Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
No teilläpä on kehittynyt vallan omaperäinen alakulttuurinne, joka on täysin suomalaisen ja myös eurooppalaisen kulttuurin vastainen. Näissä kun tuliaisten tuominen on hyvä tapa. Ja nykypäivänä suositaan erityisesti syötävää tuliaista, ettei emännille ja isännille jää turhia tavaroita nurkkiin pyörimään.
On eri asia tuoda syötävää tuliaista kuten viinipullo tai vaikka muutama kalliimpi balsamico kauniissa pullossa (ne voi säästää myöhempään) kuin kakku tarjottavaksi juhlapöydässä.
Molemmat ovat ystävällisiä eleitä. Ei kannata nähdä piruja siellä, missä niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Oi, olet oikeassa. Minä tajusin tuon liian myöhään. Anoppini on nyt kuollut. Hävettää tyhmyyteni. :(
Minunkin anoppini on kuollut. Minua vituttaa etten ikinä kunnolla noussut vastaan vaan annoin pompottaa itseäni ja sallin sen ettei mies ikinä kasvanut aikuiseksi anopin aikana.
Hautajaisiinsa en mennyt.
Vierailija kirjoitti:
No hyvän kuivakakun saa tuoda, mutta pahaa tai keskinkertaista ei saa.
Koemaistan ovella, että kelpaako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
No höpö höpö nyt. Rotinat on edelleen voimissaan ihan joka puolella Suomea.
Suomalaiseen perinteeseen ei kyllä koskaan ole kuulunut tuoda esim. häihin tai rippijuhliin ruokatuliaisia vaan LAHJA. Suomalaisessa juhlaperinteessä se runsas juhlapöytä on ollut kunnia-asia ja eri puolilla maata se on ollut erilainen. Kyllä, häitä, hautajaisia ja muita tehtiin porukalla ja talkoohengessä etukäteen sopien mitä kukakin tekee, mutta ei toidellakaan niin, että jokainen vieras tuo vaikka häiden pitopöytään oman kakkunsa.
Nyt kysymys oli anopista eli ap. lapsen isoäidistä ja yleensä isovanhemmat ovat lapsen elämässä hyvin merkittäviä, ei suinkaan vieraita lapsen näkökulmasta. Ainakin meillä anoppini on hyvin tärkeä lapselleni.
Olisi kiva tietää, mitä mieltä mummon tiikerikakusta oli juhlakalu eli ap. lapsi?
Nythän ap. kertoo vuolaasti, minä, minä en tykännyt, minä en halunnut...
Ikävää ap. käytös ja asenne - millaisen mallin ja esimerkin hän antaa lapselleen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, miksi päiväkodissa ja kouluissa lapset ilkeilevät ja ovat pahansupaisia toisilleen. Mistähän ne ovat saaneet mallin ja asenteen?Harvemmin lapset niitä kuivakakkuja syö. Olen ollut mm koulun leivontamyyjäisissä myymässä ja kyllä ne taatelikakut ja muut kuivat kakut myy vain jos ei mitään muuta ole.
Äiti ja isä on ykkösenä. Anoppi on voinut toteuttaa tiikerikakkufantasioitaan jo omien lasten sa kanssa. Hän on nyt sivuhenkilö. Piste.
Meillä oli tyttärien rippijuhlat Helsingissä (jos sillä on merkitystä, tunnen paljon ihmisiä myös kehäkolmosen ulkopuolelta) 3v ja vuosi sitten ja tyttärien kaverit ihmerttelivät "mitä tämä hyvää on" ja söivät viimeistä murusta myöten anopin leipoman maustekakun ja jonkun raamattukakun, johon liittyi raamatullinen tarina.
Sama juttu kehäkolmosen ulkopuolella, kun olin tänä kesänä veljeni pojan ja kummityttären rippijuhlissa. Kakut meni kaupaksi ja nuoret kehuivat niitä.
Jostakin syystä kuivakakkujen leipomisessa on ollut tauko ja niitä ovat leiponeet mummoikäiset ja nyt taas nuoret. Meilläkin nuoret ovat leiponeet kuivakakkuja jo useamman kerran ja tykänneet niistä, myös kaverit.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.
XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
No teilläpä on kehittynyt vallan omaperäinen alakulttuurinne, joka on täysin suomalaisen ja myös eurooppalaisen kulttuurin vastainen. Näissä kun tuliaisten tuominen on hyvä tapa. Ja nykypäivänä suositaan erityisesti syötävää tuliaista, ettei emännille ja isännille jää turhia tavaroita nurkkiin pyörimään.
