Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini

Vierailija kirjoitti:

Ja te teette lapsia miehille joiden lähisuvussa on noin pahoja mt-ongelmia! Onnea diagnoosien etsintään.

Aika usein nää paljastuu vasta kun lapset on tehty.

Mulla oli ihan normaali anoppi 20 vuotta. Nyt vasta on alkanut sekoilemaan. Kuopuksen rippijuhliin toi neljä erilaista makeaa leivonnaista (kaksi kuivakakkua, korvapuusteja ja pullapitkon) ja tuli kysymättä klo 7 aamulla meille siivoamaan.

Korvapuusteja meni jonkin verran, kakut jäi koskemattomina. Minä olin tietenkin varannut tarjottavaa yllin kyllin ja nää tuli ihan pyytämättä.

Kyllä meitä ärsytti, ihan tosissaan ja ylimääräistä vaivaa niistä syömättä jääneistä kakuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.

Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.

Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.

VIISvuotissynttäreillä?

Ei vaan yleensäkin juhlissa, onko noin vaikeeta ymmärtää ?

Ja en pidä juustokakuista vaikka olisi mitkä "vuotis-synttärit".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.

Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.

Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.

Kinka usein siis vierailet 5-vuotissynttäreillä?

ja vielä niin, että enemmistö vieraista on viisikymppisiä kuivakakun ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi polvi yleensä itse pitää enemmän niistä kuivakakuista kuin jostain tuorejuustoliivate-hässäköistä. Siksi annan niin äitini kuin anoppinikin tuoda kuivakakkubravuurinsa synttäreille jne, vaikka en itse niistä välitäkään.

Itse olen viisikymppinen enkä ole syttynyt koskaan näille juustokakuille.

Tavalliset kakut menee,kuivakakut menee ja pullat ihan ok myös.

VIISvuotissynttäreillä?

Ei vaan yleensäkin juhlissa, onko noin vaikeeta ymmärtää ?

Ja en pidä juustokakuista vaikka olisi mitkä "vuotis-synttärit".

Miksi sinun piti tulla tämä jakamaan ketjuun jossa on kyse viisivuotissynttäreiden tarjoiluista?

Meidän häihin delegoin kälyn. Anoppi on muualla ei pääse juhliin n. 13000 km välissä joka päivä. Käly tekee kakun me maksamme tarpeet. En vain onnistu juhlakakuissa. Voileipäsun muut menee hyvin. Ja jopa juustokakkukin. Meilläkin on kuivakakkua joka kuuluu juhlaan meille kelpaisi ennenkaikkea apu tarjottaviin. Ja litä enemmän sen parempi emme sanoisi ei.

Vierailija kirjoitti:

[

Aika usein nää paljastuu vasta kun lapset on tehty.

.

Kaikki ei tosiaan aina ole genetiikasta johtuvaa. Tällaisiakin tapauksia tiedän:

Anoppi voi myös olla oman aikansa, plus eletyn (rankan) elämänsä tuote. Jotenkin traumatisoitunut, ja purkaa sen oman ajan tapojensa mukaan siihen ainoaan arvoasteikossa alempana olevaan eli miniään.

Tai, on jo sukuun tulleen ensimmäisen hankalan miniän vuoksi asennoitunut että "tämän seuraavan minä laitan kuriin jo alkumetreillä koska tolle toiselle en pärjää". Kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia miniän roolissa. 

Käyttäjä20761 kirjoitti:

Meidän häihin delegoin kälyn. Anoppi on muualla ei pääse juhliin n. 13000 km välissä joka päivä. Käly tekee kakun me maksamme tarpeet. En vain onnistu juhlakakuissa. Voileipäsun muut menee hyvin. Ja jopa juustokakkukin. Meilläkin on kuivakakkua joka kuuluu juhlaan meille kelpaisi ennenkaikkea apu tarjottaviin. Ja litä enemmän sen parempi emme sanoisi ei.

Mikäs siinä, kun on molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Tässä ei jyrätä juhlien järjestäjää, vaan autetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitaisia kommentteja monelta miniältä.

Anopin pitäisi olla kuin kuka tahansa kutsuvieras lastenlapsensa synttäreillä, eikä tarjota apuaan tai tuoda tiikerikakkua ja antaa miniän elää omaa elämäänsä ja anoppi omaansa.

