Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Oi, olet oikeassa. Minä tajusin tuon liian myöhään. Anoppini on nyt kuollut. Hävettää tyhmyyteni. :(
Minunkin anoppini on kuollut. Minua vituttaa etten ikinä kunnolla noussut vastaan vaan annoin pompottaa itseäni ja sallin sen ettei mies ikinä kasvanut aikuiseksi anopin aikana.
Hautajaisiinsa en mennyt.
Toivottavasti et vaikuttanut siihen, että hänet haudattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Jos joku toisi anopin juhliin vegaanisen raakakakun ja hän loukkaantuisi tästä verisesti, niin pitäisin anoppia kyllä hupsuna. :) Ja ehkä pelkäisin alkavaa dementiaa.
Niinpä. Kuvitelkaa edes huviksenne tilanne, missä anoppi suuttuisi miniälle tai vävylle siitä, että tämä toisi tuliaisiksi leipomonsa kakun. Kuinka moni pitäisi suuttuvaa anoppia terveenä?
Minun ex-anoppini loukkaantui kun jouluaattona toin hänen luona olevaan joulupöytään mukanani erästä kalaruokaa, joka sattui olemaan minun jouluherkkuni, mutta ei kuulunut anoppini jouluperinteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.
XD
Ei tuo edes ole vitsi, hulluille marttyyrisukulaisille kuivakakku tai mikä tahansa väkisin tuputettu apu merkitsee että saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja/tai saavat mahdollisimman paljon huomiota.
Ja mitä pahaa siinä on, että miehelle rakas äiti saa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja saa huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä huomaa hyvin sukupolvien eron. Vanhemmat eli ne anopin ikäiset tuppautujat ja sitten ne nuoremmat miniän ikäiset, jotka eivät enää tossuile anoppien vallan alla, vaan ovat oppineet sanomaan vastaan. Onneksi se vanhempi sukupolvi on siirtymässä ajasta ikuisuuteen, ehkä seuraava anoppi-sukupolvi osaa jo kunnioittaa miniöitään eikä aina ole tunkemassa joka paikkaan.
Ja ei, nykyisin ei ole enää tapana tuoda ruokaa TOISEN juhliin, eletään vuotta 2018 eikä 70-lukua.
Olen 57 ja jo minulle on kotona opetettu että toisten juhliin ei viedä tuolla lailla tarjottavia.
Synttäreille mennään lahjan kanssa. Ei emännäksi.
No se on juuri näin! Olen 45 ja äiti ja mummo opetti että ikinä et loukkaa juhlien emäntää viemällä sellaista joka pitäisi tarjolle laittaa. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.
XD
Ei tuo edes ole vitsi, hulluille marttyyrisukulaisille kuivakakku tai mikä tahansa väkisin tuputettu apu merkitsee että saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja/tai saavat mahdollisimman paljon huomiota.
No minusta on ainakin kiva, että toiset kokevat olonsa tarpeelliseksi :) Varmaan kaikki kaipaavat tuota joskus. t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.
XD
Ei tuo edes ole vitsi, hulluille marttyyrisukulaisille kuivakakku tai mikä tahansa väkisin tuputettu apu merkitsee että saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja/tai saavat mahdollisimman paljon huomiota.
Olisi kammottavaa, jos juhlissa joku muu saisi huomiota, kuin juustokakkuemäntä!
Oliko kyse ristiäisistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ok, että ilmoittaisin tekeväni anopin juhliin muutaman vegaanisen raakakakun, ja loukkaantuisin ja alkaisin valittaa, jos anoppi kohteliaasti kieltäytyisi tarjoamastani avusta, niin että anoppi lopulta kokisi että ne kakut on pakko ottaa vastaan?
Missä menee se tarjoamisen ja kieltäytymisen sopiva raja? Oikeastaan voisin kakkujen lisäksi viedä pari lasten synttäreiltä jäänyttä viirinauhaa ja käydä pesemässä mummolan lattiat syreenin tuoksuisella pesuaineella, että saadaan asuntoon juhlia varten ihana tuoksu, ja yhden kranssin voisin väkertää oveen ihastuttamaan vieraita... Anoppi ei kyllä pidä hajusteista ja on ostanut omat koristeet, mutta on se nyt kumma jos tuollaisten takia menee juhlat pilalle, eikä pieneen harmitukseen ole kukaan kuollut!
Jos joku toisi anopin juhliin vegaanisen raakakakun ja hän loukkaantuisi tästä verisesti, niin pitäisin anoppia kyllä hupsuna. :) Ja ehkä pelkäisin alkavaa dementiaa.
Niinpä. Kuvitelkaa edes huviksenne tilanne, missä anoppi suuttuisi miniälle tai vävylle siitä, että tämä toisi tuliaisiksi leipomonsa kakun. Kuinka moni pitäisi suuttuvaa anoppia terveenä?