Nimenomaan näin, eikä vain eurooppalainen, vaan myös omien kokemusten perusteella myös amerikkalainen, vietnamilainen, japanilainen, australialainen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
No höpö höpö nyt. Rotinat on edelleen voimissaan ihan joka puolella Suomea.
Suomalaiseen perinteeseen ei kyllä koskaan ole kuulunut tuoda esim. häihin tai rippijuhliin ruokatuliaisia vaan LAHJA. Suomalaisessa juhlaperinteessä se runsas juhlapöytä on ollut kunnia-asia ja eri puolilla maata se on ollut erilainen. Kyllä, häitä, hautajaisia ja muita tehtiin porukalla ja talkoohengessä etukäteen sopien mitä kukakin tekee, mutta ei toidellakaan niin, että jokainen vieras tuo vaikka häiden pitopöytään oman kakkunsa.
Nyt kysymys oli anopista eli ap. lapsen isoäidistä ja yleensä isovanhemmat ovat lapsen elämässä hyvin merkittäviä, ei suinkaan vieraita lapsen näkökulmasta. Ainakin meillä anoppini on hyvin tärkeä lapselleni.
Olisi kiva tietää, mitä mieltä mummon tiikerikakusta oli juhlakalu eli ap. lapsi?
Nythän ap. kertoo vuolaasti, minä, minä en tykännyt, minä en halunnut...
Ikävää ap. käytös ja asenne - millaisen mallin ja esimerkin hän antaa lapselleen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, miksi päiväkodissa ja kouluissa lapset ilkeilevät ja ovat pahansupaisia toisilleen. Mistähän ne ovat saaneet mallin ja asenteen?Harvemmin lapset niitä kuivakakkuja syö. Olen ollut mm koulun leivontamyyjäisissä myymässä ja kyllä ne taatelikakut ja muut kuivat kakut myy vain jos ei mitään muuta ole.
Äiti ja isä on ykkösenä. Anoppi on voinut toteuttaa tiikerikakkufantasioitaan jo omien lasten sa kanssa. Hän on nyt sivuhenkilö. Piste.
Meillä oli tyttärien rippijuhlat Helsingissä (jos sillä on merkitystä, tunnen paljon ihmisiä myös kehäkolmosen ulkopuolelta) 3v ja vuosi sitten ja tyttärien kaverit ihmerttelivät "mitä tämä hyvää on" ja söivät viimeistä murusta myöten anopin leipoman maustekakun ja jonkun raamattukakun, johon liittyi raamatullinen tarina.
Sama juttu kehäkolmosen ulkopuolella, kun olin tänä kesänä veljeni pojan ja kummityttären rippijuhlissa. Kakut meni kaupaksi ja nuoret kehuivat niitä.
Jostakin syystä kuivakakkujen leipomisessa on ollut tauko ja niitä ovat leiponeet mummoikäiset ja nyt taas nuoret. Meilläkin nuoret ovat leiponeet kuivakakkuja jo useamman kerran ja tykänneet niistä, myös kaverit.
Et sitten ymmärrä eroa lapsilla ja nuorilla.
Lasten synttäreitä järjestetään alle kymmenvuotiaille. Rippijuhlissa ollaan 14-16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vein anoppini kuusikymppisille kauramaitoboolia. Anoppi maistoi ja puuskahti "mitä kamalaa" eikä laittanut esille. Loukkannuin.
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Raakakakun vieminen olisi oikein hyvä ja kohtelias teko, muut olisivat omituisia ja hajusteet käyttö jopa ilkeä teko. En ymmärrä, miten joku ei erota tällaisia asioita toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Jos joku toisi anopin juhliin vegaanisen raakakakun ja hän loukkaantuisi tästä verisesti, niin pitäisin anoppia kyllä hupsuna. :) Ja ehkä pelkäisin alkavaa dementiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Täällä huomaa hyvin sukupolvien eron. Vanhemmat eli ne anopin ikäiset tuppautujat ja sitten ne nuoremmat miniän ikäiset, jotka eivät enää tossuile anoppien vallan alla, vaan ovat oppineet sanomaan vastaan. Onneksi se vanhempi sukupolvi on siirtymässä ajasta ikuisuuteen, ehkä seuraava anoppi-sukupolvi osaa jo kunnioittaa miniöitään eikä aina ole tunkemassa joka paikkaan.