Samaan aikaan palstalla miniät, huom. miniät vaativat vaativat lapsen hoitoapua, eikä sitä ole koskaan kylliksi tai riittävästi, rahallista tukea perheelle, asunnon takauksia ja joulu- ja synttärilahjat pitäisi olla luokkaa 300€/nuppi, mennään anopin mökille kuin omaansa jne.

Ja nämä samaiset anopit ovat toisaalla tyttäriensä äitejä, puolisoita, työkavereita, ystäviä, vanhempiensa lapsia, naapureita jne. jotka ovat ylempiä ystäviä keskenään, on eletty sovussa pitkä parisuhde puolison kanssa, ystävytty työkaverin kanssa ja monen anopin elämä on rakkauden täyttämä, mutta yksi ihmissuhde ei vain toimi, ei ainakaan miniän mielestä, kun oma mieli kokee anopin olevan perkeleestä. Olisiko itsetutkiskelun paikka?

Tätä asennetta inhoan yli kaiken myös omissa vanhemmissani: kaikki apu on vastikkeellista. Jos apua tarjotaan jopa oma-aloitteisesti ja sitä erehtyy vastaanottamaan, jää avunsaaja jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan ja solmii sanattoman sopimuksen suostua mihin tahansa avunantajan keksimään hullutukseen. Muuten on huono ihminen, epäkiitollinen ja ties mitä muuta. Se avun antaminen on siis näille ihmisille vallankäytön väline. Itse toivoisin, että apua annettaisiin ilman ketunhäntää kainalossa puolin ja toisin. Ei niin, että lastenhoitoavun pyytäminen tai vastaanottaminen on isoäidille vapaalippu vaikka kaapata lapsenlapsen juhlat tai olla ylipäänsä kunnioittamatta rajoja.

Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, on varmaan parempi, että kukaan ei auta enää ketään.

Kyllä, monelle auttaminen on vallankäyttöä. Mutta en silti sanoisi, että jonkun leivonnaisen tuominen on kenenkään juhlien kaappaamista, jos nyt palataan apn anoppiin.

Mitä se sitten on?

Jonkinlainen pakkoneuroosi tuoda kakku josta on vuosia sanottu että ÄLÄ TUO?

Ja sitten siitä samaisesta kakusta pitää järjestää huomion metsästysnäytös.

Mitä tuo on?

Sitä että haluaa olla osallisena. Täälläkin kovasti aina puhutaan, kuinka surullista, ettei isovanhempia kiinnosta yms, mutta ei ole hyvä näköjään jos kiinnostaakaan. Ap kuitenkin sanoi, että muutoin pitää anopistaan, eli kyseessä ei ole mikään jyräävä ihmishirviö. Miksei voi sitten pyytää vaikka kaupassakäyntiapua juhlia varten tai jotain mistä kokee olevan iloa, jotta saa anopille hyvän mielen ja tunteen siitä, että on hyödyksi, jos joku kuivakakku niin hiertää?

Osallisena voi olla monella muullakin tavalla kuin jyräämällä.

MIKSI sen anopin pitää saada juuri osallistua ja auttaa siellä missä ei haluta?

Meillä vastaava ihmeellinen kinan aihe on lasten erilaiset juhlat, siis kodin ulkopuolella. Väkisin pitäisi päästä koulun/harrastusten juhliin. Eikä jumankauta mene millään perille, että esimerkiksi koululla on rajattu määrä, koska pieni juhlasali. Sinne ei saa viedä muita. Törkein veto oli se, että ehdotettiin, että minä jään pois oman lapseni päättäjäisistä, jotta anoppi pääsee sinne.

EN TAJUA.

Koska kakun leipominen on sellaista mitä hän osaa.

Mun anoppi ei osaa leipoa, tyrkyttää kakkuja silti. Täytekakussa saattaa olla pikkuisen kärähtänyt pohja, sisällä jotain ällömäkeaa x-tra vadelmahilloa, kostutus toki unohtunut. Päällä löysäksi jäänyt kakun päältä valuva vaniljavispivaahto (runsaasti), päällä säilykehedelmiä. Varsinainen ilo silmälle, vesikin herahtaa kielelle. Ei se niin nuukaa ole kakun kanssa varsinkaan miniän pöydässä, kunhan on kakku.

