Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Voisin itsekkin alkaa leipomaan anopin juhliin kaikkea turhaa ja viedä sen heidän tarjoilu pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi halusi leipoa kakun ensimmäisen lapsemme ristiäisiin ja suostuin tähän. Ristiäispäivänä hän toi kakun.... ja kymmentä muuta sorttia mitä oli leiponut ja kokannut. Tämän jälkeen alkoi siirtelemään minun tarjottavia sivummalle ja asettelemaan kattauksia haluamallaan tavalla. En edes pitänyt, että hän oli päiväkahvityylisiin juhliin tehnyt mm. lämpimän ruuan, mutta se ei ollut ongelma etten tarjottavasta pitänyt, vaan se että piti vetää överiksi ja syrjäyttää minut, juhlien emännän.
Ja ihan tosi tarina tämä on. Meillä on muunkinlaisia ongelmia, ja monilla on helpompaa, mutta tahdon vain muistuttaa ettei se kaikilla siihen kakkuun jää.
PS. Enää en anopin apua juhliin huoli.
Teillä anoppi sentään siis ymmärtää, kun avusta kieltäydytään?
Haluaisimpa nähdä miniöiden ilmeet, jos päiväkodin hoitajat ja koulun opettajat käyttäytyisivät samalla tavalla kuin jotkut arvon mammat ja laittaisivat hirveän show ja draaman pystyyn, kun lapsenne kantavat opettajille ja hoitajille joka kevät ja joulu lahjoja. Ja joka vuosi sanotaan, ettei mitään tarvitse, mutta se ei vain mene vanhemmille perille ja ovat itse, kuin täällä kerrotut anopit.
Pitäisikö nyt tulevana jouluna laittaa kunnon show pystyy ja näyttää lapselle kaapin paikka, kun lapsi ja vanhemmat yritävät "kaapata" päiväkodeista ja kouluista arvovallan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisimpa nähdä miniöiden ilmeet, jos päiväkodin hoitajat ja koulun opettajat käyttäytyisivät samalla tavalla kuin jotkut arvon mammat ja laittaisivat hirveän show ja draaman pystyyn, kun lapsenne kantavat opettajille ja hoitajille joka kevät ja joulu lahjoja. Ja joka vuosi sanotaan, ettei mitään tarvitse, mutta se ei vain mene vanhemmille perille ja ovat itse, kuin täällä kerrotut anopit.
Pitäisikö nyt tulevana jouluna laittaa kunnon show pystyy ja näyttää lapselle kaapin paikka, kun lapsi ja vanhemmat yritävät "kaapata" päiväkodeista ja kouluista arvovallan.
Kirjoitit tän jo.
Ei ole sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisimpa nähdä miniöiden ilmeet, jos päiväkodin hoitajat ja koulun opettajat käyttäytyisivät samalla tavalla kuin jotkut arvon mammat ja laittaisivat hirveän show ja draaman pystyyn, kun lapsenne kantavat opettajille ja hoitajille joka kevät ja joulu lahjoja. Ja joka vuosi sanotaan, ettei mitään tarvitse, mutta se ei vain mene vanhemmille perille ja ovat itse, kuin täällä kerrotut anopit.
Pitäisikö nyt tulevana jouluna laittaa kunnon show pystyy ja näyttää lapselle kaapin paikka, kun lapsi ja vanhemmat yritävät "kaapata" päiväkodeista ja kouluista arvovallan.
Ei kukaan voi olla noin tyhmä oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisimpa nähdä miniöiden ilmeet, jos päiväkodin hoitajat ja koulun opettajat käyttäytyisivät samalla tavalla kuin jotkut arvon mammat ja laittaisivat hirveän show ja draaman pystyyn, kun lapsenne kantavat opettajille ja hoitajille joka kevät ja joulu lahjoja. Ja joka vuosi sanotaan, ettei mitään tarvitse, mutta se ei vain mene vanhemmille perille ja ovat itse, kuin täällä kerrotut anopit.
Pitäisikö nyt tulevana jouluna laittaa kunnon show pystyy ja näyttää lapselle kaapin paikka, kun lapsi ja vanhemmat yritävät "kaapata" päiväkodeista ja kouluista arvovallan.
