Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen pyörätuolissa oleva nuori tyttö ja inhoan elämääni
aloittaja
08.09.2018 |
Pahoittelen jo aluksi, jos teksti on epäselvää - kirjoitin tämän tunnekuohussa.
Taustaa: Synnyin keskosena rv. 26 ja sen seurauksena sain CP-vamman, joka on minulla niin paha, että joudun olemaan pyörätuolissa (spastinen tetraplegia). Käyn lukion viimeistä vuotta ja minulla on jonkin verran kavereita, joista yksikään ei ole pyörätuolissa. Täytän pian 18 vuotta.
Lyhyt tiivistelmä: Koen, että elämäni ei ole elämisen arvoista kipujen takia sekä koen olevani taakka sekä läheisilleni että yhteiskunnalle.
1. Spastisuus eli liiallinen lihasjännitys haittaa elämää. Tarvitsen apua vessaan ja sänkyyn siirtymisessä, jalkani eivät siis kanna ollenkaan. Saan syötyä ja juotua sekä kirjoitettua tietokoneella, mutta peseytymisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa yms. tarvitsen apua. En saa kelattua itse, koska käteni ovat niin jäykät, etteivät taivu. Tämä lihasjännitys aiheuttaa myös kovia kipuja, johon ei kipulääkkeistä ole apua. Sängyssä saan sentään käännyttyä itse. Spastisuuteen tarkoitetut lääkkeet eivät ole toimineet minulla. Kipuja on aikalailla päivittäin, ja tarvitsen apua miltei kaikessa arkipäivän fyysisissä asioissa.
2. Nyt täysi-ikäistyessä kaikki kaverini ovat saaneet ajokortit ja lähtevät ex tempore baariin/matkalle yms, niin minua ei kutsuta mukaan. Tai että onhan se hankalaa pyörätuolin kanssa lähteä minnekään ex tempore, mutta silti se tuntuu pahalta, kun muut ns. elävät vapaudessa ja minä olen tavallaan oman kehoni vanki. Heillä ei ole oikein aikaa minulle enää ja olen paljon itsekseni.
3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
4. Joka aamu, kun herään odotan iltaa, että pääsen takaisin nukkumaan. En saa iloa oikeastaan enää mistään. Tuntuu, että jos kuolisin pois kaikilla olisi helpompaa, koska koen olevani maanvaiva, kun minua pitää auttaa todella paljon. Edes kirjoittaminen tai lukeminen eivät enää tee onnelliseksi.
Tuntuu, ettei 18 vuotta täyttävän elämä kuulu olla tällaista ja tuntuu, että menetän vammani takia paljonkin asioita, joita haluaisin kokea. Ei tämä ole sellaista elämää, jota haluaisin elää. Olen yrittänyt puhua tunteistani kavereille ja läheisille, mutta he vain sanovat, että olisit kiitollinen, ettei sulla ole syöpää tms tai olisit kiitollinen, että pystyt syömään ja puhumaan kunnolla. Koetan olla positiivinen ja kiitollinen, mutta nyt tuntuu vain, että en osaa nähdä itselläni tulevaisuutta esim. millainen olen 10 vuoden päästä. En pysty olemaan kiitollinen, haluaisin vain niin kovasti olla normaali. Olen kohdannut myös ennakkoluuloja, jotka ovat satuttaneet ja jättäneet jälkensä.
Saa kysellä lisää, jos jotain tulee mieleen, ja jos joku luki tämän kokonaan, niin olen kiitollinen. Tuntuu vain, etten jaksa enää tätä paskakehoa tai -elämää.
Kommentit (424)
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Aika hullua ettei ne osaa täysiin vastata kysymykseen. Ehkäpä se kertoo siitä että asiat on totuttu hoitamaan sit ku nähdään sisäänpäässeet. Käytännössä opet varmasti auttaa pääsemään läpi kun huomaavat että opiskelija on fiksu vaikka oliskin erityistarpeita. Mutta hienoa jos sulla on monia vaihtoehtoja :) toivon myös että sun käsille löytyy hoitokeinoja jotka lievittää spastisuutta vielä.