Miniä voi leipoa Kinuskikissan ohjeilla ja mahdollisimman kalleilla aineilla juuri oikeanlaisen kakun, jota vieraat ihailevat ja rakastavat upean ulkonäön, käsittämättömän herkullisten aineiden ja miniän loistavan leipomistaidon perusteella. Taidon, josta koko kaupunki tai kylä puhuu innokkaasti.

Anopin nolo kakku on korkean kaapin päällä, sivupöydällä, jääkaapissa - tai perinteiseen miniätyyliin roskiksessa tiikerikakun, karjalanpiirakoiden ja täytettyjen croissanttien kanssa.

En mä kinuskikissan ohjeilla leivo kuin muffinssit. Ei vaan sytytä hänen ohjeensa. Ärsyttää, kun ohjeissa on ihan liikaa kuvia.

Mä ostan kakkuihini hyvät ainekset. Miksi yrittäisin päästä mahdollisimman halvalla, kun ei ole pakko? Leivon harvoin, ja panostan silloin tekemiseen. Ja kyllä ne mun leivonnaiset kelpaavat, jopa anopille, vaikka ei vahingossakaan koskaan niitä kehu. Saattaa kyllä santsata kolmannenkin kerran. Muilta leivonnaisiani maistaneilta olen saanut kehuja useamman kerran, taitava amatööri olen.

Anopin nolo kakku viedään takaisin anopin autoon, karjalanpiirakat ja croisantit kelpaavat mun lapsille. Mun isä saa tiikerikakun bileiden jälkeen matkaevääksi, kuulemma huonokin tiikerikakku on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja te teette lapsia miehille joiden lähisuvussa on noin pahoja mt-ongelmia! Onnea diagnoosien etsintään.

Aika usein nää paljastuu vasta kun lapset on tehty.

Mulla oli ihan normaali anoppi 20 vuotta. Nyt vasta on alkanut sekoilemaan. Kuopuksen rippijuhliin toi neljä erilaista makeaa leivonnaista (kaksi kuivakakkua, korvapuusteja ja pullapitkon) ja tuli kysymättä klo 7 aamulla meille siivoamaan.

Korvapuusteja meni jonkin verran, kakut jäi koskemattomina. Minä olin tietenkin varannut tarjottavaa yllin kyllin ja nää tuli ihan pyytämättä.

Kyllä meitä ärsytti, ihan tosissaan ja ylimääräistä vaivaa niistä syömättä jääneistä kakuista.

Mun anoppi oli jo alkuun hankala, mutta täysin mahdottomaksi paljastui esikoisen syntymän jälkeen.

Jos noille kuivakakuille ja muille rääppiäisille on noin paljon tilausta, kuin tämä ketju antaa ymmärtää, niin pitäisköhän niitä alkaa laittaa tyrkylle facen roskalava-ryhmiin?

Minä sanoin pojalle hänen 8-vuotissynttäreillä, että älä vaan nielaise siitä mummun kakusta palaa, voit laittaa suuhun mutta älä vaan nielaise, mummu on leiponut kakkuun kissan aivoja ja omaa napanöyhtäänsä niin siitä voi sairastua jos nielaisee. Poika huusi YÖÖÖÖÖÖK kun oli jo lautasella mummun kakkua EN SYÖ TUOTA!! ja kauhea härdelli. Onneksi en jäänyt kiinni kun tenavat juoksi pitkin olohuonetta huutaen YÖÖÖÖÖÖK mutta eivät sanoneet miksi, nauroivat vain. Marraskuussa poika täyttää 9-vee, saa nähdä tuleeko taas mummun leipoma kissanaivokakku pöytään.

Onnion kirjoitti:

Meillä anoppi ei vaivaudu edes lapsen synttäreille. Toisille lapsenlapsille annetaan aikaa ja rahaa. Vain koska hän ei tahdo nähdä minua poikansa rinnalla.

Meillä sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".