Minun ex-anoppini loukkaantui kun jouluaattona toin hänen luona olevaan joulupöytään mukanani erästä kalaruokaa, joka sattui olemaan minun jouluherkkuni, mutta ei kuulunut anoppini jouluperinteeseen.
No siinä anoppi oli kyllä itsekäs ja huonoköytöksinen. Et sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Vaihda hajusteiden, kakun tai koristeiden tilalle mikä tahansa asia, jonka joku toinen vaatii saada tehdä, kunnioittamatta isäntäväen kieltäytymistä. Millä perusteella kakkua saa tuputtaa väkisin, mutta koristeita ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
No höpö höpö nyt. Rotinat on edelleen voimissaan ihan joka puolella Suomea.
Suomalaiseen perinteeseen ei kyllä koskaan ole kuulunut tuoda esim. häihin tai rippijuhliin ruokatuliaisia vaan LAHJA. Suomalaisessa juhlaperinteessä se runsas juhlapöytä on ollut kunnia-asia ja eri puolilla maata se on ollut erilainen. Kyllä, häitä, hautajaisia ja muita tehtiin porukalla ja talkoohengessä etukäteen sopien mitä kukakin tekee, mutta ei toidellakaan niin, että jokainen vieras tuo vaikka häiden pitopöytään oman kakkunsa.
Nyt kysymys oli anopista eli ap. lapsen isoäidistä ja yleensä isovanhemmat ovat lapsen elämässä hyvin merkittäviä, ei suinkaan vieraita lapsen näkökulmasta. Ainakin meillä anoppini on hyvin tärkeä lapselleni.
Olisi kiva tietää, mitä mieltä mummon tiikerikakusta oli juhlakalu eli ap. lapsi?
Nythän ap. kertoo vuolaasti, minä, minä en tykännyt, minä en halunnut...
Ikävää ap. käytös ja asenne - millaisen mallin ja esimerkin hän antaa lapselleen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, miksi päiväkodissa ja kouluissa lapset ilkeilevät ja ovat pahansupaisia toisilleen. Mistähän ne ovat saaneet mallin ja asenteen?Harvemmin lapset niitä kuivakakkuja syö. Olen ollut mm koulun leivontamyyjäisissä myymässä ja kyllä ne taatelikakut ja muut kuivat kakut myy vain jos ei mitään muuta ole.
Äiti ja isä on ykkösenä. Anoppi on voinut toteuttaa tiikerikakkufantasioitaan jo omien lasten sa kanssa. Hän on nyt sivuhenkilö. Piste.
Meillä oli tyttärien rippijuhlat Helsingissä (jos sillä on merkitystä, tunnen paljon ihmisiä myös kehäkolmosen ulkopuolelta) 3v ja vuosi sitten ja tyttärien kaverit ihmerttelivät "mitä tämä hyvää on" ja söivät viimeistä murusta myöten anopin leipoman maustekakun ja jonkun raamattukakun, johon liittyi raamatullinen tarina.
Sama juttu kehäkolmosen ulkopuolella, kun olin tänä kesänä veljeni pojan ja kummityttären rippijuhlissa. Kakut meni kaupaksi ja nuoret kehuivat niitä.
Jostakin syystä kuivakakkujen leipomisessa on ollut tauko ja niitä ovat leiponeet mummoikäiset ja nyt taas nuoret. Meilläkin nuoret ovat leiponeet kuivakakkuja jo useamman kerran ja tykänneet niistä, myös kaverit.
Ovatko mammat muuten muuten kokeilleet salmiakkitiikerikakkua? Tummiin raitoihin laitetaan kaakaojauheen sijasta salmiakkikastiketta, se vasta on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä ainakin on niin, että jos joku tuo pyytämättä kakkua tai muuta tarjottavaa juhliin, niin se on suuri epäkohteliaisuus ja loukkaus, koska toimimalla noin antaa viestin, että sen emännän laittaman tarjottavat eivät ole riittävän hyviä tai muuten riittäviä. Eikä liity anoppi-miniä-juttuihin mitenkään vaan ihan ystävienkin kesken näin.
No teilläpä on kehittynyt vallan omaperäinen alakulttuurinne, joka on täysin suomalaisen ja myös eurooppalaisen kulttuurin vastainen. Näissä kun tuliaisten tuominen on hyvä tapa. Ja nykypäivänä suositaan erityisesti syötävää tuliaista, ettei emännille ja isännille jää turhia tavaroita nurkkiin pyörimään.
On eri asia tuoda syötävää tuliaista kuten viinipullo tai vaikka muutama kalliimpi balsamico kauniissa pullossa (ne voi säästää myöhempään) kuin kakku tarjottavaksi juhlapöydässä.
