Olen pyörätuolissa oleva nuori tyttö ja inhoan elämääni
Pahoittelen jo aluksi, jos teksti on epäselvää - kirjoitin tämän tunnekuohussa.
Taustaa: Synnyin keskosena rv. 26 ja sen seurauksena sain CP-vamman, joka on minulla niin paha, että joudun olemaan pyörätuolissa (spastinen tetraplegia). Käyn lukion viimeistä vuotta ja minulla on jonkin verran kavereita, joista yksikään ei ole pyörätuolissa. Täytän pian 18 vuotta.
Lyhyt tiivistelmä: Koen, että elämäni ei ole elämisen arvoista kipujen takia sekä koen olevani taakka sekä läheisilleni että yhteiskunnalle.
1. Spastisuus eli liiallinen lihasjännitys haittaa elämää. Tarvitsen apua vessaan ja sänkyyn siirtymisessä, jalkani eivät siis kanna ollenkaan. Saan syötyä ja juotua sekä kirjoitettua tietokoneella, mutta peseytymisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa yms. tarvitsen apua. En saa kelattua itse, koska käteni ovat niin jäykät, etteivät taivu. Tämä lihasjännitys aiheuttaa myös kovia kipuja, johon ei kipulääkkeistä ole apua. Sängyssä saan sentään käännyttyä itse. Spastisuuteen tarkoitetut lääkkeet eivät ole toimineet minulla. Kipuja on aikalailla päivittäin, ja tarvitsen apua miltei kaikessa arkipäivän fyysisissä asioissa.
2. Nyt täysi-ikäistyessä kaikki kaverini ovat saaneet ajokortit ja lähtevät ex tempore baariin/matkalle yms, niin minua ei kutsuta mukaan. Tai että onhan se hankalaa pyörätuolin kanssa lähteä minnekään ex tempore, mutta silti se tuntuu pahalta, kun muut ns. elävät vapaudessa ja minä olen tavallaan oman kehoni vanki. Heillä ei ole oikein aikaa minulle enää ja olen paljon itsekseni.
3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
4. Joka aamu, kun herään odotan iltaa, että pääsen takaisin nukkumaan. En saa iloa oikeastaan enää mistään. Tuntuu, että jos kuolisin pois kaikilla olisi helpompaa, koska koen olevani maanvaiva, kun minua pitää auttaa todella paljon. Edes kirjoittaminen tai lukeminen eivät enää tee onnelliseksi.
Tuntuu, ettei 18 vuotta täyttävän elämä kuulu olla tällaista ja tuntuu, että menetän vammani takia paljonkin asioita, joita haluaisin kokea. Ei tämä ole sellaista elämää, jota haluaisin elää. Olen yrittänyt puhua tunteistani kavereille ja läheisille, mutta he vain sanovat, että olisit kiitollinen, ettei sulla ole syöpää tms tai olisit kiitollinen, että pystyt syömään ja puhumaan kunnolla. Koetan olla positiivinen ja kiitollinen, mutta nyt tuntuu vain, että en osaa nähdä itselläni tulevaisuutta esim. millainen olen 10 vuoden päästä. En pysty olemaan kiitollinen, haluaisin vain niin kovasti olla normaali. Olen kohdannut myös ennakkoluuloja, jotka ovat satuttaneet ja jättäneet jälkensä.
Saa kysellä lisää, jos jotain tulee mieleen, ja jos joku luki tämän kokonaan, niin olen kiitollinen. Tuntuu vain, etten jaksa enää tätä paskakehoa tai -elämää.
Kommentit (424)
Yksi mahtavimmista, fiksuimmista ja sydämellisimmistä ihmisistä joita olen tavannut on ainakin ennen Aspa-säätiöllä työskennellyt M.Ilonen. Googleta. Ehkä hänen tarinansa voi toimia positiivisena inspiraationa tulevaisuutta ajatellen 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap seurustellut koskaan?
En vakavasti, yläkoulussa oli jotain "säätöä", muttei sen enempää. Ajattelen, että se johtuu siitä, kun minun on vaikea mennä yksin kaupungille tutustumaan mielenkiintoisiin tyyppeihin, ja jos joku on seurana, niin ei ehkä ole sellaista rauhaa, mikä muuten on, jos yrittää tutustua uuteen ihmiseen seurustelumielessä. -AP
Vaikutat herttaiselta, fiksulta ja empaattiselta. Varmasti auttaisi jos olisi kumppani! Rohkeasti deittailemaan. Oletko jo jollain sivustolla?
En ole, olen jotenkin kammonnut nettideittisivustoja. Voisihan sitä koettaa, mutta pelottaa, jos ihmiset näkevät vain sen vamman, eivätkä minua. En myöskään ole mikään hemaisevin tyyppi, näytän nätiltä meikin kanssa, mutta minun on vaikea meikata itse itseäni, ehkä joskus, kun saan elämäni muuten reilaan!
Anna aikaa. Isot muutokset sinulla käsillä, koko elämä ratkaistavana. Ja jos nyt päättäisit valita lääkiksen, etkä ensipyrkimällä päääsisi, pyri ihmeessä jonkin Väylän (avoin korkeakoulu tms.) kautta lukemaan unelmaasi tukevia aineita. Kuka tietää, jostakin lääketiedettä sivuavasta alasta saattaa löytyä se oma polku.
Itselleni oli yliopisto ystäväpiireineen niin persoonaani (äitiongelmaa jne kotona asuessa minua väärin määrittäviä asioita) muuttava asia, että jos olisin ennen sitä tehnyt kumppanivalinnan, olisin varmaan valinnut pieleen, kun en edes itseäni tuntenut. Muistan kun yksi tiukasti parisuhteessa oleva kaveri ei voinut jäädä kanssamme edes kahville, kun mies päivysti kotona että onko 10 minsaa luennon päättymisestä kotona. Parhaimmat ihmiset löytyivät minulle samoista jutuista kiinnostuneista.
Mitä tulee seurusteluun ja kumppaniasiaan, tiedän myös ikäisesi, tilanteessasi (pyörätuoli ja cp-vamma) olevan tytön, joka törmäsi tulevaan mieheensä terveydenhuollon kontakteissa. Mies on "tavallinen". Ovat naimisissa olleet jo vuosia.
Jokaisella on onneksi oma tarinansa. Toivon sinulle parasta!
terveisin lääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätkää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja
</p>
<p>3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
</p>
<p>[/quote kirjoitti:Tutkijan ura varmasti olisi kiinnostava, mutta jokaisen lääkärin tulee tehdä 9 kk terveyskeskustyötä, pystyisitkö siihen?
Ja sinäkö olet satavarma, ettei siihen voitaisi tehdä poikkeusta, tai järjestää senverran isoon terveyskeskukseen, että fyysistä tutkimista vaativat hommat voi tehdä joku muu? Aloittajan on syytä opetella hylkäämään väärä häveliäisyys ja kysyttävä esim. tiedekunnasta, onko odotettavissa ongelmia ja keneltä pitää kysyä muutosta, jos ei aiemmin ole jouduttu ratkaisuja miettimään?
Ja jos ei löydy yhteistyökykyistä porukkaa edes pienellä pommituksella, sitten kysytään toisesta kaupungista. Tai maasta. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos joku vastaa virkatyönä jotain tympeää tai kaavamaista. Totta kai monien ihmisten lähtökohta-asenne on no can do, ja ällisteleminen, koska luovuutta ei löydy. Mutta nimenomaan haastavista lähtökohdista on hyvä opetella luovimaan näiden tyyppien ohi.
Nyt ei olla Hollywood -leffassa vaan oikeassa elämässä. Realiteetit on mitä on, ei ne muutu vaikka tahdonvoimaa olisi koko kylälle jakaa. Avainasia on tiettyjen asioiden hyväksyminen. Lääkis ei tule onnistumaan sen käytännönläheisyyden takia. Samoin kaikki biologiaan liittyvät tutkimusalat ovat vaikeita niiden käytännön harjoitteluiden takia. Ei yhtä voida päästää helpomalla vain vamman takia, se olisi väärin muita kohtaan ja tuskin ap kaipaa helpotuksia säälistä.
Oon eri kuin kelle vadtasit mutta kyllä opintosuunnitelmia räätälöidään!
Itse tuplamaisterina ja 2 eri yliopistosta kokemusta omaavana sanon että opettajien tehtävä on auttaa kaikki läpi. Siitä ne koulut saa rahaa. Joten ne todellakin tukee ja auttaa kaikkia. Ei siellä mitää robotteja olla. Kyllä ne keinot aina keksitään. Ap ei todellakaan tuu olemaan ensimmäinen pyörätuolinkäyttäjä yliopistossa.
Jos olet noin koulutettu, niin tulisi sinun ymmärtää, että valitettavasti tietyissä koulutuksissa ei anneta armoa, lääkis yksi niistä. Miksi kouluttaa lääkäri, jolla olisi puutteelliset taidot? Lääkärin työ on muutakin kuin kirjojen lukua, kädentaidot ovat suuressa osassa siinä.
Ja en missään vaiheessa sanonut, että ap olisi ensimmäinen pyörätuolissa oleva, turhaa olkiukkojen rakentelua taas. Fiksuna ihmisenä ap varmasti pärjäisi muissa tiedekunnissa, jossa opiskelu olisi ns. kirjojen pänttäystä.
Oon itse juurikin sellaiselta "kovalta alalta missä ei anneta armoa" ja meillä oli yksi erityistarpeinen opiskelija joka oli fiksu. Proffat olivat aina superkannustavia ja räätälöivät vaikka meidän alalla on vaikea sanoa mihin voi työllistyä mutta proffat ajatteli että jokainen löytää oman paikkansa. Ei oo keltään pois että lahjakas saa paperit ulos.
Ps. Yliopisto saa rahaa valmistuneista eli kun opiskelija on kerran päässyt sisään niin on yliopiston etu että valmistuu ja siinä tuetaan kaikin voimin.
Lääkäripula kun on niin uskon että ap voisi milloin vaan vaikka muuttaa pikkupaikkakunnalle ja ne antaa hoitsun avustajaksi joka tekee tutkimukset. Lääkäreitä ei nimittäin kaikkialle saada millään niin sekin auttaa että sopeutetaan lääkärin tarpeisiin. Noinhan se menee usein muutenki että hoitajat tutkii ja lääkäri naputtelee koneelle.
Vierailija kirjoitti:
ei monikaan poika halua seurustella pyörätuolilaisen kanssa.
Mutta naimiisiin halusi tutun perheen tyttären kanssa yksi. Näin sitten tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
ei monikaan poika halua seurustella pyörätuolilaisen kanssa.
Tiedostan tämän, mutta en anna sen kuitenkaan lannistaa. -AP
rautalangasta väännetty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" ap:n fyysinen kunto ei ole riittävä lääkäriksi, koska hän ei kykene liikkumaan itsenäisesti. "
Etkö lukenut että hän saa sähkärin=sähköpyörätuoli? Sen liikuttamiseen ei tarvita käsiä vaan se liikkuu hyvin pienelläkin päänliikkeellä. Pyörätuoli on käyttäjänsä jalat. Sitäpaitsi ap aikoo tutkijaksi ei hän aikonutkaan jäädä lääkäriksi. Jos se sinua huolettaa. :)
Ap:n kädet ovat hänen oman kuvauksensa mukaan siinä kunnossa, että potilaan tutkiminen ja tarvittavien hoitotoimenpiteiden suorittaminen ei onnistu. Lääkäriksi ei voi valmistua ilman käytännön harjoitteluja. Tämä on fakta. Sellaista linjaa ei ole olemassa, jossa opiskellaan lääkäriksi ilman käytännön harjoittelua ja siirrytään suoraan tutkijaksi.
Aivan, pitää kuitenkin ottaa yhteyttä ja selvitellä asiaa! :)
Onko tää trolli? Ap sanoi yläkoulu. Kukaan hänen ikäisensä ei käsittääkseni käytä tuota termiä, vaan ihan yläasteena puhutaan.
jonsnow kirjoitti:
Ihan ensiksi, en usko että kenenkään läheisesi elämä olisi helpompaa jos kuolisit pois. Toki kukaan ei voi sinun kipuihisi samaistua tai siihen miltä sinusta tuntuu olla jatkuvan avun tarpeessa päivittäin.
