Lue keskustelun säännöt.
Miksi yliopiston orientaatioviikko on lähinnä pakkoryhmäytymistä ja bileitä?
06.09.2018 |
Aloitin opinnot yliopistolla näin 3- kymppisenä. Osasin tottakai varautua siihen, että suurinosa aloittavista on parikymppisiä. Yllätyin kuitenkin, että kaikki (paitsi minä) tutor-ryhmässä olivat juuri lukiosta päässeitä. Varmasti tällä nykyisellä todistusvalinnalla ja ensikertalaisuuden suosimisessa on vaikutuksensa.
Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se aihe, josta päätin avautua, vaan lähinnä tämä orientaatioviikko ja meininki siitä eteenpäin. Bileet "tottakai" kuuluu yliopistoon ja opiskelijaelämään mutta ihmettelen, että eletään kuitenkin jo vuotta 2018, joka puolella korostetaan erilaisuutta mutta silti yliopiston aloitusaktiviteetit on suunniteltu vain tietyn tyyppisille ihmisille. Ihmettelen miksei esim. ennen opintoja voida tehdä kartoitusta opiskelijoiden kiinnostuksen kohteista ja muodostaa tutor- ryhmä näiden mukaan. En puhu siis pelkästään itsestäni mutta esim. vähän rauhallisemmat tyypit voisivat olla oma ryhmänsä ja näille voisi ekoina päivinä järjestää jotakin rauhallisempaa ohjelmaa.
Enkä kuvittele olevani jotenkin ylempänä kuin nämä nuoremmat henkilöt, ei se ikä ylipäätään määrittele koko ihmistä, vaan ennen kaikkea persoona ja elämäntilanne. Itse olen lapseton ja sellaisessa elämäntilanteessa, että voisin ihan hyvin lähteä edes jossain määrin näihin bileisiin mukaan. En pelkää, että jäisin jotenkin ulkopuoliseksi, pystyisin myös edelleen bilettämään vaikka aamuun asti, siitä ei ole kyse. En vain jaksa, siis henkisesti.
Osaan "esittää" sosiaalista koulupäivien ajan. Tulen muiden kanssa juttuun mutta aika pitkälle se on sitä itsensä ja oman seuran tyrkyttämistä muille, koska muut eivät juurikaan aloita juttelua. Se on raskasta. Porukat on varmasti osittain solmittu jo bileissä ja päivällä näihin porukoihin mukaan pääseminen on haastavaa. Ymmärrän kyllä sen, että juuri lukiosta päässeelle kolmekymppinen on jo ikäloppu mutta en näiden parhaiksi kavereiksi olekaan aikomassa mutta kiva se olisi ylipäätään jotain juttuseuraa saada. Varsinkin alussa, kun näissä tutor- ryhmissä pyöritään. Onneksi kuitenkin olen opiskelupaikkakunnalta kotoisin sekä taskusta löytyy jo aiempi tutkinto, joten saan 2/3 osaa hyväksiluetuksi, joten hirveän paljon ei yliopistolla pitäisi joutua ylipäätään pyörimään.
Ehkä olen sitten sen verran introvertti henkilö, että näiden opiskelupäivien sosiaalisuuksien jälkeen kaipaan vain omaa rauhaa ja ajatuskin jostakin "rennosta illanvietosta" on todella väsyttävä. Kyse ei siis pelkästään ole iästä, koska ajattelin jo kaksikymppisenä opiskellessani samoin. Eikä kyse ole siitä ettenkö olisi silloin pitänyt bilettämisestä, päinvastoin. En vain jaksa mitään useamman kertaa viikossa tapahtuvaa "verkostoituista" koulupäivien jälkeen. Tuskin olen ainut, joka ajattelee näin. On paljon korkeakoulun päässeitä henkilöitä, jotka ovat aiemmin voineet olla esim. syrjäytyneitä tai koulukiusattuja, joten se kaikkeen mukaan lähteminen ei välttämättä tapahdu sormia napsauttamalla. Lisäksi tällaiset "kerro itsestäsi" "rennossa tutustumisessa" voi olla monelle todella vaikeita, ja se tutustuminen voisi olla helpompaa hieman passiivisemmalla tyylillä. Voi olla, että monet säikähtävät tätä alun menoa niin, että päätyvät suorittamaan koko tutkinnon vain käymällä tenteissä. Ja sitten puhutaan paljon opiskelijoiden ja muiden nuorten mielenterveysongelmista. Onhan se varmasti aivan uskomattoman rankkaa esim. muuttaa yksin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ja kärsiä koko opiskeluiden ajan ulkopuolisuuden tunteesta ja yksinäisyydestä. Varmastikaan tästä ei niin helposti kehtaa edes kertoa muille, koska kuvittelee sen olevan oma vika, kun ei ole lähtenyt alun tapahtumiin mukaan tai on lähtenyt mutta kokenut ulkopuolisuuden tunnetta.
Kenelläkään muulla samoja ajatuksia?
Kommentit (85)
Hrrr alko oikeen ahdistaa ton tekstin luettua :D noissa tutustumisissa on just se et jos jättäydyt ulkopuolelle ni sit muut ryhmäytyy ja sit tunneilla on kiusallista kun ei ole omia kavereita saati sit jos pitäis jotain ryhmätöitä tehä. Mut sit taas jotenkin ahdistaa toi osallistuminen kun pitäis olla niin sosiaalinen jne.
Mutta eikö siellä sun ryhmässä ole ketään kuka vaikuttaisi helposti lähestyttävältä tai vaikka yksinäiseltä? Niin jos menisit varovasti juttelemaan, riittää että on ykski kaveri ettei tarvitse aivan yksin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ekstroverttejä arvostetaan tässä maailmassa aivan liikaa ( huom: ekstroverteissä ei ole mielestäni mitään vikaa).
Itse olen parikymppinen ja juuri tällä viikolla aloittanut yliopistossa. Pystyin kyllä samaistumaan moneen asiaan ap:n kirjoituksessa. Olen aika introvertti ja kun orientaatioviikolla on ollut paljon sosialisointia ja uutta asiaa tulee joka tuutista, niin illalla kaipaa omaa rauhaa eikä biletystä. Onneksi ryhmästä on löytynyt muitakin samanhenkisiä tyyppejä, joten pelko yksinjäämisestä oli turha. Toki ryhmässä on myös niitä täysiverisiä ekstroverttejä, jotka on kerennyt jo koluta ties kuinka monet bileet. Heidän kanssaan en ole juuri tutustunut, mutta mulle riittää pienempikin kaveriporukka oikein hyvin. Toivottavasti myös ap bongaat samanhenkistä seuraa!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen parikymppinen ja juuri tällä viikolla aloittanut yliopistossa. Pystyin kyllä samaistumaan moneen asiaan ap:n kirjoituksessa. Olen aika introvertti ja kun orientaatioviikolla on ollut paljon sosialisointia ja uutta asiaa tulee joka tuutista, niin illalla kaipaa omaa rauhaa eikä biletystä. Onneksi ryhmästä on löytynyt muitakin samanhenkisiä tyyppejä, joten pelko yksinjäämisestä oli turha. Toki ryhmässä on myös niitä täysiverisiä ekstroverttejä, jotka on kerennyt jo koluta ties kuinka monet bileet. Heidän kanssaan en ole juuri tutustunut, mutta mulle riittää pienempikin kaveriporukka oikein hyvin. Toivottavasti myös ap bongaat samanhenkistä seuraa!
Kysytään nyt, kun satut olemaan paikalla: Miten suhtaudut, jos saman tyyliseksi itsensä kokeva 30v opiskelija haluaa tutustua suhun ja kaveerata? Oon tässä pähkäillyt, että oonko sosiaalisesti niin tolvana, että ihmiset nihkeilevät vai voiko johtua naamassa näkyvistä vuosista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua huttua.
Ekan tutkintoni aikana hitsauduin tiiviisti yhteen kaveriporukkaan. Pakottauduin aika reippaasti iltahäppeninkeihin mukaan alussa, mutta kyllä tuon "oman" porukan löytymiseen taisi mennä silti kuukausi tai parikin, vaikka yhdessä pyörittiinkin koko ajan.
