Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
Niinpä niin. Anoppisi on ehkä lukenut tätä palstaa ja todennut, että miniälle ei pidä tyrkyttää eikä tarjota yhtään mitään, ei ne kuitenkaan kelpaa ja miniä itse huolehtii kaikesta mieluummin. Täälläkin joku kirjoitti, että oli itse suunnitellut koko repertuaarin niin tarkkaan, että anopin kuivakakku siinä pilaisi koko suunnitelman. Joten aina parempi, että ei edes tarjoudukaan tekemään mitään, vaikka osaisikin kuinka hyvin. Siskolleen voi tosiaan viedä, siskot tietää ja tuntee toisensa, mutta miniän kanssa on oltava niin hemmetin tarkka. Jos olisi minulla miniä, niin ihan samalla tavalla en minäkään hänelle tekisi yhtään mitään enkä veisi koskaan mitään. Samalla tavalla vain hymyilisin ja sanoisin, että sinä itse osaat niin hyvin ja tiedät paremmin. No jos erityisesti pyytäisi jotain tekemään, niin sittenkin kysyisin mahdollisimman tarkasti, millainen sen pitää olla. Ja sitten kuitenkin vielä ehdottaisin, että osta tai tee itse varalle jotain mieleistäsi lisäksi, jos minun tekemä ei olekaan hyvä.
Miniöitten kanssa pitää olla diplomaattinen. Se on sinänsä tietysti ikävää, koska sellainen aina syö normaaleja ihmissuhteita, mutta pakko mikä pakko.
Diplomaattisuus syö normaaleja ihmissuhteita? Normaalissa ihmissuhteessa on ok olla päsmäröivä moukka? Eiköhän se diplomaattisuus ja esim. oman tilan kunnioitus ole nimenomaan kaikkien normaalien ihmissuhteiden perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hiekkakakkua päätynyt vaginaan jos toiseenkin.
AP:n miehen kanta kiinnostaisi. Ettei vaan "Penakaan ei niitä kakkuja halua" käytännössä tarkoita että Pena ennen juhlia sanoo äidilleen kakun tuonnin olevan ok. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vaimokullan "me ollaan samaa mieltä" käytännössä tarkoittaa "minun mielipiteeni on meidän mielipiteemme". Miehet melko harvoin onnistuvat näkemään kuivakakkuja sodanjulistuksena.
(Ja joo, se tietty naisryhmä tulee nyt kirkumaan miten sen pyhän ydinperheen ulkopuoliset suhteet niinkin vieraaseen ihmiseen kuin omaan äitiin on eron paikka heti huomenna. )Minä inhoan omaa äitiäni. Mieheni sentään sietää häntä. En ymmärrä miksi. Äitini on solavnnut häntä toistuvasti ja yrittänyt vanhemmaksi hönen paikalleen.
Monessa perheessä se rajattoman isovanhemman oma lapsi ei oikeasti halua edes olla tekemisissä, miniä/vävy saattaa yrittää jonkinlaisia välejä.
Meillä mies lyönyt välit poikki äitiinsä rajattoman käytöksen vuoksi ja minä koitan saada heitä sopimaan.
Anopin mielestä tämäkin on minun vika niinkuin kaikki muukin.
Jos anopin taloon iskisi salama ja rikkoisi katon niin sekin olisi vain ilkeän miniän tekosia.
Anoppi on alusta asti kohdellut minua kynnysmattona ja haukkunut, mitätöinyt ja vähätellyt.
Mutta äiti on aina äiti ja haluaisin, että mies ja anoppi voisivat olla väleissä ja anoppi kunnioittaa miehen rajoja.Itse en jaksa olla vihainen anopille saati kantaa kaunaa mistään, vaikken koskaan anteeksi pyyntöä ole saanutkaan.
Ei sillä biologisella siteellä ole mitään merkitystä, jos toinen käyttäytyy tarpeeksi törkeästi. Joitain asioita ei vain voi antaa anteeksi.
Sinuna antaisin asian olla. Asia ei kuulu sinulle, vaikka mielipide löytyykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Mitä kookoskakkuun laitetaan?
ABC-"mössö" voi olla yllättän hyvää pitkän ajomatkan aikana.
Ehkä. En tosin tunne ketään, joka asuisi kehäkolmosen ulkopuolella. Sillä matkalla ei sentään tarvitse hädissään turvautua abc-mössöön, joka on hyvää vain nälänhädän yllättäessä kun on jo ajanut syömättä tuhat kilometriä.
Harvoin tapaa ihmisiä, joka oikein ylpeilee sillä, ettei tunne ihmisiä kuin yhdestä pikkukaupungista. Mutta saahan sitä valita nurkkakuntaisen elämäntyylin jos niin haluaa.
