Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen pyörätuolissa oleva nuori tyttö ja inhoan elämääni
aloittaja
08.09.2018 |
Pahoittelen jo aluksi, jos teksti on epäselvää - kirjoitin tämän tunnekuohussa.
Taustaa: Synnyin keskosena rv. 26 ja sen seurauksena sain CP-vamman, joka on minulla niin paha, että joudun olemaan pyörätuolissa (spastinen tetraplegia). Käyn lukion viimeistä vuotta ja minulla on jonkin verran kavereita, joista yksikään ei ole pyörätuolissa. Täytän pian 18 vuotta.
Lyhyt tiivistelmä: Koen, että elämäni ei ole elämisen arvoista kipujen takia sekä koen olevani taakka sekä läheisilleni että yhteiskunnalle.
1. Spastisuus eli liiallinen lihasjännitys haittaa elämää. Tarvitsen apua vessaan ja sänkyyn siirtymisessä, jalkani eivät siis kanna ollenkaan. Saan syötyä ja juotua sekä kirjoitettua tietokoneella, mutta peseytymisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa yms. tarvitsen apua. En saa kelattua itse, koska käteni ovat niin jäykät, etteivät taivu. Tämä lihasjännitys aiheuttaa myös kovia kipuja, johon ei kipulääkkeistä ole apua. Sängyssä saan sentään käännyttyä itse. Spastisuuteen tarkoitetut lääkkeet eivät ole toimineet minulla. Kipuja on aikalailla päivittäin, ja tarvitsen apua miltei kaikessa arkipäivän fyysisissä asioissa.
2. Nyt täysi-ikäistyessä kaikki kaverini ovat saaneet ajokortit ja lähtevät ex tempore baariin/matkalle yms, niin minua ei kutsuta mukaan. Tai että onhan se hankalaa pyörätuolin kanssa lähteä minnekään ex tempore, mutta silti se tuntuu pahalta, kun muut ns. elävät vapaudessa ja minä olen tavallaan oman kehoni vanki. Heillä ei ole oikein aikaa minulle enää ja olen paljon itsekseni.
3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
4. Joka aamu, kun herään odotan iltaa, että pääsen takaisin nukkumaan. En saa iloa oikeastaan enää mistään. Tuntuu, että jos kuolisin pois kaikilla olisi helpompaa, koska koen olevani maanvaiva, kun minua pitää auttaa todella paljon. Edes kirjoittaminen tai lukeminen eivät enää tee onnelliseksi.
Tuntuu, ettei 18 vuotta täyttävän elämä kuulu olla tällaista ja tuntuu, että menetän vammani takia paljonkin asioita, joita haluaisin kokea. Ei tämä ole sellaista elämää, jota haluaisin elää. Olen yrittänyt puhua tunteistani kavereille ja läheisille, mutta he vain sanovat, että olisit kiitollinen, ettei sulla ole syöpää tms tai olisit kiitollinen, että pystyt syömään ja puhumaan kunnolla. Koetan olla positiivinen ja kiitollinen, mutta nyt tuntuu vain, että en osaa nähdä itselläni tulevaisuutta esim. millainen olen 10 vuoden päästä. En pysty olemaan kiitollinen, haluaisin vain niin kovasti olla normaali. Olen kohdannut myös ennakkoluuloja, jotka ovat satuttaneet ja jättäneet jälkensä.
Saa kysellä lisää, jos jotain tulee mieleen, ja jos joku luki tämän kokonaan, niin olen kiitollinen. Tuntuu vain, etten jaksa enää tätä paskakehoa tai -elämää.
Kommentit (424)
Heippa!
Ajattelin kirjoittaa nyt kuulumisiani tähän, kun en ole vielä(kään) saanut blogia aikaiseksi.
Kirjoitukset menivät ihan ok, en halua kysyä alustavia, sillä haluan odottaa oikeisiin tuloksiin asti, jotta en pety/innostu turhaan.
Sähkäri on tullut ja olen ollut sillä koulussa ja totutellut siihen. (Osaan hallita sitä mielestäni hyvin, koska olen pelannut pleikkaria, jonka Joystick vastaa sähkärin ohjainta.
Tulisiko teillä mitään kysymyksiä mieleen? Voisin vastata niihin aikani kuluksi. :) -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on kädetön ja jalaton. Hän opiskeli dippa inssiksi. On alansa töissä. Nai mukavan normaalin miehen. Perusti perheen. Asenne ratkaisee. Kuten meillä "terveilläkin". Onnea ja tavoitteita sinullekin elämääsi!
Dippa inssinä pärjää kädetön ja aivoton.
lue se kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei epäselvää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Aika hullua ettei ne osaa täysiin vastata kysymykseen. Ehkäpä se kertoo siitä että asiat on totuttu hoitamaan sit ku nähdään sisäänpäässeet. Käytännössä opet varmasti auttaa pääsemään läpi kun huomaavat että opiskelija on fiksu vaikka oliskin erityistarpeita. Mutta hienoa jos sulla on monia vaihtoehtoja :) toivon myös että sun käsille löytyy hoitokeinoja jotka lievittää spastisuutta vielä.
Siis virallisia suosituksia ei ole vielä olemassa, mutta käytännössä lääkiksestä ei voi valmistua, jos ei pysty suorittamaan käytännön työskentelyä aivan kuin UEF:n vastauksessa todettiin.
Ei siinä kyllä ihan noin todettu. Käytännössä siis keksitään vaihtoehtoisia tapoja harjoitteluun koska ihmisiä ne opetkin on eikä robotteja. Ei kukaan halua nostaa fiksun ihmisen tietä pystyyn. Lisäks epäilisin koulun olevan jotenki juridisesti vastuussa jos etukäteen ei ole ilmoitettu opiskeluvaatimuksia - joita ei syrjinnän vuoksi tulla ilmoittamaankaan. Etenkin kun lääkärin on mahdollista löytää vaihtoehtoisia urapolkuja niin kyllä sinne ammattikuntaan cp-vamman kanssa oleviakin sekaan sopii.
Olen lääkäri ja vastaan nyt oman kokemukseni pohjalta. Lääkistä ei ole mahdollista suorittaa, jos olet pyörätuolissa ja kätesi eivät toimi kunnolla.
Lainaus UEF:n vastauksesta: "Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta."
Toinen lainaus: "Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään."
Lääkisopiskelija tekee harjoitteluja sairaaloissa. Ilman näitä ei voi valmistua. Tutkinota ei voida muuttaa ja helpotuksia voidaan järjestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Aika selvästi se todetaan Yliopiston vastauksessa.
Haartmanin sairaalassa (Hki) on lääkärinä cp-vammainen. Aika tunnettu, hänen veljensä on elokuvaohjaaja. Ja heidän äiti on avautunut tyttärensä elämästä mm Eeva-lehdessä. En ole varma kuitenkaan onko opiskellut Suomessa. Voi olla opiskellut Ruotsissa.
Vierailija kirjoitti:
oletko se kakkuleipoja joka on ollut seiskassakin?
En ole, en osaa leipoa ollenkaan, äitini hoitaa sen puolen :D -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lue se kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei epäselvää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Aika hullua ettei ne osaa täysiin vastata kysymykseen. Ehkäpä se kertoo siitä että asiat on totuttu hoitamaan sit ku nähdään sisäänpäässeet. Käytännössä opet varmasti auttaa pääsemään läpi kun huomaavat että opiskelija on fiksu vaikka oliskin erityistarpeita. Mutta hienoa jos sulla on monia vaihtoehtoja :) toivon myös että sun käsille löytyy hoitokeinoja jotka lievittää spastisuutta vielä.
Siis virallisia suosituksia ei ole vielä olemassa, mutta käytännössä lääkiksestä ei voi valmistua, jos ei pysty suorittamaan käytännön työskentelyä aivan kuin UEF:n vastauksessa todettiin.
Ei siinä kyllä ihan noin todettu. Käytännössä siis keksitään vaihtoehtoisia tapoja harjoitteluun koska ihmisiä ne opetkin on eikä robotteja. Ei kukaan halua nostaa fiksun ihmisen tietä pystyyn. Lisäks epäilisin koulun olevan jotenki juridisesti vastuussa jos etukäteen ei ole ilmoitettu opiskeluvaatimuksia - joita ei syrjinnän vuoksi tulla ilmoittamaankaan. Etenkin kun lääkärin on mahdollista löytää vaihtoehtoisia urapolkuja niin kyllä sinne ammattikuntaan cp-vamman kanssa oleviakin sekaan sopii.