Ja mä haluaisin nähdä arvon open ilmeen juuri hän on kiittämässä lapsia kuluneesta koulusyksystä ja kertomassa lasten seuraavaksi esittämästä näytelmästä niin äidit tulevat estraadille, työntävät open syrjään ja kertovat ensin lapsille kuinka äidit sitten ovat onnellisia lastensa koulusyksystä ja sitten äidit jakavat näytelmän roolit vähän uusiksi ja se näytelmän aihekin muuttetaan äideille mieluisaksi.
Joululahja on yhdyssana.
Tätä ketjua voisi jatkua niin, että miniän paikalla onkin päiväkodit ja koulujen opettajat ja anoppi on lapsi ja hänen vanhempansa.
Siellä on ihan sama ongelma, kun vanhemmat antavat lahjoja ja lapsi on vain pelinappula.
Kalahtaako kenenkään nilkkaan oma käytös, vaikka haukutte anoppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua voisi jatkua niin, että miniän paikalla onkin päiväkodit ja koulujen opettajat ja anoppi on lapsi ja hänen vanhempansa.
Siellä on ihan sama ongelma, kun vanhemmat antavat lahjoja ja lapsi on vain pelinappula.
Kalahtaako kenenkään nilkkaan oma käytös, vaikka haukutte anoppeja.
SInä olet nyt kirjoittanut tämän tänne jo neljästi.
Silti olet edelleen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua voisi jatkua niin, että miniän paikalla onkin päiväkodit ja koulujen opettajat ja anoppi on lapsi ja hänen vanhempansa.
Siellä on ihan sama ongelma, kun vanhemmat antavat lahjoja ja lapsi on vain pelinappula.
Kalahtaako kenenkään nilkkaan oma käytös, vaikka haukutte anoppeja.
SInä olet nyt kirjoittanut tämän tänne jo neljästi.
Silti olet edelleen väärässä.
Ilmiselvää ongelma-anoppiainesta. Ei vaan tajua, vaikka kuinka jankkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli, kuinka monella naisella on ollut huono säkä tai arvostelukyjy täysin pettänyt, kun on valinnut puolisokseen noin kauhean anopin kasvattaman pojan ja geenit siirtyvät myös lapsiin ja myös heidän lapsiinsa. Tuohan on luonteenpiirre, eikä kasvatuksen tulos.
Eikö teitä yhtään huolestuta, millaiset geenit lapsi on perinnyt isältään? Tai miksi lapsia on ylipäätään hankittu, kun tiedetään lähtökohdat.
Minulle puolison valinnassa oli kyllä laajemmat kriteerit ja erityisesti suku, mistä miehen sukujuuret tulevat.
Ja anopin kanssa ollaan kuin parhaat ystävät ja vietetään yhdessä paljon aikaa. On kuin olisi oma äitini.
Vierailija kirjoitti:
Onko anopissa muita marttyyripiirteitä? Jotkut tyrkyttävät väkisin "apuaan" saadakseen tuntea itsensä tärkeiksi, ehkä anopille kuivakakulla on joku syvällisempi merkitys. Aiheesta oli muutama vuosi sitten mielenkiintoinen ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/2542658/riita_lapsen_synttarikakusta.
Minun ongelmasukulaiseni on oma äitini, yrittää omia kaikki mitä teen tehdäkseen itsestään jälkeenpäin numeron. Täällä on mukava saada vertaistukea, on lohdullista tietää että muillakin on haastavia läheisiä.
Mun anoppi on täysi marttyyri.
Mä itse leivoin viime synttäreille kakun yöllä (olin iltatöissä ja aamun olin siivoillut, niin yöllä oli aikaa kakulle).
Kun vieraat saapuivat seuraavana päivänä niin anoppi haukkui kakun ensimmäisenä kun se nostettiin pöytään, vitsaili kakun koristeista ilkeä sävyisesti (vanhempi tyttäreni pahoitti mielensä koska oli kakun koristellut).