Mun piti myös tulla kommentoimaan tätä, että toi etninen riparibailaaja voisi matkustella muuallakin kuin kehä3:n sisäpuolella. Voisi käydä vaikka paikan päällä katsomassa, että missä se kookos kasvaa :))
Hyvä esimerkki oikeasta nirppisteinistä. Suostuu olemaan juhlissa vain, jos tarjottavana on vain hänen itsensä suunnittelemia tarjottavia... Eikä yhtään ajatella niitä vieraita. Oli sitten mistä kehän sisältä tahansa, aina on niitä ihmisiä, joille ei välttämättä sovi mitkään etniset tarjottavat jo niiden voimakkaiden mausteiden takia. Itse olen joutunut erään kylpyläloman aikana jäämään viikon ajan pois hotellin päivällisiltä, vaikka ne kuuluivat hintaan. Koska ravintolassa oli "aasialainen viikko" juuri silloin, vai oliko koko kk, en muista. Kaikki ruuat maustettu aasialaisittain. Vatsani ei sietänyt sitä. Kiva kiva. Olen tasan varma, että noissakaan rippijuhlissa ei tarjoilut olleet kaikkien mieleen, mutta vieraat ovat yleensä kohteliaita toisin kuin nämä minäminäteinit vieraitaan kohtaan. Ihan turha väittää, että kaikki kehuivat tarjottavia. Kun kohteliaisuuttaan niin tekivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Mitä kookoskakkuun laitetaan?
ABC-"mössö" voi olla yllättän hyvää pitkän ajomatkan aikana.
Ehkä. En tosin tunne ketään, joka asuisi kehäkolmosen ulkopuolella. Sillä matkalla ei sentään tarvitse hädissään turvautua abc-mössöön, joka on hyvää vain nälänhädän yllättäessä kun on jo ajanut syömättä tuhat kilometriä.
Harvoin tapaa ihmisiä, joka oikein ylpeilee sillä, ettei tunne ihmisiä kuin yhdestä pikkukaupungista. Mutta saahan sitä valita nurkkakuntaisen elämäntyylin jos niin haluaa.
Mun piti myös tulla kommentoimaan tätä, että toi etninen riparibailaaja voisi matkustella muuallakin kuin kehä3:n sisäpuolella. Voisi käydä vaikka paikan päällä katsomassa, että missä se kookos kasvaa :))
Hyvä esimerkki oikeasta nirppisteinistä. Suostuu olemaan juhlissa vain, jos tarjottavana on vain hänen itsensä suunnittelemia tarjottavia... Eikä yhtään ajatella niitä vieraita. Oli sitten mistä kehän sisältä tahansa, aina on niitä ihmisiä, joille ei välttämättä sovi mitkään etniset tarjottavat jo niiden voimakkaiden mausteiden takia. Itse olen joutunut erään kylpyläloman aikana jäämään viikon ajan pois hotellin päivällisiltä, vaikka ne kuuluivat hintaan. Koska ravintolassa oli "aasialainen viikko" juuri silloin, vai oliko koko kk, en muista. Kaikki ruuat maustettu aasialaisittain. Vatsani ei sietänyt sitä. Kiva kiva. Olen tasan varma, että noissakaan rippijuhlissa ei tarjoilut olleet kaikkien mieleen, mutta vieraat ovat yleensä kohteliaita toisin kuin nämä minäminäteinit vieraitaan kohtaan. Ihan turha väittää, että kaikki kehuivat tarjottavia. Kun kohteliaisuuttaan niin tekivät.
Pata kattilaa soimaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
Niinpä niin. Anoppisi on ehkä lukenut tätä palstaa ja todennut, että miniälle ei pidä tyrkyttää eikä tarjota yhtään mitään, ei ne kuitenkaan kelpaa ja miniä itse huolehtii kaikesta mieluummin. Täälläkin joku kirjoitti, että oli itse suunnitellut koko repertuaarin niin tarkkaan, että anopin kuivakakku siinä pilaisi koko suunnitelman. Joten aina parempi, että ei edes tarjoudukaan tekemään mitään, vaikka osaisikin kuinka hyvin. Siskolleen voi tosiaan viedä, siskot tietää ja tuntee toisensa, mutta miniän kanssa on oltava niin hemmetin tarkka. Jos olisi minulla miniä, niin ihan samalla tavalla en minäkään hänelle tekisi yhtään mitään enkä veisi koskaan mitään. Samalla tavalla vain hymyilisin ja sanoisin, että sinä itse osaat niin hyvin ja tiedät paremmin. No jos erityisesti pyytäisi jotain tekemään, niin sittenkin kysyisin mahdollisimman tarkasti, millainen sen pitää olla. Ja sitten kuitenkin vielä ehdottaisin, että osta tai tee itse varalle jotain mieleistäsi lisäksi, jos minun tekemä ei olekaan hyvä.