Kohta 2. oletko kertonut kavereillesi, että haluaisit tulla mukaan? Ehkä he ajattelevat ettet pysty joten eivät kiusaa sinua kutsulla? Opiskelu voisi olla hyvä tapa saada elämälle tarkoitus, kannattaa tosin keskustella tästä etukäteen realistisesti jonkun kanssa joka tuntee rajoitteesi. Olet vielä kuitenkin aika nuori eikä itselläkään vielä tuossa iässä ollut mitään suuntaa elämässä. Kouluun menin vasta 25-vuotiaana ja nyt yli 30-vuotiaana olen ruvennut vielä jatko-opiskelemaan.
Olen puhunut tästä, joo, mutta kavereideni autojen peräkonttiin harvoin mahtuu pyörätuoli, joten se on aika hankalaa, varsinkin kun kaverini liikkuvat pääsääntöisesti autoilla. -AP
Tarpeeksi pahasti lukihäiriöinen saa kokeen hänelle luettuna, joten eiköhän ap saa myös itselleen avustajan. Lääkärin aivot ne tärkeät on kun nyt ei kuitenkaa kirurgiksi haluttu. Ap:sta voi tulla vaikka maailman luokan lääkäri cp vammaisuuden hoitamisessa ja tutkimisessa joten kyllä kaikki fiksut tajuaa että tää älykäs henkilö tarvii mahdollisuuden ja on varmasti motivoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää trolli? Ap sanoi yläkoulu. Kukaan hänen ikäisensä ei käsittääkseni käytä tuota termiä, vaan ihan yläasteena puhutaan.
No, en ole trolli, kyllä käytän ihan kumpiakin, eli yläaste/koulu. Kyllä, munkin kaverit käyttää kumpiakin sanoja. -AP
Vierailija kirjoitti:
terveisin lääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätkää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja
</p>
<p>3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
</p>
<p>[/quote kirjoitti:Tutkijan ura varmasti olisi kiinnostava, mutta jokaisen lääkärin tulee tehdä 9 kk terveyskeskustyötä, pystyisitkö siihen?
Ja sinäkö olet satavarma, ettei siihen voitaisi tehdä poikkeusta, tai järjestää senverran isoon terveyskeskukseen, että fyysistä tutkimista vaativat hommat voi tehdä joku muu? Aloittajan on syytä opetella hylkäämään väärä häveliäisyys ja kysyttävä esim. tiedekunnasta, onko odotettavissa ongelmia ja keneltä pitää kysyä muutosta, jos ei aiemmin ole jouduttu ratkaisuja miettimään?
Ja jos ei löydy yhteistyökykyistä porukkaa edes pienellä pommituksella, sitten kysytään toisesta kaupungista. Tai maasta. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos joku vastaa virkatyönä jotain tympeää tai kaavamaista. Totta kai monien ihmisten lähtökohta-asenne on no can do, ja ällisteleminen, koska luovuutta ei löydy. Mutta nimenomaan haastavista lähtökohdista on hyvä opetella luovimaan näiden tyyppien ohi.
Nyt ei olla Hollywood -leffassa vaan oikeassa elämässä. Realiteetit on mitä on, ei ne muutu vaikka tahdonvoimaa olisi koko kylälle jakaa. Avainasia on tiettyjen asioiden hyväksyminen. Lääkis ei tule onnistumaan sen käytännönläheisyyden takia. Samoin kaikki biologiaan liittyvät tutkimusalat ovat vaikeita niiden käytännön harjoitteluiden takia. Ei yhtä voida päästää helpomalla vain vamman takia, se olisi väärin muita kohtaan ja tuskin ap kaipaa helpotuksia säälistä.
Oon eri kuin kelle vadtasit mutta kyllä opintosuunnitelmia räätälöidään!
Itse tuplamaisterina ja 2 eri yliopistosta kokemusta omaavana sanon että opettajien tehtävä on auttaa kaikki läpi. Siitä ne koulut saa rahaa. Joten ne todellakin tukee ja auttaa kaikkia. Ei siellä mitää robotteja olla. Kyllä ne keinot aina keksitään. Ap ei todellakaan tuu olemaan ensimmäinen pyörätuolinkäyttäjä yliopistossa.
Jos olet noin koulutettu, niin tulisi sinun ymmärtää, että valitettavasti tietyissä koulutuksissa ei anneta armoa, lääkis yksi niistä. Miksi kouluttaa lääkäri, jolla olisi puutteelliset taidot? Lääkärin työ on muutakin kuin kirjojen lukua, kädentaidot ovat suuressa osassa siinä.
Ja en missään vaiheessa sanonut, että ap olisi ensimmäinen pyörätuolissa oleva, turhaa olkiukkojen rakentelua taas. Fiksuna ihmisenä ap varmasti pärjäisi muissa tiedekunnissa, jossa opiskelu olisi ns. kirjojen pänttäystä.
Oon itse juurikin sellaiselta "kovalta alalta missä ei anneta armoa" ja meillä oli yksi erityistarpeinen opiskelija joka oli fiksu. Proffat olivat aina superkannustavia ja räätälöivät vaikka meidän alalla on vaikea sanoa mihin voi työllistyä mutta proffat ajatteli että jokainen löytää oman paikkansa. Ei oo keltään pois että lahjakas saa paperit ulos.
Ps. Yliopisto saa rahaa valmistuneista eli kun opiskelija on kerran päässyt sisään niin on yliopiston etu että valmistuu ja siinä tuetaan kaikin voimin.
Lääkäripula kun on niin uskon että ap voisi milloin vaan vaikka muuttaa pikkupaikkakunnalle ja ne antaa hoitsun avustajaksi joka tekee tutkimukset. Lääkäreitä ei nimittäin kaikkialle saada millään niin sekin auttaa että sopeutetaan lääkärin tarpeisiin. Noinhan se menee usein muutenki että hoitajat tutkii ja lääkäri naputtelee koneelle.
