joitakin kyrsivän, kun kotiäidit panostavat lapsiinsa ja tekevät myös niitä kotitöitä, eivätkä jätä lapsia yksinään rakentelemaan palikoilla ja itse opiskele sillä aikaa.
Ja olen kyllä kiitollinen siitä, että saan tällä hetkellä olla kotona. Hoitoon ehtii sitten kun osaavat puhua ja kertoa esim. että miksi selässä on puremajäljet tai nyrkinkokoinen mustelma. Hoitotädeillä kun ei ole asiasta yleensä mitään hajua.
No esimerkiksi se kijroittaja jolle vastasin. Joka vaati perhevapaiden lopettamista, jos kerran kotiäidit tekee niiden aikana yhtään mitään muuta kuin vahtii lapsia.
Minua ei kyrsi mikään. Enkä kannata perhevapaiden lopettamista.
Kyllähän tämä antaa selvän viestin poliittisille päättäjille. Ja Suomi on harvoja maita, missä on näin pitkät perhevapaat, jotka tuo haasteita elinkeinoelämälle ja heikentää kilpailukykyä.
Minusta perhevapaat ovat ok. lapsen 2-3v asti, jos se käytetään lapsen hoivaa, turvaan ja hyvinvointiin.
Mutta en ymmärrä sitä, kun jotkut kuvittelevat sillä lisäävän vanhempien vapaa-aikaa ja hyvinvointia, joka on tietenkin pois lapsen hyvinvoinnista, kun päivät käytetään kotitöihin ja muuhun puuhasteluun, jotka yleensä vanhemmat tekevät yhdessä ja illalla, jolloin lapsi nukkuu tai ei tarvitse niin paljon huomiota.
Provohan sinä olet mutta vastataan nyt silti. Lapselle on vain hyväksi että pääsee osalliseksi normaalia arkea. Hän kasvaa kieroon jos viettää varhaislapsuutensa äitipalvelijan tuijotettavana. Tulee ns pikkukeisari.
Siivoan, teen ruokaa, leivon, pesen pyykkiä (sitä riittää:)), ulkoilen, leikin ja luen lasten kanssa. Vanhempi lapsi saa osallistua oman tahtonsa mukaan siivoamiseen ja ruuanlaittoon.
Käydään yhdessä kaupoilla ja toreilla. Pääosin olen sen "työajan" vain lasten kanssa ja niiden käytettävissä.
Vaikea keskittyä täysillä esimerkiksi opintoihin kun 100% varmuutta omasta ajasta päivän aikana ei ole. Ja saatanpa joskus ottaa pienet päiväunet lasten nukkuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ex-koti-isänä: Luin/opiskelin, urheilin, nukuin, katselin leffoja, kuuntelin musaa jne. Tietysti peruskotityöt, mutta ei mitään raatamista tai neuroottisen pikkutarkkaa puunaamista. Hyvin jää aikaa.
Tämä. En tajua miten menee koko päivä? Tietysti pienen kanssa, mutta esim koululaisen??
Vierailija kirjoitti:
Snadia syrjintää olen ollut huomaavinani tietyissä paikoissa.
En aktiivisesti hakeudu Äitien seuraan, heillä tuntuu jostain syystä olevan krooninen vihasyndrooma. En ota kantaa asiaan.
Olin 2 vuotta koti-isänä ja huomasin saman. Olin vähän yllättynytkin, koska juhlapuheissa koti-isyyttä niin kovasti ihastellaan. Oikeasti on tosi pienessä vähemmistössä (jos siis "vain" isyyslomalla olleet jätetään laskuista) ja aika lailla ulkopuolella "kuvioista". Jäi sellainen vaikutelma, että koti-isyyttä on kohteliasta hämmästellen ihastella, vaikka oikeasti takaraivossa monilla jyskyttää se "miksiköhän toi ei ole töissä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Snadia syrjintää olen ollut huomaavinani tietyissä paikoissa.
En aktiivisesti hakeudu Äitien seuraan, heillä tuntuu jostain syystä olevan krooninen vihasyndrooma. En ota kantaa asiaan.
Olin 2 vuotta koti-isänä ja huomasin saman. Olin vähän yllättynytkin, koska juhlapuheissa koti-isyyttä niin kovasti ihastellaan. Oikeasti on tosi pienessä vähemmistössä (jos siis "vain" isyyslomalla olleet jätetään laskuista) ja aika lailla ulkopuolella "kuvioista". Jäi sellainen vaikutelma, että koti-isyyttä on kohteliasta hämmästellen ihastella, vaikka oikeasti takaraivossa monilla jyskyttää se "miksiköhän toi ei ole töissä"?
Eiköhän se ollut ihan vaan itse isistä. Henkilöinä. Se että vältellään.
4 lapsen kanssa ei ollut vapaa-ajan ongelmia, kyllä päivässä tuntui tunnit loppuvan kesken. Nyt nautin vapaa ajasta kun lapset jo isoja.
Minulle jätettiin 15 lasten ryhmä yksin hoidettavaksi, olin pelkkä harjoittelija, en edes opiskellut alaa. Että kyllä niitä jätetään, olin vasta 18-v, joten repikää siitä.