Niinpä niin.  Anoppisi on ehkä lukenut tätä palstaa ja todennut, että miniälle ei pidä tyrkyttää eikä tarjota yhtään mitään, ei ne kuitenkaan kelpaa ja miniä itse huolehtii kaikesta mieluummin.  Täälläkin joku kirjoitti, että oli itse suunnitellut koko repertuaarin niin tarkkaan, että anopin kuivakakku siinä pilaisi koko suunnitelman.  Joten aina parempi, että ei edes tarjoudukaan tekemään mitään, vaikka osaisikin kuinka hyvin.  Siskolleen voi tosiaan viedä, siskot tietää ja tuntee toisensa, mutta miniän kanssa on oltava niin hemmetin tarkka.   Jos olisi minulla miniä, niin ihan samalla tavalla en minäkään hänelle tekisi yhtään mitään enkä veisi koskaan mitään.  Samalla tavalla vain hymyilisin ja sanoisin, että sinä itse osaat niin hyvin ja tiedät paremmin.  No jos erityisesti pyytäisi jotain tekemään, niin sittenkin kysyisin mahdollisimman tarkasti, millainen sen pitää olla.  Ja sitten kuitenkin vielä ehdottaisin, että osta tai tee itse varalle jotain mieleistäsi lisäksi,  jos minun tekemä ei olekaan hyvä.

Miniöitten kanssa pitää olla diplomaattinen.  Se on sinänsä tietysti ikävää, koska sellainen aina syö normaaleja ihmissuhteita, mutta pakko mikä pakko.

Minun anoppini leipoo mielellään. Leipuriäitini leivonnaisiin tottuneena anopin leivonnaiset eivät ole hirveen hyviä, mutta silti kiitän kauniisti jos hän meille jotain leipoo. Aika kaupihtee, sanoo savolaiset, niin käy myös anopin leivonnaisille. En minä viitsi yli seitsemänkymppisen ihmisen mieltä pahoittaa jonkun kuivan kuivakakun takia.

Täällä kaikki puolustavat anoppia, koska hän on vanha. Jos kyseessä olisi nuorempi ihminen, olisi täällä vastaanotto ihan toinen. Minä kerron yhden asian: se, että on onnistunut pysyttelemään hengissä niin paitkään, että on lapsenlapsia, ei ole mikään saavutus. Jos se aiheuttaa sen, että käyttäytyy kuin kusipää, pitää asiasta voida kantaa seuraukset.

Nyt sulle ap, ohje: laita kova kovaa vastaan. Heti kun kakku tulee, kaadat sen roksiin mahdollisimman näkyvästi. Perustelet sen sillä, ettei sitä olla ennenkään tarvittu. Jos et tee tuota, niin sano, että saa tuoda, mutta sillä ehdolla, että hän syö KAIKEN, mitä jää. Sitten vahditte ja kerrotte, että jos luista tehtävästä, on välit poikki, kunnes on suorittanut asian.  Mikään muu kuin mahdollisimman perusteellinen nöyryyttäminen ei noihin toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on hiekkakakkua päätynyt vaginaan jos toiseenkin.

AP:n miehen kanta kiinnostaisi. Ettei vaan "Penakaan ei niitä kakkuja halua" käytännössä tarkoita että Pena ennen juhlia sanoo äidilleen kakun tuonnin olevan ok. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vaimokullan "me ollaan samaa mieltä" käytännössä tarkoittaa "minun mielipiteeni on meidän mielipiteemme". Miehet melko harvoin onnistuvat näkemään kuivakakkuja sodanjulistuksena.

(Ja joo, se tietty naisryhmä tulee nyt kirkumaan miten sen pyhän ydinperheen ulkopuoliset suhteet niinkin vieraaseen ihmiseen kuin omaan äitiin on eron paikka heti huomenna. )

Minä inhoan omaa äitiäni. Mieheni sentään sietää häntä. En ymmärrä miksi. Äitini on solavnnut häntä toistuvasti ja yrittänyt vanhemmaksi hönen paikalleen.

Monessa perheessä se rajattoman isovanhemman oma lapsi ei oikeasti halua edes olla tekemisissä, miniä/vävy saattaa yrittää jonkinlaisia välejä.

Meillä mies lyönyt välit poikki äitiinsä rajattoman käytöksen vuoksi ja minä koitan saada heitä sopimaan.

Anopin mielestä tämäkin on minun vika niinkuin kaikki muukin.

