Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos juhlista jää kuivakakkua, niin miksi esim. ette kokeile sitä jäätelön tai vaniljakastikkeen kera, jos kakku maistuu "liian kuivalta". Me teemme usein jälkiruoaksi Eton Mess -tyyppistä ruokaa, johon tulee murusteltua kakkua. Tai lahjoittakaa naapurille, viekää vanhainkotiin, leipäjonoon, ihan minne tahansa. Tympeää ja typerää heittää ruokaa roskiin.
Juuri näin. Mielikuvitusta peliin ihmiset! Ei yksi kuivakakku ole niin suuri ongelma ;)
Ei ole ongelma ei. Paitsi kun se anoppi loukkaantuu siitä koskemattomasta kuivakakusta.
Ihan suoraan sanottuna: en todellakaan viitsi lähteä ajeluttamaan jotain yhdentekevää tiikerikakkua jonnekin leipäjonoon. Jos anoppi haluaa leipoa, niin mikäpä pidättelee häntä viemästä sinne leipäjonoon vaikka tuhatta tiikerikakkua. Väkisin en ala sitä vieraiden suuhun tunkemaan.
Tuokoot, minun kattaustani se ei pilaa ja heitän sen sitten pois jos kukaan ei sitä syö, mutta vaivaa en ala sen vuoksi näkemään kun jonkin verran muutenkin aina jää yli. Käsi pystyyn sen yläkoululaisen äiti, jonka lapsi mielihyvin vie opettajille rippijuhlien tiikerikakun jämät?
Mitä pahaa siinä on jos joku pyytämättä tuo ja roskiin päätyy? Jos naapuri toisi ovellesi 20 kg perunaa jolle ei ole mitään käyttöä, niin mitä asialle pitäisi tehdä? Jos olet jo monta kertaa sanonut ettet tartte perunaa.
Mitä pahaa? Suomessakin on kuule ihmisiä, jotka näkevät nälkää. Se leipäjono on vain esimerkki. Mutta tekosyitä löytyy aina. Kaltaisesi ihmiset ovat uskomattomia.
Ja Etiopiassa ihmiset nääntyy nälkään, jos sä kieltäydyt syömästä sitä mansikka-lime-moussekakkua.
Ja tämäkö on sulle peruste heittää ruokaa roskiin?Mitä juntteja tällä palstalla oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
No höpö höpö nyt. Rotinat on edelleen voimissaan ihan joka puolella Suomea.
Suomalaiseen perinteeseen ei kyllä koskaan ole kuulunut tuoda esim. häihin tai rippijuhliin ruokatuliaisia vaan LAHJA. Suomalaisessa juhlaperinteessä se runsas juhlapöytä on ollut kunnia-asia ja eri puolilla maata se on ollut erilainen. Kyllä, häitä, hautajaisia ja muita tehtiin porukalla ja talkoohengessä etukäteen sopien mitä kukakin tekee, mutta ei toidellakaan niin, että jokainen vieras tuo vaikka häiden pitopöytään oman kakkunsa.
Nyt kysymys oli anopista eli ap. lapsen isoäidistä ja yleensä isovanhemmat ovat lapsen elämässä hyvin merkittäviä, ei suinkaan vieraita lapsen näkökulmasta. Ainakin meillä anoppini on hyvin tärkeä lapselleni.
Olisi kiva tietää, mitä mieltä mummon tiikerikakusta oli juhlakalu eli ap. lapsi?
Nythän ap. kertoo vuolaasti, minä, minä en tykännyt, minä en halunnut...
Ikävää ap. käytös ja asenne - millaisen mallin ja esimerkin hän antaa lapselleen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, miksi päiväkodissa ja kouluissa lapset ilkeilevät ja ovat pahansupaisia toisilleen. Mistähän ne ovat saaneet mallin ja asenteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mummini tykkää leipomisesta ja vuosikymmenien ajan joka juhlaan aina samat tarjoilut. Pikkuleipiä, jotka eivät maistu miltään ja hajoavat käsiin, liian tiivis, erittäin kuiva kuivakakku, jota voi pakottaa itsensä syömään ehkä sen puolikkaan palan ja erittäin rasvaisen itse tehtyyn voitaikinaan leivotut jauhelihapasteijat. Tietysti ilman mausteita.