Tällä viikolla aloitin tokan yliopistokierroksen, nyt olen 28-vuotias ja suurin osa muista ryhmäläisistäni jotain 20-23v suurin piirtein. Maanantaina pakotettiin heti ensimmäiseksi kammottavaan piirileikkiin, joka sai minut ihan paniikkiin, mutta suoriuduin onneksi kunnialla. Jännityksen takia ei jäänyt kyllä mieleen edes vieruskaverin nimi. No, onneksi siirryn opintojen alkaessa vanhempien opiskelijoiden joukkoon, kun hyväksiluettavaa on reilusti. Tällä orientaatioviikolla olen ollut ylpeä, kun olen joka päivä avannut keskustelun jonkun uuden ihmisen kanssa ja saanut siis joka päivä vähintään yhden uuden tuttavan. Yksillekin uskaltauduin isommassa porukassa, ja oli ihan mukavat keskustelut siellä. Lyhytkin keskustelu on askel, en vaadi itseltäni liikaa sosiaalisuutta.
Jotenkin on helpottanut, että on vanhempi, ei ole niin kamalat paineet ryhmäytyä. Tästä perspektiivistä pidän uusia kavereita plussana, mutta en välttämättömyytenä ollenkaan. Tavallaan myös tiedän, että niitä nuorempia jännittää varmasti paljon enemmän kuin minua, heillä kun on niin paljon uutta muutenkin käsillä kun taas itselleni yliopiston asiat ovat pitkälti tuttuja entuudestaan. Olen yrittänyt tsempata ajattelemalla, että he "pelkäävät" enemmän minua kuin minä heitä.
Noh, pakko silti olla iloinen kun oikeat opiskelut vihdoin alkavat.
Täysin samat fiilikset kuin ap:lla. 19v fuksi helsingistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä mukaan, niin tutustuu muihin ja ehkä huomaa, ettei kaikki muutkaan ole yli-ekstrovertteja bilettäjiä. Mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii tutustumaan, esim harkkatöissä, jos ei bileet yhtään kiinnosta.
MItä tarkoittaa yli-ekstrovertti bilettäjä? Ja mitä tarkoitat, että bileissä sen huomaan? Nimenomaan tarkoitin, että osaan esittää sosiaalista, enkä ole missään bileissä ikinä ollut seinäruusu, vaan menossa mukana. Se ei ole ongelma. Vaan nimenomaan se, että kaipaan omaa aikaa. Jos olen koko päivän ollut sosiaalinen, varsinkin tyrkyttäen omaa seuraani, yrittäen tutustua uusiin ihmisiin niin tämän jälkeen kaipaan omassa seurassani lepoa. Eikä tällä ole mitään tekemistä fyysisen väsymyksen kanssa. Ap
En nyt ihan tajua tätä "ongelmaa". Sinä et halua koulupäivän jälkeen tavata ihmisiä, koska tarvitset omaa aikaa, ja tämän takia muutkaan eivät saisi tavata toisiaan bileissä? Ei mua ainakaan kukaan bileisiin pakottamaan tullut, ihan rauhassa sain jäädä pois, jos ja kun siltä tuntui. Enkä ollut ainoa.
Ei mua kyllä sen takia syrjitty, eikä luennoilla karteltu "kun toi ei ollut messissä", kuten tuo toinen kirjoittaja pelkäsi. Ja meillä sentään oli pieni pääaine (alle 20 opiskelijaa/vuosi), jossa kaikki muisti toisensa suunnilleen ekojen tapaamisten jälkeen. Jos oikeasti ison sisäänoton pääaineessa luulee, että kaikki muut on olleet niissä bileissä ja huomanneet, että juuri sinä et ollut, todennäköisemmin ongelma on ihan itsessä eikä niissä muissa. Toki hirveän surullista, jos tuollaisen takia ei pysty menemään luennolle.
Hirvittää jo etukäteen omat yliopisto-vuodet.. en oo sosiaalinen ja oon kohdannu aiemminki sellaista ilkeilyä että multa kysytään mitä kuuluu sitku vastaan ni ne naureskelee siinä. En tiedä näytänkö jotenkin pelokkaalta vai mitä mut tommoset ärsyttää ja sellasten takia ei tee mieli puhua kenellekään oma-aloitteisesti ku aattelen et ne heti ajattelee musta jotain. Saati sit jotkut bileet missä tyypit juo.. oon ku kala kuivalla maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseä vituttaa juurikin tämä alkoholin painostus _kaikessa_. En halua juoda enkä tykkää kattoa muiden örvellystä ja olis kiva jos olis edes yksin "illanvietto" missä ihmiset ei korkkailis koko ajan kaljoja.
No miksi ette järkkää ilman viinaa illanviettoja?
