Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Olispa anoppi vielä hengissä. Saisi leipoa ihan mitä tahansa, kunhan vain miehen äiti olisi elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisia kommentteja monelta miniältä.
Anopin pitäisi olla kuin kuka tahansa kutsuvieras lastenlapsensa synttäreillä, eikä tarjota apuaan tai tuoda tiikerikakkua ja antaa miniän elää omaa elämäänsä ja anoppi omaansa.Samaan aikaan palstalla miniät, huom. miniät vaativat vaativat lapsen hoitoapua, eikä sitä ole koskaan kylliksi tai riittävästi, rahallista tukea perheelle, asunnon takauksia ja joulu- ja synttärilahjat pitäisi olla luokkaa 300€/nuppi, mennään anopin mökille kuin omaansa jne.
Ja nämä samaiset anopit ovat toisaalla tyttäriensä äitejä, puolisoita, työkavereita, ystäviä, vanhempiensa lapsia, naapureita jne. jotka ovat ylempiä ystäviä keskenään, on eletty sovussa pitkä parisuhde puolison kanssa, ystävytty työkaverin kanssa ja monen anopin elämä on rakkauden täyttämä, mutta yksi ihmissuhde ei vain toimi, ei ainakaan miniän mielestä, kun oma mieli kokee anopin olevan perkeleestä. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Tätä asennetta inhoan yli kaiken myös omissa vanhemmissani: kaikki apu on vastikkeellista. Jos apua tarjotaan jopa oma-aloitteisesti ja sitä erehtyy vastaanottamaan, jää avunsaaja jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan ja solmii sanattoman sopimuksen suostua mihin tahansa avunantajan keksimään hullutukseen. Muuten on huono ihminen, epäkiitollinen ja ties mitä muuta. Se avun antaminen on siis näille ihmisille vallankäytön väline. Itse toivoisin, että apua annettaisiin ilman ketunhäntää kainalossa puolin ja toisin. Ei niin, että lastenhoitoavun pyytäminen tai vastaanottaminen on isoäidille vapaalippu vaikka kaapata lapsenlapsen juhlat tai olla ylipäänsä kunnioittamatta rajoja.
Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, on varmaan parempi, että kukaan ei auta enää ketään.
Kyllä, monelle auttaminen on vallankäyttöä. Mutta en silti sanoisi, että jonkun leivonnaisen tuominen on kenenkään juhlien kaappaamista, jos nyt palataan apn anoppiin.
Mitä se sitten on?
Jonkinlainen pakkoneuroosi tuoda kakku josta on vuosia sanottu että ÄLÄ TUO?
Ja sitten siitä samaisesta kakusta pitää järjestää huomion metsästysnäytös.
Mitä tuo on?
Sitä että haluaa olla osallisena. Täälläkin kovasti aina puhutaan, kuinka surullista, ettei isovanhempia kiinnosta yms, mutta ei ole hyvä näköjään jos kiinnostaakaan. Ap kuitenkin sanoi, että muutoin pitää anopistaan, eli kyseessä ei ole mikään jyräävä ihmishirviö. Miksei voi sitten pyytää vaikka kaupassakäyntiapua juhlia varten tai jotain mistä kokee olevan iloa, jotta saa anopille hyvän mielen ja tunteen siitä, että on hyödyksi, jos joku kuivakakku niin hiertää?
Osallisena voi olla monella muullakin tavalla kuin jyräämällä.
MIKSI sen anopin pitää saada juuri osallistua ja auttaa siellä missä ei haluta?
Meillä vastaava ihmeellinen kinan aihe on lasten erilaiset juhlat, siis kodin ulkopuolella. Väkisin pitäisi päästä koulun/harrastusten juhliin. Eikä jumankauta mene millään perille, että esimerkiksi koululla on rajattu määrä, koska pieni juhlasali. Sinne ei saa viedä muita. Törkein veto oli se, että ehdotettiin, että minä jään pois oman lapseni päättäjäisistä, jotta anoppi pääsee sinne.
EN TAJUA.
Koska kakun leipominen on sellaista mitä hän osaa.
Mun anoppi ei osaa leipoa, tyrkyttää kakkuja silti. Täytekakussa saattaa olla pikkuisen kärähtänyt pohja, sisällä jotain ällömäkeaa x-tra vadelmahilloa, kostutus toki unohtunut. Päällä löysäksi jäänyt kakun päältä valuva vaniljavispivaahto (runsaasti), päällä säilykehedelmiä. Varsinainen ilo silmälle, vesikin herahtaa kielelle. Ei se niin nuukaa ole kakun kanssa varsinkaan miniän pöydässä, kunhan on kakku.