Et selvästi ymmärrä lääkiksen opiskelusta yhtään mitään etkä terveydenhuollon toiminnastakaan.
Ap voi mahdollisesti suorittaa teoriaosuudet lääkiksessä, ei ole mitään syytä epäillä sitä. Mutta jos et pysty itse opettelemaan käytännön asioita kuten potilaan tutkimista käsin tai eri apuvälineitä käyttäen tai lukuisia hoitotoimenpiteitä, niin miten muka voisit toimia lääkärinä? Miten voisit sanoa hoitajalle, että teeppäs nyt vaikka se ja se testi potilaalle? Ja diagnoosin jälkeen tehdäänkin se ja se hoitotoimenpide. Hoitajan koulutukseen ei kuulu sellainen ja jos lääkärikään ei osaa ko. toimepiteitä käytännössä, niin miten tuo yhtölä muka toimii? Lääkäri, joka ei osaa asioita käytännössä antaa ohejeita hoitajalle, joka ei osaa näiden asioiden teoriaa eikä käytöntöä... Kuulostaako hyvältä yhdistelmältä? Ja vielä jossain pikkupaikkakunnalla, jossa onkin ihan aikuisten oikeasti varaa tällaisiin järjestelyihin... Ajatuksesi on kaikessa mahdottomuudessaan täysin naurettava. Lääkäripulan takia on edullisinta kouluttaa lääkäriksi kaikin puolin sopivia ihmisiä. Lääkäriksi ei voida kouluttaa ihmistä, joka ei pysty hoitamaan lääkärin toimintaa käytännössä. Ihmettelen näkemystäsi tästä asiasta
Miltä "kovalta" alalta olet valmistunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin tosi paljon käytännön neuvoja mutta todella vähän kuuntelijoita. Tarkoitan sitä että ne käytännön neuvot ei ole aina yksistään autuaaksi tekeviä jos ihminen sillä hetkellä kaipaakin enemmän kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Kaveripiiristä syrjään jääminen ja tunteiden vähättely eivät ole mitään pikkujuttuja. Ap sun tunteet ja toiveet ei ole sen väärempiä kuin muillakaan. Toivon todella että joku sun lähipiirissä ottaisi nyt kuuntelun tosissaan eikä käskisi sun olla vaan tyytyväinen, sillä ei tyytyväiseksi tulla käskemällä. Ei tyytyväiseksi tulla sillä että tunteet sivuutetaan ja pyritään tukahduttamaan. Mutta tyytyväisyyttä voi lisätä jo se että sut otetaan tosissaan ja sun olo tunnustetaan. Eihän mitään voi alkaa korjaamaankaan ennen kuin tunnustetaan rikkinäisyys.
Joku jo halusikin tulla väkisin väärin ymmärtämään tuon viestin. Ne tunteiden väheksyjät on niitä ap:n läheisiä, jos tätä kysynyt nyt ei ollut vielä lukenut ap:n aloitusviestiä. Alapeukuttiko joku joka ajatteli pyyhkäistä ongelman pois näkyviltä antamalla jonkun näppärän käytännön neuvon?
A: mulla on paha olla.
Käytännön neuvoja: hae apteekista pahoinvointilääkettä ja problem solved.
Kuuntelija: kerro lisää, mä kuuntelen.
Vähättelijä: ole onnellinen ettei sulla ole syöpää.Kaksi noista haluaa ratkaista a:n ongelman itsensä kannalta mahd. vähällä vaivalla.
Älkää vain ymmärtäkö väärin, arvostan sekä neuvoja että sitä, kun joku sanoo, että vain luki viestini, kertoo ehkä kokemuksen ja toivottaa tsemppiä. Tällä kaikella tuella on minulle iso merkitys! -AP
Vierailija kirjoitti:
terveisin lääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätkää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja
</p>
<p>3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
</p>
<p>[/quote kirjoitti:Tutkijan ura varmasti olisi kiinnostava, mutta jokaisen lääkärin tulee tehdä 9 kk terveyskeskustyötä, pystyisitkö siihen?
Ja sinäkö olet satavarma, ettei siihen voitaisi tehdä poikkeusta, tai järjestää senverran isoon terveyskeskukseen, että fyysistä tutkimista vaativat hommat voi tehdä joku muu? Aloittajan on syytä opetella hylkäämään väärä häveliäisyys ja kysyttävä esim. tiedekunnasta, onko odotettavissa ongelmia ja keneltä pitää kysyä muutosta, jos ei aiemmin ole jouduttu ratkaisuja miettimään?
Ja jos ei löydy yhteistyökykyistä porukkaa edes pienellä pommituksella, sitten kysytään toisesta kaupungista. Tai maasta. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos joku vastaa virkatyönä jotain tympeää tai kaavamaista. Totta kai monien ihmisten lähtökohta-asenne on no can do, ja ällisteleminen, koska luovuutta ei löydy. Mutta nimenomaan haastavista lähtökohdista on hyvä opetella luovimaan näiden tyyppien ohi.
Nyt ei olla Hollywood -leffassa vaan oikeassa elämässä. Realiteetit on mitä on, ei ne muutu vaikka tahdonvoimaa olisi koko kylälle jakaa. Avainasia on tiettyjen asioiden hyväksyminen. Lääkis ei tule onnistumaan sen käytännönläheisyyden takia. Samoin kaikki biologiaan liittyvät tutkimusalat ovat vaikeita niiden käytännön harjoitteluiden takia. Ei yhtä voida päästää helpomalla vain vamman takia, se olisi väärin muita kohtaan ja tuskin ap kaipaa helpotuksia säälistä.
Oon eri kuin kelle vadtasit mutta kyllä opintosuunnitelmia räätälöidään!
Itse tuplamaisterina ja 2 eri yliopistosta kokemusta omaavana sanon että opettajien tehtävä on auttaa kaikki läpi. Siitä ne koulut saa rahaa. Joten ne todellakin tukee ja auttaa kaikkia. Ei siellä mitää robotteja olla. Kyllä ne keinot aina keksitään. Ap ei todellakaan tuu olemaan ensimmäinen pyörätuolinkäyttäjä yliopistossa.