Sen jälkeen siirsi huomion keittiön verhoihin ja haukkui niitä, kun oli niin rumat ja vieraitakin oli kehdattu kutsua.
No kun kaikki vieraat olivat paikalla niin anoppi nosti kestokassista pullat ja mustikkapiirakan ja asetteli ne pöytään.
Vieraat hieman kummissaan, että eikö pöytä ollutkaan jo valmis.
Sitten anoppi kertoi kaikille vieraille kuinka oli yömyöhään leiponut ja tehnyt kun arvasi kakun olevan noin ruma.
Mies pisti stopin äidilleen ja sanoi, että nyt alkaa käyttäytymään tai joutaa lähteä pois.
Anoppi oli sitten loppu synttärit hiljaa.
Kun alkoi ottamaan synttäri sankarista ja tämän siskosta kuvaa olisi vielä miehen siihen halunnut, että olisi oikein "perhe kuva".
Appi siihen totesi, että pitäähän se lastenkin äiti sitten kuvaan ottaa ja anoppi totesi terävästi "ei tarvi".
Että semmoset synttärit.
Vanhempi tytär ei halua anoppia synttäreilleen. Ihmettelee, että miksi anoppi ei halunnut minua kuvaan ja miksi anoppi haukkui kakun koristelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi halusi leipoa kakun ensimmäisen lapsemme ristiäisiin ja suostuin tähän. Ristiäispäivänä hän toi kakun.... ja kymmentä muuta sorttia mitä oli leiponut ja kokannut. Tämän jälkeen alkoi siirtelemään minun tarjottavia sivummalle ja asettelemaan kattauksia haluamallaan tavalla. En edes pitänyt, että hän oli päiväkahvityylisiin juhliin tehnyt mm. lämpimän ruuan, mutta se ei ollut ongelma etten tarjottavasta pitänyt, vaan se että piti vetää överiksi ja syrjäyttää minut, juhlien emännän.
Ja ihan tosi tarina tämä on. Meillä on muunkinlaisia ongelmia, ja monilla on helpompaa, mutta tahdon vain muistuttaa ettei se kaikilla siihen kakkuun jää.
PS. Enää en anopin apua juhliin huoli.
Teillä anoppi sentään siis ymmärtää, kun avusta kieltäydytään?
Kolme kertaa mies joutui pakottamaan anopin jättämään tarjottavat autoonsa, siis ovelta käännytti. Nyt ei enää yritä tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Mä oon astmaatikko, mutta ei se mun anoppia haittaa kun pyyhkäsee väkisin mun asuntoon siivoamaan kaiken maailman sani tuotteilla, mitkä haisee tosi väkeville ja voimakaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisia kommentteja monelta miniältä.
Anopin pitäisi olla kuin kuka tahansa kutsuvieras lastenlapsensa synttäreillä, eikä tarjota apuaan tai tuoda tiikerikakkua ja antaa miniän elää omaa elämäänsä ja anoppi omaansa.Samaan aikaan palstalla miniät, huom. miniät vaativat vaativat lapsen hoitoapua, eikä sitä ole koskaan kylliksi tai riittävästi, rahallista tukea perheelle, asunnon takauksia ja joulu- ja synttärilahjat pitäisi olla luokkaa 300€/nuppi, mennään anopin mökille kuin omaansa jne.
Ja nämä samaiset anopit ovat toisaalla tyttäriensä äitejä, puolisoita, työkavereita, ystäviä, vanhempiensa lapsia, naapureita jne. jotka ovat ylempiä ystäviä keskenään, on eletty sovussa pitkä parisuhde puolison kanssa, ystävytty työkaverin kanssa ja monen anopin elämä on rakkauden täyttämä, mutta yksi ihmissuhde ei vain toimi, ei ainakaan miniän mielestä, kun oma mieli kokee anopin olevan perkeleestä. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Tätä asennetta inhoan yli kaiken myös omissa vanhemmissani: kaikki apu on vastikkeellista. Jos apua tarjotaan jopa oma-aloitteisesti ja sitä erehtyy vastaanottamaan, jää avunsaaja jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan ja solmii sanattoman sopimuksen suostua mihin tahansa avunantajan keksimään hullutukseen. Muuten on huono ihminen, epäkiitollinen ja ties mitä muuta. Se avun antaminen on siis näille ihmisille vallankäytön väline. Itse toivoisin, että apua annettaisiin ilman ketunhäntää kainalossa puolin ja toisin. Ei niin, että lastenhoitoavun pyytäminen tai vastaanottaminen on isoäidille vapaalippu vaikka kaapata lapsenlapsen juhlat tai olla ylipäänsä kunnioittamatta rajoja.
Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, on varmaan parempi, että kukaan ei auta enää ketään.
Kyllä, monelle auttaminen on vallankäyttöä. Mutta en silti sanoisi, että jonkun leivonnaisen tuominen on kenenkään juhlien kaappaamista, jos nyt palataan apn anoppiin.
Mitä se sitten on?
Jonkinlainen pakkoneuroosi tuoda kakku josta on vuosia sanottu että ÄLÄ TUO?
Ja sitten siitä samaisesta kakusta pitää järjestää huomion metsästysnäytös.
Mitä tuo on?
Sitä että haluaa olla osallisena. Täälläkin kovasti aina puhutaan, kuinka surullista, ettei isovanhempia kiinnosta yms, mutta ei ole hyvä näköjään jos kiinnostaakaan. Ap kuitenkin sanoi, että muutoin pitää anopistaan, eli kyseessä ei ole mikään jyräävä ihmishirviö. Miksei voi sitten pyytää vaikka kaupassakäyntiapua juhlia varten tai jotain mistä kokee olevan iloa, jotta saa anopille hyvän mielen ja tunteen siitä, että on hyödyksi, jos joku kuivakakku niin hiertää?
Osallisena voi olla monella muullakin tavalla kuin jyräämällä.
MIKSI sen anopin pitää saada juuri osallistua ja auttaa siellä missä ei haluta?
Meillä vastaava ihmeellinen kinan aihe on lasten erilaiset juhlat, siis kodin ulkopuolella. Väkisin pitäisi päästä koulun/harrastusten juhliin. Eikä jumankauta mene millään perille, että esimerkiksi koululla on rajattu määrä, koska pieni juhlasali. Sinne ei saa viedä muita. Törkein veto oli se, että ehdotettiin, että minä jään pois oman lapseni päättäjäisistä, jotta anoppi pääsee sinne.
EN TAJUA.
Koska kakun leipominen on sellaista mitä hän osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisia kommentteja monelta miniältä.
Anopin pitäisi olla kuin kuka tahansa kutsuvieras lastenlapsensa synttäreillä, eikä tarjota apuaan tai tuoda tiikerikakkua ja antaa miniän elää omaa elämäänsä ja anoppi omaansa.Samaan aikaan palstalla miniät, huom. miniät vaativat vaativat lapsen hoitoapua, eikä sitä ole koskaan kylliksi tai riittävästi, rahallista tukea perheelle, asunnon takauksia ja joulu- ja synttärilahjat pitäisi olla luokkaa 300€/nuppi, mennään anopin mökille kuin omaansa jne.
Ja nämä samaiset anopit ovat toisaalla tyttäriensä äitejä, puolisoita, työkavereita, ystäviä, vanhempiensa lapsia, naapureita jne. jotka ovat ylempiä ystäviä keskenään, on eletty sovussa pitkä parisuhde puolison kanssa, ystävytty työkaverin kanssa ja monen anopin elämä on rakkauden täyttämä, mutta yksi ihmissuhde ei vain toimi, ei ainakaan miniän mielestä, kun oma mieli kokee anopin olevan perkeleestä. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Tätä asennetta inhoan yli kaiken myös omissa vanhemmissani: kaikki apu on vastikkeellista. Jos apua tarjotaan jopa oma-aloitteisesti ja sitä erehtyy vastaanottamaan, jää avunsaaja jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan ja solmii sanattoman sopimuksen suostua mihin tahansa avunantajan keksimään hullutukseen. Muuten on huono ihminen, epäkiitollinen ja ties mitä muuta. Se avun antaminen on siis näille ihmisille vallankäytön väline. Itse toivoisin, että apua annettaisiin ilman ketunhäntää kainalossa puolin ja toisin. Ei niin, että lastenhoitoavun pyytäminen tai vastaanottaminen on isoäidille vapaalippu vaikka kaapata lapsenlapsen juhlat tai olla ylipäänsä kunnioittamatta rajoja.
Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, on varmaan parempi, että kukaan ei auta enää ketään.
Kyllä, monelle auttaminen on vallankäyttöä. Mutta en silti sanoisi, että jonkun leivonnaisen tuominen on kenenkään juhlien kaappaamista, jos nyt palataan apn anoppiin.
AP myös mainitsi , että anoppi kalastelee kakullaan kiitoksia. Eli ei nyt ihan pyyteettömästi sitä kakkua tuo.
Mun anoppi on tehnyt tuota kakkutyrkyttämistä sen takia, että hän saisi kehut, enkä minä. Kerran lapsen synttäreillä serkkuni alkoi kehua kakkua, niin anoppi etsi kamerastaan kuvan kakusta joka hänellä oli ollut joskus, kerjäsi siitäkin kakusta kehuja. Oli reippaana tätinä käynyt tilaamassa kakun konditoriasta.... Ja tämä ihminen siis on niitä, jotka mielestään arvostavat kovasti kädentaitoja. Siis lähinnä omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisia kommentteja monelta miniältä.
Anopin pitäisi olla kuin kuka tahansa kutsuvieras lastenlapsensa synttäreillä, eikä tarjota apuaan tai tuoda tiikerikakkua ja antaa miniän elää omaa elämäänsä ja anoppi omaansa.Samaan aikaan palstalla miniät, huom. miniät vaativat vaativat lapsen hoitoapua, eikä sitä ole koskaan kylliksi tai riittävästi, rahallista tukea perheelle, asunnon takauksia ja joulu- ja synttärilahjat pitäisi olla luokkaa 300€/nuppi, mennään anopin mökille kuin omaansa jne.
Ja nämä samaiset anopit ovat toisaalla tyttäriensä äitejä, puolisoita, työkavereita, ystäviä, vanhempiensa lapsia, naapureita jne. jotka ovat ylempiä ystäviä keskenään, on eletty sovussa pitkä parisuhde puolison kanssa, ystävytty työkaverin kanssa ja monen anopin elämä on rakkauden täyttämä, mutta yksi ihmissuhde ei vain toimi, ei ainakaan miniän mielestä, kun oma mieli kokee anopin olevan perkeleestä. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Tätä asennetta inhoan yli kaiken myös omissa vanhemmissani: kaikki apu on vastikkeellista. Jos apua tarjotaan jopa oma-aloitteisesti ja sitä erehtyy vastaanottamaan, jää avunsaaja jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan ja solmii sanattoman sopimuksen suostua mihin tahansa avunantajan keksimään hullutukseen. Muuten on huono ihminen, epäkiitollinen ja ties mitä muuta. Se avun antaminen on siis näille ihmisille vallankäytön väline. Itse toivoisin, että apua annettaisiin ilman ketunhäntää kainalossa puolin ja toisin. Ei niin, että lastenhoitoavun pyytäminen tai vastaanottaminen on isoäidille vapaalippu vaikka kaapata lapsenlapsen juhlat tai olla ylipäänsä kunnioittamatta rajoja.
Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, on varmaan parempi, että kukaan ei auta enää ketään.
Kyllä, monelle auttaminen on vallankäyttöä. Mutta en silti sanoisi, että jonkun leivonnaisen tuominen on kenenkään juhlien kaappaamista, jos nyt palataan apn anoppiin.
Mitä se sitten on?
Jonkinlainen pakkoneuroosi tuoda kakku josta on vuosia sanottu että ÄLÄ TUO?
Ja sitten siitä samaisesta kakusta pitää järjestää huomion metsästysnäytös.
Mitä tuo on?