Miniöitten kanssa pitää olla diplomaattinen. Se on sinänsä tietysti ikävää, koska sellainen aina syö normaaleja ihmissuhteita, mutta pakko mikä pakko.
Diplomaattisuus syö normaaleja ihmissuhteita? Normaalissa ihmissuhteessa on ok olla päsmäröivä moukka? Eiköhän se diplomaattisuus ja esim. oman tilan kunnioitus ole nimenomaan kaikkien normaalien ihmissuhteiden perusta.
Aivan, mutta sitä päsmäröivää moukkaakin pitää sietää ja osata luovia sen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla niin, että asiat kuitenkin sujuvat. Se on sitä diplomaattisuutta. Jos toinen ei osaa eikä ymmärrä, toisen sitten pitää, ellei halua että kaikki räjähtää käsiin. Joskus se tietenkin ns. "syö" ihmistä, kun aina pitää ottaa se toisen mahdollinen moukkamaisuuskin huomioon, mutta elämä on. Ihmiset ei nyt vaan ole kaikki samanhenkisiä ja samanlaisia, aina on erilaisuutta ja aina on löydyttävä sitä sietokykyä, jos meinaa, että tässä edes jotenkin pärjätään. Tervemenoa elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
Niinpä niin. Anoppisi on ehkä lukenut tätä palstaa ja todennut, että miniälle ei pidä tyrkyttää eikä tarjota yhtään mitään, ei ne kuitenkaan kelpaa ja miniä itse huolehtii kaikesta mieluummin. Täälläkin joku kirjoitti, että oli itse suunnitellut koko repertuaarin niin tarkkaan, että anopin kuivakakku siinä pilaisi koko suunnitelman. Joten aina parempi, että ei edes tarjoudukaan tekemään mitään, vaikka osaisikin kuinka hyvin. Siskolleen voi tosiaan viedä, siskot tietää ja tuntee toisensa, mutta miniän kanssa on oltava niin hemmetin tarkka. Jos olisi minulla miniä, niin ihan samalla tavalla en minäkään hänelle tekisi yhtään mitään enkä veisi koskaan mitään. Samalla tavalla vain hymyilisin ja sanoisin, että sinä itse osaat niin hyvin ja tiedät paremmin. No jos erityisesti pyytäisi jotain tekemään, niin sittenkin kysyisin mahdollisimman tarkasti, millainen sen pitää olla. Ja sitten kuitenkin vielä ehdottaisin, että osta tai tee itse varalle jotain mieleistäsi lisäksi, jos minun tekemä ei olekaan hyvä.
Miniöitten kanssa pitää olla diplomaattinen. Se on sinänsä tietysti ikävää, koska sellainen aina syö normaaleja ihmissuhteita, mutta pakko mikä pakko.
Diplomaattisuus syö normaaleja ihmissuhteita? Normaalissa ihmissuhteessa on ok olla päsmäröivä moukka? Eiköhän se diplomaattisuus ja esim. oman tilan kunnioitus ole nimenomaan kaikkien normaalien ihmissuhteiden perusta.
Aivan, mutta sitä päsmäröivää moukkaakin pitää sietää ja osata luovia sen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla niin, että asiat kuitenkin sujuvat. Se on sitä diplomaattisuutta. Jos toinen ei osaa eikä ymmärrä, toisen sitten pitää, ellei halua että kaikki räjähtää käsiin. Joskus se tietenkin ns. "syö" ihmistä, kun aina pitää ottaa se toisen mahdollinen moukkamaisuuskin huomioon, mutta elämä on. Ihmiset ei nyt vaan ole kaikki samanhenkisiä ja samanlaisia, aina on erilaisuutta ja aina on löydyttävä sitä sietokykyä, jos meinaa, että tässä edes jotenkin pärjätään. Tervemenoa elämään!
Niin, eikö normaaliin ihmissuhteeseen kuulu, että voi sanoa toiselle joskus, että kuule nyt olet täysin väärässä, tai että tässä asiassa syy on selkeästi vain sinun, ajattelepa nyt vain tarkemmin. Mutta menepä sanomaan se miniällesi. Sen jälkeen voit olla varma, että välit on kaputt. Ikuisesti. Olet heti hirviöanoppi.
