Lue keskustelun säännöt.
Miksi yliopiston orientaatioviikko on lähinnä pakkoryhmäytymistä ja bileitä?
06.09.2018 |
Aloitin opinnot yliopistolla näin 3- kymppisenä. Osasin tottakai varautua siihen, että suurinosa aloittavista on parikymppisiä. Yllätyin kuitenkin, että kaikki (paitsi minä) tutor-ryhmässä olivat juuri lukiosta päässeitä. Varmasti tällä nykyisellä todistusvalinnalla ja ensikertalaisuuden suosimisessa on vaikutuksensa.
Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se aihe, josta päätin avautua, vaan lähinnä tämä orientaatioviikko ja meininki siitä eteenpäin. Bileet "tottakai" kuuluu yliopistoon ja opiskelijaelämään mutta ihmettelen, että eletään kuitenkin jo vuotta 2018, joka puolella korostetaan erilaisuutta mutta silti yliopiston aloitusaktiviteetit on suunniteltu vain tietyn tyyppisille ihmisille. Ihmettelen miksei esim. ennen opintoja voida tehdä kartoitusta opiskelijoiden kiinnostuksen kohteista ja muodostaa tutor- ryhmä näiden mukaan. En puhu siis pelkästään itsestäni mutta esim. vähän rauhallisemmat tyypit voisivat olla oma ryhmänsä ja näille voisi ekoina päivinä järjestää jotakin rauhallisempaa ohjelmaa.
Enkä kuvittele olevani jotenkin ylempänä kuin nämä nuoremmat henkilöt, ei se ikä ylipäätään määrittele koko ihmistä, vaan ennen kaikkea persoona ja elämäntilanne. Itse olen lapseton ja sellaisessa elämäntilanteessa, että voisin ihan hyvin lähteä edes jossain määrin näihin bileisiin mukaan. En pelkää, että jäisin jotenkin ulkopuoliseksi, pystyisin myös edelleen bilettämään vaikka aamuun asti, siitä ei ole kyse. En vain jaksa, siis henkisesti.
Osaan "esittää" sosiaalista koulupäivien ajan. Tulen muiden kanssa juttuun mutta aika pitkälle se on sitä itsensä ja oman seuran tyrkyttämistä muille, koska muut eivät juurikaan aloita juttelua. Se on raskasta. Porukat on varmasti osittain solmittu jo bileissä ja päivällä näihin porukoihin mukaan pääseminen on haastavaa. Ymmärrän kyllä sen, että juuri lukiosta päässeelle kolmekymppinen on jo ikäloppu mutta en näiden parhaiksi kavereiksi olekaan aikomassa mutta kiva se olisi ylipäätään jotain juttuseuraa saada. Varsinkin alussa, kun näissä tutor- ryhmissä pyöritään. Onneksi kuitenkin olen opiskelupaikkakunnalta kotoisin sekä taskusta löytyy jo aiempi tutkinto, joten saan 2/3 osaa hyväksiluetuksi, joten hirveän paljon ei yliopistolla pitäisi joutua ylipäätään pyörimään.
Ehkä olen sitten sen verran introvertti henkilö, että näiden opiskelupäivien sosiaalisuuksien jälkeen kaipaan vain omaa rauhaa ja ajatuskin jostakin "rennosta illanvietosta" on todella väsyttävä. Kyse ei siis pelkästään ole iästä, koska ajattelin jo kaksikymppisenä opiskellessani samoin. Eikä kyse ole siitä ettenkö olisi silloin pitänyt bilettämisestä, päinvastoin. En vain jaksa mitään useamman kertaa viikossa tapahtuvaa "verkostoituista" koulupäivien jälkeen. Tuskin olen ainut, joka ajattelee näin. On paljon korkeakoulun päässeitä henkilöitä, jotka ovat aiemmin voineet olla esim. syrjäytyneitä tai koulukiusattuja, joten se kaikkeen mukaan lähteminen ei välttämättä tapahdu sormia napsauttamalla. Lisäksi tällaiset "kerro itsestäsi" "rennossa tutustumisessa" voi olla monelle todella vaikeita, ja se tutustuminen voisi olla helpompaa hieman passiivisemmalla tyylillä. Voi olla, että monet säikähtävät tätä alun menoa niin, että päätyvät suorittamaan koko tutkinnon vain käymällä tenteissä. Ja sitten puhutaan paljon opiskelijoiden ja muiden nuorten mielenterveysongelmista. Onhan se varmasti aivan uskomattoman rankkaa esim. muuttaa yksin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ja kärsiä koko opiskeluiden ajan ulkopuolisuuden tunteesta ja yksinäisyydestä. Varmastikaan tästä ei niin helposti kehtaa edes kertoa muille, koska kuvittelee sen olevan oma vika, kun ei ole lähtenyt alun tapahtumiin mukaan tai on lähtenyt mutta kokenut ulkopuolisuuden tunnetta.
