Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Tuoreet hedelmät ja kookoskakku (tai -piirakka) on aika lailla tavallista tarjottavaa täällä maalla, joten en ehkä ilman juhlittavan kaulassa keikkuvaa leitä tajuaisi, että kas, täällä on havaijilaistyyppiset rippijuhlat. Mutta teillä stadissa ollaan niin hurjasti aikaanne edellä, että Hopeapeilin ohjeet vuodelta 1969 otetaan jo nyt vakavissaan.
Niin, sinulle tuoreet hedelmät on mandariineja ja banaaneja. Minulle ne ehkä on jotain muuta.
Elämää 50-luvulla. Merimiessetä toi kaupungissa kahvipöytään appelsiinin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Miten teillä esimerkiksi hoidetaan vappu-, juhannus- tai esim. rapujuhlat, jos paikalle on vaikka tulossa 10 henkilöä? Jaksatko oikeasti hoitaa kaikki tarjottavat koko porukalle? Kyllä meillä ihan aikuisten ihmisten juhlissa (ei toki rippi/yo) on tapana, että isäntäväeltä kysytään, mitä tuodaan. Isäntäväki sitten hoitaa osan tarjoiluista, ja jokainen vieras tuo vaikkapa salaatin, jälkiruoan tms. mukanaan sen mukaan, mitä on pyydetty.
Itse hoitaisin tietenkin jonkun pienen 10 hlön juhlan itse, mutta tässä on kyse nyyttäreistä, eikös? Kaikki tietävät että jokainen tuo jotain? On jonkinlainen ennakkosuunnitelma, ei niin, että jokainen iskee pöytään kilon grillikylkeä keneltäkään mitään kysymyättä. Vai miten teillä tämä hoituu?
Minusta aika eri asia kuin se, että tuodaan vaikka ristiäisiin oma kakku kysymättä mitään lapsen vanhemmilta ja isketään se pöytään ja sitten loukkaannutaan kun se on ihan ylimääräinen ja jää syömättä? Todella er asia kuin että anoppi/äiti vaikka kysyy, että "voinko tuoda jotain? Voisin vaikka tehdä sitä tiikerikakkua."
Itse pohdin ylipäätään tuota nyyttäriperiaatetta. Meillä kuuluu ilmanmuuta tapaan, että jos kutsumme ihmisiä luoksemme vappua viettämään, niin automaattisesti vieraat kysyvät mitä tuoda. Samoin jos itse saamme kutsun uudenmvuoden juhliin, niin toki kysymme, mitä tuoda. Olisi todella outoa tulla yhteisiin juhliin ja laittaa isäntäväki hoitamaan kaikki järjestelyt.
Rippi/ristiäiset/synttäri toki erikseen, mutta juurikin nuo ns. yhteiset juhlat, jossa kokoonnutaan ystäväporukalla yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Asia ei ole minulle yhdentekevä vaan tärkeä. Minulle on tärkeää, että anoppi kunnioittaa minua ja sanaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Miksi anopin tunteet pitäisi asettaa miniän edelle? Kakun tuominen voi tuntua miniästä siltä, että hänet mitätöidään ihmisenä. Anoppi voisi vaikka tutustua miniään paremmin, olla hyvissä väleissä ja ai niin, jättää sen kakun leipomatta.
Mitätöidään ihmisenä kun toinen yrittää olla kiltti? Tässä se todellinen ongelma on, eikä mikään kakku. Miniän hauras minäkuva, ja se, ettei kykene ottamaan selvää normaalista tapakulttuurista. Mummolle kakun tuominen juhlaan on osoitus miniälle, että hän pitää miniästä ja haluaa olla avuksi. Se ei mitätöi vaan päin vastoin, kertoo, että anoppi ottaa miniän omaan sukuunsa.
Mitä mieltä muuten anopin poika on kakkuasiasta? Vai onko miehellä oikeus päättää mistään? Vaikea uskoa, että mies on kieltänyt äitiään tuomasta kakkua?