Siksi on oltava diplomaattinen, ja sanottava, että voi olla niin tai näin, en tiedä, en osaa sanoa, itsehän tiedät parhaiten. Vaikka kuinka tekisi mieli sanoa suorat sanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
Niinpä niin. Anoppisi on ehkä lukenut tätä palstaa ja todennut, että miniälle ei pidä tyrkyttää eikä tarjota yhtään mitään, ei ne kuitenkaan kelpaa ja miniä itse huolehtii kaikesta mieluummin. Täälläkin joku kirjoitti, että oli itse suunnitellut koko repertuaarin niin tarkkaan, että anopin kuivakakku siinä pilaisi koko suunnitelman. Joten aina parempi, että ei edes tarjoudukaan tekemään mitään, vaikka osaisikin kuinka hyvin. Siskolleen voi tosiaan viedä, siskot tietää ja tuntee toisensa, mutta miniän kanssa on oltava niin hemmetin tarkka. Jos olisi minulla miniä, niin ihan samalla tavalla en minäkään hänelle tekisi yhtään mitään enkä veisi koskaan mitään. Samalla tavalla vain hymyilisin ja sanoisin, että sinä itse osaat niin hyvin ja tiedät paremmin. No jos erityisesti pyytäisi jotain tekemään, niin sittenkin kysyisin mahdollisimman tarkasti, millainen sen pitää olla. Ja sitten kuitenkin vielä ehdottaisin, että osta tai tee itse varalle jotain mieleistäsi lisäksi, jos minun tekemä ei olekaan hyvä.
Miniöitten kanssa pitää olla diplomaattinen. Se on sinänsä tietysti ikävää, koska sellainen aina syö normaaleja ihmissuhteita, mutta pakko mikä pakko.
Diplomaattisuus syö normaaleja ihmissuhteita? Normaalissa ihmissuhteessa on ok olla päsmäröivä moukka? Eiköhän se diplomaattisuus ja esim. oman tilan kunnioitus ole nimenomaan kaikkien normaalien ihmissuhteiden perusta.
Aivan, mutta sitä päsmäröivää moukkaakin pitää sietää ja osata luovia sen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla niin, että asiat kuitenkin sujuvat. Se on sitä diplomaattisuutta. Jos toinen ei osaa eikä ymmärrä, toisen sitten pitää, ellei halua että kaikki räjähtää käsiin. Joskus se tietenkin ns. "syö" ihmistä, kun aina pitää ottaa se toisen mahdollinen moukkamaisuuskin huomioon, mutta elämä on. Ihmiset ei nyt vaan ole kaikki samanhenkisiä ja samanlaisia, aina on erilaisuutta ja aina on löydyttävä sitä sietokykyä, jos meinaa, että tässä edes jotenkin pärjätään. Tervemenoa elämään!
Töissä on pakko. Kotona ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kaikki puolustavat anoppia, koska hän on vanha. Jos kyseessä olisi nuorempi ihminen, olisi täällä vastaanotto ihan toinen. Minä kerron yhden asian: se, että on onnistunut pysyttelemään hengissä niin paitkään, että on lapsenlapsia, ei ole mikään saavutus. Jos se aiheuttaa sen, että käyttäytyy kuin kusipää, pitää asiasta voida kantaa seuraukset.
Nyt sulle ap, ohje: laita kova kovaa vastaan. Heti kun kakku tulee, kaadat sen roksiin mahdollisimman näkyvästi. Perustelet sen sillä, ettei sitä olla ennenkään tarvittu. Jos et tee tuota, niin sano, että saa tuoda, mutta sillä ehdolla, että hän syö KAIKEN, mitä jää. Sitten vahditte ja kerrotte, että jos luista tehtävästä, on välit poikki, kunnes on suorittanut asian. Mikään muu kuin mahdollisimman perusteellinen nöyryyttäminen ei noihin toimi.
Ja sen jälkeen välit anoppiin ovat hyvät ja normaalit?
Miksi pitäisi tahallisesti olla ilkeä? Tuolla joku kyseli yksityiskohtaisesti, miten sen ylimääräisen kuivakakun kanssa pitäisi menetellä, kun se ei KENELLEKÄÄN kelpaa. Että pitäisikö viedä tien varteen mukana lappu, että "saa ottaa?" Ym. yhtä hölmöjä vaihtoehtoja. Se normaali vaihtoehto, että vain ottaa kakun vastaan, laittaa pöytään ja jos kerran se jää koskemattomaksi tai sitä on mennyt vain vähän, niin lopun voi sitten juhlien jälkeen täysin hyvällä omallatunnolla laittaa biojätteisiin. Se on niin yksinkertaista, mutta ei, täällä täytyy marista ja valittaa, kun on jotenkin kauhean vaikeata päästä siitä kakusta eroon! Miten te nuoret naiset selviätte elämästä, kun tämäkin asia jo on noin hankala?