Kenelläkään muulla samoja ajatuksia?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
jaa a, meidän kakarat valitteli, että on niin vasentalaitaa tuo opistopelleily. ohjeeksi annoin ohjeeksi, että jos yksikään tulee puhumaan politiikkaa tai uskontoa, minun puolestani saa ladata suoraan käkättimeen. opiskelija opiskelee, ei osallistu vassareiden rekrytointiyrityksiin. no tietysti yrittivät ja vihjailivat, että voi olla hankalaa, jos ei kuulu ryhmään. poika tokaisi, että pataan tulee ja rajusti, jos yrität temppujasi minuun. sai olla rauhassa koko opiskeluajan. se kertoo aikapaljon ryhmistä, jotka eivät ole valmiita seisomaan ideologiansa takana. ja toisaalta, onhan se väärin luvata hivutus sukupuoltaantuntemattomille nyhveröille.
Arvostan, että perheenne lapset hakeutuivat yliopistoon ja suorittavat korkeakoulututkinnon. Suomessa, kuten koko maapallolla, on kärjistynyt vastakkainasettelun ilmapiiri. Korkeakoulutus panostaa siihen, että eri tavoin ajattelevilla ihmisillä olisi ns. yhteinen (verbaalinen) tieteenkieli, jolla ilmaista ajatuksiaan ja akateemisesti harjaantunut kyky perustella väitteensä.
"Lyömällä pataan" aiheutetaan vammoja, rikosoikeudellisia seuraamuksia ja syvennetään ennakkoluuloja. Kyseinen toimintatapa on tunnepitoinen impulssi, joka on todettu tutkimuksissa sekä käytännössä toimimattomaksi ratkaisuksi ihmisyhteisöissä. Sen tilalle on kehitetty monia, varsin menestyksekkäästi opittavissa olevia metodeja erilaisten ihmisten ajatusten ja arvojen väliseen vuoropuheluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos tänään yliopiston aloittavilla ensimmäiset krapulat päällä?
Meillä ei ollut AMK inssi opintojen alussa muistaakseni mitään pelejä ja leikkejä päivisin, mutta oli tutorit ja ihmisten, paikkojen ja tilojen ym. esittelyä ja joitain bileitä ja tapahtumia sitten iltaisin, joihin olisi voinut osallistua. Olin kuitenkin tuurilla onnistunut tutustumaan toiseen rauhalliseen opiskelijaan, joka ei mihinkään bileisiin ehdottomasti halunnut mennä, joten ne jäi itseltäkin käymättä, kun en halunnut tau uskaltanut niihin 'yksin' lähteä. Päivät kuitenkin vietin tämän kaverin seurassa aina kun mahdollista. Lisäksi olin juuri muuttanut vieraalle paikkakunnalle ja suoraan sanoen pelotti, että joutuu yöllä kulkemaan yksin kotiin busseilla/junilla, joista en tiedä mitään. Olin myös pienissä rahoissa, eikä olisi ollut hirveästi rahaakaan juhlimiseen ja kulkuneuvojen maksamiseen. Asuin koulun vieressä ja bileet oli jossain yli 10-15 km matkan päässä keskustassa.
Ei sitten tullut mieleen, että opiskelijat järjestävät näitä bileitä ja muuta toimintaa itselleen. Eli toimintaa on niin montaa sorttia kuin halukkaita järjestäjiä on. Paljon oli ainejärjestöissä myös introvertteja ja absolutisteja järjestämässä toimintaa. Monelle yliopisto on ensimmäinen paikka, jossa voi kokea kuuluvansa tasa-arvoisena yhteisöön.
Ulkopuolisesta usein varmasti näyttää siltä, että alkoholi on näissä tapahtumissa se olennainen osa ja siitä syystä pois jääminen on todella harmillista. Hyvin harvoin varsinaista örvellystä näki.
Olen itse introvertti ja rauhallisuudesta pitävä, mutta opiskeluaikana tuli nähtyä varmaan toistasataa opiskelijatapahtumaa ja oli ehdottomasti sen arvoista vaikka aina se tapahtuma ei ollutkaan ihan oma juttu. Ja ihan kaikkea tosiaan oli metsässä kävelystä baarikierrokseen ja saunaillasta Goom-risteilyyn.
Ja se olennainen: Tapahtumissa kiertäminen oli nykyisen (työ)elämän kannalta aivan yhtä tärkeää kuin luennolla istuminen ellei jopa tärkeämpää.
Onneksi olkoon, olette onnistuneet antamaan itsestänne niin taantuneen kuvan, että ei ihmekään, että kukaan ei halua olla kanssanne tekemisissä. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu