Lue keskustelun säännöt.
Miksi yliopiston orientaatioviikko on lähinnä pakkoryhmäytymistä ja bileitä?
06.09.2018 |
Aloitin opinnot yliopistolla näin 3- kymppisenä. Osasin tottakai varautua siihen, että suurinosa aloittavista on parikymppisiä. Yllätyin kuitenkin, että kaikki (paitsi minä) tutor-ryhmässä olivat juuri lukiosta päässeitä. Varmasti tällä nykyisellä todistusvalinnalla ja ensikertalaisuuden suosimisessa on vaikutuksensa.
Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se aihe, josta päätin avautua, vaan lähinnä tämä orientaatioviikko ja meininki siitä eteenpäin. Bileet "tottakai" kuuluu yliopistoon ja opiskelijaelämään mutta ihmettelen, että eletään kuitenkin jo vuotta 2018, joka puolella korostetaan erilaisuutta mutta silti yliopiston aloitusaktiviteetit on suunniteltu vain tietyn tyyppisille ihmisille. Ihmettelen miksei esim. ennen opintoja voida tehdä kartoitusta opiskelijoiden kiinnostuksen kohteista ja muodostaa tutor- ryhmä näiden mukaan. En puhu siis pelkästään itsestäni mutta esim. vähän rauhallisemmat tyypit voisivat olla oma ryhmänsä ja näille voisi ekoina päivinä järjestää jotakin rauhallisempaa ohjelmaa.
Enkä kuvittele olevani jotenkin ylempänä kuin nämä nuoremmat henkilöt, ei se ikä ylipäätään määrittele koko ihmistä, vaan ennen kaikkea persoona ja elämäntilanne. Itse olen lapseton ja sellaisessa elämäntilanteessa, että voisin ihan hyvin lähteä edes jossain määrin näihin bileisiin mukaan. En pelkää, että jäisin jotenkin ulkopuoliseksi, pystyisin myös edelleen bilettämään vaikka aamuun asti, siitä ei ole kyse. En vain jaksa, siis henkisesti.
Osaan "esittää" sosiaalista koulupäivien ajan. Tulen muiden kanssa juttuun mutta aika pitkälle se on sitä itsensä ja oman seuran tyrkyttämistä muille, koska muut eivät juurikaan aloita juttelua. Se on raskasta. Porukat on varmasti osittain solmittu jo bileissä ja päivällä näihin porukoihin mukaan pääseminen on haastavaa. Ymmärrän kyllä sen, että juuri lukiosta päässeelle kolmekymppinen on jo ikäloppu mutta en näiden parhaiksi kavereiksi olekaan aikomassa mutta kiva se olisi ylipäätään jotain juttuseuraa saada. Varsinkin alussa, kun näissä tutor- ryhmissä pyöritään. Onneksi kuitenkin olen opiskelupaikkakunnalta kotoisin sekä taskusta löytyy jo aiempi tutkinto, joten saan 2/3 osaa hyväksiluetuksi, joten hirveän paljon ei yliopistolla pitäisi joutua ylipäätään pyörimään.
Ehkä olen sitten sen verran introvertti henkilö, että näiden opiskelupäivien sosiaalisuuksien jälkeen kaipaan vain omaa rauhaa ja ajatuskin jostakin "rennosta illanvietosta" on todella väsyttävä. Kyse ei siis pelkästään ole iästä, koska ajattelin jo kaksikymppisenä opiskellessani samoin. Eikä kyse ole siitä ettenkö olisi silloin pitänyt bilettämisestä, päinvastoin. En vain jaksa mitään useamman kertaa viikossa tapahtuvaa "verkostoituista" koulupäivien jälkeen. Tuskin olen ainut, joka ajattelee näin. On paljon korkeakoulun päässeitä henkilöitä, jotka ovat aiemmin voineet olla esim. syrjäytyneitä tai koulukiusattuja, joten se kaikkeen mukaan lähteminen ei välttämättä tapahdu sormia napsauttamalla. Lisäksi tällaiset "kerro itsestäsi" "rennossa tutustumisessa" voi olla monelle todella vaikeita, ja se tutustuminen voisi olla helpompaa hieman passiivisemmalla tyylillä. Voi olla, että monet säikähtävät tätä alun menoa niin, että päätyvät suorittamaan koko tutkinnon vain käymällä tenteissä. Ja sitten puhutaan paljon opiskelijoiden ja muiden nuorten mielenterveysongelmista. Onhan se varmasti aivan uskomattoman rankkaa esim. muuttaa yksin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ja kärsiä koko opiskeluiden ajan ulkopuolisuuden tunteesta ja yksinäisyydestä. Varmastikaan tästä ei niin helposti kehtaa edes kertoa muille, koska kuvittelee sen olevan oma vika, kun ei ole lähtenyt alun tapahtumiin mukaan tai on lähtenyt mutta kokenut ulkopuolisuuden tunnetta.
Kenelläkään muulla samoja ajatuksia?
Kommentit (85)
Nostellaanko edelleen alkoholijuhlia pintaan puheissa vai onko jo oikeasti muut päihteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä mukaan, niin tutustuu muihin ja ehkä huomaa, ettei kaikki muutkaan ole yli-ekstrovertteja bilettäjiä. Mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii tutustumaan, esim harkkatöissä, jos ei bileet yhtään kiinnosta.