Anoppi on aikuinen ihminen. Jos puhe ei mene perille, niin sitten pitää ottaa kovit keinot käyttöön. Niillä asia menee perille. Voi olla, että joku ei halua sitä kattaukseensa esim. siksi, että kattaus on mietitty huolella ja sillä on tietty teema tms. ja kakku ei sovi siihen. Jotkut katsos tykkää panostaa tarjoilluun eikä vain haalia sitä sun tätä sieltä ja täältä tarjottavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kaikki puolustavat anoppia, koska hän on vanha. Jos kyseessä olisi nuorempi ihminen, olisi täällä vastaanotto ihan toinen. Minä kerron yhden asian: se, että on onnistunut pysyttelemään hengissä niin paitkään, että on lapsenlapsia, ei ole mikään saavutus. Jos se aiheuttaa sen, että käyttäytyy kuin kusipää, pitää asiasta voida kantaa seuraukset.
Nyt sulle ap, ohje: laita kova kovaa vastaan. Heti kun kakku tulee, kaadat sen roksiin mahdollisimman näkyvästi. Perustelet sen sillä, ettei sitä olla ennenkään tarvittu. Jos et tee tuota, niin sano, että saa tuoda, mutta sillä ehdolla, että hän syö KAIKEN, mitä jää. Sitten vahditte ja kerrotte, että jos luista tehtävästä, on välit poikki, kunnes on suorittanut asian. Mikään muu kuin mahdollisimman perusteellinen nöyryyttäminen ei noihin toimi.
Vastenmielinen ohje vastenmieliseen käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummo tekee samaa ja se on raivostuttavaa. Ensin valittaa, miten on kipuja ja särkyjä ja sairaalaan pitäis varmaan mennä. Omaiset saa huolestuneena pohtia, että miten se mummo jaksaa, onki se nyt sairaalassa vai mitä. Ja mitä vielä, yks on leiponu/tehny ruokaa yötä myöten vaikka moneen kertaan on sanottu, että tuut vaan itse, älä rasita itseäsi, kaikki hoidetaan. Ja sitten uhriudutaan kun ollaan leivottu ka tehty ruokaa yötä myöten ja paikkoja kolottaa ja miksi kukaan ei syö, hän on nähny vaivaa. Hermot menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisia kommentteja monelta miniältä.
Anopin pitäisi olla kuin kuka tahansa kutsuvieras lastenlapsensa synttäreillä, eikä tarjota apuaan tai tuoda tiikerikakkua ja antaa miniän elää omaa elämäänsä ja anoppi omaansa.Samaan aikaan palstalla miniät, huom. miniät vaativat vaativat lapsen hoitoapua, eikä sitä ole koskaan kylliksi tai riittävästi, rahallista tukea perheelle, asunnon takauksia ja joulu- ja synttärilahjat pitäisi olla luokkaa 300€/nuppi, mennään anopin mökille kuin omaansa jne.
Ja nämä samaiset anopit ovat toisaalla tyttäriensä äitejä, puolisoita, työkavereita, ystäviä, vanhempiensa lapsia, naapureita jne. jotka ovat ylempiä ystäviä keskenään, on eletty sovussa pitkä parisuhde puolison kanssa, ystävytty työkaverin kanssa ja monen anopin elämä on rakkauden täyttämä, mutta yksi ihmissuhde ei vain toimi, ei ainakaan miniän mielestä, kun oma mieli kokee anopin olevan perkeleestä. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Tätä asennetta inhoan yli kaiken myös omissa vanhemmissani: kaikki apu on vastikkeellista. Jos apua tarjotaan jopa oma-aloitteisesti ja sitä erehtyy vastaanottamaan, jää avunsaaja jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan ja solmii sanattoman sopimuksen suostua mihin tahansa avunantajan keksimään hullutukseen. Muuten on huono ihminen, epäkiitollinen ja ties mitä muuta. Se avun antaminen on siis näille ihmisille vallankäytön väline. Itse toivoisin, että apua annettaisiin ilman ketunhäntää kainalossa puolin ja toisin. Ei niin, että lastenhoitoavun pyytäminen tai vastaanottaminen on isoäidille vapaalippu vaikka kaapata lapsenlapsen juhlat tai olla ylipäänsä kunnioittamatta rajoja.
Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, on varmaan parempi, että kukaan ei auta enää ketään.
Kyllä, monelle auttaminen on vallankäyttöä. Mutta en silti sanoisi, että jonkun leivonnaisen tuominen on kenenkään juhlien kaappaamista, jos nyt palataan apn anoppiin.
Mitä se sitten on?
Jonkinlainen pakkoneuroosi tuoda kakku josta on vuosia sanottu että ÄLÄ TUO?
Ja sitten siitä samaisesta kakusta pitää järjestää huomion metsästysnäytös.
Mitä tuo on?