Missään nimessä ei viedä mitään sellaista syötävää juhliin joka pitäisi laittaa tarjolle. Emäntä päättää juhlien tarjottavat. Hyviä tuliaisia esim. kukat, itse tehty hillo, kahvipaketti jne. Tämän on minulle opettanut mummoni. Tökerö loukkaus jos viet vaikka kakun juhliin! Kai tämän nyt kaikki tietää!
Juuri näin. Jos ihan vaikka vanhoista tapaoppaista asiaa katsotte, niin selviää, että ei ole suomalainen tai eurooppalainen tapa viedä juhliin tarjottavaa, jos siitä ei ole etukäteen isäntäväen kanssa sovittu. Tuliaiset/lahjat on erikseen ja ne on tarkoitettu isäntäväen keskenään nautittaviksi. Toki jos isäntäväki haluaa, niin sitten laittavat tarjolle juhliin, mutta vieraan on epäkohteliasta olettaa, että näin tehdään.
Epämuodolliset kahvittelut ja kaveriporukan illanistujaiset on sitten toki asia erikseen, mutta niistähän ap ei puhunut.
Ja loppuviimeksi kaikki toki tekevät niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, mutta ihan turha puolustella tarjoiluja omin päin sorkkivia anoppeja sillä, että tää on suomalaista ja eurooppalaista tapakulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä huomaa hyvin sukupolvien eron. Vanhemmat eli ne anopin ikäiset tuppautujat ja sitten ne nuoremmat miniän ikäiset, jotka eivät enää tossuile anoppien vallan alla, vaan ovat oppineet sanomaan vastaan. Onneksi se vanhempi sukupolvi on siirtymässä ajasta ikuisuuteen, ehkä seuraava anoppi-sukupolvi osaa jo kunnioittaa miniöitään eikä aina ole tunkemassa joka paikkaan.
Ja ei, nykyisin ei ole enää tapana tuoda ruokaa TOISEN juhliin, eletään vuotta 2018 eikä 70-lukua.
Olen 57 ja jo minulle on kotona opetettu että toisten juhliin ei viedä tuolla lailla tarjottavia.
Synttäreille mennään lahjan kanssa. Ei emännäksi.
No se on juuri näin! Olen 45 ja äiti ja mummo opetti että ikinä et loukkaa juhlien emäntää viemällä sellaista joka pitäisi tarjolle laittaa. Huh.
Ja minä olen 45, ja äiti ja mummo (molemmat helsinkiläisiä, se kun täällä on joillekin tärkeää) eivät koskaan opettaneet mitään tuollaista, vaan että kaikille pitää olla ystävällinen ja ottaa toiset huomioon. Äidilleni ja mummolleni myös kaikenlainen emännöinti on ollut aina juuri sitä vieraanvaraista käytöstä, pitopalvelu tekee ruuat isompiin juhliin, ja pienissä kukaan ei tee numeroa tarjottavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisi onnellinen jos joku tarjoutuisi leipomaan jotain juhliini. Kaikki pitää itse järjestää. Kun tultiin synnytyslaitokselta ei ollut mitään, edes kakkukahveja puhumattakaan lounaasta kotiin tullessa. Omalla äidilläni oli valmis kahvipöytä odottamassa jokaisen lapsen kotiuduttua synnytyslaitokselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Vaihda hajusteiden, kakun tai koristeiden tilalle mikä tahansa asia, jonka joku toinen vaatii saada tehdä, kunnioittamatta isäntäväen kieltäytymistä. Millä perusteella kakkua saa tuputtaa väkisin, mutta koristeita ei?
Koska kakku on perinteinen kohtelias tuominen, ja se ei haittaa ketään millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taatelikakut nyt onkin yök. Mutta tiikerikakku, sitruunakakku tai piimäkakku ihan yesyes!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
No höpö höpö nyt. Rotinat on edelleen voimissaan ihan joka puolella Suomea.
Suomalaiseen perinteeseen ei kyllä koskaan ole kuulunut tuoda esim. häihin tai rippijuhliin ruokatuliaisia vaan LAHJA. Suomalaisessa juhlaperinteessä se runsas juhlapöytä on ollut kunnia-asia ja eri puolilla maata se on ollut erilainen. Kyllä, häitä, hautajaisia ja muita tehtiin porukalla ja talkoohengessä etukäteen sopien mitä kukakin tekee, mutta ei toidellakaan niin, että jokainen vieras tuo vaikka häiden pitopöytään oman kakkunsa.
Nyt kysymys oli anopista eli ap. lapsen isoäidistä ja yleensä isovanhemmat ovat lapsen elämässä hyvin merkittäviä, ei suinkaan vieraita lapsen näkökulmasta. Ainakin meillä anoppini on hyvin tärkeä lapselleni.
Olisi kiva tietää, mitä mieltä mummon tiikerikakusta oli juhlakalu eli ap. lapsi?