Teknologian kehitys on niin huimaa että kuka tietää jos 15 vuoden päästä pyörätuolin käyttäjille on kehitetty robottijalat joilla juoksee kovempaa kuin terveet
Vierailija kirjoitti:
Teknologian kehitys on niin huimaa että kuka tietää jos 15 vuoden päästä pyörätuolin käyttäjille on kehitetty robottijalat joilla juoksee kovempaa kuin terveet
Haha, joo. :)
Itse asiassa olen kuullutkin, että n. 20-30 vuoden päästä spastisuus voitaisiin kokonaan parantaa käyttämällä laboratoriossa kasvatettuja kantasoluja, jotka ovat totipotentteja, eli pystyvät erikoistumaan miksi tahansa soluiksi. Koska aivojen vaurioalueella (siellä missä vamma on) on kuollutta solukkoa, niin jollain tekniikalla, näitä totipotentteja soluja saataisiin siis "istutettua" vaurioalueelle ja nämä uudet solut pystyisivät siis parantamaan spastisuuden jollain tavalla.
Selitinpä epäselkeästi, mutta en muista juttua tarkkaan, sillä siitä on niin pitkä aika, kun kyseisen jutun kuulin, mutta toivotaan, että tiede menee eteenpäin tässäkin asiassa!
Lisäksi olen myös fyssariltani kuullut, että nykyään keskoset, jotka ovat syntyneet samoilla raskausviikoilla kuin minä, pystytään hoitamaan, niin, ettei mitään vammaa tulekaan. Eli periiaatteessa, jos minäkin olisin syntynyt 2010-luvulla, minut olisi saatu hoidettua ihan terveeksi lapseksi.
-AP
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Aika hullua ettei ne osaa täysiin vastata kysymykseen. Ehkäpä se kertoo siitä että asiat on totuttu hoitamaan sit ku nähdään sisäänpäässeet. Käytännössä opet varmasti auttaa pääsemään läpi kun huomaavat että opiskelija on fiksu vaikka oliskin erityistarpeita. Mutta hienoa jos sulla on monia vaihtoehtoja :) toivon myös että sun käsille löytyy hoitokeinoja jotka lievittää spastisuutta vielä.
Jep, toivotaan niin!
Olisi kyllä kiva jo ennen kuin edes aloitan koko lääkispänttäysrumban kuulla, että onko minulla toivoa alan suhteen vai ei. Ei kauheasti huvittaisi tuhlata aikaa eikä rahaa "turhaan"; jos en kuitenkaan pysty lääkiksessä rajoitteideni takia opiskelemaan, saati valmistumaan.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt iski muuten hirveä paniikki, kun en tiedä olisiko minun järkevämpää pyrkiä opiskelemaan psykologiaa vai biolääketiedettä. Listaan alas muutamia pointteja:
-Haluan, että myös työllistyn opiskelemalleni alalle, eli millainen työllisyysnäkymä biolääketieteellä on?
-Myös ihmisten parissa toimiminen kiinnostaa ja myös ehkä konkreettinen auttaminen
-Haluaisin toisaalta myös olla mukana biolääketieteessä, koska se voisi auttaa sairauksien parantamisessa yms. Haluan, että voin saavuttaa elämässäni jotain merkittävää, ehkä siksi, että se kompensoisi tätä hyödyttömyyden tunnetta.
-Haluaisin tutkia myös mielenterveysongelmia ja löytää niihin yhä entistä tehokkaampia parannuskeinoja, (esim. skitsofrenia) sillä koen työn mielenterveyden takia erittäin tärkeäksi, sillä psyykkinen terveys vaikuttaa kaikkeen.
-Haluan työssä ennen kaikkea auttaa ihmisiä, sillä koen sellaisen työn erittäin merkityksekkääksi.
Osaako kukaan sanoa tähän mitään tai kommentoida esim. biolääketieteen työllisyystilannetta tai sitä, miten psykologina pääsisi tutkimaan mielenterveysasioita tarkemminkin?
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun jokaista viestiä en lukenut, mutta toistasataa kuitenkin :)
Vaikutat oikeasti hyvin fiksulta ja mukavalta nuorelta naiselta. Olisin iloinen jos minulla olisi kunnia tuntea sinut ja olla ystäväsi.