Jos olet noin koulutettu, niin tulisi sinun ymmärtää, että valitettavasti tietyissä koulutuksissa ei anneta armoa, lääkis yksi niistä. Miksi kouluttaa lääkäri, jolla olisi puutteelliset taidot? Lääkärin työ on muutakin kuin kirjojen lukua, kädentaidot ovat suuressa osassa siinä.
Ja en missään vaiheessa sanonut, että ap olisi ensimmäinen pyörätuolissa oleva, turhaa olkiukkojen rakentelua taas. Fiksuna ihmisenä ap varmasti pärjäisi muissa tiedekunnissa, jossa opiskelu olisi ns. kirjojen pänttäystä.
Oon itse juurikin sellaiselta "kovalta alalta missä ei anneta armoa" ja meillä oli yksi erityistarpeinen opiskelija joka oli fiksu. Proffat olivat aina superkannustavia ja räätälöivät vaikka meidän alalla on vaikea sanoa mihin voi työllistyä mutta proffat ajatteli että jokainen löytää oman paikkansa. Ei oo keltään pois että lahjakas saa paperit ulos.
Ps. Yliopisto saa rahaa valmistuneista eli kun opiskelija on kerran päässyt sisään niin on yliopiston etu että valmistuu ja siinä tuetaan kaikin voimin.
Lääkäripula kun on niin uskon että ap voisi milloin vaan vaikka muuttaa pikkupaikkakunnalle ja ne antaa hoitsun avustajaksi joka tekee tutkimukset. Lääkäreitä ei nimittäin kaikkialle saada millään niin sekin auttaa että sopeutetaan lääkärin tarpeisiin. Noinhan se menee usein muutenki että hoitajat tutkii ja lääkäri naputtelee koneelle.
Vai hoitajat tutkii ja lääkäri naputtelee tietokoneelle :D Viikon huumoripläjäys... Tai tahallinen trolli. Mistä näitä nyt tietää enää nykyään.
rautalankaa kuluu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
terveisin lääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätkää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja
</p>
<p>3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
</p>
<p>[/quote kirjoitti:Tutkijan ura varmasti olisi kiinnostava, mutta jokaisen lääkärin tulee tehdä 9 kk terveyskeskustyötä, pystyisitkö siihen?
Ja sinäkö olet satavarma, ettei siihen voitaisi tehdä poikkeusta, tai järjestää senverran isoon terveyskeskukseen, että fyysistä tutkimista vaativat hommat voi tehdä joku muu? Aloittajan on syytä opetella hylkäämään väärä häveliäisyys ja kysyttävä esim. tiedekunnasta, onko odotettavissa ongelmia ja keneltä pitää kysyä muutosta, jos ei aiemmin ole jouduttu ratkaisuja miettimään?
Ja jos ei löydy yhteistyökykyistä porukkaa edes pienellä pommituksella, sitten kysytään toisesta kaupungista. Tai maasta. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos joku vastaa virkatyönä jotain tympeää tai kaavamaista. Totta kai monien ihmisten lähtökohta-asenne on no can do, ja ällisteleminen, koska luovuutta ei löydy. Mutta nimenomaan haastavista lähtökohdista on hyvä opetella luovimaan näiden tyyppien ohi.
Nyt ei olla Hollywood -leffassa vaan oikeassa elämässä. Realiteetit on mitä on, ei ne muutu vaikka tahdonvoimaa olisi koko kylälle jakaa. Avainasia on tiettyjen asioiden hyväksyminen. Lääkis ei tule onnistumaan sen käytännönläheisyyden takia. Samoin kaikki biologiaan liittyvät tutkimusalat ovat vaikeita niiden käytännön harjoitteluiden takia. Ei yhtä voida päästää helpomalla vain vamman takia, se olisi väärin muita kohtaan ja tuskin ap kaipaa helpotuksia säälistä.
Oon eri kuin kelle vadtasit mutta kyllä opintosuunnitelmia räätälöidään!
Itse tuplamaisterina ja 2 eri yliopistosta kokemusta omaavana sanon että opettajien tehtävä on auttaa kaikki läpi. Siitä ne koulut saa rahaa. Joten ne todellakin tukee ja auttaa kaikkia. Ei siellä mitää robotteja olla. Kyllä ne keinot aina keksitään. Ap ei todellakaan tuu olemaan ensimmäinen pyörätuolinkäyttäjä yliopistossa.
Jos olet noin koulutettu, niin tulisi sinun ymmärtää, että valitettavasti tietyissä koulutuksissa ei anneta armoa, lääkis yksi niistä. Miksi kouluttaa lääkäri, jolla olisi puutteelliset taidot? Lääkärin työ on muutakin kuin kirjojen lukua, kädentaidot ovat suuressa osassa siinä.
Ja en missään vaiheessa sanonut, että ap olisi ensimmäinen pyörätuolissa oleva, turhaa olkiukkojen rakentelua taas. Fiksuna ihmisenä ap varmasti pärjäisi muissa tiedekunnissa, jossa opiskelu olisi ns. kirjojen pänttäystä.
Oon itse juurikin sellaiselta "kovalta alalta missä ei anneta armoa" ja meillä oli yksi erityistarpeinen opiskelija joka oli fiksu. Proffat olivat aina superkannustavia ja räätälöivät vaikka meidän alalla on vaikea sanoa mihin voi työllistyä mutta proffat ajatteli että jokainen löytää oman paikkansa. Ei oo keltään pois että lahjakas saa paperit ulos.
Ps. Yliopisto saa rahaa valmistuneista eli kun opiskelija on kerran päässyt sisään niin on yliopiston etu että valmistuu ja siinä tuetaan kaikin voimin.
Lääkäripula kun on niin uskon että ap voisi milloin vaan vaikka muuttaa pikkupaikkakunnalle ja ne antaa hoitsun avustajaksi joka tekee tutkimukset. Lääkäreitä ei nimittäin kaikkialle saada millään niin sekin auttaa että sopeutetaan lääkärin tarpeisiin. Noinhan se menee usein muutenki että hoitajat tutkii ja lääkäri naputtelee koneelle.