Sitä että haluaa olla osallisena. Täälläkin kovasti aina puhutaan, kuinka surullista, ettei isovanhempia kiinnosta yms, mutta ei ole hyvä näköjään jos kiinnostaakaan. Ap kuitenkin sanoi, että muutoin pitää anopistaan, eli kyseessä ei ole mikään jyräävä ihmishirviö. Miksei voi sitten pyytää vaikka kaupassakäyntiapua juhlia varten tai jotain mistä kokee olevan iloa, jotta saa anopille hyvän mielen ja tunteen siitä, että on hyödyksi, jos joku kuivakakku niin hiertää?
Osallisena voi olla monella muullakin tavalla kuin jyräämällä.
MIKSI sen anopin pitää saada juuri osallistua ja auttaa siellä missä ei haluta?
Meillä vastaava ihmeellinen kinan aihe on lasten erilaiset juhlat, siis kodin ulkopuolella. Väkisin pitäisi päästä koulun/harrastusten juhliin. Eikä jumankauta mene millään perille, että esimerkiksi koululla on rajattu määrä, koska pieni juhlasali. Sinne ei saa viedä muita. Törkein veto oli se, että ehdotettiin, että minä jään pois oman lapseni päättäjäisistä, jotta anoppi pääsee sinne.
EN TAJUA.
Koska kakun leipominen on sellaista mitä hän osaa.
Mun anoppi ei osaa leipoa, tyrkyttää kakkuja silti. Täytekakussa saattaa olla pikkuisen kärähtänyt pohja, sisällä jotain ällömäkeaa x-tra vadelmahilloa, kostutus toki unohtunut. Päällä löysäksi jäänyt kakun päältä valuva vaniljavispivaahto (runsaasti), päällä säilykehedelmiä. Varsinainen ilo silmälle, vesikin herahtaa kielelle. Ei se niin nuukaa ole kakun kanssa varsinkaan miniän pöydässä, kunhan on kakku.
Miniä voi leipoa Kinuskikissan ohjeilla ja mahdollisimman kalleilla aineilla juuri oikeanlaisen kakun, jota vieraat ihailevat ja rakastavat upean ulkonäön, käsittämättömän herkullisten aineiden ja miniän loistavan leipomistaidon perusteella. Taidon, josta koko kaupunki tai kylä puhuu innokkaasti.
Anopin nolo kakku on korkean kaapin päällä, sivupöydällä, jääkaapissa - tai perinteiseen miniätyyliin roskiksessa tiikerikakun, karjalanpiirakoiden ja täytettyjen croissanttien kanssa.
En mä kinuskikissan ohjeilla leivo kuin muffinssit. Ei vaan sytytä hänen ohjeensa. Ärsyttää, kun ohjeissa on ihan liikaa kuvia.
Mä ostan kakkuihini hyvät ainekset. Miksi yrittäisin päästä mahdollisimman halvalla, kun ei ole pakko? Leivon harvoin, ja panostan silloin tekemiseen. Ja kyllä ne mun leivonnaiset kelpaavat, jopa anopille, vaikka ei vahingossakaan koskaan niitä kehu. Saattaa kyllä santsata kolmannenkin kerran. Muilta leivonnaisiani maistaneilta olen saanut kehuja useamman kerran, taitava amatööri olen.
Anopin nolo kakku viedään takaisin anopin autoon, karjalanpiirakat ja croisantit kelpaavat mun lapsille. Mun isä saa tiikerikakun bileiden jälkeen matkaevääksi, kuulemma huonokin tiikerikakku on hyvää.
Mukavaa halveksuntaa vähävaraisempaa ihmistä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
Niinpä niin. Anoppisi on ehkä lukenut tätä palstaa ja todennut, että miniälle ei pidä tyrkyttää eikä tarjota yhtään mitään, ei ne kuitenkaan kelpaa ja miniä itse huolehtii kaikesta mieluummin. Täälläkin joku kirjoitti, että oli itse suunnitellut koko repertuaarin niin tarkkaan, että anopin kuivakakku siinä pilaisi koko suunnitelman. Joten aina parempi, että ei edes tarjoudukaan tekemään mitään, vaikka osaisikin kuinka hyvin. Siskolleen voi tosiaan viedä, siskot tietää ja tuntee toisensa, mutta miniän kanssa on oltava niin hemmetin tarkka. Jos olisi minulla miniä, niin ihan samalla tavalla en minäkään hänelle tekisi yhtään mitään enkä veisi koskaan mitään. Samalla tavalla vain hymyilisin ja sanoisin, että sinä itse osaat niin hyvin ja tiedät paremmin. No jos erityisesti pyytäisi jotain tekemään, niin sittenkin kysyisin mahdollisimman tarkasti, millainen sen pitää olla. Ja sitten kuitenkin vielä ehdottaisin, että osta tai tee itse varalle jotain mieleistäsi lisäksi, jos minun tekemä ei olekaan hyvä.
Miniöitten kanssa pitää olla diplomaattinen. Se on sinänsä tietysti ikävää, koska sellainen aina syö normaaleja ihmissuhteita, mutta pakko mikä pakko.
Diplomaattisuus syö normaaleja ihmissuhteita? Normaalissa ihmissuhteessa on ok olla päsmäröivä moukka? Eiköhän se diplomaattisuus ja esim. oman tilan kunnioitus ole nimenomaan kaikkien normaalien ihmissuhteiden perusta.
Aivan, mutta sitä päsmäröivää moukkaakin pitää sietää ja osata luovia sen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla niin, että asiat kuitenkin sujuvat. Se on sitä diplomaattisuutta. Jos toinen ei osaa eikä ymmärrä, toisen sitten pitää, ellei halua että kaikki räjähtää käsiin. Joskus se tietenkin ns. "syö" ihmistä, kun aina pitää ottaa se toisen mahdollinen moukkamaisuuskin huomioon, mutta elämä on. Ihmiset ei nyt vaan ole kaikki samanhenkisiä ja samanlaisia, aina on erilaisuutta ja aina on löydyttävä sitä sietokykyä, jos meinaa, että tässä edes jotenkin pärjätään. Tervemenoa elämään!
Niin, eikö normaaliin ihmissuhteeseen kuulu, että voi sanoa toiselle joskus, että kuule nyt olet täysin väärässä, tai että tässä asiassa syy on selkeästi vain sinun, ajattelepa nyt vain tarkemmin. Mutta menepä sanomaan se miniällesi. Sen jälkeen voit olla varma, että välit on kaputt. Ikuisesti. Olet heti hirviöanoppi.
Siksi on oltava diplomaattinen, ja sanottava, että voi olla niin tai näin, en tiedä, en osaa sanoa, itsehän tiedät parhaiten. Vaikka kuinka tekisi mieli sanoa suorat sanat.
Kyllä normaaleihin käytöstapoihin kuuluu, että talon emäntä ja isäntä päättävät talon, itse järjestämiensä juhlien, lastenkasvatuksensa ym. säännöistä ja jopa kunnianarvoisa anoppi niitä kunnioittaa. Enemmän tästä ketjusta syntyy sellainen mielikuva, että anopin pitäisi antaa tunkea nokkansa mihin haluaa, ellei intresseissä ole kolmas maailmansota. Anoppihan on aina oikeassa, tietää kaiken paremmin, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Ei vaan yleensäkin juhlissa, onko noin vaikeeta ymmärtää ?
Ja en pidä juustokakuista vaikka olisi mitkä "vuotis-synttärit".
Miksi sinun piti tulla tämä jakamaan ketjuun jossa on kyse viisivuotissynttäreiden tarjoiluista?
Anteeksi mitä?
Täällä jauhetaan jo kaikesta muusta kun siitä ap:n alkuperäisestä avauksesta, joten miksi hän ei saa sanoa mielipidettään, kun muutkin niin tekee?
Millon on kakut ja kukat siirretty pois eikä nekään liity alkuperäiseen, joten miksi et niistä valita?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä20761 kirjoitti:
Meidän häihin delegoin kälyn. Anoppi on muualla ei pääse juhliin n. 13000 km välissä joka päivä. Käly tekee kakun me maksamme tarpeet. En vain onnistu juhlakakuissa. Voileipäsun muut menee hyvin. Ja jopa juustokakkukin. Meilläkin on kuivakakkua joka kuuluu juhlaan meille kelpaisi ennenkaikkea apu tarjottaviin. Ja litä enemmän sen parempi emme sanoisi ei.
Mikäs siinä, kun on molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tässä ei jyrätä juhlien järjestäjää, vaan autetaan.
Ihan kuten ap:n aloituksessa =)
Miksi et voisi antaa anopin tehdä kakun tai kaksi. Hän tuntisi osallistuvansa ja olevansa avuksi. Nyt ei kakku tai pari lisää voi sun kahvipöytääsi kaataa.
Ja vaikka kuivakakut eivät olisi juuri teidän perheen makuunne, niin joku vieraista voi tykätä kovastikin.
Anopin kanssa voi olla eri mieltä sitten jostain muusta isommasta asiasta, tällaisesta on turha olla napit vastakkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kaikki puolustavat anoppia, koska hän on vanha. Jos kyseessä olisi nuorempi ihminen, olisi täällä vastaanotto ihan toinen. Minä kerron yhden asian: se, että on onnistunut pysyttelemään hengissä niin paitkään, että on lapsenlapsia, ei ole mikään saavutus. Jos se aiheuttaa sen, että käyttäytyy kuin kusipää, pitää asiasta voida kantaa seuraukset.