Jos anopin taloon iskisi salama ja rikkoisi katon niin sekin olisi vain ilkeän miniän tekosia.

Anoppi on alusta asti kohdellut minua kynnysmattona ja haukkunut, mitätöinyt ja vähätellyt.

Mutta äiti on aina äiti ja haluaisin, että mies ja anoppi voisivat olla väleissä ja anoppi kunnioittaa miehen rajoja.

Itse en jaksa olla vihainen anopille saati kantaa kaunaa mistään, vaikken koskaan anteeksi pyyntöä ole saanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä nappaan aina puhelimella kuvan anopista hölmöilemässä ja jaan sen sukulaistyhmäään niin se on alkanut vaikuttamaan. Niitä kuvia jo odotetaan eli anoppi lusikkalaatikolla ja vieressä kuvapari kun joku jenkki on yllättänyt pesukarhun keittiöstä, säikähtänyt pesukarhu ja närkästynyt anoppi. Sitten on kuvia kun anoppi penkoo komeroita tai järjestelee olohuoneen kirjahyllyä. Mä olen muka keskittynyt johonkin muuhun mutta kyllä mä katon anopin perään ja räps - tykkää ja jaa :D

Anoppi motkottaa onko se pakko räpsiä niitä kuvia niin mä kysyn onko se pakko penkoa niitä kaappeja. Hyväähän minä vaan se sanoo ja minä että mitä pahaa on hauskoissa kuvissa.

(No, olen sanonut että jaan vaan sukulaisille mutta kyllä mun kaveritkin odottaa näitä anoppisketsejä. Joku hupi mullekin tässä hommassa.)

Joo joo.  Erittäin uskottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on hiekkakakkua päätynyt vaginaan jos toiseenkin.

AP:n miehen kanta kiinnostaisi. Ettei vaan "Penakaan ei niitä kakkuja halua" käytännössä tarkoita että Pena ennen juhlia sanoo äidilleen kakun tuonnin olevan ok. Ei olisi ensimmäinen kerta kun vaimokullan "me ollaan samaa mieltä" käytännössä tarkoittaa "minun mielipiteeni on meidän mielipiteemme". Miehet melko harvoin onnistuvat näkemään kuivakakkuja sodanjulistuksena.

(Ja joo, se tietty naisryhmä tulee nyt kirkumaan miten sen pyhän ydinperheen ulkopuoliset suhteet niinkin vieraaseen ihmiseen kuin omaan äitiin on eron paikka heti huomenna. )

Minä inhoan omaa äitiäni. Mieheni sentään sietää häntä. En ymmärrä miksi. Äitini on solavnnut häntä toistuvasti ja yrittänyt vanhemmaksi hönen paikalleen.

Monessa perheessä se rajattoman isovanhemman oma lapsi ei oikeasti halua edes olla tekemisissä, miniä/vävy saattaa yrittää jonkinlaisia välejä.

Meillä mies lyönyt välit poikki äitiinsä rajattoman käytöksen vuoksi ja minä koitan saada heitä sopimaan.

Anopin mielestä tämäkin on minun vika niinkuin kaikki muukin.

Jos anopin taloon iskisi salama ja rikkoisi katon niin sekin olisi vain ilkeän miniän tekosia.

Anoppi on alusta asti kohdellut minua kynnysmattona ja haukkunut, mitätöinyt ja vähätellyt.

Mutta äiti on aina äiti ja haluaisin, että mies ja anoppi voisivat olla väleissä ja anoppi kunnioittaa miehen rajoja.

Itse en jaksa olla vihainen anopille saati kantaa kaunaa mistään, vaikken koskaan anteeksi pyyntöä ole saanutkaan.

Jos miehesi on katkaissut välit on täysin asiatonta sinulta sekaantua asiaan.

kälyni teki tuota samaa. SYY siihen että kukaan meistä lapsista ei ole äitimme kanssa tekemisissä on oikea. Siihen tarvitse kenenkään tulla leikkimään jotain perheterapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.

Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.

Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .

Mitä kookoskakkuun laitetaan?

ABC-"mössö" voi olla yllättän hyvää pitkän ajomatkan aikana.