Ruuat eivät koskaan ole oikein maistuneet kenellekään, ne ovat oikeasti rumia eivätkä näytä houkuttavalta, jos ne on tuotu muuten kauniiseen pöytään, jossa raikkaalta näyttäviä muita leivonnaisia ja niitä on aina vähintään kolminkertaiselle määrälle verrattuna kutsuvieraisiin.
Serkkuni juhli kesällä valmistujaisia. Hän on vegaani ja halusi juhliinsa vegaanitarjoilut. Kukaan ei kuole vegaaniruuasta. Mummi ilmoitti leipovansa ja kun sanottiin ettei tarvitse tai jos välttämättä aikoo leipoa pyydettiin, että saisko vegaanisena tai voisiko jauhelihapasteijat jättää pois, niin auta armias sitä loukkaantumisen ja kiukuttelun määrää. Sukurauhan nimissä mummi toi sitten tavalliset leipomukset ja kun vieraissa paljon vegaanituttuja, syömättähän ne jäi.
Perheessä ja suvussa moni syö terveellisemmin tai on vaikka kasvissyöjä. Sitten aina juhlissa täytyy käydä närppimässä niitä mummin tarjoiluja, joita kukaan, edes ne muut eläkeläiset eivät halua, kun samaa jouduttu syömään monta kertaa vuodessa jo 50 vuoden ajan. Ja mummi aina asettaa leipomuksensa kunniapaikalle ja kaikkia käskyttää hakemaan niitä, kerjää kiitosta ja vaatii koko ajan kaikkia huomioimaan ja kehumaan leivontataitonsa niin pääsee isoon rooliin, ihan sama mitkä tai kenen juhlat.
Pahuksen rasittavaa koko suvulle.
Vegaanien halu tarjota kaikille pelkkää vegaanimoskaa on kyllä jotain kamalaa.
Jaa ei mun mielestä. En tulisi sitä muutoin maistaneeksi, niin on kiva, että jossain juhlissa joku on sitä laittanut niin pääsen maistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Miksi?
Koska terve ihminen ei käy elämässään jatkuvaa valtataistelua.
Eli kakkua ei nimenomaan pidä sitten ottaa, jotta anoppi lopettaa tappelemisen. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
Parasta on välittömästi sulkea tuollaiset ihmiset tuttavapiiristä. Äärettömän loukkaavaa käytöstä.
Nih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Asia ei ole minulle yhdentekevä vaan tärkeä. Minulle on tärkeää, että anoppi kunnioittaa minua ja sanaani.
Näin eli tässä tämä pähkinänkuoressa. Tärkeintä on näyttää, että miniällä on valta, ja anoppi alistuu (esim miehen mielipidettä ei edes kysytä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
En määrääkään, enkä halua määrätä. Ihmettelen vain, miksi joku haluaa taistelua ja pahaa mieltä ihan turhaan. Minä pidän siitä että ihmiset ovat sovussa.
Minulla ei myöskään ole miniää. Tyttäreni on vasta peruskouluikäinen, kiitos vain :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mummini tykkää leipomisesta ja vuosikymmenien ajan joka juhlaan aina samat tarjoilut. Pikkuleipiä, jotka eivät maistu miltään ja hajoavat käsiin, liian tiivis, erittäin kuiva kuivakakku, jota voi pakottaa itsensä syömään ehkä sen puolikkaan palan ja erittäin rasvaisen itse tehtyyn voitaikinaan leivotut jauhelihapasteijat. Tietysti ilman mausteita.
Ruuat eivät koskaan ole oikein maistuneet kenellekään, ne ovat oikeasti rumia eivätkä näytä houkuttavalta, jos ne on tuotu muuten kauniiseen pöytään, jossa raikkaalta näyttäviä muita leivonnaisia ja niitä on aina vähintään kolminkertaiselle määrälle verrattuna kutsuvieraisiin.
Serkkuni juhli kesällä valmistujaisia. Hän on vegaani ja halusi juhliinsa vegaanitarjoilut. Kukaan ei kuole vegaaniruuasta. Mummi ilmoitti leipovansa ja kun sanottiin ettei tarvitse tai jos välttämättä aikoo leipoa pyydettiin, että saisko vegaanisena tai voisiko jauhelihapasteijat jättää pois, niin auta armias sitä loukkaantumisen ja kiukuttelun määrää. Sukurauhan nimissä mummi toi sitten tavalliset leipomukset ja kun vieraissa paljon vegaanituttuja, syömättähän ne jäi.