Olen lääkäri ja vastaan nyt oman kokemukseni pohjalta. Lääkistä ei ole mahdollista suorittaa, jos olet pyörätuolissa ja kätesi eivät toimi kunnolla.
Lainaus UEF:n vastauksesta: "Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta."
Toinen lainaus: "Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään."
Lääkisopiskelija tekee harjoitteluja sairaaloissa. Ilman näitä ei voi valmistua. Tutkinota ei voida muuttaa ja helpotuksia voidaan järjestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Aika selvästi se todetaan Yliopiston vastauksessa.
Haartmanin sairaalassa (Hki) on lääkärinä cp-vammainen. Aika tunnettu, hänen veljensä on elokuvaohjaaja. Ja heidän äiti on avautunut tyttärensä elämästä mm Eeva-lehdessä. En ole varma kuitenkaan onko opiskellut Suomessa. Voi olla opiskellut Ruotsissa.
Tarkoitat varmaan Victoria Websteriä? Hänellä on mielestäni vain lievä cp-vamma, kävelee ilman apuvälineitä ja pystyy ilm. käsiäkin käyttämään niin hyvin, että pystyy toimimaan lääkärin työssä. Muistaakseni hän opiskeli Ruotsissa.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/laakari_victoria_we…
-AP
En osaa täysin samaistua ongelmaasi mutta jollain tapaa osaan ymmärtää sillä itsekin koem elämän olevan välillä täyttä #%#$%. Mutta itseäni auttaa uskoo Herraan Jeesukseen. Usko, että Herra olisi sinullekin apu. Herra käski raskautettuja ja taakoitettuja tulemaan luokseen. Tämä elämä kestää joka tapauksessa vain jonkin aikaa. Täällä emme ole saaneet samanarvoisia lähtökohtia elämiseen. Mutta tämän elämän jälkeen alkaa iankaikkisuus jossa kaikki saavat sen minkä ansaitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on lievä CP-vamma, jolla ei ole käytännön vaikutusta työhön. Tästä henkilöstä on kirjoitettu aiemmin tällä palstalla. Hänellä toimii kädet ja jalat ja vammaa ei ulkopuolinen edes huomaa.
CP-vammapotilaat ovat yksilöllisiä, on lieviä ja erittäin vakavia muotoja. AP:n tapauksessa kädet eivät toimi kunnolla ja hän on pyörätuolissa.
Ois tosi mukava, jos AP pystyisi tähän, mutta noilla esitiedoilla, jotka hän on antanut, ei ole mahdollisuutta suorittaa lääkärin tutkintoa saatika tysöskennellä lääkärinä.
Ainaontoivoa kirjoitti:
En osaa täysin samaistua ongelmaasi mutta jollain tapaa osaan ymmärtää sillä itsekin koem elämän olevan välillä täyttä #%#$%. Mutta itseäni auttaa uskoo Herraan Jeesukseen. Usko, että Herra olisi sinullekin apu. Herra käski raskautettuja ja taakoitettuja tulemaan luokseen. Tämä elämä kestää joka tapauksessa vain jonkin aikaa. Täällä emme ole saaneet samanarvoisia lähtökohtia elämiseen. Mutta tämän elämän jälkeen alkaa iankaikkisuus jossa kaikki saavat sen minkä ansaitsevat.
Kiitos viestistäsi. Itse en Jumalaan usko, enkä siihen, että kaikella tällä olisi joku tarkoitus. Minulla nyt sattui olemaan paska tuuri. Uskon, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, joten tämä luultavasti ainoa elämä on syytä elää, eikä odottaa paratiisia, koska en ainakaan itse usko kuolemanjälkeiseen elämään tai paratiisiin. Toisaalta olisi varmaan helpompaa, jos uskoisin johonkin tai löytäisin tarkoituksen tälle kaikelle, siten vamma olisi ehkäpä helpompi hyväksyä.