Sinä tuot tähän maailmaan hyvää.Mies
Oi kiitos paljon ihanasta kommentista<3!
Olisipa keino, miten saisin yhteyden kaikkiin ihaniin ihmisiin täällä, niin että voisin henkilökohtaisesti heitä kiittää! -AP
Itse hyväksyisin sut välittömästi somekaveriksi mutta ei se oikein onnistu kun ei nimeä kannata tuoda netissä julki...
Sama miesNiin ja varsinkin, kun täälläkin liikkuu kaikenmoista sakkia, niin ei siitä tiedä mitä paskaa alkaisi ovista ja ikkunoista satamaan.
Pääsen tällä viikolla juttelemaan opon kanssa lääkisaiheesta ja sain psykologiajan lokakuulle. UEF:stä ei ole kuulunut vielä mitään... Ehkä heillä on kiireitä.
Onko joillain kysymyksiä vammaisuudesta yms. voisin vastata!
-AP
Niin liikkuu. Oikeassa olet. Harmillista. Olisit taatusti mielenkiintoinen ystävä ja ihminen.
Mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt iski muuten hirveä paniikki, kun en tiedä olisiko minun järkevämpää pyrkiä opiskelemaan psykologiaa vai biolääketiedettä. Listaan alas muutamia pointteja:
-Haluan, että myös työllistyn opiskelemalleni alalle, eli millainen työllisyysnäkymä biolääketieteellä on?
-Myös ihmisten parissa toimiminen kiinnostaa ja myös ehkä konkreettinen auttaminen
-Haluaisin toisaalta myös olla mukana biolääketieteessä, koska se voisi auttaa sairauksien parantamisessa yms. Haluan, että voin saavuttaa elämässäni jotain merkittävää, ehkä siksi, että se kompensoisi tätä hyödyttömyyden tunnetta.
-Haluaisin tutkia myös mielenterveysongelmia ja löytää niihin yhä entistä tehokkaampia parannuskeinoja, (esim. skitsofrenia) sillä koen työn mielenterveyden takia erittäin tärkeäksi, sillä psyykkinen terveys vaikuttaa kaikkeen.
-Haluan työssä ennen kaikkea auttaa ihmisiä, sillä koen sellaisen työn erittäin merkityksekkääksi.
Osaako kukaan sanoa tähän mitään tai kommentoida esim. biolääketieteen työllisyystilannetta tai sitä, miten psykologina pääsisi tutkimaan mielenterveysasioita tarkemminkin?
-AP
Biolääkiksestä joutuu moni lähtemään ulkomaille yrityksiin / väitöskirjaa tekemään. Lopuista pieni osa työllistyy yrityksiin Suomessa ja osa jää yliopistolle väikkäri- ja apuraharumbaan vuosiksi ja lopulta tutkijaksi apurahoja anomaan. Lisäksi biolääkiksessä paljon labratyöskentelyä, eli paljon pikkutarkkaa tekemistä käsillä.
Psykasta en osaa sanoa mitään, mutta voisin näin lonkalta heittää sen olevan sopivampi sulle näin terveydentilanteen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Aika hullua ettei ne osaa täysiin vastata kysymykseen. Ehkäpä se kertoo siitä että asiat on totuttu hoitamaan sit ku nähdään sisäänpäässeet. Käytännössä opet varmasti auttaa pääsemään läpi kun huomaavat että opiskelija on fiksu vaikka oliskin erityistarpeita. Mutta hienoa jos sulla on monia vaihtoehtoja :) toivon myös että sun käsille löytyy hoitokeinoja jotka lievittää spastisuutta vielä.
Siis virallisia suosituksia ei ole vielä olemassa, mutta käytännössä lääkiksestä ei voi valmistua, jos ei pysty suorittamaan käytännön työskentelyä aivan kuin UEF:n vastauksessa todettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologeille on ainakin tällä hetkellä hyvin töitä. Kirjoitustesi perusteella soveltuisit alalle hyvin! Otathan huomioon, että psykologian suuntauksia painotetaan eri tavoin esim. Helsingissä (jossa psyka kuuluu lääketieteelliseen tiedekuntaan) kuin vaikkapa Tampereella, joka painottaa psykometriikkaa ja jossa psyka kuuluu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Psykologiassa on niin paljon erikoistumisalueita, että varmasti löydät omasi! Tsemppiä, olet hieno tyyppi!
