Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla sukupolvilla ruokaan ja juhliin ja tarjottaviin suhtautuminen on usein erilaista.
Toki ainahan nuoruuteen on kuulunut suvaitsemattomuus, yksisilmäisyys ja sydämettömyys. Mutta tämän ajan nuoret naiset näyttävät kyllä vievän voiton ihan kaikista edellisistä sukupolvista. Hurjalta tuntuu ajatella millaisia anoppeja heistä aikanaan tuleekaan. Kun kaikki on minun, minun mies, minun lapsi, minun juhlat, minun kakut, minun minun. Entäs kun mies joskus on jostain eri mieltä ja uskaltaa sanoa sen? Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipiteitä edes kuulla.
No eikös tää nyt mene aikalailla ristiin: Mitä muuta se anoppi on kuin minä-minä kun haluaa päsmäröidä ihan muiden juhlia?Niiden "helmoista pois kasvaneiden" lasten lastenkin juhlia?
"Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipidettä edes kuulla" Paitsi siis että anopin mielipidettä pitää kuunnella se oma aikuinen poika, miniä ja lapsenlapsi.
No tähän suuntaanhan se kehitys sitten menee. Kun nykyiset itsekeskeiset ja sydämettömät nuoret naiset eivät katso asiakseen ymmärtää yhtään mitään itseään vanhempien henkilöiden historiasta ja taustoista, ja vanhempien sukupolvien kunnioittaminen on täysin unohtunut asia, niin sama malli tietysti periytyy lapsillekin. Jos äiti ja isä eivät kunnioita vanhempiaan vaan suhtautuvat näihin rumasti ja töykeästi, sama malli on heillä edessä kun omat tenavat kasvavat aikuisiksi. Mutta ok, sitähän te tahdotte. Ensin välit poikki äitiin ja anoppiin ja seuraavaksi sitten on välit poikki omiin lapsiin. Kun ne lakkaa olemasta perhettä kun täyttävät 18.
Tämä. Ja erityisesti viimeinen lause
Aivan liian moni nuori odottaa hetkeä, jotta täyttäisi 18v ja pääsisi muuttamasn kotoa ja vanhempien yksipuolisesta määräysvallasta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean kasvatuksen kanssa, kun se on omassa "täydellisyydessä" ja harhassa jäänyt tekemättä, eikä nuorella ole valmiuksia arjen pyörittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Asia ei ole minulle yhdentekevä vaan tärkeä. Minulle on tärkeää, että anoppi kunnioittaa minua ja sanaani.
Näin eli tässä tämä pähkinänkuoressa. Tärkeintä on näyttää, että miniällä on valta, ja anoppi alistuu (esim miehen mielipidettä ei edes kysytä).
Kuten sanoin, miehen mielestä anopin käytös on sopimatonta. Tässä keskustelussa keskustelen kuitenkin minä, enkä mieheni. Jos hän haluaa osallistua keskusteluun täällä, hän tekee sen ihan itse. En laita sanoja hänen suuhunsa, enkä ajattele hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
En määrääkään, enkä halua määrätä. Ihmettelen vain, miksi joku haluaa taistelua ja pahaa mieltä ihan turhaan. Minä pidän siitä että ihmiset ovat sovussa.
Minulla ei myöskään ole miniää. Tyttäreni on vasta peruskouluikäinen, kiitos vain :D
En näe missään merkkiä siitä että ap HALUAISI tapella. Anoppihan se riidanhaastaja on.
Anoppi ei haasta riitaa, vaan tuo kakun. Ap voi valita, reagoiko ystävällisesti ja kiittää, vai onko hänelle valtataistelu tärkeämpää.
Anoppi nimenomaan haastaa riitaa. Eikä kunnioita miniää, poikaansa eikä näiden kotia.
Vain mielisairaan ihmisen mielestä tiikerikakkuun tuominen tuliaiseksi on riidan haastamista ja kunnioituksen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Minä olen ollut nyyttäreissä viimeksi pari päivää sitten. Kaikki osallistujat olivat diplomaatteja ympäri maapalloa, ja tarjottavat sen mukaisia.
Näin on meilläkin.
Mutta esim. lasten valmistujaisissa ei ole tätä. Silloin tullaan vieraiksi lahjan kanssa eikä tuoda omia kakkuja tai raputarjottimia tai viinipulloja.
Absolutistina nolottaa aina joulu- ja kevätjuhlissa, kun vien veljeni lapsille alakouluun viinipulloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Asia ei ole minulle yhdentekevä vaan tärkeä. Minulle on tärkeää, että anoppi kunnioittaa minua ja sanaani.
Näin eli tässä tämä pähkinänkuoressa. Tärkeintä on näyttää, että miniällä on valta, ja anoppi alistuu (esim miehen mielipidettä ei edes kysytä).
Kuten sanoin, miehen mielestä anopin käytös on sopimatonta. Tässä keskustelussa keskustelen kuitenkin minä, enkä mieheni. Jos hän haluaa osallistua keskusteluun täällä, hän tekee sen ihan itse. En laita sanoja hänen suuhunsa, enkä ajattele hänen puolestaan.
Oletko ihan varma? Pidän mielenkiintoisena sitä, että miestäsi kiinnostaa kahvipöydän tarjoilu.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
En määrääkään, enkä halua määrätä. Ihmettelen vain, miksi joku haluaa taistelua ja pahaa mieltä ihan turhaan. Minä pidän siitä että ihmiset ovat sovussa.
Minulla ei myöskään ole miniää. Tyttäreni on vasta peruskouluikäinen, kiitos vain :D
En näe missään merkkiä siitä että ap HALUAISI tapella. Anoppihan se riidanhaastaja on.
Anoppi ei haasta riitaa, vaan tuo kakun. Ap voi valita, reagoiko ystävällisesti ja kiittää, vai onko hänelle valtataistelu tärkeämpää.
Anoppi nimenomaan haastaa riitaa. Eikä kunnioita miniää, poikaansa eikä näiden kotia.
Vain mielisairaan ihmisen mielestä tiikerikakkuun tuominen tuliaiseksi on riidan haastamista ja kunnioituksen puutetta.
Jos hänelle on sanottu ettei sitä haluta ja hänelle on sanottu että hän on vieras, ei perheenjäsen, ja hän tuo ja tuo ja temppuilee niin kyllä se on nimenomaan rajattomuutta ja riidan haastamista. Riidan haastamista siksi, että hän ei suostu tajuamaan paikkaansa.
Meillä minun äitini järjesti näitä kakkutaisteluita ja lasten synttäreistä riitelyjä säännöllisesti. Ja ihan samasta syystä. Järjesti. Nykyään häntä ei enää kutsuta ollenkaan, kun ei osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
En määrääkään, enkä halua määrätä. Ihmettelen vain, miksi joku haluaa taistelua ja pahaa mieltä ihan turhaan. Minä pidän siitä että ihmiset ovat sovussa.
Minulla ei myöskään ole miniää. Tyttäreni on vasta peruskouluikäinen, kiitos vain :D
En näe missään merkkiä siitä että ap HALUAISI tapella. Anoppihan se riidanhaastaja on.
Anoppi ei haasta riitaa, vaan tuo kakun. Ap voi valita, reagoiko ystävällisesti ja kiittää, vai onko hänelle valtataistelu tärkeämpää.
Anoppi nimenomaan haastaa riitaa. Eikä kunnioita miniää, poikaansa eikä näiden kotia.
Vain mielisairaan ihmisen mielestä tiikerikakkuun tuominen tuliaiseksi on riidan haastamista ja kunnioituksen puutetta.
Riidan haastamista ja kunnioituksen puutetta on se, että monta kertaa kielletään, mutta silti anoppi tekee mielensä mukaan. Ehkä on siis parempi jättää anoppi kutsumatta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Asia ei ole minulle yhdentekevä vaan tärkeä. Minulle on tärkeää, että anoppi kunnioittaa minua ja sanaani.
Näin eli tässä tämä pähkinänkuoressa. Tärkeintä on näyttää, että miniällä on valta, ja anoppi alistuu (esim miehen mielipidettä ei edes kysytä).
Kuten sanoin, miehen mielestä anopin käytös on sopimatonta. Tässä keskustelussa keskustelen kuitenkin minä, enkä mieheni. Jos hän haluaa osallistua keskusteluun täällä, hän tekee sen ihan itse. En laita sanoja hänen suuhunsa, enkä ajattele hänen puolestaan.
Oletko ihan varma? Pidän mielenkiintoisena sitä, että miestäsi kiinnostaa kahvipöydän tarjoilu.
ohis
Miestä kiinnostaa anopin rajattomuus ja tungetteleminen, josta kahvipöydän tarjoilu on vain oire. Sopimaton käyttäytyminen juhlissa on vain jäävuoren huippu.
Ja minä en siis ole Ap, jos jollekin on jäänyt epäselväksi.