Et selvästi ymmärrä lääkiksen opiskelusta yhtään mitään etkä terveydenhuollon toiminnastakaan.
Ap voi mahdollisesti suorittaa teoriaosuudet lääkiksessä, ei ole mitään syytä epäillä sitä. Mutta jos et pysty itse opettelemaan käytännön asioita kuten potilaan tutkimista käsin tai eri apuvälineitä käyttäen tai lukuisia hoitotoimenpiteitä, niin miten muka voisit toimia lääkärinä? Miten voisit sanoa hoitajalle, että teeppäs nyt vaikka se ja se testi potilaalle? Ja diagnoosin jälkeen tehdäänkin se ja se hoitotoimenpide. Hoitajan koulutukseen ei kuulu sellainen ja jos lääkärikään ei osaa ko. toimepiteitä käytännössä, niin miten tuo yhtölä muka toimii? Lääkäri, joka ei osaa asioita käytännössä antaa ohejeita hoitajalle, joka ei osaa näiden asioiden teoriaa eikä käytöntöä... Kuulostaako hyvältä yhdistelmältä? Ja vielä jossain pikkupaikkakunnalla, jossa onkin ihan aikuisten oikeasti varaa tällaisiin järjestelyihin... Ajatuksesi on kaikessa mahdottomuudessaan täysin naurettava. Lääkäripulan takia on edullisinta kouluttaa lääkäriksi kaikin puolin sopivia ihmisiä. Lääkäriksi ei voida kouluttaa ihmistä, joka ei pysty hoitamaan lääkärin toimintaa käytännössä. Ihmettelen näkemystäsi tästä asiasta
Miltä "kovalta" alalta olet valmistunut?
Lääkäriksi koulutetaan ne jotka pääsevät sisään eli ovat tarpeeksi fiksuja/ahkeria. Näin se vaan on. Myös se lukihäiriöinen koulutetaan lääkäriksi vaikka sun mielestä varmaan mahdotonta "kun kuka sen kokeet kirjoittaa, kuka kirjoittaa diagnoosit omakantaan". Niin se vaan menee. Deal with it.
Anne44 kirjoitti:
ap tarvitsee oikein hyvää psykiatrista hoitoa
Sinä tarvitsisit treffit herra Koivuniemen kanssa
Tästä lääkäriasiasta vielä, joka näyttää kääntyneen riitelyksi: Minä otan asiasta heti huomenna selvää ja sitten, jos ei kertakaikkiaan onnistu, niin alan suunnittelemaan jotain toista alaa esim. sitä biolääketiedettä/psykologiaa. Kyllä minä ymmärrän, jos lääketiede ei onnistu, enkä jää sitä suremaan, ja tosiaan, itsestänikin on hyvä tietää realiteetit heti alkuunsa, etten haaveile lääkiksestä turhaan ja tipahda sitten pilvilinnoista.
Kiitos kaikille neuvoja antaneille ja tsemppareille! Annoitte mulle taas voimaa ja uskoa itseeni sekä hyviä käytännönvinkkejä! Lähden nyt lukemaan biologian yo-kokeeseen, palailen taas huomenna! <3 -AP
Vierailija kirjoitti:
rautalankaa kuluu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
terveisin lääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätkää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja
</p>
<p>3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
</p>
<p>[/quote kirjoitti:Tutkijan ura varmasti olisi kiinnostava, mutta jokaisen lääkärin tulee tehdä 9 kk terveyskeskustyötä, pystyisitkö siihen?
Ja sinäkö olet satavarma, ettei siihen voitaisi tehdä poikkeusta, tai järjestää senverran isoon terveyskeskukseen, että fyysistä tutkimista vaativat hommat voi tehdä joku muu? Aloittajan on syytä opetella hylkäämään väärä häveliäisyys ja kysyttävä esim. tiedekunnasta, onko odotettavissa ongelmia ja keneltä pitää kysyä muutosta, jos ei aiemmin ole jouduttu ratkaisuja miettimään?
Ja jos ei löydy yhteistyökykyistä porukkaa edes pienellä pommituksella, sitten kysytään toisesta kaupungista. Tai maasta. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos joku vastaa virkatyönä jotain tympeää tai kaavamaista. Totta kai monien ihmisten lähtökohta-asenne on no can do, ja ällisteleminen, koska luovuutta ei löydy. Mutta nimenomaan haastavista lähtökohdista on hyvä opetella luovimaan näiden tyyppien ohi.
Nyt ei olla Hollywood -leffassa vaan oikeassa elämässä. Realiteetit on mitä on, ei ne muutu vaikka tahdonvoimaa olisi koko kylälle jakaa. Avainasia on tiettyjen asioiden hyväksyminen. Lääkis ei tule onnistumaan sen käytännönläheisyyden takia. Samoin kaikki biologiaan liittyvät tutkimusalat ovat vaikeita niiden käytännön harjoitteluiden takia. Ei yhtä voida päästää helpomalla vain vamman takia, se olisi väärin muita kohtaan ja tuskin ap kaipaa helpotuksia säälistä.
Oon eri kuin kelle vadtasit mutta kyllä opintosuunnitelmia räätälöidään!
Itse tuplamaisterina ja 2 eri yliopistosta kokemusta omaavana sanon että opettajien tehtävä on auttaa kaikki läpi. Siitä ne koulut saa rahaa. Joten ne todellakin tukee ja auttaa kaikkia. Ei siellä mitää robotteja olla. Kyllä ne keinot aina keksitään. Ap ei todellakaan tuu olemaan ensimmäinen pyörätuolinkäyttäjä yliopistossa.
Jos olet noin koulutettu, niin tulisi sinun ymmärtää, että valitettavasti tietyissä koulutuksissa ei anneta armoa, lääkis yksi niistä. Miksi kouluttaa lääkäri, jolla olisi puutteelliset taidot? Lääkärin työ on muutakin kuin kirjojen lukua, kädentaidot ovat suuressa osassa siinä.