T. Sivusta seurannut.
Moi Ap, kiva kun olet vielä linjoilla, sun kuulumisia on kiva kuulla! Pysyhän jatkossakin täällä ainakin siihen asti, että saat blogin pystyyn. Vink vink 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei epäselvää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Aika hullua ettei ne osaa täysiin vastata kysymykseen. Ehkäpä se kertoo siitä että asiat on totuttu hoitamaan sit ku nähdään sisäänpäässeet. Käytännössä opet varmasti auttaa pääsemään läpi kun huomaavat että opiskelija on fiksu vaikka oliskin erityistarpeita. Mutta hienoa jos sulla on monia vaihtoehtoja :) toivon myös että sun käsille löytyy hoitokeinoja jotka lievittää spastisuutta vielä.
Siis virallisia suosituksia ei ole vielä olemassa, mutta käytännössä lääkiksestä ei voi valmistua, jos ei pysty suorittamaan käytännön työskentelyä aivan kuin UEF:n vastauksessa todettiin.
Ei siinä kyllä ihan noin todettu. Käytännössä siis keksitään vaihtoehtoisia tapoja harjoitteluun koska ihmisiä ne opetkin on eikä robotteja. Ei kukaan halua nostaa fiksun ihmisen tietä pystyyn. Lisäks epäilisin koulun olevan jotenki juridisesti vastuussa jos etukäteen ei ole ilmoitettu opiskeluvaatimuksia - joita ei syrjinnän vuoksi tulla ilmoittamaankaan. Etenkin kun lääkärin on mahdollista löytää vaihtoehtoisia urapolkuja niin kyllä sinne ammattikuntaan cp-vamman kanssa oleviakin sekaan sopii.
Ap jos sulla tulee opiskeluissa tilanne ettet pystyis suorittamaan jotain ni heti yhteyttä invalidiliittoon tai vastaavaan etujenajajajärjestöön! Eiköhän järjesty sitten. Ei sun lukiokaan kuntotesteihin ja liikan tunnin luisteluun oo kaatunut. Joten rohkeesti eteenpäin ja ongelmista läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei epäselvää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa nyt UEF:ltä on vastattu!
"Kiitos yhteydenotostasi. Valitettavasti en pysty suoraan antamaan sinulle lääketieteen koulutuksen terveydentilavaatimuksia, sillä kyseiset ohjeet ovat vasta valtakunnallisesti valmisteilla yhdessä muiden ns. SORA-alojen yliopistotasoisten opintojen vaatimusten kanssa. Jos ohjeet olisivat jo valmiit niin asia olisi hiukan selvempi. Oletus on, että saisimme ne käyttöömme kevättalvella 2019.
Haluan kuitenkin kiinnittää huomiotasi siihen, että hakijalla oleva vamma/sairaus/haitta voi haitata opiskelua lääketieteen koulutusohjelmassa ja olla esteenä joidenkin opintojen suorittamiselle, ellei sen aiheuttamia esteitä voida kohtuullisin toimin poistaa. Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta. Esimerkiksi tietokonetta ei voi opinnoissa läheskään aina käyttää korvaamaan ja auttamaan käsin tehtävää työtä, aina ei edes tenteissä.
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto antaa valmiudet nimenomaan lääkärin tehtäviin ja itsenäiseen lääkärintoimen harjoittamiseen sekä valmiuden jatkokoulutukseen. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneet voivat lääkärin tehtävien lisäksi toimia opetus- ja tutkimustehtävissä sekä erilaisissa lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa hallinnollisissa tehtävissä. Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään. EU-direktiivien ja kansallisten asetusten mukaisesti koulutus pitää sisällään kaiken sen, joka antaa kaikki nuo edellä kuvatut perusvalmiudet.
Kunhan alakohtaiset terveydentilavaatimukset / -ohjeet valmistuvat niin olemme varmasti hiukan viisaampia asiassa. Kuitenkin, suosittelisin sinua miettimään sellaista koulutusta, joka on nimenomaan suunnattu sopivasti tutkijan uraa ajatellen. Olisiko esim. biolääketieteen koulutus sellainen vaihtoehto? Toki sielläkin on paljon laboratoriotyötä, mutta aivan toisenlaiset mahdollisuudet etsiä vaihtoehtoisia suoritustapoja."