Meillä ainakin omana yliopistoaikana oli tällaisia. Toki ne oli enimmäkseen uskovaisten tee-sitsejä, mutta ei tarvii katsella örvellystä ja varmasti pääpaino on keskustelussa.
Eihän ne ryyppäjäiset ole millään tavalla pakollisia.
Minua ihmetyttää, miksi sinun oletetaan olevan siellä opinnot alusta aloittavien kanssa, jos saat 2/3 tutkinnosta hyväksiluetuksi. Meillä amk:ssa katsotaan hyväksiluvut heti kuntoon ja tuossa tilanteessa oleva opiskelija menee sen opintovaiheen opiskelijoiden mukaan, mikä todellinen tilanne on. Miksi sinun pitäisi ryhmäytyä niiden opiskelijoiden kanssa, joiden kanssa et tule opiskelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalaiset tutustu uusiin tyyppeihin ilman alkoholia.
Suomalaisissa yliopistoissahan ei opiskele muita kuin suomalaisia opiskelijoita ja kaikki suomalaisethan käyttävät alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen parikymppinen ja juuri tällä viikolla aloittanut yliopistossa. Pystyin kyllä samaistumaan moneen asiaan ap:n kirjoituksessa. Olen aika introvertti ja kun orientaatioviikolla on ollut paljon sosialisointia ja uutta asiaa tulee joka tuutista, niin illalla kaipaa omaa rauhaa eikä biletystä. Onneksi ryhmästä on löytynyt muitakin samanhenkisiä tyyppejä, joten pelko yksinjäämisestä oli turha. Toki ryhmässä on myös niitä täysiverisiä ekstroverttejä, jotka on kerennyt jo koluta ties kuinka monet bileet. Heidän kanssaan en ole juuri tutustunut, mutta mulle riittää pienempikin kaveriporukka oikein hyvin. Toivottavasti myös ap bongaat samanhenkistä seuraa!
Kysytään nyt, kun satut olemaan paikalla: Miten suhtaudut, jos saman tyyliseksi itsensä kokeva 30v opiskelija haluaa tutustua suhun ja kaveerata? Oon tässä pähkäillyt, että oonko sosiaalisesti niin tolvana, että ihmiset nihkeilevät vai voiko johtua naamassa näkyvistä vuosista
Vastaan tähän, vaikka olenkin nykyään kaltaisesi vanhempi opiskelija! Olen ollut ekaa kertaa yliopistossa 19-vuotiaana (menin vähän "huvikseen" kun vanhempien mielestä piti opiskella, ei ollut lähelläkään omaa alaani, pääsi vain sisään helposti) enkä tuolloin ryhmäytynyt. Puheviestinnän kurssilla tapasin 32-vuotiaan perheenäidin, jonka kanssa synkkasi kivasti. Tehtiin läksyjä yhdessä ja kaverustuttiin.
Seuraavana vuonna pääsin omalle alalleni sisään ja vaihdoin yliopistoa. Ryhmässä oli paljon omanikäisiä ja samanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa ryhmäydyin lopulta loistavasti. Meidän kanssamme samaan aikaan aloitti myös joukko maisteriopiskelijoita, jotka olivat sitten peruskursseilla yhtä aikaa meidän kanssa. Olivat mukavaa juttuseuraa, käytiin syömässä koko porukalla jne. otettiin heitä mukaan meidän nuorisolaisten juttuihin. Kutsuttiin kotibileisiinkin muistaakseni, mutta he viihtyivät paremmin ikäisessään seurassa eivätkä olleet meistä niin kiinnostuneita vapaa-ajalla. Oltaisiin kyllä heidät otettu porukkaan ehdottomasti.
Eli ennakkoluulottomasti vaan juttelemaan nuoremmillekin, jos tapaat kivan tyypin! Varsinkin, jos on joku "yksinäisen" oloinen tyyppi kyseessä.
t. 29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin vielä mukaan sellaisen näkökulman, että aika usein järjestöissä on ongelmana tekijöiden puute. Omassa tokan kierroksen pääaineen ainejärjestössä on kyllä muutakin toimintaa kuin ryyppäämistä: lenkkikerhoa, käsityöpiiriä, kokkausiltoja jne. Näissä on kuitenkin vähän se, että niiden jotka tällaista toimintaa haluaa, pitää olla itse aktiivisia ja ehdottaa/järjestää (ja toki nämäkin edellyttävät, että ylipäätään haluaa tavata ihmisiä...).