Perheessä ja suvussa moni syö terveellisemmin tai on vaikka kasvissyöjä. Sitten aina juhlissa täytyy käydä närppimässä niitä mummin tarjoiluja, joita kukaan, edes ne muut eläkeläiset eivät halua, kun samaa jouduttu syömään monta kertaa vuodessa jo 50 vuoden ajan. Ja mummi aina asettaa leipomuksensa kunniapaikalle ja kaikkia käskyttää hakemaan niitä, kerjää kiitosta ja vaatii koko ajan kaikkia huomioimaan ja kehumaan leivontataitonsa niin pääsee isoon rooliin, ihan sama mitkä tai kenen juhlat.
Pahuksen rasittavaa koko suvulle.
Vegaanien halu tarjota kaikille pelkkää vegaanimoskaa on kyllä jotain kamalaa.
Sukulaistyttö halusi myös juhlissaan tarjota pelkkää vegaaniruokaa. Onneksi sen verran sai äitinsä puhuttua järkeä hänelle, että maitotuotteita ja kananmunia sekä kalaa sai lopulta pöydässä olla. Olisi kyllä ollut naurussa pitelemistä, jos vanhat sukulaistädit olisivat kahviinsa jotain kaurajauhoa joutuneet laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
No höpö höpö nyt. Rotinat on edelleen voimissaan ihan joka puolella Suomea.
Suomalaiseen perinteeseen ei kyllä koskaan ole kuulunut tuoda esim. häihin tai rippijuhliin ruokatuliaisia vaan LAHJA. Suomalaisessa juhlaperinteessä se runsas juhlapöytä on ollut kunnia-asia ja eri puolilla maata se on ollut erilainen. Kyllä, häitä, hautajaisia ja muita tehtiin porukalla ja talkoohengessä etukäteen sopien mitä kukakin tekee, mutta ei toidellakaan niin, että jokainen vieras tuo vaikka häiden pitopöytään oman kakkunsa.
Nyt kysymys oli anopista eli ap. lapsen isoäidistä ja yleensä isovanhemmat ovat lapsen elämässä hyvin merkittäviä, ei suinkaan vieraita lapsen näkökulmasta. Ainakin meillä anoppini on hyvin tärkeä lapselleni.
Olisi kiva tietää, mitä mieltä mummon tiikerikakusta oli juhlakalu eli ap. lapsi?
Nythän ap. kertoo vuolaasti, minä, minä en tykännyt, minä en halunnut...
Ikävää ap. käytös ja asenne - millaisen mallin ja esimerkin hän antaa lapselleen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, miksi päiväkodissa ja kouluissa lapset ilkeilevät ja ovat pahansupaisia toisilleen. Mistähän ne ovat saaneet mallin ja asenteen?
Harvemmin lapset niitä kuivakakkuja syö. Olen ollut mm koulun leivontamyyjäisissä myymässä ja kyllä ne taatelikakut ja muut kuivat kakut myy vain jos ei mitään muuta ole.
Äiti ja isä on ykkösenä. Anoppi on voinut toteuttaa tiikerikakkufantasioitaan jo omien lasten sa kanssa. Hän on nyt sivuhenkilö. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Miksi anopin tunteet pitäisi asettaa miniän edelle? Kakun tuominen voi tuntua miniästä siltä, että hänet mitätöidään ihmisenä. Anoppi voisi vaikka tutustua miniään paremmin, olla hyvissä väleissä ja ai niin, jättää sen kakun leipomatta.
Mitätöidään ihmisenä kun toinen yrittää olla kiltti? Tässä se todellinen ongelma on, eikä mikään kakku. Miniän hauras minäkuva, ja se, ettei kykene ottamaan selvää normaalista tapakulttuurista. Mummolle kakun tuominen juhlaan on osoitus miniälle, että hän pitää miniästä ja haluaa olla avuksi. Se ei mitätöi vaan päin vastoin, kertoo, että anoppi ottaa miniän omaan sukuunsa.
Mitä mieltä muuten anopin poika on kakkuasiasta? Vai onko miehellä oikeus päättää mistään? Vaikea uskoa, että mies on kieltänyt äitiään tuomasta kakkua?
