Miksi mt-ongelmat ovat monelle ehdoton turn off?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pelkäävät sitä, että joutuvat tutustumaan myös niihin omiin ei-niin-kivoihin puoliinsa silloin, jos ovat yhdessä mielenterveyskuntoutujan kanssa. Se pelottaa, että huomaa eron sairaan ja terveen välillä saattavan olla kuin veteen piirretty viiva.

Mutta perinnöllisyys on fakta kuten autismissakin. Jokaisella on vapaus edes pyrkiä valitsemaan ”terveet” geenit.

Minua kiinnostaa se, että missä vaiheessa tapailua/seurustelua te mt-ongelmaisia karttavat pyydätte suhteen toiselta osapuolelta kaikki potilastiedot luettavaksi? Eihän siellä edes välttämättä lue mitään vanhoista diagnooseista, ei edes minulla :D

t:jo useamman 10 vuotta oireettomana pysynyt skitsofreenikko ja vieläpä ilman lääkkeitä :)

Vierailija kirjoitti:

Niin monella (lähes kaikilla) on jonkilaista masennusta, se ei haittaa. Minulla on kuitenkin läheisenä vaikea skitsofreenikko, ja tässä menee (uudessa) parisuhteessa se raja; psykoottistasoisiin en sekaannu. Bipoihin tai sktsofreenikoihin. Todellisuudentajun pitää pitää ilman neurolepteja, harhaisen kanssa on yksinkertaisesti liian raskasta.

Sama täällä. Itsellä on mielenterveyden ongelmista kokemusta niin omasta takaa kuin ystäväpiiristäkin, ja siten ne eivät ehkä ole itselleni niin isoja mörköjä kuin sellaisille, jotka eivät tunne tai paremminkin tiedä tuntevansa ketään mielenterveysongelmista kärsivää. Tietenkään ei koskaan tiedä, jos sitä rakastuukin palavasti kaksikuuntaiseen tai skitsofeeniseen henkilöön, mutta lähtökohtaisesti en tahdo lähempään suhteeseen heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pelkäävät sitä, että joutuvat tutustumaan myös niihin omiin ei-niin-kivoihin puoliinsa silloin, jos ovat yhdessä mielenterveyskuntoutujan kanssa. Se pelottaa, että huomaa eron sairaan ja terveen välillä saattavan olla kuin veteen piirretty viiva.

Mutta perinnöllisyys on fakta kuten autismissakin. Jokaisella on vapaus edes pyrkiä valitsemaan ”terveet” geenit.

Aika usein esitetään sitäkin ajatusta, että mielenterveyden ongelmat ovat terve reaktio sairaisiin olosuhteisiin. Harvoinhan nimittäin mielenterveysongelmia selitetään pelkästään genetiikasta johtuvina, vaan useimmiten perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksen tuloksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pelkäävät sitä, että joutuvat tutustumaan myös niihin omiin ei-niin-kivoihin puoliinsa silloin, jos ovat yhdessä mielenterveyskuntoutujan kanssa. Se pelottaa, että huomaa eron sairaan ja terveen välillä saattavan olla kuin veteen piirretty viiva.

Mutta perinnöllisyys on fakta kuten autismissakin. Jokaisella on vapaus edes pyrkiä valitsemaan ”terveet” geenit.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asiantuntijat/terveys/periytyyko_k…

Ilmeisesti esim. kaksisuuntainen ei ole niin perinnöllistä kuin väitetään. Tässä tosin todetaan, mikä todennäköisyys sisaruksilla on sairastua (10 %), mutta kuitenkin. Jos vanhemmilla ei ole sairautta, niin sairastuneenkaan lapsilla ei välttämättä ole kovin suurta todennäköisyyttä sairastua.

Itseäni ainakin pelottaisi, että toista joutuu kannattelemaan, eikä hänestä olisi tukipilariksi elämän kriiseissä. Ja jos on tyytymätön suhteeseen ja haluaisi erota, niin ympäristö tuomitsisi sairaan jättämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pelkäävät sitä, että joutuvat tutustumaan myös niihin omiin ei-niin-kivoihin puoliinsa silloin, jos ovat yhdessä mielenterveyskuntoutujan kanssa. Se pelottaa, että huomaa eron sairaan ja terveen välillä saattavan olla kuin veteen piirretty viiva.

Mutta perinnöllisyys on fakta kuten autismissakin. Jokaisella on vapaus edes pyrkiä valitsemaan ”terveet” geenit.