Ehkä. En tosin tunne ketään, joka asuisi kehäkolmosen ulkopuolella. Sillä matkalla ei sentään tarvitse hädissään turvautua abc-mössöön, joka on hyvää vain nälänhädän yllättäessä kun on jo ajanut syömättä tuhat kilometriä.

Harvoin tapaa ihmisiä, joka oikein ylpeilee sillä, ettei tunne ihmisiä kuin yhdestä pikkukaupungista. Mutta saahan sitä valita nurkkakuntaisen elämäntyylin jos niin haluaa.

Mun piti myös tulla kommentoimaan tätä, että toi etninen riparibailaaja voisi matkustella muuallakin kuin kehä3:n sisäpuolella. Voisi käydä vaikka paikan päällä katsomassa, että missä se kookos kasvaa :))

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaikki puolustavat anoppia, koska hän on vanha. Jos kyseessä olisi nuorempi ihminen, olisi täällä vastaanotto ihan toinen. Minä kerron yhden asian: se, että on onnistunut pysyttelemään hengissä niin paitkään, että on lapsenlapsia, ei ole mikään saavutus. Jos se aiheuttaa sen, että käyttäytyy kuin kusipää, pitää asiasta voida kantaa seuraukset.

Nyt sulle ap, ohje: laita kova kovaa vastaan. Heti kun kakku tulee, kaadat sen roksiin mahdollisimman näkyvästi. Perustelet sen sillä, ettei sitä olla ennenkään tarvittu. Jos et tee tuota, niin sano, että saa tuoda, mutta sillä ehdolla, että hän syö KAIKEN, mitä jää. Sitten vahditte ja kerrotte, että jos luista tehtävästä, on välit poikki, kunnes on suorittanut asian.  Mikään muu kuin mahdollisimman perusteellinen nöyryyttäminen ei noihin toimi.

Ja sen jälkeen välit anoppiin ovat hyvät ja normaalit?

Miksi pitäisi tahallisesti olla ilkeä?  Tuolla joku kyseli yksityiskohtaisesti, miten sen ylimääräisen kuivakakun kanssa pitäisi menetellä, kun se ei KENELLEKÄÄN kelpaa.  Että pitäisikö viedä tien varteen mukana lappu, että "saa ottaa?"  Ym. yhtä hölmöjä vaihtoehtoja.  Se normaali vaihtoehto, että vain ottaa kakun vastaan,  laittaa pöytään ja jos kerran se jää koskemattomaksi tai sitä on mennyt vain vähän, niin lopun voi sitten juhlien jälkeen täysin hyvällä omallatunnolla laittaa biojätteisiin.  Se on niin yksinkertaista, mutta ei, täällä täytyy marista ja valittaa, kun on jotenkin kauhean vaikeata päästä siitä kakusta eroon!  Miten te nuoret naiset selviätte elämästä, kun tämäkin asia jo on noin hankala? 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaikki puolustavat anoppia, koska hän on vanha. Jos kyseessä olisi nuorempi ihminen, olisi täällä vastaanotto ihan toinen. Minä kerron yhden asian: se, että on onnistunut pysyttelemään hengissä niin paitkään, että on lapsenlapsia, ei ole mikään saavutus. Jos se aiheuttaa sen, että käyttäytyy kuin kusipää, pitää asiasta voida kantaa seuraukset.

Nyt sulle ap, ohje: laita kova kovaa vastaan. Heti kun kakku tulee, kaadat sen roksiin mahdollisimman näkyvästi. Perustelet sen sillä, ettei sitä olla ennenkään tarvittu. Jos et tee tuota, niin sano, että saa tuoda, mutta sillä ehdolla, että hän syö KAIKEN, mitä jää. Sitten vahditte ja kerrotte, että jos luista tehtävästä, on välit poikki, kunnes on suorittanut asian.  Mikään muu kuin mahdollisimman perusteellinen nöyryyttäminen ei noihin toimi.

Vielä parempi olisi murustaa kuivakakku kissan hiekkalaatikkoon. Sen jälkeen annat anopin kuulla kunniansa, samalla polkien jalkaa lattiaan rytmikkäästi. Voit vielä tehostaa sanoman perille menoa heittäytymällä selälleen ja hakata päätä lattiaan. Eiköhän eukko ala uskoa! Nih!