Anopin käytös ei ole kilttiä vaan tungettelevaa. Hyvistä aikeista huolimatta hänen on ymmärrettävä, että hän ei päätä minun perheeni asioista. Niistä päätämme minä ja mies, joka on myös sitä mieltä, että äitinsä käytös on sopimatonta. Meidän perheessämme tapakulttuuriin ei nimittäin kuulu kakkujen tai minkään muunkaan roskan tunkeminen toisten kotiin kielloista huolimatta. Olkoon sitten epänormaalia, mutta ajat muuttuvat. Anopin on vain hyväksyttävä se.
Surullista miten ikäviä ihmiset voivat olla läheisilleen. Enkä nyt tosiaan puhu anopista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Yksi kuivakakku ei ole ihan tuota mittaluokkaa. Joku suhteellisuudentaju olisi hyvä säilyttää. Yhdentekevissä asioissa kannattaa antaa periksi.
Miksi?
Koska terve ihminen ei käy elämässään jatkuvaa valtataistelua.
Juuri näin. Vanhuus ei tule yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
En määrääkään, enkä halua määrätä. Ihmettelen vain, miksi joku haluaa taistelua ja pahaa mieltä ihan turhaan. Minä pidän siitä että ihmiset ovat sovussa.
Minulla ei myöskään ole miniää. Tyttäreni on vasta peruskouluikäinen, kiitos vain :D
En näe missään merkkiä siitä että ap HALUAISI tapella. Anoppihan se riidanhaastaja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mummini tykkää leipomisesta ja vuosikymmenien ajan joka juhlaan aina samat tarjoilut. Pikkuleipiä, jotka eivät maistu miltään ja hajoavat käsiin, liian tiivis, erittäin kuiva kuivakakku, jota voi pakottaa itsensä syömään ehkä sen puolikkaan palan ja erittäin rasvaisen itse tehtyyn voitaikinaan leivotut jauhelihapasteijat. Tietysti ilman mausteita.
Ruuat eivät koskaan ole oikein maistuneet kenellekään, ne ovat oikeasti rumia eivätkä näytä houkuttavalta, jos ne on tuotu muuten kauniiseen pöytään, jossa raikkaalta näyttäviä muita leivonnaisia ja niitä on aina vähintään kolminkertaiselle määrälle verrattuna kutsuvieraisiin.
Serkkuni juhli kesällä valmistujaisia. Hän on vegaani ja halusi juhliinsa vegaanitarjoilut. Kukaan ei kuole vegaaniruuasta. Mummi ilmoitti leipovansa ja kun sanottiin ettei tarvitse tai jos välttämättä aikoo leipoa pyydettiin, että saisko vegaanisena tai voisiko jauhelihapasteijat jättää pois, niin auta armias sitä loukkaantumisen ja kiukuttelun määrää. Sukurauhan nimissä mummi toi sitten tavalliset leipomukset ja kun vieraissa paljon vegaanituttuja, syömättähän ne jäi.
Perheessä ja suvussa moni syö terveellisemmin tai on vaikka kasvissyöjä. Sitten aina juhlissa täytyy käydä närppimässä niitä mummin tarjoiluja, joita kukaan, edes ne muut eläkeläiset eivät halua, kun samaa jouduttu syömään monta kertaa vuodessa jo 50 vuoden ajan. Ja mummi aina asettaa leipomuksensa kunniapaikalle ja kaikkia käskyttää hakemaan niitä, kerjää kiitosta ja vaatii koko ajan kaikkia huomioimaan ja kehumaan leivontataitonsa niin pääsee isoon rooliin, ihan sama mitkä tai kenen juhlat.
Pahuksen rasittavaa koko suvulle.
Vegaanien halu tarjota kaikille pelkkää vegaanimoskaa on kyllä jotain kamalaa.
Jaa ei mun mielestä. En tulisi sitä muutoin maistaneeksi, niin on kiva, että jossain juhlissa joku on sitä laittanut niin pääsen maistamaan.
Toki voi vegaanista tarjolla olla paljonkin, mutta siinä vaiheessa, kun kahvimaitoakaan ei ole, niin itseäni kyllä ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hänen on vaikeaa ostaa lahjoja juhliin, joko rahapulan, huonon mielikuvituksen tai turhan tavaran välttämisen takia. Ehkä on siksi helpompi olla juhlien järjestäjän puolella eikä pelkästään vieraiden joukossa.