Aika usein esitetään sitäkin ajatusta, että mielenterveyden ongelmat ovat terve reaktio sairaisiin olosuhteisiin. Harvoinhan nimittäin mielenterveysongelmia selitetään pelkästään genetiikasta johtuvina, vaan useimmiten perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksen tuloksena.

Minulla on käsitys, että psykiatria on aika lapsenkengissään. Itse vierestä katselleena hyvin klassista paranoidista skitsofreniaa (puhjennut juuri varhaisaikuisuudessa) olen valuuttunut, että vaiva on aivan yhtä fyysinen (neurologinen) kuin dementia tai alzheimer. Aivosairaus. Ja perinnöllinen. Näin epäilen olevan myös ykköstyypin bipon suhteen (jossa siis kunnon psykoottiset maniat ja klassiset oireet).

Koska suurin osa mt-ongelmaisista käyttää sitä häikelämättä hyödyksi. Mitään ei saa elämässä aikaiseksi, mihinkään ei pysty kun on mt-ongelma. Vie älyn, toimintakyvyn, ystävällisyyden kaiken. "Emmä pysty, yhyy"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pelkäävät sitä, että joutuvat tutustumaan myös niihin omiin ei-niin-kivoihin puoliinsa silloin, jos ovat yhdessä mielenterveyskuntoutujan kanssa. Se pelottaa, että huomaa eron sairaan ja terveen välillä saattavan olla kuin veteen piirretty viiva.

Mutta perinnöllisyys on fakta kuten autismissakin. Jokaisella on vapaus edes pyrkiä valitsemaan ”terveet” geenit.

Aika usein esitetään sitäkin ajatusta, että mielenterveyden ongelmat ovat terve reaktio sairaisiin olosuhteisiin. Harvoinhan nimittäin mielenterveysongelmia selitetään pelkästään genetiikasta johtuvina, vaan useimmiten perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksen tuloksena.

Minulla on käsitys, että psykiatria on aika lapsenkengissään. Itse vierestä katselleena hyvin klassista paranoidista skitsofreniaa (puhjennut juuri varhaisaikuisuudessa) olen valuuttunut, että vaiva on aivan yhtä fyysinen (neurologinen) kuin dementia tai alzheimer. Aivosairaus. Ja perinnöllinen. Näin epäilen olevan myös ykköstyypin bipon suhteen (jossa siis kunnon psykoottiset maniat ja klassiset oireet).

Toisaalta taas ahdistus ja masennus ovat usein seurausta siitä, että kasvuympäristössä ei ole kyetty tukemaan lasta vaikeiden tunteiden käsittelyssä, vaan ihminen on lapsesta asti joutunut altistumaan traumaattisille tilanteille.

Vierailija kirjoitti:

Koska suurin osa mt-ongelmaisista käyttää sitä häikelämättä hyödyksi. Mitään ei saa elämässä aikaiseksi, mihinkään ei pysty kun on mt-ongelma. Vie älyn, toimintakyvyn, ystävällisyyden kaiken. "Emmä pysty, yhyy"

Tämä on kyllä bullshittiä ja pelkkää mielenterveysongelmaisten stigmasitointia.

Yksi läheltä seurattu mania riitti minulle. Uusintaa en mistään sellaisesta halua enää koskaan kokea. Miksi juuri kaksisuuntaista sairastavat jättävät niin usein lääkkeensä syömättä? Pitävätkö he niin kovasti siitä maniastaan, että ehdoin tahdoin etsivät sitä riskialttiilla käytöksellä? Eivätkö he käsitä sitä, että altistavat muut tuosta vaan mielisairautensa tuhovoimalle, jos he jättävät lääkkeensä väliin, käyttävät päihteitä tai valvovat liikaa? Maanikko on paitsi sairaudentunnoton, myös erittäin raskasta seuraa, eikä normaali ihminen sellaisessa kunnossa olevaa kovin pitkään jaksa.

Laugh and the world laughs with you

Cry and you cry alone

Vaikka olisi hyvässä hoitotasapainossa niin ei koskaan tiedä milloin se tasapaino järkkyy. Pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään aivan kaiken yksin kun toinen makoilee sängynpohjalla itsesäälissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa "valmiiksi" hullun riesakseen??