MItä tarkoittaa yli-ekstrovertti bilettäjä? Ja mitä tarkoitat, että bileissä sen huomaan? Nimenomaan tarkoitin, että osaan esittää sosiaalista, enkä ole missään bileissä ikinä ollut seinäruusu, vaan menossa mukana. Se ei ole ongelma. Vaan nimenomaan se, että kaipaan omaa aikaa. Jos olen koko päivän ollut sosiaalinen, varsinkin tyrkyttäen omaa seuraani, yrittäen tutustua uusiin ihmisiin niin tämän jälkeen kaipaan omassa seurassani lepoa. Eikä tällä ole mitään tekemistä fyysisen väsymyksen kanssa. Ap
En nyt ihan tajua tätä "ongelmaa". Sinä et halua koulupäivän jälkeen tavata ihmisiä, koska tarvitset omaa aikaa, ja tämän takia muutkaan eivät saisi tavata toisiaan bileissä? Ei mua ainakaan kukaan bileisiin pakottamaan tullut, ihan rauhassa sain jäädä pois, jos ja kun siltä tuntui. Enkä ollut ainoa.
Ei mua kyllä sen takia syrjitty, eikä luennoilla karteltu "kun toi ei ollut messissä", kuten tuo toinen kirjoittaja pelkäsi. Ja meillä sentään oli pieni pääaine (alle 20 opiskelijaa/vuosi), jossa kaikki muisti toisensa suunnilleen ekojen tapaamisten jälkeen. Jos oikeasti ison sisäänoton pääaineessa luulee, että kaikki muut on olleet niissä bileissä ja huomanneet, että juuri sinä et ollut, todennäköisemmin ongelma on ihan itsessä eikä niissä muissa. Toki hirveän surullista, jos tuollaisen takia ei pysty menemään luennolle.
Luitko aloitusta ollenkaan? Nimenomaan painotin, että bileet ovat tietysti täysin jees ja ns. kuuluvat opiskelijaelämään. Puhuin itsestäni ja monesta muusta, jotka voivat kokea ahdistavana yliopiston aloituksen, kun haluaisi kuulua porukkaan mutta ei koe jokailtaisia tapahtumia omaksi mutta joutuu raahautumaan paikalle "väkisin" ulkopuolisuuden tunteen minimoimiseksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua.
Ekan tutkintoni aikana hitsauduin tiiviisti yhteen kaveriporukkaan. Pakottauduin aika reippaasti iltahäppeninkeihin mukaan alussa, mutta kyllä tuon "oman" porukan löytymiseen taisi mennä silti kuukausi tai parikin, vaikka yhdessä pyörittiinkin koko ajan.
Tällä viikolla aloitin tokan yliopistokierroksen, nyt olen 28-vuotias ja suurin osa muista ryhmäläisistäni jotain 20-23v suurin piirtein. Maanantaina pakotettiin heti ensimmäiseksi kammottavaan piirileikkiin, joka sai minut ihan paniikkiin, mutta suoriuduin onneksi kunnialla. Jännityksen takia ei jäänyt kyllä mieleen edes vieruskaverin nimi. No, onneksi siirryn opintojen alkaessa vanhempien opiskelijoiden joukkoon, kun hyväksiluettavaa on reilusti. Tällä orientaatioviikolla olen ollut ylpeä, kun olen joka päivä avannut keskustelun jonkun uuden ihmisen kanssa ja saanut siis joka päivä vähintään yhden uuden tuttavan. Yksillekin uskaltauduin isommassa porukassa, ja oli ihan mukavat keskustelut siellä. Lyhytkin keskustelu on askel, en vaadi itseltäni liikaa sosiaalisuutta.
Jotenkin on helpottanut, että on vanhempi, ei ole niin kamalat paineet ryhmäytyä. Tästä perspektiivistä pidän uusia kavereita plussana, mutta en välttämättömyytenä ollenkaan. Tavallaan myös tiedän, että niitä nuorempia jännittää varmasti paljon enemmän kuin minua, heillä kun on niin paljon uutta muutenkin käsillä kun taas itselleni yliopiston asiat ovat pitkälti tuttuja entuudestaan. Olen yrittänyt tsempata ajattelemalla, että he "pelkäävät" enemmän minua kuin minä heitä.
Noh, pakko silti olla iloinen kun oikeat opiskelut vihdoin alkavat.
Täysin samanlaisia mietteitä itsellä. Olen myös jutellut kymmenille ihmisille ja myös tsempannut ajattelemalla, että he varmasti jännittävät vielä enemmän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä mukaan, niin tutustuu muihin ja ehkä huomaa, ettei kaikki muutkaan ole yli-ekstrovertteja bilettäjiä. Mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii tutustumaan, esim harkkatöissä, jos ei bileet yhtään kiinnosta.
MItä tarkoittaa yli-ekstrovertti bilettäjä? Ja mitä tarkoitat, että bileissä sen huomaan? Nimenomaan tarkoitin, että osaan esittää sosiaalista, enkä ole missään bileissä ikinä ollut seinäruusu, vaan menossa mukana. Se ei ole ongelma. Vaan nimenomaan se, että kaipaan omaa aikaa. Jos olen koko päivän ollut sosiaalinen, varsinkin tyrkyttäen omaa seuraani, yrittäen tutustua uusiin ihmisiin niin tämän jälkeen kaipaan omassa seurassani lepoa. Eikä tällä ole mitään tekemistä fyysisen väsymyksen kanssa. Ap
En nyt ihan tajua tätä "ongelmaa". Sinä et halua koulupäivän jälkeen tavata ihmisiä, koska tarvitset omaa aikaa, ja tämän takia muutkaan eivät saisi tavata toisiaan bileissä? Ei mua ainakaan kukaan bileisiin pakottamaan tullut, ihan rauhassa sain jäädä pois, jos ja kun siltä tuntui. Enkä ollut ainoa.