Ja en missään vaiheessa sanonut, että ap olisi ensimmäinen pyörätuolissa oleva, turhaa olkiukkojen rakentelua taas. Fiksuna ihmisenä ap varmasti pärjäisi muissa tiedekunnissa, jossa opiskelu olisi ns. kirjojen pänttäystä.
Oon itse juurikin sellaiselta "kovalta alalta missä ei anneta armoa" ja meillä oli yksi erityistarpeinen opiskelija joka oli fiksu. Proffat olivat aina superkannustavia ja räätälöivät vaikka meidän alalla on vaikea sanoa mihin voi työllistyä mutta proffat ajatteli että jokainen löytää oman paikkansa. Ei oo keltään pois että lahjakas saa paperit ulos.
Ps. Yliopisto saa rahaa valmistuneista eli kun opiskelija on kerran päässyt sisään niin on yliopiston etu että valmistuu ja siinä tuetaan kaikin voimin.
Lääkäripula kun on niin uskon että ap voisi milloin vaan vaikka muuttaa pikkupaikkakunnalle ja ne antaa hoitsun avustajaksi joka tekee tutkimukset. Lääkäreitä ei nimittäin kaikkialle saada millään niin sekin auttaa että sopeutetaan lääkärin tarpeisiin. Noinhan se menee usein muutenki että hoitajat tutkii ja lääkäri naputtelee koneelle.
Et selvästi ymmärrä lääkiksen opiskelusta yhtään mitään etkä terveydenhuollon toiminnastakaan.
Ap voi mahdollisesti suorittaa teoriaosuudet lääkiksessä, ei ole mitään syytä epäillä sitä. Mutta jos et pysty itse opettelemaan käytännön asioita kuten potilaan tutkimista käsin tai eri apuvälineitä käyttäen tai lukuisia hoitotoimenpiteitä, niin miten muka voisit toimia lääkärinä? Miten voisit sanoa hoitajalle, että teeppäs nyt vaikka se ja se testi potilaalle? Ja diagnoosin jälkeen tehdäänkin se ja se hoitotoimenpide. Hoitajan koulutukseen ei kuulu sellainen ja jos lääkärikään ei osaa ko. toimepiteitä käytännössä, niin miten tuo yhtölä muka toimii? Lääkäri, joka ei osaa asioita käytännössä antaa ohejeita hoitajalle, joka ei osaa näiden asioiden teoriaa eikä käytöntöä... Kuulostaako hyvältä yhdistelmältä? Ja vielä jossain pikkupaikkakunnalla, jossa onkin ihan aikuisten oikeasti varaa tällaisiin järjestelyihin... Ajatuksesi on kaikessa mahdottomuudessaan täysin naurettava. Lääkäripulan takia on edullisinta kouluttaa lääkäriksi kaikin puolin sopivia ihmisiä. Lääkäriksi ei voida kouluttaa ihmistä, joka ei pysty hoitamaan lääkärin toimintaa käytännössä. Ihmettelen näkemystäsi tästä asiasta
Miltä "kovalta" alalta olet valmistunut?
Lääkäriksi koulutetaan ne jotka pääsevät sisään eli ovat tarpeeksi fiksuja/ahkeria. Näin se vaan on. Myös se lukihäiriöinen koulutetaan lääkäriksi vaikka sun mielestä varmaan mahdotonta "kun kuka sen kokeet kirjoittaa, kuka kirjoittaa diagnoosit omakantaan". Niin se vaan menee. Deal with it.
Laitat aika hyvin sanoja suuhuni. En ole koskaan sanonut noin. Fyysinen vamma on eri asia kuin lukihäiriö.
Lääkäriksi koulutetaan ne, jotka suorittaa kaikki tutkintoon vaaditut kurssit ym. Jos et kykene tekemään käsilläsi mitään ja olet muutenkin fyysisesti rajoittunut, et selviä käytännön harjoittelusta ja et voi valmistua lääkäriksi. Niin se vaan menee Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Tästä lääkäriasiasta vielä, joka näyttää kääntyneen riitelyksi: Minä otan asiasta heti huomenna selvää ja sitten, jos ei kertakaikkiaan onnistu, niin alan suunnittelemaan jotain toista alaa esim. sitä biolääketiedettä/psykologiaa. Kyllä minä ymmärrän, jos lääketiede ei onnistu, enkä jää sitä suremaan, ja tosiaan, itsestänikin on hyvä tietää realiteetit heti alkuunsa, etten haaveile lääkiksestä turhaan ja tipahda sitten pilvilinnoista.
Kiitos kaikille neuvoja antaneille ja tsemppareille! Annoitte mulle taas voimaa ja uskoa itseeni sekä hyviä käytännönvinkkejä! Lähden nyt lukemaan biologian yo-kokeeseen, palailen taas huomenna! <3 -AP
Oikea asenne ja hyvää jatkoa sulle!
terveisin, oikea maailma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rautalankaa kuluu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
terveisin lääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätkää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja
</p>
<p>3. Haluaisin myöskin opiskelemaan lääketieteelliseen ja erikoistua tutkijaksi, jotta minusta ehkä olisi jotain hyötyä jollekin. Vammaisena koen olevani hyödytön ja taakka kaikille. Tämä hyödyttömyyden tunne kalvaa minua joka päivä, kun tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.
</p>
<p>[/quote kirjoitti:Tutkijan ura varmasti olisi kiinnostava, mutta jokaisen lääkärin tulee tehdä 9 kk terveyskeskustyötä, pystyisitkö siihen?
Ja sinäkö olet satavarma, ettei siihen voitaisi tehdä poikkeusta, tai järjestää senverran isoon terveyskeskukseen, että fyysistä tutkimista vaativat hommat voi tehdä joku muu? Aloittajan on syytä opetella hylkäämään väärä häveliäisyys ja kysyttävä esim. tiedekunnasta, onko odotettavissa ongelmia ja keneltä pitää kysyä muutosta, jos ei aiemmin ole jouduttu ratkaisuja miettimään?
Ja jos ei löydy yhteistyökykyistä porukkaa edes pienellä pommituksella, sitten kysytään toisesta kaupungista. Tai maasta. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos joku vastaa virkatyönä jotain tympeää tai kaavamaista. Totta kai monien ihmisten lähtökohta-asenne on no can do, ja ällisteleminen, koska luovuutta ei löydy. Mutta nimenomaan haastavista lähtökohdista on hyvä opetella luovimaan näiden tyyppien ohi.
Nyt ei olla Hollywood -leffassa vaan oikeassa elämässä. Realiteetit on mitä on, ei ne muutu vaikka tahdonvoimaa olisi koko kylälle jakaa. Avainasia on tiettyjen asioiden hyväksyminen. Lääkis ei tule onnistumaan sen käytännönläheisyyden takia. Samoin kaikki biologiaan liittyvät tutkimusalat ovat vaikeita niiden käytännön harjoitteluiden takia. Ei yhtä voida päästää helpomalla vain vamman takia, se olisi väärin muita kohtaan ja tuskin ap kaipaa helpotuksia säälistä.
Oon eri kuin kelle vadtasit mutta kyllä opintosuunnitelmia räätälöidään!
Itse tuplamaisterina ja 2 eri yliopistosta kokemusta omaavana sanon että opettajien tehtävä on auttaa kaikki läpi. Siitä ne koulut saa rahaa. Joten ne todellakin tukee ja auttaa kaikkia. Ei siellä mitää robotteja olla. Kyllä ne keinot aina keksitään. Ap ei todellakaan tuu olemaan ensimmäinen pyörätuolinkäyttäjä yliopistossa.
Jos olet noin koulutettu, niin tulisi sinun ymmärtää, että valitettavasti tietyissä koulutuksissa ei anneta armoa, lääkis yksi niistä. Miksi kouluttaa lääkäri, jolla olisi puutteelliset taidot? Lääkärin työ on muutakin kuin kirjojen lukua, kädentaidot ovat suuressa osassa siinä.
Ja en missään vaiheessa sanonut, että ap olisi ensimmäinen pyörätuolissa oleva, turhaa olkiukkojen rakentelua taas. Fiksuna ihmisenä ap varmasti pärjäisi muissa tiedekunnissa, jossa opiskelu olisi ns. kirjojen pänttäystä.
Oon itse juurikin sellaiselta "kovalta alalta missä ei anneta armoa" ja meillä oli yksi erityistarpeinen opiskelija joka oli fiksu. Proffat olivat aina superkannustavia ja räätälöivät vaikka meidän alalla on vaikea sanoa mihin voi työllistyä mutta proffat ajatteli että jokainen löytää oman paikkansa. Ei oo keltään pois että lahjakas saa paperit ulos.
Ps. Yliopisto saa rahaa valmistuneista eli kun opiskelija on kerran päässyt sisään niin on yliopiston etu että valmistuu ja siinä tuetaan kaikin voimin.
Lääkäripula kun on niin uskon että ap voisi milloin vaan vaikka muuttaa pikkupaikkakunnalle ja ne antaa hoitsun avustajaksi joka tekee tutkimukset. Lääkäreitä ei nimittäin kaikkialle saada millään niin sekin auttaa että sopeutetaan lääkärin tarpeisiin. Noinhan se menee usein muutenki että hoitajat tutkii ja lääkäri naputtelee koneelle.
Et selvästi ymmärrä lääkiksen opiskelusta yhtään mitään etkä terveydenhuollon toiminnastakaan.
Ap voi mahdollisesti suorittaa teoriaosuudet lääkiksessä, ei ole mitään syytä epäillä sitä. Mutta jos et pysty itse opettelemaan käytännön asioita kuten potilaan tutkimista käsin tai eri apuvälineitä käyttäen tai lukuisia hoitotoimenpiteitä, niin miten muka voisit toimia lääkärinä? Miten voisit sanoa hoitajalle, että teeppäs nyt vaikka se ja se testi potilaalle? Ja diagnoosin jälkeen tehdäänkin se ja se hoitotoimenpide. Hoitajan koulutukseen ei kuulu sellainen ja jos lääkärikään ei osaa ko. toimepiteitä käytännössä, niin miten tuo yhtölä muka toimii? Lääkäri, joka ei osaa asioita käytännössä antaa ohejeita hoitajalle, joka ei osaa näiden asioiden teoriaa eikä käytöntöä... Kuulostaako hyvältä yhdistelmältä? Ja vielä jossain pikkupaikkakunnalla, jossa onkin ihan aikuisten oikeasti varaa tällaisiin järjestelyihin... Ajatuksesi on kaikessa mahdottomuudessaan täysin naurettava. Lääkäripulan takia on edullisinta kouluttaa lääkäriksi kaikin puolin sopivia ihmisiä. Lääkäriksi ei voida kouluttaa ihmistä, joka ei pysty hoitamaan lääkärin toimintaa käytännössä. Ihmettelen näkemystäsi tästä asiasta
Miltä "kovalta" alalta olet valmistunut?
Lääkäriksi koulutetaan ne jotka pääsevät sisään eli ovat tarpeeksi fiksuja/ahkeria. Näin se vaan on. Myös se lukihäiriöinen koulutetaan lääkäriksi vaikka sun mielestä varmaan mahdotonta "kun kuka sen kokeet kirjoittaa, kuka kirjoittaa diagnoosit omakantaan". Niin se vaan menee. Deal with it.
Laitat aika hyvin sanoja suuhuni. En ole koskaan sanonut noin. Fyysinen vamma on eri asia kuin lukihäiriö.
Lääkäriksi koulutetaan ne, jotka suorittaa kaikki tutkintoon vaaditut kurssit ym. Jos et kykene tekemään käsilläsi mitään ja olet muutenkin fyysisesti rajoittunut, et selviä käytännön harjoittelusta ja et voi valmistua lääkäriksi. Niin se vaan menee Deal with it.
Ne jotka on suorittaneet kaikki kurssit on jo lääkäreitä eikä niitä enää kouluteta jos ne ei itse halua. Sisäänpäässeet koulutetaan. Ne joilla on rajotteita opetetaan pärjäämään niiden kanssa.
Tällä alalla on aika paljon laboratoriotöitä. Eli pipettien ja litkujen kanssa joutuu toimimaan.