Jos aidosti ja vilpittömästi haluaa auttaa, niin silloin kysyy, että millaista apua tarvittaisiin ja tarjoaa sitten sitä pyydettyä apua. Eikä tyrkytä jotain "apua" jota nyt itse haluaa tyrkyttää, vaikka sitä ei tarvita eikä pyydetty.
Ja en ole ap, mutta jos minun mieheltä kysyttäisiin (oli kysyjänä sitten minä tai äitinsä), että mitä mieltä hän on kakkuasiasta, niin hän vastaisi, että ei mitään kuivakakkuja, vaan pelkkää suolaista tarjottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Minä olen ollut nyyttäreissä viimeksi pari päivää sitten. Kaikki osallistujat olivat diplomaatteja ympäri maapalloa, ja tarjottavat sen mukaisia.
Näin on meilläkin.
Mutta esim. lasten valmistujaisissa ei ole tätä. Silloin tullaan vieraiksi lahjan kanssa eikä tuoda omia kakkuja tai raputarjottimia tai viinipulloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla sukupolvilla ruokaan ja juhliin ja tarjottaviin suhtautuminen on usein erilaista.
Toki ainahan nuoruuteen on kuulunut suvaitsemattomuus, yksisilmäisyys ja sydämettömyys. Mutta tämän ajan nuoret naiset näyttävät kyllä vievän voiton ihan kaikista edellisistä sukupolvista. Hurjalta tuntuu ajatella millaisia anoppeja heistä aikanaan tuleekaan. Kun kaikki on minun, minun mies, minun lapsi, minun juhlat, minun kakut, minun minun. Entäs kun mies joskus on jostain eri mieltä ja uskaltaa sanoa sen? Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipiteitä edes kuulla.
No eikös tää nyt mene aikalailla ristiin: Mitä muuta se anoppi on kuin minä-minä kun haluaa päsmäröidä ihan muiden juhlia?Niiden "helmoista pois kasvaneiden" lasten lastenkin juhlia?
"Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipidettä edes kuulla" Paitsi siis että anopin mielipidettä pitää kuunnella se oma aikuinen poika, miniä ja lapsenlapsi.
Olisiko mitään sellainen kultainen keskitie ja terve järki? Molemmat tuntuvat kadonneen tästä keskustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Jos kuivakakkuasia on yhdentekevä asia, niin miten se muka sille anopille onkin yhtäkkiä niin tärkeä asia eikä yhdentekevä asia????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Asia ei ole minulle yhdentekevä vaan tärkeä. Minulle on tärkeää, että anoppi kunnioittaa minua ja sanaani.
Vaikutat suoraan sanoen todella epämiellyttävältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Miksi anopin tunteet pitäisi asettaa miniän edelle? Kakun tuominen voi tuntua miniästä siltä, että hänet mitätöidään ihmisenä. Anoppi voisi vaikka tutustua miniään paremmin, olla hyvissä väleissä ja ai niin, jättää sen kakun leipomatta.
Koska sen kuivakakun vastaanottaminen on mitättömän pieni asia, eikä ihan oikeasti aiheuta vahinkoa. Kannattaa valita taistelunsa, ja kuivakakku ei ole sellainen.
Mun mummini tykkää leipomisesta ja vuosikymmenien ajan joka juhlaan aina samat tarjoilut. Pikkuleipiä, jotka eivät maistu miltään ja hajoavat käsiin, liian tiivis, erittäin kuiva kuivakakku, jota voi pakottaa itsensä syömään ehkä sen puolikkaan palan ja erittäin rasvaisen itse tehtyyn voitaikinaan leivotut jauhelihapasteijat. Tietysti ilman mausteita.
Ruuat eivät koskaan ole oikein maistuneet kenellekään, ne ovat oikeasti rumia eivätkä näytä houkuttavalta, jos ne on tuotu muuten kauniiseen pöytään, jossa raikkaalta näyttäviä muita leivonnaisia ja niitä on aina vähintään kolminkertaiselle määrälle verrattuna kutsuvieraisiin.