Nyt sulle ap, ohje: laita kova kovaa vastaan. Heti kun kakku tulee, kaadat sen roksiin mahdollisimman näkyvästi. Perustelet sen sillä, ettei sitä olla ennenkään tarvittu. Jos et tee tuota, niin sano, että saa tuoda, mutta sillä ehdolla, että hän syö KAIKEN, mitä jää. Sitten vahditte ja kerrotte, että jos luista tehtävästä, on välit poikki, kunnes on suorittanut asian. Mikään muu kuin mahdollisimman perusteellinen nöyryyttäminen ei noihin toimi.
Ja sen jälkeen välit anoppiin ovat hyvät ja normaalit?
Miksi pitäisi tahallisesti olla ilkeä? Tuolla joku kyseli yksityiskohtaisesti, miten sen ylimääräisen kuivakakun kanssa pitäisi menetellä, kun se ei KENELLEKÄÄN kelpaa. Että pitäisikö viedä tien varteen mukana lappu, että "saa ottaa?" Ym. yhtä hölmöjä vaihtoehtoja. Se normaali vaihtoehto, että vain ottaa kakun vastaan, laittaa pöytään ja jos kerran se jää koskemattomaksi tai sitä on mennyt vain vähän, niin lopun voi sitten juhlien jälkeen täysin hyvällä omallatunnolla laittaa biojätteisiin. Se on niin yksinkertaista, mutta ei, täällä täytyy marista ja valittaa, kun on jotenkin kauhean vaikeata päästä siitä kakusta eroon! Miten te nuoret naiset selviätte elämästä, kun tämäkin asia jo on noin hankala?
Anoppi on aikuinen ihminen. Jos puhe ei mene perille, niin sitten pitää ottaa kovit keinot käyttöön. Niillä asia menee perille. Voi olla, että joku ei halua sitä kattaukseensa esim. siksi, että kattaus on mietitty huolella ja sillä on tietty teema tms. ja kakku ei sovi siihen. Jotkut katsos tykkää panostaa tarjoilluun eikä vain haalia sitä sun tätä sieltä ja täältä tarjottavaksi.
No voi hyvät hyssykät teidän design-tarjoilujanne jos ylimääräinen kakku pilaa sen.
Äiti ja miniä kirjoitti:
Anopista ei ole pakko pitää. En pidä esimerkiksi anopin tavasta hoitaa lapsia. Siksi anoppi ei hoida lapsenlapsia. Eikä miniöiden tarvitse pitää anopin tyrkyttämistä leivonnaisistakaan. Anoppi pitäköön tunkkinsa!!!
Anoppiin kannattaa pitää hyvät välit. Minimi on 100 km, mutta 500-1000 kilometriä on parempi. Ei ramppaa utelias anoppi ja komenteleva appiukko yllätyskylässä päivittäin. Ei käy kateeksi, kun joillakin asuu v###umaiset appivanhemmat naapurissa tai samalla paikkakunnalla. Ilkeän anopin elämäntehtävänä on pilata miniän elämä. Harvemmin vävyt joutuvat kestämään yhtä ilkeää kohtelua. Joskus pahin ilkeilijä onkin appiukko, joka inhoaa miniäänsä tai vävyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.
Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.
Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.
VIISvuotissynttäreillä?
Mitä väliä sillä on mitkä juhlat kyseessä, jos aikuisia on kutsuttuna? Lastensynttärit sitten erikseen, siellä kun tuskin menee mitkään kakut.
No ne ap:n juhlat on lastensynttärit. Eikä se kuivakakku ole koskaan siellä mennyt.
Ohhoh, en olisi arvannut olevani tässä asiassa näin marginaalissa ja että useimpien mielestä on ok että muut kuin juhlan järjestävät saavat sanella mitä juhlissa tarjotaan. Minua kyllä loukkaisi suuresti jos joku toisi pyytämättä syötävää minun kutsuilleni, jos kyseessä ei ole nyyttärit. Kiitos vaan, tarjoan tasan sitä mitä haluan, eikä siihen mitään muuta lisätä. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, ei toista saa noin vaan jyrätä. Tuo pakkotuputtaminen on itsekästä ja usein liittyy vielä marttyyriksi heittäytymiseen.
Meinaan vaan, ettei tässä asiassa ole mitään absoluuttiseta totuutta, vaan jokainen kokee omaa taustaansa vasten. Jos ap ei halua anopin leipomuksia, on minun mielestäni henkistä vallankäyttöä tuoda niitä kuitenkin.