Miniä voi leipoa Kinuskikissan ohjeilla ja mahdollisimman kalleilla aineilla juuri oikeanlaisen kakun, jota vieraat ihailevat ja rakastavat upean ulkonäön, käsittämättömän herkullisten aineiden ja miniän loistavan leipomistaidon perusteella. Taidon, josta koko kaupunki tai kylä puhuu innokkaasti.
Anopin nolo kakku on korkean kaapin päällä, sivupöydällä, jääkaapissa - tai perinteiseen miniätyyliin roskiksessa tiikerikakun, karjalanpiirakoiden ja täytettyjen croissanttien kanssa.
En mä kinuskikissan ohjeilla leivo kuin muffinssit. Ei vaan sytytä hänen ohjeensa. Ärsyttää, kun ohjeissa on ihan liikaa kuvia.
Mä ostan kakkuihini hyvät ainekset. Miksi yrittäisin päästä mahdollisimman halvalla, kun ei ole pakko? Leivon harvoin, ja panostan silloin tekemiseen. Ja kyllä ne mun leivonnaiset kelpaavat, jopa anopille, vaikka ei vahingossakaan koskaan niitä kehu. Saattaa kyllä santsata kolmannenkin kerran. Muilta leivonnaisiani maistaneilta olen saanut kehuja useamman kerran, taitava amatööri olen.
Anopin nolo kakku viedään takaisin anopin autoon, karjalanpiirakat ja croisantit kelpaavat mun lapsille. Mun isä saa tiikerikakun bileiden jälkeen matkaevääksi, kuulemma huonokin tiikerikakku on hyvää.
Mukavaa halveksuntaa vähävaraisempaa ihmistä kohtaan.
Miksi haluat tuon tulkita vähävaraisten halveksunnaksi? Se, että mun elämäntilanne sallii sen, ettei tarvi halvinta euroshopperia valita kärryyn leipomuksia suunnitellessa ei tarkoita sitä, että halveksuisin ihmisiä, joilla taloudellinen tilanne on omaani heikompi.
Halveksunta on mielestäni lähtökohtaisesti muuta kuin mukavaa, mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Harvemmin siellä on. Meillä yleensä veljeni tulee auttamaan järjestyksenpidossa ja jokin äiti saattaa kahvitella lyhyesti.
Eikä se tiikerikakku lapsille oikeasti maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Harvemmin siellä on. Meillä yleensä veljeni tulee auttamaan järjestyksenpidossa ja jokin äiti saattaa kahvitella lyhyesti.
Eikä se tiikerikakku lapsille oikeasti maistu.
Outoa, että sukulaisille ei järjestetä juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Olispa anoppi vielä hengissä. Saisi leipoa ihan mitä tahansa, kunhan vain miehen äiti olisi elossa.
Ja tämä liittyy tähän ketjuun millä lailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa anoppi vielä hengissä. Saisi leipoa ihan mitä tahansa, kunhan vain miehen äiti olisi elossa.
Ja tämä liittyy tähän ketjuun millä lailla?
Alun jälkeen juuri mikään ei ole liittynyt tähän ketjuun. T: ohis
Tuputtaminen on minusta itsekkyyden yksi muoto. Esiinnytään hyväntekijänä ja saadaan itselle tarpeellista moraalisäteilyä, mutta oikeasti silloin ei kysytä (tai välitetä) vastaanottajan tarpeista.
Oma äitini tuo minulle esimerkiksi siivouksen jälkeen romupuhelimia lapsille leluiksi ja ylimääräisiä ruokia, mistä on itse innostunut ja tehnyt määrät jotka riittäisi armeijalle. Ja kyse ei ole mistään arkiruuista, vaan jostain erikoisista purnukoista tai höysteistä, mihin yleensä idea on tullut jostain ilmaiseksi saadusta erästä tuotetta X.
Sitten loukkaannutaan jos ei ota vastaan tai vastaavasti kysellään joka ilta, että mitä ollaan tykätty - eikös vaan ollutkin hyvän makuista?!
Olisin niin kiitollinen, jos joskus kysyttäisiin mitä meillä on lapset vailla, eikä tehtäisi "löytöjä" joille keksitään sitten käyttötarkoitus väkisin. Sillä vähenisi jätevuoret maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI anoppi olekaan tuomassa juhlien koko tarjottavia.
Vai yhden kakun.
Eikä ole arvostelemassa aloittajan omia tarjottavia.