Serkkuni juhli kesällä valmistujaisia. Hän on vegaani ja halusi juhliinsa vegaanitarjoilut. Kukaan ei kuole vegaaniruuasta. Mummi ilmoitti leipovansa ja kun sanottiin ettei tarvitse tai jos välttämättä aikoo leipoa pyydettiin, että saisko vegaanisena tai voisiko jauhelihapasteijat jättää pois, niin auta armias sitä loukkaantumisen ja kiukuttelun määrää. Sukurauhan nimissä mummi toi sitten tavalliset leipomukset ja kun vieraissa paljon vegaanituttuja, syömättähän ne jäi.
Perheessä ja suvussa moni syö terveellisemmin tai on vaikka kasvissyöjä. Sitten aina juhlissa täytyy käydä närppimässä niitä mummin tarjoiluja, joita kukaan, edes ne muut eläkeläiset eivät halua, kun samaa jouduttu syömään monta kertaa vuodessa jo 50 vuoden ajan. Ja mummi aina asettaa leipomuksensa kunniapaikalle ja kaikkia käskyttää hakemaan niitä, kerjää kiitosta ja vaatii koko ajan kaikkia huomioimaan ja kehumaan leivontataitonsa niin pääsee isoon rooliin, ihan sama mitkä tai kenen juhlat.
Pahuksen rasittavaa koko suvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä matkalla ei sentään tarvitse hädissään turvautua abc-mössöön, joka on hyvää vain nälänhädän yllättäessä kun on jo ajanut syömättä tuhat kilometriä.
Mikä vika ABC:n ruoassa on? Ite olen siellä ottanut esim. wieninleikkeen perunamuusilla. Kyllä se ihan syötävää on.
No ei se kamalan pahaa ole, mutta on sata parempaa vaihtoehtoa, niin miksi valita se.
Aina ei tee mieli hiiligrillattua katkaravunpyrstöä, liekitettyä hummeria tai seitsemän erilaisen ruokalajiin illallista.
Kurkkua ja kaali. Etana ja salaatti. Versojäädyke. Kalaa ja naurista/naudanposki ja puikula. Mustikkakohokas, kardemumma ja vanilja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Jos kuivakakkuasia on yhdentekevä asia, niin miten se muka sille anopille onkin yhtäkkiä niin tärkeä asia eikä yhdentekevä asia????
Kohtelias ihminen asettaa vieraan tunteet omiensa edelle. Anopille se kakku on tärkeä, koska hän on sen itse tehnyt ja haluaa pojalleen ja lapsenlapselleen tuoda iloa. Miniälle siitä ei ole mitään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummini tykkää leipomisesta ja vuosikymmenien ajan joka juhlaan aina samat tarjoilut. Pikkuleipiä, jotka eivät maistu miltään ja hajoavat käsiin, liian tiivis, erittäin kuiva kuivakakku, jota voi pakottaa itsensä syömään ehkä sen puolikkaan palan ja erittäin rasvaisen itse tehtyyn voitaikinaan leivotut jauhelihapasteijat. Tietysti ilman mausteita.
Ruuat eivät koskaan ole oikein maistuneet kenellekään, ne ovat oikeasti rumia eivätkä näytä houkuttavalta, jos ne on tuotu muuten kauniiseen pöytään, jossa raikkaalta näyttäviä muita leivonnaisia ja niitä on aina vähintään kolminkertaiselle määrälle verrattuna kutsuvieraisiin.
Serkkuni juhli kesällä valmistujaisia. Hän on vegaani ja halusi juhliinsa vegaanitarjoilut. Kukaan ei kuole vegaaniruuasta. Mummi ilmoitti leipovansa ja kun sanottiin ettei tarvitse tai jos välttämättä aikoo leipoa pyydettiin, että saisko vegaanisena tai voisiko jauhelihapasteijat jättää pois, niin auta armias sitä loukkaantumisen ja kiukuttelun määrää. Sukurauhan nimissä mummi toi sitten tavalliset leipomukset ja kun vieraissa paljon vegaanituttuja, syömättähän ne jäi.