Olen nyt käynyt kerran puhumassa olostani psykologilla: aluksi se oli vaikeaa, sillä ilmaisen tunteitani paremmin, mutta koen, että oloni on hieman helpottunut. Muutenkin on mennyt ihan kivasti ja kipuja ei ole ollut paljoa. Kyllä minä koen, että tästä vielä noustaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt oikeasti skarpatkaa kirjoitti:
Kyseessä on lievä CP-vamma, jolla ei ole käytännön vaikutusta työhön. Tästä henkilöstä on kirjoitettu aiemmin tällä palstalla. Hänellä toimii kädet ja jalat ja vammaa ei ulkopuolinen edes huomaa.
CP-vammapotilaat ovat yksilöllisiä, on lieviä ja erittäin vakavia muotoja. AP:n tapauksessa kädet eivät toimi kunnolla ja hän on pyörätuolissa.
Ois tosi mukava, jos AP pystyisi tähän, mutta noilla esitiedoilla, jotka hän on antanut, ei ole mahdollisuutta suorittaa lääkärin tutkintoa saatika tysöskennellä lääkärinä.
En enää surkuttele asiaa itsekään ja olen päättänyt hakea opiskelemaan psykologiaa. Turhapa sitä, mihin ei itse mille voi mitään, on murehtia. Saisin murehtia koko loppuelämäni, jos miettisin, ettei minusta tule lääkäriä. Niillä korteilla pelataan, mitkä on saatu!
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla sinusta ap ja onnea & menestystä tulevaisuuteesi!!
Kiitos paljon ja hyvää loppuvuotta kaikille!!
Tähän väliin haluaisin kysyä, että mikä on esteettömin yliopisto, jossa voi opiskella psykologiaa? Haluaisin mennä opiskelemaan sitä mahd. esteettömään paikkaan tietenkin, mutta nettisivuilta ei löydy tietoa oikein selkeästi.
-AP
Moikka AP, juuri tänään aamulenkillä mietin mitä sinulle kuuluu?
Millaisella mielellä lähdet tähän niljaiseen loppuvuoteen? Ainakin yliopistokysymyksestä päätellen olet edelleen eteenpäin menossa. Toivottavasti syksysi on mennyt hyvin ja aloitusviestiäsi positiivisemmissa merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto-opiskeluista suurimman osan pystyy nykyään suorittamaan etänä, joten esteettömyys ei varmasti ihan valtava kynnyskysymys ole. Kannattaa varmasti lähestyä eri yliopistoja ja kysyä heidän esteettömyydestään tarkemmin.
Hienoa että sulta löytyy määrätietoisuutta kaikesta huolimatta. Kuulostat selviytyjältä. Minusta ei ikinä ollut opiskelemaan kunnolliselle alalle vaikka lukion kävinkin, ja ystäviä on nolla. En voi kuvitellakaan elämääsi kipujen ja rajoitteiden kanssa, mutta ottaa päähän puolestasi tuollaiset kehotukset että pitäisi nähdä tilanteessasi positiiviset asiat. Ymmärrän nuo fiiliksesi että jossain kohtaa huomaa helpommaksi vain hymyillä ja olla puhumatta todellisista ajatuksista. Itsellä olisi kova tarve puhua jonkun kanssa isästäni joka kuoli viime vuonna masennuksen seurauksena, mutta mitä sanoa ihmiselle joka kertoo olon kyllä helpottavan ajan kanssa? En mä kaipaa mitään pintapuolisia "kyllä se siitä" juttuja. Suru varmasti muuttaa muotoaan yms., mutta entä se tunne siitä että jään yksin kun olen muutenkin yksinäinen? Mies minulla siis on, mutta hänkin kiusaantuu aiheesta puhumisesta. Hitto en mä tiedä mitä sä hyödyit mun tarinoinnista, mutta lähetän nyt kun tuli kirjoitettua :D Tuli kuitenkin kova myötätunto sua kohtaan. n28
Vierailija kirjoitti:
Moikka AP, juuri tänään aamulenkillä mietin mitä sinulle kuuluu?
Millaisella mielellä lähdet tähän niljaiseen loppuvuoteen? Ainakin yliopistokysymyksestä päätellen olet edelleen eteenpäin menossa. Toivottavasti syksysi on mennyt hyvin ja aloitusviestiäsi positiivisemmissa merkeissä.
Ihan hyvää kuuluu! Minulle ollaan nyt asentamassa baclofen-pumppua. Olin pari viikkoa sitten kokeilussa ja hyvin meni! Oli ihanaa, kun kivut helpottivat niin paljon ja oleminen sekä nukkuminen on paljon helpompaa. Minulle asennetaan pumppu ennen kevään kirjoituksia, joten saan sen nopealla aikataululla. Olen niin innostunut tästä, koska oloni oli pumpun kanssa niin paljon helpompi ja tuntuu, että nyt minulla on taas voimia jaksaa selviytyä tulevista päivistä.
Pumppu on siis lääkintälaite, joka laitetaan alavatsaan, yleensä kyljen lähelle. Pumpusta lähtee katetri selkäytimeen, jota pitkin kulkee baclofen-lääkettä. Baclofen on spastisuuteen tarkoitettu lääke. Pumpun avulla saadaan estettyä aivo-verieste, jolloin lääke tuottaa paremman vastineen kuin suun kautta otettavana. Pumppu laitetaan siis leikkauksen avulla ja sen kesto on patterien kestosta riippuen 5-7 vuotta (joissain tapauksissa yli kymmenen.)
%2Cwntuossa video kaikille, joita kiinnostaa enemmän pumppu ja toiminta! (2.14 alkaa pumpun esittely)
Tulen kertomaan lisää kuulumisia huomenna, lähden nyt suihkuun ja nukkumaan!
Hyvää yötä <3
-AP
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto-opiskeluista suurimman osan pystyy nykyään suorittamaan etänä, joten esteettömyys ei varmasti ihan valtava kynnyskysymys ole. Kannattaa varmasti lähestyä eri yliopistoja ja kysyä heidän esteettömyydestään tarkemmin.
Kiitos neuvoista!
Pitää ottaa selvää aika piankin, varsinkin, miten pääsykoejärjestelyt tulevat toteutumaan, koska niihinhän on vain puoli vuotta aikaa!
.AP
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että sulta löytyy määrätietoisuutta kaikesta huolimatta. Kuulostat selviytyjältä. Minusta ei ikinä ollut opiskelemaan kunnolliselle alalle vaikka lukion kävinkin, ja ystäviä on nolla. En voi kuvitellakaan elämääsi kipujen ja rajoitteiden kanssa, mutta ottaa päähän puolestasi tuollaiset kehotukset että pitäisi nähdä tilanteessasi positiiviset asiat. Ymmärrän nuo fiiliksesi että jossain kohtaa huomaa helpommaksi vain hymyillä ja olla puhumatta todellisista ajatuksista. Itsellä olisi kova tarve puhua jonkun kanssa isästäni joka kuoli viime vuonna masennuksen seurauksena, mutta mitä sanoa ihmiselle joka kertoo olon kyllä helpottavan ajan kanssa? En mä kaipaa mitään pintapuolisia "kyllä se siitä" juttuja. Suru varmasti muuttaa muotoaan yms., mutta entä se tunne siitä että jään yksin kun olen muutenkin yksinäinen? Mies minulla siis on, mutta hänkin kiusaantuu aiheesta puhumisesta. Hitto en mä tiedä mitä sä hyödyit mun tarinoinnista, mutta lähetän nyt kun tuli kirjoitettua :D Tuli kuitenkin kova myötätunto sua kohtaan. n28
Otan osaa suruusi! Toivottavasti meidän molempien suunta on tästä ylöspäin. Mukavaa loppuvuotta sinulle <3
-ap
Tutustu esimerkiksi Pentti Murron kirjoittamaan kirjaan "KEKKOSLAPSI - HAPPIKAAPISTA PUHUJAPÖNTTÖÖN" ja käytä vahvuuksiasi elämässäsi etenemiseen. Älä vertaa muihin, vaan löydä oma tiesi.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos ihanista sanoista! <3 Joka päivä on eteenpäin! -AP