Yleensä nämä kaiken itse tekevät ihmiset ovat sellaisia marttyyreita, jotka sitten juhlissa huokailevat ja haukottelevat, että olipa taas iso urakka ja jäipä viime yön unet väliin, kun piti leipoa. Ja sitten kuvittelevat, että saavat jotain glooriaa itselleen tuosta touhusta. Pyydät reilusti ihmisiltä apua ja sellaisia tarjottavia, joita pöytäänne haluat. Ihmiset yleensä haluavat olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko anopissa muita marttyyripiirteitä? Jotkut tyrkyttävät väkisin "apuaan" saadakseen tuntea itsensä tärkeiksi, ehkä anopille kuivakakulla on joku syvällisempi merkitys. Aiheesta oli muutama vuosi sitten mielenkiintoinen ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/2542658/riita_lapsen_synttarikakusta.
Minun ongelmasukulaiseni on oma äitini, yrittää omia kaikki mitä teen tehdäkseen itsestään jälkeenpäin numeron. Täällä on mukava saada vertaistukea, on lohdullista tietää että muillakin on haastavia läheisiä.
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Apu on asia, jonka tarpeen määrittelee vastaanottaja. Jos tarjottua palvelusta ei haluta, se ei ole silloin auttamista, vaan itsensä esiin tuomista tai pakonomaista auttamisen tarvetta, jolla ihminen yrittää tehdä itseään tarpeelliseksi, kun ei muuten koe olevansa riittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
No teilläpä on kehittynyt vallan omaperäinen alakulttuurinne, joka on täysin suomalaisen ja myös eurooppalaisen kulttuurin vastainen. Näissä kun tuliaisten tuominen on hyvä tapa. Ja nykypäivänä suositaan erityisesti syötävää tuliaista, ettei emännille ja isännille jää turhia tavaroita nurkkiin pyörimään.
Jos teet kaiken alusta oppuun ihan ite nii sanot vaan että haluat tehdä kaiken ihan itse, mutta jos on muita tekemässä juhlia niin miks ei anoppikin vois olla tekemässä ettei koe oloaan ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä kaiken itse tekevät ihmiset ovat sellaisia marttyyreita, jotka sitten juhlissa huokailevat ja haukottelevat, että olipa taas iso urakka ja jäipä viime yön unet väliin, kun piti leipoa. Ja sitten kuvittelevat, että saavat jotain glooriaa itselleen tuosta touhusta. Pyydät reilusti ihmisiltä apua ja sellaisia tarjottavia, joita pöytäänne haluat. Ihmiset yleensä haluavat olla avuksi.
Yleensä nämä rajattomat anopit uhrautuvat ja ”auttavat” väkisin, itkevät väsymyksestä siellä juhlissa ja meuhkaavat puoli vuotta, miten kamalan raskasta oli. Ja miten osaamattomia kaikki muut ovatkaan.
Näissä merkeissä meillä on suvussa menty. Itse en näitä huushollissani katsele.
Turhaa valtataistelua. Otin anopin tekemät leivonnaiset aina vastaan, saipahan mummo tuntea itsensä tärkeäksi. Ja sai hyvän mielen. Ei niistä mitään haittaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Onko anopissa muita marttyyripiirteitä? Jotkut tyrkyttävät väkisin "apuaan" saadakseen tuntea itsensä tärkeiksi, ehkä anopille kuivakakulla on joku syvällisempi merkitys. Aiheesta oli muutama vuosi sitten mielenkiintoinen ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/2542658/riita_lapsen_synttarikakusta.
Minun ongelmasukulaiseni on oma äitini, yrittää omia kaikki mitä teen tehdäkseen itsestään jälkeenpäin numeron. Täällä on mukava saada vertaistukea, on lohdullista tietää että muillakin on haastavia läheisiä.
Minulla on samanlaista.
Äitini sai aikaan käsittämättömän riidan esikoisen kuusivuotiskakusta. Lopulta kieltäytyi tulemasta koko juhliin ja ilmenstyi pari päivää myöhemmin oman kakun kanssa juhlimaan ne oikeat synttärit.
No hyvän kuivakakun saa tuoda, mutta pahaa tai keskinkertaista ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
No teilläpä on kehittynyt vallan omaperäinen alakulttuurinne, joka on täysin suomalaisen ja myös eurooppalaisen kulttuurin vastainen. Näissä kun tuliaisten tuominen on hyvä tapa. Ja nykypäivänä suositaan erityisesti syötävää tuliaista, ettei emännille ja isännille jää turhia tavaroita nurkkiin pyörimään.
On eri asia tuoda syötävää tuliaista kuten viinipullo tai vaikka muutama kalliimpi balsamico kauniissa pullossa (ne voi säästää myöhempään) kuin kakku tarjottavaksi juhlapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Oi, olet oikeassa. Minä tajusin tuon liian myöhään. Anoppini on nyt kuollut. Hävettää tyhmyyteni. :(
Alue: Aihe vapaa
Rajoista? Ihminen tuo tuomisia. Älä syö, jos et halua, mutta ei ole normaalia reagoida tuliaiseen tuolla tavalla.