Oli etiketti mikä hyvänsä, niin nyt ei kait ole kyse mistään linnan juhlista?Juhlat on juhlat. Vaikka kyseessä ei olisi linnan juhlat, niin kyllä vieraiden tulisi kunnioittaa tilannetta noudattamalla etikettiä. Tätä ainakin sivistyneiltä vierailta voi jopa odottaa.
Isäntäväellä oikeus on päättää kaikki juhliin liittyvä. Jos juhlien teemaan ja tarjoilupöytään ei sovi kuivakakku, niin sitten ei sovi.
Jos linnanjuhliin joku vieras joskus hölmöyttään toisi tullessaan tiikerikakun, luuletko tosiaan, että siitä loukkaannuttaisiin, kieltäydyttäisiin tai tehtäisiin mitään numeroa?
Ei varmasti, se otettaisiin kohteliaasti vastaan, kiitettäisiin kauniisti, ja pistettäisiin jonnekin. Sillä, söisikö sitä kukaan koskaan, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että kohtelias isäntä ja emäntä ei koskaan nolaa vieraitaan juhlissa, eikä ala käymään valtataistelua heidän kanssaan.
On ihan turha pohtia tässä mitään etikettiä anopin näkökulmasta. Hän on aikuinen ihminen, eikä miniä voi häntä kasvattaa. Mutta etikettiä pitää pohtia omasta näkökulmastaan. Ja siinä tärkein osa on ystävällisyys. Joku kattauksen väri tai veitsen asento on täysin yhdentekevä, jos isäntäväki ei osaa olla ystävällinen kaikille vieraille.
Itse olen diplomaattina Suomen ulkopuolella, ja järjestän edustuskodissamme päivällisiä. Yllättäviä tilanteita tulee. Joku tuo vauvan mukaan kutsuille, joihin ei ollut tarkoitus lapsia tuoda. Joku tuo ison tarjottimellisen ruokaa valmiiksi mietittyyn päivällispöytään. Jne. Kohteliaan emännän ilme ei näistä edes värähdä, ja vieras ei koskaan saa saada tietää, että alunperin oli ajateltu toimia toisin.
Jos tosiaan vedetään kehiin etiketti, niin kyllä sen pitää lähteä aina omasta itsestä. Vieraalta ei voi vaatia etiketin noudattamista, vain itseltään voi.
No mutta nyt syyllistetään jo se eleettömästi vastaanottanminenkin ja sitten pois heittäminen. Sun lähetystössäsi sinä tuskin viet niitä tuliaisiksi tuotuja kakkuja paikallisille katsastuskonttoreille ja työttömien yhdistyksiin?
Lisäksi tässä oli monessa eri viestissä kyse siitä, että emännän tarjoilut siirretään sivuun ja laitetaan omat tilalle, ihan edellisellä sivulla kerrottiin, että anoppi vaihtoi ristiäisissä kukat omiinsa.
Miten diplomaattina suhtautuisit tällaiseen? Tai asian nyt varmaan hoitaisi joku sun sihteeri. Vaikka että itsenäisyyspäivänä sulla olisi sinivalkoinen kattaus, mutta joku vieraista kävisi itse vaihtamassa servietit punakeltaisiin? Tai toisi kolme kiloa Haggista omin lupinensa pöytään?
Olisko se vaan yllättävä tilanne ja söisit sitten haggista seuraavat kolme viikkoa tai jakelisit sitä ympäriinsä.
Kirjoitin kotipäivällisistä, joihin vieraat usein tuovat kukkia. Ja kyllä, ne laitetaan näkyvästi esiin, vaikka eivät sopisi väreihin. Tietenkin.
Sillä, mitä syömättömille ruuille tapahtuu jälkikäteen, ei ole merkitystä. Jos ne tulevat astian kanssa, ne tietysti palautuvat astian kanssa. Jos ne on annettu meille pysyvästi, niin joko ne tulevat syötyä kun esim lapsille seuraavana päivänä annetaan rääppeitä. Tai sitten eivät tule syötyä, ja menevät roskiin. Pääasia on se, ettei vieras koskaan koe, että hänen käytöksensä on ei-toivottua.
Et kuitenkaan vastannut kysymykseen tilanteesta, että sun vieraasi menisi vaihtamaan esim. servietit tai kukat tarjoilupöydässä omiinsa. Tai laittaisi siihen illallispöytään omat tuomisensa ja siirtäisi sivuun sun henkilökunnan kattaman ruuan sen tieltä ja veisi jääkaappiin, koska sen vieraan mielestä hänen juttunsa sopii paremmin. Tästähän oli kysymys, ei todellakaan siitä, että anopin tuoma kukkakimppu laitettaisiin kiitosten kera näyttävästi esille.