Sitä että haluaa olla osallisena. Täälläkin kovasti aina puhutaan, kuinka surullista, ettei isovanhempia kiinnosta yms, mutta ei ole hyvä näköjään jos kiinnostaakaan. Ap kuitenkin sanoi, että muutoin pitää anopistaan, eli kyseessä ei ole mikään jyräävä ihmishirviö. Miksei voi sitten pyytää vaikka kaupassakäyntiapua juhlia varten tai jotain mistä kokee olevan iloa, jotta saa anopille hyvän mielen ja tunteen siitä, että on hyödyksi, jos joku kuivakakku niin hiertää?
Osallisena voi olla monella muullakin tavalla kuin jyräämällä.
MIKSI sen anopin pitää saada juuri osallistua ja auttaa siellä missä ei haluta?
Meillä vastaava ihmeellinen kinan aihe on lasten erilaiset juhlat, siis kodin ulkopuolella. Väkisin pitäisi päästä koulun/harrastusten juhliin. Eikä jumankauta mene millään perille, että esimerkiksi koululla on rajattu määrä, koska pieni juhlasali. Sinne ei saa viedä muita. Törkein veto oli se, että ehdotettiin, että minä jään pois oman lapseni päättäjäisistä, jotta anoppi pääsee sinne.
EN TAJUA.
Koska kakun leipominen on sellaista mitä hän osaa.
Ahaa. MInusta tuolla luki että se kakku on pahaa, eikä kukaan syö sitä.
Silti on kohtuuton ajatus että kokonainen perhe mukauttaa oman elämänsä sen mukaan mitä joku ulkopuolinen osaa tai ei osaa.
Anopilta voi varmasti pyytää apua tarjoiluhin, jos sitä haluaa. Tässä vaiheessa kannattaa määritellä avun määrä esim yksi kakku. Voi tietysti huomioida välien takia, jos tämä on vanhukselle tärkeä asia ja hyväksyä sen kuivakakun pöytään, vaikkei se olisi oma ykkönen. Jos apua meinaa tulla liikaa, laittakaa vaikka ne anopin pojat=miehenne blokkaamaan ylimääräinen pois. Juhlapöytään ei ole anopin syytä koskea tai vaihdella kukkia yms ja tässäkin osaa anopin poika äidilleen asian tarvittaessa sanoa. Kun pariskunta toimii yhteisenä rintamana, niin asiat sujuvat. Hyvää tarkoittava apu on eri asia kuin määräily. Yksinkertaiselta ihmiseltä, oli hän kumpi tahansa (anoppi tai miniä) tai kumpikin, ei kauhalla voi vaatia, jos on lusikalla annettu.
Lisää pehmytpäisiä anoppeja ,nyt eivät kaappaile lapsia ja tule oven läpi komeroita ratsaamaan vaan tunkevat leipomuksiaan ikkunoista ja postiluukuista.
Kohta heitä on jo maakunnan verran ei riitä enää pieni kaupunki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaisia kommentteja monelta miniältä.
Anopin pitäisi olla kuin kuka tahansa kutsuvieras lastenlapsensa synttäreillä, eikä tarjota apuaan tai tuoda tiikerikakkua ja antaa miniän elää omaa elämäänsä ja anoppi omaansa.Samaan aikaan palstalla miniät, huom. miniät vaativat vaativat lapsen hoitoapua, eikä sitä ole koskaan kylliksi tai riittävästi, rahallista tukea perheelle, asunnon takauksia ja joulu- ja synttärilahjat pitäisi olla luokkaa 300€/nuppi, mennään anopin mökille kuin omaansa jne.
Ja nämä samaiset anopit ovat toisaalla tyttäriensä äitejä, puolisoita, työkavereita, ystäviä, vanhempiensa lapsia, naapureita jne. jotka ovat ylempiä ystäviä keskenään, on eletty sovussa pitkä parisuhde puolison kanssa, ystävytty työkaverin kanssa ja monen anopin elämä on rakkauden täyttämä, mutta yksi ihmissuhde ei vain toimi, ei ainakaan miniän mielestä, kun oma mieli kokee anopin olevan perkeleestä. Olisiko itsetutkiskelun paikka?