Perheessä ja suvussa moni syö terveellisemmin tai on vaikka kasvissyöjä. Sitten aina juhlissa täytyy käydä närppimässä niitä mummin tarjoiluja, joita kukaan, edes ne muut eläkeläiset eivät halua, kun samaa jouduttu syömään monta kertaa vuodessa jo 50 vuoden ajan. Ja mummi aina asettaa leipomuksensa kunniapaikalle ja kaikkia käskyttää hakemaan niitä, kerjää kiitosta ja vaatii koko ajan kaikkia huomioimaan ja kehumaan leivontataitonsa niin pääsee isoon rooliin, ihan sama mitkä tai kenen juhlat.
Pahuksen rasittavaa koko suvulle.
Vegaanien halu tarjota kaikille pelkkää vegaanimoskaa on kyllä jotain kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Miksi?
Koska terve ihminen ei käy elämässään jatkuvaa valtataistelua.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummini tykkää leipomisesta ja vuosikymmenien ajan joka juhlaan aina samat tarjoilut. Pikkuleipiä, jotka eivät maistu miltään ja hajoavat käsiin, liian tiivis, erittäin kuiva kuivakakku, jota voi pakottaa itsensä syömään ehkä sen puolikkaan palan ja erittäin rasvaisen itse tehtyyn voitaikinaan leivotut jauhelihapasteijat. Tietysti ilman mausteita.
Ruuat eivät koskaan ole oikein maistuneet kenellekään, ne ovat oikeasti rumia eivätkä näytä houkuttavalta, jos ne on tuotu muuten kauniiseen pöytään, jossa raikkaalta näyttäviä muita leivonnaisia ja niitä on aina vähintään kolminkertaiselle määrälle verrattuna kutsuvieraisiin.
Serkkuni juhli kesällä valmistujaisia. Hän on vegaani ja halusi juhliinsa vegaanitarjoilut. Kukaan ei kuole vegaaniruuasta. Mummi ilmoitti leipovansa ja kun sanottiin ettei tarvitse tai jos välttämättä aikoo leipoa pyydettiin, että saisko vegaanisena tai voisiko jauhelihapasteijat jättää pois, niin auta armias sitä loukkaantumisen ja kiukuttelun määrää. Sukurauhan nimissä mummi toi sitten tavalliset leipomukset ja kun vieraissa paljon vegaanituttuja, syömättähän ne jäi.
Perheessä ja suvussa moni syö terveellisemmin tai on vaikka kasvissyöjä. Sitten aina juhlissa täytyy käydä närppimässä niitä mummin tarjoiluja, joita kukaan, edes ne muut eläkeläiset eivät halua, kun samaa jouduttu syömään monta kertaa vuodessa jo 50 vuoden ajan. Ja mummi aina asettaa leipomuksensa kunniapaikalle ja kaikkia käskyttää hakemaan niitä, kerjää kiitosta ja vaatii koko ajan kaikkia huomioimaan ja kehumaan leivontataitonsa niin pääsee isoon rooliin, ihan sama mitkä tai kenen juhlat.
Pahuksen rasittavaa koko suvulle.
Mikään ei ole raikkaita leipiä parempaa.
Harmi, ettei mummi ole yhtä yhtä trendikäs kuin omaisensa. Ei edes tajua olla vegaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Jos kuivakakkuasia on yhdentekevä asia, niin miten se muka sille anopille onkin yhtäkkiä niin tärkeä asia eikä yhdentekevä asia????
Kohtelias ihminen asettaa vieraan tunteet omiensa edelle. Anopille se kakku on tärkeä, koska hän on sen itse tehnyt ja haluaa pojalleen ja lapsenlapselleen tuoda iloa. Miniälle siitä ei ole mitään haittaa.
Koita nyt päättää onko se anoppi mielestäsi perhettä vai vieras.
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.