Eli mieluimmin tehdään omalla käytöksellään puolisosta hullu?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi hyvässä hoitotasapainossa niin ei koskaan tiedä milloin se tasapaino järkkyy. Pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään aivan kaiken yksin kun toinen makoilee sängynpohjalla itsesäälissä.

Ja miten tämä eroaa siitä, että ongelmat paljastuvat vasta suhteen aikana, kun jotain yllättävää tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheltä seurattu mania riitti minulle. Uusintaa en mistään sellaisesta halua enää koskaan kokea. Miksi juuri kaksisuuntaista sairastavat jättävät niin usein lääkkeensä syömättä? Pitävätkö he niin kovasti siitä maniastaan, että ehdoin tahdoin etsivät sitä riskialttiilla käytöksellä? Eivätkö he käsitä sitä, että altistavat muut tuosta vaan mielisairautensa tuhovoimalle, jos he jättävät lääkkeensä väliin, käyttävät päihteitä tai valvovat liikaa? Maanikko on paitsi sairaudentunnoton, myös erittäin raskasta seuraa, eikä normaali ihminen sellaisessa kunnossa olevaa kovin pitkään jaksa.

Täällä ainakin yksi kaksisuuntainen, joka syö kiltisti lääkkeensä. En todellakaan halua manian uusivan, ja lääkäritkin ovat sanoneet, että ei pitäisi uusia, jos minulla on lääkitys. Minulla on näillä lääkkeillä tosi hyvä ja normaali olo, ja en mistään hinnasta jättäisi lääkitystä pois. Ei siis kannata yleistää.

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheltä seurattu mania riitti minulle. Uusintaa en mistään sellaisesta halua enää koskaan kokea. Miksi juuri kaksisuuntaista sairastavat jättävät niin usein lääkkeensä syömättä? Pitävätkö he niin kovasti siitä maniastaan, että ehdoin tahdoin etsivät sitä riskialttiilla käytöksellä? Eivätkö he käsitä sitä, että altistavat muut tuosta vaan mielisairautensa tuhovoimalle, jos he jättävät lääkkeensä väliin, käyttävät päihteitä tai valvovat liikaa? Maanikko on paitsi sairaudentunnoton, myös erittäin raskasta seuraa, eikä normaali ihminen sellaisessa kunnossa olevaa kovin pitkään jaksa.

Hypomania on maailman eufoorisin tunne - siksi.

Pettämiset ja hölmöily tulee kaupantekijäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi hyvässä hoitotasapainossa niin ei koskaan tiedä milloin se tasapaino järkkyy. Pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään aivan kaiken yksin kun toinen makoilee sängynpohjalla itsesäälissä.

Ja miten tämä eroaa siitä, että ongelmat paljastuvat vasta suhteen aikana, kun jotain yllättävää tapahtuu?

Tai no, kai osa ihmisistä vain tuossa vaiheessa kärrää kumppaninsa nopeasti mäkeen ja toteaa suhteen olleen iso pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Yksi läheltä seurattu mania riitti minulle. Uusintaa en mistään sellaisesta halua enää koskaan kokea. Miksi juuri kaksisuuntaista sairastavat jättävät niin usein lääkkeensä syömättä? Pitävätkö he niin kovasti siitä maniastaan, että ehdoin tahdoin etsivät sitä riskialttiilla käytöksellä? Eivätkö he käsitä sitä, että altistavat muut tuosta vaan mielisairautensa tuhovoimalle, jos he jättävät lääkkeensä väliin, käyttävät päihteitä tai valvovat liikaa? Maanikko on paitsi sairaudentunnoton, myös erittäin raskasta seuraa, eikä normaali ihminen sellaisessa kunnossa olevaa kovin pitkään jaksa.

Vastasit itse kysymykseesi :) Eli sairaudentunnottomuuden takia moni jättää lääkkeet syömättä. Tai sitten ne lääkkeen aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa "valmiiksi" hullun riesakseen??

Just tällainen puhetapa, "hulluista" ja "riesoista" puhuminen, ylläpitää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa ja häpeää. Sen seurauksena ihmiset ei uskalla avautua ja hakea apua, ja ongelmat pamahtaa kahta kauheammin päälle. Myös ihmissuhteissa. 

Kenenkään tehtävä ei ole parantaa toista, mutta kannattaa muistaa se, että kenen tahansa meistä mieli voi jonain päivänä järkkyä. Ja jos se omalle kohdalle sattuu, toivoo myötätuntoa ympäröiviltä ihmisiltä.