Tätä asennetta inhoan yli kaiken myös omissa vanhemmissani: kaikki apu on vastikkeellista. Jos apua tarjotaan jopa oma-aloitteisesti ja sitä erehtyy vastaanottamaan, jää avunsaaja jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan ja solmii sanattoman sopimuksen suostua mihin tahansa avunantajan keksimään hullutukseen. Muuten on huono ihminen, epäkiitollinen ja ties mitä muuta. Se avun antaminen on siis näille ihmisille vallankäytön väline. Itse toivoisin, että apua annettaisiin ilman ketunhäntää kainalossa puolin ja toisin. Ei niin, että lastenhoitoavun pyytäminen tai vastaanottaminen on isoäidille vapaalippu vaikka kaapata lapsenlapsen juhlat tai olla ylipäänsä kunnioittamatta rajoja.
Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, on varmaan parempi, että kukaan ei auta enää ketään.
Kyllä, monelle auttaminen on vallankäyttöä. Mutta en silti sanoisi, että jonkun leivonnaisen tuominen on kenenkään juhlien kaappaamista, jos nyt palataan apn anoppiin.
Mitä se sitten on?
Jonkinlainen pakkoneuroosi tuoda kakku josta on vuosia sanottu että ÄLÄ TUO?
Ja sitten siitä samaisesta kakusta pitää järjestää huomion metsästysnäytös.
Mitä tuo on?
Sitä että haluaa olla osallisena. Täälläkin kovasti aina puhutaan, kuinka surullista, ettei isovanhempia kiinnosta yms, mutta ei ole hyvä näköjään jos kiinnostaakaan. Ap kuitenkin sanoi, että muutoin pitää anopistaan, eli kyseessä ei ole mikään jyräävä ihmishirviö. Miksei voi sitten pyytää vaikka kaupassakäyntiapua juhlia varten tai jotain mistä kokee olevan iloa, jotta saa anopille hyvän mielen ja tunteen siitä, että on hyödyksi, jos joku kuivakakku niin hiertää?
Osallisena voi olla monella muullakin tavalla kuin jyräämällä.
MIKSI sen anopin pitää saada juuri osallistua ja auttaa siellä missä ei haluta?
Meillä vastaava ihmeellinen kinan aihe on lasten erilaiset juhlat, siis kodin ulkopuolella. Väkisin pitäisi päästä koulun/harrastusten juhliin. Eikä jumankauta mene millään perille, että esimerkiksi koululla on rajattu määrä, koska pieni juhlasali. Sinne ei saa viedä muita. Törkein veto oli se, että ehdotettiin, että minä jään pois oman lapseni päättäjäisistä, jotta anoppi pääsee sinne.
EN TAJUA.
Koska kakun leipominen on sellaista mitä hän osaa.
Mun anoppi ei osaa leipoa, tyrkyttää kakkuja silti. Täytekakussa saattaa olla pikkuisen kärähtänyt pohja, sisällä jotain ällömäkeaa x-tra vadelmahilloa, kostutus toki unohtunut. Päällä löysäksi jäänyt kakun päältä valuva vaniljavispivaahto (runsaasti), päällä säilykehedelmiä. Varsinainen ilo silmälle, vesikin herahtaa kielelle. Ei se niin nuukaa ole kakun kanssa varsinkaan miniän pöydässä, kunhan on kakku.
Anoppi halusi leipoa kakun ensimmäisen lapsemme ristiäisiin ja suostuin tähän. Ristiäispäivänä hän toi kakun.... ja kymmentä muuta sorttia mitä oli leiponut ja kokannut. Tämän jälkeen alkoi siirtelemään minun tarjottavia sivummalle ja asettelemaan kattauksia haluamallaan tavalla. En edes pitänyt, että hän oli päiväkahvityylisiin juhliin tehnyt mm. lämpimän ruuan, mutta se ei ollut ongelma etten tarjottavasta pitänyt, vaan se että piti vetää överiksi ja syrjäyttää minut, juhlien emännän.
Ja ihan tosi tarina tämä on. Meillä on muunkinlaisia ongelmia, ja monilla on helpompaa, mutta tahdon vain muistuttaa ettei se kaikilla siihen kakkuun jää.
PS. Enää en anopin apua juhliin huoli.