Ajattelin tämän viestin myötä suuntauta sittenkin biolääketieteisiin tai psykologiaan, sillä oikeastaan jo nyt aavistan, ettei lääkärikoulutus varmaankaan tule onnistumaan. Ei tämä minua edes sinänsä harmita, koska luin että biolääketieteissä voi tehdä tutkijana paljon enemmän kuin lääketieteessä. Tosin myös psykologia vetää puoleensa, niin pitää sitäkin vaihtoehtoa miettiä. (Jostain syystä tuo vaihtoehto-sana tuli kursivoituna.) -AP
Aika hullua ettei ne osaa täysiin vastata kysymykseen. Ehkäpä se kertoo siitä että asiat on totuttu hoitamaan sit ku nähdään sisäänpäässeet. Käytännössä opet varmasti auttaa pääsemään läpi kun huomaavat että opiskelija on fiksu vaikka oliskin erityistarpeita. Mutta hienoa jos sulla on monia vaihtoehtoja :) toivon myös että sun käsille löytyy hoitokeinoja jotka lievittää spastisuutta vielä.
Siis virallisia suosituksia ei ole vielä olemassa, mutta käytännössä lääkiksestä ei voi valmistua, jos ei pysty suorittamaan käytännön työskentelyä aivan kuin UEF:n vastauksessa todettiin.
Ei siinä kyllä ihan noin todettu. Käytännössä siis keksitään vaihtoehtoisia tapoja harjoitteluun koska ihmisiä ne opetkin on eikä robotteja. Ei kukaan halua nostaa fiksun ihmisen tietä pystyyn. Lisäks epäilisin koulun olevan jotenki juridisesti vastuussa jos etukäteen ei ole ilmoitettu opiskeluvaatimuksia - joita ei syrjinnän vuoksi tulla ilmoittamaankaan. Etenkin kun lääkärin on mahdollista löytää vaihtoehtoisia urapolkuja niin kyllä sinne ammattikuntaan cp-vamman kanssa oleviakin sekaan sopii.
Olen lääkäri ja vastaan nyt oman kokemukseni pohjalta. Lääkistä ei ole mahdollista suorittaa, jos olet pyörätuolissa ja kätesi eivät toimi kunnolla.
Lainaus UEF:n vastauksesta: "Tiedekunta pyrkii tarjoamaan erityisjärjestelyjä niitä tarvitseville myös opintojen aikana. Kaikkia opintoja ja niihin liittyviä olosuhteita ei kuitenkaan ole mahdollista lainkaan mukauttaa, tai mukautukset eivät ole kohtuullisin toimin mahdollisia. Tenttien, opetuksen ja siihen liittyvän potilastyön luonne vaatii runsaasti käsityötä. Potilastyö sairaaloissa kaikilla eri tavoilla on keskeinen osa lääkärikoulutusta."
Toinen lainaus: "Perustutkintokoulutuksen aikana emme kuitenkaan voi, emmekä saa, räätälöidä LL-tutkintoa niin, että se tähtäisi vain tutkijan tai hallintovirkamiehen tehtävään."
Lääkisopiskelija tekee harjoitteluja sairaaloissa. Ilman näitä ei voi valmistua. Tutkinota ei voida muuttaa ja helpotuksia voidaan järjestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Aika selvästi se todetaan Yliopiston vastauksessa.
Heippa!
Kiitos kaikille vastauksista taas kerran!
Keskustelin tästä lääkisasiasta eilen illalla myös fyssarini kanssa. Hän sanoi myös sen, että hienomotoriikkaa tuskin saataisiin riittävälle tasolle lääkistä ajatellen. Kiireellisissä ja stressaavissa tilanteissa tonus nousee ja tätä kautta myös käsien käyttö vaikeutuu, kun käsistä tulee niin spastiset. Lääkärin pitää pystyä toimimaan nopeasti, (esim. elvyttämään, intuboimaan, ompelemaan haavoja, pistelemään yms.) että minun nopeus ei koskaan yltäisi näissä käsintehtävissä hommissa edes siedettävälle tasolle, tuskin edes pystyisin intuboimaan. Eli ymmärrän sen, ettei minua kannatta kouluttaa, jos en pysty tekemään yleislääkärin töitä käytännössä, koska silloinhan minut koulutettaisiin ihan turhaan. Ei riitä, että osaisin teoriat täydellisesti, koska en kuitenkaan pysty suorittamaan käytännön asioita. Olin ajatellut myös sitä vaihtoehtoa, että erikoistuisin psykiatriksi, mutta se, että pääsee erikoistumaan vaatii vähintään yhden vuoden työskentelyä yleislääkärinä, joka ei minulta onnistu. Olen nyt siis kuopannut nämä lääkishaaveet ja suunnannut katseeni muualle.
Mietin biolääketiedettä, mutta tosiaan se pikkutarkka näpertely rupesi mietittymään, koska näpertely ei tule onnistumaan. Ulkomailla asuminen ei minua haittaisi, haluaisin itseasiassa aikuisiällä asua ulkomailla ja käydä yliopistovaihdossa, mutta tosiaan se töiden riittämättömyys alkoi huolestuttamaan. En halua kouluttautua työttömäksi kuitenkaan.
Eli siis psykologi on se uravaihtoehto, jota ehkä rupean tavoittelemaan, koska sitä työtä voisin tehdä täyspainoisesti, ja siinäkin voi konkreettisesti auttaa sekä tehdä tutkimustyötä. Lisäksi työ on ihmisläheistä, joka on minulle ainakin iso plussa. Ehkä psykologinakin voisin saavuttaa jotain merkityksellistä!
-AP
Olen tutkinut eri vaihtoehtoja, joihin psykologi voi erikoistua ja minusta neuropsykologia tai kliininen mielenterveyspsykogia kuulostaisi hyvin mielenkiintoiselta :) Luin, että tuo kliininen psykologia on lähellä psykiatriaa, niin sekin on hyvä asia! Ehkäpä lähden tavoittelemaan opiskelupaikkaa Helsingistä, jossa tuota ilm. painotetaan!
Saa toki kertoa kokemuksia kliinisen psykologian opiskelusta sekä tuosta neuropsykologiasta, jos löytyy. Kuulisin mielelläni niistä sekä ihan yleisesti psykologian opiskelusta! -AP
Elät haastavaa elämää ja haastavassa iässä, mutta älä luovuta. Olet selkeästi hyvin järkevä ja älykäskin ihminen. Yritä arvostaa sitä mitä sinulla on vaikkei se aina helppoa olisikaan. Keksit kyllä keinot selviytyä ja nauttia elämästäsi ja tehdä asioita joita haluat.Jokaisessa meissä on uskomattoman paljon enemmän voimavaroja kuin itse uskomme. Jonain päivänä ehkä sen huomaat vaikka nyt ei tunnu siltä. Muista, ettet ole sen enempää taakka muille kuin me muutkaan ihmiset ja meillä kaikilla muillakin on omat taakkamme kannettavana vaikkei ne aina päällepäin näkyisikään.
juttusi ovat itsetuhoisen masentuneen juttuja
hae apua ongelmiisi, ja lääkitse nuppisi kuntoon ihan ensimäisenä
t. marika
Vierailija kirjoitti:
juttusi ovat itsetuhoisen masentuneen juttuja
hae apua ongelmiisi, ja lääkitse nuppisi kuntoon ihan ensimäisenä
t. marika
Minulla on psykologiaika lokakuussa. En mielestäni ole niin masentunut, että tarvitsisin lääkkeitä.
-AP
Alue: Aihe vapaa
Niin ja varsinkin, kun täälläkin liikkuu kaikenmoista sakkia, niin ei siitä tiedä mitä paskaa alkaisi ovista ja ikkunoista satamaan.
Pääsen tällä viikolla juttelemaan opon kanssa lääkisaiheesta ja sain psykologiajan lokakuulle. UEF:stä ei ole kuulunut vielä mitään... Ehkä heillä on kiireitä.
Onko joillain kysymyksiä vammaisuudesta yms. voisin vastata!
-AP