Ja ei, nykyisin ei ole enää tapana tuoda ruokaa TOISEN juhliin, eletään vuotta 2018 eikä 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
No teilläpä on kehittynyt vallan omaperäinen alakulttuurinne, joka on täysin suomalaisen ja myös eurooppalaisen kulttuurin vastainen. Näissä kun tuliaisten tuominen on hyvä tapa. Ja nykypäivänä suositaan erityisesti syötävää tuliaista, ettei emännille ja isännille jää turhia tavaroita nurkkiin pyörimään.
On eri asia tuoda syötävää tuliaista kuten viinipullo tai vaikka muutama kalliimpi balsamico kauniissa pullossa (ne voi säästää myöhempään) kuin kakku tarjottavaksi juhlapöydässä.
Missään nimessä ei viedä mitään sellaista syötävää juhliin joka pitäisi laittaa tarjolle. Emäntä päättää juhlien tarjottavat. Hyviä tuliaisia esim. kukat, itse tehty hillo, kahvipaketti jne. Tämän on minulle opettanut mummoni. Tökerö loukkaus jos viet vaikka kakun juhliin! Kai tämän nyt kaikki tietää!
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pro kuivakakku -kampanja täällä on menossa? Kuivakakut on pahoja. Fetapiirakka on hyvää.
Ihmettelen myös, mitä tämä kuivakakku vs juustokakku-sota on, sehän yksi lysti millaisen kakun tai muun tarjottavan epäkohtelia sukulainen tunkee väkisin pöytään. Vaikka vieras olisi käynyt Cordon Bleu-kokkikurssin se nyt vain on sopimatonta tuoda omat tarjottavat toisen järjestämiin juhliin, ellei kyseessä ole nyyttikestit.
Vierailija kirjoitti:
Täällä huomaa hyvin sukupolvien eron. Vanhemmat eli ne anopin ikäiset tuppautujat ja sitten ne nuoremmat miniän ikäiset, jotka eivät enää tossuile anoppien vallan alla, vaan ovat oppineet sanomaan vastaan. Onneksi se vanhempi sukupolvi on siirtymässä ajasta ikuisuuteen, ehkä seuraava anoppi-sukupolvi osaa jo kunnioittaa miniöitään eikä aina ole tunkemassa joka paikkaan.
Ja ei, nykyisin ei ole enää tapana tuoda ruokaa TOISEN juhliin, eletään vuotta 2018 eikä 70-lukua.
Olen 57 ja jo minulle on kotona opetettu että toisten juhliin ei viedä tuolla lailla tarjottavia.
Synttäreille mennään lahjan kanssa. Ei emännäksi.
Vierailija kirjoitti:
Raakakakun vieminen olisi oikein hyvä ja kohtelias teko, muut olisivat omituisia ja hajusteet käyttö jopa ilkeä teko. En ymmärrä, miten joku ei erota tällaisia asioita toisistaan.
Anoppi ei halua kakkua eikä hajusteita eikä froze-viirinauhoja, millekään kieltäytymiselle ei ole terveydellisiä perusteita. Onko oikeasti kohteliasta viedä väkisin jotain, mitä toinen ei halua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Jos joku toisi anopin juhliin vegaanisen raakakakun ja hän loukkaantuisi tästä verisesti, niin pitäisin anoppia kyllä hupsuna. :) Ja ehkä pelkäisin alkavaa dementiaa.
Niinpä. Kuvitelkaa edes huviksenne tilanne, missä anoppi suuttuisi miniälle tai vävylle siitä, että tämä toisi tuliaisiksi leipomonsa kakun. Kuinka moni pitäisi suuttuvaa anoppia terveenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raakakakun vieminen olisi oikein hyvä ja kohtelias teko, muut olisivat omituisia ja hajusteet käyttö jopa ilkeä teko. En ymmärrä, miten joku ei erota tällaisia asioita toisistaan.
Anoppi ei halua kakkua eikä hajusteita eikä froze-viirinauhoja, millekään kieltäytymiselle ei ole terveydellisiä perusteita. Onko oikeasti kohteliasta viedä väkisin jotain, mitä toinen ei halua?
Miksi anoppi ei haluaisi kakkua? Luultavasti olisi hyvin otettu, että miniä näkee vaivaa hänen takiaan.
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.