Ei mua kyllä sen takia syrjitty, eikä luennoilla karteltu "kun toi ei ollut messissä", kuten tuo toinen kirjoittaja pelkäsi. Ja meillä sentään oli pieni pääaine (alle 20 opiskelijaa/vuosi), jossa kaikki muisti toisensa suunnilleen ekojen tapaamisten jälkeen. Jos oikeasti ison sisäänoton pääaineessa luulee, että kaikki muut on olleet niissä bileissä ja huomanneet, että juuri sinä et ollut, todennäköisemmin ongelma on ihan itsessä eikä niissä muissa. Toki hirveän surullista, jos tuollaisen takia ei pysty menemään luennolle.
Luitko aloitusta ollenkaan? Nimenomaan painotin, että bileet ovat tietysti täysin jees ja ns. kuuluvat opiskelijaelämään. Puhuin itsestäni ja monesta muusta, jotka voivat kokea ahdistavana yliopiston aloituksen, kun haluaisi kuulua porukkaan mutta ei koe jokailtaisia tapahtumia omaksi mutta joutuu raahautumaan paikalle "väkisin" ulkopuolisuuden tunteen minimoimiseksi. Ap
Kyllä, luin aloituksen. Luitko itse sitä omaa viestiäsi, johon vastasin? Tai aloitustasi?
Ehdotat, että etukäteen voisi kysyä, mitä ohjelmaa kukakin haluaa. No, mikäs siinä, jos tekijät löytyy. Kuitenkin opiskelijajärjestöt ainakin HY:llä ja Aallossa järkkäävät iltaohjelmat pääosin vapaaehtoisvoimin omalla vapaa-ajallaan. Ja kuten on jo todettu, jonkun muuta kuin ryhmäytymistä ja bileitä haluavan pitää mennä mukaan järjestämään, jos muuta ohjelmaa halutaan.
Sitten kuitenkin sanot, että sinä et jaksa osallistua mihinkään tapahtumiin (ks. aloitusviestisi ja boldattu kohta viestissä, johon vastasin). Tarvitset iltaisin omaa aikaa. Ajatuskin “rennosta illanvietosta” ahdistaa. Et halua verkostoitua enää illalla, kun olet koko päivän ollut sosiaalinen. Tämähän on ihan ok. Kukaan ei kiellä sinua viettämästä iltaisin omaa aikaa. Mutta mitä ihmettä yliopiston tai ylioppilaskunnan pitäisi tehdä, jotta saat olla yksin kotona, mutta silti tutustut ihmisiin yhtä nopeasti kuin ne, jotka haluavat iltaisin käydä tapahtumissa ja tutustua ihmisiin?
Väität, että bileet ovat ok. Kuitenkin sekä aloituksessa että tässä viimeisessä viestissä valitat, että sinua (ja ehkä monia muitakin) ahdistaa, kun bileitä, ryhmäytymistä ja verkostoitumista on niin paljon. Laitoit koko jutun otsikoksi “Miksi yliopiston orientaatioviikko on lähinnä pakkoryhmäytymistä ja bileitä?”, mikä antaa ymmärtää, että pitäisi olla jotain muuta. Aloitusviestissä jopa yhdistät ohjelman ja opiskelijoiden mielenterveysongelmat: “Voi olla, että monet säikähtävät tätä alun menoa niin, että päätyvät suorittamaan koko tutkinnon vain käymällä tenteissä. Ja sitten puhutaan paljon opiskelijoiden ja muiden nuorten mielenterveysongelmista.” Myöhemmin sanot, että ahdistaa verkostoituminen ja jokailtaiset tapahtumat, joihin on pakko raahautua väkisin, koska muuten muut tutustuvat ja sinä et. Miten muuten tämä pitäisi tulkita kuin niin, että sinusta ohjelmaa ei saisi olla niin paljon? Jos taas sinusta on ok, että vapaaehtoista ohjelmaa on niille, jotka siihen haluavat osallistua, niin mitä ihmettä muiden pitäisi tehdä sille, että sinua ahdistaa, kun et halua osallistua? Tai mitä muiden pitäisi tehdä, jotta et kokisi oloasi ulkopuoliseksi?
Minusta jos ei halua käydä tapahtumissa eikä tutustua aktiivisesti, niin sitten joutuu hyväksymään sen tosiasian, että passiivisella tavalla tutustuu ihmisiin ehkä hitaammin, eikä se ole yliopiston/ylioppilaskunnan/tuutoreiden/muiden opiskelijoiden/opiskelija kulttuurin/jonkun muun vika. Kaikkea nyt vain ei voi saada. Yliopistolla ei yleensä ole pakko mennä bileisiin, illanistujaisiin tai tutustumis-verkostoitumisiltamiin. Mutta jos jo niiden olemassaolo ahdistaa, niin kyllä, se on mielestäni asia, jonka ihminen joutuu ratkaisemaan oman päänsä sisällä.
Ja edelleen, en itsekään mitenkään innolla käynyt missään fuksibileissä ja vastaavissa. Mutta ei kyllä tullut mieleenkään valittaa, että miksi muut järjestävät tällaisia tapahtumia, osallistuvat niihin ja tutustuvat niissä toisiinsa, vaikka minä haluan mieluummin olla kotona.
En mennyt aikoinaan 27v mihinkään pippaloihin. Keskityin opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi että noin vanha osaisi jo itsekseenkin skipata turhat tilaisuudet. Vain osa tutor-ohjelmasta on ns. pakollista tai ainakin suositeltavaa (jos siihen on siis laitettu se johdatus opiskeluun tyylinen kurssi kuten meillä aikanaan). Juhlat, tai edes ns. fuksivuoden tilaisuudet ei ole tarkalleen ottaen pakollisia.
Aloitin toista kertaa amk-opinnot päiväpuolella ja edellisen kokemuksen perusteella osasin odottaa sitä, että juttukavereita ei saa ellei itse aloita keskustelua. Olen siis itse nelikymppinen (ihan nuorekas sellainen, ei mikään tanttatyyppi :D ) ja suurin osa kurssikavereista on 20-23 -vuotiaita. Tällaiselle puoli-introvertille ihmiselle se on joskus vähän raskasta olla vetovastuussa sosialisoinnista, mutta näillä mennään. En yritä väkisin tungetella parikymppisten bileporukoihin vaan minulle riittää se, että tunneilla ja ryhmätöissä on ystävälliset ja asialliset välit kanssaopiskelijoihin. Mitä pidemmälle opinnot edistyvät, sitä "sekalaisempaa" väkeä kursseilla on eli eri vuosikurssien ihmisiä, joista moni ei välttämättä tunne muita osallistujia. Eli on helpompaa saada kontaktia tässä tilanteessa oleviin kuin jo ajat sitten ryhmäytyneisiin sisäpiirin porukoihin, joita on ekana vuonna perusopinnoissa. Pätee ammattikorkeaan, mutta myös yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä mukaan, niin tutustuu muihin ja ehkä huomaa, ettei kaikki muutkaan ole yli-ekstrovertteja bilettäjiä. Mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii tutustumaan, esim harkkatöissä, jos ei bileet yhtään kiinnosta.
MItä tarkoittaa yli-ekstrovertti bilettäjä? Ja mitä tarkoitat, että bileissä sen huomaan? Nimenomaan tarkoitin, että osaan esittää sosiaalista, enkä ole missään bileissä ikinä ollut seinäruusu, vaan menossa mukana. Se ei ole ongelma. Vaan nimenomaan se, että kaipaan omaa aikaa. Jos olen koko päivän ollut sosiaalinen, varsinkin tyrkyttäen omaa seuraani, yrittäen tutustua uusiin ihmisiin niin tämän jälkeen kaipaan omassa seurassani lepoa. Eikä tällä ole mitään tekemistä fyysisen väsymyksen kanssa. Ap
En nyt ihan tajua tätä "ongelmaa". Sinä et halua koulupäivän jälkeen tavata ihmisiä, koska tarvitset omaa aikaa, ja tämän takia muutkaan eivät saisi tavata toisiaan bileissä? Ei mua ainakaan kukaan bileisiin pakottamaan tullut, ihan rauhassa sain jäädä pois, jos ja kun siltä tuntui. Enkä ollut ainoa.
Ei mua kyllä sen takia syrjitty, eikä luennoilla karteltu "kun toi ei ollut messissä", kuten tuo toinen kirjoittaja pelkäsi. Ja meillä sentään oli pieni pääaine (alle 20 opiskelijaa/vuosi), jossa kaikki muisti toisensa suunnilleen ekojen tapaamisten jälkeen. Jos oikeasti ison sisäänoton pääaineessa luulee, että kaikki muut on olleet niissä bileissä ja huomanneet, että juuri sinä et ollut, todennäköisemmin ongelma on ihan itsessä eikä niissä muissa. Toki hirveän surullista, jos tuollaisen takia ei pysty menemään luennolle.
Sä et tainnut lukea mun viestiä kunnolla? Kirjoitinkin, että kärsin jostain ahdistuneisuushäiriöstä tuolloin yliopiston alussa, ja että luonnollisestikaan syy ei ollut niissä muissa vaan mun pään sisällä!!
Minua jäi kiinnostamaan, että mitähän nämä hiljaiset hiutaleet sitten tekisivät niissä omissa tutor-ryhmissään? Jos haalitaan yhteen 6-8 ihmistä jotka eivät noin lähtökohtaisestikaan halua tutustua muihin ihmisiin/ovat liian estyneitä siihen, niin mitä siitä sitten tulisi?? Kuinka moni heistä tulisi edes paikalle vaikkapa johonkin kahvituokioon?
Nyt kun ryhmissä on erilaisia ihmisiä, ryhmädynamiikka toimii edes suurimman osan kohdalla. Toki aina sitten on se yksi, joka ei osallistu mihinkään, kun kokee itsensä niin kovin erilaiseksi (ja sitähän ei tietenkään voi pyrkiä muuttamaan, koska minä), mutta kokonaisuudessaan ryhmä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kerran ap on siinä tilanteessa että vanhasta tutkinnosta osa luetaan hyväksi ja yliopistolla täytyy olla melko vähän, missä on ongelma? Ei noihin rientoihin ole pakko mennä. Senkun jätät menemättä.
Toinen juttu on kyllä se, että jos opiskelijoilla on varaa ryypätä niin paljon, niin miksi he ovat koko ajan mouruamassa lisää yhteiskunnan rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi kiinnostamaan, että mitähän nämä hiljaiset hiutaleet sitten tekisivät niissä omissa tutor-ryhmissään? Jos haalitaan yhteen 6-8 ihmistä jotka eivät noin lähtökohtaisestikaan halua tutustua muihin ihmisiin/ovat liian estyneitä siihen, niin mitä siitä sitten tulisi?? Kuinka moni heistä tulisi edes paikalle vaikkapa johonkin kahvituokioon?
Nyt kun ryhmissä on erilaisia ihmisiä, ryhmädynamiikka toimii edes suurimman osan kohdalla. Toki aina sitten on se yksi, joka ei osallistu mihinkään, kun kokee itsensä niin kovin erilaiseksi (ja sitähän ei tietenkään voi pyrkiä muuttamaan, koska minä), mutta kokonaisuudessaan ryhmä toimii.
Mun kaveriporukassa kaikki ollaan rauhallisia ja hiljaisia :) Aina siinä hiljaistenkin joukossa (jos nyt puhutaan uusista tuttavuuksista) on se kaikista vähiten hiljaisin, ja lopulta kaikki juttelevat rohkeasti. Jos joukossa olis pälättäjiä, hiljaiset jäisivät jalkoihin kun eivät saa puheenvuoroa. Itse työskentelen nyt ryhmässä jossa kaikilla on pakonomainen tarve koko ajan huutaa, ja mä en yksinkertaisesti ehdi koskaan sanomaan mitään mihinkään väliin. Kavereiden seurassa taas olen nauravainen ja saan aina sanottua mitä haluan, kun kukaan ei huuda päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi kiinnostamaan, että mitähän nämä hiljaiset hiutaleet sitten tekisivät niissä omissa tutor-ryhmissään? Jos haalitaan yhteen 6-8 ihmistä jotka eivät noin lähtökohtaisestikaan halua tutustua muihin ihmisiin/ovat liian estyneitä siihen, niin mitä siitä sitten tulisi?? Kuinka moni heistä tulisi edes paikalle vaikkapa johonkin kahvituokioon?
Nyt kun ryhmissä on erilaisia ihmisiä, ryhmädynamiikka toimii edes suurimman osan kohdalla. Toki aina sitten on se yksi, joka ei osallistu mihinkään, kun kokee itsensä niin kovin erilaiseksi (ja sitähän ei tietenkään voi pyrkiä muuttamaan, koska minä), mutta kokonaisuudessaan ryhmä toimii.
Mun kaveriporukassa kaikki ollaan rauhallisia ja hiljaisia :) Aina siinä hiljaistenkin joukossa (jos nyt puhutaan uusista tuttavuuksista) on se kaikista vähiten hiljaisin, ja lopulta kaikki juttelevat rohkeasti. Jos joukossa olis pälättäjiä, hiljaiset jäisivät jalkoihin kun eivät saa puheenvuoroa. Itse työskentelen nyt ryhmässä jossa kaikilla on pakonomainen tarve koko ajan huutaa, ja mä en yksinkertaisesti ehdi koskaan sanomaan mitään mihinkään väliin. Kavereiden seurassa taas olen nauravainen ja saan aina sanottua mitä haluan, kun kukaan ei huuda päälle.
Mutta teidän kaveriporukkaa ei ole (luultavasti) paiskattu tuosta vaan yhteen ryhmään niin, ettei kukaan tunne toistaan. Te olette pikkuhiljaa löytäneet toisenne, ja niinhän se pitää mennäkin. Täytyy muistaa, että eivät kaikki siinä hiljaisten ryhmässäkään olisi juuri -sinun- ihanneihmisiä, siltikin joutuisit sopeutumaan tyyppeihin, jotka ärsyttävät jne. Toisin kuin kaveriporukassasi. Ei ventovieraiden ihmisten muodostamaa tutor-ryhmää ja omaa kaveriporukkaa voi mitenkään verrata toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä mukaan, niin tutustuu muihin ja ehkä huomaa, ettei kaikki muutkaan ole yli-ekstrovertteja bilettäjiä. Mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii tutustumaan, esim harkkatöissä, jos ei bileet yhtään kiinnosta.
MItä tarkoittaa yli-ekstrovertti bilettäjä? Ja mitä tarkoitat, että bileissä sen huomaan? Nimenomaan tarkoitin, että osaan esittää sosiaalista, enkä ole missään bileissä ikinä ollut seinäruusu, vaan menossa mukana. Se ei ole ongelma. Vaan nimenomaan se, että kaipaan omaa aikaa. Jos olen koko päivän ollut sosiaalinen, varsinkin tyrkyttäen omaa seuraani, yrittäen tutustua uusiin ihmisiin niin tämän jälkeen kaipaan omassa seurassani lepoa. Eikä tällä ole mitään tekemistä fyysisen väsymyksen kanssa. Ap
En nyt ihan tajua tätä "ongelmaa". Sinä et halua koulupäivän jälkeen tavata ihmisiä, koska tarvitset omaa aikaa, ja tämän takia muutkaan eivät saisi tavata toisiaan bileissä? Ei mua ainakaan kukaan bileisiin pakottamaan tullut, ihan rauhassa sain jäädä pois, jos ja kun siltä tuntui. Enkä ollut ainoa.
Ei mua kyllä sen takia syrjitty, eikä luennoilla karteltu "kun toi ei ollut messissä", kuten tuo toinen kirjoittaja pelkäsi. Ja meillä sentään oli pieni pääaine (alle 20 opiskelijaa/vuosi), jossa kaikki muisti toisensa suunnilleen ekojen tapaamisten jälkeen. Jos oikeasti ison sisäänoton pääaineessa luulee, että kaikki muut on olleet niissä bileissä ja huomanneet, että juuri sinä et ollut, todennäköisemmin ongelma on ihan itsessä eikä niissä muissa. Toki hirveän surullista, jos tuollaisen takia ei pysty menemään luennolle.
Sä et tainnut lukea mun viestiä kunnolla? Kirjoitinkin, että kärsin jostain ahdistuneisuushäiriöstä tuolloin yliopiston alussa, ja että luonnollisestikaan syy ei ollut niissä muissa vaan mun pään sisällä!!
Ok, pahoittelen. Luulin sinun tarkoittaneen, että ahdistuneisuutesi syy oli jotenkin järjestetyssä ohjelmassa ja ryhmäjaoissa (ja se esim. aiheutti ahdistuneisuushäiriön puhkeamisen) kun tekstin alussa kirjoitit: "Joo itseä vitutti ihan sama asia, kolme vuotta sitten olin samassa tilanteessa. En vaan kylläkään ole vanhempi kuin opiskelijatoverini, mutta en myöskään jaksanut sitä bilettämistä. Muutamaan ryyppyhommaan osallistuin ja yhtenä niistä kerroista koin kuuluvani porukkaan, muulloin tuli sellanen olo ett mitä vittua mä teen.
En siis juurikaan tutustunut kehenkään, koska fuksiryhmässäni kaikki olivat tosi sosiaalisia ja meneviä, mä taas hiljainen ja rauhallinen. Ois kanssa mun mielestä ollu kiva jos ois just vaikka mieltymyksien yms perusteella jaettu ryhmät, esim sellaset vois olla samassa ryhmässä joita kiinnostais tutustuminen toisiinsa mieluummin vaikka launtaikahveilla kuin baarissa/kotibileissä.
Itsellä meni melkein koko ykkösvuosi tavallaan pilalle kun olin koulussa niin yksinäinen ja pelkäsin luennoille menemistä (en siis mennyt ollenkaan paitsi pakollisille). Varsinkin syksy meni pahassa masennuksessa, näin jälkikäteen muistellen en ymmärrä miten selvisin ilman mielenterveyden menettämistä. Meillä on tosi iso kurssi, joten oksetti pelkkä ajatus luentosaliin menemisestä kun kaikki tuijottaa ja ihmettelee "kuka toikin on, ei se ollu eilen illalla messissä". Ykkösen keväällä kylläkin oli joitain mukavia harkkoja, joissa oli valmiiks jaettu ryhmät ja siellä koin jonkun verran onnistumisen tunteita ja koulu alko maistumaan."
Varsinki tuon kohdan "selvisin ilman mielenterveyden menettämistä" takia luulin, että olit sitä mieltä, että 1. vuoden ongelmasi johtui mielestäsi jostain muusta kuin siitä, että sinulla oli mielenterveysongelma.
Mutta tosiaan, pahoittelut väärinymmärryksestä ja hienoa, että asia korjaantui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä mukaan, niin tutustuu muihin ja ehkä huomaa, ettei kaikki muutkaan ole yli-ekstrovertteja bilettäjiä. Mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii tutustumaan, esim harkkatöissä, jos ei bileet yhtään kiinnosta.
MItä tarkoittaa yli-ekstrovertti bilettäjä? Ja mitä tarkoitat, että bileissä sen huomaan? Nimenomaan tarkoitin, että osaan esittää sosiaalista, enkä ole missään bileissä ikinä ollut seinäruusu, vaan menossa mukana. Se ei ole ongelma. Vaan nimenomaan se, että kaipaan omaa aikaa. Jos olen koko päivän ollut sosiaalinen, varsinkin tyrkyttäen omaa seuraani, yrittäen tutustua uusiin ihmisiin niin tämän jälkeen kaipaan omassa seurassani lepoa. Eikä tällä ole mitään tekemistä fyysisen väsymyksen kanssa. Ap
En nyt ihan tajua tätä "ongelmaa". Sinä et halua koulupäivän jälkeen tavata ihmisiä, koska tarvitset omaa aikaa, ja tämän takia muutkaan eivät saisi tavata toisiaan bileissä? Ei mua ainakaan kukaan bileisiin pakottamaan tullut, ihan rauhassa sain jäädä pois, jos ja kun siltä tuntui. Enkä ollut ainoa.
Ei mua kyllä sen takia syrjitty, eikä luennoilla karteltu "kun toi ei ollut messissä", kuten tuo toinen kirjoittaja pelkäsi. Ja meillä sentään oli pieni pääaine (alle 20 opiskelijaa/vuosi), jossa kaikki muisti toisensa suunnilleen ekojen tapaamisten jälkeen. Jos oikeasti ison sisäänoton pääaineessa luulee, että kaikki muut on olleet niissä bileissä ja huomanneet, että juuri sinä et ollut, todennäköisemmin ongelma on ihan itsessä eikä niissä muissa. Toki hirveän surullista, jos tuollaisen takia ei pysty menemään luennolle.
Sä et tainnut lukea mun viestiä kunnolla? Kirjoitinkin, että kärsin jostain ahdistuneisuushäiriöstä tuolloin yliopiston alussa, ja että luonnollisestikaan syy ei ollut niissä muissa vaan mun pään sisällä!!
Sä et tainnut lukea mun viestiä kunnolla? Kirjoitinkin, että kärsin jostain ahdistuneisuushäiriöstä tuolloin yliopiston alussa, ja että luonnollisestikaan syy ei ollut niissä muissa vaan mun pään sisällä!!
Ok, pahoittelen. Luulin sinun tarkoittaneen, että ahdistuneisuutesi syy oli jotenkin järjestetyssä ohjelmassa ja ryhmäjaoissa (ja se esim. aiheutti ahdistuneisuushäiriön puhkeamisen) kun tekstin alussa kirjoitit:
"Joo itseä vitutti ihan sama asia, kolme vuotta sitten olin samassa tilanteessa. En vaan kylläkään ole vanhempi kuin opiskelijatoverini, mutta en myöskään jaksanut sitä bilettämistä. Muutamaan ryyppyhommaan osallistuin ja yhtenä niistä kerroista koin kuuluvani porukkaan, muulloin tuli sellanen olo ett mitä vittua mä teen.
En siis juurikaan tutustunut kehenkään, koska fuksiryhmässäni kaikki olivat tosi sosiaalisia ja meneviä, mä taas hiljainen ja rauhallinen. Ois kanssa mun mielestä ollu kiva jos ois just vaikka mieltymyksien yms perusteella jaettu ryhmät, esim sellaset vois olla samassa ryhmässä joita kiinnostais tutustuminen toisiinsa mieluummin vaikka launtaikahveilla kuin baarissa/kotibileissä.
Itsellä meni melkein koko ykkösvuosi tavallaan pilalle kun olin koulussa niin yksinäinen ja pelkäsin luennoille menemistä (en siis mennyt ollenkaan paitsi pakollisille). Varsinkin syksy meni pahassa masennuksessa, näin jälkikäteen muistellen en ymmärrä miten selvisin ilman mielenterveyden menettämistä. Meillä on tosi iso kurssi, joten oksetti pelkkä ajatus luentosaliin menemisestä kun kaikki tuijottaa ja ihmettelee "kuka toikin on, ei se ollu eilen illalla messissä". Ykkösen keväällä kylläkin oli joitain mukavia harkkoja, joissa oli valmiiks jaettu ryhmät ja siellä koin jonkun verran onnistumisen tunteita ja koulu alko maistumaan."
Varsinki tuon kohdan "selvisin ilman mielenterveyden menettämistä" takia luulin, että olit sitä mieltä, että alunperin ongelmasi johtui mielestäsi jostain muusta kuin siitä, että sinulla oli mielenterveysongelma, ja mielenterveysongelma tuli kuvioon vasta yliopistossa.
Mutta tosiaan, pahoittelut väärinymmärryksestä ja hienoa, että asia korjaantui.
Moi! Samaistuin tähän, kun oli aikoinaan samoja tunnelmia myös itsellä. Kävin kyllä alussa tapahtumissa ihan ryhmäytymisen vuoksi ja se sitten jäi. Onneksi osa tapahtumista oli sellaisia, että vaikken alkoholia nautikaan, niin pystyi olemaan etenkin tapahtumien alun mukana, ennen kuin porukan humaltuminen alkoi "häiritsemään". Mua ei siis haittaa se, että porukka on humalassa, mutta sellainen toisia "häiritsevä"/piikittelevä tms humaltuminen haittaa: kaikki toki onneksi eivät ole sellaisia humaltuessaan :) Mutta olin tapahtumissa siihen asti, kun tuntui hyvältä.
Musta on tullut vähän sellainen yksinäinen susi, kun asun eri paikkakunnalla ja en käy tapahtumissa. Mutta varmasti voi ystävystyä ja löytää samanhenkisiä ihmisiä ilman niitä tapahtumiakin. Se vaatii varmaankin vähän hyvää tuuria (että löytää ja pääsee tutustumaan jne), mutta myös jonkin verran omaa aktiivisuutta ja uskallusta, että uskaltaa alkaa juttelemaan esim. kursseilla.
Olen opiskelupäivien jälkeen usein tosi puhki eli en jaksa sosialisoida ja bileiden ym. sijaan energiat menevät lisäksi työelämässä :) Toisaalta osalla bileissä käyvillä saattaa opiskelut viivästyäkin eli ainakin bileiden osalta se riski on pienempi, kun niissä ei käy :) Bileissä ym. tapahtumissa ei siis musta ole mitään vikaa, ne ei vaan ole mun juttuni! Koin kuitenkin hyvänä alussa ryhmäytymisvaiheen takia käydä vähän tapahtumissa ja samalla näkee, millaisia ne ovat ja minkä tyylisissä tykkäisi ehkä joskus käydä myöhemminkin. Tsemppiä opiskelujen aloitukseen!
Minullakin viimevuonna sama homma että ahdisti, olin kaikkialla mukana mutta silti meni kevääseen löytää jonkinlaista luentoseuraa. Jäin vain kaikista keskusteluringeistä ulkopuolelle ja se ahdisti ja kynnys mennä seuraavaan tapahtumaan nousi joka kerta, alkoholia sitten jännitykseen vähän liikaa niin meni senkin suhteen liian lujaa. Meillä vuosikurssi on vielä tosi iso, kaikkiin ei tutustu millään. Klikkiytyminen ja ryhmäytyminen tapahtuu niin nopeasti, jos et 2vkossa löydä porukkaa niin se oli melkein siinä. Tuutoriksi ryhdyin osittain siksi että tutustuisin ihmisiin ja osittain siksi että pääsisi tekemään asioita tuutorina toisin ja huomioimaan niitä hiljaisempiakin, ehkä ehdottamaan heille sopivia tapahtumia ja tekemistä, omissa tuutoreissa oli ihmisiä jotka oli tyyliin ”älkää huoliko mistään opintojutuista ihasama kaiken ehtii, TULKAA BILEISIIINNN!!” Että se omakin kiinnostus oli niillä pelkkään biletykseen ja kaikki pakolliset jutut vasemmalla kädellä. Toki oli erilaisia tuutoreita. Mutta näin itse tuutorina ehdottaisin hiljaisemmille ylioppilaskunnan tai ainejärjestön kerhoja, meillä ainakin pelikerhoa yms jossa aika chilli meininki kuulemma jne. Aion myös järjestää jotain rennompaa hengailua omassa kotona tai sitte mennä kahvilaan pelailee aliasta, sille omalle ryhmälle, tulkoon heistä sit kuka ehtii ja haluaa :) puhuin heille myös omasta syksystäni että kannattaa ottaa iisisti ja kyllä sitten loppujen lopuksi löytyy jotain porukkaa + voi myös muita aineita lukeviin yrittää tutustua eri tapahtumissa, niin on edes jotain seuraa uudessa kaupungissa. Itselläkin ekat kaverit viime syksynä oli amk:sta kun itse oon yliopistossa, ja olen niiden kavereiden kautta tutustunut muihinkin jne.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin toista kertaa amk-opinnot päiväpuolella ja edellisen kokemuksen perusteella osasin odottaa sitä, että juttukavereita ei saa ellei itse aloita keskustelua. Olen siis itse nelikymppinen (ihan nuorekas sellainen, ei mikään tanttatyyppi :D ) ja suurin osa kurssikavereista on 20-23 -vuotiaita. Tällaiselle puoli-introvertille ihmiselle se on joskus vähän raskasta olla vetovastuussa sosialisoinnista, mutta näillä mennään. En yritä väkisin tungetella parikymppisten bileporukoihin vaan minulle riittää se, että tunneilla ja ryhmätöissä on ystävälliset ja asialliset välit kanssaopiskelijoihin. Mitä pidemmälle opinnot edistyvät, sitä "sekalaisempaa" väkeä kursseilla on eli eri vuosikurssien ihmisiä, joista moni ei välttämättä tunne muita osallistujia. Eli on helpompaa saada kontaktia tässä tilanteessa oleviin kuin jo ajat sitten ryhmäytyneisiin sisäpiirin porukoihin, joita on ekana vuonna perusopinnoissa. Pätee ammattikorkeaan, mutta myös yliopistoon.
Miksi sinun pitää olla vetovastuussa? Itse en puhu kellekään jos vaikuttaa siltä että toista ei huvita. Voin olla hiljaa ryhmässä tms vaikka viisi tuntia, en piittaa mistään "vaivautuneesta tunnelmasta", jos ei toinenkaan/toisetkaan aloita keskustelua.
Tuoreilla ei ole tekemistä bileiden kanssa, ainejärjestö ne järjestää. Tutoreiden tehtävä on vain kertoa niistä. Ja niitä on paljon aluksi just siksi, koska on paljon niitä just lukiosta tulleita, jotka osa on toiselta puolelta Suomea ja ei haluta, että ne istuu illat kotona ja miettii että on koti-ikävä ja mihinkää ei oikein osaa mennä, vaikka toki niinkin saa tehdä. Pointti on kuitenkin, että ne jotka haluaa pääsee ulos tutustuun kaupungin yöelämään ja pois sieltä kotoa seurassa, joka on ihan yhtä pihalla ja vailla kavereita.
Mulla alkaa huomenna yliopiston orientaatio ja häiritsee tuo tuutoreiden järjestämän ohjelman määrä. Olen yli 30 ja todella introvertti, enkä ole yhtään kiinnostunut mistään peleistä ja leikeistä. Tutustun paremmin yhdessä töitä tekemällä. Teennäiset tutustumiset *ituttaa. Ajattelin olla menemättä noihin puistojumppiin.
Kyllä voisin vallan mainiosti kaveerata, jos ajatusmaailma kohtaa niin ei ikäero ole ainakaan itselleni mikään ongelma. Enemmänkin se on rikkaus, että on tekemisissä eri-ikäisten ihmisten kanssa, joilla on enemmän sitä elämänkokemusta. Voihan se toki osalle olla ja joku voi myös ajatella, että ei kehtaa tulla juttelemaan jos vaikuttaakin "lapselliselta".