Ehkä hän on yksinäinen eikä hänellä ole omia juhlia. Hän kuitenkin pitäisi juhlista ja niiden järjestämisestä. Tylsä se on arki-iltana itselleen kakkuja leipoa, kun ei niitä ole niin terveellistä edes paljoa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Miksi anopin tunteet pitäisi asettaa miniän edelle? Kakun tuominen voi tuntua miniästä siltä, että hänet mitätöidään ihmisenä. Anoppi voisi vaikka tutustua miniään paremmin, olla hyvissä väleissä ja ai niin, jättää sen kakun leipomatta.
Koska sen kuivakakun vastaanottaminen on mitättömän pieni asia, eikä ihan oikeasti aiheuta vahinkoa. Kannattaa valita taistelunsa, ja kuivakakku ei ole sellainen.
Kyse ei ole kakusta vaan rajoista. Ei on ei anopillekin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen on vaikeaa ostaa lahjoja juhliin, joko rahapulan, huonon mielikuvituksen tai turhan tavaran välttämisen takia. Ehkä on siksi helpompi olla juhlien järjestäjän puolella eikä pelkästään vieraiden joukossa.
Ehkä hän on yksinäinen eikä hänellä ole omia juhlia. Hän kuitenkin pitäisi juhlista ja niiden järjestämisestä. Tylsä se on arki-iltana itselleen kakkuja leipoa, kun ei niitä ole niin terveellistä edes paljoa syödä.
No ei hän voi vaan päättää tunkea jonnekin minne ei kuulu.
Ja jos tykkää järjestää juhlia, sitten järjestää. Omat juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
En määrääkään, enkä halua määrätä. Ihmettelen vain, miksi joku haluaa taistelua ja pahaa mieltä ihan turhaan. Minä pidän siitä että ihmiset ovat sovussa.
Minulla ei myöskään ole miniää. Tyttäreni on vasta peruskouluikäinen, kiitos vain :D
En näe missään merkkiä siitä että ap HALUAISI tapella. Anoppihan se riidanhaastaja on.
Anoppi ei haasta riitaa, vaan tuo kakun. Ap voi valita, reagoiko ystävällisesti ja kiittää, vai onko hänelle valtataistelu tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Tuoreet hedelmät ja kookoskakku (tai -piirakka) on aika lailla tavallista tarjottavaa täällä maalla, joten en ehkä ilman juhlittavan kaulassa keikkuvaa leitä tajuaisi, että kas, täällä on havaijilaistyyppiset rippijuhlat. Mutta teillä stadissa ollaan niin hurjasti aikaanne edellä, että Hopeapeilin ohjeet vuodelta 1969 otetaan jo nyt vakavissaan.
Niin, sinulle tuoreet hedelmät on mandariineja ja banaaneja. Minulle ne ehkä on jotain muuta.
No kun ei täältä Jyväskylän Prismasta saa muita hetelmiä.
:D
Soon niin kaukana rannikolta!
Minun parvekkeellani rehottaa kärsimyshedelmän lisäksi mangopuu ja mikä parasta, saan joka päivä nyhtää ruukusta ananaksen. Parvekelammikosta nostan taskurapuja.
Täällä ei mihinkään aapeesee-ruokiin tyydytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Silti sinä et määrää muista. Eli se miniäsi voi mieltää perheen oikein.
En määrääkään, enkä halua määrätä. Ihmettelen vain, miksi joku haluaa taistelua ja pahaa mieltä ihan turhaan. Minä pidän siitä että ihmiset ovat sovussa.
Minulla ei myöskään ole miniää. Tyttäreni on vasta peruskouluikäinen, kiitos vain :D
En näe missään merkkiä siitä että ap HALUAISI tapella. Anoppihan se riidanhaastaja on.
Anoppi ei haasta riitaa, vaan tuo kakun. Ap voi valita, reagoiko ystävällisesti ja kiittää, vai onko hänelle valtataistelu tärkeämpää.
Anoppi nimenomaan haastaa riitaa. Eikä kunnioita miniää, poikaansa eikä näiden kotia.
Alue: Aihe vapaa
Anopin käytös ei ole kilttiä vaan tungettelevaa. Hyvistä aikeista huolimatta hänen on ymmärrettävä, että hän ei päätä minun perheeni asioista. Niistä päätämme minä ja mies, joka on myös sitä mieltä, että äitinsä käytös on sopimatonta. Meidän perheessämme tapakulttuuriin ei nimittäin kuulu kakkujen tai minkään muunkaan roskan tunkeminen toisten kotiin kielloista huolimatta. Olkoon sitten epänormaalia, mutta ajat muuttuvat. Anopin on vain hyväksyttävä se.