Nythän ap. kertoo vuolaasti, minä, minä en tykännyt, minä en halunnut...
Ikävää ap. käytös ja asenne - millaisen mallin ja esimerkin hän antaa lapselleen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, miksi päiväkodissa ja kouluissa lapset ilkeilevät ja ovat pahansupaisia toisilleen. Mistähän ne ovat saaneet mallin ja asenteen?
Tää ketju on näin hirmuisen pitkä ja tässä on monen muunkin kokemuksiakin kuin ap;n.
Itse olen kirjoittanut jossain sivulla x. kuinka anoppi siirsi voileipäkakun jääkaappiin koska "suolaista oli jo tarpeeksi" ja oli laittanut pöytään kaksi kuivakakkua ja pullapitkoa. Huomasin tämän kun itse viimeisenä menin hakemaan syötävää ja olin oikeasti raivona, vaikka en tietenkään kohteliaana ihmisenä anopille vieraiden edessä raivonnut. Halusin pöydässä olevan runsaasti suolaista tarjottavaa koska oli iltapäivä ja kokemusta lukuisista juhlista.
Sitten anoppi suuttui kun kukaan ei ottanut noita ja tarjosin hänelle, että ottaisi noi kuivakakut mukaan, koska meillä ei kukaan niitä syö.
On aivan varmasti vieraita, juhlia ja sukuja joissa kuivakakku on suurinta herkkua. Mutta isännän/emännän syy ei ole se, jos se pyytämättä ntuotu tiikerikakku ei mene. Jos anoppi siitä tykkää, niin voi hyvin viedä takaisin mennessään jos näin ehdotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.
XD
Ei tuo edes ole vitsi, hulluille marttyyrisukulaisille kuivakakku tai mikä tahansa väkisin tuputettu apu merkitsee että saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja/tai saavat mahdollisimman paljon huomiota.
Olisi kammottavaa, jos juhlissa joku muu saisi huomiota, kuin juustokakkuemäntä!
Oliko kyse ristiäisistä?
Sitä nyt ei vaan pidetä sopivana, että vieras tekee juhlissa itsestään päähenkilön. Ja tuo väkisin tuputettu "apu" itsensä korostamiseksi ei rajoitu vain sukujuhliin. Esimerkiksi äitini yritti omia kihlattuni kuolemaan jälkeen ja surutyön hautajaisjärjestelyt kokonaan, tunki mukaan joka paikkaan eikä antanut minun edes hoitaa puhumista niissä, jälkikäteen ihmetteli miten olisinkaan pärjännyt ilman häntä! Kun sain vakavan sairaskohtauksen, äitini kirjoitteli koko sairaala-aikani sosiaaliseen mediaan kuinka rankkaa hänellä on. Joidenkin vain täytyy aina olla parrasvaloissa, oli tilanne mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Vaihda hajusteiden, kakun tai koristeiden tilalle mikä tahansa asia, jonka joku toinen vaatii saada tehdä, kunnioittamatta isäntäväen kieltäytymistä. Millä perusteella kakkua saa tuputtaa väkisin, mutta koristeita ei?
Enkö juuri kirjoittanut, etten tuputtaisi mitään väkisin :D? Koristeet ovat yleensä pysyvämpiä. Ruokatuomiset kuluvat pois. Mutta sanotaan nyt, että tuokin riippuu myös koristeista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mistään kuivakakuista kyse vaan siitä mitä kuivakakku edustaa.
XD
Ei tuo edes ole vitsi, hulluille marttyyrisukulaisille kuivakakku tai mikä tahansa väkisin tuputettu apu merkitsee että saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja/tai saavat mahdollisimman paljon huomiota.
Ja mitä pahaa siinä on, että miehelle rakas äiti saa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja saa huomiota?
Se, että marttyyreille mikään määrä kiitosta ja kehuja ei riitä. Raskasta läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Vaihda hajusteiden, kakun tai koristeiden tilalle mikä tahansa asia, jonka joku toinen vaatii saada tehdä, kunnioittamatta isäntäväen kieltäytymistä. Millä perusteella kakkua saa tuputtaa väkisin, mutta koristeita ei?
Koska kakku on perinteinen kohtelias tuominen, ja se ei haittaa ketään millään tavalla.
Mä en ole ollut yksissäkään juhlissa (synttärit, rippijuhlat jne), joihin vieraat olisivat tuoneet pyytämättä kakkuja tai muuta ruokaa. Vieraat ovat tuoneet juhlittavalle lahjan ja kortin. Onko jossain päin Suomea oikeasti yleinenkin tapa mennä juhliin oman kakun kanssa?
Ei tuo edes ole vitsi, hulluille marttyyrisukulaisille kuivakakku tai mikä tahansa väkisin tuputettu apu merkitsee että saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi ja/tai saavat mahdollisimman paljon huomiota.