Jos ainejärjestön kaikki aktiivit on hyperbilettäjiä, niin aika turha odottaa, että he alkavat järjestää omasta mielestään tylsää ohjelmaa. Vastaavasti tiedän pari pientä opiskelijajärjestöä, joiden aktiivit eivät ole kiinnostuneita bileistä. Eivät hekään järjestä ryyppäjäisiä ihan vain siksi, että joku saattaa hiljaa mielessään ajatella, että olispa kiva ryypätä porukalla sen sijaan, että juodaan teetä ja katsotaan taide-elokuvia (mikä on siis omasta mielestäni ihan mainiota ajanvietettä).
Mie haluan tuoda vielä sellaisen näkökulman tähän, että ryhmäytyminen on paljon helpompaa yliopistossa/jatkoopinnoissa, kuin muualla. Mun mielestä se johtuu siitä, että muut on todennäköisesti samanhenkisiä. Näin itsellä on ainakin käynyt :)
Kaveriporukat muodostuvat ensimmäisen viikon aikana ja käytönnässäpysyvät samanlaisena koko opiskeluajan. Ei sinne ole pakko osallistua, mutta silloin todennäköisesti jää vähän ulos "sisäpiiristä". Joillekin opiskelu on kuitenkin tärkeämpää kuin sosialisointi. Ei meillä ainakaan kaikki osallistuneet tutustumisjuttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Sen sanon, että yhtä piinaa kaikki ryhmäytymiset ja hullunhauskat leikit tutoreiden pitämillä tunneilla. nämä tunnit olivat iso osa orientaatio-opintoja (2op) joka siis pakollinen suoritus tutkinnon tekemiseksi. jos jättäytyi pois, ei suoritusmerkintää. Eli väkisin piti jaksaa ensimmäinen kuukausi.
Itsekin olen luonteeltani kuten itseäsi kuvailit. Ja vaikka aloitinkin yliopisto-opiskelut 28v, niin sama inhotus oli jo lukioiässä 16v.
Okei, toi on paha. Onneksi ei kummassakaan pääaineessa osunut kohdalle, leikit sun muut kuului vapaaehtoisiin juttuihin...
Tämä on tällainen ikuisuusaihe ja -"ongelma." Itsekin olen introvertti (mutta sosiaalisesti lahjakas), enkä kovin innokas bilettäjä. Silti muuttaessani yo-opintojen vuoksi uudelle paikkakunnalle kävin fuksivuonna ahkerasti kaikissa kissanristiäisissä tutustuakseni ihmisiin, ja löysinkin sitten ne omanhenkiset tyypit, joiden kanssa ystävystyin. Ja kas kummaa, meistä kukaan ei enää fuksivuoden jälkeen ole ollut mitään himojuhlijoita eikä kovin aktiivisia sosiaalisiin tapahtumiin osallistujia, vaikka omalla porukalla on kiva välillä bilettääkin. Se oman paikan löytäminen vaati viitseliäisyyttä ja omalta mukavuusalueelta poistumista, ihan sama millaisia tapahtumia meille olisi valmiiksi järjestetty.
Puhun toki nyt vain omasta puolestani, mutta ainakin tälle introvertille oli se bondaaminen aluksi helpompaa niissä kosteammissa tapahtumissa. Itse olin myös tutorina ja yritettiin järjestää myös erilaisia tapahtumia, joihin ei liittynyt alkoholia, mutta niihin vaan ei koskaan oikein kukaan lähtenyt mukaan. Ei ne ujot ihmisiä karttavat halua hengata vieraassa porukassa selvinkään päin. Ja toisaalta en tajua, mikä on niin kamalaa esim peli-illassa baarissa; niissä aina osa juo limsaa ja osa bisseä, eikä humaltuminen ole keskeisessä roolissa. Sen yhdenkin kaljan jälkeen osalle on silti helpompaa jutella uusien ihmisten kanssa. Suurin osa sijoittuu kuitenkin sinne krebaajien ja absolutistien välimaastoon.
Kyllä! Köyhältä tuo opiskelijan elämän kuulostaa. Tuet ylös!
Kyllä ne oli tuskaa mullakin. Väkisin osaan raahauduin mukaan ja osasta jäin pois, koska olin niin poikki päivien jälkeen. Myöhemmin kun ekat viikot tasottu olikin ihan hauska välillä käydä ulkona mutta en kuitenkaan joka vkl ollut radalla