Sanot myös, että "jos ne tulevat astian kanssa ne tietysti palautuvat astian kanssa". Eli palautat vieraan tuoman ruuoan kuitenkin siis vieraalle takaisin? Täällä syvästi paheksutaan ideaa, että anoppi veisi sen koskemattoman taatelikakkunsa mennessään, vaan emännän pitäisi viedä se vanhainkotiin tai syödä itse vaikkei edes pitäisi siitä tms.
Miksi vastaisin tuohon servetti-kysymykseen, koska eihän aloituksessaakaan anoppi niin toiminut. Puhuttiin nyt kakun tuomisesta pöytään, mitä kyllä tapahtuu. Ja siitä kiitetään.
Ja tosiaan ystävällisyys on tärkeämpää kuin mitä jollekin kakulle tapahtuu. Joskus joku kakku on jäänyt koskemattomaksi, ja olemme tarjonneet sitä sitten ihan muille ihmisille jossain rennommassa kaverien välisessä tilanteessa. Ja parempi sekin, että tavara menee roskiin kuin että vieras nolataan.
No ei aloituksessa kyllä puhuttu myöskään anopin nolaamisesta yhtään mitään, vaan siitä, miten anopin saisi etukäteen ymmärtämään, että leipominen on jo hoidossa. Ja muissa viesteissä anopit ovat myös vaihtaneet kukkia/tarjoiluja.
Näen niin mielessäni tilanteen, kun vieras saapuu diplomaattipäivällisille ja marssii keittiöön oman pullapitkon kanssa: "Ei, ei, ei, tässä menussa on ihan liikaa suolaista! Nyt jätätte noi kummalliset rehut myöhempään, jotta tämä minun pitko pääsee paremmin oikeuksiinsa." Ja sitten pöydässä kiukuttelee, kun pitkoa ei kehuta.
Paitsi että varmaan kehuttaisiin, kun ilmeisesti av-diplomaatin piireissä tällainen on ihan normaalia hyvää käytöstä vieraalta.
Meillä nämä tilanteet hoidetaan diplomaattisesti ketään loukkaamatta. Miten teillä?
Ylläritarjoilut tilanteesta riippuen: kiittäisin ja tarjoaisin tai laittaisin talteen. Mutta: saattaisin ottaa asian puheeksi juhlien ulkopuolella, jos kyseessä olisi toistuva ja häiritsevä käytös joltain läheiseltä, esim. anopilta. Tällöin puhuisin ensin puolison kanssa, ja jos päättäisimme, että asia häiritsee todella paljon, jompi kumpi tai molemmat ottaisi asian kohteliaasti puheeksi kyseisen ihmisen kanssa. Jos kyseessä olisi anoppi, keskustelun hoitaisi luultavasti puoliso.
Valitukset siitä, että suolaista on liikaa: en ryhtyisi valehtelemaan, että no niinpä onkin. Hymyilisin ja vaihtaisin puheenaihetta tai toteaisin neutraalissa sävyssä jotain tyyliin “no, me tykätään suolaisesta, mutta makujahan on monia” ja vaihtaisin puheenaihetta.
Valitukset siitä, että mun sitä ja tätä kiellosta huolimatta tuotua juttua ei kehuta riittävästi: en reagoisi mitenkään, jatkaisin juttua muista aiheista.
Ymmärrän, että työtilanteissa voi joutua välillä esittämään, valehtelemaan ja sietämään toisen huonoa käytöstä. (Silti en edelleenkään usko, että kuvaamani käytös olisi diplomaattipiireissä a) tavallista b) sellaista, että siitä ei ole mitään seurauksia. Veikkaan, että ko. vieras saattaisia esim. puolisoltaan tai esimieheltään saada palautetta juhlien jälkeen. Itseasiassa jopa tiedän tapauksen, jossa diplomaatti käyttäytyi tökerösti erään järjestön juhlaillallisilla kieltäytyen puhumasta yhdelle järjestäjistä. Ei todellakaan reagoitu olemalla sitä mieltä, että tosiaan, tuolle ei kannata puhua, olet aivan oikeassa. Tökerö käytös yritettiin ohittaa mahdollisuuksien mukaan ja jatkossa tätä diplomaattia ei kutsuta tilaisuuksiin.)
Joka tapauksessa mielestäni kotona ystävien ja sukulaisten kanssa ei tarvitse vuodesta toiseen sietää lapsellista ja huonoa käytöstä, myöntyä joka vinkaukseen ja esittää, että on kaikesta samaa mieltä. Meillä on niin, että kohteilaisuus ei ole mikään vain osalle porukasta kuuluva velvollisuus. Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi hyvin, myös miniällä.
Ehkä ap on sairaan mustasukkainen miehensä suvusta. Koetetaan nähdä tämän ilmiön taakse. Tällaiset ketjut eivät ole enää normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Harvemmin siellä on. Meillä yleensä veljeni tulee auttamaan järjestyksenpidossa ja jokin äiti saattaa kahvitella lyhyesti.
Eikä se tiikerikakku lapsille oikeasti maistu.
Outoa, että sukulaisille ei järjestetä juhlia.
Onko?
Miksi suomalaisten on niin vaikea puuttua asiaan suoraan mutta ystävällisesti? Hiiteen hymistely. Hei kiitos kun toit mutta en laita tätä nyt pöytään, pöytä on suunniteltu erilaiseksi niin saa sun poikasi herkutella erikseen vaikka illalla. Hei olit laittanut tän pöytään niin otan sen nyt pois ja säästän omalle perheelle myöhäsemmäksi. Minä olen suora, ystävällisen napakka niin sillä tyylillä menee ihan hyvin. Tai ei kukaan ole uskaltanut tulla mussuttamaan, selän takana voivat toki puhua mutta mitä väliä. Homma menee niin kuin olen suunnitellutkin, ei ongelmia.
Ehkä kyse on auktoriteetistä, minulla on sitä suhteellisen paljon. Olen ystävällinen, lämmin, iloinen jopa hauska mutta tiedän mitä tahdon. Ja otan sen, minulle kuuluvan tilan ja teen mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Harvemmin siellä on. Meillä yleensä veljeni tulee auttamaan järjestyksenpidossa ja jokin äiti saattaa kahvitella lyhyesti.
Eikä se tiikerikakku lapsille oikeasti maistu.
Outoa, että sukulaisille ei järjestetä juhlia.
Onko?
Onhan se tietenkin varsin outoa jos sukulaisille ei koskaan järjestetä juhlia. Kertoo paljon ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Syökööt kotonaan näitä lempikakkujaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Olispa anoppi vielä hengissä. Saisi leipoa ihan mitä tahansa, kunhan vain miehen äiti olisi elossa.
Onko mies joutunut tuuliajolle mamman poistuttua kuvioista, vai mistä tuo kumma kaipuusi kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Harvemmin siellä on. Meillä yleensä veljeni tulee auttamaan järjestyksenpidossa ja jokin äiti saattaa kahvitella lyhyesti.
Eikä se tiikerikakku lapsille oikeasti maistu.
Outoa, että sukulaisille ei
Onko?
Onhan se tietenkin varsin outoa jos sukulaisille ei koskaan järjestetä juhlia. Kertoo paljon ihmisestä.
Ei koskaan jos ei oo just viisvuotissynttäreitä? Lapsilla on yleensä tossa vaiheessa kavwrisynttäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Harvemmin siellä on. Meillä yleensä veljeni tulee auttamaan järjestyksenpidossa ja jokin äiti saattaa kahvitella lyhyesti.
Eikä se tiikerikakku lapsille oikeasti maistu.
Outoa, että sukulaisille ei
Onko?
Onhan se tietenkin varsin outoa jos sukulaisille ei koskaan järjestetä juhlia. Kertoo paljon ihmisestä.
Ei koskaan jos ei oo just viisvuotissynttäreitä? Lapsilla on yleensä tossa vaiheessa kavwrisynttäreitä.
Asia ei minulle kuulu, mutta toivottavasti et sentään tee miehesi elämästä helvettiä. Sinussa on jo sivullisillakin kestämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?
No niinpä. Tyrkytti kakkua.
No sitten ymmärrän ap:n tuohtumuksen, jos paikalla ei tosiaan ollut muita aikusia.
Harvemmin siellä on. Meillä yleensä veljeni tulee auttamaan järjestyksenpidossa ja jokin äiti saattaa kahvitella lyhyesti.
Eikä se tiikerikakku lapsille oikeasti maistu.
Outoa, että sukulaisille ei
Onko?
Onhan se tietenkin varsin outoa jos sukulaisille ei koskaan järjestetä juhlia. Kertoo paljon ihmisestä.
Ei koskaan jos ei oo just viisvuotissynttäreitä? Lapsilla on yleensä tossa vaiheessa kavwrisynttäreitä.
Suurimmalla osalla on molemmat. Meillä järjestettiin tänä vuonna vaan sukusynttärit 8 veelle.
Mitäköhän se anoppi sitten siellä LASTENsynttäreillä teki?